torstaina, huhtikuuta 05, 2007

Työnantajat: Järjestäkää tylsä elokuvailta, niin työteho paranee

Ei huvittaisi kyllä tehdä mitään tänään. Väsyttää kaameasti ja jotenkin ei vain huvita mikään. Kylmäkin on. Plääh. Voisinpa mennä kotiin nukkumaan. Olen täydellisen kyllästynyt tuijottamaan serverin käynnistystekstejä ja metsästelemään koodinpätkiä tuhansien koodirivien seasta. Onneksi kohta on loma. Saanpahan ainakin nukkua ja tehdä jotain järkevää jos huvittaa. Toivottavasti saan lomalla jostain energiaa, että jaksan notkua täällä seuraavaan lomaan asti.

Joskus olisi ehkä kiva katsoa Andy Warholin elokuva Empire ja vertailla kumpi olisi tylsempi: Tuo elokuva vai normaali työpäivä. Molemmat kestävät kahdeksan tuntia ja oikeastaan mitään mielenkiintoista ei tapahdu. Yleensä pidän kyllä elokuvien katsomisesta kuin työn teosta, siksi tämä olisi ratkaiseva koe siitä kumpi loppujen lopuksi on hauskempaa. Ehkä tuon elokuvan katsottuani ymmärtäisin, että oikeastaan elokuvien katselu onkin tylsempää kuin töissä notkuminen, enkä enää koskaan katsoisi vapaaehtoisesti yhtään elokuvaa ja alkaisin sen sijaan tehdä töitä entistäkin enemmän. Vaikka vapaa-ajalla ja lomillakin!

Jos todellakin kävisi niin, että katsottuani Empire State Buildingin tönötyksestä kertovan elokuvan kokonaan, ymmärtäisin työnteon olevan oikeastaan hauskempaa kuin elokuvien katsomisen, niin ehkä monelle muullekin voisi tulla sama reaktio. Jos näin olisi, niin työnantajien kannattaisi ehdottomasti järjestää puolipakollisia elokuvakatselmuksia, joissa katsottaisiin tuo elokuva. Ehkä samaa logiikkaa voisi jatkaa pidemmällekin: Työnantajan kannattaisi alkaa järjestää latistavia elämyksiä, joista työntekijät ovat aiemmin luulleet pitävänsä, mutta nyt inhoavatkin, niin että työnteko alkaakin tuntua tosi mukavalta. Hirviömäisiä hölkkäretkiä, painajaismaisia saunailtoja, stressaavaa puutarhanhoitoa, traumoja aiheuttavia konsertteja ja teatteriesityksiä. Mitä kurjempaa työntekijällä on vapaa-aikanaan, sitä mukavampaa hänestä on olla töissä.

keskiviikkona, huhtikuuta 04, 2007

Myöntävä moniajoagentti

Tulinpa tänään vähän aikaisemmin töihin, mutta samat ihmiset täällä tuntuivat olevan silti kuin silloin kun normaalistikin tulen. Ilmeisesti he tulevat töihin tosi aikaisin. Se että he lähtevätkin töistä paljon ennen minua todentaisi tätä teoriaa. Minä ajattelin kyllä lähteä tänään silti ihan normaaliin aikaan töistä, koska eilen olin hirviö, ja lähdin töistä tunnin etuajassa. Yritän epätoivoisesti saada tuntitilini nollaan ennen kesälomaa, enkä voisi siksi ottaa yhtään miinustunteja. En kyllä enää olekaan kovin montaa tuntia miinuksella. Periaatteessa voisin tehdä yhtenä pitkänä päivänä kaikki miinukset pois. Tai tulla viikonloppuna töihin. Tai arvata oikein ensi lauantain lottorivin.

Jonkunmoinen takatalven tapainen tuli sitten kuitenkin. Ei tuolla lunta sada, mutta lounaalla käydessä kiittelin kyllä itseäni siitä, että laitoin aamulla talvitakin päälleni. Siltikin palelin. Kun välillä ehti olla vähän lämpimämpää ilmaa, niin tuntuu taas uskomattomalta, miten niistä kovista pakkasista saattoi selvitä hengissä. Voi kyllä olla, että en selvinnytkään hengissä pakkasista, se selittäisi monia asioita.

Aika kiirettä taas on ollut koodaamisen kanssa, mutta vaikka olen kyllä yrittänyt saada jotain nopeasti aikaiseksi, niin kaikenmaailman pikkujuttujen kanssa nysvääminen tuntuu vievän kaiken ajan ja energian. Suurten linjojen mäiskiminen olisi paljon hauskempaa, tuntisin ehkä itseni hyödyllisemmäksi kun isoja juttuja tapahtuisi. Onhan toki vuoria siirtelevä työntekijä tärkeämpi kuin rairuohoa kiposta tasoitteleva työntekijä.

Mietin pitäisikö tämä blogi mahdollisesti kääntää jollekin toiselle kielellekin, jotta ulkomaalaisetkin saisivat tietää kuinkaa tylsää täällä on. Kokeilin kokeeksi tämmöistä kääntämispalvelua kuin InterTran , tällaiseksi se käänsi tuon aiemmin kirjoittamani kappaleen:

Jonkunmoinen takatalven like lit ago nevertheless. No yonder crib sada , only lounaalla coming kiittelin yea yourself siitä , that black morning talvitakin upon. Nevertheless palelin. While sometimes getting be few lämpimämpää air , thus savour anew incredibly , how snuff pressure pakkasista convoy recover alive. Butter yea be , that en selvinnytkään alive pakkasista , it voting multiprocessing agent.

No kyllä tuosta vähän arvailemalla ehkä jotain selvää saa. No päätin viedä kokeilun vielä vähän pidemmälle ja käänsin tuon käännöksen uudestaan Suomeksi:

Jonkunmoinen takatalven kuin kynttilä sitten kuitenkin. Ei tuo luntata sada , ainoa lounaalla johtuen kiittelin kyllä itse siitä , että laiton aamu talvitakin päälle. Kuitenkin kalvakka. Jotavastoin joskus ehtiminen olla harva lämpimämpää kuivata , niin maku taas uskomattoman , kuinka niistää kovistaa pakkasista saattaa elpyä eloisa. Voi kyllä olla , että en selvinnytkään eloisa pakkasista , se myöntäen moniajo agentti.

Aika... Jännää?

tiistaina, huhtikuuta 03, 2007

Olen hyvä kuluttaja

Päätin taas kiusata itseäni kuuntelemalla työn ohessa masentavaa musiikkia heti aamusta. Yllättäen työteho ei juurikaan parantunut, ja muutenkin koodin hakkaaminen alkoi tuntua todella raskaalta, joten päätin vaihtaa levyä ja hakea kahvia. Niin tosiaan, löysin kahvikuppini vielä eilen yhdestä huoneesta, jossa en muistanut perjantaina käyneenikään. Siellä se kuitenkin oli, ja kupin pohjalla oli vielä viikonlopun yli seisonutta kahviakin. Kyllä asiat tuntuvat kuitenkin useimmiten kääntyvän hyvin, vaikka välillä epätoivon synkät pilvet tuntuvatkin pimentävän mielen.

Ikkunasta näkyvän ravintolan pihalle rakennetaan terassia. Taitavat elätellä toiveita, että pääsiäisenä olisi lämmintä ja ihmiset innostuisivat irrottelemaan ja lähtemään terassille. Kuullema ensimmäiset kunnon terassikelit voivatkin olla oikeita kultakaivoksia ravintolanpitäjille. No, vaikka olisi huonokin sää, niin kun terassi kerran on auki, niin kyllä sinne aina joku epätoivoinen kesän kaipailija ajautuu vaikka sataisi räntää.

Kävin taas ostamassa karkkia. Tästä alkaa tulla huono tapa. Oikeastaan minun oli tarkoitus ostaa yksi äänilevy, mutta kun sitä ei ollut kaupassa, niin ostin sitten pettymykseeni karkkia. En kyllä kovin paljoa, olen jo syönyt melkein kaikki. Turhia kaloreita kuitenkin, ja vitamiini- ja hivenainepitoisuudetkin ovat aika huonot. Eikä näistä tule edes mitenkään erikoinen olo. Miksiköhän minä näitä edes ostin? Makukin on vähän huono peruste, koska karkin ja kahvin yhdistelmä ei ole mitenkään erikoinen ja kahvia on kuitenkin pakko juoda. Varmaankin minulla on vain pakottava tarve olla hyvä kuluttaja. Jos kukaan ei ostaisi ikinä mitään, taloutemme romahtaisi.

Olen tänään puukotellut jonkun työllä ja tuskalla hieromaa lähes täydellistä koodia uuteen uskoon. Dokumentaatiota ei tietenkään ole, joten perinteinen päätä-seinään-metodi on pitänyt taas valjastaa käyttöön. Kiirekin olisi, ja koodia on taas varmaankin tuhansia rivejä ja se on vielä niitattu mystisellä tavalla suurempaan kokonaisuuteen.
"Mitäs jos muuttaisin tuota koodin pätkää?... Kappas vain, tuo yksi möykky ruudulla liikahti. Ei sen kyllä pitäisi liikkua. Korjaanpa sen koodin takaisin... Mitenkäs se nyt oli... No jos kokeilisin muuttaa tätä pätkää?..."
Tästä tulee varmasti tosi hyvä ja asiakas on varmasti taas tosi tyytyväinen.

maanantaina, huhtikuuta 02, 2007

Älkää pelatko baseballia!

Hukkasin kahvikuppini. Tähänkö loppui minun teen ja kahvin juontini? En voi kuvitellakaan juovani mitään jostain toisesta kupista. Todennäköisesti olen unohtanut kupin johonkin missä olen käynyt perjantaina, mutta en oikein muista missä kaikkialla olen käynyt perjantaina. Kävin jo niissä paikoissa, jotka muistin, eikä kuppia löytynyt. Pahimmassa tapauksessa olen unohtanut sen johonkin yleiselle paikalle, mistä joku on laittanut sen astianpesukoneeseen ja pessyt sen, ja sitten joku on ottanut sen itselleen käyttöön. Kaamea hirviö! Tai vielä pahempi vaihtoehto on tietysti, että olen jättänyt mukin johonkin pöydän nurkalle, mistä joku on pudottanut sen lattialle ja rikkonut miljooniksi sirpaleiksi. Aivan järkyttävää! Joku on voinut myös mahdollisesti jopa varastaa kupin! Se oli aika hieno kuppi nimittäin, mikä tekee tämän menetyksen tunteen entistäkin raastavammaksi.

Taivas näyttää tosi synkeältä. Tulee varmaan sade ja kastun läpimäräksi lounaalle mennessäni. Ja uudestaan töistä lähtiessäni. Tämä on varmaankin lopun alkua: Maanantai, kahvikuppi on kadonnut ja synkät pilvet peittävät taivaan. Mitähän seuraavaksi? Joku tulee ovesta ja alkaa hakata minua pesäpallomailalla? Tai vielä pahempaa: Jos se hirviö alkaakin hakata minua baseball-mailalla. Niitä on kai metallisiakin, ja ne painavat kai enemmän, ja siksi niillä lyöminen siis sattuukin enemmän. Toivottavasti baseballista ei tule koskaan kovin suosittu laji Suomessa. Ja toivottavasti en joudu koskaan muuttamaan Amerikkaan.

Ohjelmakoodikaan ei suostu toimimaan. Haluaisin vain saada yhden hölmön pikku jutun ruudulle, mutta ei se suostu ilmestymään sinne. Olen yrittänyt maanitella konetta monin eri koodikoukeroin, ja jopa käyttänyt raakaa voimaa, mutta mikään ei tehoa. Tänään on kyllä kaamea päivä. Olisi pitänyt jäädä vain kotiin ja merkitä tuntikirjanpitoon sairaus-kohtaan "Paha karma". Mitähän hirveyksiä minä olen tehnyt ansaitakseni tämän?

perjantaina, maaliskuuta 30, 2007

Syvennä ymmärtämystäsi tuijottelemalla

Ratapihalla on yksi ihan erinäköinen juna kuin mitä olen aiemmin nähnyt. Olisikohan tuo jonkunmoinen kiskobussi, joka on tarkoitettu lähiliikenteeseen? Onkohan tuo ihan uusi malli vai miten olen aiemmin välttynyt huomaamasta tuommoista? Voisiko olla mahdollista, että aiemmin olen katsonut vain junia ja ne kaikki ovat näyttäneet minusta samanlaisilta, mutta nyt kun olen tuijotellut niitä enemmän, alan huomata että ne ovatkin erilaisia? Voiko tästä vetää johtopäätöksen, että minkä tahansa tylsän kohteen tuijottelu avartaa maailmaa ja auttaa löytämään uusia yksityiskohtia ihan mistä tahansa? Jos tuijottelisin joka päivä tuntitolkulla betoniseinää, alkaisinko löytää sen pintarakenteesta uusia yksityiskohtia, ja ymmärtäisin paremmin esimerkiksi kuinka seinä on maalattu?

Olen tuijotellut serverin käynnistymistekstejä niin kauan, että luulisi, että kohta löydän niistä jotain merkitystä, mutta en vain löydä. Samaa soopaa aina vain. Ehkä en ole tarpeeksi vastaanottavaisessa tilassa. Minun pitäisi varmaankin aina serverin käynnistämisen yhteydessä rentoutua, avata mieleni uusille asioille, tuijotella käynnistystekstejä ja hyväksyä ne sellaisena kuin ne ovat. Ehkä toistettuani tätä muutaman sata kertaa avoimin mielin voin vasta todella ymmärtää jotain serverin käynnistystekstien todellisesta luonteesta ja yksityiskohtien monipuolisuudesta. Ehkä serverillä olisi minulle paljonkin sanottavaa.

Jos näin vähemmän avoimin mielin yritän miettiä, mitä serveri haluaa minulle kertoa, niin aika tylsää juttua se on:
"Käynnistin palvelun X. Aikaa kului 154ms."
"Pohjustaessani toiminnon Y käynnistämistä sain virheen: tiedostoa Z ei löydy."
"Käyttämäni ohjelmistokomponentti R on vanhentunut, eikä ole enää täysin yhteensopiva palvelun X kanssa."


Olen tainnut ratkaista aaltoilevan seinän arvoituksen: Bitit vipattavat monitorillani niin tiuhaan tahtiin, että monitori kuumenee ja ilma väreilee kuuman monitorin yläpuolella. Sitten kun rönötän tuolilla ja tihrustan monitorin reunan yli ikkunasta, niin väreilevä ilma saa ikkunanäkymän vääntyilemään. Tämä on siis vain tämänhetkinen teoria. En ole täysin hyllyttänyt sitäkään vaihtoehtoa, että juomaveteemme lisätään pieniä määriä lsd:tä.

torstaina, maaliskuuta 29, 2007

Aika nopeutuu ilman kahvia

Jotain haalarimiehiä riehuu ikkunan edessä olevan aidan kimpussa. Yrittävätköhän ne paeta ratapihalta tekemällä aitaan reiän, vai vahvistavatko ne aitaa, ettei kukaan vain pääse aidasta lävitse niitä häiritsemään? Pyh, kyllä minä ainakin pääsisin helposti kiipeämään tuollaisen aidan yli. Paitsi jos se on sähköistetty. Jos ne pirulaiset aikovatkin alkaa ajaa sähkövirtaa aitaan? Tai sitten tuo aita on suunniteltu pienehköjen eläinten varalle. Vaikka kyllä kissa hyppäisi tuosta helposti yli. Koirista en tiedä varmaksi, mutta epäilen että suurin osa koirista ei pääsisi tuosta yli. Ehkä se on koira-aita. Onkohan tännepäin odotettavissa niin suuria koiralaumoja, että ne ratapihalle päästessään häiritsisivät junaliikennettä? Kuulostaa melko pelottavalta.

Hohhoijaa. Kylläpä väsyttää. Päätin hetken mielenhäiriöstä olla juomatta kahvia tänään ja yrittää pärjätä pelkällä limsalla. Täytyy sanoa, että ihan kuin päivä olisi sujunut nopeammin. Sisäinen kelloni käy ilman kahvia hitaammin ja kun "ulkomaailman" kello käy ihan samaan tahtiin, niin minusta tuntuu kuin aika kuluisi nopeammin. Aivoni toimivat niin hitaasti, että minuutin havainnointiin kuluu kaksi minuuttia. Kumpikohan on normaali subjektiivisen ajan nopeus: Kahvilla nopeutettu aika vai ilman kahvia hidastunut aika? Joka tapauksessa, jos saan silmäni pidettyä auki, olen töistä lähtiessäni oikeastaan ollut töissä vasta puoli päivää. Koska minulla on yleensä illalla paljon hauskempaa, niin pitäisiköhän minun heti töistä lähtiessäni juoda litratolkulla kahvia, niin että aika hidastuisi ja ilta tuntuisi kestävän pitempään?

Olen etsiskellyt tänään enimmän osan päivästä kaikenlaisia koodinpätkiä ja kopioinut niitä toisiin paikkoihin. Lisäksi olen kysellyt tyhmiä eri ihmisiltä ja yrittänyt näyttää siltä niin kuin kaikki olisi minulle täysin päivän selvää. Miksiköhän minä sellaistakin teen? Kai minulla on kuitenkin jonkinlainen sisäänrakennettu urallinen itsesuojeluvaisto, joka pakottaa minut käyttäytymään niinkuin minua olisin tosi selvillä ja kiinnostunut kaikesta mitä ympärillä tapahtuu.

keskiviikkona, maaliskuuta 28, 2007

Aaltoileva seinä

Ulkona taitaa olla aika lämmintä, mutta minun on kylmä. Ei täällä sisälläkään varmaan kovin kylmä oikeasti ole, flunssa vaan pistää viluttamaan. Nousisi nyt edes kunnon kuume, niin voisin lähteä kotiin.

Huoneen ikkunan lasissa on varmaankin jossain kohtaa jokin epätasaisuus. Joskus kun tuijottelen kaukana olevaa taloa ja käännän samalla päätäni, niin näyttää kuin talon seinässä liikkuisi aalto tai kupla. Toinen vaihtoehto on, että joku on tehnyt käytännön pilan, ja laittanut jotain hallusinogeeniä limsaan tai kahviin. Täytyy katsoa huomaanko ympäristössä muitakin hassuja ilmiöitä. Esim. sisällä alkaa sataa lunta tai jotain. Silloin voisin olla varma, että kyse on lsd:stä, kärpässienistä tai muusta aineesta, ja ikkuna on ihan kunnossa.

Ikkunasta näkyy aika paljon ohi kulkevia ihmisiä. Jos jaksaisin, voisin ehkä laskeskella paljonko tuosta kulkee ihmisiä esim. viidessä minuutissa, ja sen perusteella voisin tehdä yleistyksiä kuinka paljon tuosta kenties kulkee ihmisiä päivässä. Eläimiä tuosta ei juurikaan kulje. En muista nähneeni edes yhtään koiraa. Mutta nyt laiskottaa niin paljon, että en jaksa tuollaisiin mittaviin laskuoperaatioihin. Ehkä jonain toisena päivänä, kun minulla on vielä tylsempää ja tunnen silti oloni energisemmäksi kuin nyt.

Kävin tutkimusretkellä toimistorakennuksen toisessa päässä toisella osastolla. Niillä oli siellä vaikka kuinka monta limsa-automaattia. Meillä ei ole Ediä yhdessäkään koneessa ja niillä oli kahdessa! Otin tietty mukaani sieltä pullollisen. Lisäksi siellä näytti olevan yksi automaatti pyhitetty kokonaan ykkösoluelle! Ryyppäävätkö ne siellä kaiket päivät? Olen syvästi järkyttynyt. Kauhukseni ymmärsin nyt myös, että vanhalla toimistolla meillä oli erillisessä jääkaapissa limsa-automaattilimsojen lisäksi Dr. Pepperiä ja tavallista Coca Colaa, mutta täällä niitä ei enää ole! Kaameaa! Etuisuuksiimme on kajottu, eikä edes mitään neuvotteluja ole käyty. Seuraavaksi ne varmaan alentavat meidän palkkoja.

tiistaina, maaliskuuta 27, 2007

Miksi murehtisin aikaa ja aivosoluja?

Keväinen sää on tuonut jostain lintuja. Ne pyrähtelevät taivaalla pienissä rykelmissä päättämättömän oloisina.
- Tuolla näyttää kivalta, mennään sinne!
- Eikä mennä, siellä on jo noita variksia.
- Eikun mennään vaan, kyllä ne varikset siitä lähtevät.
- Eikä mennä, tuolla toisessa paikassa näyttää paljon kivemmalta!
- No en minä kyllä tuonne halua, lähden ennemmin vaikka tuonne.

Nyt nuo lentävät dinosaurusten jälkeläiset saivat tehtyä ilmeisesti jonkunmoisen päätöksen ja hävisivät näkyvistä.

Tuleekohan linnuille koskaan mieleen, että lennänpäs niin korkealle kuin pääsen? Sitten jos ne lähtevätkin lentämään jonnekin tosi korkealle, niin sanookohan joku vaisto niille, että nyt olisi aika laskeutua alemmas? Vai tuleeko niillä joku raja vastaan, että ylemmäksi ei kertakaikkiaan pääse? Tai onkohan aina vain ylemmäksi ja ylemmäksi lentäminen vain tosi tylsää? Eihän siellä ylhäällä varmaan ole kuitenkaan mitään mielenkiintoista.

Tämän päivän ohjelmaani kuuluu manuaalien pläräämistä ja taas uuden koodamisympäristön opettelua. Ennakkotietojen mukaan ympäristö on helppo, mutta pahasti pelkään, että ohjelmiston eri tekniikoilla toteutetut osaset voivat olla kiinnittyneet toisiinsa jollain todella mystisellä tavalla. Tästä taas voi seurata mykistäviä insidenssejä, jos kuun asento suhteessa koodin puolipisteisiin on väärä. Pitänee uhrata jotain koodialttarille. Ainakin kallisarvoista aikaani ja taas muutama aivosolu. No niitähän riittää molempia. Miksi murehtisin nyt jotain, mitä varmasti murehdin kuitenkin vanhuksena?

Aivastelen ja eritän limaa. Peiliin katsoessa silmät näyttivät jotenkin epäterveiltä. Tietenkään en ole nukkunutkaan tarpeeksi. Oikeastaan on niin kamala olo, että melkein itkettää. Kuuntelemani surumielinen musiikki ei saa oloani varmaankaan juuri paremmaksi, mutta toisaalta en kestä kuunnella mitään ylienergistä mätkytystäkään. Hiuksiakin putoilee päästä kuin lehtiä puista syksyllä. Liika kahvi kiertää mahassa. Kohta varmaan joku tulee ovesta ja lyö minua pesäpallomailalla. No niin, palataanpas taas manuaalin lukemiseen.

maanantaina, maaliskuuta 26, 2007

Onko se teräsmies? Palava harakka? Ufo?

Kurkkuun koskee ja katse harittaa. Onnistuin hankkimaan viikonloppuna itselleni taas jonkun flunssantapaisen. Kuumetta ei tietenkään taaskaan ole, joten aiemmista kokemuksista viisastuneena en jaksa lähteä kinuamaan sairaslomaa työterveyshuollosta. Juon vain litratolkulla kahvia, ehkä se auttaa. Jos ei olo ole parempi iltapäivällä, niin lähden aikaisemmin töistä.Minulla on ilmeisesti samaan aikaa huono ja hyvä vastustuskyky tauteja vastaan. Huono siinä mielessä, että tunnun saavan aina joka ikisen taudin mitä on liikkeellä, mutta hyvä siinä mielessä, että en sitten kuitenkaan tule ikinä oikein kunnolla kipeäksi. Ärsyttävää.

Taivaalla lensi jossain kaukana kumman näköinen lentokone. Saattoi se kyllä olla ufokin. Tämä jäänee arvoitukseksi ikuisiksi ajoiksi. Harmi etten ehtinyt ottaa valokuvaa. Toisaalta, jos se oli ufo, niin huomisen lehdessä saattaa olla aiheesta jotain:
"Marsilaiset hyökkäävät!"
"Turismi lisääntymässä Messier 51:ltä"
"Rajavartijoille vaaditaan lisää resursseja"


Serverin käynnistystalkoot jatkuvat. Olisi kiva kun tuon voisi jotenkin automatisoida, vaikka en kyllä oikein hahmota miten se tapahtuisi. Vielä hauskempaa olisi kun serveriä ei tarvitsisi joka muutoksen jälkeen käynnistää uudestaan. Pari kertaa olen ajautunut tilanteeseen, että teen kerralla vähän liikaa muutoksia, kun en jaksa käynnistellä serveriä koko ajan uudestaan. Sitten serveri menee täysin solmuun, ja vian paikantamiseen menee ikuisuus. Kerran sain ohjelmiston niin solmuun, että minun oli pakko hakea versionhallinnasta edellinen versio ohjelmistosta, tuhota kaikki tekemäni muutokset ja alkaa tekemään niitä uudestaan alusta vaihe kerrallaan. Todella tylsää ja ärsyttävää.

Ulkona on aika aurinkoista ja kivan näköistä. Jos en kökkisi täällä sisällä ja en olisi flunssassa, voisin lähteä vaikka pyöräilemään ihan vain huvin vuoksi. Kohta on pääsiäinen. Sitten tulee vappu ja sitten kesä ja lopulta kesäloma. Kyllästän aivoni kofeiinilla, jotta ne säilyvät homehtumatta lomaan asti. Silloin minulla voisi olla niille käyttöä.

perjantaina, maaliskuuta 23, 2007

Ostetaan: palestiinalaishuivi ja mallinukke

Päivä on taas hurahtanut huomaamatta johonkin. Ensin tulin myöhässä töihin, istuskelin tunnin palaverissa, etsiskelin kadonneita tiedostoja ja autoin yhtä toista työntekijää pistämään kehitysympäristön pystyyn. Siinäpä se, mitään oikeita hommia en ole ehtinyt tehdä koko päivänä. Tänään aion vielä lähteäkin töistä aikaisemmin, joten taitaa jäädä tuottavuusprosentti aika alhaiseksi.

Ratapiha on lähes autio. Hento tuulenvire heiluttelee varovasti radan penkassa tönöttävän koivunrääpäleen oksistoa ja joku Vr:n työntekijä lompsii laiskasti varaston ovesta. Tämä taitaa olla sellaista rauhallista odotusta ennen myrskyä. Kohta iskee päälle perjantai-iltapäivän ruuhka: Junat syöksähtelevät ohitse kuin ammukset ja kansa vaeltelee ympäriinsä päättömänä massana. Sitten viikonloppu alkaa ja kenelläkään missään ei ole tylsää.

Söin lounaalla todellakin koko rahan edestä. Yritän palauttaa vireystilaani siedettävälle tasolle juomalla kohtuuttoman määrän kahvia. Lounaan jälkeisen kooman ja sen jälkeisen kofeiiniyliannoksen voisi ehkä välttää jos söisin kunnollisemman aamupalan tai jotain välipalaa aamupalan ja lounaan välissä. Sitten ei lounaalla olisi niin älytön nälkä, että on pakko syödä enemmän kuin olisi järkevää. Siitä seuraisi ehkä se, että aivot eivät olisi ruoan jälkeen täysin jäässä, ja ei olisi ihan pakko juoda kahvia aivan naurettavia määriä.

Taidan alkaa kulkemaan töissä aurinkolasit päässä ja hupparin huppu pään ylivedettynä. Ehkä vielä joku palestiinalaishuivikin voisi sopia kokonaisuuteen. Sitten teen nauhoituksen satunnaisesta näppiksen nakuttelusta ja ostan suunnilleen itseni kokoisen nuken. Joko mallinuken tai semmoisen pumpattavan seksilelun. Laitan nukelle päälle samanlaiset vaatteet, aurinkolasit ja kuulokkeet päähän ja näppiksen nakutusäänityksen soimaan ja sitten voinkin itse häipyä johonkin. Nyt voisin esim. käydä levykaupassa törsäilemässä palkkarahoja. Istun nykyään tässä huoneessa aikalailla itsekseni, ja kukaan ei varmaan huomaisi hetkeen eroa.

torstaina, maaliskuuta 22, 2007

8:n kerroksen korkuinen uima-allas

Väsyttää taas aivan kaameasti. Menin lähes järkevään aikaan nukkumaan eilen, mutta aamulla herätessä olo oli kuin olisin nukkunut vain pari tuntia. Silmät pysyvät hädin tuskin auki. Tänään on varmaan taas pakko juoda paljon kahvia. Täytyy yrittää jotenkin rajoittaa itseään, ettei kahvin määrä mene taas täysin yli äyräiden. Toivottavasti kukaan ei tule tänään kyselemään minulta mitään. Olo tuntuu aika verbaalirajotteiselta. Vessassa käydessäni vilkaisin itseäni peilistä, ja näytin ihan siltä kuin minut olisi kaivettu äskettäin haudasta.

Melko kaukana jonkun pankin katolla heiluu jotain tyyppejä. Nuo eivät näytä oikein haalarimiehiltä vaatteista päätellen. Toinen juoksentelee ympäri kattoa varmaankin mittaillen jotain ja toinen vain katselee vierestä. Ehkä he suunnittelevat sinne pommi-iskua? Nyt he menivät seisoskelemaan vierekkäin ja katselemaan katolta alas. Ilmeisesti siellä oli jotain tosi kiinnostavaa, koska tyypit häipyivät katolta. Nuo saattoivat olla jotain perushaalarimiehiä ylempiä ammattilaisia suunnittelemassa jotain. Arkkitehtejä tai mainosmiehiä. Ehkä katolle pystetään jokin jättiläismäinen mainostaulu? Tai sinne tulee helikopterikenttä? Tai uima-allas? Sellainen olisikin hieno yksityiskohta tuollaisessa korkeassa rakennuksessa: keskellä rakennusta on kellarista katolle saakka ulottuva uima-allas. Siinä olisi sukelluksen harrastajillekin vähän haastetta.

Tämän nykyisen projektini piti olla ihan kevyt läpihuudatusjuttu, niin kevyt että olisin mahdollisesti tehnyt sivussa toistakin projektia, mutta kummasti tähän aikaa tuntuu uppoavan. Deadlinekin lähestyy pelottavasti kuin aikataulussaan oleva pikajuna. Tässä meinaa tulla oikeasti kiire. Mitenkähän lie tuntiarvioiden ja budjetin laita, kun ei kai minuakaan ollut tähän projektiin ollut tarkoitettu näin täyspäiväiseksi näin pitkäksi aikaa?

Hah, kohta on pääsiäinen! Pitäisiköhän jo alkaa laskemaan sekunteja pääsiäislomaan? No helkkari: Nyt on jäljellä on noin 6825600(((10 * 7,5) + 4) * 24 * 60 * 60) sekuntia. Tuntuu aika isolta määrältä vielä, mutta koko ajan se vähenee. Pitäisiköhän koodata omaan käyttöön laskuri joka näyttäisi koko ajan sekuntimäärän? Sille voisi olla käyttöä muitakin tärkeitä tapahtumia odotellessa. Pitää miettiä asiaa.

keskiviikkona, maaliskuuta 21, 2007

Kehittyvätkö vampyyrit zombeista?

Kittasin tänään litran kahvia heti töihin tultuani, ja nyt onkin sitten tosi hyvä olo. Silmät kyllä pysyvät auki, mutta olo on niin levoton, että on vaikea keskittyä yhtään mihinkään. Ehkä jos söisin lounaalla itseni ähkyyn, se lamaannuttaisi ruumiini ja saisi oloni taas normaalimmaksi.

Olisi kiva ajatella, että samaan aikaan kun tuijottelen tylsistyneenä monitoria ja ikkunaa, jossain tapahtuu jotain kivaa. Mielummin jotain sellaista mistä olisi itsellekin hyötyä. No, palkka ainakin juoksee koko ajan ja ennemmin tai myöhemmin rahat kolahtavat tilille. Jotkut ihmiset jossakin varmaankin kehittelevät parempia kehitysohjelmistoja. Sitten kun saan ladattua ne omalle koneelleni, ei minun ehkä tarvitse tuijotella yhtä kauaa serverin käynnistystekstejä. Ehkä joku on jossain tekemässä jotain hyvää elokuvaa, jonka voin katsoa joskus tulevaisuudessa jonain iltana.

Huomasin että tässä uudessa huoneessa vieressäni on nyt täysin neitseellistä seinäpinta-alaa. Pitäisiköhän kiinnitellä seinään jotain kuvia tai jotain tärkeän näköisiä kaavioita? Mitäköhän haluaisin tuijotella päivästä toiseen? Ikkunaa. Jos voisin, tekisin tuohon vielä yhden ikkunan. Tietty voisin laittaa tuohon jonkun kuvan jostain kivasta maisemasta. Mutta kuvissa on se ongelma, että ne eivät elä, ja niihin kyllästyy nopeasti. Televisio voisi olla kiva. Tai akvaario. Peiliäkin voisi harkita, mutta en oikeastaan haluaisi tuijotella itseäni jatkuvasti. Jos olisin vampyyri, ei kuvani näkyisi peilistä, ja siinä tapauksessa hommaisin tuohon ilman muuta peilin. Olisikohan vampyyrina oleminen muuten kivaa? Tästä zombi-imitoinnista minulla on jo aika paljon kokemusta, olisiko vampyyrin imitointi selkeä kehityssuunta? Harmi että meillä ei taida olla kehityskeskusteluja tiedossa lähiaikoina, voisin ottaa asian siellä puheeksi. Voisin joka tapauksessa ottaa vähän selvää vampyyreistä.

tiistaina, maaliskuuta 20, 2007

Kuinka kukaan voi luulla, että minä tietäisin jostain jotain?

Plääh. Lähes koko aamu on taas kulunut serveriä käynnistellessä. On niin tylsää, että tekisi mieli tehdä jotain repäisevää. En vain keksi että mitä. Ehkä kaivan nenääni? Tai käyn hortoilemassa ilman mitään syytä taukotilassa. Tai sitten vain huudan hiljaa sisälläni. Sovellus on niin raskas, että pienimmänkin muutoksen testaamiseen menee useita minuutteja ja kone on serveriä käynnistettäessä niin kovilla, että sillä ei voi tehdä edes yhtä aikaa oikeastaan mitään. Pitäisiköhän lukea jotain kirjaa odotellessa? Tuossa pöydän nurkalla on lojunut jo pidemmän aikaa pari tylsää manuaalia, jotka minun kai pitäisi osata ulkoa.

Pihalla näkyy aika villin näköisesti parkkeerattuja henkilöautoja. Olen monesti ihmetellyt, miten joillakin ihmisillä tuntuu olevan tapana parkkeerata autonsa ihan mihin tahansa. Nuokin autot ovat suunnilleen keskellä pihaa. Ei missään varmaankaan ole mitään erillistä kieltokylttiä, että tuohon ei saisi parkkeerata, mutta luulisi järjen sanovan, että keskellä pihaa ei ole parkkipaikka, varsinkin kun koko pihalle ei ole edes tarkoitus ajaa autolla. Jotta pihaan pääsee, pitää ajaa jotain kävelytietä, jonka alussa on takuulla kieltokyltti. Tai ehkä nuo väittävät olevansa huoltoajolla. Toisaalta, tuohon parkkeeraamalla ei varmaan saa kovin helposti sakkoja, koska varmaankaan pysäköinninvalvojillakaan ei tule edes mieleen, että joku saattaisi ajaa autonsa tuohon parkkiin.

Tänään on jostain syystä ihmisillä ollut lounaan jälkeen minulle hirveästi asiaa. En ole ehtinyt edes tehdä paljon mitään hommia, kun koko ajan joku on höpöttämässä jostain psykedeelisestä yksityiskohdasta, josta kyseinen ihminen luulee että minä tietäisin jotain. Enkä minä tietysti tajua mistään mitään edes sen vertaa, että ymmärtäisin edes miksi nuo ihmiset kuvittelevat, että minä tietäisin jotain. Minä vaan tuijottelen serverin käynnistymistekstejä päivät pitkät ja kaivelen nenää silloin kun luulen että kukaan ei huomaa. Ja tuijottelen ikkunasta. Siinä ei paljon tietoisuus kasva rönsyilevän projektin pienimmistä yksityiskohdista.

maanantaina, maaliskuuta 19, 2007

Ohikulkijoille irvistely parantaa elinympäristöä

Talvi tekee taas tuloaan. Valtavia lumihiutaleita pyryttää pihalla oleviin kuralätäköihin ja muodostaa inhaa sohjoa. Melkein kaikki limsatkin ovat automaateista taas loppu ja lämpöpatteri pitää omituista naksumista. Tuntuu todellakin maanantailta. Mahtavaa, nyt joku vielä alkoi poraamaan seinää. Voi miksi, miksi en lotonnut viikonloppuna? Voisin nyt olla miljonääri ja kaukana tästä loukosta.

Tänään minun pitäisi yhdistellä parin eri ihmisen tekemä koodi ja valmiin tuotteen koodi jonkinmoiseksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Tosi helppo homma, kun en tajua pohjalla olevasta tuotteesta oikeastaan mitään, ja nuo eri ihmiset eivät ole olleet juurikaan tietoisia toistensa tekemisistä. No helkkari, minähän vaikka koodaan kaikkien koodit äkkiä uudestaan. Ainoa vain, että homman pitäisi olla valmis oikeastaan jo heti. Parempi olisi ollut, kun se olisi ollut asiakkaan nähtävillä jo viime perjantaina. Homma on tuhoon tuomittu.

Tuosta parinkymmenen metrin päästä ikkunasta kulkee paljon ihmisiä. Aina silloin tällöin joku vilkuilee tänne ikkunaan päinkin. Huomaisivatkohan ne minut, jos menisin ikkunaan irvistelemään? Ikkuna ei ole kyllä kovin iso ja tällä seinällä ikkunoita on paljon. Mutta jos oikein heiluisin ja huitoisin, niin ehkä joku voisi huomata minut.
"Niin, mutta mitäs sitten?", joku voisi kysyä. Hyvä kysymys, eipä kai mitään. Minä sitten vain irvistelisin ohikulkijalle ja ehkä joku ohikulkija voisi irvistellä takaisin. Ehkä joku ohikulkija voisi pahastuakin irvistelystäni ja ottaa yhteyttä firmaamme. Sitten jäisin kiinni irvistelystä ja saisin potkut, eikä minun tarvitsisi enää ikinä tulla tänne.

Ratapihalla ei näy yhtään junaa eikä ihmistä. Omituista. Lumisadekin lakkasi. Nyt seinänporaajakin lopetti metelöinnin, eikä patterikaan enää naksu. Kohta varmaan tapahtuu jotain kamalaa. Toiset osaavat ennustaa teelehdistä ja eläinten sisälmyksistä, mutta minä en tarvitse kuin ikkunan ja korvani. Pitäisiköhän mennä pöydän alle piiloon?

perjantaina, maaliskuuta 16, 2007

Sponsorit, huomio!

Tänään on taas serverinkäynnistelypäivä. Minulla on omituinen deja-vu-tunne, että tällaista on tapahtunut aiemminkin. Teen muutoksen koodiin, sammutan kaiken, käynnistän uudestaan, tuijottelen ruudulla viliseviä tekstejä, kyllästyn, surffailen netissä, muistan että olin tekemässä jotain, vilkaisen muutoksen tulosta ja aloitan kierroksen alusta.

Taivas näyttää siltä, että pian sataa ja lujaa. Säätiedotuksessa taidettiinkin lupailla takatalvea. Kai sieltä tulee oikein kunnon lumimyrsky sitten. Aamulla ehdin ulkovaatteita pukiessa tietysti unohtaa jo koko sääennusteen, ja puin ehkä turhan kesäiset vaatteet päälle. Saan varmaan paleltumia kotimatkalla ja olen koko viikonlopun sairaana.

Ratapihalla on liikennettä yllättävän vähän. Samat junat tuntuvat tönöttävän raiteilla tuntikausia, eikä yhtään ihmistä näy missään. Olisin luullut, että junia tulisi ja menisi lähes jatkuvalla syötöllä, mutta eihän tuolla mitään näytä tapahtuvan. Voi tietty olla, että junat välillä vaihtuvatkin, mutta en vain huomaa sitä koska ne kaikki näyttävät ihan samalta. En ole ehkä tuijotellut vielä junia tarpeeksi kauan ja tarpeeksi intensiivisesti, jotta huomaisin junien väliset erot ja pienimmätkin liikkeet. Hei, nyt tuon yhden junan sähköjohdin laskeutui alas. Mitäköhän se tarkoittaa? Siirtyykö se diesel-moodiin vai jätetäänkö se tuohon koko viikonlopuksi? Miksi se johdin ei voinut olla siinä kiinni koko viikonloppua?

Pystyisinköhän hankkimaan tälle blogille sponsorin? "Juo sinäkin paljon Juhlamokkaa ja koodaa joka päivä, niin sinustakin voi tulla samanlainen kuin tämän blogin kirjoittajasta!" Oikeastaan homma taitaisi toimia paremmin toisinpäin: Joku Ed-energiajuoma voisi hyvin maksaa minulle siitä, että jättäisin mainitsematta heidän tuotteensa tässä blogissa. Voi olla että tämän blogin lukijat lakkaavat ostamasta Ediä, kun huomaavat mitä sen liiallisesta juomisesta seuraa. "Jos sinulla on tylsää, niin juo pullo Ediä, ja sinulla on entistäkin tylsempää ja lisäksi kätesi tärisevät!"

torstaina, maaliskuuta 15, 2007

Tiedänkö minä mitä tein eilen?

Kevät on kyllä tosiaan tullut. Jos oikein pinnistän, voin kuvitella nurmikon pihalla jo vähän vihertävän. Todennäköisesti se on kyllä vain jotain homeista oksennusta. No valoisaa ainakin on. Rakennuksen piha näyttää siltä kuin siellä olisi räjäytetty mutapommi ja yritetty pestä jälkiä harvinaisen likaisella vedellä. Olisi pitänyt laittaa aamulla jalkaan kumisaappaat. Ne olisivat olleet seksikkäätkin ja olisin kerännyt ihailevia katseita.

Sain uuden kehitysympäristön toimimaan viimein juuri ennen töistä lähtöä. Päässä tuntui hyvin omituiselta. Vähän niinkuin olisin ottanut puudutuspistoksen aivoihini. Tänään ihmettelen ympäristöä uusin voimin. Aika oudolta äkkiseltään tämäkin ympäristö vaikuttaa. No se mikä ei tapa, vahvistaa. Tai jotain. Täytyy kai vain alkaa ammentamaan päähäni taas hillitön määrä tietoa, josta tulee täysin hyödytöntä kuukauden päästä. No ehkä siitä joku pieni kipinä jää elämään takaraivoon ja sitten taas jossain uudessa projektissa se auttaa minua jollain omituisella tavalla.

Ratapihalle ilmestyi jostain kaksi kaivinkonetta. Niissä on pyörien lisäksi jonkunmoiset telit, joilla ne voivat kulkea kiskoilla. Kappas vain. Nyt toinen lähti johonkin ja toinen jäi tuohon ihan itsekseen ovet auki. Jos tuo on tuossa vielä lounaalle lähtiessäni, niin taidan lainata sitä. Hah, kyllä kaverikin hämmästyy kun hurautan lounasravintolan pihaan kaivinkoneella. "Toimenkuvani vähän laajeni: Nykyään hoidan koodauksen lisäksi viemäriojien kaivamistakin."

Minun piti dokumentoida miten sain sen kehitysympäristön eilen toimimaan. Huhhuh, siinä olikin urakka, koska en tietenkään eilen kirjoittanut mitään muistiin, ja loppupäivästä olin jo aika kohmeessa ja olin kokeillut noin miljoonaa eri juttua. No ehkä tuurilla niissä mun ohjeissa oli kaikki olennainen. Olisi pitänyt ehkä lisätä siihen pariin väliin kohta: "Hakkaa päätäsi seinään tunti."

keskiviikkona, maaliskuuta 14, 2007

Salmiakkia suussa

Kivaa. Ilmastointilaite jyrisee kuin pienehkö paperitehdas. Toivottavasti tuo on vain jotain muuttohässäköihin liittyvää väliaikaista meteliä. Järki lähtee viikossa jos tuo pitää tuota koko ajan. Kappas. Juuri tätä kirjoittaessani mökä loppui. Tai sitten korvien adaptaatio toimii paljon nopeammin ja tehokkaammin kuin arvasinkaan. Nyt on joka tapauksessa aika hiljaista.

Joku ehkä saattoi huomatakin, että en kirjoittanut tänne eilen mitään. Tämä johtui siitä, että olin palaveroimassa tai jotain toisella paikkakunnalla. Jouduin heräämään naurettavan aikaisin, kökkimään tuntikausia junassa, kuuntelemaan tylsiä jorinoita monta tuntia ja lopuksi sitten sanoin muutaman sanasen, joiden takia minun sinne piti mennä. Sitten taas junassa kökkimistä. Oli ihan älyttömän tylsää. Junassa sentään nukuin vähän.

Tungin suuni täyteen salmiakkia. Kylläpäs tuntuukin hyvältä. Hetken mielenhäiriöstä kävin lounaan jälkeen kaupassa ostamassa karkkia ja en kestä niiden läsnäoloa. Pakko syödä ne kaikki heti, vaikka ei lounaan jälkeen ole kyllä edes yhtään nälkä. Karkkia saisikin syödä kyllä aika paljon, että nälkä lähtisi. Kai. En muista kyllä koskaan kokeilleeni. Joskus jouluna pikkuveli söi niin paljon karkkia, että oksensi. Ei sillä varmaan ollut enää nälkä siinä vaiheessa.

Olen viettänyt taas koko päivän asennellen ohjelmia. Uusi kehitysympäristö vaatii taas uusia kilkkeitä. Kohta koneeni on niin täynnä kaikenlaisten kehitysympäristöjen vaatimia pikkujuttuja, että tätä ei pysty enää käyttämään. Jo nyt jotkut näistä kehitysympäristöistä eivät suostu toimimaan yhtä aikaa toistensa kanssa. No, sitten kun kone pimahtaa lopullisesti, niin voin mennä vaatimaan uutta parempaa konetta tilalle. Kai se on sitä edistystä? Olisikohan hauskaa, jos aina uutta projektia varten saisi uuden tietokoneen? Ja vaikka pääsisi toiseen huoneeseenkin? Siinä pitäisi asennella aina kaikki uudestaan, mutta toisaalta ei olisi sitten vanhoja juttuja riesana. Ja jos kaikki saman projektin ihmiset olisivat aina samassa huoneessa, välttyisi paljolta kävelyltä ja viestimien näpyttelyltä. Toisaalta käytävillä hortoilu on välillä ihan hauskaakin. Pitäisikin käydä tutkimusretkillä vielä täällä uudessa toimistossa. En takuulla ole vielä nähnyt kaikkea näkemisen arvoista.

maanantaina, maaliskuuta 12, 2007

Uutta ja vanhaa

Hohhoijaa. Uusi toimisto ja uusi projekti. Kuitenkin vielä sama tietokone, sama pää ja samat ohjelmat, jotka päättävät päivitellä itseään silloin kun sitä vähiten odottaa. Nytkin tarkoituksenani oli plärätä yksi dokumentti pikaisesti läpi ennen lounaalle lähtöä, mutta ei se tietenkään voinut ihan niin yksinkertaista olla. Dokumentin katseluohjelma halusi väen vängällä hakea netistä jonkun päivityksen, jonka koko oli isompi kuin alkuperäisen ohjelman. Latauksen jälkeen pitää tietysti taas kaikki sulkea ja käynnistää uudestaan.

Näen uuden työpisteeni ikkunasta ratapihalle. Muutama juna siellä näyttää tönöttävän ja jotain vr:n henkilökuntaakin siellä liikuskelee. Kauempana näkyy jotain kerrostaloja ja vähän puita. Enpä osaa sanoa onko tämä näköala kiinnostavampi kuin vanha. Ikkuna on ainakin pienempi, mikä tarkoittaa selkeästi tilanteen huonontumista. No toisaalta tästä näkee ihmisiä paljon lähempää, ainakin jos ei satunnaisia haalarimiehiä edellisen toimiston näköalassa lasketa lukuun.

Muutto sujui yllättävän näpsäkästi. Ainoastaan oma tuolini oli hukkunut johonkin, mutta löysin toisen samanlaisen tilalle. Oikeastaan tämä tuoli on itse asiassa vähän parempi kuin vanha, koska vanha piti välillä jotain omituista klonksumista ja tämä ei. Pöytäkin on vähän erilainen: selkeästi isompi ja tässä on jotain hassuja säätömahdollisuuksia mitä vanhassa ei ollut. En ole vielä osannut laittaa toiselle puolelle pöydästä mitään, koska vanhalla pöydälläni ei ollut tuollaista ulottuvuutta. Taidan varovasti kokeilla siirtää yhden cd-levypinon sinne. Noin. Paljon parempi. Siirtäisinköhän tuon yhden lappusenkin toiselle puolelle? Noin. No nythän pöydän toinen puolikin näyttää suorastaan täydeltä.

Kai sitä pitäisi tehdä jotain järkevää, vaikka ei kyllä sanottavammin huvittaisi. Voisin ehkä kohta käydä yrittämässä haalia tänne huoneeseen vielä yhden kukan. Vanhan työpaikan avaimetkin pitäisi viedä pois. Niin ja tietysti olisi plärättävä muutama kymmenen sivu määrittelyjä ja muita dokumentteja. Ehkä aloitan kuitenkin siitä, vaikka muut vaihtoehdot kuulostavatkin vähemmän tylsiltä. Hah, pihalla näkyy joku työmaakoppi, jonka ikkunasta näen kuinka joku duunari surffailee netissä. Ehkä tuolla raukalla on ihan yhtä tylsää kuin minulla.

perjantaina, maaliskuuta 09, 2007

Erään aikakauden loppu

Haalarimiehet ovat jo melkein purkaneet telttansa ja piha näkyy taas. Aiemmin piha taisi olla päällystetty asvaltilla ja nyt se on päällystetty betonilla. Jonkun työkaverin esittämä teoria kellarin rakentamisesta saattoi hyvinkin pitää paikkansa. Ei tuolla varmaan ainakaan mitään suurempia juhlia ole pidetty, tai sitten jäljet on siivottu todella tehokkaasti.

Aloitin jo pehmeän laskun muuttoon tyhjentämällä laatikoston paperit muuttolaatikkoon. Enää pöydänpäälliskamat mukaan ja kaikki osat erilleen tietokoneesta, niin siinäpä se sitten olikin. Paljonkohan varaisin siihen aikaa? Jonkunmoinen suunnitelma voisi olla hyvä tehdä ja alkulämmittely. Ehkä saisin puoli tuntia operaatioon tärvättyä?

Olen palannut taas muistivirtausten tutkimiseen. Jotenkin mieltä ei nyt jaksa kiihottaa yhtään noiden muistinvarauspalkkien tuijottelu ja kaavioiden pläräys. Kaipaan suoraa toimintaa. Ehkä kokeilen sijoittaa koodiin jotain pommeja, jotka tuhoavat muistista KAIKEN. Räjäytteleminen on hauskaa. Vaikka se olisi vain ohjelmallistakin.

Toimisivatkohan räjäytykset kirjoitettuna? VUDUM!!!! RÄISKIS!!! PUMM!!! No enpä tiedä. Jotenkin tuosta puuttuu se tuhoelementti. Toimisikohan oman tekstin tuhoaminen?
Tuolla kaukPUMM!!!e taas auVUDUM!!!nkin. Mitäköhän neRÄISKIS!!!ä tähän aikPOKS!!!ivästä pörPUM!!t? MikseKABOOM!!!e töissä? Vai ajavatBOOOM!!kseen? SWOOSH!!!atko ne kaikki jotain lottovoitKOSSHH!!!s minä olisin lottovoitPUMM!!!n kyllä lähtisi kaupuPOKSIS!! ajelemaan vielä tähän aiWUDUDUMM!!!!ästä. NukkBOOMM!!!tempään.
No enpä tiedä. Ei tuo ollut kovinkaan hauskaa. Enemmänkin vähän rasittavaa ja tylsää.

Ympäriltä kuuluu pelottavia kolinoita ja raskaiden esineiden siirtelyn ääniä. Taitaa olla loppusuora tällä toimistolla käsillä. Täytyy varmaan kohta alkaa tunkea loppujakin tavaroita pöydältä laatikkoon, sammuttaa kone ja repiä piuhat irti.

torstaina, maaliskuuta 08, 2007

Kaipaan kasveja

Kehitysympäristö jota käytän on tehty Linuxilla ja jotta saisin sen toimimaan kunnolla, joudun virittelemään Windowsini niin että sekin näyttäisi Linuxilta. Rasittavaa touhua. Mieluummin käyttäisin vaikka sitten kokonaan Linuxia kuin tämmöistä hölmöä välimuotoa, joka toimii ajoittain todella oudosti. Voi kyllä olla, että jos loikkaisin pää edellä Linux-maahan, niin saattaisin nopeasti alkaa ikävöimään vanhaa kunnon Windowsia.

Linuxissa on minusta jotain hyvin saksalaista. Kaikki nuo apuohjelmat ja toimintatavat jotenkin kielivät tinkimättömästä järjestelmällisyydestä, pikkutarkkuudesta ja tehokkuudesta, mutta käyttäjälähtöisyys on melko vähissä. Harmi ettei Linuxia keksitty Saksassa. Olisin nyt voinut haukkua Linux-käyttäjiä hieman perustellummin natseiksi.

Huoneemme kasvit muutettiin jo tänään. Täällä on nyt paljon autiompaa. Tuntuu kuin huoneen akustiikkakin olisi muuttunut, vaikka ei niitä kasveja nyt niin paljon ollut. Ehkä täällä on jopa vaikeampaa hengittääkin, kun kasvit eivät ole täällä puhdistamassa ilmaa.

"Yhteyttäminen eli fotosynteesi on biokemiallinen prosessi, jossa kasvit (ja muut eliöt) tuottavat hiilidioksidista ja vedestä auringon säteilyenergian avulla happea sekä glukoosia, jota kasvi käyttää ravintona."
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Yhteytt%C3%A4minen

Koko päivä on mennyt tänään noiden typerien Linux-skriptien kanssa tapellessa. Olen aivan turtunut. Etsiskelen netistä virheilmoituksiin liittyviä juttuja toivoen että joku muu olisi törmännyt samaan virheeseen. Välillä vaihdan jotain asetusta ja käynnistän taas kaiken uudestaan siinä toivossa, että jokin todella muuttuisi jossain. Aivoni eivät varmaankaan saa tarpeeksi happea. Jos ne huonekasvit olisivat vielä täällä, olisin saanut kaiken toimimaan jo ajat sitten.

"Happivajaus aiheuttaa huimausta, joka saa monet hätääntymään. Hätääntyminen puolestaan voimistaa hyperventilaatiota entisestään. Tästä voi seurata niin paha happivajaus, että ihminen menettää tajuntansa."
Lähde: http://www.tieteenkuvalehti.com/polopoly.jsp?d=157&a=3699

Täytyy varoa hätääntymästä, vaikka vähän huimaakin. Tuntuu kyllä siltä, että tajunnan lähtö on todella lähellä.

keskiviikkona, maaliskuuta 07, 2007

On tärkeää näyttää tärkeältä

Pihalle rakennetun teltan katon läpi on tungettu peltiputken pätkiä. Kun tuijottelin taas apattisesti ikkunasta, huomasin että yksi niistä heilui. Vähän aikaa tuijotettuani koko putki vedettiin telttaan ja kohta saman paikan vierestä pölähti haalarimiehen pää! Mies purki jonkun lankkuvirityksenkin. Tarkoittaakohan tämä sitä teltta on tehnyt tehtävänsä ja nyt se puretaan pois? Seuraakohan se meitä uudelle toimistolle?

Pitäisi varmaan oikeasti kuitenkin jo alkaa pakkaamaan tavaroita. Joku lähetti mailissa ukaasin, että käytävien tukkeena olevat roskakoririvistöt viedään pois jo huomenna, joten jos sinne jotain aikoo laittaa, se olisi paras tehdä heti. Roskalaatikoiden pois vienti jo nyt on muuton kannalta kyllä ihan järkevää, koska nyt tuolla käytävillä mahtuu hädin tuskin liikkumaan. Plääh. Ei todellakaan huvittaisi alkaa seulomaan noita papereita ja miettimään, mikä niistä on roskaa. Taidan heittää vaan kaiken muuttolaatikoihin. "Tärkeiden" paperien suurempi määrä saa minut vaikuttamaan varmasti tärkeämmältä ihmiseltä, ja saan ehkä paremmat huonekalut.

Ensi viikon toimenkuvani näyttää todella hämärältä. Ainakin sen tiedän että tiistaina olen koko päivän toisella paikkakunnalla. Maanantai menee todennäköisesti uuden toimiston toimintoja ihmetellessä. (Toivottavasti siellä on edes kahvia ja wc. Ja joku tuoli.) Keskiviikkona olen varmaan matkustelun jäljiltä aivan koomassa, niin että en saa takuulla mitään aikaiseksi. Ehkä torstaina voin taas saada jotain oikeasti työn alle.

Olen varmaankin oikeasti muuttumassa zombiksi. Kun jalkani on kipeä, niin kävelyni on todella zombimaisen näköistä. Välillä kun astun vahingossa kuitenkin kipeällä varpaalla, niin suusta pääsee väkisinkin jotain urahduksia. Lisäksi olen nukkunut niin huonosti, että silmieni katse näyttää vähintäänkin suomealta. Toistaiseksi mieleni ei ole kyllä tehnyt mieli purra ketään. Ainakaan kovin paljon. Kahvia sen sijaan janoan hillittömällä intensiteetillä. Kuola alkaa valua suupielestäni jo puolimatkassa kahvinkeittimelle. Ehkä tämä kahvinhimo on vain välivaihe varsinaisessa zombiutumisessa. Seuraavaksi joku onneton varmaankin osuu minun ja kahvinkeittimen väliin, enkä voi hillitä itseäni vaan puraisen tuota surkimusta. Sitten huomaankin pitäväni ihmislihasta ja tadaa - olen ihan oikea zombi!

Pahasti pelkään että omaksumani zombi-imago ei auta minua juurikaan etenemään urallani. En usko, että kenelläkään tulee mieleen että: "Kappas vain, onpas tosi zombin näköinen kaveri. Hänpä vaikuttaa tosi luotettavalta ja pätevältä työntekijältä. Voisinkin antaa uudessa tärkeässä projektissani avainroolin hänelle. Pitäisiköhän kysyä hänen esimieheltään, onko hänen palkkansa varmasti oikealla tasolla? Meillä ei ole varaa menettää ketään noin zombimaista johonkin toiseen firmaan."

tiistaina, maaliskuuta 06, 2007

Muisti ja vesi virtaavat

Onpas vaisu meininki. Ikkunasta katsoen ulkonakaan ei näytä tapahtuvan oikein mitään. Pari autoa tönöttää liikennevaloissa ja joku kävelee kädet taskussa jossain tuolla kaukana. En sitten saanut lääkäriltä sairaslomaa, enkä paljon muutakaan, koska en kuullema tarvitse varpaitani koodatessani. Jotain särkylääkkeitä sentään sain, mutta nekään eivät ole edes kolmiolääkkeitä. Laimeaa.

Olen viimepäivinä yrittänyt jäljittää apuohjelman avulla ohjelmistossa tapahtuvaa muistivuotoa. Oikeastaan muistivuoto on ihan tyhmä sana kuvaamaan ongelmaa, koska eivät ne muistissa olevat jutut mihinkään vuoda pois. Ongelma on pikemminkin se, että ohjelmiston muistiin jää asioita, joita ei enää tarvitsisi muistaa ja muisti loppuu lopulta kesken. No, toisaalta kyllä se vapaana oleva muisti vuotaa ohjelmistoon, joten kai tuo muistivuoto on ihan hyvä sana kuvaamaan ongelmaa kuitenkin.

"Muistivuoto on ohjelmoinnin tyypillisimpiä virheitä. Tällä tarkoitetaan muistin varausta ohjelmakoodissa ilman muistin vapauttamista. Kun muistivuotoa sisältävää ohjelman osaa suoritetaan riittävän monta kertaa, voi vapaa muisti loppua, mikä aiheuttaa ohjelmiston kaatumisen."
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Muistivuoto

Pakko kai se on uskoa, että noin se on. Mutta jos minä olisin saanut päättää, olisin nimennyt ilmiön kyllä juuri päinvastoin esim. muistipaisunnaksi.

Ratkaisuksi muistivuodolle olen suunnitellut reikää ohjelmistoon, josta muisti voisi vuotaa taas vapaaksi. Tilanne on vähän sellainen kuin että jossain olisi iso järvi jossa on paljon vettä. Järvestä menee puro lampeen, ja jostain syystä kaikki vesi haluaa mennä sinne lampeen, ja järvestä loppuu vesi. Sieltä järvestä kuitenkin tarvitsisi välillä ottaa sitä vettä, kun taas lammessa sitä ei nyt niin tarvittaisi. Nyt suunnittelen tekeväni toisen puron lammesta takaisin järveen. Sikäli kun ymmärrän vesistöjen liikkeiden toimintalogiikkaa, tämä ei kuulosta kovin toimivalta ratkaisulta, mutta en ole keksinyt parempaakaan keinoa. Tietysti voisin myös aina aika ajoin räjäyttää koko lammen, niin että vesi haihtuisi ilmaan ja sataisi sitten takaisin järveen.

maanantaina, maaliskuuta 05, 2007

Sairaseläke alkaa pian

Huutava limsa-automaattimies ei vienytkään automaatteja pois, mutta laittoi niihin lapun, jossa sanotaan että niille tehdään huoltotöitä pari päivää, eivätkä ne toimi. Päivittävät ohjelmistoa tai jotain. Tuohon ei olisi varmaankaan kaappeihin kahliutuminen auttanut. No kai sitä pari päivää pärjää pelkällä kahvillakin. Ennen töistä lähtöä voi kyllä olla aika hyvä kofeiinitärinä päällä. Pitäisiköhän taas yrittää juoda välillä teetä?

Osa ihmisistä tuntuu ottavan muuton ilmeisen tosissaan jo nyt. Olen nähnyt jo jotain tavaroita pakattuna muuttolaatikoissa! Ohjeissa kerrottiin, että kaikki mitä ei ole merkitty mihin se kuuluu, kyyditetään kaatopaikalle. Suunnittelimme jo yhden työkaverin kanssa, että raahaamme kotoamme kaikki vanhat tietokoneen raadot, vanhat sohvat ja pakastimet tänne, jotta joku muu saisi hankkiutua niistä eroon. Sohvan raahaamisessa tänne on kyllä aika iso homma ja se voi näyttääkin vähän epäilyttävältä. Uskoisivatkohan ne muuttomiehet, jos väittäisin, että minulla on ollut sohva kotona töistä lainassa ja sen voisi nyt tulla hakemaan sieltä kaatopaikalle?

Kohta lähden taas käymään työpaikkalääkärillä. Tämän työpaikan parhaita puolia on, että työterveydenhuolto paikkaa myös vapaa-ajalla sattuneet tapaturmat. Ainakin luulen niin. Onnistuin viikonloppuna murjomaan varpaani mössöksi ja käyn kysymässä, voisivatko ne työterveysihmiset tehdä asiantilan hyväksi jotain. Saatan ehkä valehdella, että sattuu koko ajan niin paljon, että en voi tehdä mitään. Hyvällä tuurilla pääsen sairaseläkkeelle tai ainakin minulle määrätään niin kovat lääkkeet, että luulen olevani sairaseläkkeellä.

perjantaina, maaliskuuta 02, 2007

Nestevajaus

Joku äijä huutaa puhelimeensa tuossa seinän takana käytävällä. Menisi muualle huutamaan, ei täällä pysty keskittymään mihinkään kun yksi huutaa korvan juuressa kuin hinaaja. Puheista päätellen äijä on ilmeisesti ihan väärässä paikassakin ihan väärään aikaan. Olisikohan tuo joku remppamies tai muuttomies, joka on tullut tänne viikon etuajassa? "Niin perjantaista oli puhe... Aamusta heti joo... Niin kyllä siitä taisi olla puhe...." Keskustelu kuulostaa niin tylsältä, että en edes jaksaa arvailla mistä on kyse. Toivottavasti äijä häipyy pian.

Kävin pitkästä aikaa tutkimusretkellä romuhuoneessa. Romut olivat innokkaasti lisääntyneet poissaollessani, mutta mitään mielenkiintoista ei ollut ilmaantunut. Joku välisermi, jakkara, tyhjänoloisia pahvilaatikoita, loisteputkia. Meinataankohan nuo kaikki romutkin muuttaa uuteen toimistoon? Mihin ne siellä laitetaan? Tulekoo sinnekin johonkin romuhuone?

Se huutava äijä onkin joku limsa-automaatin asentaja. Toivottavasti se nyt ei vain vie meiltä automaatteja uusiin tiloihin viikkoa etuajassa. Viikko ilman limsaa on täysin kestämätön ajatus. Kuolisin varmasti nestevajaukseen.

"Nestevajaus ilmenee väsymyksenä, päänsärkynä, lihaskramppeina, janona, sormien ja jalkojen turpoamisena sekä pahimmillaan huimauksena, pahoinvointina ja sekavuutena."
Lähde: http://www.julkaisut.com/vyl/index.php?action%5B%5D=IArticleShow::showArticle('6798')

Minusta alkoi heti tuntua, että kärsin nestevajauksesta jo nyt. Väsyttää, janottaa, sormet ja jalat tuntuvat turvonneilta ja olokin on aika sekava. Kun oikein tunnustelen sisintäni, tunnen hentoista huimausta ja pahoinvointiakin. Päätä ei kyllä särje, ehkä se alkaa kohta. Ensi viikko tulee olemaan silkkaa helvettiä, jos kärsin jo nyt nestehukasta, vaikka voisinkin juoda limsaa litratolkulla. Siis helvetti materialisoituu, jos se huutava äijä muuttaa nuo automaatit jo nyt. Jos ne automaatit ovat siinä vielä lounastunnille lähtiessä, niin käyn ostamassa rautakaupasta ketjua ja kahlitsen itseni toiseen automaattiin, kunnes äijä kyllästyy ja lähtee menemään. Taitaa olla aika tylsä viikonloppu tiedossa, mutta mitäpä en tekisi limsojeni eteen.

torstaina, maaliskuuta 01, 2007

Olen todiste spontaanista teknisestä oppimisesta

Ulkona satelee taas vähän lunta. Kevät on silti varmaankin jo tuloillaan, en saanut yhtään paleltumaa lounastunnilla, ja näytti vähän siltä kuin kinoksetkin olisivat olleet hieman matalammat. Pian se aurinko taas paistaa täydeltä terältä ja voin kaivella polkupyörän varastosta. Sitten voin alkaa laskemaan päiviä kesäloman alkuun ja aloittaa pehmeän laskeutumisen pitkään kaivattuun vapaa-aikaan.

Täällä kävi siivojana joku omituinen sijainen, joka pyyhki pölypallot pöydiltä. Nyt on ihan yksinäinen ja alaston olo. Pian minulta varmaan raastetaan bugitkin, ainoat luotettavat seuralaiseni. Minut aiotaan eristää maailmasta. Jos pölypallot joskus palaavat luokseni, teippaan niihin nimilaput, ettei kukaan vie niitä enää luotani pois.

Tänään olen enimmäkseen räpeltänyt korjattavaa sovellusohjelmaa ja katsellut sitten toisesta analysointiohjelmasta tapahtuuko siellä jotain muutoksia. En suoraan sanoen tajua juuri mitään koko analysointiohjelmasta. Joku vihjaisikin minulle jo, että usein käyttöohjeiden lukeminen auttaa ohjelman käyttämistä. Pyh. Ei niillä esi-isilläkään mitään käyttöohjeita ollut kirveittensä ja kyntöaurojensa kanssa, ja silti olen elävä esimerkki siitä, että eivät nekään kaikki nälkään kuolleet.

Vaikeaa käsittää, että jo reilun viikon päästä kökkimiseni täällä on kökitty. Pelottaa hieman ajatella, millainen se uusi paikka on. Ehkä minut pistetään siellä siivouskomeroon. Tai vessaan. Joudun varmaankin työskentelemään wc-pöntöllä istuen, ja jos jollakin on hätä, minun pitää mennä käytävälle odottelemaan asioiden hoitamista. No, saanpahan ainakin liikuntaa ja näen ihmisiä.

Analysointiohjelman piirtämien häkkyröiden tutkiminen on järjettömän tylsää. Pitäisiköhän minun kuitenkin vähän lukaista niitä ohjeita? Itse asiassa vilkaisin niitä jo aiemmin, mutta ne näyttivät niin tylsiltä ja itsestään selviltä, että arvelin kokeilemisen olevan nopeampaa. Mieleni taka-alalla on kuitenkin alkanut elämöidä ajatus, että ohjeet saattaisivat paljastaa ohjelmasta ominaisuuksia, jotka tekisivät koko homman automaattisesti puolestani. Ei minulla oikeastaan ole mitään hävittävänäkään, molemmat tavat tuntuvat olevan tylsiä, ja kun kokeilin jo toista, niin ehkä nyt olisi aika tasapuolisuuden nimissä kokeilla lukea niitä ohjeita.

keskiviikkona, helmikuuta 28, 2007

Värianalyysi

Liput liehuvat taas saloissa. Tänään pitäisi kai muistella Kalevalaa koko päivä. En minä siitä kyllä paljon mitään muista. Väinämöinen soitteli jotain hauen leukaluusta väännettyä plimputinta ja tappeli jostain ihmekoneesta lentävän naisen kanssa. Siinä taisikin olla Kalevalan olennainen sisältö. Niin ja se yksi mies kuoli ja pilkottiin kai palasiksikin ja sitten sen äiti keräsi palaset ja herätti sen henkiin. En muista kävikö siinä jutussa hyvin vai huonosti. Yleensä noissa kuolleista herättämisissä käy kyllä huonosti. Kokemukset lukuisista maanantaiaamuista todistavat tämän.

Toimistohuoneemme värianalyysi:
- Seinät ja katto ovat valkoiset
- Lattia on vaaleanharmaata linoleumlaatoitusta, jossa on tummempia läikkiä
- Pöydät ovat pyökin värisiä (osa saattaa olla männyn, koivun tai tammenkin värisiä)
- Tuolien istuinosat ovat tummansiniset
- Tuolien jalkaosat, samoin kuin pöytienkin jalkaosat ovat mustat
- Joidenkin pöytien jalat ovatkin kuitenkin harmaat ja parissa jopa maalaamatonta metallia
- Tietokoneet ja monitorit ovat metallinharmaalla ja mustalla väritettyjä (tosin jollakin on yksi vaaleasävyinenkin monitori)
- Ikkunan yläosassa on sininen kappa-verho
- Huoneessa on 5 vihreää kasvia
- parin pöydän päätyyn on laitettu harmaa välisermi
- Huoneessa on lukuisia harmaita roskakoreja, joiden yläosan peittää musta jätesäkki
- Lisäksi huoneesta löytyy paljon sekalaisenvärisiä yksityiskohtia: seinällä roikkuu pari taulua, pöydillä on värikkäitä hiirimattoja ja kirjoja, naulakoissa roikkuu eri värisiä vaatteita, lattialla lojuu pari pahvilaatikkoa jne.

Huoneemme värisävyt kuuluvat selvästi talvi-väritykseen:
"Talvi: viileänkohtalokkaita, dramaattisia värisävyjä, jotka on taitettu mustalla tai harmaalla. Talven sävyissä on harmaita, tummansinisiä ja jäisiä sävyjä. Muita talven sävyjä: puhdas valkoinen, vihreä sametti, aniliinpunainen."
Lähde: http://www.nicehouse.fi/vaatehuo/tyylit/colors3.htm

Jos minulla olisi täällä webkamera tai tavallinen digikamera, olisin ehkä voinut ottaa kuvia eri väripinnoista ja värkätä jonkunmoisen värikartan. Se olisi ollut varmasti hieno. Olisihan tuossa kännykässä joku kamera, mutta kun siitä on niin vaikea siirtää niitä kuvia tietokoneelle, niin enpä taida jaksaa.

Tulin muuten ajatelleeksi, että kun pian muutamme, niin minun on varmaan pakko tehdä kaikki nämä värianalyysit ja ikkunanäkymäraportit uusiksi, sikäli kun niitä voi soveltaa sikäläiseen ympäristöön. Näiden pohjalta voisi ehkä tehdä jotain vertailevaa analyysiä, ovatko asiat paremmin vai huonommin uudella toimistolla. Onhan kyllä sekin mahdollista, että uudella toimistolla alkaa kertakaikkisen uusi ihmeellinen elämä, ja minulla on sitten aina niin hauskaa, että ei minulla ole enää mitään tarvetta tehdä mitään tylsyysraportteja.

Pääsen tai joudun kai ensi viikolla taas uuteen projektiinkin. Tällä kertaa enimmäkseen vanhaa tuttua juttua, mutta varmaankin mukavimmasta päästä hommia. Saapas nähdä. En jaksa intoilla siitä suuntaan tai toiseen, ennen kuin tiedän aiheesta enemmän.

tiistaina, helmikuuta 27, 2007

Väkivallan uhkaa

Karmea olo, flunssa teki comebackin. Tällä kertaa kävin heti ensi töikseni työterveyshuollossa kitisemässä, mutta kun ei ollut kuumetta, niin ei se terveydenhoitaja suostunut kirjoittamaan sairaslomaa. Käski vain ottamaan rauhallisesti ja pitämään taukoja jos siltä tuntuu. Just joo. En kyllä jaksa tänään tehdä täyttä päivää.

Ulko-ovelle oli tuotu rivistö roskalaatikoita. Ilmeisesti muuton yhteydessä on tarkoitus tuhota kaikki todistusaineisto siitä, että olemme koskaan olleetkaan täällä. Kaikki asiakirjat, tulosteet ja jopa käytetyt paristot tuhotaan. Mitähän kaameuksia voisi paljastuakaan käytetyistä paristoista? Täytyy tarkkailla ettei mihinkään huoneeseen ilmesty teräaseita ja muoveja lattialle. Se saattaisi tarkoittaa sitä, että firma hankkiutuu eroon kiusallisista todistajistakin pilkkomalla työntekijät kilon paloiksi ja tuhoamalla palaset. Olen varmaan taas katsonut tv:stä liikaa väkivaltaohjelmia, tai sitten nyt olisi korkea aika alkaa etsiä uutta työpaikkaa.

No niin, bugit vain jatkavat riekkumistaan, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. Ne pirulaiset varmaan riemuitsevat , kun olen flunssassa, enkä ymmärrä niiden kieroutunutta toimintalogiikkaa. Täytyy myöntää, että ne ovat kyllä nyt pahasti niskan päällä. Ehkä peräydyn pari askelta tarkkailuasemiin ja annan niiden tuudittautua turvallisuuden tunteeseen. Ennemmin tai myöhemmin ne käyvät huolimattomiksi ja paljastavat itsensä. Silloin minä isken niiden kimppuun armotta ja murskaan ne kuin... ööh - koppakuoriaiset? Juuri niin! Tallon ne rautavahvistetuilla työmiehen saappailla niljakkaaksi mössöksi, jonka lopuksi kaavin lattialta ja heivaan roskakoriin.

maanantaina, helmikuuta 26, 2007

Mutatoituvat bugit

Silmäluomet reagoivat tänään taas herkästi maan vetovoimaan. Nukuin mielestäni viime yönä ihan kohtuullisesti, mutta silti tuottaa ongelmia taas pysytellä hereillä. Bugit erittävät unikaasuja? Melko tehokas itsepuolustusmekanismi kieltämättä: Kuka tahansa, joka seurailee bugien tekosia jonkun aikaa, nukahtaa, ja bugit saavat mellastaa rauhassa. Toimiiko evoluutio bugienkin parissa? Mutatoituvatko ne lisääntyessään? Oppivatko ne uusia keinoja selviytyä koodajien vainoilta? Ja jos ne oppivat, tarkoittaako se sitä, että tulevaisuuden bugit ovat aina vain kaameampia ja sitkeämpiä kuin edelliset? Pelottava tulevaisuudenkuva. Brrr.

Huoneessamme on tänään taas täysi miehitys. Viimeisetkin sairastelijat ovat palanneet töihin köhien ja niiskuttaen. Alkaa pahasti näyttää siltä että minun kohdaltani peli on menetetty sen suhteen, että pääsisin kotiin sohvalle sairastelemaan. Tosin työtoverien kuvaukset taudeista kuulostivat kyllä siltä, että ei se kotona makoilu taju kankaalla ollutkaan ihan niin nautinnollista kuin olisi voinut luulla. Arvelisin että tiedottamana sohvalla makaaminen on kuitenkin hauskempaa kuin tiedottomana monitorin tuijottaminen.

Karmea kiire ollut tänään muka melkein koko iltapäivän. Yksi juttu, joka oli toteutettu vanhaan projektiin jo ajat sitten, oli lakannut toimimasta. Sitten työt seisoivat ja asia piti selvittää heti. Ihmeen hyvin olin ehtinyt jo unohtaa lähes kaiken vanhaan projektiin liittyvän. Tuntien tylsän koodin läpi kahlaamisen ja tiedostojen vertailun jälkeen, kävi ilmi taas tyypillisesti, että joku jossain oli muuttanut jotain, mutta unohtanut muuttaa kaiken tarpeellisen...

perjantaina, helmikuuta 23, 2007

Törsäily pidentää päivää

Keksin tänään pirullisen suunnitelman erään raivostuttavan bugin pään menoksi. Lukuisista yrityksistäni huolimatta en onnistunut paikantamaan bugin majapaikkaa, mutta keksin tänään keinon jolla miinoittaa sen kulkureitti. Jos en saa sitä kiinni, niin räjäytän sen pirulaisen kappaleiksi. Hahhahhaa! Siitäs saa! Ovelinkaan naamioituminen ei viime kädessä auta bugia, jos sen kulkureitit ja tavat ovat tiedossa. Ansani on tehty nimenomaan tuolle bugille, eikä se vahingoita sivullisia. Koodi virtaa reitillä vapaasti, mutta ohikulkiessaan pahaa-aavistamaton bugi ei voi välttää mitenkään hirviömäistä ansaani.

Taas yksi ihminen huoneessamme taisi sairastua, eipä ainakaan ole ilmestynyt töihin. Kaksi muuta sen sijaan palasi takaisin, mutta toinen kyllä valitteli, että olo on vieläkin aika huono, ja että hän ei jaksa ehkä olla töissä koko päivää. Minä taidan olla nyt huoneen ainoa ihminen, joka ei ole ollut kuukauteen kotona sairastelemassa. Epäreilua! Tänäkin aamuna mittasin taas kuumeen, mutta ei mitään.

Tänään oli palkkapäivä. Ruokatunti venähti sitten vähän pitkäksi, kun piti heti päästä törsäämään. Nyt joudun sitten kitumaan täällä entistä pitempään ja repussa on juttuja, joita sormet syyhyäisivät päästä kokeilemaan. Mutta valinnanvaraa ei oikeastaan ollut: Jos olisin odottanut törsäilyn aloittamista työajan päättymiseen asti, olisivat ne kaupat joissa halusin käydä ehtineet jo mennä kiinni. Plääh. Ostokset repussani huutavat minulle: "Kokeile meitä! Haluamme huomiota! Meidän kanssa sinulla olisi tosi kivaa! Me emme ole yhtään tylsiä!" Tämä on kidutusta.

Tuijotellessani pihalle tavalliseen tapaani, huomasin että ikkunan vieressä olevan kukan lehdet liikkuvat. Täällä varmaankin tuulee sisällä, tai sitten poltergeistit mellastavat ympärillämme taukoamatta. Kumpikohan on todennäköisempää? En ole huomannut missään ektoplasmaa ja itse asiassa kun käden vie ikkunan lähelle, tunnen hennon ilmavirran. Pöh. Olisi voinut olla hauskaa tehdä havaintoja poltergeisteista. Tai ehkä kuitenkaan ei. Mitä olen niistä lukenut ja nähnyt elokuvissa, ne ovat yleensä aika vihaisia ja epämiellyttäviä. Olisi ollut ehkä kamalaa, jos poltergeistit olisivat paiskoneet esineitä ympärilläni ja mahdollisesti saaneet tietokoneenkin sekoamaan. Jos ne olisivat vaikka alkaneet poistaa koneelta sinne juuri kirjoittamaani ohjelmakoodia ja olisin joutunut kirjoittamaan kaiken uudestaan. Sitten olisin kyllä soittanut Ghostbustersit paikalle.

torstaina, helmikuuta 22, 2007

Mitä enemmän tavaraa, sitä paremmat kalusteet

Ulko-ovelle on tuotu pinoihin isoja punaisia muuttolaatikoita. Kohta niihin pitää varmaankin alkaa sulloa tavaroita, mutta ei tässä nyt vielä ole kiire. Itse asiassa minulla on täällä niin vähän tavaraa, että saisin varmaankin pakattua ne viidessätoista minuutissa juuri ennen muuttoa. Kriittisesti tutkittuna noin puolet tuostakaan tavaramäärästä ei oikeastaan edes kuuluisi työpöydälle tai laatikostoon: Vanhentuneita virheraportteja, ajastaan jälkeenjääneitä ohjeistuksia, epämääräisiä muistiinpanoja, netistä printattuja artikkeleja jostain, mikä on kiinnostanut hetken, cd-levyjä, jotka oikeastaan kuuluisivat kotiin yms.

Olen muuttanut työpistettäni tässä työpaikassa jo neljästi. Viimeksi tein pahan virheen, kun kaikki joutuivat muuttamaan: Minulla oli niin vähän tavaroita, että päätimme yhden toisen työtoverin kanssa jakaa yhden laatikon johon laitoimme molempien tavarat. Laatikkoon laitettiin sen toisen ihmisen nimi. Tästä seurasi se, että kun muuttomiehet raahasivat nimien perusteella tavarat uusiin tiloihin, huomasivat he, että minulla ei ollut mitään irtaimistoa. Tästä he ilmeisesti päättelivät nerokkaasti, että en varsinaisesti edes työskentele täällä, vaan käyn vain joskus tai jotain, ja järkeilivät, että minä en tarvitse sitten mitään kunnon pöytääkään. Sain sitten jotain jonkun pienen jämäpöydän, jolle vähäisetkään tavarani eivät mahtuneet, enkä laatikostoa ollenkaan, ja jouduin käyttämään melkein kokonaisen päivän uusia huonekaluja metsästäessä. Tällä kertaa varaan itselleni kolme laatikkoa ja tungen ne täyteen jotain vanhoja sanomalehtiä tai jotain, jotta saan kunnon kalusteet.

Suussa maistuu omituinen makuyhdistelmä lounasta ja kahvia. Olisi kiva pestä hampaat. Pitäisiköhän tuodakin tänne hammasharja? Siinä olisi taas yksi ohjelmanumero, johon saisi aikaa tärvättyä. Kyllä hampaat olisi hyvä pestä heti töihin tultua, lounaalta palatessa ja oikeastaan aina kahvin juomisen jälkeenkin. Hammasharja olisi varmaan syytä säilyttää lukollisessa laatikossa. Muuten joku voisi putsailla sillä näppäimistöään tai wc-pönttöä tms. Pidettäisiinköhän minua omituisena jos kuljeskelisin kaiket päivät hammasharja kourassa pitkin toimiston käytäviä?

Taas yksi työntekijä huoneestamme on taas jäänyt kotiin. Liikkeellä on ilmeisesti ainakin mahatautia, a-virusta, jotain flunssaa ja joku oli saanut jonkun tulehduksenkin. Niin ja yhdeltä poistettiin viisaudenhammas. Minulla särki vähän korvaa aamulla, olisikohan minullakin mahdollisesti orastava korvatulehdus?

Jos olisin jonkun kunnon ison firman ylipäällikkö superjohtaja, niin mitäköhän haluaisin työhuoneeseeni? Ainakin ikkunan. Ja sohvan jolla voisi nukkua jos nukuttaa. Oma wc ja kahvinkeitinkin voisivat olla kivat. Ja televisio. Tv-settiin kuuluisi tietysti kunnon äänentoistojärjestelmä ja dvd-soitin. Joku pelikonsolikin olisi ihan paikallaan. Ja jos olisin oikein kunnon pomo, niin haluiaisin toimistooni oman saunan! Oikeastaan olisi ehkä parempi, että minulla olisi upeassa kodissani oma työhuone. Kotona minulla olisi jo kaikki mitä tarvitsen. Koska olisin superylipomo, niin minulla olisi tietysti niin paljon päteviä alaisia, että ei minun itseni oikeastaan tarvitsisi edes tehdä mitään, koska olisin delegoinut kaiken eteenpäin. Mitenköhän pääsisin megapääjohtajaksi suuryritykseen?

keskiviikkona, helmikuuta 21, 2007

Kertokaa minulle X=23:n merkitys

Enää 12 päivää jäljellä tällä toimistolla. Täytyy kai nauttia ikkunasta kun vielä voin. Ei ole mitään takeita, että pääsen ikkunan lähellekään uudessa toimistossa. Pitäisiköhän alkaa heti etsiskellä uutta ikkunallista työpaikkaa? Ruokatunnilla tuli ikkuna-asia puheeksi ja ihmiset olivat yleisesti sitä mieltä, että ikkunat ovat lähes pakollisia työhuoneissa. Jos työhuoneessa ei ole ikkunaa, saa kuullema pitää säännölliä taukoja työskentelyssä. Höh, pidän niitä muutenkin. No vaikka pääsisin ikkunan viereenkin, niin uuden toimiston ohi kulkiessani olen huomannut, että sen ikkunat ovat pienempiä.

Bugit eivät edelleenkään käy pyydyksiin toivotulla tavalla. Minulla on nyt työn alla kolme bugia, joista kahta en ole saanut toistettua ja kolmaskin on pysytellyt melko etäisenä. Tällaisten mahdollisten bugien ilmenemisen toistamisen yrittäminen tuntuu usein siltä kuin yrittäisi pujottaa lankaa neulansilmään silmät kiinni. Kyllä se varmaan joskus onnistuu, kun sitä jaksaa toistaa tarpeeksi kauan, mutta tylsistymisaste on kyllä aika korkea. Sain sentään bugien välissä yhden uuden ominaisuuden toteutettua. Näyttääpähän ainakin vähän siltä, että todella teenkin joskus jotain, enkä vain nuku silmät auki.

Taudit kaatavat ihmisiä ympäriltäni. Projektipäällikkömme on sairaana kotona ja pari muutakin ihmistä samasta huoneesta on sairaslomalla. Kaksi ihmistä oli viime viikolla poissa ja palasi tällä viikolla puolikuntoisena. Epäreilua, että kun minä olin kipeänä, niin minulla ei ollut kuumetta vaikka olo olikin kaamea. Ehkä olisin silti voinut kitistä työterveyshuollosta lomaa, mutta se on nyt myöhäistä.

Viime aikoina olen lueskellut paljon ohjelmiston kirjoittamia logeja. Teen ohjelmakoodiin merkinnän "Täällä ollaan", sitten käynnistän ohjelman uudestaan ja katson tuliko merkintä logiin. Useimmiten se tulee. Joskus se ei tule, mutta silloinkin on yleensä kyse siitä, että olen laittanut merkinnän väärään paikkaan. Ja vaikka merkintää jostain muustakaan syystä ei tulisi logiin, ei se oikeastaan kerro vielä juuri mitään. Sitten voi tehdä taas pari uutta logimerkintää ja tutkia, miksiköhän tuo yksi merkintä ei näy. Selitykset ovat useimmiten tylsiä. Joskus minulla olisi suuri kiusaus kirjoitella jotain hauskaa logiin, mutta en ole uskaltanut. Pelkään, että joku huomaisi sen ja suuttuisi silmittömästi. Enkä oikeastaan keksikään mitään mikä olisi niin hauskaa, että se kannattaisi kirjoittaa logiin. Logi on täynnä omia ja muiden tekemiä "X=23, Y=AABAC"-merkintöjä. Ehkä jos olisin todella anti-tylsä ihminen, voisivat "X=23, Y=BBDA"-merkinnät ollakin minusta hauskoja. Ehkä muiden logimerkinnät ovatkin heidän mielestään kiinnostavia ja hauskoja, ja he ihmettelevät miksi minä kirjoittelen logiin täysin merkityksettömiä "Z=65, M=fdds"-merkintöjä. Ehkä minä en vain ymmärrä. Toivoisin kyllä että ymmärtäisin. Antaisipa joku minulle edes vihjeen, miten noita merkintöjä tulisi tulkita.

tiistaina, helmikuuta 20, 2007

Viisareiden visualisoinnin loppu

Tämä aamu palautti uskoni ihmiskuntaan! Matkalla töihin huomasin pienen lapun yhden varastorakennuksen seinässä: "Löydetty miesten rannekello", siinä luki. Otin kiiruusti yhteyttä ilmoituksen jättäjään, ja ah, siellä oli rakas Seikoni hyvässä kunnossa. Lapset olivat kuullema löytäneet sen pihalta. Kiittelin löytäjää vuolaasti, mutta olin niin häkeltynyt kellon löytymisestä, että en edes huomannut kysyä halusiko joku löytöpalkkion. En muistanut kysyä sitäkään olivatko lapset partiolaisia. No, pääasia että Turvallisuuden Triangeli toimii taas: Tuijotan vuorotellen monitoria, ikkunaa ja kelloa. Ei triangeli täysin toimimaton ollutkaan kuin yhtenä päivänä, mutta sen tasapaino oli häiriintynyt, koska sykemittarin vilkuiluun kului liikaa aikaa ja energiaa, sillä olen tottunut tuijottelemaan viisareita. Digitaalisten numeroiden merkitystä piti aina miettiä hetki, enkä todella tajunnut paljonko kello oli, ennen kuin olin visualisoinut kuvitteellisten viisarien asennon mielessäni. Tämä on riemun päivä myös työnantajalleni: Työtehoni kasvoi huimasti, kun minun ei enää tarvitse käyttää leijonanosaa aivokapasiteetistani viisareiden visualisointiin mielessäni.

Olen alkanut saada jotain tolkkua Ihmemaan geografiasta. En ole vieläkään oikein päässyt perille paikallisten bugien tavoista, mutta olen jo oppinut liikkumaan ympäriinsä ja palaamaan takaisin samaan paikkaan, missä olen joskus käynyt. Aika sotkuinen paikka tämä on, mutta pohjimmiltaan aika samanlainen kuitenkin kuin muidenkin projektien ympäristöt. Olen harkinnut oman kartan piirtämistäkin, mutta toistaiseksi en ole jaksanut. Kartan, tai tässä tapauksessa oikeastaan UML-kaavion, piirtäminen on kuitenkin aika rasittavaa hommaa, ja ei sitä kukaan ole oikeastaan minulta pyytänyt. Jälkipolvet saattaisivat kyllä riemuita kartasta. Varsinkin, jos merkitsisin siihen isoilla rasteilla aarrekätköt ja myrkkykäärmeiden lymypaikat.

Juuri kun luulin kaiken taas palanneen normaaliksi, vampyyriä muistuttava työtoverini tuhosi taas Turvallisuuden Triangelin sulkemalla ikkunasta sälekaihtimet. Ei voi kuullema taaskaan tehdä töitä, kun auringonvalo heijastuu monitorin ruudulta. Kaameaa. Eikö tämä hirveys lopu koskaan? Taidan hakea lohdutukseksi kahvia.

maanantaina, helmikuuta 19, 2007

Uhka toiselta paikkakunnalta

Yhdeltä huoneessamme työskentelevältä ihmiseltä hajosi tietokone. Sen tuuletin alkoi pitää sirkkelimäistä möykkää, eikä sitä kestänyt kuunnella kukaan. Ei kai se tietokone muuten ollut hajalla, mutta meluhaitta oli kestämätön. Mikrotuen hiipparit onneksi hommasivat jostain toisen koneen tilalle puolessa tunnissa, joten huoneemme työsuorituskeskiarvo ei päässyt romahtamaan ja kaikki ovat taas iloisia. Tai ainakin normaalitilassa arjen harmaudessa.

Sain sähköpostiini jonkun epämääräisen viestin, että maaliskuussa minun pitää osallistua johonkin workshoppiin jossain. Mahdollisesti workshop järjestetään toisella paikkakunnalla ja se kestää ehkä koko viikon. Kaameaa. Pitääköhän minun istuskella työpäivän lisäksi joka päivä viisi tuntia junassa, vai joudunko asumaan jossain hotellissa viikon? Aarghh!! Toivottavasti siitä saa edes kunnon korvaukset. Vielä parempi olisi, jos workshop järjestettäisiinkin täällä, ja joku muu saisi istuskella junassa tai asustella hotellissa. Joku muu saattaisi olla jopa iloinen saadessaan asua hotellissa.

Uudehko projekti, jota odotin innolla, on muuttunut turhauttavaksi pään seinään hakkaamiseksi ja neulan etsimiseksi heinäsuovasta. Kun minkäänlaista dokumentaatiota ei ole, suurin osa energiastani kuluu sen miettimiseen, että miksiköhän tätäkin ominaisuutta kutsutaan, ja mihinkähän se mahdollisesti voisi liittyä. Jos tästä hässäkästä olisi aikoinaan tehty edes joku luonnoksen tapainen, se olisi säästänyt minulta tuntien työn. Vaikka eipä minulla tässä ole kiire mihinkään, mutta eipä tässä projektissa minun osaltani tunnu mitään valmistuvankaan. Tylsyys vain maksimoituu. Mutta kaipa se tämäkin projekti tällä kuuluisalla sokea-kanakin-löytää-joskus-jyvän-periaatteella pikku hiljaa etenee. Ehkä kun hakkaan päätäni seinään tarpeeksi kauan, seinästä imeytyy alitajuntaani täydellinen dokumentaatio tästä projektista.

Äsken mailissa kopsahti virallinen kutsu workshoppiin - se todella järjestetään toisella paikkakunnalla, ja tietenkin heti aamusta. Onpa tosi hauskaa herätä keskellä yötä. Univaje on kiva ja tuottelias asia. Tuossa kutsussa ei onneksi vihjaistukaan, että tilaisuus kestäisi pitempään kuin päivän. Toivottavasti olisikin näin. Kaameaa ajatellakaan, että en pääsisi tylsistyttämään itseäni ja kaikkia lukuisia lukijoita tylsyysraporteillani moneen päivään.

perjantaina, helmikuuta 16, 2007

En halua postia

Omituista, kävi ilmi, että yksi ihminen toimistossamme on syntynyt täsmälleen samana päivänä kuin minäkin. Tosin eri kaupungissa. Olisikin ollut jotenkin pelottavaa, että olisimme olleet synnytyslaitoksella vierekkäisissä huoneissa ja nyt työskentelemme samassa toimistossa. Nytkin tuo pistää miettimään, että onkohan niissä horoskoopeissa sittenkin jotain perää.

Joku toimistotyöntekijä muistuttelee meitä siitä, että uudet käyntikortit uuden toimiston osoitteella pitäisi tilata heti. En taida jaksaa vaivautua, en muista että olisin antanut vanhojakaan kenellekään. Ei, taisinpas sittenkin antaa yhden - jopa vielä ihan asiakkaan edustajalle. No, jatkossa asiakkaat saavat pärjätä pelkällä puhelinnumerollani ja sähköpostiosoitteellani. En muista saaneeni tänne töihin kertaakaan mitään postissa lähetettyä postia. Kertahan se tietysti olisi ensimmäinenkin, kyllä sitten harmittaisi kun kiitollinen asiakas haluaisi muistaa minua herkkulaatikolla ja se päätyisi vanhaan osoitteeseen joillekin tuiki tuntemattomille. Todennäköisemmin kyllä jos asiakas minulle jotain lähettäisi paketissa, se olisi jotain vähemmän miellyttävää, mikä saisi mennäkin väärään osoitteeseen.

Väsyttää taas kaameasti. En taas eilen saanut aikaiseksi mennä nukkumaan järkevään aikaan, ja heräsinkin vielä normaalia aiemmin. Kahvia ja kolaa on tullut kitattua tänään ihan kunnioitusta herättäviä määriä. Bugien penkominenkin on niin pitkäveteistä touhua, että vireystilani on melko alhainen. Tukeva lounaskaan ei tuntunut tarjoavan piristävää energia-humausta. Päinvastoin ruoka imeytyi ilmeisesti silmäluomiini, jotka yrittävät painua kiinni heti jos ei niihin kiinnitä huomiota ja pakota niitä pysymään avoimena maailmalle. Kellokaan ei ole vielä juuri mitään. Tästä taitaa tulla pitkä ja sumea päivä. Paitsi jos kittaan järjettömän määrän kahvia ja/tai energiajuomaa. Yleensä limsahiipparit käyvät kyllä juuri perjantaisin täydentämässä huvenneita energiajuomavarastoja, mikä tukisi tätä toimintasuunnitelmaa.

Joku kauppaa minulle Rolexia sähköpostissa. Sellainen kyllä kelpaisi, koska rakasta Seikoani ei ole vieläkään löytynyt. Soitin poliisiasemallekin, mutta ilmeisesti kulmakunnillani ei asu tarpeeksi kilttejä partiolaisia, jotka kiikuttavat löytötavaratoimistoon päivittäin sadoittain löytämiään esineitä. Sykemittari ranteessani on selkeästi väliaikainen ratkaisu. Haluan kellooni viisarit!

torstaina, helmikuuta 15, 2007

Tutkimusmatkailua uusilla alueilla

Kahvia ja bugeja. Uuden projektin bugien korjaaminen onkin luonteeltaan vähän erilaista kuin vanhan projektin bugien perkaus. Vanhassa projektissa suurin ongelma oli yleensä bugin toistaminen, sen jälkeen vika löytyi yleensä helposti. Nämä uudet bugit taas ovat usein helppoja toistaa, mutta niiden pohjimmaisen syyn selvittäminen onkin paljon vaikeampaa. Ohjelmisto on toteutettu hyvin eri tavalla ja vähemmän suoraviivaisesti. Bugit pääsevät pesiytymään paljon pirullisemmin koodispagetin onkaloihin. Olen yrittänyt houkutella niitä esiin ripottelemalla täkyjä ympäriinsä, mutta pirulaiset eivät vain käy pyydyksiin. Olen vielä vähän oudoilla vesillä, enkä oikein tunne täkäläisten bugien tapoja. Täytyy kai vielä vain tutkia ympäristöä, mutta pitää samalla silmät auki, jos vaikka tuurilla sattuisi joku bugi kohdalle.

Tuolla jossain kaukana näkyy ihmisiä kuorma-auton lavalla. Taitavat olla niitä abeja tai vanhoja. En muista enää kummat ajelivat kuorma-autolla. Muistan että olen itsekin joskus ollut tuommoinen, mutta en muista olinko minäkin joskus jonkun kuorma-auton lavalla. Joko se oli tosi tylsää, tai sitten meidän koulumme tai luokkamme oli niin köyhä, että ei meillä ollut varaa mihinkään kuorma-autoihin. Muistelisin kyllä, että lukiossa luokkamme oli loppupuolella tosi pieni, koska puolet oppilaista lopetti koulun kesken. Mitäköhän minäkin tekisin nyt, jos olisin vain jättänyt lukion kesken muiden mukana? Olisin varmaan töissä jossain rakennuksilla, saisin parempaa palkkaa ja minulla olisi muutenkin mukavampaa. Tai sitten olisin jo ryypännyt itseni hengiltä. Tai ehkä vain koodaisin jotain muuta jossain muualla.

Kyllästyin bugien majapaikkojen koluamiseen ja menin sen sijaan tutkimusmatkalle puoliksi autioituneeseen toimistoomme. On aika hölmöä, että meidän huoneemme on aivan täynnä ihmisiä ja toisessa päässä toimistoa on täysin autioita huoneita. Löysin hylättyjen hyllyjen ja pöytien lisäksi tyhjiä pahvilaatikoita, käytettyjä paristoja ja toimivan jääkaapin. Joku oli tainnut löytää sen jo ennen minua, koska sen sisällä oli tuoreen näköistä ruokaakin. Yhdessä huoneessa oli läjä puhelinluetteloita ja toisessa mm. sanko. Pelkäsivätköhän huoneessa olleet ihmiset äkillistä vedenpaisumusta? Vai oliko sanko kenties todella ällöttävien bugien aiheuttamien pahoinvointikohtausten varalta? Tai ehkä he juhlivat lähtöään kuohuviinillä ja pitivät sangossa jääpaloja. Itse asiassa yhdessä huoneessa muuten todella oli tyhjä kuohuviinipullo. Joku täällä toimistossa on siis ainakin joskus juhlinut jotain. Taidanpa hakea taas kahvia ja kuvitella juhlivani jotain.

keskiviikkona, helmikuuta 14, 2007

Sähköpostia toiseen galaksiin

Näppäimistöni on saastainen. Se taisi olla käytetty jo silloin kun sain sen pari vuotta sitten ja nyt se on paikoitellen todella köhnäinen. Kokeilin kokeeksi raapia kynnellä parista näppäimestä pois likakerrostumaa ja kyllähän se siitä tuntuisi irtoavan, mutta iso homma tuon puhdistamisessa olisi. Kynnenalusetkin tulisivat likaiseksi. Tietty homma voisi onnistua kolikollakin. Antaisivatkohan mikrotuen hiipparit minulle uuden näppiksen jos pyytäisin? Toisaalta tuntuu kyllä aika kerskakulutukselta hankkia uusi näppäimistö vain siksi, että vanha on likainen, kun se kuitenkin toimii ihan hyvin. Kai minun täytyy suojella luontoa ja yrittää putsata näppäimet. Joskus.

Näppäimistöni likaisimmat näppäimet ovat jostain syystä melkein kaikki oikealla puolella. Enkö ikinä pese oikeaa kättäni? Vai teenkö oikealla kädelläni niin töitä niin paljon enemmän, että se hikoaa enemmän ja hien mukana irtoaa ruumiista töhkää? Aika ällöä.

Likaisimmat näppäimet top-10:
1. P
2. Backspace
3. L
4. O
5. 9
6. +
7. Enter
8. Ö
9. 8
10. CapsLock

Tuo CapsLockin likaisuus kummastuttaa minua erityisesti. Miten ihmeessä se voi olla noin likainen, vaikka en käytä sitä juuri koskaan? Joskus kyllä hakkaan sitä vahingossa, kun tarkoituksenani olisi hakata Tab-näppäintä. Mutta silti useimmiten kyllä osun Tab-näppäimeen ja se ei ole yhtään likainen. Käykö koneellani öisin joku tyyppi, jolla on likaiset kädet ja joka kirjoittelee paljon tämäntapaisia viestejä:
PÖl9O+8pOP
Pööll089++PP
PPööLLllöOOO
++89PPpooÖÖÖ
+8988lllLLL

Siis käyttäen vain noita muutamaa merkkiä, välillä isolla kirjoitettuna muutama merkki ja sitten taas pienellä ja rivinvaihtojakin aika runsaasti. Miksi ihmeessä kukaan kirjoittaisi tuollaista? Ensimmäinen mieleeni tuleva vaihtoehto ovat alienit. Ehkä joku alien lähettää koneeltani sähköpostia toiseen galaksiin ja heillä ei käytetä kuin noita merkkejä? Käyttävätköhän alienit muidenkin koneita? Ovatko muidenkin toimiston ihmisten näppäimistöt likaisia samoilta kohdilta? Täytyy tehdä vaivihkaa tutkimusta aiheesta.

tiistaina, helmikuuta 13, 2007

Hyötyliikuntaa

Rannekelloa ei sitten löytynyt mistään eilen illallakaan. Tänään jouduin ottamaan sykemittarin kelloksi. Se on kyllä hölmön näköinen, mutta kyllä sitä vilkuilee silti paremman puutteessa. Aamulla kun laitoin sykemittariin ranteeseen, niin puin samalla sen anturinkin, niin että tuo vehje todellakin mittaa sydämen sykettä. Nyt vilkuilussa on ihan uusia ulottuvuuksia, kun voi samalla katsoa mikä pulssi on tällä hetkellä. Ainakin olen todistettavasti elossa.

Haukottelu on ilmeisesti yllättävän rajua liikuntaa. Pari kertaa haukoteltuani olen huomannut, että sykemittari villiintyy. Syke nousee 20 - 30 sykäystä minuutissa ja mittari päästää jonkun piippauksen. Piippauksen merkityksestä minulla ei ole aavistustakaan, koska hukkasin tietenkin vehkeen ohjekirjan ennenkuin olin lukenut siitä sivuakaan. Ehkä se piippaus on sydänkohtausvaroitus? Mittari yrittää sanoa, että "teeppä noin vielä muutaman kerran, niin sydämesi räjähtää". Tai ehkä se on joku kannustuspiippaus? "Noin sitä pitää, jatka tuohon malliin, niin kalorit palavat ja kunto kohoaa." Vaihtoehtoja on paljon. Kävisiköhän muuten jatkuva haukottelu hyötyliikunnasta? Mitkäköhän lihakset siinä kehittyvät?

Jossain tuolla kaukana näyttää olevan joukko lapsia matkalla johonkin. En näe tästä ovatko lapset koululaisia vai lastentarhalaisia. Aikuisten määrästä päätellen pieniä koululaisia. Lapset kulkevat parijonossa ja osoittelevat käsillään ympärilleen.
- Katso, tuolla parvekkeella istuu pulu!
- Vau, niin onkin! Mutta katsopa tuota, meidän naapurilla on melkein samanlainen auto.
- Oho! Meidän sedälläkin oli aiemmin tuon värinen auto.
- Ei voi olla totta! Minulla on samanväriset kengännauhat!

Olisi kyllä hienoa, kun jaksaisin itsekin olla edes jostain yhtä innoissani. Jos meillekin järjestettäisiin retkiä silloin tällöin johonkin, voisin ehkä ollakin ainakin enemmän innoissani ainakin jostain.

"Hyötyliikunta on liikuntaa jonkun muun tekemisen ohella eli ei liikuntaa pelkästään liikunnan vuoksi."
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Hy%C3%B6tyliikunta

Innostuin tarkkailemaan vähän minkälaiset toiminnot nostavat sykettä väliaikaisesti haukottelun lisäksi:
- Limsan juonti
- Niistäminen
- Yleinen venyttely
- Pään raapiminen/hiusten tasoittelu/mikä lie pään alueelle kohdituva räpläys
- Wc:ssä käynti
- Kahvin hakeminen
- Kahvikupin tiskaaminen
- Kahvinkeittimen täyttäminen
- Lounaalle kävely
- Aivastaminen
Olenpas minä touhuillutkin tänään kaikenlaista. Minä kun luulin, että istuskelen vain monitorin ääressä kaiket päivät. Saisikohan tuon sykemittarin jotenkin laskemaan kuluttamani kalorit? Täytyy etsiskellä netistä jos jostain löytyisi manuaali vaikka pdf:nä.

maanantaina, helmikuuta 12, 2007

Osa minuuttani on kadonnut

Kaamea katastrofi on osunut kohdalleni! Rannekelloni hukkui aamulla työmatkalla. Yhtäkkiä työpäivän kultainen triangeli on rikottu: monitorin tuijottelu, ikkunasta tuijottelu, kellon vilkuilu. En voi enää vilkuilla kelloa, kun sitä ei ole. Voinhan minä tietysti edelleen vilkuilla pelkkää rannettani - mutta jotenkin se ei tunnu samalta! Väheneekö päivittäinen liikuntani nyt 33%? Lihonko hetkessä muodottomaksi möykyksi? Minun pakko saada jostain rannekello. Palasin jopa kesken työmatkan takaisin kotipihaan etsimään kelloa, mutta ei sitä löytynyt. Hirviömäinen lumihanki ahmaisi sen. Tai joku rikollismielinen ohikulkija huomasi sen tiellä ja laittoi taskuunsa. Nyyh. En voi kuin itkeä hiljaa mielessäni. En kehtaa alkaa edes oikeasti kunnolla itkemään, kun työtoverit alkavat tuijottaa.

Pitäisiköhän minun piirtää käteeni rannekellon kuva? Tai tehdä paperista imitaatiorannekello? Piirretty rannekello ei varmaankaan toimi, koska sen viisarit eivät liiku. Piirretty kello vain muistuttaisi minua siitä, että oikea kelloni on hukkunut. Paperiseen kelloon voisin askarrella ehkä liikkuvat viisarit, joita voisin aina muistaessani liikutella, mutta sekään ei oikein tunnu kelvolliselta. Sitä paitsi ruutupaperinen rannekello näyttäisi tyhmältä, hajoaisi helposti ja sen tekeminen voisi herättää tarpeetonta huomiota. Aargh!!!

Ajan selville saaminen ei ole oikeastaan ongelma. Monitorin oikeassa alanurkassa näkyy kellonaika ja kännykässäkin on kello. Monitorilla oleva kello ei kuitenkaan ole hyvä, koska tuijottelen monitoria muutenkin ihan liikaa, ja haluan vilkuilla välillä muuallekin. Tietysti voisin vilkuilla kelloa aina välillä puhelimesta, mutta sekään ei jotenkin tunnu oikealta. Jatkuva kännykän käpälöinti on hermostuttavaa ja näyttää tyhmältä. Pitäisiköhän minun äkkiä käydä ostamassa joku varakello täksi päiväksi? Kellot ovat kyllä aika kalliita, ja jos ostaisin ihan huonon kellon, niin sekin ärsyttäisi, vaikka sitä ei tarvitsisi pitää kuin päivä. Kotona minulla sitä paitsi on jo vararannekello. Tai oikeastaan se on sykemittari, mutta kyllä se kellostakin käy. Sen voi laittaa ranteeseen ja siitä näkee ajan.

Voisinkohan pitää töistä lomaa, kunnes saan taas kellon ranteeseen? Ei tästä työnteostakaan tunnu mitään tulevan, kun ajatukset pyörivät vain siinä kellossa. Mitähän sille kelloraukalle kuuluu? Makaako se lumihangessa kosteuden hivuttautuessa sen herkkään koneistoon? Vai onko sen jonkun inhan rikollisen limaisissa hyppysissä? Tietysti on pieni mahdollisuus, että joku kiltti partiolainenkin voinut löytää sen ja on ehkä parhaillaan palauttamassa sitä löytötavaratoimistoon. Toivottavasti kotini nurkilla asuu paljon kilttejä partiolaisia!

perjantaina, helmikuuta 09, 2007

Liivatetta aivoissa

Unohdin aamulla flunssatokkurassa lompakon ja puhelimen kotiin ja piti sitten ruokatunnilla käydä hakemassa ne. Toiveikkaasti mittasin taas kuumeen, koska olo oli taas aika karsea. Eikä tietenkään kuumetta ollut yhtään. Alilämpöä itse asiassa vain, epäilen että sillä ei sairaslomaa irtoa. Onkohan tämä nyt sitä a-virusta, mikä lehtien mukaan kuullema riehuu varuskunnissa? Otin syksyllä sen influenssarokotteenkin, mutta ei se näymmä mitään auta.

Kauhubugitkin hyppivät taas silmille. Itse asiassa osoittautui, että yksi bugi ei taaskaan ollut mikään bugi, vaan yksi koodaaja oli vain jättänyt koko toiminnallisuuden toteuttamatta. Kun kysyin asiasta hän vastasi että "siihen oli joku syy, miksi jätin sen toteuttamatta, mutta en nyt muista mikä". Jees, tuohan lohduttaakin minua tosi paljon. Pahimmassa tapauksessa en saa toiminnallisuutta toteutettua parissa päivässä, minkä takia en pääse jatkamaan toista projektia, jota tekisin kyllä paljon mieluummin.

Onneksi tänään on perjantai ja huomenna voin vaikka nukkua koko päivän jos siltä tuntuu. Minun tuurilla siltä voi hyvinkin tuntua. Voisin lyödä vaikka vetoa, että illalla kuume nousee taas sellaisiin lukemiin, että en jaksa liikahtaakaan.

"Liivate eli gelatiini on proteiinia, jota saadaan naudan tai sian nahasta, luista ja jänteistä sekä sampikalan uimarakosta. Liivatetta käytetään lukuisissa eri elintarvikkeissa, mm. jugurteissa ja makeisissa, hyytelömäisen rakenteen aikaansaamiseksi."
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Liivate

Joku on varmaan syöttänyt minulle salaa hirveän määrän liivatetta. Aivoni ovat hyytelöityneet. Yksikään ajatus ei pysty liikkumaan hermosolusta toiseen. Kaikki hermoradat ovat tukossa. Tuijottelen vain apattisesti ikkunaa, monitoria ja kelloa. Aivot eivät jaksa enää edes prosessoida näkymiä, eivätkä vähäiset voimani riitä minkäänlaiseen ulosantiin. Muutun vähitellen huonekasviksi. Toivottavasti joku muistaa kastella minua.

torstaina, helmikuuta 08, 2007

Viisumi ihmemaahan on peruutettu väliaikaisesti

Flunssa jatkuu. Nenä vuotaa kuin Niagaran putous, aivastelen jatkuvasti ja tänään riesaksi ovat tulleet keuhkoja repivät kuivat yskäkohtauksetkin. Nastaa. Eilen illalla minulla oli kuumettakin, mutta kun tänä aamuna harkitsin sairasloman hakemista, oli kuume tietysti tiessään. Lähden tänään töistä kuitenkin etuajassa varmuuden välttämiseksi.

Joku spammeri on lähetellyt minulle tänään pariin otteeseen "You a winner!" -viestejä. Enpä olekaan hetkeen taas huomannut että tuollaisia samalla kaavalla toistuvia huonosti kirjoitettuja spammeja olisi tipahdellut mailiin. Toivottavasti tämä ei ole uuden ryöpyn alku.

Juuri kun aloin vähän tajuta uutta projektiani ja sain jopa jotain tehtyä, niin vanha projekti tarttuu kiinni niskavilloista ja raastaa minut takaisin kaameiden bugien hautausmaalle. "Vain pari päivää." Toivottavasti tämä ei jatku samanlaisena. Ensin pari päivää yhtä projektia ja sitten taas pari päivää toista. No toisaalta parempi sekin kai kuin päivästä toiseen jatkuva Toivottomien Tapausten käpistely.

Kuulin tänään epämääräisiä huhuja siitä, että osastomme toimintoja oltaisiin kehittämässä parempaan suuntaan. Suunniteltaisiin enemmän ja hallitummin ja ehkä jopa yritettäisiin kehittää osaamistamme ja asettaa jotain tasoja, joiden perusteella voitaisiin arvoida osaamista yms. Kuulostaa kyllä ihan hyvältä, saapa nähdä vaan miten käy käytännön toteutuksen kanssa. Ei olis kyllä ensimmäinen kerta kun hienot suunnitelmat vain näivettyvät ja unohtuvat.

keskiviikkona, helmikuuta 07, 2007

Mitä on tapahtunut lajikäyttäytymiselle?

Pihalla on järkyttävän kylmä. Olen taas saanut jonkun flunssantapaisenkin. Aivastelen ja niiskutan, lihaksia särkee ja aivot eivät toimi. Ikään kuin maistaisin flunssavirukset nielussani. Kuumetta ei tietenkään taaskaan ole, muuten olisinkin varmaan kotona katselemassa jotain elokuvaa. Tai nukkumassa.

Linnut lentelevät ulkona yrittäen epätoivoisesti löytää jotain ilmanvaihtoaukkoa, josta tulisi lämmintä ilmaa. Ilmeisesti rakennusten katoilla tönöttävistä ilmanvaihtoaukoista tulee ilmaa liian vähän, että niissä voisi lämmitellä, tai sitten putket ovat niin pitkät ja ilma niin kylmää, että kun aukosta tulvahtava ilma lopulta tavoittaa linnut, se ei enää lämmitä. Jos minä olisin pulu, olisin lentänyt etelään jo kuukausia sitten. Mitä ihmeellistä täällä pulujen mielestä on, että niiden kannattaa tänne jäädä palelemaan? Vai eivätkö nuo elukat vain tajua, että ne voisivat lentää johonkin lämpimään? Eivätkö niiden vaistot toimi? Onko pullanmurujen syöminen ja pakkasessa nököttäminen raunioittanut niiden lajiviettijärjestelmän?

Hyvähän se on minun tässä arvostella pulujen järjenvastaista toimintaa ja lajikäyttäytymisen puutetta, kun en itse taida olla yhtään sen parempi. Vaikea ymmärtää miksi kukaan kivikauden ihminen olisi viettänyt talveaan täällä, tylsistyttäisi itseään päivästä toiseen tekemällä juttuja, joita ei todella haluaisi tehdä ja muuttaisi itseään hermoraunioksi nukkumalla liian vähän sekä nauttimalla aineita, jotka tekevät olon kireäksi ja epämukavaksi. No toisaalta ravintolasta saa ruokaa, sisällä on lämmintä ja illalla kotona on ihan kivaa. Kahvikin sentään maistuu ihan hyvältä. Ei se jyrsijöiden jahtaaminenkaan huonolla säällä ole varmaan mitään herkkua ollut.

Yksi joukostamme on kuullema poissa. Edellisen projektini tiimissä yksi ihminen teki töitä toiselta toimistolta käsin. Hänen kohtalonaan oli toteuttaa massiivinen copy/paste-operaatio: Pelkkää tekstipätkien siirtelyä tiedostosta toiseen monta kuukautta. Huhhuh. Se oli ilmeisesti hänelle liikaa, koska kuullema hän oli ottanut lopputilin. Toinen vaihtoehto on, että hän koki jonkinlaisen valaistumisen ymmärrettyään copy/paste-mantraa toistaessaan jotain olevaisuuden syvimmästä olemuksesta. Ehkä hän lähti johonkin luostariin? Oli miten oli, nyt me puhumme hänestä että "hän on nyt jossain paremmassa paikassa" samaan sävyyn kuin pikkulapselle selitetään lemmikkimarsun liiskaantuminen sohvan alle muuttokuormaa purkaessa.

tiistaina, helmikuuta 06, 2007

Aivot jäätyivät

Tänään päivä alkoi eri tavalla kuin yleensä. Yleensä nappaan matkalla työpöytäni ääreen matkaani jonkin kofeiinipitoisen limsan, mutta tänään ulkona oli niin kylmä ja olin toimistolle saapuessani edelleen niin kylmissäni, että en voinut kuvitellakaan kylmän limsan juomista. Hain sitten ensi töikseni itselleni kupin kahvia. Lämmin neste auttoi sen verran, että sain taas raajani liikkumaan ja ainakin kaksi aivosolua reagoimaan ärsykkeisiin.

Ihan kuin tuolla jossain kaukana liikkuisi vähemmän autojakin kuin normaalisti, koska on niin kylmä. Ehkä puolet autoista on hyytynyt parkkipaikalle. Tai sitten ihmiset ovat kokeneet ajatuksen jään raaputtamisesta autosta epäinhimillisessä pakkasessa ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi ja jääneet kotiin, tai napanneet jonkun muun kulkuneuvon. Minäkin olisin kyllä paljon mieluummin jäänyt kotiin tänä(kin) aamuna.

Onneksi työmatka on nykyään aika lyhyt kävellä. Muistan vielä kuinka kaameaa oli kävellä tällaisella pakkasella 2,5 kilometriä. Kaikkein kamalinta oli liikennevaloissa seisoskelu, silloin tuntui kuin jalat jäätyisivät maahan, ja uudestaan liikkeellelähteminen olisi mahdotonta. Niiltä ajoilta jäi yhdestä talvesta erityisesti mieleen myös matkan varrella tienpenkassa ollut jäniksenraato. Ensin se oli tienpientareella pari päivää ja se oli aika masentavan näköinen jo silloin. Pupurukka. Sitten lumiaura aurasi sen tienvieruksen kinokseen niin että sen takaruumis törrötti jäykkänä korkealla ilmassa. Siinä se sitten tökötti päivästä toiseen. Olisin varmaan hakenut raadon itse pois sieltä, mutta se oli ajokaistan puolella todella vilkkaasti liikennöidyn tien penkassa. Vähitellen raatoon tarttui pakokaasua ja nokea ja raato oli aivan musta. Tässä vaiheessa sitä ei varmaankaan moni enää tunnistanut kuolleeksi jänikseksi, mutta ikävä kyllä itse en pystynyt unohtamaan sen alkuperäistä olomuotoa. Jänis törrötti siinä penkassa koko talven kevään suojasäihin asti. Olin todella helpottonut, kun yhtenä aamuna en enää nähnytkään sitä. Kaikki kamaluus loppuu aikanaan.

Uusi uljas projektini alkaa jo nyt taittua samantapaiseksi virhetilanteiden etsimiseksi hakuammunnalla kuin edellinen projektini. Hiirellä klikkailu satunnaisesti ympäri ruutua on ilmeisesti kohtaloni. Pitäisiköhän pyytää vaihtamaan käyntikorttiini titteliksi "Apinasimulaattori"? Näyttäisiköhän se hyvältä cv:ssä? Varmaankin ainakin jos hakisin töitä eläintarhasta tai koe-eläinlaboratoriosta. Saisikohan siellä parempaa palkkaa?

maanantaina, helmikuuta 05, 2007

Ensivaikutelmia ihmemaasta

Odottelin uutta projektia viikkotolkulla, jotta pääsisin korjaamasta muiden tekemiä bugeja, ja mikäs minua odottikaan uudessa projektissa: Läjä muiden tekemiä bugeja korjattavaksi. No, kehitysympäristö on sentään eri. Itse asiassa minun pitäisi varmaankin ihan ensimmäiseksi selvittää mitä tällä ohjelmistolla oikein tehdään ja miten se toimii. Aikataulu kai antaa periksi melko verkkaisenkin tutustumistahdin onneksi näin alkuun. Minun pitäisikin oikeastaan opetella ohessa vähän ihan perusjuttuja, jotka liittyvät tähän projektiin, mutta joita en ole aiemmin tarvinnut.

Kappas vaan, ikkunasta näkyy liehuvia lippuja. Onko uutinen uudesta projektistani todellakin tällainen kansallinen juhlapäivä? En keksi kyllä muutakaan selitystä. Tänään ei ole mikään vaalipäivä, eikä joulu, vappu tai juhannuskaan. Olen hieman hämmentynyt. Täytyy käydä katsomassa olisiko päivän lehdessä jotain mainintaa aiheesta.

Hahhah, taas kolahti mailissa virheraportti vanhasta projektista. Onpas nautinnollista, kun ei tarvitse uhrata virheelle ensimmäistäkään ajatusta. Jotkut muut saavat nyt ihmetellä käyttäjien mielenliikkeiden, hiiren napin painallusten ja suoritettavan ohjelmakoodin mystistä yhtälöä. Uuden projektin bugit vaikuttivat äkkiseltään paljon selkeämmiltä ja vähemmän tulkinnanvaraisilta. Ensivaikutelma voi kyllä olla pettävä.

Olen ehtinyt vasta pari tuntia tutkailla uuden projektin sovellusta ja pari mielenkiintoista seikkaa on jo nyt tullut eteen: Ensinnäkin minkäänlaista dokumentaatiota mistään ei ilmeisestikään ole saatavilla. En voi tajuta, miten kukaan voi käyttää tätä ohjelmaa ilman ohjeita. Jostain päättelin, että tähän on ilmeisesti järjestetty jotain koulutustilaisuuksia loppukäyttäjille, mutta nekin materiaalit ovat ilmeisesti vain asiakkaalla. Näppärää. No täytyy tutkia tätä perinteisellä päätä-seinään-menetelmällä: Mitähän tuosta tapahtuu? Ai siitä tulee virhe. Mitähän tästä sitten tapahtuu? Ai siitäkin tulee virhe. Mitäs jos painaisin ensin tätä ja sitten tuota? Siitäkin näymmä tulee virhe...

(PS: Kävin lukaisemassa lehteä taukotilassa: Pyh, ei mitään mainintaa uudesta projektistani. Käsittämätöntä, ettei tällainen merkkitapaus ylitä uutiskynnystä. Jotain kuollutta runoilijaa vain juhlitaan.)