Kuvitteellisia autoilijoita

Taas olen päätynyt bugimetsästykseen. Ensin suunnitteluvaihe hommastani jotenkin morfautui tekovaiheeksi ja nyt yhtäkkiä huomaankin tekeväni testausta ja virheiden korjausta. Tämä homma ei nyt oikein vaikuta olevan hallinnassani. Tekisi mieli palata takaisin suunnitteluun, koska sekin tuntui mielenkiintoisemmalta kuin tämä ja se jäi vähän keskenkin. Mutta toisaalta, kun saan bugit korjattua, niin voin käytännössä unohtaa koko jutun. Olemme reippaasti aikatauluista jäljessä, emmekä saa tehtyä hommaa ajoissa. Asiakas saattaa olla hieman nyreissään. Voi voi. Ylitöitä ei kuitenkaan tehdä, koska ilmeisesti firmakin saa tästä projektista niin vähän rahaa, että ei ole varaa maksaa edes ylityökorvauksia. Oikeastaan minun pitäisi tulla ilmaiseksi ylitöihin, koska tuntini ovat taas niin pahasti miinuksella, mutta kun kerran projektipäällikkö on jo sisäistänyt tilanteen, että myöhässä ollaan, niin en minä suotta tänne tule viikonloppunakin tylsistymään.

On niin tylsää, että olen huomannut tuijottelevani tuolla jossain kaukana huristelevia autoja paremman tuijottelun puutteessa ja miettinyt keitä siellä ajelee. Ei niistä näe tältä etäisyydeltä edes minkä merkkisiä ne ovat. Vain auton yleisen hahmon ja värin. Tyyliin: Pieni punainen henkilöauto, todennäköisesti japanilainen ja aika vanhakin. Sitä varmaan ajaa joku opiskelija, joka on matkalla Alkoon ostamaan uudenvuoden viinoja. Iso valkoinen pakettiauto. Sitä ajaa varmaan joku hermostunut putkimies, joka yrittää saada hoidettua viimeisen asiakkaan äkkiä, että pääsisi viikonlopun viettoon. Mitähän se putkimieskin miettii?
"Helkkari, kun asiakkaalla piti olla kellarissaan juuri tuommoinen vanhan mallinen pumppu. Eihän siihen sovi enää nämä uudet liittimet, täytyy käydä tarvikekaupasta ostamassa sovitin. Kaupassa on tietysti kauhea jono ja siellä menee ainakin tunti. Sitten pitää äkkiä ajaa takaisin työmaalle ja laittaa ne putket kuntoon ja siinäkin menee niin kauan, että en ehdi enää naamiaistarvikekauppaan. Jospa kävisinkin naamiaistarvikekaupassa ensin ja ostain sen gorillapuvun heti. Sitten voisin rauhassa kiristellä putkia. Kyllä ne siellä tunnin kestävät ilman juoksevaa vettäkin."

Hopeanharmaa citymaasturi, näyttää tosi kalliilta. Sitä ajaa varmaan joku ökyrikas juppi. Ehkä se on joku meidän asiakkaista. Ne vain rikastuvat meidän niska limassa vääntämällä koodilla. Varmaan matkalla johonkin urheiluvälinekauppaan ostamaan uusia laskettelumonoja viikonloppua varten.

Punainen farmari, näyttää vähän ranskalaiselta. Varmaan joku perheenäiti lapsilauman kanssa matkalla siskonsa luokse kyläilemään, kun on joululoma ja ei ole vähään aikaan muuten ollut aikaa vierailla. Pääsevät lapsetkin leikkimään serkkujensa kanssa. Voivat esitellä joululahjaksi saamiaan uusia leluja toisilleen sillä aikaa kun aikuiset kahvittelevat.

Plääh. Kenelläkään tuolla ajelevalla ei varmaan ole niin tylsää kuin minulla. Mitä minä teen väärin? Ei mahda mitään, huonot aivot, en tajua. Täytyy kai taas palata virheiden metsästykseen, koska eivät ne sieltä varmaan itsekseen häviä vaikka kuinka odottelisin. No niin, vedän syvään henkeä ja syöksyn niiden kimppuun yllätyshyökkäyksellä.

Kaikki muuttuu

Vastapäisen talon katolla on taas lunta! Alan kai jo tottua siihen, että näköalani muuttuu koko ajan. En tiedä onko se hyvä vai paha asia. Onko se, että katolla on välillä lunta ja välillä ei, nyt jo niin tylsää, että en osaa enää kiinnittää siihen mitään huomiota, vai oliko minulla aiemmin niin tylsää, että kiinnitin huomiota huomiota jopa noinkin tylsään asiaan, koska sekin ylitti yleisen vallitsevan tylsyyden tason? Onko minulla tänään tylsempää kuin eilen?

Tämän päivän polttavimmat puheenaiheet ovat olleet uusi tuntikirjausjärjestelmä ja ennen joulua lähetetty tiedote. Tiedote oli sinänsä aivan samanlaista höpönlöpöä kuin aina, tällä kertaa vain jouluteemalla varustettuna. Kuumaksi puheenaiheeksi sen tänään nostivat vaihtoehtoiset tulkinnat käytetyistä sanamuodoista. Yksi työtoveri oli ymmärtävinään viestistä, että kenenkään meidän osastossa ei tarvitse siirtyä asiakkaan tiloihin, mutta toinen huomasi, että viestissä oli itse asiassa käytetty sanamuotoa "juuri nyt", minkä ansiosta viestin voikin tulkita niin, että kenties joka toinen meistä siirretään asiakkaan tiloihin kuukauden päästä. Kaameaa!

Meille järjestettiin aamulla tiedotustilaisuus uudesta tuntikirjausjärjestelmästä, jota meidän pitää alkaa vuoden vaihduttua käyttämään. Kaikki tuntuvat vihaavan järjestelmää jo ennen kuin se on käytössä. Se näyttää tyhmältä, sen käyttäminen vaikuttaa hankalalta ja syytä sen käyttämiseen on vaikea ymmärtää. Tämä on kai nyt niitä asioita, jotka vain tapahtuvat ja joihin ei voi vaikuttaa. Kaiken huipuksi järjestelmää meille esitelleet ihmisetkin suhtautuivat erittäin epäillen siihen, että järjestelmä todella toimii heti vuoden vaihteessa ja kehottivat varmuuden vuoksi kirjaamaan kaikki tehdyt tunnit toistaiseksi myös kynällä paperille. Ilmeisesti siis edes mikään tekstitiedostokaan ei riitä. Tuntikirjausjärjestelmä on kai niin susi, että paitsi että se ei tallenna mitään siihen tehtyjä kirjauksia, se myös tuhoaa käyttäjien kovalevyiltä kaikki sinne tallenetut tiedot. Ja ilmeisesti etsii myös tunnukset kaikkiin paikkoihin Internetissä, mihin tietoja on mahdollisesti tallennettu, ja tuhoaa nekin. Kaamea ohjelma! Varmaan tämä blogikin tuhoutuu vuodenvaihteessa.

Näen vastapäisen talon ikkunasta ravintolassa jonkun ruokailijan selkää ja osan jonkun toisen ruumista. Epäilen, että selkä kuuluu miehelle ja ruumis vaatteen kaula-aukosta päätellen naiselle. Ruokaa en näe. He varmaankin vielä odottelevat annoksiaan. Ravintolassa on pakko olla tapahtunut jotain muutoksia, muuten ei voi selittää, että jo kahtena päivänä peräkkäin joku istuskelee tuossa ikkunan edessä ja aiemmin siinä ei ole istunut kukaan. Saisinpa jostain kiikarit tai kaukoputken, että näkisin tarkemmin mitä siellä tapahtuu. Olisipa minulla ollut voimakkaalla teleobjektiivilla varustettu web-kamera, joka olisi kuvannut noita ikkunoita koko ajan. Nyt voisin katsoa, onko sisustus tänään erilainen kuin viikko sitten. Tietenkin on mahdollista myös, että ravintolassa on joku hyvä tarjous ja se on nyt vain täydempi kuin aiemmin, ja tuo näkemäni pöytä on joku kaamea jämäpaikka, jota ei ole aiemmin tarvinnut käyttää, mutta nyt kun ravintola on niin täysi, niin siihenkin on pakko istuttaa asiakkaita.

Ikkunasta tuijottelua

Juonpa vaihteeksi teetä. Joululoma tuli lähinnä nukuttua ja ehkä siksi nyt ei väsytä niin paljon, että olisi pakko juoda kahvia. Silmät pysyvät auki harvinaisen hyvin. Silläkin voi kyllä olla jotain tekemistä asian kanssa, että nukuin kaksi tuntia pommiin ja tulin siis kaksi tuntia myöhässä töihin. Ihan kuin tee olisi kuumempaa kuin kahvi. En tajua miksi, mutta voisin vaikka vannoa, että näin on. Sitooko tee lämpöä paremmin itseensä kuin kahvi? Vai olenko loman aikana menettänyt kuumansietokykyni?

Kaikki lumikin on näymmä taas sulanut. Voi tätä loputonta näköalan vaihtumista. Jos innostuisin maalailemaan yksityiskohtaista taulua ikkunasta näkyvästä maisemasta, minulla olisi todellakin ongelmia, kun välillä katoilla on lunta ja välillä ei. Joutuisin koko ajan korjailemaan taulua, enkä saisi sitä varmaankaan koskaan valmiiksi. Liekö tuo kyllä suuri häviö, että en maalaa taulua, ja jos vaikka maalaisinkin, se että taulu ei koskaan valmistuisi. Ei tuo maisema niin kummoinen ole.

Vastapäisen talon ikkunasta näen ravintolaan. Joku mies näyttää istuvan siellä ruokapöydän äärellä juomassa kahvia. Tai teetä. Tai mistäs minä tiedän vaikka kupissa olisi kodinputkimiestä. Kahvikupista mies sitä kuitenkin juo. Ehkä mieskin näkee minut? Pitäisiköhän heiluttaa? En taida kuitenkaan. Se olisi ehkä vähän liian tungettelevaa. Ehkä mies vain haluaa olla rauhassa ja katsella maisemaa. Näyttääköhän tämä talo hienommalta sieltä katsoen, kuin tuo talo täältä katsoen?

Ravintola ei taida olla yleensä kovin suosittu, koska en ole aiemmin huomannut tuossa istuvan ketään. Tai sitten ravintola on vaihtanut huonejärjestystä ja tuossa paikalla ei vain ole aiemmin ollut ruokapöytää. Ehkä tästä aukeaakin aivan uudet mahdollisuudet ruokailijoiden tarkkailuun. Harmi vain, että ikkuna on niin kaukana, että en oikein näe mitä siellä syödään. Itse asiassa en näe edes aivan varmaksi, onko ihminen mies vai nainen. No nyt ruokailija ehti jo lähteä. Toivottavasti tilalle tulee pian uusi.

Kappas, tee on jo hieman jäähtynyt. Tee on ihan ok. Teessäkin on sentään vähän kofeiiniakin, mutta kyllä tätä aika älyttömästi pitäisi juoda, että saisi päälle normaalin kofeiinitärinän. Pitäisiköhän kokeilla?

Viittä vaille joulu

Nyt kyllä joulujalka väpättää niin pahasti, että en millään malttaisi istuskella täällä. Pankkikorttikin tuntuu huutavan lompakossa ja valittelevan liian täyttä tiliä. Nyt pitäisi kyllä äkkiä lähteä törsäämään koko tili sileäksi joululahjoihin. Tähän mennessä olenkin ostanut jo kokonaista yhden joululahjan.

Copy-paste-urakkakin kyllä vaatii huomiota. Tällä vauhdilla en saa omaa osuuttani valmiiksi ajoissa. No välipäivinä on hyvää aikaa notkua ylitöissä. Taidan aktiivisesti unohtaa koko jutun klo 15, ja häipyä johonkin paikkaan, missä pankkikorttia arvostetaan.

Saimme suklaata perjantaipalaverissa! Kyllä taas kelpaa! Varaslähtö jouluun: Sokerihumalaa ja ähkyä (lounaallakin tuli taas syötyä ihan reippaasti).

Ylin johtomme kinuaa jälleen päivitettyjä CV:itämme. Joku minulta ehti CV:tä kysellä jo pari päivää sitten, ja tein siihen taas jonkun pari hassua korjausta. Spekuloimme jo huonetoverien kesken, että osastollamme menee kai huonosti ja CV:itä tarvitaan siihen, että kaikki jotka vain sattuvat osaamaan jotain, mitä muilla ostatoilla tarvitaan, lainataan toistaiseksi muille osastoille. Minulle ainakin on tullut jo mailia aiheesta. Joudun kai ensi vuoden puolella pariksi kuukaudeksi toiseen yksikköön. Ja naapurihuoneestakin joku lähtee vuoden vaihteessa asiakkaan tiloihin. En tiedä vielä joudunko itse lähtemään fyysisesti mihinkään, mutta ainakin joudun tekemään ihan muunlaisia hommia jonkun aikaa, jos se projekti käynnistyy minun osaltani. No, kai se pitää ottaa jonkinmoisena vaihteluna. Tosin olin toivonut, että minun ei olisi tarvinnut enää ikinä tehdä mitään siinä ohjelmointiympäristössä. Aina ei voi voittaa, eikä täällä näymmä edes juuri koskaan.

Naapurihuoneista kuuluu huolestuttavan vähän meteliä. Veikkaanpa, että ne hirviöt ovat jo livahtaneet työpaikalta. Tai sitten jossain on jotkut salaiset joulujuhlat, joihin meitä ei ole kutsuttu. Taidanpa mennä haahuilemaan ympäri toimistoa ja onkimaan tietoja. Samalla voin toivottaa hyvää joulua kaikille!

Varmuuskopioasiaa

Lumi sulelee taas pois. Lumessa on tänä vuonna jotain kissamaista: Se ei oikein osaa päättää jäisikö paikoilleen vai lähtisikö pois, ja kokeilee varmuuden vuoksi molempia vaihtoehtoja. Kissat ovat kyllä hauskoja. Jos lumessa on jotain kissamaista, niin kai lumikin on sitten loppujen lopuksi ihan siedettävää.

Enää pari päivää pitäisi kitkutella täällä ja sitten onkin joululoma. Jee! Huomenna on sitä paitsi palkkapäivä. Jee JEE! Rahaa olenkin jo ehtinyt kaipailla. Pankkikortin vingutteleminenkin on ollut viime aikoina jo aika pelottavaa. Koko ajan odotan kassalla, että jokin hälytyssireni rämähtää soimaan ja myyjä kaivaa esiin sakset ja pilkkoo kortin sentin paloiksi. Huomenna kaikki on toisin. Maksan ylpeästi ostokseni ja pistän elämän risaiseksi!

Jännittävä megalomaaninen copy-paste-operaatio venyy ja venyy. Tänään huomasin heti aamusta, että kaikki tietokantaan tähän mennessä ajamani muutokset olivat mystisesti kadonneet ja ihmettelin kovasti. Onneksi olin säästänyt varmuuskopion kovalevylleni. Otan varmuuskopion aina kaikesta mahdollisesta mitä ikinä teenkin. Siitä huomaa, että olen todellakin tehnyt tätä hommaa kauan. Varmaankin liian kauan. Olen ottanut jopa tästä pöhköstä blogistakin varmuuskopion, vaikka enpä tiedä jaksaisinko palauttaa näitä löpertelyjä, jos ne jostain syystä netistä katoaisivat.

Pystytäänköhän joskus tulevaisuudessa ottamaan varmuuskopioita ihmisten aivoista? Siis aivojen sen hetkisestä tilasta? Sitten voisi tietokoneella etsiskellä myöhemmin jotain tietoa aivojen varmuuskopiosta. "Olen varma, että muistin tämän asian vielä kesällä 2006, kesäkuun muistoista varmasti löydän sen." Kuinkahan paljon tilaa veisi aivojen varmuuskopio? Varmaan aika paljon. Vaikka pää tuntuukin useimmiten aivan tyhjältä, on siellä kuitenkin kaikenlaista pikkujuttua aika paljon.

Aivojen varmuuskopioiden tutkiminen olisi varmaankin psykiatreistakin jännää touhua. Ei enää mitään rasittavia keskusteleja asiakkaiden kanssa, vaan systemaattista datan analysointia. Jos aivodataa voisi käyttää esim. työhaastatteluissakin, voisivat työnantajat olla iloisia. Minä en varmaan pääsisi sitten enää mihinkään töihin. Tai no, eipä tähänkään hommaan, mitä nyt teen, kyllä kovinkaan kummoista lahjakuutta ja sitoutumusta tarvita.

Datan palauttamiseen takaisin aivoihin en kyllä usko. Siis muuten kuin opettelemalla asiat uudestaan. Jos ei aivoissa ole enää samoja aivosoluja, joihin tieto oli tallennettu, niin ei kai sinne mitään voi laittaa? Muutenkaan en oikein usko aivojen kykyyn vastaanottaa mitään muuten kuin luonnollisilla menetelmillä. Vaikka olisi kyllä hauskaa kun voisi opetella vaikka puhumaan espanjaa tai ohjelmoimaan jollain toisella ohjelmointikielellä vain laittamalla piuhat päähän ja hurruuttelemalla dataa sisään jonkun aikaa.

Lomailua työpaikalla

Joku oli jättänyt taukohuoneeseen suklaarasian, josta nappasin yhden konvehdin kyselemättä mitään keneltäkään. Nyt varmaan pilasin jonkun joulun. Se oli varmaan jollekin orpokodille tarkoitettu suklaarasia, josta oli varattu yksi konvehti jokaiselle lapselle. Nyt joku nälkäinen orporaukka jää ilman jouluateriaansa. Nyyh.

Olisipas kiva olla jo lomalla. Jospa psyykkaisin itseni ajattelemaan, että olenkin oikeasti jo lomalla, mutta olen tullut ihan omaksi ilokseni tänne viettämään aikaani. Eli kuvittelen siis olevani vakavasti mielenvikainen. En voi kuvitella kenenkään missään ikinä koskaan tekevän vapaaehtoisesti tätä robottihommaa, mitä nyt teen: Lisätään listaan sana, haetaan sille pari toiselta listalta, kopioidaan rivi kolmanteen listaan ja vaihdetaan vielä yksi sana ja laitetaan viittaus muualle. Tätä sitten toistetaan tunti ja päivä toisensa perään. No kai tämäkin tietysti jostain elämyslomasta menisi. "Oletko tehnyt jo kaiken mikä on kivaa ja mielenkiintoista? Eikö mikään enää säväytä? Tule pariksi viikoksi tekemään täydellistä aivottomuutta vaativaa äärimmäisen tylsää ja toistavaa työtä. Parin viikon jälkeen kaupassa käyntikin tuntuu sinusta taas suurelta elämykseltä!"

Korvissa soi taas varsinainen joululaulu. Kuuntelemani levy perustuu kuullema jonkun säveltäjän teoksiin, joiden esittäminen oli kielletty monissa maissa, koska niiden kuunteleminen ajoi ihmiset itsemurhiin. Kyllä tästä joulumieli kirpoaa ja työtahti pysyy vetreänä. Taidan vihata itseäni, ja haluan vain pohjimmiltani vain aiheuttaa itselleni huonoa mieltä ja turhautumista. Ei tätä muuten voi selittää. Seuraavaksi varmaan alan mätkiä nitojalla niittejä ruumiiseeni taukotilassa. Sitten haen kaupasta suolaa ja chiliä ja sivelen niistä tehdyllä seoksella haavojani. Ei, nyt kyllä vaihdan levyä.

Kohta meitä työntekijöitä paapotaan glögitarjoilulla ja joulutortuilla. En tiedä kyllä uskallanko syödä joulutorttuja. Luin joku aika sitten sarjakuvan, jossa puhuttiin pilaantuneista luumutortuista, joista kaikkien niitä syöneiden mahat menivät sekaisin ja siitä lähtien olen mielessäni yhdistänyt luumutortut ripuliin. Pitäisi varmaan lopettaa lukeminenkin. Toisaalta voi olla, että sarjakuva oli vain viimeinen niitti piilevässä inhossani joulutorttuja kohtaan. Jotenkin minulla on sellainen mielikuva, että en ole koskaan oikein pitänyt joulutortuista. Toivottavasti siellä pipareita.

Onnistuisinkohan uskottelemaan ihmisille, että eksyin matkalla glögitarjoiluun ja uudestaan matkalla pois sieltä? Sillä tavoin saisin tärvättyä ehkä tunnin. Ehkä vielä hion strategiaani tuon suunnitelman suhteen. Tässä on vielä hyvin aikaa. Täytyy kai odotellessa tehdä pari typerää copy-paste-operaatiotakin, jotta pääsisin joskus tästä hommasta eroon.

Valheiden levittelyä

Kylläpäs taas on ravittu olo. Olisi niin mukava mennä viettämään siestaa johonkin muutamaksi tunniksi. Kehoni on vakaasti sitä mieltä, että nyt pitäisi nukkua. Joudun taas toimimaan luonnonvastaisesti ja tukahduttamaan selkeät viestit keholtani juomalla litratolkulla kahvia. Jos tämä ei ole väärin ja luonnotonta, niin mikä on? Kyllä ihmisen pitäisi saada nukkua silloin kun siltä tuntuu, eikä vaan juoda piristäviä aineita, jotta kestäisi tylsyyden ja pystyisi tukahduttamaan tarpeensa.

Lounastunneilla ja muutenkin työpaikan ulkopuolella työasioista keskustellessa voisi ottaa testimielessä käytännöksi puhua aina silloin tällöin jotain täyttä soopaa kovalla äänellä. Siis suoranaisia valheita. Voisi esimerkiksi väittää, että Microsoft ostaa meiltä paljon ohjelmistotuotantoa Windowsin komponenteiksi. Pitäisi tietenkin olla tarkkana, että millaisia juttuja sitä höpöttelisi: Kukaan ei uskoisi jos väittäisi, että ylin johtomme on maan ulkopuolista alkuperää. Sen sijaan joku voisi hyvinkin uskoa väitteen, että ylin johtomme koostuu argentiinalaisesta perheestä, joka muutti Suomeen 70-luvulla. Tämän vuoksi suurin osa suunnitteludokumenteistamme on edelleen kirjoitettu alunperin espanjaksi.

Koko hauskuus tuossa väärien juorujen levittämisessä olisi siinä, että voisi katsoa kuinka kauas väärä tieto leviäisi. Kaikkia huvittavia tilanteita ei voisi tietenkään olla todistamassa (esimerkiksi sitä kun joku asiakas yrittää solkata huonoa espanjaa hämmentyneelle toimitusjohtajalle), mutta tehokkaasti levitettynä harhaopit voisivat ehkä päätyä lehtiin asti. Sepäs olisi jotain se.

Joskus nuorempana itse asiassa täyttelinkin huvikseni eri paikkoihin omia henkilötietojani hieman kummallisesti. Esimerkiksi lisäsin omaan nimeeni jonkun ihan toisen etunimen, tai osoitteen loppuun jotain ihan älytöntä soopaa sopivaan kohtaan. Kyllä tiedot tosiaan levisivät firmalta toisille aivan selkeästi. Voi tosin olla kyse siitä, että esimerkiksi lehdet kuuluivat samalle emoyhtiölle.

Projektipäällikkömme tarjosi meille munkit. Ihan muuten vaan! Kylläpä meillä on kiva pomo. Jees! Lauletaan ylistyslauluja porukalla projektipäälliköllemme! Nyt voinkin sokerihumalassani vaipua unten maille ja testailla miten silmät auki nukkuminen luonnistuu. Taas on pakko harmitella videokameran puutetta. Mistä minä nyt voin tietää oliko minulla silmät auki nukkuessani vai ei? Minun on varmaan pakko kohta ostaa tänne omilla rahoillani kamera, koska tunnun kaipailevan sitä päivittäin.

Mystiset lumimiehet

Lumi on palannut talojen katoille. Onpas nyt valoisaa ja kirkasta. Aurinkokin vähän yrittää pilkistellä pilvien lomasta. Ihan kiva, että jotain muutosta tapahtuu näköalassa, mutta kyllä tämäkin muutos muuttui tylsäksi n. 5 minuutin tuijottelun jälkeen. Lumessa ei näy edes yhtään jalanjälkiä. Todella mielenkiintoiseksi tämä olisi käynyt, jos katolla olisi ollut jalanjälkiä, jotka menisivät vastapäisen rakennuksen ikkunoiden eteen. Vielä jos jalanjäljet olisivat näyttäneet jotenkin kummallisilta (miltä lumimiehen jalanjäljet näyttävät?), niin niissähän olisi riittänyt pähkäiltävää koko viikoksi. Mutta kun ei, niin ei. Samaa vanhaa tylsyyttä vain.

Miksiköhän lumimiehiä muuten nähdään pääsääntöisesti vain vuorilla? Ovatko ne niin ihmisarkoja? Miksi ne ovat ihmisarkoja? Onko aikoinaan joku ihminen ampunut niitä jousipyssyllä tai jotain? Eikös lumimiehilläkin luulisi olevan nykyään ihan ok-olot vaikka kaupungeissakin? Ei täällä kellään ole jousipyssyjä, eikä mitään muitakaan aseita. Lumimiehet voisivat asustella paperinkeräys- tai vaatteidenkeräyslaatikoissa ja lähteä ruoan hakuun joskus yöllä, kun liikkellä ei ole enää kuin humalaisia, jotka luulisivat lumimiehiä vain hengenheimolaisikseen. Grillien nurkilta voisi löytyä hyvinkin ruoantähteitä, tai jos eivät jätökset kelpaa, niin luulisi että ruoantähteitä tulisi penkomaan jotain lintuja tai rottia, joita olisi helppo napata kiinni.

Mistäs minä oikeastaan tiedän, vaikka tässä toimistossakin majailisi joku lumimies? Ehkä aina kun kaikki ovat lähteneet töistä, jostain kaapista könyää esiin joku karvakasa penkomaan roskiksista lounaan jämiä. Varashälytin on kyllä ongelma: Viimeinen lähtijä laittaa täällä aina varashälyttimen päälle, joka reagoi liikkeeseen. Kun ensimmäinen töihinsaapuja tulee aamulla töihin, hänen on minuutin sisällä kytkettävä hälytin taas päälle syöttämällä oma salainen koodinsa. Ehkä lumimies majailee jossain hälyttimen tuntumassa ja on opetellut jonkun koodin ja syöttää sen heti kun alkaa yörutiininsa ja syöttää koodin uudestaan mennessään takaisin piiloon? Tai ehkä lumimiehellä on yliluonnollisia kykyjä, joiden ansiosta liikkeentunnistimet eivät erota sitä. Ehkä lumimies on tyystin näkymätön. Kenties lumimies seisoo selkäni takana juuri nyt ja lukee ruudulta mitä kirjoitan... Osaavatko lumimiehet lukea? Hei lumimies, jos luet tämän, niin minä haluan olla sinun kaveri. Minua ei kannata syödä.

Täytyy varmaan viettää loppupäivä etsien varmuuden vuoksi lisätietoja lumimiehistä. Ehkä tarkistan myös, että onko varashälyttimen lähellä jotain lumimiehenmentäviä koloja.

Maantai-ilmiö uhkaa jo perjantaina

Tänä aamuna oli pakko taipua, ja hakea kahvia. Olin vähän ajatellut olla loppuviikon juomatta kahvia, mutta en näymmä sitten pystynyt siihen. Kaikki kunnolla kofeiinia sisältävät limsatkin olivat loppu, enkä saanut millään silmiä pysymään auki. Ihan kuin olisi taas ollut maanantai, vaikka eilen ei ollut edes vapaapäivä. Kyllä nyt tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, kun sorruin kuitenkin juomaan kahvia jo nyt. Harmittaa. No ehkä ensi kerralla onnistun paremmin.

Onkohan kofeiinilla ja maantai-ilmiöllä jokin yhteys? Voisiko hillittömällä kofeiinin yliannostuksella saada maanantaiaamupäivän tuntumaan ihan normaalilta? Vai olisiko maantai-ilmiö vieläkin voimakkaampi, jos en joisi kahvia maantaiaamuna ollenkaan? Juonkohan minä kahvia maantaiaamupäivisin?

Yhden pihapiirin rakennuksen katolla oli aamupäivällä joku mies. Hänellä oli päässään jokin virallisen näköinen lakki ja jotenkin koko olemus henki viranomaisuutta. Mies mittaili jotain, ja oli hänellä jotain tarvikkeitakin mukana, mutta en oikein nähnyt mitä. Lounaalta palattuani hän oli ikävä kyllä hävinnyt. Olikohan kyseessä joku palotarkastaja tai rakennusviraston joku tarkastaja? Joku samassa huoneessa miestä myös katsellut kyllä arveli, että kyseessä oli vain nuohooja. En usko sitä. Ei voi. Mitä nuohaaja muka mittailisi? Toivottavasti mittailu oli vasta ennakoivaa työtä, ja hän palaa takaisin tekemään jotain tosi jännää.

Sain tuossa yhden osa-alueen hommastani valmiiksi ja nyt en oikeastaan tiedä mitä mun pitäisi, tai mitä edes voisin tehdä. Varmaan keksisin kyllä mitä pitäisi tehdä, jos oikein miettisin, tai jaksaisin vaivata päätäni aiheella edes minuutin, mutta enpä nyt taida jaksaa. Miettiminen on tylsää ja rasittavaa. Ennemmin tai myöhemmin vastaus varmaan vain plumpsahtaa päähäni jostain. Alitajunnasta. Sieltä ne kaikki vastaukset löytyvät. Luotan tiedostamattomaan. Hei alitajunta: Teepäs töitä nyt sillä aikaa kun tietoisesti hommailen tässä muita juttuja!

Enää pari tuntia, sitten livahdan viikonlopun viettoon. Enää viikko, niin sitten onkin useampi päivä vapaata, kun on joulu. Jee!

Kofeiinin puutostila

Käyn raivoisaa taistelua itseni kanssa siitä hakisinko kahvia vai en. Toisaalta en saa pidettyä silmiä auki, kun väsyttää ja tylsistyttää niin paljon, mutta toisaalta minun pitäisi kertakaikkiaan opetella pärjäämään ilman kahvia, jos aion joskus toteuttaa sen paaston. Tosin aloitan paaston aikaisintaan ensi vuoden puolella, ja sikäli voisin ihan hyvin juoda vielä kahvia. Kaameaa! Juon kokista, kyllä siinäkin on vähän kofeiinia.

Ilman kahvia vireystilani on niin alhaalla, että on todella vaikeaa keskittyä jatkuvaa toistoa vaativaan työhön. Huomaan hakkaavani lakkaamatta alt+tab näppäinyhdistelmää, välillä lisäten shiftin näppäinyhdistelmään. Tuijotan hetken ruutua. Sitten muistan, että itseasiassa, minun piti tehdä toisessa ohjelmassa ensin jotain ja painan taas näppäimiä. Sitten tuijotan hetken ruutua, mutta en muista enää mitä olin tekemässä, joten palaan takaisin ohjelmaan, jossa äsken olin ja toistan tätä loputtomiin. No, kuluu se päivä näinkin. Valmistumisaikataulu kyllä vähän huolestuttaa, mutta oikeastaan aikataulujen miettiminen ei olekaan minun hommani. Minä vaan näpyttelen tätä näppistä.

Kuuntelen vaihteeksi vähän reippaampaa konemusiikkia. Ajattelin, että vauhdikkaan säksätyksen kuunteleminen vähän piristäisi, mutta ei tämäkään oikein tunnu toimivan. Ehkä ensimmäiset kaksi minuuttia olo tuntui ambientin jälkeen tosiaan vähän virkeämmältä, mutta sitten kun aloin tehdä töitä samaan aikaan, niin musiikki vain turrutti, enkä kiinnittänyt siihen enää oikeastaan huomiota. Ehkä olen kuunnellut tämän levyn niin monta kertaa, että olen jo liian tottunut siihen. Jos yritän hetkeksi taas hakea energiaa musiikista keskittymällä kuunteluun, unohdan tehdä töitä samalla. Ilmeisesti en osaisi edes kävellä ja syödä purukumia yhtä aikaa ilman kahvia.

Itse hommallakin voi kyllä olla merkitystä. Teen parhaillaan todella puuduttavaa operaatiota, joissa minun pitää siirtää kaikki tietyt ehdot täyttävät tekstit erilliseen tiedostoon. Tämä taas edellyttää vihaamani tietokannan kanssa sähläämistä ja jonkun toisen kirjoittaman koodin läpikäymistä. Voi olla, että aivoni olisivat täysin lahonneet vaikka minulla olisi kahviakin. Ehkä kofeiinitärinöissäni olisin vain touhuillut tarmokkaammin kaikkea muuta, kuin mitä pitäisi.

Paasto- ja flunssasuunnitelmia

Olen harkinnut paaston aloittamista. Ei minulla mitään erityistä syytä paastoamiseen ole, enimmäkseen ihan mielenkiinnosta tekisi mieli sitäkin kokeilla. Eniten pelottaa löytämissäni ohjeissa mainittu kahvin juonnin lopettaminen. Olen tässä kokeeksi yrittänyt juoda vähän vähemmän kahvia ja aika kamalaa tämä on. Silmät eivät pysy auki. Varsinainen paastoaminen kuullema väsyttää muutenkin, vaikka ei muuten edes väsyttäisi. En tosiaankaan tiedä kestänkö vielä lisäväsymystä ilman kahvia. Toisaalta, voiko enää paljon tätä väsyneempi ja tylsistyneempi olla? Tässä on kyllä juuri joulu tulossa, mikä ei välttämättä ole kaikkein otollisin aika paastoamiselle. Toisaalta huvittaisi aloittaa paasto heti, mutta toisaalta joka paikassa varoitellaan, että pitäisi etukäteen jo vähän tehdä pehmeää laskua. Pahasti pelkään kuitenkin, että jos en ryhdy toimiin pian, jää koko homma kokeilematta.

Mietin jo paastoa työnteon kannaltakin. En usko, että työtehoni sanottavasti muuttuu suuntaan tai toiseen. Lounastunnit ovat pieni ongelma: Lounastauko on pakollinen, vähintään puoli tuntia, mutta en kai minä nyt puolta tuntia jotain mehua ja vettä juo? No voinhan tietty lähteä vaikka käymään kirjastossa tai jossain kaupassa tutkimassa mitä voisin ostaa, jos minulla olisi rahaa.

Ulkona taitaa sataa taas, ainakin joku näytti tuolla kaukana kuljeskelevan sateenvarjo auki. Ei mutta nyt siellä menee kaksi muuta ihmistä, joilla ei ole sateenvarjoa. Ehkä he ovat köyhiä, eikä heillä ole varaa ostaa sateenvarjoa? Tai sitten sillä yhdellä ihmisellä oli sokerilla kiinnitetty kampaus ja hän pelkäsi mahdollisesti yllätävän sadekuuron sulattavan kampauksen? Tai hän pelkää hysteerisesti lintuinfluenssaa ja suojautuu sateenvarjolla lintujen kakoilta? Ei, nyt siellä menee taas kaksi ihmistä, joista toisella on sateenvarjo auki ja toisella ei. Mitä tämä oikein voi tarkoittaa?

Haatsuuh!!! Aivastin. Olen pärskinyt eilen ja tänään ihan kohtuullisessa määrin. Nenäkin välillä intoutuu vuotamaan. Olenkohan tulossa kipeäksi? Parin päivän makoilu kotona tv:n äärellä voisi kyllä tehdä terää. Mitenköhän saisin kirvoitettua tämän kevyen flunssaoireilun kunnon kuumeeksi. Jospa menisin alasti viuhahtamaan ulkona? Tai nuoleskelisin pomon kengänpohjia? Hmm. Siitä voisi olla muutenkin hyötyä esim. kehityskeskusteluissa...

Mitäänsanomaton tiistai

Tänään on ollut kaikenkaikkiaan todella vaisu päivä. Suunnittelu onkin vahingossa muuttunut jo osittain toteutukseksi. Jotain juttuja piti testata, ja kun testimielessä oli pakko alkaa koodaamaan, niin samaan menoon sitä voi koodata ihan valmista tavaraakin. Eihän tämä varmaankaan oikeaoppinen työtapa ole, mutta en kyllä jaksa koodata lähes samaa juttua kahteen kertaan.

Tämän päivän tähänastiset urotekoni:
- Tulin tunnin myöhässä töihin
- Join limsaa
- Vaihdoin messengeriin kuvakkeeni
- Korjasin eilen tekemiäni bugeja
- Tein uusia bugeja
- Kävin syömässä ja kahvilla
- Korjasin tänään tekemiäni bugeja
- Kuuntelin dubbia
- Join lisää limsaa
- Korjasin lisää bugeja
- Tuijottelin ikkunasta (ei näkynyt mitään välttävästikään mielenkiintoista)
- Surffailin netissä ja kirjottelin typeryyksiä viestimillä

Pitäisi kai ottaa ilo irti tällaisista rauhallisista päivistä, vaikka tylsää onkin. Jos työni etenee nykyisellä vauhdilla, minulla on loppukuusta tiedossa vielä tylsempää hommaa, joka pitää kaiken huipuksi toteuttaa hirveällä vauhdilla. Päästäisiinköhän nyt jo kiinni ylitöihin? Minulla on kyllä edelleen läjä miinustunteja odottamassa viikonloppu- ja yötöitä, joten ihan heti ei ainakaan mitään ylityökorvauksia tipu.

Vaikka minuutti- ja tuntitasolla aika tuntuu matelevan kuin eltaantunut etana, päivätasolla aika tuntuu kuluvan nopeammin kuin toivoisi. Kohtahan on jo joulu ja taas pitäis olla yhden jutun valmiina ja kaikkea mahdollista tehtynä. No, joulunpyhinä saan ainakin olla muutaman päivän poissa täältä, vaikka välipäivinäkin pitää raataa.

Mystinen mies mystisessä huoneessa

Vastapäisen rakennuksen yhdestä ikkunasta näkyy kuinka joku mies on puhunut melkein pimeässä huoneessa jo vaikka kuinka kauan. Huoneessa on ilmeisesti vain yksi pieni lamppu, ja mies seisoo sen alla, koska mitään muuta huoneesta ei erota. Yleensä tuo ikkuna on aina ihan pimeänä, eikä siellä näy mitään. Mikäköhän tuo huone on? Jonkunmoinen varasto? Miksi siellä on vain yksi pieni lamppu? Jos se olisi varasto, niin siellä olisi varmaan iso voimakas kattovalo. Miksi tuo mies puhuu puhelimeensa juuri tuolla? Ja mitä ihmettä hän oikein toimittaa, kun puhelu vain kestää ja kestää? Puhuuko hän montaa eri puhelua?

Harmi, ettei minulla ole kiikareita, ja harmi, että en osaa lukea huulilta. Haluaisin saada selville mistä on kyse. Onkohan mies joku salainen agentti? Olen kuullut että gsm-puhelut voi jotenkin hakkeroida, mutta voisi olla mahdotonta löytää juuri tuon miehen puhelu kaiken gsm-liikenteen seasta. No nyt se mies lopetti ja lähti pois. Onpas tylsää. Mitähän minä nyt tekisin?

Kuten ylläolevasta selostuksesta voi ehkä päätellä, tänään on ollut taas aivan tolkuttoman tylsää. Tai no, aamulla olin taas niin kohmeessa, että en voi oikein sanoa olleeni tylsistynyt, koska olin tiedottomassa tilassa. Lounaan jälkeen karu todellisuus taas paljasti karheat kasvonsa: Tekninen suunnitelma, toteutus, koodausta... Plääh... Voisinkohan vaipua uudestaan lohdulliseen tajuttomuuteen?

Viikonloppua odotellessa

Hupsista vaan, kohta on päivä ja viikko lopussa. Oli kyllä jo aikakin. Vaikka tämä päivä on kyllä mennyt ihmeen nopeasti, ihan kuin ohimennen. En ole kyllä juuri mitään konkreettista saanut aikaiseksi. Kaikenmaailman sekoiluihin ja kokeiluihin vain on kulunut aikaa niin paljon. No ehkä ne pari riviä, jotka satuilin suunnitteludokumenttiin ovat sitten sitäkin tanakampaa asiaa.

Tänään olen taas päässyt tuijottelemaan käynnistysruutua ainakin viikon tarpeiksi: Juttu, jota olen testaillut vaatii serverin alasajon ja uudelleen käynnistyksen, jotta mitkään tekemäni muutokset tulevat voimaan. Yleensä ehdin kyllästyä odotteluun viimeistään uudelleen käynnistysvaiheessa, ja alan surffailemaan odotellessa netissä ja unohdan koko serverin. Sitten muutaman minuutin päästä takaraivossa alkaa kutisemaan siihen malliin, että eikös minun pitänyt tehdä jotain töitäkin, ja miksikös lopetinkaan niiden tekemisen. Sitten vilkaisen, mitä ruudulle on paukahtanut, ja aloitan syklin alusta. Pari kertaa olen harhautunut sivupoluille jo serverin alasajovaiheessa, jolloin serverin käynnistymistä saa odotellakin todella kauan, koska se ei itsestään edes lähde käyntiin.

Ylipomomme halusi että päivitämme CV:mme. Siinäpäs riittikin työsarkaa, viimeksi CV:t päivitettiin sentään maaliskuussa, ja tässä välissähän on ehtinyt uralla tapahtua vaikka mitä. Siis ainakaan minun tapauksessani ei yhtään mitään. No, ainakin lomake oli varmuuden vuoksi vaihdettu uuteen, niin että maaliskuinen CV ei enää kelvannut. Vanhat kunnon copy/paste-taidot saivat sitten taas verestystä. Minulla oli hetken suuri kiusaus irroitella osaamisalueihini ja työkokemukseen kaikenlaista mahdollisista edellisistä elämistäni, kuten haudankaivamista ja halonhakkausta, mutta vältin kiusauksen kuin oikea sankari ainakin.

Olisi hienoa, kun joku todistaisi, että morfinen resonanssi todella toimii. Kysehän on siis ilmiöstä, jossa taidot siirtyvät yksilöltä toiselle ilman minkäänlaista oppimisprosessia eräänlaisena kollektiivisena tiedostamisena. Esimerkkinä tästä on käytetty ainakin jotain lintuja, jotka oppivat aukaisemaan maitotölkin paikassa X ja yhtäkkiä kaikki linnut kaikkialla muuallakin oppivat saman tempun, vaikka lintujen ei nähtykään opettavan temppua toisilleen. Samoin on väitetty tapahtuneen joidenkin tietokone- ja videopelien yhteydessä: ensin kukaan ei saa tapettua jotain pahista pelissä ja sitten kun joku hoksaa miten se tapahtuu, niin yhtäkkiä kaikki pelaajat osaavat sen, vaikka kukaan ei muista sitä oppineensakaan keneltäkään toiselta.

Jos morfisen resonanssin voisi todella todistetusti väittää toimivan, voisi reteästi kirjoitella CV:hen vaikka että "Olen morfisen resonanssin ansiosta täysin pätevä kaikkeen mahdolliseen. Imen ratkaisumallit uusimpiin järjestelmäsovelluksiin yhteisestä piilotajunnasta muutamassa viikossa."

Arkeenpalaamisen efekti

Aah, kahvia! Paluu arkeen tuntuu helpottavalta, kun voi taas juoda kahvia. Jouduin loppujen lopuksi kärvistelemään koko eilisen päivän ilman kahvia. Tietty join korvikkeeksi litratolkulla kolaa ja energiajuomaa, jotta sain pakollisen kofeiinitärinän päälle.

Omituista kun ulkona näyttää edelleen ihan syksyltä vaikka on jo joulukuu. No minä en valita. Minua ei suuremmin harmittaisi, vaikka skipattaisiin koko talvi ja siirryttäisiin suoraan kevääseen.

Tänään on ollut taas niin tylsää, että olen alentunut jopa lukemaan ohjelmien manuaaleja nettisivuilta, vaikka en oikeastaan edes tarvitse sieltä mitään tietoa. Tylsistymisessäni olen ajautunut jopa selailemaan sellaisten virheilmoitusten selityksiä, joita en ole onnistunut koskaan saamaan. No, ehkä tästä voi olla hyötyä, jos joskus satun saamaan kyseisenlaisen virheilmoituksen. Toisaalta lueskelin sivuja taas niin aivot narikassa, että hädin tuskin tajusin edes mitä sivua lueskelin. Luotan kuitenkin alitajuntani loputtomiin voimavaroihin. Näen varmaan ensi yönä unta noista virheilmoituksista, ja jos joskus eteeni osuu joku noista virheilmoituksista, osaan korjata virheen välittömästi alitajunnastani syöksähtävällä vastauksella. Ah, kyllä elämä on ihmeellistä ja ihanaa!

Vastapäisessä rakennuksessa on ravintola, jonka ikkunalle joku on laittanut kolme sähkökynttelikköä. Meillä on kotonakin ihan samanlainen. Onnistuisinkohan psyykkaamaan itseni luulemaan, että olen kotonani? Ja vaikka onnistuisinkin, niin mitäköhän mahdollisesti siitä hyötyisin, kun minun pitäisi kuitenkin vain kökkiä tässä koneella ja kirjoittaa koodia tai jotain tyhmiä suunnitteludokumentteja? Jos kuvittelisinkin että olen saunassa. Saunassa en tee juurikaan mitään, muuta kuin istuskelen ja nautin lämmöstä ja hiljaisista saunaäänistä. Voisin ehkä huomenna pukea päälleni naurettavan paljon vaatteita, niin että tulisi hiki, ja tehdä lisäksi jonkunmoisen saunaääninauhoitteen, jota voisin kuunnella kuulokkeilla. Jos pitäisin silmiä kiinni, homma voisi toimiakin. Paitsi että minun pitäisi kuitenkin tehdä jotain hommia ainakin välillä. Ei saunomisessa ole mitään järkeä, jos samalla pitää koodata.

Ehkä koko ajattelutapani, että kuvittelisin olevani jossain kivassa paikassa, on peruslogiikaltaan aivan väärä. Jos vaikka onnistunkin hetkeksi uskottelemaan itselleni, että nyt on kivaa, niin paluu karuun todellisuuteen tuntuu vain karmeammalta. Jos sen sijaan psyykkaisinkin itseni kuvittelemaan olevani jossain AIVAN KAAMEASSA paikassa, niin sitten paluu todellisuuteen tuntuisi helpotukselta. Missäköhän olisi paljon kamalampaa kuin täällä? Täytyy miettiä asiaa... Pakko sellaisiakin paikkoja on olla...

Rauhaisa pyhätyöpäivä

Nyt se aikaisin töistälähtemisten putki kostautui, ja tulin pyhäpäivänä töihin. Ei mun nyt ihan pakko olis ollut tulla, mutta kyllä miinustuntisaldoni alkoi jo hipoa katastrofaalisen rajoja. Tuleepahan tässä testattua maanantai-teoriaanikin: Täytyy huomenna tarkkailla, onko työtovereilla maanantaioireita, mikä tosin voi olla aika vaikeaa, kun olen itse maanantaisin aina niin koomassa, että en ole huomannut muiden maanantaista käytöstä tarkkailla. Tarkkailukamerat olisivat kyllä niin mahtavia. Jos kuvaisin kaikkia muitakin, niin voisin aina kelailla aikaa taaksepäin, ja katsoa onko muiden käyttäytymisesssä maanantaisin jotain ero muihin päiviin.

Pyhäpäivänä työskentely on olennaisilta osin aivan yhtä tylsää kuin muinakin päivinä. Spammia tippuu sähköpostiin, suunnitteludokumentti vainoaa ja silmiä on vaikea saada pysymään auki. Pari pikku muutosta kumminkin on: Koska tässä huoneessa ei ole ketään muuta paikalla, niin voin kuunnella musiikkia kuulokkeiden sijasta kaiuttimilla. Jee! Ihan hirveen lujalla en kehtaa luukuttaa, koska tuolla yhdessä toisessa huoneessa oli joku onneton myös töissä. Muuta erityistä tässä päivässä on, että tuolla jossain kaukana yleensä ajelee paljon autoja ja kävelee ihmisiä, mutta tänään autoja on aika vähän ja jalankulkijoitakaan ei ole osunut silmiini kuin yksi. Niin ja talojen katoille ja pihoille on hilattu lipputankoihin Suomen lippuja. No niitä nyt näkee joskus muulloinkin.

Kun tässä huoneessa ei ole ketään muuta töissä, niin voin surffailla rauhassa ja touhuilla koneella muutenkin ihan omiani, kun ei ole ketään olan takana kurkkimassa, että mitäs minä touhuan. Taukohuoneessakin voisin lusmuilla vaikka tunnin putkeen jos siltä tuntuisi. Hmm. Pitäisiköhän ihan oikeasti alkaa tulla useamminkin töihin vapaapäivinä? Ideaaliratkaisu voisi olla, että pitäisin vapaapäiväni joskus silloin kun muut ovat töissä, ja tulisin töihin silloin kun muut ovat vapaalla. Taidan olla epäsosiaalinen. Voi kyllä olla, että loppujen lopuksi sitä alkaisi kaivata täällä muitakin ihmisiä, mutta on tämä jonkunmoista vaihtelua.

Suunnitteluhomma sen sijaan ei muutu miksikään. Ngghhh. Kai siihen dokumenttiin on taas pakko satuilla jotain. Voisin ehkä testata jonkun jutun toimintaa ja kirjoitella sitten siihen että toimiiko se vai ei. Kyllähän ne jutut yleensä toimivat. Ne kerrat, kun jokin ei toimikaan, aiheuttavat eniten hommia. Rasittavia hommia. Pitää testata kaikki mahdollinen, että mikä se juttu tarkkaan ottaen onkaan, mikä siellä ei toimi ja miksi, ja voiko asialle kenties tehdä mitään.

Arghh! Nyt paljastui karmea totuus pyhäpäivinä työskentelystä: Joudun keittämään itse omat kahvini! Pitääköhän mun myös juoda yksin koko 2,8 litraa, kun tuo toinen tyyppi ei taida juoda kahvia? Pärjäisinköhän pelkillä limsoilla? Pitäisiköhän käydä kahvilassa kahvilla? Onkohan mikään kahvila edes auki?

Ain laulain töitäs tee

Suunnittelurupeama jatkuu. Tasaisella etanan vauhdilla jotain tolkullista kirpoaa näppäimistöltäni. Ennemmin tai myöhemmin suunnitelma päätyy siihen pisteeseen, että sen avulla voisi vaikkapa toteuttaakin jotain. Suurenmoista!

Mitäköhän tapahtuisi, jos alkaisin lauleskella töissä ollessani taukoamatta? Heti kun tulisin ovesta sisään, niin alkaisin hoilottamaan jotain "Sataa, sataa ropisee, tilitilitom", ja jatkaisin sitä jääräpäisesti koko päivän. Jos joku pyytäisi minua olemaan hiljaa, niin sanoisin että "Selvä", ja alkaisin laulella vain hiljempaa vähän aikaa ja kohta taas hoilottelisin entiseen malliin. Voisin ehkä selitellä jotain, että se tulee vahingossa, enkä edes huomaa laulavani.

Varmaankin ensin saisin ainakin joltakin työtoverilta turpaani. En tiedä, voisiko työnantaja erottaa minua lauleskelun vuoksi. Ehkä. Todennäköisesti ne yrittäisivät ensin siirtää minut johonkin kellariin työskentelemään. Toisaalta yksityinen työtila voisi olla kallis, ja kun työtehonikin on mitä on, niin kyllä ne varmaan minut erottaisivat. Ja riitahan siitä tulisi. Veikkaisin, että ainakin lakijuttu saataisiin aikaiseksi. Lehteenkin voisin päästä, ja ehkä johonkin tv:n ajankohtaisohjelmaankin. Tiedä vaikka minusta tulisi suurikin julkkis.

Plääh kun on tylsää. Ei oikeastaan huvittaisi yhtään suunnitella. Taidanpa lähteä haahuilemaan pitkin toimiston käytäviä ja etsiskelemään poissaolijoita. Tänään onkin loistava päivä muka-etsiskellä ihmisiä, koska kaikki projektipäälliköt taitavat olla jossain kokouksessa tai koulutuksessa. Voin kaikessa rauhassa hortoilla ympäri toimistoa koko päivän, tai kunnes jalat kipeytyvät, tai hortoilukin alkaa tuntua tylsältä. Oikeastaan hortoilu alkaa useimmiten tuntua melko nopeasti tylsältä. Hmm. Ehkä menenkin taukotilaan kaivelemaan nenääni.

Kahvista

Jos en saisi juoda töissä kahvia, en saisi varmaankaan mitään aikaiseksi. Mitenkähän ihmeessä esi-isämme ovat selvinneet ilman kahvia? Ovatko he vain yksinkertaisesti nukkuneet enemmän, niin että he eivät yksinkertaisesti ole tarvinneet kahvia? Vai onko heidän elämäsä vain ollut vähemmän tylsää, ja he eivät siksi ole tarvinneet kahvia, kun on muutenkin koko ajan mieli vireänä?

Voisi olla mielenkiintoista aloittaa kahvinjuontiblogi, jossa joisin tietyn määrän kahvia tietyssä ajassa ja kirjoittaisin sen jälkeen blogiin kahvin vaikutuksista ja muusta mitä nyt päähän sattuu juolahtamaan. Ensin aloittaisin maltillisesti juomalla kaksi kuppia kahvia kolmen tunnin aikana. Sitten lisäisin muutaman päivän välein annosta ja mahdollisesti aikaakin, kunhan annokset olisivat tarpeeksi suuria. Jossain kahden litran kohdalla blogista voisi tulla mielenkiintoinen. Tai ehkä kuitenkin myöhemmin: Ei se 2 litraa nyt niin paljon loppujen lopuksi ole, tänäänkin olen juonut jo litran kahvia, eikä tunnu missään. Ehkä 5 litraa voisi olla jo aika tehokas annos.

Laihtuisikohan juomalla 5 litraa kahvia päivässä? Linda Lampeniushan aikoinaan väitti pysyvänsä hyvässä kunnossa juomalla 6 litraa vettä päivässä. Luulisi että kahvi olisi vielä tehokkaampaakin, kun kahvi kuitenkin kiihdyttää elintoimintojakin.

En äkkiseltään googlettamalla löytänyt mitään todistusaineistoa siitä, että laihduttaako vai lihottaako kahvinjuonti, mutta ainakin diabeteksen riski näymmä pienenee kahvia juomalla:
http://www.diabetes.fi/sivu.php?artikkeli_id=200

Väsymyksen värittämää suunnittelustrategiaa

Pitäisi suunnitella uutta toiminnallisuutta seuraaviin juttuihin, mutta ei tästä oikein tunnu mitään tulevan. Väsyttää niin järjettömästi, että aivot eivät kertakaikkiaan toimi. Jos en olisi juonut litrakaupalla kahvia, en saisi varmaan pidettyä silmiä auki mitenkään. Hassua, normaalisti tuosta kahvimäärästä päässä pörisisi tosi pahasti ja kädet tärisisivät, mutta nyt kun olen todella väsynyt, niin olo ennemminkin vain normalisoitui kofeiinin ansiosta. Pahasti pelkään kyllä, että pitääkseni olotilani "normaalina", joudun juomaan lisää kahvia tasaisella tahdilla. Saapas nähdä kauanko vatsani kestää tätä ilman vastalauseita.

Loistelias suunnittelustrategiani on kirjoitella toiminnallisuuteen vähänkään liittyviä sanoja, kysymyksiä ja lauseenpätkiä tekstitiedostoon. Yli puolet on tietty täysin järjetöntä roskaa, mutta hyvällä tuurilla saatan kirjata sinne jotain ihan tolkullistakin. Muistiinpanolista toimii ainakin jonkinlaisena todistusaineistona itselleni siitä, että olen ainakin vähän ajatellut asiaa.

Huonoin puoli tämmöisessä täysin vapaassa muistiinpanolistassa on, että kun kirjoittamisen rima on matalalla, on omista muistiinpanoista osin lähes mahdoton saada mitään tolkkua jälkikäteen. Esim. kohta: "- Nimeäminen". Juu, nimien antaminen asioille on ihan hyvä idea, oikeastaan pakollinenkin tehtävä. Mutta mitäköhän olikaan tarkoitus nimetä ja miten?

Tämmöistä sekoilua olisi oikeastaan järkevämpää tehdä etätyönä. Kotona työskennellessä työteho on yleensä olematon, mutta kotona tulee tehtyä kaikkea muuta kivaa ja hyödyllistä. Jossain vaiheessa etätyöskentelyä yleensä tapahtuu havahtuminen tosiasiaan, että mitään ei ole valmiina. Iske paniikki ja synnintunto ja kaamea tarve olla äkkiä tosi tehokas ja korvata lorvailu äkillisellä energianpurkauksella. Hyvällä tuurilla loppurymistyksen lopputulos voi olla jopa parempi kuin töissä vasemmalla kädellä tuntikausia räpeltely. Ja alkupäivän lorvailu on ollut kuitenkin hauskempaa kuin työpaikalla tylsäily.

Harmi, että meillä ei tueta etätyöskentelyä. No parin tunnin päästä voin lähteä kotiin ihan muuten vain.

Voitonjuhlat

Mlyääh. Onpas aika lamaantunut olo lounaan jälkeen. Järkyttävä läjä rasvaa ja hiilihydraatteja imeytyy elimistööni ja ilmeisesti vie kaiken veren aivoistani. Jos työnantajat haluaisivat maksimoida tuottavuuden, kannattaisi työntekijöille varmaan antaa ravinnoksi vain pari palaa näkkileipää parin tunnin välein, lisäksi ehkä kahvia ja kolaa. Ei mitään lounastunteja, joilla työntekijät pääsevät syömään itsensä lamaannuksiin, puhelemaan työmoraalia heikentäviä juttuja toisilleen ja vuotamaan firman salaisia tietoja naapuripöydissä istujille.

Saimme kuin saimmekin sitten ohjelmapäivityksemme valmiiksi ajallaan. Kylläpä on hieno tunne. Projektipäällikkömekin tarjosi meille pipareita juhlan kunniaksi. Tosin piparit oli tuonut töihin kyllä joku ihan muu, pomomme vain löysi ne jostain ja kiikutti meille. No hieno ele kumminkin: Ehkä hän olisi normaalipäivänä heittänyt piparit vähin äänin reppuunsa.

Hoksasin tänään, että työhuoneemme ikkunat ovat saastaiset. Eipä sitten muuta siitä aiheesta. Ikkunat ovat kyllä kivoja vaikka ne olisivat saastaisiakin.

Aion tänäänkin jatkaa hyvää putkeani lähtemällä taas pari tuntia liian aikaisin töistä. Pahasti pelkään, että en voi kyllä jatkaa tätä kovin kauaa, koska tuntikirjanpidossamme on todennäköisesti jotain varoittimia ja kohta tulee joku huomauttamaan minulle jotain.

Olisipa hienoa, jos osaisin fotosynteesin ja asuisin jossain, missä aurinko paistaisi aina. Tai ainakin aina päivisin. Ja toimistomme olisi jollain kivalla terassilla meren rannalla.

Maantaiteoria ja sensuuria

Kylläpäs taas väsyttää. Vaikka on keskiviikko. Johtunee ehkä siitä, että eilen oli vapaapäivä. Tarkoittaakohan tämä sitä, että vapaapäivistä seuraa aina maanantai-ilmiö? Eli ylimääräisestä vapaapäivästä johtuen joudun tällä viikolla kestämään kaksi maanantaita. Jos olisin joka toisen päivän poissa töistä, joutuisin kestämään tai neljä maanantaita viikossa. Kestämätön ajatus! Maanantait ovat niin kamalia, että edes vapaapäivät eivät riitä hyvittämään niitä. Pitäisiköhän alkaa tulla joka päivä töihin, niin välttäisin kokonaan maanantait?

Väsymyksen kanssa sopii hyvin yhteen täydellinen tylsistyminen. Yllättäen ei olekaan mitään tekemistä. Veikkaukseni ylitöissä raatamisesta menikin pieleen, ja ehdimme tehdä hommat valmiiksi ihan ajallaan. Pitäisi kai riemuita. Itse asiassa olen viime aikoina kunnostautunut kasvattamalla miinustuntisaldoani entisestään. Olen lähtenyt aikaisessa töistä melkein joka päivä, taidan lähteä tänäänkin. Ennemmin tai myöhemmin tämä johtaa siihen, että minun on pakko tulla viikonloppuna töihin paikkailemaan noita miinuksia. Tai sitten teen pari viikkoa todella pitkiä päiviä. Molemmat vaihtoehdot ovat kamalia, mutta voisin ehkä testata tuota maanantaiteoriaa tulemalla joka päivä töihin.

Poliisitkin ovat taas poistuneet kaupungista. Pyh. En muista lukeneeni lehdestä edes, että ne olisivat saaneet mitään aikaiseksi, jos ei yleistä häiriötä tavallisille ihmisille lasketa lukuun. Luulisi, että ne olisivat vaikka vahingossa saaneet kiinni jokusen rattijuopon tai mokailleet itse jotain. Tietysti ei voi olla varma, vaikka ne olisivat mokailleetkin ja ottaneet kiinni ties mitä terroristeja, mutta niistä vain ei saa uutisoida. Jos poliisit voivat jollain erikoisoikeuksilla sulkea katuja ja pörrätä valonheittimien kanssa helikopterilla ympäriinsä, niin kai ne voivat estää epämieluisien tapahtumien uutisoinninkin.

Olisi varmasti jännittävää elää oikein KUNNON poliisivaltiossa, jossa viranomaiset valvoisivat KAIKKEA mahdollista kommunikointia. Ehkä tämäkin pöljä blogi näyttäisi erilaiselta. Esim:

Onpas XXXX XXXX ⁽¹⁾. Olen taas juonut XXXX XXXXX ja XXXXX XXXXXX ⁽²⁾. Näin äsken pihalla XXXXXXX. XXXXXXX XXX XXXXXX XXXXXXXX XXXX ⁽³⁾. Aika kummallista. Luulin aina, että XXXXXX XXXXXX XXXXXXX ⁽⁴⁾. XXXXXX XXXX XXXXXX, että XXXXXXXXX XXX XXXXXXX XX, joten XX XXXXX XXXXX XXXX ^{(1 - n)}!

⁽¹⁾ Puolueen linjaan sopimattomien näkemysten ilmaiseminen työnteon luonteesta on kielletty.

⁽²⁾ Tajuntaan ja tunnetiloihin vaikuttavien aineiden nauttiminen on kielletty.

⁽³⁾ Terroristit voisivat käyttää tietoa hyväksi ja se on turvallisuus syistä sensuroitu.

⁽⁴⁾ Puolueen linjaan sopimattomien mielipiteiden esittäminen arkaluontoisista asioista on kielletty.
...

Poliisikaupunki

Tänään olen kaivannut kiikareita. En lintujen takia, vaan poliisien. Tuolla jossain kaukana on tänään ajellut paljon poliisiautoja, ja yksi näytti olevan parkissakin ihan suoralla näköyhteydellä. Kiinnostava uutuus, ei täällä aiemmin ole poliiseja juurikaan näkynyt. Kaupungissa on tänään joku ulkomaalaisten poliittikkojen kokous, ja puolet Suomen poliiseista on sitten raahattu tänne varmistamaan, etteivät paikalliset asukkaat ala hihhuloimaan. Varmuuden vuoksi pari katuakin on suljettu, ja auton parkkeeraus on kielletty vielä muutamalla kadulla niiden lisäksi.

Mitäköhän ne poliisit siellä autoissaan touhuavat? Ajalevat paikasta toiseen parkkiin vahtimaan ohikulkijoita ja puhelemaan tyhmiä? Syövät kilokaupalla donitseja ja juovat kahvia termoskannusta?

"Onpas tylsää. Pitäisi keksiä jotain tekemistä."
"Tuossa käppäilee joku epäilyttävän näköinen papparainen. Pitäisiköhän kysyä siltä henkilöpapereita?"
"Ääh, ei jaksa, se on varmaan umpikuuro kumminkin. Hermot vaan menee kun yrittää siitä saada mitään irti."
"Ei mutta katsos tuonne: Tuolla on joku punkkari ja hippi lastenrattaiden kanssa!"
"Tuonne rattaisiinhan mahtuu kilokaupalla aseita ja räjähteitä. Jos nuo eivät ole epäilyttävän näköisiä, niin ketkä sitten ovat? Nyt tilataan kyllä apujoukkoja heti paikalle!"

Yääkh! Kahvi on jäähtynyt. Se, joka sanoi että kylmä kahvi kaunistaa, ei kyllä tiennyt mistään mitään. Naamalle leviävä inhonirvistys tuskin on kenenkään mielestä kaunista, ja kun naama menee kunnolla ruttuun, niin siitä tulee ryppyjä naamaan. Usein toistettuna naama alkaa varmaankin muistuttaa rusinaa hyvinkin nopeasti.

Huomenna muuten en sitten ole töissä, enkä myöskään kirjoittele mitään tähän blogiin. Ottakaa tekin lomaa, tai koettakaa pärjätä huominen vaikka lueskelemalla vanhoja merkintöjä. Kenties löydätte sieltä jotain uutta toisella (tai useammalla) lukemisella?

Tulevasta elämänkertaelokuvasta

Kun joskus tulevaisuudessa tehdään elokuvaa minusta ja elämästäni, niin käsikirjoittajat taatusti arvostavat tätä blogia. Hollywoodin elokuvakoneistolle saattaa kyllä tulla olemaan todellinen haaste tehdä listahittielokuva tietokoneen edessä kökkimisestä. Vaikka käytössä olisivat millaiset erikoistehosteet, niin koodaaminen kerta kaikkiaan näyttää tylsältä.

Lähikuvilla ja rajuilla leikkauksilla tähän kökkimiseen voisi ehkä saada vähän eloa. Tosi tiukassa lähiksessä kofeiinista tärisevistä käsistä tulisi kyllä liikettä ruudulle. Hiireen suhaaminenkin saattaisi oikeasta kuvakulmasta näyttää aika hienolta.

Tarinaan pitäisi tietty saada jotain jännitettä ja käännekohtia. Oikeastaan olisi hyvä kun elokuvassa olisi paljon kohtauksia, joissa kaikissa olisi oma jännitteensä. Hmm. Täällä kyllä ei tapahdu oikeasti ikinä mitään jännittävää, mutta ehkä jollain ajatusäänimonologilla voisi saada bugien metsästyksen kuulostamaan jännemmältä kuin se oikeasti on.

"If-lause ei koskaan toteudu. Mikä on ongelman ydin? Paljasta itsesi minulle! Voisiko kyse olla nimetystä muuttujasta? Vai alustetaankohan muuttuja jossain kohtaa uudestaan?"
Ruudulla vilisee koodia.
"Hetkinen, mikäs tuo oli? Ei kai vain?... Ei, ei sentään... Hetken jo luulin, mutta ei onneksi sentään..."
Silmät pälyilevät koodia hermostuneesti.
"Olen käyttänyt bugin korjaamiseen jo kolme ja puoli tuntia! Jos en kohta saa virhettä paikannettua, projektipäällikkö tulee kysymään minulta, mikä on hätänä!"
Joku hahmo kävelee huoneen poikki.
"No nyt se palaveri loppui ja pomo menee koneelleen katsomaan bugitilannetta! Arrgh! Kaikki on menetetty! Hei, tuossahan on ylimääräinen välilyönti: korjaan sen äkkiä. Testatataan! Jee, toimii! Siirretään äkkiä serverille... Noin! Huhhuh, olipas täpärällä."

Tietysti elokuvan keinoin voi mukaan ympätä kaikenlaista ajan venymistä ja muuta erikoista. Kuolapisaran tippuminen suupielestä kestää ikuisuuden. Jos tehostemiehille ei muuta hommaa keksitä, niin hehän voivat revitellä niissä pätkissä kun nukun ja näen unia. Tai kun sensorinen deprivaatio iskee ja alan nähdä hallusinaatioita. Voi olla, että tehosteilla elämänkertaelokuvastani tuleekin oman aikansa Matrix.

Äänimaisemakuva

Luulin jo, että linnut ovat tyystin kadonneet pihalta, mutta tänään paljastui uusia piirteitä niiden pirullisista touhuista: Ne piileskelevät ilmanvaihtohäkkyröissä! Ihan sattumalta tänään huomasin jotain pientä liikettä yhden pihapiirin rakennuksen katolla, ja kun jaksoin tovin tuijottaa herkeämättä paikkaa, niin huomasin, että yhden ilmanvaihtohormin katoksen alla liikkuu harakka. Kyse oli vielä täsmälleen samasta rakennuksesta ja jopa samasta ilmanvaihtoaukosta, johon aiemmin näkemäni talitiainen pyrki. Epäilen, että ne ovat löytäneet reitin sisälle juurikin tuosta tuulettimen aukosta. Senpä takia niitä ei ole tietysti pihalla näkynytkään, koska ne ovat kaikki talon sisällä. Mitäköhän ihmettä siellä talossa oikein on? Siis lintujen lisäksi.

Kuvailenpa ajan kulukseni miltä tässä huoneessa kuulostaa. Taaimmaisena äänimaisemassa kuuluu ilmastoinnin humina. Se on oikeastaan aika kiva ääni, jota tuskin huomaa, jollei sitä vartavasten kuuntele. Seuraavaksi vähiten taustan ääniin kiinnittää huomiota muista huoneista hiljaa kuuluvaan hälyyn. Toisissa huoneissa ja käytävillä kuulee ihmisten liikkuvaan, kolistelevan silloin tällöin lautasia ja puhelevan toisilleen. Silloin tällöin kopiokone/printteri saattaa pörähtää. Joskus iltaisin joku saattaa printata koulutöitään tai keskeneräisen romaaninsa tai jotain muuta massiivista, jolloin printterin ääneen kiinnittää enemmän huomiota. Sekin suureksi osaksi siitä johtuen, että illalla on muutenkin hiljaisempaa.

Ihmisten liikkuminen työpisteillään pitää myös melkolailla koko ajan jotain ääntä. Vaatteet kahisevat, tuolit narisevat, kengät kopisevat ja ruumiinosat kolahtelevat pöytien kulmiin. Tämäkin on melko tasaista ja hiljaista ääntä kuitenkin enimmäkseen.

Useat ihmiset huoneessa pitävät myös melko paljon ns. luonnollisia äännähdyksiä. En tarkoita nyt piereskelyä, vaan huokailuja, niiskutusta, aivastelua, haukottelua, tuhahtelua, kuorsausta yms. suht suunnittelematonta äännähtelyä. Enimmäkseen nämä äänet eivät juurikaan häiritse. Parhaimmillaan jonkun voimakas aivastus saattaa jopa herättää koomasta.

Joskus ihmiset huoneessa innostuvat puhumaan toisilleen. Siitä tulee kova ääni. Riippuen asiasta, sen kiireelliisyydestä ja kiinnostavuudesta, sekä siitä kuinka monta ihmistä keskusteluun osallistuu, saattaa puheäänien tulva yltyä jopa häiritseväksi meteliksi.

Kaikkein ominaisimmat äänet huoneessa ovat ehdottomasti tietokoneisiin liittyvät äänet. Jatkuva näppäimistöjen nakutus, hiiren klikkaukset, hiiren rullan rutina ja satunnainen tuulettimen pörähdys, kun joku rääkkää tietokonettaan oikein kunnolla. Meidän tietokoneemme ovat kyllä yleisesti kadehdittavan hiljaisia. Kotikoneeni hurisee kuin pölynimuri näihin verrattuna, vaikka olen ostanut siihen vielä nimenomaan muka hiljaisia tuulettimia yms.

Satunnaisesti hiljaisina hetkinä huoneesta saattaa kuulua vaimeita mutta kirkkaita sirinöitä ja suhinoita ihmisten kuulokkeista, jos he sattuvat katselemaan jotain youtuben tai vastaavan videoita tai kuuntelemaan musikkia lujaa.

Taidanpa itsekin laittaa kuulokkeet päähäni tämän analyysin jälkeen ja kuunnella jonkun ambient-levyn miljoonannen kerran.

Empatiaa teollisuusrobotteja kohtaan

Uskomatonta miten tarmokas ja uusiutuva tämä minua vainoava spammaaja on. Viestien otsikko on nyt muuttunut muotoon "XXXXX wrote:". Lähtettäjän osoitteessa on edelleen "debora" jotain jossain, joten kyllä nuo aika äkkiä saisi loppumaan. Kummallista myös miksi ihmeessä tämä viitsii lähettää täsmälleen samaa viestiä monta kertaa tunnissa eri lähettäjän nimellä. Kuvitteleekohan tyyppi, että vaikka vastaanottaja heittää 17 spammia menemään, saattaa hän yllättäen lukeakin 18:nnen viestin?

Deadline lähestyy ja bugivuori kasvaa. Saapas nähdä ehditäänkö korjata kaikki ajoissa. Onneksi ei tarvitse sentään itse enää testata mitään. Vaikka bugien korjaaminen onkin ärsyttävää ja tylsää, on se silti vähemmän tylsää kuin testaaminen. Testaamisen mekaanisuus ja järjestelmällisyys saa minut täysin unohtamaan, että olen kaikesta huolimatta ajatteluun kykenevä olento. Tekisi mieli sanoa, että tunnen empatiaa teollisuusrobotteja kohtaan, mutta se taitaa olla empatia-sanan määritelmää vastaan.

Aina luotettava Wikipedia sanoo:
"Empatia (kreikan ilmaisusta em pathos, tuntea sisälle) tarkoittaa kykyä asettaa itsensä toisen henkilön asemaan ja ymmärtää toisen tunteita. Empatia on sympatian tapaan myötätuntoa, mutta sympatia on "kanssa tuntemista" (kreikan ilmaisu sym pathos), kun empatia on toisen sisällistä ymmärtämistä."

Kai teollisuusrobotin voi väljästi kuvitella toiseksi henkilöksi? Osaan kyllä hyvin kuvitella itseni teollisuusrobotin asemaan. Mutta en kyllä jaksa uskoa, että teollisuusrobotilla on tunteita, joita voi ymmärtää. Toisaalta esimerkiksi testatessa saatan itsekin ajautua tilaan, jossa en oikeastaan tunne enää mitään, joten sikäli kyllä ymmärrän hyvin teollisuusrobotin tunteettomuutta. Taidan ymmärtää teollisuusrobotin sisäisen luonteen aika hyvin, joten kyllä varmaankin voi sanoa sittenkin ihan hyvin, että tunnen empatiaa teollisuusrobotteja kohtaan.

Sympatiaa sen sijaan en juurikaan tunne teollisuusrobotteja kohtaan. Voi olla, että olen ymmärtänyt sanan "sympatia" ihan väärin, mutta mielestäni, jotta voisi sanoa, että tunnen sympatiaa teollisuusrobotteja kohtaan, niiden olisi oltava minun mielestä kivoja. En nyt suoranaisesti vihaakaan teollisuusrobottoja, mutta kumminkin. En oikein taida tuntea sympatiaa itseänikään kohtaan alentuessani teollisuusrobotin tasolle. Pidän itsestäni enemmän silloin, kun teen jotain mielenkiintoista ja kivaa.

Ongelmia ruoan tähteistä

Tämä spammaaja, jonka listalle olen joutunut, on kyllä uskomaton tapaus. Nyt viestien otsikot ovat vaihtuneet "It me XXXXXX":stä "Me again XXXXXX":ään. Kaikissa spammeissa lähettäjän osoitteessa taitaa olla nimi debora ja jotain jossain. Suuri kiusaus olisi tehdä filtteri, joka heittäisi suoraan pois kaikki mailit, joissa lähettäjän osoitteessa on sana debora. Mutta enhän minä sellaista voi tehdä: Entäs jos joku ihan oikea Debora yrittää lähettää minulle sähköpostia? En kyllä muista että ikinä olisi lähettänyt, mutta mistä sitä tietää vaikka heti ensimmäisellä lähetyksellä joku Debora mullistaisi koko elämäni? Ja sitä paitsi sitten en voisi enää raportoida tämän ääliön viimeisimmistä tempauksista (vaikka vähän veikkaan, että sitä tietoa ei jäisi monikaan kaipaamaan).

Onpas taas ollut vaisu päivä. Mitään mielenkiintoista ei ole tapahtunut. Olen kyllästynyt jopa pihapiirin lintujen tuijotteluunkin. Tai oikeastaan en olekaan varma olenko kyllästynyt lintujen tuijotteluun, vai aution pihapiirin tuijotteluun. Itse asiassa lintuja ei ole nyt pihalla niin näkynytkään. Yksi varis tuossa käväisi ja pari pulua lensi ohitse, siinä kaikki. Ehkä lintuja olisikin oikeastaan hauskaa seurailla, varsinkin jos ne touhuaisivat jotain mielenkiintoista. Pitäisiköhän töiden jälkeen käydä heittelemässä vastapäisen talon katolle jotain ruuan tähteitä? Jos ne sitten palaisivat ja touhuilisivat jotain jännää? Tai jos sinne tulisi vaikka rottia? Ja joku hätistelemään niitä rottia pois?

Elukoiden houkuttelussa katolle on kuitenkin parikin ongelmaa: Ensinnäkin pitäisi hommata jostain jotain ruoantähteitä ja raahata ne katolle, mikä olisi vaivalloista. Toiseksi, jos jotkut viereisen talon asukkaista tajuaisivat mitä minä touhuan, he saattaisivat ehkä ryhtyä johonkin toimenpiteisiin. En uskalla edes ajatella mihin. Lisäksi koko homma pitäisi oikeastaan tehdä aamulla ennen töihin tuloa, koska jos heitän ruoan tähteitä katolle illalla, ovat ne seuraavana aamuna jo kadonneet, eikä ole enää mitään nähtävää.

En kyllä jaksa heti aamusta lähteä mitään ruoan tähteitä tuonne raahailemaan. Asiaa olisi vähän vaikea selittää niille työkavereillekin, jotka ovat tulleet töihin jo ennen minua, ja näkisivät ikkunasta mitä touhuilen.

Plääh. Taidan jatkaa itseni viihdyttämistä kellon vilkuilulla. Vaikka on minulla tänään oikeastaan monta rautaa tulessa: Välillä vilkaisen myös olisiko puhelimeni akku jo latautunut.

Kooman asteen arvuuttelua

Hohhoijaa, luulin jo päässeeni eroon tästä ääliöspammerista, joka lähetteli mulle jatkuvasti "It's XXXXX :)"-viestejä. Ehei. Pienen tauon jälkeen tämä taukki palaa kehiin entistä tarmokkaammin uudella kirjoitusvirhevariaatiolla: "It me XXXXXX". Nyt spammejakin satelee entisen kerran-tunnissa-tahdin sijaan noin kolme kappaletta tunnissa. Minkähän ihmeen takia tuo ääliö vaivautui vaihtamaan otsikkoa? Vai onkohan kyseessä aivan eri spammeri, joka käyttää samaa ohjelmaa, mutta kirjoittaa huonommin englantia, ja jonka käyttämä serveri sylkee viestejä nopeammin?

Tämä viikko käynnistyi kummallisesti: En vaipunut tänä aamuna yhtä syvään koomaan kuin useimpina maanantaina. Muistan jopa tulleeni tänne aikalailla ajoissa, ja jokin hämärä kuva kahvin juomisestakin mulla on. Niin ja jotain tyyppejä kävi täällä inventoimassa meidän käyttämiä huonekaluja. Minähän olen ollut suorastaan virkeä! Mikä on entistäkin omituisempaa, koska nukuin viime yönä taas harvinaisen huonosti. Ehkä ruumiini luulee, että on vielä yö, ja on siksi virkeä. Kohta se varmaan tajuaa että onkin jo aamu ja simahtaa täydellisesti.

Toinen pelottavampi vaihtoehto on, että tänään onkin jo tiistai, ja olin koko maanantain niin koomassa, että en muista illastakaan mitään. En kehtaa kuitenkaan kysyä keneltäkään, että mikä päivä tänään on. Ehkä voisin surffailla kohta jonkun lehden sivuille, siellä luulisi lukevan mikä päivä tänään on. Puhelimen kalenterikin taitaa näyttää mikä päivä tänään on?

Pihamaisemassa on tapahtunut viikonloppuna muutos: lumi on sulanut taas pois. Jee! Jospa talvi olikin tuossa ja nyt alkaa kevät? Siunattu kasvihuoneilmiö! Kohta voidaan taas kulkea t-paita päällä ja syödä vaikka lounaskin terassilla. Hmm - jospa olenkin ollut koomassa jo useamman kuukauden? Nyt täytyy kyllä heti selvittää mikä päivä tänään on.

Viuhuvat nakit

Hassua, kuulin tuossa tehneeni jonkun homman tietämättä itse tehneeni sitä. Luulin että jouduin tekemään jonkun pakkonakkihomman varsinaisten hommien välissä, mutta kävikin ilmi, että se varsinainen homma oli oikeastaan vain osa siitä pakkonakkihommasta. Ja nyt se on tehty. Pitäisiköhän itkeä riemusta? Taidan olla jotenkin tunnevammainen, kun en osaa oikein iloita tästä tapahtumasta.

Oikeastaan tuo yllätys siitä, että minulla ei olekaan rästissä läjäpäin hommia pisti pasmat vähän sekaisin. Mitäs hittoa, kohtahan minulla ei ole mitään tekemistä. Jos muut saavat asiantilan selville, alkaa kauhunakkeja viuhua minulle joka puolelta. Jotain hirviöhommia, joita kukaan ei ole saanut tehtyä, koska niiden toteuttaminen on lähes mahdotonta, vaivalloista tai muuten vain kamalaa. Taidan vetkutella kuitenkin vielä tovin tuon yllättäen valmistuneen hommani kanssa. Jonkun lomakkeen voisin ainakin täytellä ja tehdä vielä pari typerää testiä.

Itse asiassa pomoni onnistui jo vähän aavistamaan työtilanteeni, ja ehti jo lätkäistä riesoikseni yhden kauhunakin. Tämä nakki on kuitenkin onneksi luonteeltaan sellainen, että sitä voi käännellä ja väännellä maailman tappiin aina kun siltä tuntuu. Voi olla jopa, että tästä nakista suoriutuminen on minulle mahdottomuus. Strategiani nakin suhteen on vetkutella sen kanssa niin kauan, että joko vahingossa saan ongelman ratkaistua, tai jollakulla menee asian tiimoilta täysin hermot, ja ryhdytään järeämpiin toimenpiteisiin. Elän jännittäviä aikoja. Tai oikeastaan tulen elämään, en ole vielä ehtinyt peuhata nakin kanssa kovinkaan kauaa.

Kai minun täytyy taas tehdäkin jotain hommiakin välillä. Voisin tökkiä sitä kauhunakkia pitkällä tikulla varovasti, tai sitten voisin täytellä turhanpäiväisiä lomakkeita. Voi tätä valinnan vaikeutta. Kumpi olisi vähemmän tylsää ja kamalaa? Haluaisiko aamupalaksi lautasellisen sahajauhoa vai lautasellisen vedessäpehmitettyä paperisilppua?

Strategioita lintujen ja toisiin ulottuvuuksiin johtavien portaalien varalle

Pihapiirissä lintuinvaasio jatkuu. Olen seuraillut tässä jo jonkun aikaa, kun joku talitiainen yrittää päästää sisälle yhteen pihapiirin rakennuksista. Se kiertelee ikkunalta toiselle etsien ilmeisesti avointa ikkunaa. Se kävi katselemassa jopa tuulettimen aukkoakin, mutta ei päässyt sisälle. Mitäköhän jännää tuolla rakennuksessa oikein on? Kilokaupalla talia? Laumoittain muita talitiaisia? Portaali toiseen ulottuvuuteen?

Mitäköhän muuten tekisin jos löytäisin yllättäen vaikka tuolta meidän toimiston romuhuoneesta portaalin toiseen ulottuvuuteen? Ei sinne ihan tuosta vain uskaltaisi hypätäkään, jos ei sieltä pian pääsisikään takaisin. Tai siellä olisi jotain kamalaa. Kai sinne voisi ensin viskoa jotain romuja, ja katsoa tuleeko sieltä mitään takaisin. Ehkä kannattaisi hommata jostain jotain narun tapaista, sitoa joku romu sen päähän ja heittää se portaaliin. Sitten voisi yrittää hinata sen romun narulla takaisin ja tutkailla onko se vielä kunnossa ja onko siihen mahdollisesti tarttunut jotain. Kuten hirviön kuolaa tms.

No niin, toisiin ulottuvuuksiin johtavien portaalien käsittelyä koskeva strategia on valmis. Pitäisiköhän tehdä tästä joku virallisempi sepustus ja heittää se firman intraan? Juuri viimeksi kun oli puhe intrasta, niin oikein korostettiin, että kyllä niihin wikeihin voi kirjoitella ihan kuka vaan ihan mistä tahansa asiasta.

Pitäisiköhän kirjoittaa intraan myös jotain noista pihapiirin lintujen oudosta käyttäytymisestä? Tai ehkä voisin lähettää mailin osaston kaikille työntekijöille? Jos joku on vaikka huomannut niiden käytöksessä jotain, mikä on jäänyt minulta huomaamatta, ja yhdessä tiedoistamme muodostuisikin järkeenkäypä kokonaisuus, aivan kuin palapelistä?

Saisinkohan kinuttua mikrotuelta pari webbikameraa? Toisella voisin kuvata omia tekemisiäni niiden ajanjaksojen varalta kun olen niin koomassa, että en muista mitään, ja toisella voisi kuvata noiden lintujen touhuja. Lintukameran olisi hyvä olla varustettu myös infrapunalla, jotta voisi tarkkailla mitä kauheuksia nuo pimeän aikaan touhuavat.

Ratkaisu uniongelmaan

Henkilökohtainen työtehoni olisi varmasti parempi, jos nukkuisin paremmin. En oikein tiedä miksi nukun niin huonosti. Ehkä vuorokaudessa vain on liian vähän tunteja? Kaiken täällä kökkimisen jälkeen kaipaa illalla jotain mielekästä tekemistä, ja sitten kun teen jotain kivaa, niin en malta mennä nukkumaan silloin kun pitäisi. Silläkin, että työpäivän aikana kyllästän itseni kofeiinilla, saattaa tietty olla jotain tekemistä asian kanssa.

Yksinkertainen ratkaisu ongelmaan olisi työpaikalla nukkuminen. Arvelisin, että jos nukkuisin puolet työajasta, niin toisen puolen työteho olisi varmasti ainakin kaksinkertainen. Tai vaikka ei olisikaan, niin en usko, että edes unissani voisin päästä paljon huonommalle tehokkuusasteelle, kuin millä nyt olen.

Pahasti pelkään kuitenkin, että pomollani ja kenties työtovereillanikin saattaisi olla jotain sitä vastaan, että nukun puolet päivästä julkisesti. Sen sijaan jos näytän tekevän töitä, niin mitäs se heitä haittaa vaikka nukunkin samalla?

Tämä homma mitä teen on enimmäkseen niin yksitoikkoista ja tylsää, että tässä ei paljon aivotoimintoja tarvita ja homma varmasti hoituu ihan vaan ehdollistamalla ruumis jatkamaan sitä mikä on aloitettu. Uskoisin, että silmät auki nukkumisen oppisin aika helposti. Olen monesti nähnyt kuinka meidänkin kissakin nukkuu silmät auki: Ihan helppoa.

Lunttasin täältä vähän tietoa siitä miten nukkuminen tarkkaan ottaen tapahtuu:
http://en.wikipedia.org/wiki/Sleeping

Eniten kiinnostaa tuosta artikkelista nuo non-REM-vaiheet. Erityisesti sen tasot 1-3. Ehkä pienellä harjoittelulla 4:nkin voisi saada toimimaan.

Pikkasen huolestuttaa nuo artikkelissa mainitut unen rajamailla ilmenevät lihasten nykimiset ja hallusinaatiot. Toisaalta liiallisesta kofeiinin käytöstä mulla tärisee kädet muutenkin koko ajan, eivätkä ne nykimiset varmaan siitä paljon poikkea. Ja sensorisen deprivaation ansiosta olen jo alkanut tottua noihin hallusinaatioihinkin, enköhän pärjää niidenkin kanssa.

Ensimmäiseksi mun pitäisi varmaan vieroittaa itseni kofeiinista. Sen jälkeen kaiken luulisikin sujuvan ihan omalla painollaan. Jos aamulla vaan väkisin pakotan itseni aloittamaan työnteon, nukahdan varmasti ilman kofeiinia hetkessä. Täytyy harjoitella vain sitä silmien auki pitämistä nukkuessa. Kroppanikin on jo sisäistänyt tämän homman niin hyvin, että se jatkaa varmasti puuhastelua siinä vaiheessakin kun nukahdan.

Todennäköisesti teen unissani paljon enemmän virheitä, mutta äkkiäkös minä ne herättyäni korjaan. Ja sitä paitsi kyllä sokeakin kana aina jyvän löytää. Kyllä minä varmaan teen unissanikin paljon työstä ihan oikeinkin.

Kauhujen päivä

Tänään on tapahtunut kauheuksia: Ensin sain sähköpostissa viestin, jossa kehoitettiin saapumaan kello 12.30 taukotilaan. Pahat aavistukset valtasivat mieleni. Sydän verta vuotaen raahauduin kuitenkin paikalle, ja mikä kauheus siellä odottikaan: Joku pelottava nainen survoi piikin minun omaan pikku kätöseeni ja pumppasi reikään nestettä. Kuullema jotain taudin aiheuttajia. Huusin tietysti niinkuin tapettavan kuuluu. Olisihan se pitänyt arvata, että töissäkäynti koituu kuolemakseni.

Tänään en varmaan voi enää tehdä muuta kuin odottaa ensimmäisten oireiden saapumista, hidasta riutumista ja lopulta koittavaa helpotusta. Joko kuolen tai sitten vain lähden kotiin. Ehkä kuolen sitten siellä juuri kun luulen jo pelastuneeni kaikelta.

Ihan kuin tuntisin tappavien viruksien syöksähtelevän käsivarteni verisuonistossa. Ne rappeuttavat koko ruumiini pala palalta. Pystyn hädin tuskin enää juomaan kahvia. Kun oikein keskityn, saatan tuntea lähestyvän tuskan aallon jossain tajuntani syövereissä. Aivoni alkavat varmaankin halvaantua.

Kukaan ei varmaankaan huomaa, että aivoni ovat halvaantuneet vielä pitkään aikaan. Tuijotan herkeämättä tietokoneen näyttöä niinkuin aina, ja hermostoni on niin ehdollistunut tähän työpaikalla kökkimiseen, että käteni liikkuvat, vaikka aivot eivät enää toimikaan. Nostelen tyhjää kahvikuppia huulilleni, sohin hiirellä ympäri ruutua ja naputtelen silloin tällöin jotain satunnaisia näppäimiä.

Lopulta tämä kaikki loppuu kun elimistöni on kuluttanut kofeiinin loppuun. Käsien tärinää vähenee ja lopulta pakkoliikkeet lakkaavat. Ehkä silloin joku saattaa kysyä minulta onko kaikki ok, ja kun en vastaa, joku varovasti tönäisee minua ja rojahdan tuolilta lattialle.

Onpas taas käsittämättömän tylsää. Jos ei aivohalvaus pian ala aktualisoitua, mun on pakko jatkaa testaamista ja bugien korjausta.

Standardimaanantai

Hassu juttu: katselin tylsistyneenä pihalle ja äkkiä huomasin liikettä vastapäisen talon ikkunassa: harakkahan se siellä hyppii. Siis sisällä talossa. Hetken asiaa ihmeteltyäni tajusin vähän kääntää päätäni ja hoksasin, että ikkuna toimikin jonkunmoisena peilinä, ja itseasiassa harakka hyppelikin pihalla lumihangella. Jopas. Tästä riittää kerrottavaa vielä lapsen lapsen lapsillekin: "Isovaari luuli että harakka hyppeli siellä vastapäisen talon huoneessa, mutta oikeasti se hyppikin vaan pihalla! Hohhohhoo!"

Nyt pihalle lennähti jostain variskin. Pihalla on varmaan joku raato jossain. Ehkä joku epätoivoinen työntekijä on viikonloppuna katkaissut ylityöputkensa hyppäämällä ikkunasta? Jos olisin hiukan viitseliäämpi, niin voisin mennä ehkä katsomaan, mikä niitä lintuja siellä pihalla kiinnostaa, mutta en jaksa. Varmaan siellä on sulavan lumen alta paljastunut vain jonkun känniläisen oksennus.

Tämäkin viikko alkoi taas normaalilla maantaiaamukoomalla. Minulla ei kyllä taas ole minkäänlaista aavistusta siitä, mitä aamulla tapahtui. Toivottavasti ei mitään kovin kamalaa. Lounaalla aloin vähän jo heräillä, ja töihin palatessani tajusin jo hakea itselleni kahvia. Nyt kun olisin tässä jo nimellisesti työvireessä, niin tietysti mikään ei taaskaan toimi. Joku tyyppi jossain kai kuitenkin korjaa jotain, ja sitten joskus voi ehkä taas tehdä töitäkin. Sama se, kyllä se päivä näinkin kuluu. Muistaakseni taisin tulla myöhässä töihin, joten kai täällä pitää taas aika myöhään notkua.

Maantaiaamujen varalta olisi hyvä kun saisi itseensä kytkettyä jonkun kannettavan tallentavan videovalvonnan. Siis jonkunmoisen ohimolle teipattavan videokameran joka kuvaisi kaiken mitä tekee. Siitä olisi näppärä vaikka nytkin katsoa, että milloinkas oikein tulinkaan töihin, ja mitä ihmettä olen touhunnut koko aamupäivän.

Kappas, kahvikuppi onkin tyhjä. En taida olla vieläkään ihan täysin hereillä, kun en muista yhtään juoneeni sitä. Taidan varmuuden vuoksi hakea heti lisää.

Kohtalon johdatuksesta yms.

Yleisesti ottaen en usko kohtaloon ja deterministiseen näkemykseen siitä, että emme todella voi määrätä mitä elämässämme tapahtuu. Vaikka minusta usein tuntuu siltä, että asiat mitä teen eivät oikeastaan ole itseni päätettävissä, niin uskon kuitenkin, että pohjimmiltaan päätän itse omista tekemisistäni. Jos ihan oikeasti todella kyllästyn tähän tylsyyteen, niin voin aina ottaa loparit. Enhän minä varmaankaan niin tee, mutta ainakin uskottelen itselleni, että voisin tehdä niin.

Sinänsä kohtalon ja kaikenlaisten tämmöisen "kaikelle on paikkansa"-juttujen ajatteleminen on ihan viihdyttävää. Keskustelin yhden kaverin kanssa siitä, mitä olemme mahdollisesti olleet edellisissä elämissämme. Olin melko vakuuttunut, että minut on ainakin kerran poltettu noitana. Mutta en jotenkin usko, että noitana oleminen olisi ollut minun päätyöni. Olen varmaan ollut joku halonhakkaaja tai puuseppä vaan. Maanviljelijä en ainakaan ole ollut, enkä kauppias. Ne eivät vain tunnu jotenkin minun jutuilta. Haudankaivaja ehkä olisin saattanut olla. Tai kalastaja. Pappi nyt en ainakaan ole ollut.

Seuraavassa elämässä minä varmaan valmistan jossain kehitysmaassa lenkkareita jollekin monikansalliselle hirviöfirmalle ja kuolen nuorena. Onkohan lenkkareiden valmistaminen vähemmän tylsää? Varmaan aika samaa luokkaa kuin tämä.

Puusepän homma voisi olla ihan mielenkiintoistakin, mutta joku halonhakkaajan tai haudankaivajan homma olisi talvipakkasilla varmaan tosi tylsää ja kamalaa. Kesällä voisi olla kyllä kivempaa vaikka kaivella hautoja pihalla, kuin koodailla saunan lämpöisessä toimistossa. Voisi kuunnella, kun linnut lauleskelevat ja saisi samalla liikuntaakin. Vesisateessa mutakuopan kaivaminen kuulostaa kyllä toisaalta taas aika kamalalta.

No lähitulevaisuudessa kohtalonani on lähteä tänään aikasemmin töistä. Olen siunattu. Kun tänään, kuten aina, vilkuilen alituiseen kelloani, niin viisarit liikkuvat koko ajan vääjäämättä kohti neljää. Jolloin lähden viikonlopun viettoon. Tietenkin voisin välttää kohtaloni jäämäällä jääräpäisesti töihin puoleen yöhön, mutta miksi ihmeessä haluaisin tehdä niin? Voisin myös uhmata kohtaloani lähtemällä töistä jo kolmelta, mutta sekin tuntuu liialliselta. Joku roti sentään.

Kiintopisteiden asettamisesta ja opiskelusta

Hahhaa! Kohtapas livahdan täältä muualle kesken päivän. Pelkkä ajatus siitä, että pääsee johonkin muualle täältä edes vähäksi aikaa, tekee päivästä vähemmän tylsän oloisen. Vaikka pelkkää itsensä huijaamistahan se tietty on: Jos lähden kesken päivän puoleksi tunniksi johonkin, niin sitten minun on kiduttava täällä puoli tuntia pidempään.

Psykologisesti taktiikka tuntuu kuitenkin ainakin vielä toimivan: Nyt olen ottanut kellon vilkuilun h-hetkeksi sen hetken, kun livahdan töistä vähäksi aikaa, ja koska se on keskellä päivää, niin siihen on tietty vähemmän aikaa. Sitten kun tulen takaisinkin ja asetan uuden kellon vilkuilun h-hetken siihen kun voin lähteä kotiin, niin siihenkin on enää kohtuu vähän aikaa. Nerokasta. Ehkä minun kannattaisi asettaa itselleni vielä enemmän h-hetkiä pitkin päivää. Esim. klo. 10.30 käyn hakemassa kahvia, klo 13.30 menen lusmuilemaan taukohuoneeseen jne. Tosin en kyllä välttämättä jaksaisi odotella yhtä innokkaasti nenän kaivelua taukohuoneessa. Ehkä on hyvä säilyttää myös edes näennäinen vara impulsiivisille päätöksille aikatauluista riippumatta.

Olen joutunut jonkun älykääpiöspämmerin postituslistalle. Tämä idiootti lähettelee minulle keskimäärin kerran tunnissa viestejä jonka lähettäjänä on vaikka Frank joku jossain, ja viestin otsikko on "It's Frank :)". Aamulla mulla oli hieno kokoelma viestejä, joiden otsikko oli "It's Bob :)", "It's Carol :)", "It's Cthulhu :)" jne. Luulekohan se taukki todella, että tyyliä ei opi melko nopeasti? Säälittävää. Eikö noille spammereille voisi järjestää jotain koulutusta tai jotain?

Koulutuksesta tuli mieleen, että kun kerran tässä kaiket päivät istuksin koneella ja surffailen aikani kuluksi kaikenmaailman ääliömäisillä sivuilla, niin voisin oikeastaan uhrata vaikka 5 minuuttia päivässä esimerkiksi jonkun asian opetteluun. Voisin opetella vaikka joka päivä 3 sanaa jostain vieraasta kielestä tai jotain. Löytyyköhän netistä kielikursseja? Ja mikä tärkeämpää, haluanko todella oppia jonkun vieraan kielen? Muistan että koulussa kielten opiskelu oli tylsää, mutta oliko se vielä tätä tylsempää?

Olisi kyllä niin näppärää kun olisi joku sykemittarin tapainen tylsyysmittari, joka vielä tallentaisi joka hetken tylsyysasteet. Voisi hetkessä katsoa sen merkinnöistä, että oliko minulla tylsempää kielikurssilla kuin jollain tyhjänpäiväisellä webbisitellä surffatessa. Sitten voisin siitä päätellä kumpaa kannattaisi tehdä. Tietty voi olla että kokemukseen vaikuttavat muutkin tekijät, kuten se, että mitä on muuten sinä päivänä tehnyt. Ehkä tuntien pulpetilla löhöilyn jälkeen webbisurffailu voisi olla hyvinkin epätylsää, ja vastaavasti tuntien monitorin tuijottelun jälkeen pulpettiin nojailu voisi olla jopa hauskaa.

No niin, kohta puhelimeni pärähtää merkiksi siitä, että pitää lähteä.

Tylsyyden mittaamisesta

Tuli mieleen, että onkohan olemassa jotain asteikkoa tai menetelmää, jolla voisi mitata tylsyyttä? Ihan oman tulevaisuuden kuvan muodostamisen kannalta semmoinen olisi mielenkiintoinen. Mittarin pitäisi olla sellainen, että sillä saisi selville, että onko nyt todella tylsää, keskivertotylsää ja ihan kivaa. Sitten jos huomaisi että päivä päivältä on aina vain tylsempää ja silti ei olla edes taulukon puolivälissä, niin voisi ainakin varautua siihen, että tylsyys vain pahenee.

Pikaisen googlettelun jälkeen löytyi ainakin tämmöinen:
http://uwf.edu/svodanov/boredom/measures.htm
Varsinkin tuosta Leisure Boredom Scale:sta oli kyllä juttua muuallakin, mutta enimmäkseen juttu oli niin tylsää, että se kävi hetkessä sietämättömäksi ja lopetin lukemisen. Harmi, että en löytänyt mistään mitään ohjeita noiden testien tulkitsemiseen.

Tämmöinen testikin löytyi, jolla mitataan lähinnä sitä, että oletko itse tylsä.
http://www.testimaa.com/testi.php?t=boring

Testin tulos (Keskiarvo on 48%)
Olet 52% tylsä.

No joo, en nyt tuolle ihan hirveästi anna arvoa. Musta karaoken laulaminen on tylsää _ja_ kamalaa, enkä ymmärrä miksi ihmeessä pullon avaamiseen pitäisi käyttää jotain muuta kuin pullonavaajaa. Lehtisodan ja tulella leikkimisen epätylsyyskin on musta vähän kyseenalaista. Seli seli. Tylsä olen kumminkin, ei mitään uutta.

Tämmöinen aika yleispätevä ja helppokäyttöinen mittarikin löytyi:
http://www.djgarner.co.uk/bored.php
Mutta tämänkin mittarin toimintaperiaate on aika kyseenalainen. Voisin koodata vaikka itse paaaljon paremman.

Plääh. Nyt tuntuu kyllä siltä että henkilökohtainen tylsyysmittarini näyttää aika kovia lukuja ihan millä tahansa asteikolla.

Tarkoitus on meinannut hukkua

Viime aikoina on tainnut tän blogin linja päästä vähän lipsumaan valituksen ja ärsyyntymisen puolelle. Täytyy ryhdistäytyä taas ja keskittyä vain tylsyyteen ja tylsistymiseen. Ei siitä valituksesta, hermoilusta ja ärsyynnyksestä hyödy kukaan. Tylsyys on avain kestävämpään kehitykseen. Kun on oikein tylsää, niin ei tule turhia hötkyiltyä, vaan hoidettua hommat paremman tekemisen puutteessa kaikessa rauhassa.

Täytyy ottaa jatkossa sellainen käytäntö, että kun joku juttu alkaa oikein ärsyttää, niin pitää muistuttaa vain itselle kuinka tylsää ja tyhjänpäiväistä hommaa tässä on loppujen lopuksi tekemässä. Ei äärimmäisen tylsien ja toistavien juttujen tekemisestä yksinkertaisesti kannata ärsyyntyä. Ärsyyntyä voi sitten jostain ihan muista jutuista, jotka on ärsyyntymisen arvoisia.

Hetken harkitsin jopa toisen bloginkin aloittamista. Sellaisen blogin, johon vain purkaisin ärtymystä silloin kun siltä tuntuu. Johdonmukaisesti merkinnän koostuisivat siis pelkistä kirosanoista ilman sen suurempaa sisältöä. Alkuun idea tuntui ihan hauskalta, varmaan helpottaisi kirjoitella kirosanoja ISOILLA kirjaimilla ja vaikka vielä temppuilla muotoiluillakin. Mutta sitten tarkemmin ajatellen, kirjoittaisin blogia kuitenkin lähinnä töissä, ja kun sattuneista syistä oma työhuone puuttuu, niin ennemmin tai myöhemmin joku kumminkin huomaisi, että millä sivulla oikein olen kirjoittelemassa ja mahdollisesti jopa mitä. Se ei välttämättä antaisi minusta kovin hyvää kuvaa ihmisenä. Ja toisekseen ensimmäisen kolmen merkinnän jälkeen kiroilublogin lukemisesta varmaan katoaisi mielenkiintoisuus. Teemaa olisi hyvin vaikea varioida.

Itse asiassa voisin helposti koodata pikkuohjelman joka kirjoittelisi tuommoista kiroilublogia puolestani. Olisiko se huijausta? Onko sillä oikeasti väliä että olenko sydänverta vuodattaen kirjoittanut kirosanat omilla pikku kätösilläni, vai onko pöhkö ohjelma kirjoittanut ne samat sanat puolestani? Olenhan toki koodannut ohjelman kumminkin omilla pikku kätösilläni sydän verta vuotaen.

Toinen todellä ääliöimäinen idea kiroilublogin toteuttamiselle olisi, että kirjoittaisin itseasiassa kahta eri blogia, joista toinen koostuisi vain koodisanoista, esim: "Kekkonen! Päivänkakkaran venttiili! Ranskalaiset currykastikkeella!" Tällaista höpönlöpöä sitten olisi koko varsinaisen blogin merkintä. Sitten toinen blogisivu sisältäisi koodisanojen todellisen merkityksen. Jos oikein innostuisin, voisin vaikka koodata jonkun käännössivunkin, joka kääntäisi blogin selkokielelle. Tämä voisi olla mielenkiintoisempaa luettavaa.

Mutta en minä tuommoista kiroilublogia kyllä todella tarvitse. Sitten jos/kun alkaa taas vähänkään tuntua siltä, että pitäisi kirjoittaa tuommoiseen blogiin jotain, niin alan vain toistella mielessäni mantraa: "Tylsää, tylsää, tylsää. Tylsää, tylsää, tylsää. Tylsää, tylsää, tylsää."

Ylitöitä odotellessa

Kauheella kiireellä koodatessa ihmisiltä on jäänyt omien tuotosten testaaminen vähän vähemmälle, ja nyt sitten aloimme tosissamme testata ristiin toistemme töitä ja niitä virheitä löytyy tosiaan reippaasti. Rasittavaa ja tylsää. Testaaminen on tylsää ja omien virheiden korjaaminen rasittavaa. Kaiken huipuksi virheitä on löytynyt niin paljon, että on aika epätodennäköistä että ehdimme testata ja korjata kaiken aikataulussa, mistä seuraa... rumpujen pärinää... YLITÖITÄ! Jee! Ihan kun täällä ei tulisi jo muutenkin vietettyä ihan liikaa aikaa. Alkuun minä ainakaan en saa kai mitään korvauksiakaan, kun mulla on ennestään tunnit miinuksella. Voiko tämä tästä enää paremmaksi muuttua?

Järkevä ratkaisumalli tähän kaikkeen kiireeseen ei tietenkään ole tehdä entistä enemmän töitä, vaan tehdä hommat vähemmällä vaivalla ja fiksummin. Näin mulle ainakin on joskus kerrottu. Jeps, äkkiäkös minä tästä itseni fiksummaksi muutan ja teen hommat tosi paljon nopeamminkin vielä kaupanpäälle.

Mutta siis eihän näillä palkoilla voi olla järkevä. Surffailen ja chattäilen vaan entistäkin enemmän. Ei ne munkaan palkkaa tästä voi enää alentaa ja jonkun muun löytäminen samalla palkalla samaan hommankin voi olla aika haastavaa.

Tänään on kyllä olo tuntunut olo vähän levollisemmalta, enkä ole oikeastaan ehtinyt tylsistyäkään ihan megatylsyystasolle. Voisikohan sillä, että oikeasti hommia joita pitäisi tehdä on niin paljon, että ei viitsi ihan täysillä heittäytyä normaali-zombimoodiin?

Toinen vaihtoehto tämän päivän rauhallisemmalle olotilalle voi olla kyllä myös se, että en ole juurikaan juonut kahvia tai mitään kolapitoista. No vakiot pari litraa tietty, mutta tänään ollaan oltu kaukana normaalista 20:stä kupillisesta. Ehkä kofeiini on oikeasti paha juttu?

Poissaolijat hyötykäyttöön

Kahvia. Ja vielä lisää kahvia. Missä ne limsa-automaatin täyttäjät oikein aina luuhaavat? Eihän tuolla ulkona enää edes pyrytä. Jos ei kaappiin pian ala ilmestyä light-limsoja, niin tapahtuu kauheuksia. Eilen jouduin jo juomaan paremman puutteessa vissyä, kun en kofeiinitärinältäni uskaltanut juoda enää enempää kahvia. Kaameaa. Kohta juon varmaan kraanavettä raakana!

Keksin tänään pöljän ajantappotekniikan, jonka ansiosta myös vaikutan (ehkä) siltä että teen todella kovasti hommia, enkä vain surffaile kaikkia päiviä netissä. Tekniikka perustuu siihen, että pitää aina pistää merkille kuka on poissa töistä - vaikka sitten vain käymässä jossain. Kun on selvinnyt milloin joku (mielellään toimiston kaukaisimmassa huoneessa istuva tyyppi) ei taatusti ole paikalla, pitää lähteä etsimään häntä. Poissaolevaa henkilöä voi kysellä eri huoneista ja tätä voi jatkaa jonkin aikaa. Siinä sivussa voi spekuloida epämääräisesti voisiko joku muu kenties auttaa asiassa, mutta tietenkään ei voi. Sitten voi mennä istuksimaan vaikka taukotilaan sen näköisenä, että odottelee tyyppiä X saapuvaksi takaisin. Ja/tai mennä omalle koneelle kaikessa rauhassa touhuilemaan omiaan sen oloisena, että ei voi nyt tehdä mitään, kun tyyppi X ei ole paikalla. Sitten joskus, kun henkilö X ehkä palaa takaisin ja saattaa jopa tulla kyselemään, että mitä asiaa, niin voi sanoa vaan että "jaa joo se ratkesikin jo, ei mitään enää".

En ole kyllä täysin varma että onko tuo edellä mainitsemani ajantappotekniikka hyvä vai ei. Kofeiini on sumentanut harkintakykyni. Joskus näin jonkun artikkelin kokeesta, jossa hämähäkille oli annettu kaikenlaisia tajuntaan vaikuttavia aineita lsd:stä kofeiiniin, alkoholiin ja nikotiiniin. Sitten katsottiin, että minkäslaisia verkkoja se ötökkä väsäili minkäkin aineen vaikutuksen alaisena. Kaikkein kajahtaneimman näköisen verkon hämähäkki kutoi nimenomaan kofeiinin vaikutuksen alaisena. Jänskää, että työnantaja jopa rohkaisee nauttimaan tällaisia aineita töiden teon lomassa.

Muistutan taas, että huomenna on se päivä, jolloin joudutte kestämään kaamean arkenne ilman minun tuoreita tylsistymisraporttejani. Lohdutukseksi voin kertoa, että minulla on takuulla tylsää huomennakin, mutta en vain pääse raportoimaan siitä.

Varmasti odotettavissa huomenna: Kasapäin hienoja it-alan kirjainlyhenteitä. Jotkut ovat varmaan uusia ja jotkut vanhoja ja unohtuneita. Joitakin saattaa olla otettu käyttöön jopa uudessa merkityksessä. Pahimmassa tapauksessa keskusteluissa yksi keskustelija tarkoittaa kirjainyhdistelmällä asiaa A ja joku toinen asiaa B. Sitten ihmetellään, että olipas kummallinen kommentti ja epäillään, että toinen puhuu nyt ihan eri asiasta, mutta kun ei voi olla varma, niin parempi kun mennään mukana vain.

Zombina liikemaailmassa

Tänään olen pakotettu koettelemaan kahvinsietokykyäni. Sekä Pepsi-max ja Ed-light olivat loppu automaatista. Ei tässä ole oikein muutakaan tehtävissä, kuin juoda litratolkulla kahvia. Ehkä jossain vaiheessa armahdan mahaparkaani Dr. Pepperillä. Lounaallakin piti tietysti ottaa intialaisessa ravintolassa nimenomaan se tulisin vaihtoehto. Taidan alitajuisesti vihata mahaani. No ihan tietoisestikin se saisi kyllä olla pienempi, mutta en oikein usko, että se syövyttämällä kuitenkaan kovin radikaalisti pienenee.

Vihaan lunta. Taaskin minulla on tuon typerän valkoisen mössön takia vähemmän vapaa-aikaa. Lähes kaikki joutuvat olemaan tänään pitkään töissä tai lintsaamaan. Kaamean lumimyrskyn takia liikenne oli täysin jumissa, ja työmatkaan käytetyt ajat vähintäänkin tuplaantuivat. Minäkin tulin puoli tuntia myöhässä töihin. Plääh. Nyt pitää notkua täällä puoleen yöhön, kun tuntikirjanpito on jo ennestään miinuksella. No töitä kyllä riittää, jos vain kykenen selvitymään tylsyyden musertavan massasta, joka uhkaa rojahtaa niskaani kuin maanvyörymä.

Tämän päivän työsarasta suuren osan muodostaa viittausten jäljittäminen. Määrittelyn kirjoittaja on ollut laiska ja kirjoittanut lähes joka paikkaan "kuten XXXX:ssa". Tästä seuraa se että minun on sitten metsästettävä XXXX:n määrittely. Ja jos olisin oikein supertyöntekijä, niin oikeastaan minun pitäisi käydä läpi kaikki muutoksetkin, mitä aiheeseen liittyy ja niitä saattaa olla kymmeniä, jopa satoja. Tästä seuraa mielenkiintoinen ristiriita: jos todella penkoisin läpi kaiken mahdollisen, mitä aiheeseen liittyisi, siihen tärväytyisi koko päivä, enkä saisi oikeastaan mitään aikaiseksi, ja olisin silloin tunnollinen, mutta epätuottelias työntekijä. Toisaalta dokumenttien plärääminen on kyllä niin sairaan tylsää, että taidan tyytyä vain ensimmäisen vastaantulevan aiheeseen jotenkin liittyvän dokumentin lukaisuun ja tuurilla seilaamiseen. Näin olen ainakin näennäisesti tuottelias työntekijä, tosin en kovin tarkka ja tunnollinen. Taitaa olla taas turha odotella "vuoden työntekijä"-palkintoja?

Hmm. Olisikohan taas se aika päivästä, jolloin lähden hortoilemaan toimiston käytäville ja penkomaan romuhuonetta. Pitäisiköhän tänään yhdistää samaan zombi-imitointi? Huomaisikohan kukaan mitään?
- Moi.
- Grraaahhh...
- Sulla on jotain suupielessä.
- Ngrrahhh.
- Ai se olikin sun kieli.

Sinisen työpöydän hirmuvallan päättymispäivä

Tänään huomasin ihan vahingossa päätyneeni surffaamaan jollekin typerälle foorumille, jonne joku oli postannut linkin jossa oli hassuja kissan kuvia. Yksi kuvista oli mielestäni jotenkin sen näköinen, että päätin laittaa sen työpöytäni taustakuvaksi.

Tältä kuva näyttää:


Itse asiassa työpöydälläni oleva kuva ei näytä ihan tuolta, koska se oli mielestäni vähän liian tumma ja en tykännyt siitä punaruskeasta jutusta oikealla ja silmätkin olisivat oikeastaan saaneet näyttää kirkkaamman värisiltä ja ... Lopputuloksena siis käytin paaaljon kallista työaikaa hölmön kuvan muokkaamiseen työpöydälle sopivammaksi. Ja kaiken huipuksi ohjelmien kuvakkeiden alla olevat nimiölaatikot olivat vanhojen asetusten jäljiltä siniset - kaameaa! Ne oli tietty pakko muuttaa tyyliin sopivammaksi vaalean harmaaksi. Ja niitä ikoneita oli myös ihan liikaa. Heittelin sieltä muutaman turhanoloisen kuvakkeen roskikseen ja järjestelin niitä muutenkin sellaiseen järjestykseen että ne sopivat paremmin taustakuvan kanssa yhteen.

Kaikki tämä työ oli tietenkin myös melkolailla turhaa, koska aina koneen käynnistyttyä käynnistän 2 miljoonaa apuohjelmaa, jotka täyttävät ruudun, niin ettei työpöydästä näy vilaustakaan. Joskus harvoin saatan kuitenkin tarvita jotain ohjelmaa, jonka ikonia ei ole alapalkissa, ja minun pitää ottaa työpöytä esiin. Silloin loikkaavat siis kissat ruudulle.

Hassua, kylläpäs kello onkin jo paljon.

Täytyy varoittaa myös kaikkia teitä lukuisia lukijoita, joiden päivää tämä blogi elähdyttää jokaisena arkipäivänä: Perjantaina en varmaankaan voi kirjoittaa tähän mitään. Työpaikalla järjestetään joku tilaisuus jossain, ja en varmaankaan pääse tietokoneen äärelle koko päivänä. Jos siis sinusta tuntuu, että et kestä työpäivääsi ilman uutta blogimerkintää, on sinun parasta ottaa perjantaina päivä lomaa. Nuku vaikka torstain ja perjantain välinen yö lähimmässä katuojassa. Kyllä siitä luulisi sen verran sairastuvan, että saat sairaslomaa.

Kellon kääntämisen jälkeistä hurmosta

Tänään on tavallista pirteämpi maanantai. Viikonloppuna käännettiin kelloja tunti taaksepäin. Tästä seurasi sellainen kummallisuus, että menin kerrankin sunnuntaina järkevään aikaan nukkumaan ja heräsinkin kohtuullisen levänneenä. Jos kelloja käännettäisiin joka viikonloppu tunti taaksepäin, saavuttaisin varmaan vuodessa nirvanan. Tai ainakin minusta tuli parempi ihminen.

Joskus olen miettinyt mitä tekisin työpaikkani suhteen jos voittaisin todella paljon rahaa. Siis ei mitään hikistä kahta miljoonaa euroa, vaan luokkaa 232 miljoonaa euroa. Ensimmäinen mieleen tuleva ajatus on tietty jäädä lomalla pitkäksi aikaa / ikuisesti. Mutta sitten kun asiaa enemmän miettii, niin kyllä sitä tuntee olevansa työpaikalle hieman velkaa. Ehkä keksisin jonkun täysin käsittämättömän projektin ja tilaisin sen palveluna työpaikaltani. Ehkä jopa pitäisin työpaikkani ja jäisin itsekin koodaamaan ääliöprojektiani. Ei se varmaan olisi kovinkaan erilaista kuin nykyinenkään minulle, mutta joku muu saattaisi saada vähän tuntumaa siitä kuinka loistelias tämä ala minusta on. Olenpas ilkeä ihminen. Ja katkera ilmeisesti. No toisaalta, jos nämä hyvät duunarit ovat todella motivoituneita, ei sen pitäisi heitä haitata, vaikka tilauksessa ei olisi mitään järkeä ja vaatimukset muuttuisivat päivittäin. Tiedä vaikka lopputuloksena olisikin jotain oikeasti tosi hienoa...

Kävin tänään taas löytöretkellä romuhuoneessa. Tänään en löytänyt mitään kivaa. Kaksi teippirullaa, laatikollisen käytettyjä diskettejä ja tyhjän Windows XP:n laatikon. Hetken minulla käväisi mielessä sellainenkin projekti, että raahaisin joka päivä jotain rojua sieltä meidän huoneeseen, kunnes lopulta meidän huone olisi täynnä romua ja romuhuone olisi täysin tyhjä, mutta hylkäsin ajatuksen pian, koska se on yksinkertaisesti huono idea. Työtoverini eivät varmasti ihastuisi kun raahaisin kaikki pinnat täyteen romua, enkä oikeastaan haluaisi itsekään työskennellä romuhuoneessa, ja kaiken huipuksi romuhuone on minusta ihan kiva tuollaisenaan.

Hassu juttu muuten, kun aloin miettimään asiaa, niin jokaisella työpaikallani on ollut joku tuon tapainen romuhuone. Kertookohan se jotain työpaikkojeni tasosta? Ehkä työpaikka jossa ei ole romuhuonetta olisi jotenkin syvällisesti erilainen? Sitten joskus, kun olen taas vaihtamassa työpaikkaa, pyydän saada kiertää joka paikan, ja jos jossain on romuhuone, niin lähden heti menemään. Voi olla tietty että tuommoista työpaikkaa ei olekaan. Samanlainen mahdottomuus, kuin löytää työpaikka ilman ulko-ovea.

Ø-merkki

Löysin päämäärättömästi toimiston käytävillä harhaillessani romuhuoneesta jonkun kannettavan tietokoneen Ø-näppäimen. Se oli niin hieno ja tarpeeton, että päätin kansallistaa sen itselleni. Jonain päivänä joku, joka joutuu tekemään lokalisointeja Tanskaan ja Grönlantiin, kiroaa minut tästä hyvästä alimpaan helvettiin. Siinähän kiroaa.

Alkupäivä on ollut niin ärsyttävä, että ei ole oikeastaan ollut edes tylsää, kun on vaan enimmäkseen ottanut päähän. Olen siirrellyt satoja ja tuhansia rivejä tietokantamuutoksia ja -korjauksia kehitysympäristöstä testiympäristöön. Vihaan tietokantojen kanssa häsäämistä. Jopa lomakkeiden muotoilu on hauskempaa. Kaiken huipuksi, kun viimein sain kaikki rivit ajettua, ei mikään siltikään toimi. Joku rivi on varmaankin jäänyt välistä. Mahtavaa. Loppupäivän voinkin sitten varmaan plärätä läpi kahta eri tietokantaa ja verrata onko niissä jotain eroa.

Kuulostaa juuri niin tylsältä, että on pakko juoda 20 kuppia kahvia ja muutama Ed-energiajuoma, jotta pysyn tajuissani. Veikkaan, että ennen kuutta luulen jo katselevani koneeltani piirrettyjä, vaikka todellisuudessa ruudulla nököttävät ne samat taulukot. Jolleivat aivoni pelasta minua hallusinaatioilla, kuolen kofeiinimyrkytykseen tai tylsyyteen.

Voikohan tylsyyteen kuolla? Varmaan ainakin välillisesti. Aivot näivettyvät ja lakkaavat toimimasta. Viimeisenä epätoivoisena yrityksenä ennen lahoamista jokin päässä naksahtaa ja tulen HULLUKSI ja hyppään ikkunasta tai jotain. Pitäisiköhän mennä kinuamaan vaarallisen työn lisää?

Jätin viime yöksi tietokoneen päälle. Pelasin eilen blogiin kirjoittamasta linkistä löytynyttä typerää peliä, jossa pitää potkaista tietokone johonkin kauas, ja se lensi tosiaan tuntitolkulla. Kyse ei kuitenkaan ollut varsinaisesta bugista, sillä parin tunnin välein saavutettu tulos vaihtui. Viiden tunnin jälkeen olin päässyt jo melkein parhaalle tasolle. Aamulla töihin palatessani kone lensi edelleen, mutta tulos vaihteli koko ajan räpsyen. Pyh, olen pettynyt. Kaiken tuon odotuksen jälkeen olisi pitänyt tapahtua edes jotain merkityksellistä. Ehkä yritän tänään vielä uudestaan ja jätän sen rakkineen lentämään koko viikonlopuksi.

Jos sää voi olla tylsä, niin nyt se on. Vähän tihkuaa vettä ja on harmaata.