Hassua, kuulin tuossa tehneeni jonkun homman tietämättä itse tehneeni sitä. Luulin että jouduin tekemään jonkun pakkonakkihomman varsinaisten hommien välissä, mutta kävikin ilmi, että se varsinainen homma oli oikeastaan vain osa siitä pakkonakkihommasta. Ja nyt se on tehty. Pitäisiköhän itkeä riemusta? Taidan olla jotenkin tunnevammainen, kun en osaa oikein iloita tästä tapahtumasta.
Oikeastaan tuo yllätys siitä, että minulla ei olekaan rästissä läjäpäin hommia pisti pasmat vähän sekaisin. Mitäs hittoa, kohtahan minulla ei ole mitään tekemistä. Jos muut saavat asiantilan selville, alkaa kauhunakkeja viuhua minulle joka puolelta. Jotain hirviöhommia, joita kukaan ei ole saanut tehtyä, koska niiden toteuttaminen on lähes mahdotonta, vaivalloista tai muuten vain kamalaa. Taidan vetkutella kuitenkin vielä tovin tuon yllättäen valmistuneen hommani kanssa. Jonkun lomakkeen voisin ainakin täytellä ja tehdä vielä pari typerää testiä.
Itse asiassa pomoni onnistui jo vähän aavistamaan työtilanteeni, ja ehti jo lätkäistä riesoikseni yhden kauhunakin. Tämä nakki on kuitenkin onneksi luonteeltaan sellainen, että sitä voi käännellä ja väännellä maailman tappiin aina kun siltä tuntuu. Voi olla jopa, että tästä nakista suoriutuminen on minulle mahdottomuus. Strategiani nakin suhteen on vetkutella sen kanssa niin kauan, että joko vahingossa saan ongelman ratkaistua, tai jollakulla menee asian tiimoilta täysin hermot, ja ryhdytään järeämpiin toimenpiteisiin. Elän jännittäviä aikoja. Tai oikeastaan tulen elämään, en ole vielä ehtinyt peuhata nakin kanssa kovinkaan kauaa.
Kai minun täytyy taas tehdäkin jotain hommiakin välillä. Voisin tökkiä sitä kauhunakkia pitkällä tikulla varovasti, tai sitten voisin täytellä turhanpäiväisiä lomakkeita. Voi tätä valinnan vaikeutta. Kumpi olisi vähemmän tylsää ja kamalaa? Haluaisiko aamupalaksi lautasellisen sahajauhoa vai lautasellisen vedessäpehmitettyä paperisilppua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti