Kuvitteellisia autoilijoita

Taas olen päätynyt bugimetsästykseen. Ensin suunnitteluvaihe hommastani jotenkin morfautui tekovaiheeksi ja nyt yhtäkkiä huomaankin tekeväni testausta ja virheiden korjausta. Tämä homma ei nyt oikein vaikuta olevan hallinnassani. Tekisi mieli palata takaisin suunnitteluun, koska sekin tuntui mielenkiintoisemmalta kuin tämä ja se jäi vähän keskenkin. Mutta toisaalta, kun saan bugit korjattua, niin voin käytännössä unohtaa koko jutun. Olemme reippaasti aikatauluista jäljessä, emmekä saa tehtyä hommaa ajoissa. Asiakas saattaa olla hieman nyreissään. Voi voi. Ylitöitä ei kuitenkaan tehdä, koska ilmeisesti firmakin saa tästä projektista niin vähän rahaa, että ei ole varaa maksaa edes ylityökorvauksia. Oikeastaan minun pitäisi tulla ilmaiseksi ylitöihin, koska tuntini ovat taas niin pahasti miinuksella, mutta kun kerran projektipäällikkö on jo sisäistänyt tilanteen, että myöhässä ollaan, niin en minä suotta tänne tule viikonloppunakin tylsistymään.

On niin tylsää, että olen huomannut tuijottelevani tuolla jossain kaukana huristelevia autoja paremman tuijottelun puutteessa ja miettinyt keitä siellä ajelee. Ei niistä näe tältä etäisyydeltä edes minkä merkkisiä ne ovat. Vain auton yleisen hahmon ja värin. Tyyliin: Pieni punainen henkilöauto, todennäköisesti japanilainen ja aika vanhakin. Sitä varmaan ajaa joku opiskelija, joka on matkalla Alkoon ostamaan uudenvuoden viinoja. Iso valkoinen pakettiauto. Sitä ajaa varmaan joku hermostunut putkimies, joka yrittää saada hoidettua viimeisen asiakkaan äkkiä, että pääsisi viikonlopun viettoon. Mitähän se putkimieskin miettii?
"Helkkari, kun asiakkaalla piti olla kellarissaan juuri tuommoinen vanhan mallinen pumppu. Eihän siihen sovi enää nämä uudet liittimet, täytyy käydä tarvikekaupasta ostamassa sovitin. Kaupassa on tietysti kauhea jono ja siellä menee ainakin tunti. Sitten pitää äkkiä ajaa takaisin työmaalle ja laittaa ne putket kuntoon ja siinäkin menee niin kauan, että en ehdi enää naamiaistarvikekauppaan. Jospa kävisinkin naamiaistarvikekaupassa ensin ja ostain sen gorillapuvun heti. Sitten voisin rauhassa kiristellä putkia. Kyllä ne siellä tunnin kestävät ilman juoksevaa vettäkin."

Hopeanharmaa citymaasturi, näyttää tosi kalliilta. Sitä ajaa varmaan joku ökyrikas juppi. Ehkä se on joku meidän asiakkaista. Ne vain rikastuvat meidän niska limassa vääntämällä koodilla. Varmaan matkalla johonkin urheiluvälinekauppaan ostamaan uusia laskettelumonoja viikonloppua varten.

Punainen farmari, näyttää vähän ranskalaiselta. Varmaan joku perheenäiti lapsilauman kanssa matkalla siskonsa luokse kyläilemään, kun on joululoma ja ei ole vähään aikaan muuten ollut aikaa vierailla. Pääsevät lapsetkin leikkimään serkkujensa kanssa. Voivat esitellä joululahjaksi saamiaan uusia leluja toisilleen sillä aikaa kun aikuiset kahvittelevat.

Plääh. Kenelläkään tuolla ajelevalla ei varmaan ole niin tylsää kuin minulla. Mitä minä teen väärin? Ei mahda mitään, huonot aivot, en tajua. Täytyy kai taas palata virheiden metsästykseen, koska eivät ne sieltä varmaan itsekseen häviä vaikka kuinka odottelisin. No niin, vedän syvään henkeä ja syöksyn niiden kimppuun yllätyshyökkäyksellä.

Kaikki muuttuu

Vastapäisen talon katolla on taas lunta! Alan kai jo tottua siihen, että näköalani muuttuu koko ajan. En tiedä onko se hyvä vai paha asia. Onko se, että katolla on välillä lunta ja välillä ei, nyt jo niin tylsää, että en osaa enää kiinnittää siihen mitään huomiota, vai oliko minulla aiemmin niin tylsää, että kiinnitin huomiota huomiota jopa noinkin tylsään asiaan, koska sekin ylitti yleisen vallitsevan tylsyyden tason? Onko minulla tänään tylsempää kuin eilen?

Tämän päivän polttavimmat puheenaiheet ovat olleet uusi tuntikirjausjärjestelmä ja ennen joulua lähetetty tiedote. Tiedote oli sinänsä aivan samanlaista höpönlöpöä kuin aina, tällä kertaa vain jouluteemalla varustettuna. Kuumaksi puheenaiheeksi sen tänään nostivat vaihtoehtoiset tulkinnat käytetyistä sanamuodoista. Yksi työtoveri oli ymmärtävinään viestistä, että kenenkään meidän osastossa ei tarvitse siirtyä asiakkaan tiloihin, mutta toinen huomasi, että viestissä oli itse asiassa käytetty sanamuotoa "juuri nyt", minkä ansiosta viestin voikin tulkita niin, että kenties joka toinen meistä siirretään asiakkaan tiloihin kuukauden päästä. Kaameaa!

Meille järjestettiin aamulla tiedotustilaisuus uudesta tuntikirjausjärjestelmästä, jota meidän pitää alkaa vuoden vaihduttua käyttämään. Kaikki tuntuvat vihaavan järjestelmää jo ennen kuin se on käytössä. Se näyttää tyhmältä, sen käyttäminen vaikuttaa hankalalta ja syytä sen käyttämiseen on vaikea ymmärtää. Tämä on kai nyt niitä asioita, jotka vain tapahtuvat ja joihin ei voi vaikuttaa. Kaiken huipuksi järjestelmää meille esitelleet ihmisetkin suhtautuivat erittäin epäillen siihen, että järjestelmä todella toimii heti vuoden vaihteessa ja kehottivat varmuuden vuoksi kirjaamaan kaikki tehdyt tunnit toistaiseksi myös kynällä paperille. Ilmeisesti siis edes mikään tekstitiedostokaan ei riitä. Tuntikirjausjärjestelmä on kai niin susi, että paitsi että se ei tallenna mitään siihen tehtyjä kirjauksia, se myös tuhoaa käyttäjien kovalevyiltä kaikki sinne tallenetut tiedot. Ja ilmeisesti etsii myös tunnukset kaikkiin paikkoihin Internetissä, mihin tietoja on mahdollisesti tallennettu, ja tuhoaa nekin. Kaamea ohjelma! Varmaan tämä blogikin tuhoutuu vuodenvaihteessa.

Näen vastapäisen talon ikkunasta ravintolassa jonkun ruokailijan selkää ja osan jonkun toisen ruumista. Epäilen, että selkä kuuluu miehelle ja ruumis vaatteen kaula-aukosta päätellen naiselle. Ruokaa en näe. He varmaankin vielä odottelevat annoksiaan. Ravintolassa on pakko olla tapahtunut jotain muutoksia, muuten ei voi selittää, että jo kahtena päivänä peräkkäin joku istuskelee tuossa ikkunan edessä ja aiemmin siinä ei ole istunut kukaan. Saisinpa jostain kiikarit tai kaukoputken, että näkisin tarkemmin mitä siellä tapahtuu. Olisipa minulla ollut voimakkaalla teleobjektiivilla varustettu web-kamera, joka olisi kuvannut noita ikkunoita koko ajan. Nyt voisin katsoa, onko sisustus tänään erilainen kuin viikko sitten. Tietenkin on mahdollista myös, että ravintolassa on joku hyvä tarjous ja se on nyt vain täydempi kuin aiemmin, ja tuo näkemäni pöytä on joku kaamea jämäpaikka, jota ei ole aiemmin tarvinnut käyttää, mutta nyt kun ravintola on niin täysi, niin siihenkin on pakko istuttaa asiakkaita.

Ikkunasta tuijottelua

Juonpa vaihteeksi teetä. Joululoma tuli lähinnä nukuttua ja ehkä siksi nyt ei väsytä niin paljon, että olisi pakko juoda kahvia. Silmät pysyvät auki harvinaisen hyvin. Silläkin voi kyllä olla jotain tekemistä asian kanssa, että nukuin kaksi tuntia pommiin ja tulin siis kaksi tuntia myöhässä töihin. Ihan kuin tee olisi kuumempaa kuin kahvi. En tajua miksi, mutta voisin vaikka vannoa, että näin on. Sitooko tee lämpöä paremmin itseensä kuin kahvi? Vai olenko loman aikana menettänyt kuumansietokykyni?

Kaikki lumikin on näymmä taas sulanut. Voi tätä loputonta näköalan vaihtumista. Jos innostuisin maalailemaan yksityiskohtaista taulua ikkunasta näkyvästä maisemasta, minulla olisi todellakin ongelmia, kun välillä katoilla on lunta ja välillä ei. Joutuisin koko ajan korjailemaan taulua, enkä saisi sitä varmaankaan koskaan valmiiksi. Liekö tuo kyllä suuri häviö, että en maalaa taulua, ja jos vaikka maalaisinkin, se että taulu ei koskaan valmistuisi. Ei tuo maisema niin kummoinen ole.

Vastapäisen talon ikkunasta näen ravintolaan. Joku mies näyttää istuvan siellä ruokapöydän äärellä juomassa kahvia. Tai teetä. Tai mistäs minä tiedän vaikka kupissa olisi kodinputkimiestä. Kahvikupista mies sitä kuitenkin juo. Ehkä mieskin näkee minut? Pitäisiköhän heiluttaa? En taida kuitenkaan. Se olisi ehkä vähän liian tungettelevaa. Ehkä mies vain haluaa olla rauhassa ja katsella maisemaa. Näyttääköhän tämä talo hienommalta sieltä katsoen, kuin tuo talo täältä katsoen?

Ravintola ei taida olla yleensä kovin suosittu, koska en ole aiemmin huomannut tuossa istuvan ketään. Tai sitten ravintola on vaihtanut huonejärjestystä ja tuossa paikalla ei vain ole aiemmin ollut ruokapöytää. Ehkä tästä aukeaakin aivan uudet mahdollisuudet ruokailijoiden tarkkailuun. Harmi vain, että ikkuna on niin kaukana, että en oikein näe mitä siellä syödään. Itse asiassa en näe edes aivan varmaksi, onko ihminen mies vai nainen. No nyt ruokailija ehti jo lähteä. Toivottavasti tilalle tulee pian uusi.

Kappas, tee on jo hieman jäähtynyt. Tee on ihan ok. Teessäkin on sentään vähän kofeiiniakin, mutta kyllä tätä aika älyttömästi pitäisi juoda, että saisi päälle normaalin kofeiinitärinän. Pitäisiköhän kokeilla?

Viittä vaille joulu

Nyt kyllä joulujalka väpättää niin pahasti, että en millään malttaisi istuskella täällä. Pankkikorttikin tuntuu huutavan lompakossa ja valittelevan liian täyttä tiliä. Nyt pitäisi kyllä äkkiä lähteä törsäämään koko tili sileäksi joululahjoihin. Tähän mennessä olenkin ostanut jo kokonaista yhden joululahjan.

Copy-paste-urakkakin kyllä vaatii huomiota. Tällä vauhdilla en saa omaa osuuttani valmiiksi ajoissa. No välipäivinä on hyvää aikaa notkua ylitöissä. Taidan aktiivisesti unohtaa koko jutun klo 15, ja häipyä johonkin paikkaan, missä pankkikorttia arvostetaan.

Saimme suklaata perjantaipalaverissa! Kyllä taas kelpaa! Varaslähtö jouluun: Sokerihumalaa ja ähkyä (lounaallakin tuli taas syötyä ihan reippaasti).

Ylin johtomme kinuaa jälleen päivitettyjä CV:itämme. Joku minulta ehti CV:tä kysellä jo pari päivää sitten, ja tein siihen taas jonkun pari hassua korjausta. Spekuloimme jo huonetoverien kesken, että osastollamme menee kai huonosti ja CV:itä tarvitaan siihen, että kaikki jotka vain sattuvat osaamaan jotain, mitä muilla ostatoilla tarvitaan, lainataan toistaiseksi muille osastoille. Minulle ainakin on tullut jo mailia aiheesta. Joudun kai ensi vuoden puolella pariksi kuukaudeksi toiseen yksikköön. Ja naapurihuoneestakin joku lähtee vuoden vaihteessa asiakkaan tiloihin. En tiedä vielä joudunko itse lähtemään fyysisesti mihinkään, mutta ainakin joudun tekemään ihan muunlaisia hommia jonkun aikaa, jos se projekti käynnistyy minun osaltani. No, kai se pitää ottaa jonkinmoisena vaihteluna. Tosin olin toivonut, että minun ei olisi tarvinnut enää ikinä tehdä mitään siinä ohjelmointiympäristössä. Aina ei voi voittaa, eikä täällä näymmä edes juuri koskaan.

Naapurihuoneista kuuluu huolestuttavan vähän meteliä. Veikkaanpa, että ne hirviöt ovat jo livahtaneet työpaikalta. Tai sitten jossain on jotkut salaiset joulujuhlat, joihin meitä ei ole kutsuttu. Taidanpa mennä haahuilemaan ympäri toimistoa ja onkimaan tietoja. Samalla voin toivottaa hyvää joulua kaikille!

Varmuuskopioasiaa

Lumi sulelee taas pois. Lumessa on tänä vuonna jotain kissamaista: Se ei oikein osaa päättää jäisikö paikoilleen vai lähtisikö pois, ja kokeilee varmuuden vuoksi molempia vaihtoehtoja. Kissat ovat kyllä hauskoja. Jos lumessa on jotain kissamaista, niin kai lumikin on sitten loppujen lopuksi ihan siedettävää.

Enää pari päivää pitäisi kitkutella täällä ja sitten onkin joululoma. Jee! Huomenna on sitä paitsi palkkapäivä. Jee JEE! Rahaa olenkin jo ehtinyt kaipailla. Pankkikortin vingutteleminenkin on ollut viime aikoina jo aika pelottavaa. Koko ajan odotan kassalla, että jokin hälytyssireni rämähtää soimaan ja myyjä kaivaa esiin sakset ja pilkkoo kortin sentin paloiksi. Huomenna kaikki on toisin. Maksan ylpeästi ostokseni ja pistän elämän risaiseksi!

Jännittävä megalomaaninen copy-paste-operaatio venyy ja venyy. Tänään huomasin heti aamusta, että kaikki tietokantaan tähän mennessä ajamani muutokset olivat mystisesti kadonneet ja ihmettelin kovasti. Onneksi olin säästänyt varmuuskopion kovalevylleni. Otan varmuuskopion aina kaikesta mahdollisesta mitä ikinä teenkin. Siitä huomaa, että olen todellakin tehnyt tätä hommaa kauan. Varmaankin liian kauan. Olen ottanut jopa tästä pöhköstä blogistakin varmuuskopion, vaikka enpä tiedä jaksaisinko palauttaa näitä löpertelyjä, jos ne jostain syystä netistä katoaisivat.

Pystytäänköhän joskus tulevaisuudessa ottamaan varmuuskopioita ihmisten aivoista? Siis aivojen sen hetkisestä tilasta? Sitten voisi tietokoneella etsiskellä myöhemmin jotain tietoa aivojen varmuuskopiosta. "Olen varma, että muistin tämän asian vielä kesällä 2006, kesäkuun muistoista varmasti löydän sen." Kuinkahan paljon tilaa veisi aivojen varmuuskopio? Varmaan aika paljon. Vaikka pää tuntuukin useimmiten aivan tyhjältä, on siellä kuitenkin kaikenlaista pikkujuttua aika paljon.

Aivojen varmuuskopioiden tutkiminen olisi varmaankin psykiatreistakin jännää touhua. Ei enää mitään rasittavia keskusteleja asiakkaiden kanssa, vaan systemaattista datan analysointia. Jos aivodataa voisi käyttää esim. työhaastatteluissakin, voisivat työnantajat olla iloisia. Minä en varmaan pääsisi sitten enää mihinkään töihin. Tai no, eipä tähänkään hommaan, mitä nyt teen, kyllä kovinkaan kummoista lahjakuutta ja sitoutumusta tarvita.

Datan palauttamiseen takaisin aivoihin en kyllä usko. Siis muuten kuin opettelemalla asiat uudestaan. Jos ei aivoissa ole enää samoja aivosoluja, joihin tieto oli tallennettu, niin ei kai sinne mitään voi laittaa? Muutenkaan en oikein usko aivojen kykyyn vastaanottaa mitään muuten kuin luonnollisilla menetelmillä. Vaikka olisi kyllä hauskaa kun voisi opetella vaikka puhumaan espanjaa tai ohjelmoimaan jollain toisella ohjelmointikielellä vain laittamalla piuhat päähän ja hurruuttelemalla dataa sisään jonkun aikaa.

Lomailua työpaikalla

Joku oli jättänyt taukohuoneeseen suklaarasian, josta nappasin yhden konvehdin kyselemättä mitään keneltäkään. Nyt varmaan pilasin jonkun joulun. Se oli varmaan jollekin orpokodille tarkoitettu suklaarasia, josta oli varattu yksi konvehti jokaiselle lapselle. Nyt joku nälkäinen orporaukka jää ilman jouluateriaansa. Nyyh.

Olisipas kiva olla jo lomalla. Jospa psyykkaisin itseni ajattelemaan, että olenkin oikeasti jo lomalla, mutta olen tullut ihan omaksi ilokseni tänne viettämään aikaani. Eli kuvittelen siis olevani vakavasti mielenvikainen. En voi kuvitella kenenkään missään ikinä koskaan tekevän vapaaehtoisesti tätä robottihommaa, mitä nyt teen: Lisätään listaan sana, haetaan sille pari toiselta listalta, kopioidaan rivi kolmanteen listaan ja vaihdetaan vielä yksi sana ja laitetaan viittaus muualle. Tätä sitten toistetaan tunti ja päivä toisensa perään. No kai tämäkin tietysti jostain elämyslomasta menisi. "Oletko tehnyt jo kaiken mikä on kivaa ja mielenkiintoista? Eikö mikään enää säväytä? Tule pariksi viikoksi tekemään täydellistä aivottomuutta vaativaa äärimmäisen tylsää ja toistavaa työtä. Parin viikon jälkeen kaupassa käyntikin tuntuu sinusta taas suurelta elämykseltä!"

Korvissa soi taas varsinainen joululaulu. Kuuntelemani levy perustuu kuullema jonkun säveltäjän teoksiin, joiden esittäminen oli kielletty monissa maissa, koska niiden kuunteleminen ajoi ihmiset itsemurhiin. Kyllä tästä joulumieli kirpoaa ja työtahti pysyy vetreänä. Taidan vihata itseäni, ja haluan vain pohjimmiltani vain aiheuttaa itselleni huonoa mieltä ja turhautumista. Ei tätä muuten voi selittää. Seuraavaksi varmaan alan mätkiä nitojalla niittejä ruumiiseeni taukotilassa. Sitten haen kaupasta suolaa ja chiliä ja sivelen niistä tehdyllä seoksella haavojani. Ei, nyt kyllä vaihdan levyä.

Kohta meitä työntekijöitä paapotaan glögitarjoilulla ja joulutortuilla. En tiedä kyllä uskallanko syödä joulutorttuja. Luin joku aika sitten sarjakuvan, jossa puhuttiin pilaantuneista luumutortuista, joista kaikkien niitä syöneiden mahat menivät sekaisin ja siitä lähtien olen mielessäni yhdistänyt luumutortut ripuliin. Pitäisi varmaan lopettaa lukeminenkin. Toisaalta voi olla, että sarjakuva oli vain viimeinen niitti piilevässä inhossani joulutorttuja kohtaan. Jotenkin minulla on sellainen mielikuva, että en ole koskaan oikein pitänyt joulutortuista. Toivottavasti siellä pipareita.

Onnistuisinkohan uskottelemaan ihmisille, että eksyin matkalla glögitarjoiluun ja uudestaan matkalla pois sieltä? Sillä tavoin saisin tärvättyä ehkä tunnin. Ehkä vielä hion strategiaani tuon suunnitelman suhteen. Tässä on vielä hyvin aikaa. Täytyy kai odotellessa tehdä pari typerää copy-paste-operaatiotakin, jotta pääsisin joskus tästä hommasta eroon.

Valheiden levittelyä

Kylläpäs taas on ravittu olo. Olisi niin mukava mennä viettämään siestaa johonkin muutamaksi tunniksi. Kehoni on vakaasti sitä mieltä, että nyt pitäisi nukkua. Joudun taas toimimaan luonnonvastaisesti ja tukahduttamaan selkeät viestit keholtani juomalla litratolkulla kahvia. Jos tämä ei ole väärin ja luonnotonta, niin mikä on? Kyllä ihmisen pitäisi saada nukkua silloin kun siltä tuntuu, eikä vaan juoda piristäviä aineita, jotta kestäisi tylsyyden ja pystyisi tukahduttamaan tarpeensa.

Lounastunneilla ja muutenkin työpaikan ulkopuolella työasioista keskustellessa voisi ottaa testimielessä käytännöksi puhua aina silloin tällöin jotain täyttä soopaa kovalla äänellä. Siis suoranaisia valheita. Voisi esimerkiksi väittää, että Microsoft ostaa meiltä paljon ohjelmistotuotantoa Windowsin komponenteiksi. Pitäisi tietenkin olla tarkkana, että millaisia juttuja sitä höpöttelisi: Kukaan ei uskoisi jos väittäisi, että ylin johtomme on maan ulkopuolista alkuperää. Sen sijaan joku voisi hyvinkin uskoa väitteen, että ylin johtomme koostuu argentiinalaisesta perheestä, joka muutti Suomeen 70-luvulla. Tämän vuoksi suurin osa suunnitteludokumenteistamme on edelleen kirjoitettu alunperin espanjaksi.

Koko hauskuus tuossa väärien juorujen levittämisessä olisi siinä, että voisi katsoa kuinka kauas väärä tieto leviäisi. Kaikkia huvittavia tilanteita ei voisi tietenkään olla todistamassa (esimerkiksi sitä kun joku asiakas yrittää solkata huonoa espanjaa hämmentyneelle toimitusjohtajalle), mutta tehokkaasti levitettynä harhaopit voisivat ehkä päätyä lehtiin asti. Sepäs olisi jotain se.

Joskus nuorempana itse asiassa täyttelinkin huvikseni eri paikkoihin omia henkilötietojani hieman kummallisesti. Esimerkiksi lisäsin omaan nimeeni jonkun ihan toisen etunimen, tai osoitteen loppuun jotain ihan älytöntä soopaa sopivaan kohtaan. Kyllä tiedot tosiaan levisivät firmalta toisille aivan selkeästi. Voi tosin olla kyse siitä, että esimerkiksi lehdet kuuluivat samalle emoyhtiölle.

Projektipäällikkömme tarjosi meille munkit. Ihan muuten vaan! Kylläpä meillä on kiva pomo. Jees! Lauletaan ylistyslauluja porukalla projektipäälliköllemme! Nyt voinkin sokerihumalassani vaipua unten maille ja testailla miten silmät auki nukkuminen luonnistuu. Taas on pakko harmitella videokameran puutetta. Mistä minä nyt voin tietää oliko minulla silmät auki nukkuessani vai ei? Minun on varmaan pakko kohta ostaa tänne omilla rahoillani kamera, koska tunnun kaipailevan sitä päivittäin.

Mystiset lumimiehet

Lumi on palannut talojen katoille. Onpas nyt valoisaa ja kirkasta. Aurinkokin vähän yrittää pilkistellä pilvien lomasta. Ihan kiva, että jotain muutosta tapahtuu näköalassa, mutta kyllä tämäkin muutos muuttui tylsäksi n. 5 minuutin tuijottelun jälkeen. Lumessa ei näy edes yhtään jalanjälkiä. Todella mielenkiintoiseksi tämä olisi käynyt, jos katolla olisi ollut jalanjälkiä, jotka menisivät vastapäisen rakennuksen ikkunoiden eteen. Vielä jos jalanjäljet olisivat näyttäneet jotenkin kummallisilta (miltä lumimiehen jalanjäljet näyttävät?), niin niissähän olisi riittänyt pähkäiltävää koko viikoksi. Mutta kun ei, niin ei. Samaa vanhaa tylsyyttä vain.

Miksiköhän lumimiehiä muuten nähdään pääsääntöisesti vain vuorilla? Ovatko ne niin ihmisarkoja? Miksi ne ovat ihmisarkoja? Onko aikoinaan joku ihminen ampunut niitä jousipyssyllä tai jotain? Eikös lumimiehilläkin luulisi olevan nykyään ihan ok-olot vaikka kaupungeissakin? Ei täällä kellään ole jousipyssyjä, eikä mitään muitakaan aseita. Lumimiehet voisivat asustella paperinkeräys- tai vaatteidenkeräyslaatikoissa ja lähteä ruoan hakuun joskus yöllä, kun liikkellä ei ole enää kuin humalaisia, jotka luulisivat lumimiehiä vain hengenheimolaisikseen. Grillien nurkilta voisi löytyä hyvinkin ruoantähteitä, tai jos eivät jätökset kelpaa, niin luulisi että ruoantähteitä tulisi penkomaan jotain lintuja tai rottia, joita olisi helppo napata kiinni.

Mistäs minä oikeastaan tiedän, vaikka tässä toimistossakin majailisi joku lumimies? Ehkä aina kun kaikki ovat lähteneet töistä, jostain kaapista könyää esiin joku karvakasa penkomaan roskiksista lounaan jämiä. Varashälytin on kyllä ongelma: Viimeinen lähtijä laittaa täällä aina varashälyttimen päälle, joka reagoi liikkeeseen. Kun ensimmäinen töihinsaapuja tulee aamulla töihin, hänen on minuutin sisällä kytkettävä hälytin taas päälle syöttämällä oma salainen koodinsa. Ehkä lumimies majailee jossain hälyttimen tuntumassa ja on opetellut jonkun koodin ja syöttää sen heti kun alkaa yörutiininsa ja syöttää koodin uudestaan mennessään takaisin piiloon? Tai ehkä lumimiehellä on yliluonnollisia kykyjä, joiden ansiosta liikkeentunnistimet eivät erota sitä. Ehkä lumimies on tyystin näkymätön. Kenties lumimies seisoo selkäni takana juuri nyt ja lukee ruudulta mitä kirjoitan... Osaavatko lumimiehet lukea? Hei lumimies, jos luet tämän, niin minä haluan olla sinun kaveri. Minua ei kannata syödä.

Täytyy varmaan viettää loppupäivä etsien varmuuden vuoksi lisätietoja lumimiehistä. Ehkä tarkistan myös, että onko varashälyttimen lähellä jotain lumimiehenmentäviä koloja.

Maantai-ilmiö uhkaa jo perjantaina

Tänä aamuna oli pakko taipua, ja hakea kahvia. Olin vähän ajatellut olla loppuviikon juomatta kahvia, mutta en näymmä sitten pystynyt siihen. Kaikki kunnolla kofeiinia sisältävät limsatkin olivat loppu, enkä saanut millään silmiä pysymään auki. Ihan kuin olisi taas ollut maanantai, vaikka eilen ei ollut edes vapaapäivä. Kyllä nyt tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, kun sorruin kuitenkin juomaan kahvia jo nyt. Harmittaa. No ehkä ensi kerralla onnistun paremmin.

Onkohan kofeiinilla ja maantai-ilmiöllä jokin yhteys? Voisiko hillittömällä kofeiinin yliannostuksella saada maanantaiaamupäivän tuntumaan ihan normaalilta? Vai olisiko maantai-ilmiö vieläkin voimakkaampi, jos en joisi kahvia maantaiaamuna ollenkaan? Juonkohan minä kahvia maantaiaamupäivisin?

Yhden pihapiirin rakennuksen katolla oli aamupäivällä joku mies. Hänellä oli päässään jokin virallisen näköinen lakki ja jotenkin koko olemus henki viranomaisuutta. Mies mittaili jotain, ja oli hänellä jotain tarvikkeitakin mukana, mutta en oikein nähnyt mitä. Lounaalta palattuani hän oli ikävä kyllä hävinnyt. Olikohan kyseessä joku palotarkastaja tai rakennusviraston joku tarkastaja? Joku samassa huoneessa miestä myös katsellut kyllä arveli, että kyseessä oli vain nuohooja. En usko sitä. Ei voi. Mitä nuohaaja muka mittailisi? Toivottavasti mittailu oli vasta ennakoivaa työtä, ja hän palaa takaisin tekemään jotain tosi jännää.

Sain tuossa yhden osa-alueen hommastani valmiiksi ja nyt en oikeastaan tiedä mitä mun pitäisi, tai mitä edes voisin tehdä. Varmaan keksisin kyllä mitä pitäisi tehdä, jos oikein miettisin, tai jaksaisin vaivata päätäni aiheella edes minuutin, mutta enpä nyt taida jaksaa. Miettiminen on tylsää ja rasittavaa. Ennemmin tai myöhemmin vastaus varmaan vain plumpsahtaa päähäni jostain. Alitajunnasta. Sieltä ne kaikki vastaukset löytyvät. Luotan tiedostamattomaan. Hei alitajunta: Teepäs töitä nyt sillä aikaa kun tietoisesti hommailen tässä muita juttuja!

Enää pari tuntia, sitten livahdan viikonlopun viettoon. Enää viikko, niin sitten onkin useampi päivä vapaata, kun on joulu. Jee!

Kofeiinin puutostila

Käyn raivoisaa taistelua itseni kanssa siitä hakisinko kahvia vai en. Toisaalta en saa pidettyä silmiä auki, kun väsyttää ja tylsistyttää niin paljon, mutta toisaalta minun pitäisi kertakaikkiaan opetella pärjäämään ilman kahvia, jos aion joskus toteuttaa sen paaston. Tosin aloitan paaston aikaisintaan ensi vuoden puolella, ja sikäli voisin ihan hyvin juoda vielä kahvia. Kaameaa! Juon kokista, kyllä siinäkin on vähän kofeiinia.

Ilman kahvia vireystilani on niin alhaalla, että on todella vaikeaa keskittyä jatkuvaa toistoa vaativaan työhön. Huomaan hakkaavani lakkaamatta alt+tab näppäinyhdistelmää, välillä lisäten shiftin näppäinyhdistelmään. Tuijotan hetken ruutua. Sitten muistan, että itseasiassa, minun piti tehdä toisessa ohjelmassa ensin jotain ja painan taas näppäimiä. Sitten tuijotan hetken ruutua, mutta en muista enää mitä olin tekemässä, joten palaan takaisin ohjelmaan, jossa äsken olin ja toistan tätä loputtomiin. No, kuluu se päivä näinkin. Valmistumisaikataulu kyllä vähän huolestuttaa, mutta oikeastaan aikataulujen miettiminen ei olekaan minun hommani. Minä vaan näpyttelen tätä näppistä.

Kuuntelen vaihteeksi vähän reippaampaa konemusiikkia. Ajattelin, että vauhdikkaan säksätyksen kuunteleminen vähän piristäisi, mutta ei tämäkään oikein tunnu toimivan. Ehkä ensimmäiset kaksi minuuttia olo tuntui ambientin jälkeen tosiaan vähän virkeämmältä, mutta sitten kun aloin tehdä töitä samaan aikaan, niin musiikki vain turrutti, enkä kiinnittänyt siihen enää oikeastaan huomiota. Ehkä olen kuunnellut tämän levyn niin monta kertaa, että olen jo liian tottunut siihen. Jos yritän hetkeksi taas hakea energiaa musiikista keskittymällä kuunteluun, unohdan tehdä töitä samalla. Ilmeisesti en osaisi edes kävellä ja syödä purukumia yhtä aikaa ilman kahvia.

Itse hommallakin voi kyllä olla merkitystä. Teen parhaillaan todella puuduttavaa operaatiota, joissa minun pitää siirtää kaikki tietyt ehdot täyttävät tekstit erilliseen tiedostoon. Tämä taas edellyttää vihaamani tietokannan kanssa sähläämistä ja jonkun toisen kirjoittaman koodin läpikäymistä. Voi olla, että aivoni olisivat täysin lahonneet vaikka minulla olisi kahviakin. Ehkä kofeiinitärinöissäni olisin vain touhuillut tarmokkaammin kaikkea muuta, kuin mitä pitäisi.

Paasto- ja flunssasuunnitelmia

Olen harkinnut paaston aloittamista. Ei minulla mitään erityistä syytä paastoamiseen ole, enimmäkseen ihan mielenkiinnosta tekisi mieli sitäkin kokeilla. Eniten pelottaa löytämissäni ohjeissa mainittu kahvin juonnin lopettaminen. Olen tässä kokeeksi yrittänyt juoda vähän vähemmän kahvia ja aika kamalaa tämä on. Silmät eivät pysy auki. Varsinainen paastoaminen kuullema väsyttää muutenkin, vaikka ei muuten edes väsyttäisi. En tosiaankaan tiedä kestänkö vielä lisäväsymystä ilman kahvia. Toisaalta, voiko enää paljon tätä väsyneempi ja tylsistyneempi olla? Tässä on kyllä juuri joulu tulossa, mikä ei välttämättä ole kaikkein otollisin aika paastoamiselle. Toisaalta huvittaisi aloittaa paasto heti, mutta toisaalta joka paikassa varoitellaan, että pitäisi etukäteen jo vähän tehdä pehmeää laskua. Pahasti pelkään kuitenkin, että jos en ryhdy toimiin pian, jää koko homma kokeilematta.

Mietin jo paastoa työnteon kannaltakin. En usko, että työtehoni sanottavasti muuttuu suuntaan tai toiseen. Lounastunnit ovat pieni ongelma: Lounastauko on pakollinen, vähintään puoli tuntia, mutta en kai minä nyt puolta tuntia jotain mehua ja vettä juo? No voinhan tietty lähteä vaikka käymään kirjastossa tai jossain kaupassa tutkimassa mitä voisin ostaa, jos minulla olisi rahaa.

Ulkona taitaa sataa taas, ainakin joku näytti tuolla kaukana kuljeskelevan sateenvarjo auki. Ei mutta nyt siellä menee kaksi muuta ihmistä, joilla ei ole sateenvarjoa. Ehkä he ovat köyhiä, eikä heillä ole varaa ostaa sateenvarjoa? Tai sitten sillä yhdellä ihmisellä oli sokerilla kiinnitetty kampaus ja hän pelkäsi mahdollisesti yllätävän sadekuuron sulattavan kampauksen? Tai hän pelkää hysteerisesti lintuinfluenssaa ja suojautuu sateenvarjolla lintujen kakoilta? Ei, nyt siellä menee taas kaksi ihmistä, joista toisella on sateenvarjo auki ja toisella ei. Mitä tämä oikein voi tarkoittaa?

Haatsuuh!!! Aivastin. Olen pärskinyt eilen ja tänään ihan kohtuullisessa määrin. Nenäkin välillä intoutuu vuotamaan. Olenkohan tulossa kipeäksi? Parin päivän makoilu kotona tv:n äärellä voisi kyllä tehdä terää. Mitenköhän saisin kirvoitettua tämän kevyen flunssaoireilun kunnon kuumeeksi. Jospa menisin alasti viuhahtamaan ulkona? Tai nuoleskelisin pomon kengänpohjia? Hmm. Siitä voisi olla muutenkin hyötyä esim. kehityskeskusteluissa...

Mitäänsanomaton tiistai

Tänään on ollut kaikenkaikkiaan todella vaisu päivä. Suunnittelu onkin vahingossa muuttunut jo osittain toteutukseksi. Jotain juttuja piti testata, ja kun testimielessä oli pakko alkaa koodaamaan, niin samaan menoon sitä voi koodata ihan valmista tavaraakin. Eihän tämä varmaankaan oikeaoppinen työtapa ole, mutta en kyllä jaksa koodata lähes samaa juttua kahteen kertaan.

Tämän päivän tähänastiset urotekoni:
- Tulin tunnin myöhässä töihin
- Join limsaa
- Vaihdoin messengeriin kuvakkeeni
- Korjasin eilen tekemiäni bugeja
- Tein uusia bugeja
- Kävin syömässä ja kahvilla
- Korjasin tänään tekemiäni bugeja
- Kuuntelin dubbia
- Join lisää limsaa
- Korjasin lisää bugeja
- Tuijottelin ikkunasta (ei näkynyt mitään välttävästikään mielenkiintoista)
- Surffailin netissä ja kirjottelin typeryyksiä viestimillä

Pitäisi kai ottaa ilo irti tällaisista rauhallisista päivistä, vaikka tylsää onkin. Jos työni etenee nykyisellä vauhdilla, minulla on loppukuusta tiedossa vielä tylsempää hommaa, joka pitää kaiken huipuksi toteuttaa hirveällä vauhdilla. Päästäisiinköhän nyt jo kiinni ylitöihin? Minulla on kyllä edelleen läjä miinustunteja odottamassa viikonloppu- ja yötöitä, joten ihan heti ei ainakaan mitään ylityökorvauksia tipu.

Vaikka minuutti- ja tuntitasolla aika tuntuu matelevan kuin eltaantunut etana, päivätasolla aika tuntuu kuluvan nopeammin kuin toivoisi. Kohtahan on jo joulu ja taas pitäis olla yhden jutun valmiina ja kaikkea mahdollista tehtynä. No, joulunpyhinä saan ainakin olla muutaman päivän poissa täältä, vaikka välipäivinäkin pitää raataa.

Mystinen mies mystisessä huoneessa

Vastapäisen rakennuksen yhdestä ikkunasta näkyy kuinka joku mies on puhunut melkein pimeässä huoneessa jo vaikka kuinka kauan. Huoneessa on ilmeisesti vain yksi pieni lamppu, ja mies seisoo sen alla, koska mitään muuta huoneesta ei erota. Yleensä tuo ikkuna on aina ihan pimeänä, eikä siellä näy mitään. Mikäköhän tuo huone on? Jonkunmoinen varasto? Miksi siellä on vain yksi pieni lamppu? Jos se olisi varasto, niin siellä olisi varmaan iso voimakas kattovalo. Miksi tuo mies puhuu puhelimeensa juuri tuolla? Ja mitä ihmettä hän oikein toimittaa, kun puhelu vain kestää ja kestää? Puhuuko hän montaa eri puhelua?

Harmi, ettei minulla ole kiikareita, ja harmi, että en osaa lukea huulilta. Haluaisin saada selville mistä on kyse. Onkohan mies joku salainen agentti? Olen kuullut että gsm-puhelut voi jotenkin hakkeroida, mutta voisi olla mahdotonta löytää juuri tuon miehen puhelu kaiken gsm-liikenteen seasta. No nyt se mies lopetti ja lähti pois. Onpas tylsää. Mitähän minä nyt tekisin?

Kuten ylläolevasta selostuksesta voi ehkä päätellä, tänään on ollut taas aivan tolkuttoman tylsää. Tai no, aamulla olin taas niin kohmeessa, että en voi oikein sanoa olleeni tylsistynyt, koska olin tiedottomassa tilassa. Lounaan jälkeen karu todellisuus taas paljasti karheat kasvonsa: Tekninen suunnitelma, toteutus, koodausta... Plääh... Voisinkohan vaipua uudestaan lohdulliseen tajuttomuuteen?

Viikonloppua odotellessa

Hupsista vaan, kohta on päivä ja viikko lopussa. Oli kyllä jo aikakin. Vaikka tämä päivä on kyllä mennyt ihmeen nopeasti, ihan kuin ohimennen. En ole kyllä juuri mitään konkreettista saanut aikaiseksi. Kaikenmaailman sekoiluihin ja kokeiluihin vain on kulunut aikaa niin paljon. No ehkä ne pari riviä, jotka satuilin suunnitteludokumenttiin ovat sitten sitäkin tanakampaa asiaa.

Tänään olen taas päässyt tuijottelemaan käynnistysruutua ainakin viikon tarpeiksi: Juttu, jota olen testaillut vaatii serverin alasajon ja uudelleen käynnistyksen, jotta mitkään tekemäni muutokset tulevat voimaan. Yleensä ehdin kyllästyä odotteluun viimeistään uudelleen käynnistysvaiheessa, ja alan surffailemaan odotellessa netissä ja unohdan koko serverin. Sitten muutaman minuutin päästä takaraivossa alkaa kutisemaan siihen malliin, että eikös minun pitänyt tehdä jotain töitäkin, ja miksikös lopetinkaan niiden tekemisen. Sitten vilkaisen, mitä ruudulle on paukahtanut, ja aloitan syklin alusta. Pari kertaa olen harhautunut sivupoluille jo serverin alasajovaiheessa, jolloin serverin käynnistymistä saa odotellakin todella kauan, koska se ei itsestään edes lähde käyntiin.

Ylipomomme halusi että päivitämme CV:mme. Siinäpäs riittikin työsarkaa, viimeksi CV:t päivitettiin sentään maaliskuussa, ja tässä välissähän on ehtinyt uralla tapahtua vaikka mitä. Siis ainakaan minun tapauksessani ei yhtään mitään. No, ainakin lomake oli varmuuden vuoksi vaihdettu uuteen, niin että maaliskuinen CV ei enää kelvannut. Vanhat kunnon copy/paste-taidot saivat sitten taas verestystä. Minulla oli hetken suuri kiusaus irroitella osaamisalueihini ja työkokemukseen kaikenlaista mahdollisista edellisistä elämistäni, kuten haudankaivamista ja halonhakkausta, mutta vältin kiusauksen kuin oikea sankari ainakin.

Olisi hienoa, kun joku todistaisi, että morfinen resonanssi todella toimii. Kysehän on siis ilmiöstä, jossa taidot siirtyvät yksilöltä toiselle ilman minkäänlaista oppimisprosessia eräänlaisena kollektiivisena tiedostamisena. Esimerkkinä tästä on käytetty ainakin jotain lintuja, jotka oppivat aukaisemaan maitotölkin paikassa X ja yhtäkkiä kaikki linnut kaikkialla muuallakin oppivat saman tempun, vaikka lintujen ei nähtykään opettavan temppua toisilleen. Samoin on väitetty tapahtuneen joidenkin tietokone- ja videopelien yhteydessä: ensin kukaan ei saa tapettua jotain pahista pelissä ja sitten kun joku hoksaa miten se tapahtuu, niin yhtäkkiä kaikki pelaajat osaavat sen, vaikka kukaan ei muista sitä oppineensakaan keneltäkään toiselta.

Jos morfisen resonanssin voisi todella todistetusti väittää toimivan, voisi reteästi kirjoitella CV:hen vaikka että "Olen morfisen resonanssin ansiosta täysin pätevä kaikkeen mahdolliseen. Imen ratkaisumallit uusimpiin järjestelmäsovelluksiin yhteisestä piilotajunnasta muutamassa viikossa."

Arkeenpalaamisen efekti

Aah, kahvia! Paluu arkeen tuntuu helpottavalta, kun voi taas juoda kahvia. Jouduin loppujen lopuksi kärvistelemään koko eilisen päivän ilman kahvia. Tietty join korvikkeeksi litratolkulla kolaa ja energiajuomaa, jotta sain pakollisen kofeiinitärinän päälle.

Omituista kun ulkona näyttää edelleen ihan syksyltä vaikka on jo joulukuu. No minä en valita. Minua ei suuremmin harmittaisi, vaikka skipattaisiin koko talvi ja siirryttäisiin suoraan kevääseen.

Tänään on ollut taas niin tylsää, että olen alentunut jopa lukemaan ohjelmien manuaaleja nettisivuilta, vaikka en oikeastaan edes tarvitse sieltä mitään tietoa. Tylsistymisessäni olen ajautunut jopa selailemaan sellaisten virheilmoitusten selityksiä, joita en ole onnistunut koskaan saamaan. No, ehkä tästä voi olla hyötyä, jos joskus satun saamaan kyseisenlaisen virheilmoituksen. Toisaalta lueskelin sivuja taas niin aivot narikassa, että hädin tuskin tajusin edes mitä sivua lueskelin. Luotan kuitenkin alitajuntani loputtomiin voimavaroihin. Näen varmaan ensi yönä unta noista virheilmoituksista, ja jos joskus eteeni osuu joku noista virheilmoituksista, osaan korjata virheen välittömästi alitajunnastani syöksähtävällä vastauksella. Ah, kyllä elämä on ihmeellistä ja ihanaa!

Vastapäisessä rakennuksessa on ravintola, jonka ikkunalle joku on laittanut kolme sähkökynttelikköä. Meillä on kotonakin ihan samanlainen. Onnistuisinkohan psyykkaamaan itseni luulemaan, että olen kotonani? Ja vaikka onnistuisinkin, niin mitäköhän mahdollisesti siitä hyötyisin, kun minun pitäisi kuitenkin vain kökkiä tässä koneella ja kirjoittaa koodia tai jotain tyhmiä suunnitteludokumentteja? Jos kuvittelisinkin että olen saunassa. Saunassa en tee juurikaan mitään, muuta kuin istuskelen ja nautin lämmöstä ja hiljaisista saunaäänistä. Voisin ehkä huomenna pukea päälleni naurettavan paljon vaatteita, niin että tulisi hiki, ja tehdä lisäksi jonkunmoisen saunaääninauhoitteen, jota voisin kuunnella kuulokkeilla. Jos pitäisin silmiä kiinni, homma voisi toimiakin. Paitsi että minun pitäisi kuitenkin tehdä jotain hommia ainakin välillä. Ei saunomisessa ole mitään järkeä, jos samalla pitää koodata.

Ehkä koko ajattelutapani, että kuvittelisin olevani jossain kivassa paikassa, on peruslogiikaltaan aivan väärä. Jos vaikka onnistunkin hetkeksi uskottelemaan itselleni, että nyt on kivaa, niin paluu karuun todellisuuteen tuntuu vain karmeammalta. Jos sen sijaan psyykkaisinkin itseni kuvittelemaan olevani jossain AIVAN KAAMEASSA paikassa, niin sitten paluu todellisuuteen tuntuisi helpotukselta. Missäköhän olisi paljon kamalampaa kuin täällä? Täytyy miettiä asiaa... Pakko sellaisiakin paikkoja on olla...

Rauhaisa pyhätyöpäivä

Nyt se aikaisin töistälähtemisten putki kostautui, ja tulin pyhäpäivänä töihin. Ei mun nyt ihan pakko olis ollut tulla, mutta kyllä miinustuntisaldoni alkoi jo hipoa katastrofaalisen rajoja. Tuleepahan tässä testattua maanantai-teoriaanikin: Täytyy huomenna tarkkailla, onko työtovereilla maanantaioireita, mikä tosin voi olla aika vaikeaa, kun olen itse maanantaisin aina niin koomassa, että en ole huomannut muiden maanantaista käytöstä tarkkailla. Tarkkailukamerat olisivat kyllä niin mahtavia. Jos kuvaisin kaikkia muitakin, niin voisin aina kelailla aikaa taaksepäin, ja katsoa onko muiden käyttäytymisesssä maanantaisin jotain ero muihin päiviin.

Pyhäpäivänä työskentely on olennaisilta osin aivan yhtä tylsää kuin muinakin päivinä. Spammia tippuu sähköpostiin, suunnitteludokumentti vainoaa ja silmiä on vaikea saada pysymään auki. Pari pikku muutosta kumminkin on: Koska tässä huoneessa ei ole ketään muuta paikalla, niin voin kuunnella musiikkia kuulokkeiden sijasta kaiuttimilla. Jee! Ihan hirveen lujalla en kehtaa luukuttaa, koska tuolla yhdessä toisessa huoneessa oli joku onneton myös töissä. Muuta erityistä tässä päivässä on, että tuolla jossain kaukana yleensä ajelee paljon autoja ja kävelee ihmisiä, mutta tänään autoja on aika vähän ja jalankulkijoitakaan ei ole osunut silmiini kuin yksi. Niin ja talojen katoille ja pihoille on hilattu lipputankoihin Suomen lippuja. No niitä nyt näkee joskus muulloinkin.

Kun tässä huoneessa ei ole ketään muuta töissä, niin voin surffailla rauhassa ja touhuilla koneella muutenkin ihan omiani, kun ei ole ketään olan takana kurkkimassa, että mitäs minä touhuan. Taukohuoneessakin voisin lusmuilla vaikka tunnin putkeen jos siltä tuntuisi. Hmm. Pitäisiköhän ihan oikeasti alkaa tulla useamminkin töihin vapaapäivinä? Ideaaliratkaisu voisi olla, että pitäisin vapaapäiväni joskus silloin kun muut ovat töissä, ja tulisin töihin silloin kun muut ovat vapaalla. Taidan olla epäsosiaalinen. Voi kyllä olla, että loppujen lopuksi sitä alkaisi kaivata täällä muitakin ihmisiä, mutta on tämä jonkunmoista vaihtelua.

Suunnitteluhomma sen sijaan ei muutu miksikään. Ngghhh. Kai siihen dokumenttiin on taas pakko satuilla jotain. Voisin ehkä testata jonkun jutun toimintaa ja kirjoitella sitten siihen että toimiiko se vai ei. Kyllähän ne jutut yleensä toimivat. Ne kerrat, kun jokin ei toimikaan, aiheuttavat eniten hommia. Rasittavia hommia. Pitää testata kaikki mahdollinen, että mikä se juttu tarkkaan ottaen onkaan, mikä siellä ei toimi ja miksi, ja voiko asialle kenties tehdä mitään.

Arghh! Nyt paljastui karmea totuus pyhäpäivinä työskentelystä: Joudun keittämään itse omat kahvini! Pitääköhän mun myös juoda yksin koko 2,8 litraa, kun tuo toinen tyyppi ei taida juoda kahvia? Pärjäisinköhän pelkillä limsoilla? Pitäisiköhän käydä kahvilassa kahvilla? Onkohan mikään kahvila edes auki?

Ain laulain töitäs tee

Suunnittelurupeama jatkuu. Tasaisella etanan vauhdilla jotain tolkullista kirpoaa näppäimistöltäni. Ennemmin tai myöhemmin suunnitelma päätyy siihen pisteeseen, että sen avulla voisi vaikkapa toteuttaakin jotain. Suurenmoista!

Mitäköhän tapahtuisi, jos alkaisin lauleskella töissä ollessani taukoamatta? Heti kun tulisin ovesta sisään, niin alkaisin hoilottamaan jotain "Sataa, sataa ropisee, tilitilitom", ja jatkaisin sitä jääräpäisesti koko päivän. Jos joku pyytäisi minua olemaan hiljaa, niin sanoisin että "Selvä", ja alkaisin laulella vain hiljempaa vähän aikaa ja kohta taas hoilottelisin entiseen malliin. Voisin ehkä selitellä jotain, että se tulee vahingossa, enkä edes huomaa laulavani.

Varmaankin ensin saisin ainakin joltakin työtoverilta turpaani. En tiedä, voisiko työnantaja erottaa minua lauleskelun vuoksi. Ehkä. Todennäköisesti ne yrittäisivät ensin siirtää minut johonkin kellariin työskentelemään. Toisaalta yksityinen työtila voisi olla kallis, ja kun työtehonikin on mitä on, niin kyllä ne varmaan minut erottaisivat. Ja riitahan siitä tulisi. Veikkaisin, että ainakin lakijuttu saataisiin aikaiseksi. Lehteenkin voisin päästä, ja ehkä johonkin tv:n ajankohtaisohjelmaankin. Tiedä vaikka minusta tulisi suurikin julkkis.

Plääh kun on tylsää. Ei oikeastaan huvittaisi yhtään suunnitella. Taidanpa lähteä haahuilemaan pitkin toimiston käytäviä ja etsiskelemään poissaolijoita. Tänään onkin loistava päivä muka-etsiskellä ihmisiä, koska kaikki projektipäälliköt taitavat olla jossain kokouksessa tai koulutuksessa. Voin kaikessa rauhassa hortoilla ympäri toimistoa koko päivän, tai kunnes jalat kipeytyvät, tai hortoilukin alkaa tuntua tylsältä. Oikeastaan hortoilu alkaa useimmiten tuntua melko nopeasti tylsältä. Hmm. Ehkä menenkin taukotilaan kaivelemaan nenääni.

Kahvista

Jos en saisi juoda töissä kahvia, en saisi varmaankaan mitään aikaiseksi. Mitenkähän ihmeessä esi-isämme ovat selvinneet ilman kahvia? Ovatko he vain yksinkertaisesti nukkuneet enemmän, niin että he eivät yksinkertaisesti ole tarvinneet kahvia? Vai onko heidän elämäsä vain ollut vähemmän tylsää, ja he eivät siksi ole tarvinneet kahvia, kun on muutenkin koko ajan mieli vireänä?

Voisi olla mielenkiintoista aloittaa kahvinjuontiblogi, jossa joisin tietyn määrän kahvia tietyssä ajassa ja kirjoittaisin sen jälkeen blogiin kahvin vaikutuksista ja muusta mitä nyt päähän sattuu juolahtamaan. Ensin aloittaisin maltillisesti juomalla kaksi kuppia kahvia kolmen tunnin aikana. Sitten lisäisin muutaman päivän välein annosta ja mahdollisesti aikaakin, kunhan annokset olisivat tarpeeksi suuria. Jossain kahden litran kohdalla blogista voisi tulla mielenkiintoinen. Tai ehkä kuitenkin myöhemmin: Ei se 2 litraa nyt niin paljon loppujen lopuksi ole, tänäänkin olen juonut jo litran kahvia, eikä tunnu missään. Ehkä 5 litraa voisi olla jo aika tehokas annos.

Laihtuisikohan juomalla 5 litraa kahvia päivässä? Linda Lampeniushan aikoinaan väitti pysyvänsä hyvässä kunnossa juomalla 6 litraa vettä päivässä. Luulisi että kahvi olisi vielä tehokkaampaakin, kun kahvi kuitenkin kiihdyttää elintoimintojakin.

En äkkiseltään googlettamalla löytänyt mitään todistusaineistoa siitä, että laihduttaako vai lihottaako kahvinjuonti, mutta ainakin diabeteksen riski näymmä pienenee kahvia juomalla:
http://www.diabetes.fi/sivu.php?artikkeli_id=200

Väsymyksen värittämää suunnittelustrategiaa

Pitäisi suunnitella uutta toiminnallisuutta seuraaviin juttuihin, mutta ei tästä oikein tunnu mitään tulevan. Väsyttää niin järjettömästi, että aivot eivät kertakaikkiaan toimi. Jos en olisi juonut litrakaupalla kahvia, en saisi varmaan pidettyä silmiä auki mitenkään. Hassua, normaalisti tuosta kahvimäärästä päässä pörisisi tosi pahasti ja kädet tärisisivät, mutta nyt kun olen todella väsynyt, niin olo ennemminkin vain normalisoitui kofeiinin ansiosta. Pahasti pelkään kyllä, että pitääkseni olotilani "normaalina", joudun juomaan lisää kahvia tasaisella tahdilla. Saapas nähdä kauanko vatsani kestää tätä ilman vastalauseita.

Loistelias suunnittelustrategiani on kirjoitella toiminnallisuuteen vähänkään liittyviä sanoja, kysymyksiä ja lauseenpätkiä tekstitiedostoon. Yli puolet on tietty täysin järjetöntä roskaa, mutta hyvällä tuurilla saatan kirjata sinne jotain ihan tolkullistakin. Muistiinpanolista toimii ainakin jonkinlaisena todistusaineistona itselleni siitä, että olen ainakin vähän ajatellut asiaa.

Huonoin puoli tämmöisessä täysin vapaassa muistiinpanolistassa on, että kun kirjoittamisen rima on matalalla, on omista muistiinpanoista osin lähes mahdoton saada mitään tolkkua jälkikäteen. Esim. kohta: "- Nimeäminen". Juu, nimien antaminen asioille on ihan hyvä idea, oikeastaan pakollinenkin tehtävä. Mutta mitäköhän olikaan tarkoitus nimetä ja miten?

Tämmöistä sekoilua olisi oikeastaan järkevämpää tehdä etätyönä. Kotona työskennellessä työteho on yleensä olematon, mutta kotona tulee tehtyä kaikkea muuta kivaa ja hyödyllistä. Jossain vaiheessa etätyöskentelyä yleensä tapahtuu havahtuminen tosiasiaan, että mitään ei ole valmiina. Iske paniikki ja synnintunto ja kaamea tarve olla äkkiä tosi tehokas ja korvata lorvailu äkillisellä energianpurkauksella. Hyvällä tuurilla loppurymistyksen lopputulos voi olla jopa parempi kuin töissä vasemmalla kädellä tuntikausia räpeltely. Ja alkupäivän lorvailu on ollut kuitenkin hauskempaa kuin työpaikalla tylsäily.

Harmi, että meillä ei tueta etätyöskentelyä. No parin tunnin päästä voin lähteä kotiin ihan muuten vain.