Voitonjuhlat

Mlyääh. Onpas aika lamaantunut olo lounaan jälkeen. Järkyttävä läjä rasvaa ja hiilihydraatteja imeytyy elimistööni ja ilmeisesti vie kaiken veren aivoistani. Jos työnantajat haluaisivat maksimoida tuottavuuden, kannattaisi työntekijöille varmaan antaa ravinnoksi vain pari palaa näkkileipää parin tunnin välein, lisäksi ehkä kahvia ja kolaa. Ei mitään lounastunteja, joilla työntekijät pääsevät syömään itsensä lamaannuksiin, puhelemaan työmoraalia heikentäviä juttuja toisilleen ja vuotamaan firman salaisia tietoja naapuripöydissä istujille.

Saimme kuin saimmekin sitten ohjelmapäivityksemme valmiiksi ajallaan. Kylläpä on hieno tunne. Projektipäällikkömekin tarjosi meille pipareita juhlan kunniaksi. Tosin piparit oli tuonut töihin kyllä joku ihan muu, pomomme vain löysi ne jostain ja kiikutti meille. No hieno ele kumminkin: Ehkä hän olisi normaalipäivänä heittänyt piparit vähin äänin reppuunsa.

Hoksasin tänään, että työhuoneemme ikkunat ovat saastaiset. Eipä sitten muuta siitä aiheesta. Ikkunat ovat kyllä kivoja vaikka ne olisivat saastaisiakin.

Aion tänäänkin jatkaa hyvää putkeani lähtemällä taas pari tuntia liian aikaisin töistä. Pahasti pelkään, että en voi kyllä jatkaa tätä kovin kauaa, koska tuntikirjanpidossamme on todennäköisesti jotain varoittimia ja kohta tulee joku huomauttamaan minulle jotain.

Olisipa hienoa, jos osaisin fotosynteesin ja asuisin jossain, missä aurinko paistaisi aina. Tai ainakin aina päivisin. Ja toimistomme olisi jollain kivalla terassilla meren rannalla.

Maantaiteoria ja sensuuria

Kylläpäs taas väsyttää. Vaikka on keskiviikko. Johtunee ehkä siitä, että eilen oli vapaapäivä. Tarkoittaakohan tämä sitä, että vapaapäivistä seuraa aina maanantai-ilmiö? Eli ylimääräisestä vapaapäivästä johtuen joudun tällä viikolla kestämään kaksi maanantaita. Jos olisin joka toisen päivän poissa töistä, joutuisin kestämään tai neljä maanantaita viikossa. Kestämätön ajatus! Maanantait ovat niin kamalia, että edes vapaapäivät eivät riitä hyvittämään niitä. Pitäisiköhän alkaa tulla joka päivä töihin, niin välttäisin kokonaan maanantait?

Väsymyksen kanssa sopii hyvin yhteen täydellinen tylsistyminen. Yllättäen ei olekaan mitään tekemistä. Veikkaukseni ylitöissä raatamisesta menikin pieleen, ja ehdimme tehdä hommat valmiiksi ihan ajallaan. Pitäisi kai riemuita. Itse asiassa olen viime aikoina kunnostautunut kasvattamalla miinustuntisaldoani entisestään. Olen lähtenyt aikaisessa töistä melkein joka päivä, taidan lähteä tänäänkin. Ennemmin tai myöhemmin tämä johtaa siihen, että minun on pakko tulla viikonloppuna töihin paikkailemaan noita miinuksia. Tai sitten teen pari viikkoa todella pitkiä päiviä. Molemmat vaihtoehdot ovat kamalia, mutta voisin ehkä testata tuota maanantaiteoriaa tulemalla joka päivä töihin.

Poliisitkin ovat taas poistuneet kaupungista. Pyh. En muista lukeneeni lehdestä edes, että ne olisivat saaneet mitään aikaiseksi, jos ei yleistä häiriötä tavallisille ihmisille lasketa lukuun. Luulisi, että ne olisivat vaikka vahingossa saaneet kiinni jokusen rattijuopon tai mokailleet itse jotain. Tietysti ei voi olla varma, vaikka ne olisivat mokailleetkin ja ottaneet kiinni ties mitä terroristeja, mutta niistä vain ei saa uutisoida. Jos poliisit voivat jollain erikoisoikeuksilla sulkea katuja ja pörrätä valonheittimien kanssa helikopterilla ympäriinsä, niin kai ne voivat estää epämieluisien tapahtumien uutisoinninkin.

Olisi varmasti jännittävää elää oikein KUNNON poliisivaltiossa, jossa viranomaiset valvoisivat KAIKKEA mahdollista kommunikointia. Ehkä tämäkin pöljä blogi näyttäisi erilaiselta. Esim:

Onpas XXXX XXXX ⁽¹⁾. Olen taas juonut XXXX XXXXX ja XXXXX XXXXXX ⁽²⁾. Näin äsken pihalla XXXXXXX. XXXXXXX XXX XXXXXX XXXXXXXX XXXX ⁽³⁾. Aika kummallista. Luulin aina, että XXXXXX XXXXXX XXXXXXX ⁽⁴⁾. XXXXXX XXXX XXXXXX, että XXXXXXXXX XXX XXXXXXX XX, joten XX XXXXX XXXXX XXXX ^{(1 - n)}!

⁽¹⁾ Puolueen linjaan sopimattomien näkemysten ilmaiseminen työnteon luonteesta on kielletty.

⁽²⁾ Tajuntaan ja tunnetiloihin vaikuttavien aineiden nauttiminen on kielletty.

⁽³⁾ Terroristit voisivat käyttää tietoa hyväksi ja se on turvallisuus syistä sensuroitu.

⁽⁴⁾ Puolueen linjaan sopimattomien mielipiteiden esittäminen arkaluontoisista asioista on kielletty.
...

Poliisikaupunki

Tänään olen kaivannut kiikareita. En lintujen takia, vaan poliisien. Tuolla jossain kaukana on tänään ajellut paljon poliisiautoja, ja yksi näytti olevan parkissakin ihan suoralla näköyhteydellä. Kiinnostava uutuus, ei täällä aiemmin ole poliiseja juurikaan näkynyt. Kaupungissa on tänään joku ulkomaalaisten poliittikkojen kokous, ja puolet Suomen poliiseista on sitten raahattu tänne varmistamaan, etteivät paikalliset asukkaat ala hihhuloimaan. Varmuuden vuoksi pari katuakin on suljettu, ja auton parkkeeraus on kielletty vielä muutamalla kadulla niiden lisäksi.

Mitäköhän ne poliisit siellä autoissaan touhuavat? Ajalevat paikasta toiseen parkkiin vahtimaan ohikulkijoita ja puhelemaan tyhmiä? Syövät kilokaupalla donitseja ja juovat kahvia termoskannusta?

"Onpas tylsää. Pitäisi keksiä jotain tekemistä."
"Tuossa käppäilee joku epäilyttävän näköinen papparainen. Pitäisiköhän kysyä siltä henkilöpapereita?"
"Ääh, ei jaksa, se on varmaan umpikuuro kumminkin. Hermot vaan menee kun yrittää siitä saada mitään irti."
"Ei mutta katsos tuonne: Tuolla on joku punkkari ja hippi lastenrattaiden kanssa!"
"Tuonne rattaisiinhan mahtuu kilokaupalla aseita ja räjähteitä. Jos nuo eivät ole epäilyttävän näköisiä, niin ketkä sitten ovat? Nyt tilataan kyllä apujoukkoja heti paikalle!"

Yääkh! Kahvi on jäähtynyt. Se, joka sanoi että kylmä kahvi kaunistaa, ei kyllä tiennyt mistään mitään. Naamalle leviävä inhonirvistys tuskin on kenenkään mielestä kaunista, ja kun naama menee kunnolla ruttuun, niin siitä tulee ryppyjä naamaan. Usein toistettuna naama alkaa varmaankin muistuttaa rusinaa hyvinkin nopeasti.

Huomenna muuten en sitten ole töissä, enkä myöskään kirjoittele mitään tähän blogiin. Ottakaa tekin lomaa, tai koettakaa pärjätä huominen vaikka lueskelemalla vanhoja merkintöjä. Kenties löydätte sieltä jotain uutta toisella (tai useammalla) lukemisella?

Tulevasta elämänkertaelokuvasta

Kun joskus tulevaisuudessa tehdään elokuvaa minusta ja elämästäni, niin käsikirjoittajat taatusti arvostavat tätä blogia. Hollywoodin elokuvakoneistolle saattaa kyllä tulla olemaan todellinen haaste tehdä listahittielokuva tietokoneen edessä kökkimisestä. Vaikka käytössä olisivat millaiset erikoistehosteet, niin koodaaminen kerta kaikkiaan näyttää tylsältä.

Lähikuvilla ja rajuilla leikkauksilla tähän kökkimiseen voisi ehkä saada vähän eloa. Tosi tiukassa lähiksessä kofeiinista tärisevistä käsistä tulisi kyllä liikettä ruudulle. Hiireen suhaaminenkin saattaisi oikeasta kuvakulmasta näyttää aika hienolta.

Tarinaan pitäisi tietty saada jotain jännitettä ja käännekohtia. Oikeastaan olisi hyvä kun elokuvassa olisi paljon kohtauksia, joissa kaikissa olisi oma jännitteensä. Hmm. Täällä kyllä ei tapahdu oikeasti ikinä mitään jännittävää, mutta ehkä jollain ajatusäänimonologilla voisi saada bugien metsästyksen kuulostamaan jännemmältä kuin se oikeasti on.

"If-lause ei koskaan toteudu. Mikä on ongelman ydin? Paljasta itsesi minulle! Voisiko kyse olla nimetystä muuttujasta? Vai alustetaankohan muuttuja jossain kohtaa uudestaan?"
Ruudulla vilisee koodia.
"Hetkinen, mikäs tuo oli? Ei kai vain?... Ei, ei sentään... Hetken jo luulin, mutta ei onneksi sentään..."
Silmät pälyilevät koodia hermostuneesti.
"Olen käyttänyt bugin korjaamiseen jo kolme ja puoli tuntia! Jos en kohta saa virhettä paikannettua, projektipäällikkö tulee kysymään minulta, mikä on hätänä!"
Joku hahmo kävelee huoneen poikki.
"No nyt se palaveri loppui ja pomo menee koneelleen katsomaan bugitilannetta! Arrgh! Kaikki on menetetty! Hei, tuossahan on ylimääräinen välilyönti: korjaan sen äkkiä. Testatataan! Jee, toimii! Siirretään äkkiä serverille... Noin! Huhhuh, olipas täpärällä."

Tietysti elokuvan keinoin voi mukaan ympätä kaikenlaista ajan venymistä ja muuta erikoista. Kuolapisaran tippuminen suupielestä kestää ikuisuuden. Jos tehostemiehille ei muuta hommaa keksitä, niin hehän voivat revitellä niissä pätkissä kun nukun ja näen unia. Tai kun sensorinen deprivaatio iskee ja alan nähdä hallusinaatioita. Voi olla, että tehosteilla elämänkertaelokuvastani tuleekin oman aikansa Matrix.

Äänimaisemakuva

Luulin jo, että linnut ovat tyystin kadonneet pihalta, mutta tänään paljastui uusia piirteitä niiden pirullisista touhuista: Ne piileskelevät ilmanvaihtohäkkyröissä! Ihan sattumalta tänään huomasin jotain pientä liikettä yhden pihapiirin rakennuksen katolla, ja kun jaksoin tovin tuijottaa herkeämättä paikkaa, niin huomasin, että yhden ilmanvaihtohormin katoksen alla liikkuu harakka. Kyse oli vielä täsmälleen samasta rakennuksesta ja jopa samasta ilmanvaihtoaukosta, johon aiemmin näkemäni talitiainen pyrki. Epäilen, että ne ovat löytäneet reitin sisälle juurikin tuosta tuulettimen aukosta. Senpä takia niitä ei ole tietysti pihalla näkynytkään, koska ne ovat kaikki talon sisällä. Mitäköhän ihmettä siellä talossa oikein on? Siis lintujen lisäksi.

Kuvailenpa ajan kulukseni miltä tässä huoneessa kuulostaa. Taaimmaisena äänimaisemassa kuuluu ilmastoinnin humina. Se on oikeastaan aika kiva ääni, jota tuskin huomaa, jollei sitä vartavasten kuuntele. Seuraavaksi vähiten taustan ääniin kiinnittää huomiota muista huoneista hiljaa kuuluvaan hälyyn. Toisissa huoneissa ja käytävillä kuulee ihmisten liikkuvaan, kolistelevan silloin tällöin lautasia ja puhelevan toisilleen. Silloin tällöin kopiokone/printteri saattaa pörähtää. Joskus iltaisin joku saattaa printata koulutöitään tai keskeneräisen romaaninsa tai jotain muuta massiivista, jolloin printterin ääneen kiinnittää enemmän huomiota. Sekin suureksi osaksi siitä johtuen, että illalla on muutenkin hiljaisempaa.

Ihmisten liikkuminen työpisteillään pitää myös melkolailla koko ajan jotain ääntä. Vaatteet kahisevat, tuolit narisevat, kengät kopisevat ja ruumiinosat kolahtelevat pöytien kulmiin. Tämäkin on melko tasaista ja hiljaista ääntä kuitenkin enimmäkseen.

Useat ihmiset huoneessa pitävät myös melko paljon ns. luonnollisia äännähdyksiä. En tarkoita nyt piereskelyä, vaan huokailuja, niiskutusta, aivastelua, haukottelua, tuhahtelua, kuorsausta yms. suht suunnittelematonta äännähtelyä. Enimmäkseen nämä äänet eivät juurikaan häiritse. Parhaimmillaan jonkun voimakas aivastus saattaa jopa herättää koomasta.

Joskus ihmiset huoneessa innostuvat puhumaan toisilleen. Siitä tulee kova ääni. Riippuen asiasta, sen kiireelliisyydestä ja kiinnostavuudesta, sekä siitä kuinka monta ihmistä keskusteluun osallistuu, saattaa puheäänien tulva yltyä jopa häiritseväksi meteliksi.

Kaikkein ominaisimmat äänet huoneessa ovat ehdottomasti tietokoneisiin liittyvät äänet. Jatkuva näppäimistöjen nakutus, hiiren klikkaukset, hiiren rullan rutina ja satunnainen tuulettimen pörähdys, kun joku rääkkää tietokonettaan oikein kunnolla. Meidän tietokoneemme ovat kyllä yleisesti kadehdittavan hiljaisia. Kotikoneeni hurisee kuin pölynimuri näihin verrattuna, vaikka olen ostanut siihen vielä nimenomaan muka hiljaisia tuulettimia yms.

Satunnaisesti hiljaisina hetkinä huoneesta saattaa kuulua vaimeita mutta kirkkaita sirinöitä ja suhinoita ihmisten kuulokkeista, jos he sattuvat katselemaan jotain youtuben tai vastaavan videoita tai kuuntelemaan musikkia lujaa.

Taidanpa itsekin laittaa kuulokkeet päähäni tämän analyysin jälkeen ja kuunnella jonkun ambient-levyn miljoonannen kerran.

Empatiaa teollisuusrobotteja kohtaan

Uskomatonta miten tarmokas ja uusiutuva tämä minua vainoava spammaaja on. Viestien otsikko on nyt muuttunut muotoon "XXXXX wrote:". Lähtettäjän osoitteessa on edelleen "debora" jotain jossain, joten kyllä nuo aika äkkiä saisi loppumaan. Kummallista myös miksi ihmeessä tämä viitsii lähettää täsmälleen samaa viestiä monta kertaa tunnissa eri lähettäjän nimellä. Kuvitteleekohan tyyppi, että vaikka vastaanottaja heittää 17 spammia menemään, saattaa hän yllättäen lukeakin 18:nnen viestin?

Deadline lähestyy ja bugivuori kasvaa. Saapas nähdä ehditäänkö korjata kaikki ajoissa. Onneksi ei tarvitse sentään itse enää testata mitään. Vaikka bugien korjaaminen onkin ärsyttävää ja tylsää, on se silti vähemmän tylsää kuin testaaminen. Testaamisen mekaanisuus ja järjestelmällisyys saa minut täysin unohtamaan, että olen kaikesta huolimatta ajatteluun kykenevä olento. Tekisi mieli sanoa, että tunnen empatiaa teollisuusrobotteja kohtaan, mutta se taitaa olla empatia-sanan määritelmää vastaan.

Aina luotettava Wikipedia sanoo:
"Empatia (kreikan ilmaisusta em pathos, tuntea sisälle) tarkoittaa kykyä asettaa itsensä toisen henkilön asemaan ja ymmärtää toisen tunteita. Empatia on sympatian tapaan myötätuntoa, mutta sympatia on "kanssa tuntemista" (kreikan ilmaisu sym pathos), kun empatia on toisen sisällistä ymmärtämistä."

Kai teollisuusrobotin voi väljästi kuvitella toiseksi henkilöksi? Osaan kyllä hyvin kuvitella itseni teollisuusrobotin asemaan. Mutta en kyllä jaksa uskoa, että teollisuusrobotilla on tunteita, joita voi ymmärtää. Toisaalta esimerkiksi testatessa saatan itsekin ajautua tilaan, jossa en oikeastaan tunne enää mitään, joten sikäli kyllä ymmärrän hyvin teollisuusrobotin tunteettomuutta. Taidan ymmärtää teollisuusrobotin sisäisen luonteen aika hyvin, joten kyllä varmaankin voi sanoa sittenkin ihan hyvin, että tunnen empatiaa teollisuusrobotteja kohtaan.

Sympatiaa sen sijaan en juurikaan tunne teollisuusrobotteja kohtaan. Voi olla, että olen ymmärtänyt sanan "sympatia" ihan väärin, mutta mielestäni, jotta voisi sanoa, että tunnen sympatiaa teollisuusrobotteja kohtaan, niiden olisi oltava minun mielestä kivoja. En nyt suoranaisesti vihaakaan teollisuusrobottoja, mutta kumminkin. En oikein taida tuntea sympatiaa itseänikään kohtaan alentuessani teollisuusrobotin tasolle. Pidän itsestäni enemmän silloin, kun teen jotain mielenkiintoista ja kivaa.

Ongelmia ruoan tähteistä

Tämä spammaaja, jonka listalle olen joutunut, on kyllä uskomaton tapaus. Nyt viestien otsikot ovat vaihtuneet "It me XXXXXX":stä "Me again XXXXXX":ään. Kaikissa spammeissa lähettäjän osoitteessa taitaa olla nimi debora ja jotain jossain. Suuri kiusaus olisi tehdä filtteri, joka heittäisi suoraan pois kaikki mailit, joissa lähettäjän osoitteessa on sana debora. Mutta enhän minä sellaista voi tehdä: Entäs jos joku ihan oikea Debora yrittää lähettää minulle sähköpostia? En kyllä muista että ikinä olisi lähettänyt, mutta mistä sitä tietää vaikka heti ensimmäisellä lähetyksellä joku Debora mullistaisi koko elämäni? Ja sitä paitsi sitten en voisi enää raportoida tämän ääliön viimeisimmistä tempauksista (vaikka vähän veikkaan, että sitä tietoa ei jäisi monikaan kaipaamaan).

Onpas taas ollut vaisu päivä. Mitään mielenkiintoista ei ole tapahtunut. Olen kyllästynyt jopa pihapiirin lintujen tuijotteluunkin. Tai oikeastaan en olekaan varma olenko kyllästynyt lintujen tuijotteluun, vai aution pihapiirin tuijotteluun. Itse asiassa lintuja ei ole nyt pihalla niin näkynytkään. Yksi varis tuossa käväisi ja pari pulua lensi ohitse, siinä kaikki. Ehkä lintuja olisikin oikeastaan hauskaa seurailla, varsinkin jos ne touhuaisivat jotain mielenkiintoista. Pitäisiköhän töiden jälkeen käydä heittelemässä vastapäisen talon katolle jotain ruuan tähteitä? Jos ne sitten palaisivat ja touhuilisivat jotain jännää? Tai jos sinne tulisi vaikka rottia? Ja joku hätistelemään niitä rottia pois?

Elukoiden houkuttelussa katolle on kuitenkin parikin ongelmaa: Ensinnäkin pitäisi hommata jostain jotain ruoantähteitä ja raahata ne katolle, mikä olisi vaivalloista. Toiseksi, jos jotkut viereisen talon asukkaista tajuaisivat mitä minä touhuan, he saattaisivat ehkä ryhtyä johonkin toimenpiteisiin. En uskalla edes ajatella mihin. Lisäksi koko homma pitäisi oikeastaan tehdä aamulla ennen töihin tuloa, koska jos heitän ruoan tähteitä katolle illalla, ovat ne seuraavana aamuna jo kadonneet, eikä ole enää mitään nähtävää.

En kyllä jaksa heti aamusta lähteä mitään ruoan tähteitä tuonne raahailemaan. Asiaa olisi vähän vaikea selittää niille työkavereillekin, jotka ovat tulleet töihin jo ennen minua, ja näkisivät ikkunasta mitä touhuilen.

Plääh. Taidan jatkaa itseni viihdyttämistä kellon vilkuilulla. Vaikka on minulla tänään oikeastaan monta rautaa tulessa: Välillä vilkaisen myös olisiko puhelimeni akku jo latautunut.

Kooman asteen arvuuttelua

Hohhoijaa, luulin jo päässeeni eroon tästä ääliöspammerista, joka lähetteli mulle jatkuvasti "It's XXXXX :)"-viestejä. Ehei. Pienen tauon jälkeen tämä taukki palaa kehiin entistä tarmokkaammin uudella kirjoitusvirhevariaatiolla: "It me XXXXXX". Nyt spammejakin satelee entisen kerran-tunnissa-tahdin sijaan noin kolme kappaletta tunnissa. Minkähän ihmeen takia tuo ääliö vaivautui vaihtamaan otsikkoa? Vai onkohan kyseessä aivan eri spammeri, joka käyttää samaa ohjelmaa, mutta kirjoittaa huonommin englantia, ja jonka käyttämä serveri sylkee viestejä nopeammin?

Tämä viikko käynnistyi kummallisesti: En vaipunut tänä aamuna yhtä syvään koomaan kuin useimpina maanantaina. Muistan jopa tulleeni tänne aikalailla ajoissa, ja jokin hämärä kuva kahvin juomisestakin mulla on. Niin ja jotain tyyppejä kävi täällä inventoimassa meidän käyttämiä huonekaluja. Minähän olen ollut suorastaan virkeä! Mikä on entistäkin omituisempaa, koska nukuin viime yönä taas harvinaisen huonosti. Ehkä ruumiini luulee, että on vielä yö, ja on siksi virkeä. Kohta se varmaan tajuaa että onkin jo aamu ja simahtaa täydellisesti.

Toinen pelottavampi vaihtoehto on, että tänään onkin jo tiistai, ja olin koko maanantain niin koomassa, että en muista illastakaan mitään. En kehtaa kuitenkaan kysyä keneltäkään, että mikä päivä tänään on. Ehkä voisin surffailla kohta jonkun lehden sivuille, siellä luulisi lukevan mikä päivä tänään on. Puhelimen kalenterikin taitaa näyttää mikä päivä tänään on?

Pihamaisemassa on tapahtunut viikonloppuna muutos: lumi on sulanut taas pois. Jee! Jospa talvi olikin tuossa ja nyt alkaa kevät? Siunattu kasvihuoneilmiö! Kohta voidaan taas kulkea t-paita päällä ja syödä vaikka lounaskin terassilla. Hmm - jospa olenkin ollut koomassa jo useamman kuukauden? Nyt täytyy kyllä heti selvittää mikä päivä tänään on.

Viuhuvat nakit

Hassua, kuulin tuossa tehneeni jonkun homman tietämättä itse tehneeni sitä. Luulin että jouduin tekemään jonkun pakkonakkihomman varsinaisten hommien välissä, mutta kävikin ilmi, että se varsinainen homma oli oikeastaan vain osa siitä pakkonakkihommasta. Ja nyt se on tehty. Pitäisiköhän itkeä riemusta? Taidan olla jotenkin tunnevammainen, kun en osaa oikein iloita tästä tapahtumasta.

Oikeastaan tuo yllätys siitä, että minulla ei olekaan rästissä läjäpäin hommia pisti pasmat vähän sekaisin. Mitäs hittoa, kohtahan minulla ei ole mitään tekemistä. Jos muut saavat asiantilan selville, alkaa kauhunakkeja viuhua minulle joka puolelta. Jotain hirviöhommia, joita kukaan ei ole saanut tehtyä, koska niiden toteuttaminen on lähes mahdotonta, vaivalloista tai muuten vain kamalaa. Taidan vetkutella kuitenkin vielä tovin tuon yllättäen valmistuneen hommani kanssa. Jonkun lomakkeen voisin ainakin täytellä ja tehdä vielä pari typerää testiä.

Itse asiassa pomoni onnistui jo vähän aavistamaan työtilanteeni, ja ehti jo lätkäistä riesoikseni yhden kauhunakin. Tämä nakki on kuitenkin onneksi luonteeltaan sellainen, että sitä voi käännellä ja väännellä maailman tappiin aina kun siltä tuntuu. Voi olla jopa, että tästä nakista suoriutuminen on minulle mahdottomuus. Strategiani nakin suhteen on vetkutella sen kanssa niin kauan, että joko vahingossa saan ongelman ratkaistua, tai jollakulla menee asian tiimoilta täysin hermot, ja ryhdytään järeämpiin toimenpiteisiin. Elän jännittäviä aikoja. Tai oikeastaan tulen elämään, en ole vielä ehtinyt peuhata nakin kanssa kovinkaan kauaa.

Kai minun täytyy taas tehdäkin jotain hommiakin välillä. Voisin tökkiä sitä kauhunakkia pitkällä tikulla varovasti, tai sitten voisin täytellä turhanpäiväisiä lomakkeita. Voi tätä valinnan vaikeutta. Kumpi olisi vähemmän tylsää ja kamalaa? Haluaisiko aamupalaksi lautasellisen sahajauhoa vai lautasellisen vedessäpehmitettyä paperisilppua?

Strategioita lintujen ja toisiin ulottuvuuksiin johtavien portaalien varalle

Pihapiirissä lintuinvaasio jatkuu. Olen seuraillut tässä jo jonkun aikaa, kun joku talitiainen yrittää päästää sisälle yhteen pihapiirin rakennuksista. Se kiertelee ikkunalta toiselle etsien ilmeisesti avointa ikkunaa. Se kävi katselemassa jopa tuulettimen aukkoakin, mutta ei päässyt sisälle. Mitäköhän jännää tuolla rakennuksessa oikein on? Kilokaupalla talia? Laumoittain muita talitiaisia? Portaali toiseen ulottuvuuteen?

Mitäköhän muuten tekisin jos löytäisin yllättäen vaikka tuolta meidän toimiston romuhuoneesta portaalin toiseen ulottuvuuteen? Ei sinne ihan tuosta vain uskaltaisi hypätäkään, jos ei sieltä pian pääsisikään takaisin. Tai siellä olisi jotain kamalaa. Kai sinne voisi ensin viskoa jotain romuja, ja katsoa tuleeko sieltä mitään takaisin. Ehkä kannattaisi hommata jostain jotain narun tapaista, sitoa joku romu sen päähän ja heittää se portaaliin. Sitten voisi yrittää hinata sen romun narulla takaisin ja tutkailla onko se vielä kunnossa ja onko siihen mahdollisesti tarttunut jotain. Kuten hirviön kuolaa tms.

No niin, toisiin ulottuvuuksiin johtavien portaalien käsittelyä koskeva strategia on valmis. Pitäisiköhän tehdä tästä joku virallisempi sepustus ja heittää se firman intraan? Juuri viimeksi kun oli puhe intrasta, niin oikein korostettiin, että kyllä niihin wikeihin voi kirjoitella ihan kuka vaan ihan mistä tahansa asiasta.

Pitäisiköhän kirjoittaa intraan myös jotain noista pihapiirin lintujen oudosta käyttäytymisestä? Tai ehkä voisin lähettää mailin osaston kaikille työntekijöille? Jos joku on vaikka huomannut niiden käytöksessä jotain, mikä on jäänyt minulta huomaamatta, ja yhdessä tiedoistamme muodostuisikin järkeenkäypä kokonaisuus, aivan kuin palapelistä?

Saisinkohan kinuttua mikrotuelta pari webbikameraa? Toisella voisin kuvata omia tekemisiäni niiden ajanjaksojen varalta kun olen niin koomassa, että en muista mitään, ja toisella voisi kuvata noiden lintujen touhuja. Lintukameran olisi hyvä olla varustettu myös infrapunalla, jotta voisi tarkkailla mitä kauheuksia nuo pimeän aikaan touhuavat.

Ratkaisu uniongelmaan

Henkilökohtainen työtehoni olisi varmasti parempi, jos nukkuisin paremmin. En oikein tiedä miksi nukun niin huonosti. Ehkä vuorokaudessa vain on liian vähän tunteja? Kaiken täällä kökkimisen jälkeen kaipaa illalla jotain mielekästä tekemistä, ja sitten kun teen jotain kivaa, niin en malta mennä nukkumaan silloin kun pitäisi. Silläkin, että työpäivän aikana kyllästän itseni kofeiinilla, saattaa tietty olla jotain tekemistä asian kanssa.

Yksinkertainen ratkaisu ongelmaan olisi työpaikalla nukkuminen. Arvelisin, että jos nukkuisin puolet työajasta, niin toisen puolen työteho olisi varmasti ainakin kaksinkertainen. Tai vaikka ei olisikaan, niin en usko, että edes unissani voisin päästä paljon huonommalle tehokkuusasteelle, kuin millä nyt olen.

Pahasti pelkään kuitenkin, että pomollani ja kenties työtovereillanikin saattaisi olla jotain sitä vastaan, että nukun puolet päivästä julkisesti. Sen sijaan jos näytän tekevän töitä, niin mitäs se heitä haittaa vaikka nukunkin samalla?

Tämä homma mitä teen on enimmäkseen niin yksitoikkoista ja tylsää, että tässä ei paljon aivotoimintoja tarvita ja homma varmasti hoituu ihan vaan ehdollistamalla ruumis jatkamaan sitä mikä on aloitettu. Uskoisin, että silmät auki nukkumisen oppisin aika helposti. Olen monesti nähnyt kuinka meidänkin kissakin nukkuu silmät auki: Ihan helppoa.

Lunttasin täältä vähän tietoa siitä miten nukkuminen tarkkaan ottaen tapahtuu:
http://en.wikipedia.org/wiki/Sleeping

Eniten kiinnostaa tuosta artikkelista nuo non-REM-vaiheet. Erityisesti sen tasot 1-3. Ehkä pienellä harjoittelulla 4:nkin voisi saada toimimaan.

Pikkasen huolestuttaa nuo artikkelissa mainitut unen rajamailla ilmenevät lihasten nykimiset ja hallusinaatiot. Toisaalta liiallisesta kofeiinin käytöstä mulla tärisee kädet muutenkin koko ajan, eivätkä ne nykimiset varmaan siitä paljon poikkea. Ja sensorisen deprivaation ansiosta olen jo alkanut tottua noihin hallusinaatioihinkin, enköhän pärjää niidenkin kanssa.

Ensimmäiseksi mun pitäisi varmaan vieroittaa itseni kofeiinista. Sen jälkeen kaiken luulisikin sujuvan ihan omalla painollaan. Jos aamulla vaan väkisin pakotan itseni aloittamaan työnteon, nukahdan varmasti ilman kofeiinia hetkessä. Täytyy harjoitella vain sitä silmien auki pitämistä nukkuessa. Kroppanikin on jo sisäistänyt tämän homman niin hyvin, että se jatkaa varmasti puuhastelua siinä vaiheessakin kun nukahdan.

Todennäköisesti teen unissani paljon enemmän virheitä, mutta äkkiäkös minä ne herättyäni korjaan. Ja sitä paitsi kyllä sokeakin kana aina jyvän löytää. Kyllä minä varmaan teen unissanikin paljon työstä ihan oikeinkin.

Kauhujen päivä

Tänään on tapahtunut kauheuksia: Ensin sain sähköpostissa viestin, jossa kehoitettiin saapumaan kello 12.30 taukotilaan. Pahat aavistukset valtasivat mieleni. Sydän verta vuotaen raahauduin kuitenkin paikalle, ja mikä kauheus siellä odottikaan: Joku pelottava nainen survoi piikin minun omaan pikku kätöseeni ja pumppasi reikään nestettä. Kuullema jotain taudin aiheuttajia. Huusin tietysti niinkuin tapettavan kuuluu. Olisihan se pitänyt arvata, että töissäkäynti koituu kuolemakseni.

Tänään en varmaan voi enää tehdä muuta kuin odottaa ensimmäisten oireiden saapumista, hidasta riutumista ja lopulta koittavaa helpotusta. Joko kuolen tai sitten vain lähden kotiin. Ehkä kuolen sitten siellä juuri kun luulen jo pelastuneeni kaikelta.

Ihan kuin tuntisin tappavien viruksien syöksähtelevän käsivarteni verisuonistossa. Ne rappeuttavat koko ruumiini pala palalta. Pystyn hädin tuskin enää juomaan kahvia. Kun oikein keskityn, saatan tuntea lähestyvän tuskan aallon jossain tajuntani syövereissä. Aivoni alkavat varmaankin halvaantua.

Kukaan ei varmaankaan huomaa, että aivoni ovat halvaantuneet vielä pitkään aikaan. Tuijotan herkeämättä tietokoneen näyttöä niinkuin aina, ja hermostoni on niin ehdollistunut tähän työpaikalla kökkimiseen, että käteni liikkuvat, vaikka aivot eivät enää toimikaan. Nostelen tyhjää kahvikuppia huulilleni, sohin hiirellä ympäri ruutua ja naputtelen silloin tällöin jotain satunnaisia näppäimiä.

Lopulta tämä kaikki loppuu kun elimistöni on kuluttanut kofeiinin loppuun. Käsien tärinää vähenee ja lopulta pakkoliikkeet lakkaavat. Ehkä silloin joku saattaa kysyä minulta onko kaikki ok, ja kun en vastaa, joku varovasti tönäisee minua ja rojahdan tuolilta lattialle.

Onpas taas käsittämättömän tylsää. Jos ei aivohalvaus pian ala aktualisoitua, mun on pakko jatkaa testaamista ja bugien korjausta.

Standardimaanantai

Hassu juttu: katselin tylsistyneenä pihalle ja äkkiä huomasin liikettä vastapäisen talon ikkunassa: harakkahan se siellä hyppii. Siis sisällä talossa. Hetken asiaa ihmeteltyäni tajusin vähän kääntää päätäni ja hoksasin, että ikkuna toimikin jonkunmoisena peilinä, ja itseasiassa harakka hyppelikin pihalla lumihangella. Jopas. Tästä riittää kerrottavaa vielä lapsen lapsen lapsillekin: "Isovaari luuli että harakka hyppeli siellä vastapäisen talon huoneessa, mutta oikeasti se hyppikin vaan pihalla! Hohhohhoo!"

Nyt pihalle lennähti jostain variskin. Pihalla on varmaan joku raato jossain. Ehkä joku epätoivoinen työntekijä on viikonloppuna katkaissut ylityöputkensa hyppäämällä ikkunasta? Jos olisin hiukan viitseliäämpi, niin voisin mennä ehkä katsomaan, mikä niitä lintuja siellä pihalla kiinnostaa, mutta en jaksa. Varmaan siellä on sulavan lumen alta paljastunut vain jonkun känniläisen oksennus.

Tämäkin viikko alkoi taas normaalilla maantaiaamukoomalla. Minulla ei kyllä taas ole minkäänlaista aavistusta siitä, mitä aamulla tapahtui. Toivottavasti ei mitään kovin kamalaa. Lounaalla aloin vähän jo heräillä, ja töihin palatessani tajusin jo hakea itselleni kahvia. Nyt kun olisin tässä jo nimellisesti työvireessä, niin tietysti mikään ei taaskaan toimi. Joku tyyppi jossain kai kuitenkin korjaa jotain, ja sitten joskus voi ehkä taas tehdä töitäkin. Sama se, kyllä se päivä näinkin kuluu. Muistaakseni taisin tulla myöhässä töihin, joten kai täällä pitää taas aika myöhään notkua.

Maantaiaamujen varalta olisi hyvä kun saisi itseensä kytkettyä jonkun kannettavan tallentavan videovalvonnan. Siis jonkunmoisen ohimolle teipattavan videokameran joka kuvaisi kaiken mitä tekee. Siitä olisi näppärä vaikka nytkin katsoa, että milloinkas oikein tulinkaan töihin, ja mitä ihmettä olen touhunnut koko aamupäivän.

Kappas, kahvikuppi onkin tyhjä. En taida olla vieläkään ihan täysin hereillä, kun en muista yhtään juoneeni sitä. Taidan varmuuden vuoksi hakea heti lisää.

Kohtalon johdatuksesta yms.

Yleisesti ottaen en usko kohtaloon ja deterministiseen näkemykseen siitä, että emme todella voi määrätä mitä elämässämme tapahtuu. Vaikka minusta usein tuntuu siltä, että asiat mitä teen eivät oikeastaan ole itseni päätettävissä, niin uskon kuitenkin, että pohjimmiltaan päätän itse omista tekemisistäni. Jos ihan oikeasti todella kyllästyn tähän tylsyyteen, niin voin aina ottaa loparit. Enhän minä varmaankaan niin tee, mutta ainakin uskottelen itselleni, että voisin tehdä niin.

Sinänsä kohtalon ja kaikenlaisten tämmöisen "kaikelle on paikkansa"-juttujen ajatteleminen on ihan viihdyttävää. Keskustelin yhden kaverin kanssa siitä, mitä olemme mahdollisesti olleet edellisissä elämissämme. Olin melko vakuuttunut, että minut on ainakin kerran poltettu noitana. Mutta en jotenkin usko, että noitana oleminen olisi ollut minun päätyöni. Olen varmaan ollut joku halonhakkaaja tai puuseppä vaan. Maanviljelijä en ainakaan ole ollut, enkä kauppias. Ne eivät vain tunnu jotenkin minun jutuilta. Haudankaivaja ehkä olisin saattanut olla. Tai kalastaja. Pappi nyt en ainakaan ole ollut.

Seuraavassa elämässä minä varmaan valmistan jossain kehitysmaassa lenkkareita jollekin monikansalliselle hirviöfirmalle ja kuolen nuorena. Onkohan lenkkareiden valmistaminen vähemmän tylsää? Varmaan aika samaa luokkaa kuin tämä.

Puusepän homma voisi olla ihan mielenkiintoistakin, mutta joku halonhakkaajan tai haudankaivajan homma olisi talvipakkasilla varmaan tosi tylsää ja kamalaa. Kesällä voisi olla kyllä kivempaa vaikka kaivella hautoja pihalla, kuin koodailla saunan lämpöisessä toimistossa. Voisi kuunnella, kun linnut lauleskelevat ja saisi samalla liikuntaakin. Vesisateessa mutakuopan kaivaminen kuulostaa kyllä toisaalta taas aika kamalalta.

No lähitulevaisuudessa kohtalonani on lähteä tänään aikasemmin töistä. Olen siunattu. Kun tänään, kuten aina, vilkuilen alituiseen kelloani, niin viisarit liikkuvat koko ajan vääjäämättä kohti neljää. Jolloin lähden viikonlopun viettoon. Tietenkin voisin välttää kohtaloni jäämäällä jääräpäisesti töihin puoleen yöhön, mutta miksi ihmeessä haluaisin tehdä niin? Voisin myös uhmata kohtaloani lähtemällä töistä jo kolmelta, mutta sekin tuntuu liialliselta. Joku roti sentään.

Kiintopisteiden asettamisesta ja opiskelusta

Hahhaa! Kohtapas livahdan täältä muualle kesken päivän. Pelkkä ajatus siitä, että pääsee johonkin muualle täältä edes vähäksi aikaa, tekee päivästä vähemmän tylsän oloisen. Vaikka pelkkää itsensä huijaamistahan se tietty on: Jos lähden kesken päivän puoleksi tunniksi johonkin, niin sitten minun on kiduttava täällä puoli tuntia pidempään.

Psykologisesti taktiikka tuntuu kuitenkin ainakin vielä toimivan: Nyt olen ottanut kellon vilkuilun h-hetkeksi sen hetken, kun livahdan töistä vähäksi aikaa, ja koska se on keskellä päivää, niin siihen on tietty vähemmän aikaa. Sitten kun tulen takaisinkin ja asetan uuden kellon vilkuilun h-hetken siihen kun voin lähteä kotiin, niin siihenkin on enää kohtuu vähän aikaa. Nerokasta. Ehkä minun kannattaisi asettaa itselleni vielä enemmän h-hetkiä pitkin päivää. Esim. klo. 10.30 käyn hakemassa kahvia, klo 13.30 menen lusmuilemaan taukohuoneeseen jne. Tosin en kyllä välttämättä jaksaisi odotella yhtä innokkaasti nenän kaivelua taukohuoneessa. Ehkä on hyvä säilyttää myös edes näennäinen vara impulsiivisille päätöksille aikatauluista riippumatta.

Olen joutunut jonkun älykääpiöspämmerin postituslistalle. Tämä idiootti lähettelee minulle keskimäärin kerran tunnissa viestejä jonka lähettäjänä on vaikka Frank joku jossain, ja viestin otsikko on "It's Frank :)". Aamulla mulla oli hieno kokoelma viestejä, joiden otsikko oli "It's Bob :)", "It's Carol :)", "It's Cthulhu :)" jne. Luulekohan se taukki todella, että tyyliä ei opi melko nopeasti? Säälittävää. Eikö noille spammereille voisi järjestää jotain koulutusta tai jotain?

Koulutuksesta tuli mieleen, että kun kerran tässä kaiket päivät istuksin koneella ja surffailen aikani kuluksi kaikenmaailman ääliömäisillä sivuilla, niin voisin oikeastaan uhrata vaikka 5 minuuttia päivässä esimerkiksi jonkun asian opetteluun. Voisin opetella vaikka joka päivä 3 sanaa jostain vieraasta kielestä tai jotain. Löytyyköhän netistä kielikursseja? Ja mikä tärkeämpää, haluanko todella oppia jonkun vieraan kielen? Muistan että koulussa kielten opiskelu oli tylsää, mutta oliko se vielä tätä tylsempää?

Olisi kyllä niin näppärää kun olisi joku sykemittarin tapainen tylsyysmittari, joka vielä tallentaisi joka hetken tylsyysasteet. Voisi hetkessä katsoa sen merkinnöistä, että oliko minulla tylsempää kielikurssilla kuin jollain tyhjänpäiväisellä webbisitellä surffatessa. Sitten voisin siitä päätellä kumpaa kannattaisi tehdä. Tietty voi olla että kokemukseen vaikuttavat muutkin tekijät, kuten se, että mitä on muuten sinä päivänä tehnyt. Ehkä tuntien pulpetilla löhöilyn jälkeen webbisurffailu voisi olla hyvinkin epätylsää, ja vastaavasti tuntien monitorin tuijottelun jälkeen pulpettiin nojailu voisi olla jopa hauskaa.

No niin, kohta puhelimeni pärähtää merkiksi siitä, että pitää lähteä.

Tylsyyden mittaamisesta

Tuli mieleen, että onkohan olemassa jotain asteikkoa tai menetelmää, jolla voisi mitata tylsyyttä? Ihan oman tulevaisuuden kuvan muodostamisen kannalta semmoinen olisi mielenkiintoinen. Mittarin pitäisi olla sellainen, että sillä saisi selville, että onko nyt todella tylsää, keskivertotylsää ja ihan kivaa. Sitten jos huomaisi että päivä päivältä on aina vain tylsempää ja silti ei olla edes taulukon puolivälissä, niin voisi ainakin varautua siihen, että tylsyys vain pahenee.

Pikaisen googlettelun jälkeen löytyi ainakin tämmöinen:
http://uwf.edu/svodanov/boredom/measures.htm
Varsinkin tuosta Leisure Boredom Scale:sta oli kyllä juttua muuallakin, mutta enimmäkseen juttu oli niin tylsää, että se kävi hetkessä sietämättömäksi ja lopetin lukemisen. Harmi, että en löytänyt mistään mitään ohjeita noiden testien tulkitsemiseen.

Tämmöinen testikin löytyi, jolla mitataan lähinnä sitä, että oletko itse tylsä.
http://www.testimaa.com/testi.php?t=boring

Testin tulos (Keskiarvo on 48%)
Olet 52% tylsä.

No joo, en nyt tuolle ihan hirveästi anna arvoa. Musta karaoken laulaminen on tylsää _ja_ kamalaa, enkä ymmärrä miksi ihmeessä pullon avaamiseen pitäisi käyttää jotain muuta kuin pullonavaajaa. Lehtisodan ja tulella leikkimisen epätylsyyskin on musta vähän kyseenalaista. Seli seli. Tylsä olen kumminkin, ei mitään uutta.

Tämmöinen aika yleispätevä ja helppokäyttöinen mittarikin löytyi:
http://www.djgarner.co.uk/bored.php
Mutta tämänkin mittarin toimintaperiaate on aika kyseenalainen. Voisin koodata vaikka itse paaaljon paremman.

Plääh. Nyt tuntuu kyllä siltä että henkilökohtainen tylsyysmittarini näyttää aika kovia lukuja ihan millä tahansa asteikolla.

Tarkoitus on meinannut hukkua

Viime aikoina on tainnut tän blogin linja päästä vähän lipsumaan valituksen ja ärsyyntymisen puolelle. Täytyy ryhdistäytyä taas ja keskittyä vain tylsyyteen ja tylsistymiseen. Ei siitä valituksesta, hermoilusta ja ärsyynnyksestä hyödy kukaan. Tylsyys on avain kestävämpään kehitykseen. Kun on oikein tylsää, niin ei tule turhia hötkyiltyä, vaan hoidettua hommat paremman tekemisen puutteessa kaikessa rauhassa.

Täytyy ottaa jatkossa sellainen käytäntö, että kun joku juttu alkaa oikein ärsyttää, niin pitää muistuttaa vain itselle kuinka tylsää ja tyhjänpäiväistä hommaa tässä on loppujen lopuksi tekemässä. Ei äärimmäisen tylsien ja toistavien juttujen tekemisestä yksinkertaisesti kannata ärsyyntyä. Ärsyyntyä voi sitten jostain ihan muista jutuista, jotka on ärsyyntymisen arvoisia.

Hetken harkitsin jopa toisen bloginkin aloittamista. Sellaisen blogin, johon vain purkaisin ärtymystä silloin kun siltä tuntuu. Johdonmukaisesti merkinnän koostuisivat siis pelkistä kirosanoista ilman sen suurempaa sisältöä. Alkuun idea tuntui ihan hauskalta, varmaan helpottaisi kirjoitella kirosanoja ISOILLA kirjaimilla ja vaikka vielä temppuilla muotoiluillakin. Mutta sitten tarkemmin ajatellen, kirjoittaisin blogia kuitenkin lähinnä töissä, ja kun sattuneista syistä oma työhuone puuttuu, niin ennemmin tai myöhemmin joku kumminkin huomaisi, että millä sivulla oikein olen kirjoittelemassa ja mahdollisesti jopa mitä. Se ei välttämättä antaisi minusta kovin hyvää kuvaa ihmisenä. Ja toisekseen ensimmäisen kolmen merkinnän jälkeen kiroilublogin lukemisesta varmaan katoaisi mielenkiintoisuus. Teemaa olisi hyvin vaikea varioida.

Itse asiassa voisin helposti koodata pikkuohjelman joka kirjoittelisi tuommoista kiroilublogia puolestani. Olisiko se huijausta? Onko sillä oikeasti väliä että olenko sydänverta vuodattaen kirjoittanut kirosanat omilla pikku kätösilläni, vai onko pöhkö ohjelma kirjoittanut ne samat sanat puolestani? Olenhan toki koodannut ohjelman kumminkin omilla pikku kätösilläni sydän verta vuotaen.

Toinen todellä ääliöimäinen idea kiroilublogin toteuttamiselle olisi, että kirjoittaisin itseasiassa kahta eri blogia, joista toinen koostuisi vain koodisanoista, esim: "Kekkonen! Päivänkakkaran venttiili! Ranskalaiset currykastikkeella!" Tällaista höpönlöpöä sitten olisi koko varsinaisen blogin merkintä. Sitten toinen blogisivu sisältäisi koodisanojen todellisen merkityksen. Jos oikein innostuisin, voisin vaikka koodata jonkun käännössivunkin, joka kääntäisi blogin selkokielelle. Tämä voisi olla mielenkiintoisempaa luettavaa.

Mutta en minä tuommoista kiroilublogia kyllä todella tarvitse. Sitten jos/kun alkaa taas vähänkään tuntua siltä, että pitäisi kirjoittaa tuommoiseen blogiin jotain, niin alan vain toistella mielessäni mantraa: "Tylsää, tylsää, tylsää. Tylsää, tylsää, tylsää. Tylsää, tylsää, tylsää."

Ylitöitä odotellessa

Kauheella kiireellä koodatessa ihmisiltä on jäänyt omien tuotosten testaaminen vähän vähemmälle, ja nyt sitten aloimme tosissamme testata ristiin toistemme töitä ja niitä virheitä löytyy tosiaan reippaasti. Rasittavaa ja tylsää. Testaaminen on tylsää ja omien virheiden korjaaminen rasittavaa. Kaiken huipuksi virheitä on löytynyt niin paljon, että on aika epätodennäköistä että ehdimme testata ja korjata kaiken aikataulussa, mistä seuraa... rumpujen pärinää... YLITÖITÄ! Jee! Ihan kun täällä ei tulisi jo muutenkin vietettyä ihan liikaa aikaa. Alkuun minä ainakaan en saa kai mitään korvauksiakaan, kun mulla on ennestään tunnit miinuksella. Voiko tämä tästä enää paremmaksi muuttua?

Järkevä ratkaisumalli tähän kaikkeen kiireeseen ei tietenkään ole tehdä entistä enemmän töitä, vaan tehdä hommat vähemmällä vaivalla ja fiksummin. Näin mulle ainakin on joskus kerrottu. Jeps, äkkiäkös minä tästä itseni fiksummaksi muutan ja teen hommat tosi paljon nopeamminkin vielä kaupanpäälle.

Mutta siis eihän näillä palkoilla voi olla järkevä. Surffailen ja chattäilen vaan entistäkin enemmän. Ei ne munkaan palkkaa tästä voi enää alentaa ja jonkun muun löytäminen samalla palkalla samaan hommankin voi olla aika haastavaa.

Tänään on kyllä olo tuntunut olo vähän levollisemmalta, enkä ole oikeastaan ehtinyt tylsistyäkään ihan megatylsyystasolle. Voisikohan sillä, että oikeasti hommia joita pitäisi tehdä on niin paljon, että ei viitsi ihan täysillä heittäytyä normaali-zombimoodiin?

Toinen vaihtoehto tämän päivän rauhallisemmalle olotilalle voi olla kyllä myös se, että en ole juurikaan juonut kahvia tai mitään kolapitoista. No vakiot pari litraa tietty, mutta tänään ollaan oltu kaukana normaalista 20:stä kupillisesta. Ehkä kofeiini on oikeasti paha juttu?

Poissaolijat hyötykäyttöön

Kahvia. Ja vielä lisää kahvia. Missä ne limsa-automaatin täyttäjät oikein aina luuhaavat? Eihän tuolla ulkona enää edes pyrytä. Jos ei kaappiin pian ala ilmestyä light-limsoja, niin tapahtuu kauheuksia. Eilen jouduin jo juomaan paremman puutteessa vissyä, kun en kofeiinitärinältäni uskaltanut juoda enää enempää kahvia. Kaameaa. Kohta juon varmaan kraanavettä raakana!

Keksin tänään pöljän ajantappotekniikan, jonka ansiosta myös vaikutan (ehkä) siltä että teen todella kovasti hommia, enkä vain surffaile kaikkia päiviä netissä. Tekniikka perustuu siihen, että pitää aina pistää merkille kuka on poissa töistä - vaikka sitten vain käymässä jossain. Kun on selvinnyt milloin joku (mielellään toimiston kaukaisimmassa huoneessa istuva tyyppi) ei taatusti ole paikalla, pitää lähteä etsimään häntä. Poissaolevaa henkilöä voi kysellä eri huoneista ja tätä voi jatkaa jonkin aikaa. Siinä sivussa voi spekuloida epämääräisesti voisiko joku muu kenties auttaa asiassa, mutta tietenkään ei voi. Sitten voi mennä istuksimaan vaikka taukotilaan sen näköisenä, että odottelee tyyppiä X saapuvaksi takaisin. Ja/tai mennä omalle koneelle kaikessa rauhassa touhuilemaan omiaan sen oloisena, että ei voi nyt tehdä mitään, kun tyyppi X ei ole paikalla. Sitten joskus, kun henkilö X ehkä palaa takaisin ja saattaa jopa tulla kyselemään, että mitä asiaa, niin voi sanoa vaan että "jaa joo se ratkesikin jo, ei mitään enää".

En ole kyllä täysin varma että onko tuo edellä mainitsemani ajantappotekniikka hyvä vai ei. Kofeiini on sumentanut harkintakykyni. Joskus näin jonkun artikkelin kokeesta, jossa hämähäkille oli annettu kaikenlaisia tajuntaan vaikuttavia aineita lsd:stä kofeiiniin, alkoholiin ja nikotiiniin. Sitten katsottiin, että minkäslaisia verkkoja se ötökkä väsäili minkäkin aineen vaikutuksen alaisena. Kaikkein kajahtaneimman näköisen verkon hämähäkki kutoi nimenomaan kofeiinin vaikutuksen alaisena. Jänskää, että työnantaja jopa rohkaisee nauttimaan tällaisia aineita töiden teon lomassa.

Muistutan taas, että huomenna on se päivä, jolloin joudutte kestämään kaamean arkenne ilman minun tuoreita tylsistymisraporttejani. Lohdutukseksi voin kertoa, että minulla on takuulla tylsää huomennakin, mutta en vain pääse raportoimaan siitä.

Varmasti odotettavissa huomenna: Kasapäin hienoja it-alan kirjainlyhenteitä. Jotkut ovat varmaan uusia ja jotkut vanhoja ja unohtuneita. Joitakin saattaa olla otettu käyttöön jopa uudessa merkityksessä. Pahimmassa tapauksessa keskusteluissa yksi keskustelija tarkoittaa kirjainyhdistelmällä asiaa A ja joku toinen asiaa B. Sitten ihmetellään, että olipas kummallinen kommentti ja epäillään, että toinen puhuu nyt ihan eri asiasta, mutta kun ei voi olla varma, niin parempi kun mennään mukana vain.

Zombina liikemaailmassa

Tänään olen pakotettu koettelemaan kahvinsietokykyäni. Sekä Pepsi-max ja Ed-light olivat loppu automaatista. Ei tässä ole oikein muutakaan tehtävissä, kuin juoda litratolkulla kahvia. Ehkä jossain vaiheessa armahdan mahaparkaani Dr. Pepperillä. Lounaallakin piti tietysti ottaa intialaisessa ravintolassa nimenomaan se tulisin vaihtoehto. Taidan alitajuisesti vihata mahaani. No ihan tietoisestikin se saisi kyllä olla pienempi, mutta en oikein usko, että se syövyttämällä kuitenkaan kovin radikaalisti pienenee.

Vihaan lunta. Taaskin minulla on tuon typerän valkoisen mössön takia vähemmän vapaa-aikaa. Lähes kaikki joutuvat olemaan tänään pitkään töissä tai lintsaamaan. Kaamean lumimyrskyn takia liikenne oli täysin jumissa, ja työmatkaan käytetyt ajat vähintäänkin tuplaantuivat. Minäkin tulin puoli tuntia myöhässä töihin. Plääh. Nyt pitää notkua täällä puoleen yöhön, kun tuntikirjanpito on jo ennestään miinuksella. No töitä kyllä riittää, jos vain kykenen selvitymään tylsyyden musertavan massasta, joka uhkaa rojahtaa niskaani kuin maanvyörymä.

Tämän päivän työsarasta suuren osan muodostaa viittausten jäljittäminen. Määrittelyn kirjoittaja on ollut laiska ja kirjoittanut lähes joka paikkaan "kuten XXXX:ssa". Tästä seuraa se että minun on sitten metsästettävä XXXX:n määrittely. Ja jos olisin oikein supertyöntekijä, niin oikeastaan minun pitäisi käydä läpi kaikki muutoksetkin, mitä aiheeseen liittyy ja niitä saattaa olla kymmeniä, jopa satoja. Tästä seuraa mielenkiintoinen ristiriita: jos todella penkoisin läpi kaiken mahdollisen, mitä aiheeseen liittyisi, siihen tärväytyisi koko päivä, enkä saisi oikeastaan mitään aikaiseksi, ja olisin silloin tunnollinen, mutta epätuottelias työntekijä. Toisaalta dokumenttien plärääminen on kyllä niin sairaan tylsää, että taidan tyytyä vain ensimmäisen vastaantulevan aiheeseen jotenkin liittyvän dokumentin lukaisuun ja tuurilla seilaamiseen. Näin olen ainakin näennäisesti tuottelias työntekijä, tosin en kovin tarkka ja tunnollinen. Taitaa olla taas turha odotella "vuoden työntekijä"-palkintoja?

Hmm. Olisikohan taas se aika päivästä, jolloin lähden hortoilemaan toimiston käytäville ja penkomaan romuhuonetta. Pitäisiköhän tänään yhdistää samaan zombi-imitointi? Huomaisikohan kukaan mitään?
- Moi.
- Grraaahhh...
- Sulla on jotain suupielessä.
- Ngrrahhh.
- Ai se olikin sun kieli.