Hahhaa! Kohtapas livahdan täältä muualle kesken päivän. Pelkkä ajatus siitä, että pääsee johonkin muualle täältä edes vähäksi aikaa, tekee päivästä vähemmän tylsän oloisen. Vaikka pelkkää itsensä huijaamistahan se tietty on: Jos lähden kesken päivän puoleksi tunniksi johonkin, niin sitten minun on kiduttava täällä puoli tuntia pidempään.
Psykologisesti taktiikka tuntuu kuitenkin ainakin vielä toimivan: Nyt olen ottanut kellon vilkuilun h-hetkeksi sen hetken, kun livahdan töistä vähäksi aikaa, ja koska se on keskellä päivää, niin siihen on tietty vähemmän aikaa. Sitten kun tulen takaisinkin ja asetan uuden kellon vilkuilun h-hetken siihen kun voin lähteä kotiin, niin siihenkin on enää kohtuu vähän aikaa. Nerokasta. Ehkä minun kannattaisi asettaa itselleni vielä enemmän h-hetkiä pitkin päivää. Esim. klo. 10.30 käyn hakemassa kahvia, klo 13.30 menen lusmuilemaan taukohuoneeseen jne. Tosin en kyllä välttämättä jaksaisi odotella yhtä innokkaasti nenän kaivelua taukohuoneessa. Ehkä on hyvä säilyttää myös edes näennäinen vara impulsiivisille päätöksille aikatauluista riippumatta.
Olen joutunut jonkun älykääpiöspämmerin postituslistalle. Tämä idiootti lähettelee minulle keskimäärin kerran tunnissa viestejä jonka lähettäjänä on vaikka Frank joku jossain, ja viestin otsikko on "It's Frank :)". Aamulla mulla oli hieno kokoelma viestejä, joiden otsikko oli "It's Bob :)", "It's Carol :)", "It's Cthulhu :)" jne. Luulekohan se taukki todella, että tyyliä ei opi melko nopeasti? Säälittävää. Eikö noille spammereille voisi järjestää jotain koulutusta tai jotain?
Koulutuksesta tuli mieleen, että kun kerran tässä kaiket päivät istuksin koneella ja surffailen aikani kuluksi kaikenmaailman ääliömäisillä sivuilla, niin voisin oikeastaan uhrata vaikka 5 minuuttia päivässä esimerkiksi jonkun asian opetteluun. Voisin opetella vaikka joka päivä 3 sanaa jostain vieraasta kielestä tai jotain. Löytyyköhän netistä kielikursseja? Ja mikä tärkeämpää, haluanko todella oppia jonkun vieraan kielen? Muistan että koulussa kielten opiskelu oli tylsää, mutta oliko se vielä tätä tylsempää?
Olisi kyllä niin näppärää kun olisi joku sykemittarin tapainen tylsyysmittari, joka vielä tallentaisi joka hetken tylsyysasteet. Voisi hetkessä katsoa sen merkinnöistä, että oliko minulla tylsempää kielikurssilla kuin jollain tyhjänpäiväisellä webbisitellä surffatessa. Sitten voisin siitä päätellä kumpaa kannattaisi tehdä. Tietty voi olla että kokemukseen vaikuttavat muutkin tekijät, kuten se, että mitä on muuten sinä päivänä tehnyt. Ehkä tuntien pulpetilla löhöilyn jälkeen webbisurffailu voisi olla hyvinkin epätylsää, ja vastaavasti tuntien monitorin tuijottelun jälkeen pulpettiin nojailu voisi olla jopa hauskaa.
No niin, kohta puhelimeni pärähtää merkiksi siitä, että pitää lähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti