Syvennä ymmärtämystäsi tuijottelemalla

Ratapihalla on yksi ihan erinäköinen juna kuin mitä olen aiemmin nähnyt. Olisikohan tuo jonkunmoinen kiskobussi, joka on tarkoitettu lähiliikenteeseen? Onkohan tuo ihan uusi malli vai miten olen aiemmin välttynyt huomaamasta tuommoista? Voisiko olla mahdollista, että aiemmin olen katsonut vain junia ja ne kaikki ovat näyttäneet minusta samanlaisilta, mutta nyt kun olen tuijotellut niitä enemmän, alan huomata että ne ovatkin erilaisia? Voiko tästä vetää johtopäätöksen, että minkä tahansa tylsän kohteen tuijottelu avartaa maailmaa ja auttaa löytämään uusia yksityiskohtia ihan mistä tahansa? Jos tuijottelisin joka päivä tuntitolkulla betoniseinää, alkaisinko löytää sen pintarakenteesta uusia yksityiskohtia, ja ymmärtäisin paremmin esimerkiksi kuinka seinä on maalattu?

Olen tuijotellut serverin käynnistymistekstejä niin kauan, että luulisi, että kohta löydän niistä jotain merkitystä, mutta en vain löydä. Samaa soopaa aina vain. Ehkä en ole tarpeeksi vastaanottavaisessa tilassa. Minun pitäisi varmaankin aina serverin käynnistämisen yhteydessä rentoutua, avata mieleni uusille asioille, tuijotella käynnistystekstejä ja hyväksyä ne sellaisena kuin ne ovat. Ehkä toistettuani tätä muutaman sata kertaa avoimin mielin voin vasta todella ymmärtää jotain serverin käynnistystekstien todellisesta luonteesta ja yksityiskohtien monipuolisuudesta. Ehkä serverillä olisi minulle paljonkin sanottavaa.

Jos näin vähemmän avoimin mielin yritän miettiä, mitä serveri haluaa minulle kertoa, niin aika tylsää juttua se on:
"Käynnistin palvelun X. Aikaa kului 154ms."
"Pohjustaessani toiminnon Y käynnistämistä sain virheen: tiedostoa Z ei löydy."
"Käyttämäni ohjelmistokomponentti R on vanhentunut, eikä ole enää täysin yhteensopiva palvelun X kanssa."

Olen tainnut ratkaista aaltoilevan seinän arvoituksen: Bitit vipattavat monitorillani niin tiuhaan tahtiin, että monitori kuumenee ja ilma väreilee kuuman monitorin yläpuolella. Sitten kun rönötän tuolilla ja tihrustan monitorin reunan yli ikkunasta, niin väreilevä ilma saa ikkunanäkymän vääntyilemään. Tämä on siis vain tämänhetkinen teoria. En ole täysin hyllyttänyt sitäkään vaihtoehtoa, että juomaveteemme lisätään pieniä määriä lsd:tä.

Aika nopeutuu ilman kahvia

Jotain haalarimiehiä riehuu ikkunan edessä olevan aidan kimpussa. Yrittävätköhän ne paeta ratapihalta tekemällä aitaan reiän, vai vahvistavatko ne aitaa, ettei kukaan vain pääse aidasta lävitse niitä häiritsemään? Pyh, kyllä minä ainakin pääsisin helposti kiipeämään tuollaisen aidan yli. Paitsi jos se on sähköistetty. Jos ne pirulaiset aikovatkin alkaa ajaa sähkövirtaa aitaan? Tai sitten tuo aita on suunniteltu pienehköjen eläinten varalle. Vaikka kyllä kissa hyppäisi tuosta helposti yli. Koirista en tiedä varmaksi, mutta epäilen että suurin osa koirista ei pääsisi tuosta yli. Ehkä se on koira-aita. Onkohan tännepäin odotettavissa niin suuria koiralaumoja, että ne ratapihalle päästessään häiritsisivät junaliikennettä? Kuulostaa melko pelottavalta.

Hohhoijaa. Kylläpä väsyttää. Päätin hetken mielenhäiriöstä olla juomatta kahvia tänään ja yrittää pärjätä pelkällä limsalla. Täytyy sanoa, että ihan kuin päivä olisi sujunut nopeammin. Sisäinen kelloni käy ilman kahvia hitaammin ja kun "ulkomaailman" kello käy ihan samaan tahtiin, niin minusta tuntuu kuin aika kuluisi nopeammin. Aivoni toimivat niin hitaasti, että minuutin havainnointiin kuluu kaksi minuuttia. Kumpikohan on normaali subjektiivisen ajan nopeus: Kahvilla nopeutettu aika vai ilman kahvia hidastunut aika? Joka tapauksessa, jos saan silmäni pidettyä auki, olen töistä lähtiessäni oikeastaan ollut töissä vasta puoli päivää. Koska minulla on yleensä illalla paljon hauskempaa, niin pitäisiköhän minun heti töistä lähtiessäni juoda litratolkulla kahvia, niin että aika hidastuisi ja ilta tuntuisi kestävän pitempään?

Olen etsiskellyt tänään enimmän osan päivästä kaikenlaisia koodinpätkiä ja kopioinut niitä toisiin paikkoihin. Lisäksi olen kysellyt tyhmiä eri ihmisiltä ja yrittänyt näyttää siltä niin kuin kaikki olisi minulle täysin päivän selvää. Miksiköhän minä sellaistakin teen? Kai minulla on kuitenkin jonkinlainen sisäänrakennettu urallinen itsesuojeluvaisto, joka pakottaa minut käyttäytymään niinkuin minua olisin tosi selvillä ja kiinnostunut kaikesta mitä ympärillä tapahtuu.

Aaltoileva seinä

Ulkona taitaa olla aika lämmintä, mutta minun on kylmä. Ei täällä sisälläkään varmaan kovin kylmä oikeasti ole, flunssa vaan pistää viluttamaan. Nousisi nyt edes kunnon kuume, niin voisin lähteä kotiin.

Huoneen ikkunan lasissa on varmaankin jossain kohtaa jokin epätasaisuus. Joskus kun tuijottelen kaukana olevaa taloa ja käännän samalla päätäni, niin näyttää kuin talon seinässä liikkuisi aalto tai kupla. Toinen vaihtoehto on, että joku on tehnyt käytännön pilan, ja laittanut jotain hallusinogeeniä limsaan tai kahviin. Täytyy katsoa huomaanko ympäristössä muitakin hassuja ilmiöitä. Esim. sisällä alkaa sataa lunta tai jotain. Silloin voisin olla varma, että kyse on lsd:stä, kärpässienistä tai muusta aineesta, ja ikkuna on ihan kunnossa.

Ikkunasta näkyy aika paljon ohi kulkevia ihmisiä. Jos jaksaisin, voisin ehkä laskeskella paljonko tuosta kulkee ihmisiä esim. viidessä minuutissa, ja sen perusteella voisin tehdä yleistyksiä kuinka paljon tuosta kenties kulkee ihmisiä päivässä. Eläimiä tuosta ei juurikaan kulje. En muista nähneeni edes yhtään koiraa. Mutta nyt laiskottaa niin paljon, että en jaksa tuollaisiin mittaviin laskuoperaatioihin. Ehkä jonain toisena päivänä, kun minulla on vielä tylsempää ja tunnen silti oloni energisemmäksi kuin nyt.

Kävin tutkimusretkellä toimistorakennuksen toisessa päässä toisella osastolla. Niillä oli siellä vaikka kuinka monta limsa-automaattia. Meillä ei ole Ediä yhdessäkään koneessa ja niillä oli kahdessa! Otin tietty mukaani sieltä pullollisen. Lisäksi siellä näytti olevan yksi automaatti pyhitetty kokonaan ykkösoluelle! Ryyppäävätkö ne siellä kaiket päivät? Olen syvästi järkyttynyt. Kauhukseni ymmärsin nyt myös, että vanhalla toimistolla meillä oli erillisessä jääkaapissa limsa-automaattilimsojen lisäksi Dr. Pepperiä ja tavallista Coca Colaa, mutta täällä niitä ei enää ole! Kaameaa! Etuisuuksiimme on kajottu, eikä edes mitään neuvotteluja ole käyty. Seuraavaksi ne varmaan alentavat meidän palkkoja.

Miksi murehtisin aikaa ja aivosoluja?

Keväinen sää on tuonut jostain lintuja. Ne pyrähtelevät taivaalla pienissä rykelmissä päättämättömän oloisina.
- Tuolla näyttää kivalta, mennään sinne!
- Eikä mennä, siellä on jo noita variksia.
- Eikun mennään vaan, kyllä ne varikset siitä lähtevät.
- Eikä mennä, tuolla toisessa paikassa näyttää paljon kivemmalta!
- No en minä kyllä tuonne halua, lähden ennemmin vaikka tuonne.
Nyt nuo lentävät dinosaurusten jälkeläiset saivat tehtyä ilmeisesti jonkunmoisen päätöksen ja hävisivät näkyvistä.

Tuleekohan linnuille koskaan mieleen, että lennänpäs niin korkealle kuin pääsen? Sitten jos ne lähtevätkin lentämään jonnekin tosi korkealle, niin sanookohan joku vaisto niille, että nyt olisi aika laskeutua alemmas? Vai tuleeko niillä joku raja vastaan, että ylemmäksi ei kertakaikkiaan pääse? Tai onkohan aina vain ylemmäksi ja ylemmäksi lentäminen vain tosi tylsää? Eihän siellä ylhäällä varmaan ole kuitenkaan mitään mielenkiintoista.

Tämän päivän ohjelmaani kuuluu manuaalien pläräämistä ja taas uuden koodamisympäristön opettelua. Ennakkotietojen mukaan ympäristö on helppo, mutta pahasti pelkään, että ohjelmiston eri tekniikoilla toteutetut osaset voivat olla kiinnittyneet toisiinsa jollain todella mystisellä tavalla. Tästä taas voi seurata mykistäviä insidenssejä, jos kuun asento suhteessa koodin puolipisteisiin on väärä. Pitänee uhrata jotain koodialttarille. Ainakin kallisarvoista aikaani ja taas muutama aivosolu. No niitähän riittää molempia. Miksi murehtisin nyt jotain, mitä varmasti murehdin kuitenkin vanhuksena?

Aivastelen ja eritän limaa. Peiliin katsoessa silmät näyttivät jotenkin epäterveiltä. Tietenkään en ole nukkunutkaan tarpeeksi. Oikeastaan on niin kamala olo, että melkein itkettää. Kuuntelemani surumielinen musiikki ei saa oloani varmaankaan juuri paremmaksi, mutta toisaalta en kestä kuunnella mitään ylienergistä mätkytystäkään. Hiuksiakin putoilee päästä kuin lehtiä puista syksyllä. Liika kahvi kiertää mahassa. Kohta varmaan joku tulee ovesta ja lyö minua pesäpallomailalla. No niin, palataanpas taas manuaalin lukemiseen.

Onko se teräsmies? Palava harakka? Ufo?

Kurkkuun koskee ja katse harittaa. Onnistuin hankkimaan viikonloppuna itselleni taas jonkun flunssantapaisen. Kuumetta ei tietenkään taaskaan ole, joten aiemmista kokemuksista viisastuneena en jaksa lähteä kinuamaan sairaslomaa työterveyshuollosta. Juon vain litratolkulla kahvia, ehkä se auttaa. Jos ei olo ole parempi iltapäivällä, niin lähden aikaisemmin töistä.Minulla on ilmeisesti samaan aikaa huono ja hyvä vastustuskyky tauteja vastaan. Huono siinä mielessä, että tunnun saavan aina joka ikisen taudin mitä on liikkeellä, mutta hyvä siinä mielessä, että en sitten kuitenkaan tule ikinä oikein kunnolla kipeäksi. Ärsyttävää.

Taivaalla lensi jossain kaukana kumman näköinen lentokone. Saattoi se kyllä olla ufokin. Tämä jäänee arvoitukseksi ikuisiksi ajoiksi. Harmi etten ehtinyt ottaa valokuvaa. Toisaalta, jos se oli ufo, niin huomisen lehdessä saattaa olla aiheesta jotain:
"Marsilaiset hyökkäävät!"
"Turismi lisääntymässä Messier 51:ltä"
"Rajavartijoille vaaditaan lisää resursseja"

Serverin käynnistystalkoot jatkuvat. Olisi kiva kun tuon voisi jotenkin automatisoida, vaikka en kyllä oikein hahmota miten se tapahtuisi. Vielä hauskempaa olisi kun serveriä ei tarvitsisi joka muutoksen jälkeen käynnistää uudestaan. Pari kertaa olen ajautunut tilanteeseen, että teen kerralla vähän liikaa muutoksia, kun en jaksa käynnistellä serveriä koko ajan uudestaan. Sitten serveri menee täysin solmuun, ja vian paikantamiseen menee ikuisuus. Kerran sain ohjelmiston niin solmuun, että minun oli pakko hakea versionhallinnasta edellinen versio ohjelmistosta, tuhota kaikki tekemäni muutokset ja alkaa tekemään niitä uudestaan alusta vaihe kerrallaan. Todella tylsää ja ärsyttävää.

Ulkona on aika aurinkoista ja kivan näköistä. Jos en kökkisi täällä sisällä ja en olisi flunssassa, voisin lähteä vaikka pyöräilemään ihan vain huvin vuoksi. Kohta on pääsiäinen. Sitten tulee vappu ja sitten kesä ja lopulta kesäloma. Kyllästän aivoni kofeiinilla, jotta ne säilyvät homehtumatta lomaan asti. Silloin minulla voisi olla niille käyttöä.

Ostetaan: palestiinalaishuivi ja mallinukke

Päivä on taas hurahtanut huomaamatta johonkin. Ensin tulin myöhässä töihin, istuskelin tunnin palaverissa, etsiskelin kadonneita tiedostoja ja autoin yhtä toista työntekijää pistämään kehitysympäristön pystyyn. Siinäpä se, mitään oikeita hommia en ole ehtinyt tehdä koko päivänä. Tänään aion vielä lähteäkin töistä aikaisemmin, joten taitaa jäädä tuottavuusprosentti aika alhaiseksi.

Ratapiha on lähes autio. Hento tuulenvire heiluttelee varovasti radan penkassa tönöttävän koivunrääpäleen oksistoa ja joku Vr:n työntekijä lompsii laiskasti varaston ovesta. Tämä taitaa olla sellaista rauhallista odotusta ennen myrskyä. Kohta iskee päälle perjantai-iltapäivän ruuhka: Junat syöksähtelevät ohitse kuin ammukset ja kansa vaeltelee ympäriinsä päättömänä massana. Sitten viikonloppu alkaa ja kenelläkään missään ei ole tylsää.

Söin lounaalla todellakin koko rahan edestä. Yritän palauttaa vireystilaani siedettävälle tasolle juomalla kohtuuttoman määrän kahvia. Lounaan jälkeisen kooman ja sen jälkeisen kofeiiniyliannoksen voisi ehkä välttää jos söisin kunnollisemman aamupalan tai jotain välipalaa aamupalan ja lounaan välissä. Sitten ei lounaalla olisi niin älytön nälkä, että on pakko syödä enemmän kuin olisi järkevää. Siitä seuraisi ehkä se, että aivot eivät olisi ruoan jälkeen täysin jäässä, ja ei olisi ihan pakko juoda kahvia aivan naurettavia määriä.

Taidan alkaa kulkemaan töissä aurinkolasit päässä ja hupparin huppu pään ylivedettynä. Ehkä vielä joku palestiinalaishuivikin voisi sopia kokonaisuuteen. Sitten teen nauhoituksen satunnaisesta näppiksen nakuttelusta ja ostan suunnilleen itseni kokoisen nuken. Joko mallinuken tai semmoisen pumpattavan seksilelun. Laitan nukelle päälle samanlaiset vaatteet, aurinkolasit ja kuulokkeet päähän ja näppiksen nakutusäänityksen soimaan ja sitten voinkin itse häipyä johonkin. Nyt voisin esim. käydä levykaupassa törsäilemässä palkkarahoja. Istun nykyään tässä huoneessa aikalailla itsekseni, ja kukaan ei varmaan huomaisi hetkeen eroa.

8:n kerroksen korkuinen uima-allas

Väsyttää taas aivan kaameasti. Menin lähes järkevään aikaan nukkumaan eilen, mutta aamulla herätessä olo oli kuin olisin nukkunut vain pari tuntia. Silmät pysyvät hädin tuskin auki. Tänään on varmaan taas pakko juoda paljon kahvia. Täytyy yrittää jotenkin rajoittaa itseään, ettei kahvin määrä mene taas täysin yli äyräiden. Toivottavasti kukaan ei tule tänään kyselemään minulta mitään. Olo tuntuu aika verbaalirajotteiselta. Vessassa käydessäni vilkaisin itseäni peilistä, ja näytin ihan siltä kuin minut olisi kaivettu äskettäin haudasta.

Melko kaukana jonkun pankin katolla heiluu jotain tyyppejä. Nuo eivät näytä oikein haalarimiehiltä vaatteista päätellen. Toinen juoksentelee ympäri kattoa varmaankin mittaillen jotain ja toinen vain katselee vierestä. Ehkä he suunnittelevat sinne pommi-iskua? Nyt he menivät seisoskelemaan vierekkäin ja katselemaan katolta alas. Ilmeisesti siellä oli jotain tosi kiinnostavaa, koska tyypit häipyivät katolta. Nuo saattoivat olla jotain perushaalarimiehiä ylempiä ammattilaisia suunnittelemassa jotain. Arkkitehtejä tai mainosmiehiä. Ehkä katolle pystetään jokin jättiläismäinen mainostaulu? Tai sinne tulee helikopterikenttä? Tai uima-allas? Sellainen olisikin hieno yksityiskohta tuollaisessa korkeassa rakennuksessa: keskellä rakennusta on kellarista katolle saakka ulottuva uima-allas. Siinä olisi sukelluksen harrastajillekin vähän haastetta.

Tämän nykyisen projektini piti olla ihan kevyt läpihuudatusjuttu, niin kevyt että olisin mahdollisesti tehnyt sivussa toistakin projektia, mutta kummasti tähän aikaa tuntuu uppoavan. Deadlinekin lähestyy pelottavasti kuin aikataulussaan oleva pikajuna. Tässä meinaa tulla oikeasti kiire. Mitenkähän lie tuntiarvioiden ja budjetin laita, kun ei kai minuakaan ollut tähän projektiin ollut tarkoitettu näin täyspäiväiseksi näin pitkäksi aikaa?

Hah, kohta on pääsiäinen! Pitäisiköhän jo alkaa laskemaan sekunteja pääsiäislomaan? No helkkari: Nyt on jäljellä on noin 6825600(((10 * 7,5) + 4) * 24 * 60 * 60) sekuntia. Tuntuu aika isolta määrältä vielä, mutta koko ajan se vähenee. Pitäisiköhän koodata omaan käyttöön laskuri joka näyttäisi koko ajan sekuntimäärän? Sille voisi olla käyttöä muitakin tärkeitä tapahtumia odotellessa. Pitää miettiä asiaa.

Kehittyvätkö vampyyrit zombeista?

Kittasin tänään litran kahvia heti töihin tultuani, ja nyt onkin sitten tosi hyvä olo. Silmät kyllä pysyvät auki, mutta olo on niin levoton, että on vaikea keskittyä yhtään mihinkään. Ehkä jos söisin lounaalla itseni ähkyyn, se lamaannuttaisi ruumiini ja saisi oloni taas normaalimmaksi.

Olisi kiva ajatella, että samaan aikaan kun tuijottelen tylsistyneenä monitoria ja ikkunaa, jossain tapahtuu jotain kivaa. Mielummin jotain sellaista mistä olisi itsellekin hyötyä. No, palkka ainakin juoksee koko ajan ja ennemmin tai myöhemmin rahat kolahtavat tilille. Jotkut ihmiset jossakin varmaankin kehittelevät parempia kehitysohjelmistoja. Sitten kun saan ladattua ne omalle koneelleni, ei minun ehkä tarvitse tuijotella yhtä kauaa serverin käynnistystekstejä. Ehkä joku on jossain tekemässä jotain hyvää elokuvaa, jonka voin katsoa joskus tulevaisuudessa jonain iltana.

Huomasin että tässä uudessa huoneessa vieressäni on nyt täysin neitseellistä seinäpinta-alaa. Pitäisiköhän kiinnitellä seinään jotain kuvia tai jotain tärkeän näköisiä kaavioita? Mitäköhän haluaisin tuijotella päivästä toiseen? Ikkunaa. Jos voisin, tekisin tuohon vielä yhden ikkunan. Tietty voisin laittaa tuohon jonkun kuvan jostain kivasta maisemasta. Mutta kuvissa on se ongelma, että ne eivät elä, ja niihin kyllästyy nopeasti. Televisio voisi olla kiva. Tai akvaario. Peiliäkin voisi harkita, mutta en oikeastaan haluaisi tuijotella itseäni jatkuvasti. Jos olisin vampyyri, ei kuvani näkyisi peilistä, ja siinä tapauksessa hommaisin tuohon ilman muuta peilin. Olisikohan vampyyrina oleminen muuten kivaa? Tästä zombi-imitoinnista minulla on jo aika paljon kokemusta, olisiko vampyyrin imitointi selkeä kehityssuunta? Harmi että meillä ei taida olla kehityskeskusteluja tiedossa lähiaikoina, voisin ottaa asian siellä puheeksi. Voisin joka tapauksessa ottaa vähän selvää vampyyreistä.

Kuinka kukaan voi luulla, että minä tietäisin jostain jotain?

Plääh. Lähes koko aamu on taas kulunut serveriä käynnistellessä. On niin tylsää, että tekisi mieli tehdä jotain repäisevää. En vain keksi että mitä. Ehkä kaivan nenääni? Tai käyn hortoilemassa ilman mitään syytä taukotilassa. Tai sitten vain huudan hiljaa sisälläni. Sovellus on niin raskas, että pienimmänkin muutoksen testaamiseen menee useita minuutteja ja kone on serveriä käynnistettäessä niin kovilla, että sillä ei voi tehdä edes yhtä aikaa oikeastaan mitään. Pitäisiköhän lukea jotain kirjaa odotellessa? Tuossa pöydän nurkalla on lojunut jo pidemmän aikaa pari tylsää manuaalia, jotka minun kai pitäisi osata ulkoa.

Pihalla näkyy aika villin näköisesti parkkeerattuja henkilöautoja. Olen monesti ihmetellyt, miten joillakin ihmisillä tuntuu olevan tapana parkkeerata autonsa ihan mihin tahansa. Nuokin autot ovat suunnilleen keskellä pihaa. Ei missään varmaankaan ole mitään erillistä kieltokylttiä, että tuohon ei saisi parkkeerata, mutta luulisi järjen sanovan, että keskellä pihaa ei ole parkkipaikka, varsinkin kun koko pihalle ei ole edes tarkoitus ajaa autolla. Jotta pihaan pääsee, pitää ajaa jotain kävelytietä, jonka alussa on takuulla kieltokyltti. Tai ehkä nuo väittävät olevansa huoltoajolla. Toisaalta, tuohon parkkeeraamalla ei varmaan saa kovin helposti sakkoja, koska varmaankaan pysäköinninvalvojillakaan ei tule edes mieleen, että joku saattaisi ajaa autonsa tuohon parkkiin.

Tänään on jostain syystä ihmisillä ollut lounaan jälkeen minulle hirveästi asiaa. En ole ehtinyt edes tehdä paljon mitään hommia, kun koko ajan joku on höpöttämässä jostain psykedeelisestä yksityiskohdasta, josta kyseinen ihminen luulee että minä tietäisin jotain. Enkä minä tietysti tajua mistään mitään edes sen vertaa, että ymmärtäisin edes miksi nuo ihmiset kuvittelevat, että minä tietäisin jotain. Minä vaan tuijottelen serverin käynnistymistekstejä päivät pitkät ja kaivelen nenää silloin kun luulen että kukaan ei huomaa. Ja tuijottelen ikkunasta. Siinä ei paljon tietoisuus kasva rönsyilevän projektin pienimmistä yksityiskohdista.

Ohikulkijoille irvistely parantaa elinympäristöä

Talvi tekee taas tuloaan. Valtavia lumihiutaleita pyryttää pihalla oleviin kuralätäköihin ja muodostaa inhaa sohjoa. Melkein kaikki limsatkin ovat automaateista taas loppu ja lämpöpatteri pitää omituista naksumista. Tuntuu todellakin maanantailta. Mahtavaa, nyt joku vielä alkoi poraamaan seinää. Voi miksi, miksi en lotonnut viikonloppuna? Voisin nyt olla miljonääri ja kaukana tästä loukosta.

Tänään minun pitäisi yhdistellä parin eri ihmisen tekemä koodi ja valmiin tuotteen koodi jonkinmoiseksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Tosi helppo homma, kun en tajua pohjalla olevasta tuotteesta oikeastaan mitään, ja nuo eri ihmiset eivät ole olleet juurikaan tietoisia toistensa tekemisistä. No helkkari, minähän vaikka koodaan kaikkien koodit äkkiä uudestaan. Ainoa vain, että homman pitäisi olla valmis oikeastaan jo heti. Parempi olisi ollut, kun se olisi ollut asiakkaan nähtävillä jo viime perjantaina. Homma on tuhoon tuomittu.

Tuosta parinkymmenen metrin päästä ikkunasta kulkee paljon ihmisiä. Aina silloin tällöin joku vilkuilee tänne ikkunaan päinkin. Huomaisivatkohan ne minut, jos menisin ikkunaan irvistelemään? Ikkuna ei ole kyllä kovin iso ja tällä seinällä ikkunoita on paljon. Mutta jos oikein heiluisin ja huitoisin, niin ehkä joku voisi huomata minut.
"Niin, mutta mitäs sitten?", joku voisi kysyä. Hyvä kysymys, eipä kai mitään. Minä sitten vain irvistelisin ohikulkijalle ja ehkä joku ohikulkija voisi irvistellä takaisin. Ehkä joku ohikulkija voisi pahastuakin irvistelystäni ja ottaa yhteyttä firmaamme. Sitten jäisin kiinni irvistelystä ja saisin potkut, eikä minun tarvitsisi enää ikinä tulla tänne.

Ratapihalla ei näy yhtään junaa eikä ihmistä. Omituista. Lumisadekin lakkasi. Nyt seinänporaajakin lopetti metelöinnin, eikä patterikaan enää naksu. Kohta varmaan tapahtuu jotain kamalaa. Toiset osaavat ennustaa teelehdistä ja eläinten sisälmyksistä, mutta minä en tarvitse kuin ikkunan ja korvani. Pitäisiköhän mennä pöydän alle piiloon?

Sponsorit, huomio!

Tänään on taas serverinkäynnistelypäivä. Minulla on omituinen deja-vu-tunne, että tällaista on tapahtunut aiemminkin. Teen muutoksen koodiin, sammutan kaiken, käynnistän uudestaan, tuijottelen ruudulla viliseviä tekstejä, kyllästyn, surffailen netissä, muistan että olin tekemässä jotain, vilkaisen muutoksen tulosta ja aloitan kierroksen alusta.

Taivas näyttää siltä, että pian sataa ja lujaa. Säätiedotuksessa taidettiinkin lupailla takatalvea. Kai sieltä tulee oikein kunnon lumimyrsky sitten. Aamulla ehdin ulkovaatteita pukiessa tietysti unohtaa jo koko sääennusteen, ja puin ehkä turhan kesäiset vaatteet päälle. Saan varmaan paleltumia kotimatkalla ja olen koko viikonlopun sairaana.

Ratapihalla on liikennettä yllättävän vähän. Samat junat tuntuvat tönöttävän raiteilla tuntikausia, eikä yhtään ihmistä näy missään. Olisin luullut, että junia tulisi ja menisi lähes jatkuvalla syötöllä, mutta eihän tuolla mitään näytä tapahtuvan. Voi tietty olla, että junat välillä vaihtuvatkin, mutta en vain huomaa sitä koska ne kaikki näyttävät ihan samalta. En ole ehkä tuijotellut vielä junia tarpeeksi kauan ja tarpeeksi intensiivisesti, jotta huomaisin junien väliset erot ja pienimmätkin liikkeet. Hei, nyt tuon yhden junan sähköjohdin laskeutui alas. Mitäköhän se tarkoittaa? Siirtyykö se diesel-moodiin vai jätetäänkö se tuohon koko viikonlopuksi? Miksi se johdin ei voinut olla siinä kiinni koko viikonloppua?

Pystyisinköhän hankkimaan tälle blogille sponsorin? "Juo sinäkin paljon Juhlamokkaa ja koodaa joka päivä, niin sinustakin voi tulla samanlainen kuin tämän blogin kirjoittajasta!" Oikeastaan homma taitaisi toimia paremmin toisinpäin: Joku Ed-energiajuoma voisi hyvin maksaa minulle siitä, että jättäisin mainitsematta heidän tuotteensa tässä blogissa. Voi olla että tämän blogin lukijat lakkaavat ostamasta Ediä, kun huomaavat mitä sen liiallisesta juomisesta seuraa. "Jos sinulla on tylsää, niin juo pullo Ediä, ja sinulla on entistäkin tylsempää ja lisäksi kätesi tärisevät!"

Tiedänkö minä mitä tein eilen?

Kevät on kyllä tosiaan tullut. Jos oikein pinnistän, voin kuvitella nurmikon pihalla jo vähän vihertävän. Todennäköisesti se on kyllä vain jotain homeista oksennusta. No valoisaa ainakin on. Rakennuksen piha näyttää siltä kuin siellä olisi räjäytetty mutapommi ja yritetty pestä jälkiä harvinaisen likaisella vedellä. Olisi pitänyt laittaa aamulla jalkaan kumisaappaat. Ne olisivat olleet seksikkäätkin ja olisin kerännyt ihailevia katseita.

Sain uuden kehitysympäristön toimimaan viimein juuri ennen töistä lähtöä. Päässä tuntui hyvin omituiselta. Vähän niinkuin olisin ottanut puudutuspistoksen aivoihini. Tänään ihmettelen ympäristöä uusin voimin. Aika oudolta äkkiseltään tämäkin ympäristö vaikuttaa. No se mikä ei tapa, vahvistaa. Tai jotain. Täytyy kai vain alkaa ammentamaan päähäni taas hillitön määrä tietoa, josta tulee täysin hyödytöntä kuukauden päästä. No ehkä siitä joku pieni kipinä jää elämään takaraivoon ja sitten taas jossain uudessa projektissa se auttaa minua jollain omituisella tavalla.

Ratapihalle ilmestyi jostain kaksi kaivinkonetta. Niissä on pyörien lisäksi jonkunmoiset telit, joilla ne voivat kulkea kiskoilla. Kappas vain. Nyt toinen lähti johonkin ja toinen jäi tuohon ihan itsekseen ovet auki. Jos tuo on tuossa vielä lounaalle lähtiessäni, niin taidan lainata sitä. Hah, kyllä kaverikin hämmästyy kun hurautan lounasravintolan pihaan kaivinkoneella. "Toimenkuvani vähän laajeni: Nykyään hoidan koodauksen lisäksi viemäriojien kaivamistakin."

Minun piti dokumentoida miten sain sen kehitysympäristön eilen toimimaan. Huhhuh, siinä olikin urakka, koska en tietenkään eilen kirjoittanut mitään muistiin, ja loppupäivästä olin jo aika kohmeessa ja olin kokeillut noin miljoonaa eri juttua. No ehkä tuurilla niissä mun ohjeissa oli kaikki olennainen. Olisi pitänyt ehkä lisätä siihen pariin väliin kohta: "Hakkaa päätäsi seinään tunti."

Salmiakkia suussa

Kivaa. Ilmastointilaite jyrisee kuin pienehkö paperitehdas. Toivottavasti tuo on vain jotain muuttohässäköihin liittyvää väliaikaista meteliä. Järki lähtee viikossa jos tuo pitää tuota koko ajan. Kappas. Juuri tätä kirjoittaessani mökä loppui. Tai sitten korvien adaptaatio toimii paljon nopeammin ja tehokkaammin kuin arvasinkaan. Nyt on joka tapauksessa aika hiljaista.

Joku ehkä saattoi huomatakin, että en kirjoittanut tänne eilen mitään. Tämä johtui siitä, että olin palaveroimassa tai jotain toisella paikkakunnalla. Jouduin heräämään naurettavan aikaisin, kökkimään tuntikausia junassa, kuuntelemaan tylsiä jorinoita monta tuntia ja lopuksi sitten sanoin muutaman sanasen, joiden takia minun sinne piti mennä. Sitten taas junassa kökkimistä. Oli ihan älyttömän tylsää. Junassa sentään nukuin vähän.

Tungin suuni täyteen salmiakkia. Kylläpäs tuntuukin hyvältä. Hetken mielenhäiriöstä kävin lounaan jälkeen kaupassa ostamassa karkkia ja en kestä niiden läsnäoloa. Pakko syödä ne kaikki heti, vaikka ei lounaan jälkeen ole kyllä edes yhtään nälkä. Karkkia saisikin syödä kyllä aika paljon, että nälkä lähtisi. Kai. En muista kyllä koskaan kokeilleeni. Joskus jouluna pikkuveli söi niin paljon karkkia, että oksensi. Ei sillä varmaan ollut enää nälkä siinä vaiheessa.

Olen viettänyt taas koko päivän asennellen ohjelmia. Uusi kehitysympäristö vaatii taas uusia kilkkeitä. Kohta koneeni on niin täynnä kaikenlaisten kehitysympäristöjen vaatimia pikkujuttuja, että tätä ei pysty enää käyttämään. Jo nyt jotkut näistä kehitysympäristöistä eivät suostu toimimaan yhtä aikaa toistensa kanssa. No, sitten kun kone pimahtaa lopullisesti, niin voin mennä vaatimaan uutta parempaa konetta tilalle. Kai se on sitä edistystä? Olisikohan hauskaa, jos aina uutta projektia varten saisi uuden tietokoneen? Ja vaikka pääsisi toiseen huoneeseenkin? Siinä pitäisi asennella aina kaikki uudestaan, mutta toisaalta ei olisi sitten vanhoja juttuja riesana. Ja jos kaikki saman projektin ihmiset olisivat aina samassa huoneessa, välttyisi paljolta kävelyltä ja viestimien näpyttelyltä. Toisaalta käytävillä hortoilu on välillä ihan hauskaakin. Pitäisikin käydä tutkimusretkillä vielä täällä uudessa toimistossa. En takuulla ole vielä nähnyt kaikkea näkemisen arvoista.

Uutta ja vanhaa

Hohhoijaa. Uusi toimisto ja uusi projekti. Kuitenkin vielä sama tietokone, sama pää ja samat ohjelmat, jotka päättävät päivitellä itseään silloin kun sitä vähiten odottaa. Nytkin tarkoituksenani oli plärätä yksi dokumentti pikaisesti läpi ennen lounaalle lähtöä, mutta ei se tietenkään voinut ihan niin yksinkertaista olla. Dokumentin katseluohjelma halusi väen vängällä hakea netistä jonkun päivityksen, jonka koko oli isompi kuin alkuperäisen ohjelman. Latauksen jälkeen pitää tietysti taas kaikki sulkea ja käynnistää uudestaan.

Näen uuden työpisteeni ikkunasta ratapihalle. Muutama juna siellä näyttää tönöttävän ja jotain vr:n henkilökuntaakin siellä liikuskelee. Kauempana näkyy jotain kerrostaloja ja vähän puita. Enpä osaa sanoa onko tämä näköala kiinnostavampi kuin vanha. Ikkuna on ainakin pienempi, mikä tarkoittaa selkeästi tilanteen huonontumista. No toisaalta tästä näkee ihmisiä paljon lähempää, ainakin jos ei satunnaisia haalarimiehiä edellisen toimiston näköalassa lasketa lukuun.

Muutto sujui yllättävän näpsäkästi. Ainoastaan oma tuolini oli hukkunut johonkin, mutta löysin toisen samanlaisen tilalle. Oikeastaan tämä tuoli on itse asiassa vähän parempi kuin vanha, koska vanha piti välillä jotain omituista klonksumista ja tämä ei. Pöytäkin on vähän erilainen: selkeästi isompi ja tässä on jotain hassuja säätömahdollisuuksia mitä vanhassa ei ollut. En ole vielä osannut laittaa toiselle puolelle pöydästä mitään, koska vanhalla pöydälläni ei ollut tuollaista ulottuvuutta. Taidan varovasti kokeilla siirtää yhden cd-levypinon sinne. Noin. Paljon parempi. Siirtäisinköhän tuon yhden lappusenkin toiselle puolelle? Noin. No nythän pöydän toinen puolikin näyttää suorastaan täydeltä.

Kai sitä pitäisi tehdä jotain järkevää, vaikka ei kyllä sanottavammin huvittaisi. Voisin ehkä kohta käydä yrittämässä haalia tänne huoneeseen vielä yhden kukan. Vanhan työpaikan avaimetkin pitäisi viedä pois. Niin ja tietysti olisi plärättävä muutama kymmenen sivu määrittelyjä ja muita dokumentteja. Ehkä aloitan kuitenkin siitä, vaikka muut vaihtoehdot kuulostavatkin vähemmän tylsiltä. Hah, pihalla näkyy joku työmaakoppi, jonka ikkunasta näen kuinka joku duunari surffailee netissä. Ehkä tuolla raukalla on ihan yhtä tylsää kuin minulla.

Erään aikakauden loppu

Haalarimiehet ovat jo melkein purkaneet telttansa ja piha näkyy taas. Aiemmin piha taisi olla päällystetty asvaltilla ja nyt se on päällystetty betonilla. Jonkun työkaverin esittämä teoria kellarin rakentamisesta saattoi hyvinkin pitää paikkansa. Ei tuolla varmaan ainakaan mitään suurempia juhlia ole pidetty, tai sitten jäljet on siivottu todella tehokkaasti.

Aloitin jo pehmeän laskun muuttoon tyhjentämällä laatikoston paperit muuttolaatikkoon. Enää pöydänpäälliskamat mukaan ja kaikki osat erilleen tietokoneesta, niin siinäpä se sitten olikin. Paljonkohan varaisin siihen aikaa? Jonkunmoinen suunnitelma voisi olla hyvä tehdä ja alkulämmittely. Ehkä saisin puoli tuntia operaatioon tärvättyä?

Olen palannut taas muistivirtausten tutkimiseen. Jotenkin mieltä ei nyt jaksa kiihottaa yhtään noiden muistinvarauspalkkien tuijottelu ja kaavioiden pläräys. Kaipaan suoraa toimintaa. Ehkä kokeilen sijoittaa koodiin jotain pommeja, jotka tuhoavat muistista KAIKEN. Räjäytteleminen on hauskaa. Vaikka se olisi vain ohjelmallistakin.

Toimisivatkohan räjäytykset kirjoitettuna? VUDUM!!!! RÄISKIS!!! PUMM!!! No enpä tiedä. Jotenkin tuosta puuttuu se tuhoelementti. Toimisikohan oman tekstin tuhoaminen?
Tuolla kaukPUMM!!!e taas auVUDUM!!!nkin. Mitäköhän neRÄISKIS!!!ä tähän aikPOKS!!!ivästä pörPUM!!t? MikseKABOOM!!!e töissä? Vai ajavatBOOOM!!kseen? SWOOSH!!!atko ne kaikki jotain lottovoitKOSSHH!!!s minä olisin lottovoitPUMM!!!n kyllä lähtisi kaupuPOKSIS!! ajelemaan vielä tähän aiWUDUDUMM!!!!ästä. NukkBOOMM!!!tempään.
No enpä tiedä. Ei tuo ollut kovinkaan hauskaa. Enemmänkin vähän rasittavaa ja tylsää.

Ympäriltä kuuluu pelottavia kolinoita ja raskaiden esineiden siirtelyn ääniä. Taitaa olla loppusuora tällä toimistolla käsillä. Täytyy varmaan kohta alkaa tunkea loppujakin tavaroita pöydältä laatikkoon, sammuttaa kone ja repiä piuhat irti.

Kaipaan kasveja

Kehitysympäristö jota käytän on tehty Linuxilla ja jotta saisin sen toimimaan kunnolla, joudun virittelemään Windowsini niin että sekin näyttäisi Linuxilta. Rasittavaa touhua. Mieluummin käyttäisin vaikka sitten kokonaan Linuxia kuin tämmöistä hölmöä välimuotoa, joka toimii ajoittain todella oudosti. Voi kyllä olla, että jos loikkaisin pää edellä Linux-maahan, niin saattaisin nopeasti alkaa ikävöimään vanhaa kunnon Windowsia.

Linuxissa on minusta jotain hyvin saksalaista. Kaikki nuo apuohjelmat ja toimintatavat jotenkin kielivät tinkimättömästä järjestelmällisyydestä, pikkutarkkuudesta ja tehokkuudesta, mutta käyttäjälähtöisyys on melko vähissä. Harmi ettei Linuxia keksitty Saksassa. Olisin nyt voinut haukkua Linux-käyttäjiä hieman perustellummin natseiksi.

Huoneemme kasvit muutettiin jo tänään. Täällä on nyt paljon autiompaa. Tuntuu kuin huoneen akustiikkakin olisi muuttunut, vaikka ei niitä kasveja nyt niin paljon ollut. Ehkä täällä on jopa vaikeampaa hengittääkin, kun kasvit eivät ole täällä puhdistamassa ilmaa.

"Yhteyttäminen eli fotosynteesi on biokemiallinen prosessi, jossa kasvit (ja muut eliöt) tuottavat hiilidioksidista ja vedestä auringon säteilyenergian avulla happea sekä glukoosia, jota kasvi käyttää ravintona."
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Yhteytt%C3%A4minen

Koko päivä on mennyt tänään noiden typerien Linux-skriptien kanssa tapellessa. Olen aivan turtunut. Etsiskelen netistä virheilmoituksiin liittyviä juttuja toivoen että joku muu olisi törmännyt samaan virheeseen. Välillä vaihdan jotain asetusta ja käynnistän taas kaiken uudestaan siinä toivossa, että jokin todella muuttuisi jossain. Aivoni eivät varmaankaan saa tarpeeksi happea. Jos ne huonekasvit olisivat vielä täällä, olisin saanut kaiken toimimaan jo ajat sitten.

"Happivajaus aiheuttaa huimausta, joka saa monet hätääntymään. Hätääntyminen puolestaan voimistaa hyperventilaatiota entisestään. Tästä voi seurata niin paha happivajaus, että ihminen menettää tajuntansa."
Lähde: http://www.tieteenkuvalehti.com/polopoly.jsp?d=157&a=3699

Täytyy varoa hätääntymästä, vaikka vähän huimaakin. Tuntuu kyllä siltä, että tajunnan lähtö on todella lähellä.

On tärkeää näyttää tärkeältä

Pihalle rakennetun teltan katon läpi on tungettu peltiputken pätkiä. Kun tuijottelin taas apattisesti ikkunasta, huomasin että yksi niistä heilui. Vähän aikaa tuijotettuani koko putki vedettiin telttaan ja kohta saman paikan vierestä pölähti haalarimiehen pää! Mies purki jonkun lankkuvirityksenkin. Tarkoittaakohan tämä sitä teltta on tehnyt tehtävänsä ja nyt se puretaan pois? Seuraakohan se meitä uudelle toimistolle?

Pitäisi varmaan oikeasti kuitenkin jo alkaa pakkaamaan tavaroita. Joku lähetti mailissa ukaasin, että käytävien tukkeena olevat roskakoririvistöt viedään pois jo huomenna, joten jos sinne jotain aikoo laittaa, se olisi paras tehdä heti. Roskalaatikoiden pois vienti jo nyt on muuton kannalta kyllä ihan järkevää, koska nyt tuolla käytävillä mahtuu hädin tuskin liikkumaan. Plääh. Ei todellakaan huvittaisi alkaa seulomaan noita papereita ja miettimään, mikä niistä on roskaa. Taidan heittää vaan kaiken muuttolaatikoihin. "Tärkeiden" paperien suurempi määrä saa minut vaikuttamaan varmasti tärkeämmältä ihmiseltä, ja saan ehkä paremmat huonekalut.

Ensi viikon toimenkuvani näyttää todella hämärältä. Ainakin sen tiedän että tiistaina olen koko päivän toisella paikkakunnalla. Maanantai menee todennäköisesti uuden toimiston toimintoja ihmetellessä. (Toivottavasti siellä on edes kahvia ja wc. Ja joku tuoli.) Keskiviikkona olen varmaan matkustelun jäljiltä aivan koomassa, niin että en saa takuulla mitään aikaiseksi. Ehkä torstaina voin taas saada jotain oikeasti työn alle.

Olen varmaankin oikeasti muuttumassa zombiksi. Kun jalkani on kipeä, niin kävelyni on todella zombimaisen näköistä. Välillä kun astun vahingossa kuitenkin kipeällä varpaalla, niin suusta pääsee väkisinkin jotain urahduksia. Lisäksi olen nukkunut niin huonosti, että silmieni katse näyttää vähintäänkin suomealta. Toistaiseksi mieleni ei ole kyllä tehnyt mieli purra ketään. Ainakaan kovin paljon. Kahvia sen sijaan janoan hillittömällä intensiteetillä. Kuola alkaa valua suupielestäni jo puolimatkassa kahvinkeittimelle. Ehkä tämä kahvinhimo on vain välivaihe varsinaisessa zombiutumisessa. Seuraavaksi joku onneton varmaankin osuu minun ja kahvinkeittimen väliin, enkä voi hillitä itseäni vaan puraisen tuota surkimusta. Sitten huomaankin pitäväni ihmislihasta ja tadaa - olen ihan oikea zombi!

Pahasti pelkään että omaksumani zombi-imago ei auta minua juurikaan etenemään urallani. En usko, että kenelläkään tulee mieleen että: "Kappas vain, onpas tosi zombin näköinen kaveri. Hänpä vaikuttaa tosi luotettavalta ja pätevältä työntekijältä. Voisinkin antaa uudessa tärkeässä projektissani avainroolin hänelle. Pitäisiköhän kysyä hänen esimieheltään, onko hänen palkkansa varmasti oikealla tasolla? Meillä ei ole varaa menettää ketään noin zombimaista johonkin toiseen firmaan."

Muisti ja vesi virtaavat

Onpas vaisu meininki. Ikkunasta katsoen ulkonakaan ei näytä tapahtuvan oikein mitään. Pari autoa tönöttää liikennevaloissa ja joku kävelee kädet taskussa jossain tuolla kaukana. En sitten saanut lääkäriltä sairaslomaa, enkä paljon muutakaan, koska en kuullema tarvitse varpaitani koodatessani. Jotain särkylääkkeitä sentään sain, mutta nekään eivät ole edes kolmiolääkkeitä. Laimeaa.

Olen viimepäivinä yrittänyt jäljittää apuohjelman avulla ohjelmistossa tapahtuvaa muistivuotoa. Oikeastaan muistivuoto on ihan tyhmä sana kuvaamaan ongelmaa, koska eivät ne muistissa olevat jutut mihinkään vuoda pois. Ongelma on pikemminkin se, että ohjelmiston muistiin jää asioita, joita ei enää tarvitsisi muistaa ja muisti loppuu lopulta kesken. No, toisaalta kyllä se vapaana oleva muisti vuotaa ohjelmistoon, joten kai tuo muistivuoto on ihan hyvä sana kuvaamaan ongelmaa kuitenkin.

"Muistivuoto on ohjelmoinnin tyypillisimpiä virheitä. Tällä tarkoitetaan muistin varausta ohjelmakoodissa ilman muistin vapauttamista. Kun muistivuotoa sisältävää ohjelman osaa suoritetaan riittävän monta kertaa, voi vapaa muisti loppua, mikä aiheuttaa ohjelmiston kaatumisen."
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Muistivuoto

Pakko kai se on uskoa, että noin se on. Mutta jos minä olisin saanut päättää, olisin nimennyt ilmiön kyllä juuri päinvastoin esim. muistipaisunnaksi.

Ratkaisuksi muistivuodolle olen suunnitellut reikää ohjelmistoon, josta muisti voisi vuotaa taas vapaaksi. Tilanne on vähän sellainen kuin että jossain olisi iso järvi jossa on paljon vettä. Järvestä menee puro lampeen, ja jostain syystä kaikki vesi haluaa mennä sinne lampeen, ja järvestä loppuu vesi. Sieltä järvestä kuitenkin tarvitsisi välillä ottaa sitä vettä, kun taas lammessa sitä ei nyt niin tarvittaisi. Nyt suunnittelen tekeväni toisen puron lammesta takaisin järveen. Sikäli kun ymmärrän vesistöjen liikkeiden toimintalogiikkaa, tämä ei kuulosta kovin toimivalta ratkaisulta, mutta en ole keksinyt parempaakaan keinoa. Tietysti voisin myös aina aika ajoin räjäyttää koko lammen, niin että vesi haihtuisi ilmaan ja sataisi sitten takaisin järveen.

Sairaseläke alkaa pian

Huutava limsa-automaattimies ei vienytkään automaatteja pois, mutta laittoi niihin lapun, jossa sanotaan että niille tehdään huoltotöitä pari päivää, eivätkä ne toimi. Päivittävät ohjelmistoa tai jotain. Tuohon ei olisi varmaankaan kaappeihin kahliutuminen auttanut. No kai sitä pari päivää pärjää pelkällä kahvillakin. Ennen töistä lähtöä voi kyllä olla aika hyvä kofeiinitärinä päällä. Pitäisiköhän taas yrittää juoda välillä teetä?

Osa ihmisistä tuntuu ottavan muuton ilmeisen tosissaan jo nyt. Olen nähnyt jo jotain tavaroita pakattuna muuttolaatikoissa! Ohjeissa kerrottiin, että kaikki mitä ei ole merkitty mihin se kuuluu, kyyditetään kaatopaikalle. Suunnittelimme jo yhden työkaverin kanssa, että raahaamme kotoamme kaikki vanhat tietokoneen raadot, vanhat sohvat ja pakastimet tänne, jotta joku muu saisi hankkiutua niistä eroon. Sohvan raahaamisessa tänne on kyllä aika iso homma ja se voi näyttääkin vähän epäilyttävältä. Uskoisivatkohan ne muuttomiehet, jos väittäisin, että minulla on ollut sohva kotona töistä lainassa ja sen voisi nyt tulla hakemaan sieltä kaatopaikalle?

Kohta lähden taas käymään työpaikkalääkärillä. Tämän työpaikan parhaita puolia on, että työterveydenhuolto paikkaa myös vapaa-ajalla sattuneet tapaturmat. Ainakin luulen niin. Onnistuin viikonloppuna murjomaan varpaani mössöksi ja käyn kysymässä, voisivatko ne työterveysihmiset tehdä asiantilan hyväksi jotain. Saatan ehkä valehdella, että sattuu koko ajan niin paljon, että en voi tehdä mitään. Hyvällä tuurilla pääsen sairaseläkkeelle tai ainakin minulle määrätään niin kovat lääkkeet, että luulen olevani sairaseläkkeellä.

Nestevajaus

Joku äijä huutaa puhelimeensa tuossa seinän takana käytävällä. Menisi muualle huutamaan, ei täällä pysty keskittymään mihinkään kun yksi huutaa korvan juuressa kuin hinaaja. Puheista päätellen äijä on ilmeisesti ihan väärässä paikassakin ihan väärään aikaan. Olisikohan tuo joku remppamies tai muuttomies, joka on tullut tänne viikon etuajassa? "Niin perjantaista oli puhe... Aamusta heti joo... Niin kyllä siitä taisi olla puhe...." Keskustelu kuulostaa niin tylsältä, että en edes jaksaa arvailla mistä on kyse. Toivottavasti äijä häipyy pian.

Kävin pitkästä aikaa tutkimusretkellä romuhuoneessa. Romut olivat innokkaasti lisääntyneet poissaollessani, mutta mitään mielenkiintoista ei ollut ilmaantunut. Joku välisermi, jakkara, tyhjänoloisia pahvilaatikoita, loisteputkia. Meinataankohan nuo kaikki romutkin muuttaa uuteen toimistoon? Mihin ne siellä laitetaan? Tulekoo sinnekin johonkin romuhuone?

Se huutava äijä onkin joku limsa-automaatin asentaja. Toivottavasti se nyt ei vain vie meiltä automaatteja uusiin tiloihin viikkoa etuajassa. Viikko ilman limsaa on täysin kestämätön ajatus. Kuolisin varmasti nestevajaukseen.

"Nestevajaus ilmenee väsymyksenä, päänsärkynä, lihaskramppeina, janona, sormien ja jalkojen turpoamisena sekä pahimmillaan huimauksena, pahoinvointina ja sekavuutena."
Lähde: http://www.julkaisut.com/vyl/index.php?action%5B%5D=IArticleShow::showArticle('6798')

Minusta alkoi heti tuntua, että kärsin nestevajauksesta jo nyt. Väsyttää, janottaa, sormet ja jalat tuntuvat turvonneilta ja olokin on aika sekava. Kun oikein tunnustelen sisintäni, tunnen hentoista huimausta ja pahoinvointiakin. Päätä ei kyllä särje, ehkä se alkaa kohta. Ensi viikko tulee olemaan silkkaa helvettiä, jos kärsin jo nyt nestehukasta, vaikka voisinkin juoda limsaa litratolkulla. Siis helvetti materialisoituu, jos se huutava äijä muuttaa nuo automaatit jo nyt. Jos ne automaatit ovat siinä vielä lounastunnille lähtiessä, niin käyn ostamassa rautakaupasta ketjua ja kahlitsen itseni toiseen automaattiin, kunnes äijä kyllästyy ja lähtee menemään. Taitaa olla aika tylsä viikonloppu tiedossa, mutta mitäpä en tekisi limsojeni eteen.

Olen todiste spontaanista teknisestä oppimisesta

Ulkona satelee taas vähän lunta. Kevät on silti varmaankin jo tuloillaan, en saanut yhtään paleltumaa lounastunnilla, ja näytti vähän siltä kuin kinoksetkin olisivat olleet hieman matalammat. Pian se aurinko taas paistaa täydeltä terältä ja voin kaivella polkupyörän varastosta. Sitten voin alkaa laskemaan päiviä kesäloman alkuun ja aloittaa pehmeän laskeutumisen pitkään kaivattuun vapaa-aikaan.

Täällä kävi siivojana joku omituinen sijainen, joka pyyhki pölypallot pöydiltä. Nyt on ihan yksinäinen ja alaston olo. Pian minulta varmaan raastetaan bugitkin, ainoat luotettavat seuralaiseni. Minut aiotaan eristää maailmasta. Jos pölypallot joskus palaavat luokseni, teippaan niihin nimilaput, ettei kukaan vie niitä enää luotani pois.

Tänään olen enimmäkseen räpeltänyt korjattavaa sovellusohjelmaa ja katsellut sitten toisesta analysointiohjelmasta tapahtuuko siellä jotain muutoksia. En suoraan sanoen tajua juuri mitään koko analysointiohjelmasta. Joku vihjaisikin minulle jo, että usein käyttöohjeiden lukeminen auttaa ohjelman käyttämistä. Pyh. Ei niillä esi-isilläkään mitään käyttöohjeita ollut kirveittensä ja kyntöaurojensa kanssa, ja silti olen elävä esimerkki siitä, että eivät nekään kaikki nälkään kuolleet.

Vaikeaa käsittää, että jo reilun viikon päästä kökkimiseni täällä on kökitty. Pelottaa hieman ajatella, millainen se uusi paikka on. Ehkä minut pistetään siellä siivouskomeroon. Tai vessaan. Joudun varmaankin työskentelemään wc-pöntöllä istuen, ja jos jollakin on hätä, minun pitää mennä käytävälle odottelemaan asioiden hoitamista. No, saanpahan ainakin liikuntaa ja näen ihmisiä.

Analysointiohjelman piirtämien häkkyröiden tutkiminen on järjettömän tylsää. Pitäisiköhän minun kuitenkin vähän lukaista niitä ohjeita? Itse asiassa vilkaisin niitä jo aiemmin, mutta ne näyttivät niin tylsiltä ja itsestään selviltä, että arvelin kokeilemisen olevan nopeampaa. Mieleni taka-alalla on kuitenkin alkanut elämöidä ajatus, että ohjeet saattaisivat paljastaa ohjelmasta ominaisuuksia, jotka tekisivät koko homman automaattisesti puolestani. Ei minulla oikeastaan ole mitään hävittävänäkään, molemmat tavat tuntuvat olevan tylsiä, ja kun kokeilin jo toista, niin ehkä nyt olisi aika tasapuolisuuden nimissä kokeilla lukea niitä ohjeita.