Joku oli jättänyt taukohuoneeseen suklaarasian, josta nappasin yhden konvehdin kyselemättä mitään keneltäkään. Nyt varmaan pilasin jonkun joulun. Se oli varmaan jollekin orpokodille tarkoitettu suklaarasia, josta oli varattu yksi konvehti jokaiselle lapselle. Nyt joku nälkäinen orporaukka jää ilman jouluateriaansa. Nyyh.
Olisipas kiva olla jo lomalla. Jospa psyykkaisin itseni ajattelemaan, että olenkin oikeasti jo lomalla, mutta olen tullut ihan omaksi ilokseni tänne viettämään aikaani. Eli kuvittelen siis olevani vakavasti mielenvikainen. En voi kuvitella kenenkään missään ikinä koskaan tekevän vapaaehtoisesti tätä robottihommaa, mitä nyt teen: Lisätään listaan sana, haetaan sille pari toiselta listalta, kopioidaan rivi kolmanteen listaan ja vaihdetaan vielä yksi sana ja laitetaan viittaus muualle. Tätä sitten toistetaan tunti ja päivä toisensa perään. No kai tämäkin tietysti jostain elämyslomasta menisi. "Oletko tehnyt jo kaiken mikä on kivaa ja mielenkiintoista? Eikö mikään enää säväytä? Tule pariksi viikoksi tekemään täydellistä aivottomuutta vaativaa äärimmäisen tylsää ja toistavaa työtä. Parin viikon jälkeen kaupassa käyntikin tuntuu sinusta taas suurelta elämykseltä!"
Korvissa soi taas varsinainen joululaulu. Kuuntelemani levy perustuu kuullema jonkun säveltäjän teoksiin, joiden esittäminen oli kielletty monissa maissa, koska niiden kuunteleminen ajoi ihmiset itsemurhiin. Kyllä tästä joulumieli kirpoaa ja työtahti pysyy vetreänä. Taidan vihata itseäni, ja haluan vain pohjimmiltani vain aiheuttaa itselleni huonoa mieltä ja turhautumista. Ei tätä muuten voi selittää. Seuraavaksi varmaan alan mätkiä nitojalla niittejä ruumiiseeni taukotilassa. Sitten haen kaupasta suolaa ja chiliä ja sivelen niistä tehdyllä seoksella haavojani. Ei, nyt kyllä vaihdan levyä.
Kohta meitä työntekijöitä paapotaan glögitarjoilulla ja joulutortuilla. En tiedä kyllä uskallanko syödä joulutorttuja. Luin joku aika sitten sarjakuvan, jossa puhuttiin pilaantuneista luumutortuista, joista kaikkien niitä syöneiden mahat menivät sekaisin ja siitä lähtien olen mielessäni yhdistänyt luumutortut ripuliin. Pitäisi varmaan lopettaa lukeminenkin. Toisaalta voi olla, että sarjakuva oli vain viimeinen niitti piilevässä inhossani joulutorttuja kohtaan. Jotenkin minulla on sellainen mielikuva, että en ole koskaan oikein pitänyt joulutortuista. Toivottavasti siellä pipareita.
Onnistuisinkohan uskottelemaan ihmisille, että eksyin matkalla glögitarjoiluun ja uudestaan matkalla pois sieltä? Sillä tavoin saisin tärvättyä ehkä tunnin. Ehkä vielä hion strategiaani tuon suunnitelman suhteen. Tässä on vielä hyvin aikaa. Täytyy kai odotellessa tehdä pari typerää copy-paste-operaatiotakin, jotta pääsisin joskus tästä hommasta eroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti