Viime aikoina on tainnut tän blogin linja päästä vähän lipsumaan valituksen ja ärsyyntymisen puolelle. Täytyy ryhdistäytyä taas ja keskittyä vain tylsyyteen ja tylsistymiseen. Ei siitä valituksesta, hermoilusta ja ärsyynnyksestä hyödy kukaan. Tylsyys on avain kestävämpään kehitykseen. Kun on oikein tylsää, niin ei tule turhia hötkyiltyä, vaan hoidettua hommat paremman tekemisen puutteessa kaikessa rauhassa.
Täytyy ottaa jatkossa sellainen käytäntö, että kun joku juttu alkaa oikein ärsyttää, niin pitää muistuttaa vain itselle kuinka tylsää ja tyhjänpäiväistä hommaa tässä on loppujen lopuksi tekemässä. Ei äärimmäisen tylsien ja toistavien juttujen tekemisestä yksinkertaisesti kannata ärsyyntyä. Ärsyyntyä voi sitten jostain ihan muista jutuista, jotka on ärsyyntymisen arvoisia.
Hetken harkitsin jopa toisen bloginkin aloittamista. Sellaisen blogin, johon vain purkaisin ärtymystä silloin kun siltä tuntuu. Johdonmukaisesti merkinnän koostuisivat siis pelkistä kirosanoista ilman sen suurempaa sisältöä. Alkuun idea tuntui ihan hauskalta, varmaan helpottaisi kirjoitella kirosanoja ISOILLA kirjaimilla ja vaikka vielä temppuilla muotoiluillakin. Mutta sitten tarkemmin ajatellen, kirjoittaisin blogia kuitenkin lähinnä töissä, ja kun sattuneista syistä oma työhuone puuttuu, niin ennemmin tai myöhemmin joku kumminkin huomaisi, että millä sivulla oikein olen kirjoittelemassa ja mahdollisesti jopa mitä. Se ei välttämättä antaisi minusta kovin hyvää kuvaa ihmisenä. Ja toisekseen ensimmäisen kolmen merkinnän jälkeen kiroilublogin lukemisesta varmaan katoaisi mielenkiintoisuus. Teemaa olisi hyvin vaikea varioida.
Itse asiassa voisin helposti koodata pikkuohjelman joka kirjoittelisi tuommoista kiroilublogia puolestani. Olisiko se huijausta? Onko sillä oikeasti väliä että olenko sydänverta vuodattaen kirjoittanut kirosanat omilla pikku kätösilläni, vai onko pöhkö ohjelma kirjoittanut ne samat sanat puolestani? Olenhan toki koodannut ohjelman kumminkin omilla pikku kätösilläni sydän verta vuotaen.
Toinen todellä ääliöimäinen idea kiroilublogin toteuttamiselle olisi, että kirjoittaisin itseasiassa kahta eri blogia, joista toinen koostuisi vain koodisanoista, esim: "Kekkonen! Päivänkakkaran venttiili! Ranskalaiset currykastikkeella!" Tällaista höpönlöpöä sitten olisi koko varsinaisen blogin merkintä. Sitten toinen blogisivu sisältäisi koodisanojen todellisen merkityksen. Jos oikein innostuisin, voisin vaikka koodata jonkun käännössivunkin, joka kääntäisi blogin selkokielelle. Tämä voisi olla mielenkiintoisempaa luettavaa.
Mutta en minä tuommoista kiroilublogia kyllä todella tarvitse. Sitten jos/kun alkaa taas vähänkään tuntua siltä, että pitäisi kirjoittaa tuommoiseen blogiin jotain, niin alan vain toistella mielessäni mantraa: "Tylsää, tylsää, tylsää. Tylsää, tylsää, tylsää. Tylsää, tylsää, tylsää."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti