Keväinen sää on tuonut jostain lintuja. Ne pyrähtelevät taivaalla pienissä rykelmissä päättämättömän oloisina.
- Tuolla näyttää kivalta, mennään sinne!
- Eikä mennä, siellä on jo noita variksia.
- Eikun mennään vaan, kyllä ne varikset siitä lähtevät.
- Eikä mennä, tuolla toisessa paikassa näyttää paljon kivemmalta!
- No en minä kyllä tuonne halua, lähden ennemmin vaikka tuonne.
Nyt nuo lentävät dinosaurusten jälkeläiset saivat tehtyä ilmeisesti jonkunmoisen päätöksen ja hävisivät näkyvistä.
Tuleekohan linnuille koskaan mieleen, että lennänpäs niin korkealle kuin pääsen? Sitten jos ne lähtevätkin lentämään jonnekin tosi korkealle, niin sanookohan joku vaisto niille, että nyt olisi aika laskeutua alemmas? Vai tuleeko niillä joku raja vastaan, että ylemmäksi ei kertakaikkiaan pääse? Tai onkohan aina vain ylemmäksi ja ylemmäksi lentäminen vain tosi tylsää? Eihän siellä ylhäällä varmaan ole kuitenkaan mitään mielenkiintoista.
Tämän päivän ohjelmaani kuuluu manuaalien pläräämistä ja taas uuden koodamisympäristön opettelua. Ennakkotietojen mukaan ympäristö on helppo, mutta pahasti pelkään, että ohjelmiston eri tekniikoilla toteutetut osaset voivat olla kiinnittyneet toisiinsa jollain todella mystisellä tavalla. Tästä taas voi seurata mykistäviä insidenssejä, jos kuun asento suhteessa koodin puolipisteisiin on väärä. Pitänee uhrata jotain koodialttarille. Ainakin kallisarvoista aikaani ja taas muutama aivosolu. No niitähän riittää molempia. Miksi murehtisin nyt jotain, mitä varmasti murehdin kuitenkin vanhuksena?
Aivastelen ja eritän limaa. Peiliin katsoessa silmät näyttivät jotenkin epäterveiltä. Tietenkään en ole nukkunutkaan tarpeeksi. Oikeastaan on niin kamala olo, että melkein itkettää. Kuuntelemani surumielinen musiikki ei saa oloani varmaankaan juuri paremmaksi, mutta toisaalta en kestä kuunnella mitään ylienergistä mätkytystäkään. Hiuksiakin putoilee päästä kuin lehtiä puista syksyllä. Liika kahvi kiertää mahassa. Kohta varmaan joku tulee ovesta ja lyö minua pesäpallomailalla. No niin, palataanpas taas manuaalin lukemiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti