keskiviikkona, marraskuuta 01, 2006

Zombina liikemaailmassa

Tänään olen pakotettu koettelemaan kahvinsietokykyäni. Sekä Pepsi-max ja Ed-light olivat loppu automaatista. Ei tässä ole oikein muutakaan tehtävissä, kuin juoda litratolkulla kahvia. Ehkä jossain vaiheessa armahdan mahaparkaani Dr. Pepperillä. Lounaallakin piti tietysti ottaa intialaisessa ravintolassa nimenomaan se tulisin vaihtoehto. Taidan alitajuisesti vihata mahaani. No ihan tietoisestikin se saisi kyllä olla pienempi, mutta en oikein usko, että se syövyttämällä kuitenkaan kovin radikaalisti pienenee.

Vihaan lunta. Taaskin minulla on tuon typerän valkoisen mössön takia vähemmän vapaa-aikaa. Lähes kaikki joutuvat olemaan tänään pitkään töissä tai lintsaamaan. Kaamean lumimyrskyn takia liikenne oli täysin jumissa, ja työmatkaan käytetyt ajat vähintäänkin tuplaantuivat. Minäkin tulin puoli tuntia myöhässä töihin. Plääh. Nyt pitää notkua täällä puoleen yöhön, kun tuntikirjanpito on jo ennestään miinuksella. No töitä kyllä riittää, jos vain kykenen selvitymään tylsyyden musertavan massasta, joka uhkaa rojahtaa niskaani kuin maanvyörymä.

Tämän päivän työsarasta suuren osan muodostaa viittausten jäljittäminen. Määrittelyn kirjoittaja on ollut laiska ja kirjoittanut lähes joka paikkaan "kuten XXXX:ssa". Tästä seuraa se että minun on sitten metsästettävä XXXX:n määrittely. Ja jos olisin oikein supertyöntekijä, niin oikeastaan minun pitäisi käydä läpi kaikki muutoksetkin, mitä aiheeseen liittyy ja niitä saattaa olla kymmeniä, jopa satoja. Tästä seuraa mielenkiintoinen ristiriita: jos todella penkoisin läpi kaiken mahdollisen, mitä aiheeseen liittyisi, siihen tärväytyisi koko päivä, enkä saisi oikeastaan mitään aikaiseksi, ja olisin silloin tunnollinen, mutta epätuottelias työntekijä. Toisaalta dokumenttien plärääminen on kyllä niin sairaan tylsää, että taidan tyytyä vain ensimmäisen vastaantulevan aiheeseen jotenkin liittyvän dokumentin lukaisuun ja tuurilla seilaamiseen. Näin olen ainakin näennäisesti tuottelias työntekijä, tosin en kovin tarkka ja tunnollinen. Taitaa olla taas turha odotella "vuoden työntekijä"-palkintoja?

Hmm. Olisikohan taas se aika päivästä, jolloin lähden hortoilemaan toimiston käytäville ja penkomaan romuhuonetta. Pitäisiköhän tänään yhdistää samaan zombi-imitointi? Huomaisikohan kukaan mitään?
- Moi.
- Grraaahhh...
- Sulla on jotain suupielessä.
- Ngrrahhh.
- Ai se olikin sun kieli.

Ei kommentteja: