Päivä on taas hurahtanut huomaamatta johonkin. Ensin tulin myöhässä töihin, istuskelin tunnin palaverissa, etsiskelin kadonneita tiedostoja ja autoin yhtä toista työntekijää pistämään kehitysympäristön pystyyn. Siinäpä se, mitään oikeita hommia en ole ehtinyt tehdä koko päivänä. Tänään aion vielä lähteäkin töistä aikaisemmin, joten taitaa jäädä tuottavuusprosentti aika alhaiseksi.
Ratapiha on lähes autio. Hento tuulenvire heiluttelee varovasti radan penkassa tönöttävän koivunrääpäleen oksistoa ja joku Vr:n työntekijä lompsii laiskasti varaston ovesta. Tämä taitaa olla sellaista rauhallista odotusta ennen myrskyä. Kohta iskee päälle perjantai-iltapäivän ruuhka: Junat syöksähtelevät ohitse kuin ammukset ja kansa vaeltelee ympäriinsä päättömänä massana. Sitten viikonloppu alkaa ja kenelläkään missään ei ole tylsää.
Söin lounaalla todellakin koko rahan edestä. Yritän palauttaa vireystilaani siedettävälle tasolle juomalla kohtuuttoman määrän kahvia. Lounaan jälkeisen kooman ja sen jälkeisen kofeiiniyliannoksen voisi ehkä välttää jos söisin kunnollisemman aamupalan tai jotain välipalaa aamupalan ja lounaan välissä. Sitten ei lounaalla olisi niin älytön nälkä, että on pakko syödä enemmän kuin olisi järkevää. Siitä seuraisi ehkä se, että aivot eivät olisi ruoan jälkeen täysin jäässä, ja ei olisi ihan pakko juoda kahvia aivan naurettavia määriä.
Taidan alkaa kulkemaan töissä aurinkolasit päässä ja hupparin huppu pään ylivedettynä. Ehkä vielä joku palestiinalaishuivikin voisi sopia kokonaisuuteen. Sitten teen nauhoituksen satunnaisesta näppiksen nakuttelusta ja ostan suunnilleen itseni kokoisen nuken. Joko mallinuken tai semmoisen pumpattavan seksilelun. Laitan nukelle päälle samanlaiset vaatteet, aurinkolasit ja kuulokkeet päähän ja näppiksen nakutusäänityksen soimaan ja sitten voinkin itse häipyä johonkin. Nyt voisin esim. käydä levykaupassa törsäilemässä palkkarahoja. Istun nykyään tässä huoneessa aikalailla itsekseni, ja kukaan ei varmaan huomaisi hetkeen eroa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti