Mlyääh. Onpas aika lamaantunut olo lounaan jälkeen. Järkyttävä läjä rasvaa ja hiilihydraatteja imeytyy elimistööni ja ilmeisesti vie kaiken veren aivoistani. Jos työnantajat haluaisivat maksimoida tuottavuuden, kannattaisi työntekijöille varmaan antaa ravinnoksi vain pari palaa näkkileipää parin tunnin välein, lisäksi ehkä kahvia ja kolaa. Ei mitään lounastunteja, joilla työntekijät pääsevät syömään itsensä lamaannuksiin, puhelemaan työmoraalia heikentäviä juttuja toisilleen ja vuotamaan firman salaisia tietoja naapuripöydissä istujille.
Saimme kuin saimmekin sitten ohjelmapäivityksemme valmiiksi ajallaan. Kylläpä on hieno tunne. Projektipäällikkömekin tarjosi meille pipareita juhlan kunniaksi. Tosin piparit oli tuonut töihin kyllä joku ihan muu, pomomme vain löysi ne jostain ja kiikutti meille. No hieno ele kumminkin: Ehkä hän olisi normaalipäivänä heittänyt piparit vähin äänin reppuunsa.
Hoksasin tänään, että työhuoneemme ikkunat ovat saastaiset. Eipä sitten muuta siitä aiheesta. Ikkunat ovat kyllä kivoja vaikka ne olisivat saastaisiakin.
Aion tänäänkin jatkaa hyvää putkeani lähtemällä taas pari tuntia liian aikaisin töistä. Pahasti pelkään, että en voi kyllä jatkaa tätä kovin kauaa, koska tuntikirjanpidossamme on todennäköisesti jotain varoittimia ja kohta tulee joku huomauttamaan minulle jotain.
Olisipa hienoa, jos osaisin fotosynteesin ja asuisin jossain, missä aurinko paistaisi aina. Tai ainakin aina päivisin. Ja toimistomme olisi jollain kivalla terassilla meren rannalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti