Lumi sulelee taas pois. Lumessa on tänä vuonna jotain kissamaista: Se ei oikein osaa päättää jäisikö paikoilleen vai lähtisikö pois, ja kokeilee varmuuden vuoksi molempia vaihtoehtoja. Kissat ovat kyllä hauskoja. Jos lumessa on jotain kissamaista, niin kai lumikin on sitten loppujen lopuksi ihan siedettävää.
Enää pari päivää pitäisi kitkutella täällä ja sitten onkin joululoma. Jee! Huomenna on sitä paitsi palkkapäivä. Jee JEE! Rahaa olenkin jo ehtinyt kaipailla. Pankkikortin vingutteleminenkin on ollut viime aikoina jo aika pelottavaa. Koko ajan odotan kassalla, että jokin hälytyssireni rämähtää soimaan ja myyjä kaivaa esiin sakset ja pilkkoo kortin sentin paloiksi. Huomenna kaikki on toisin. Maksan ylpeästi ostokseni ja pistän elämän risaiseksi!
Jännittävä megalomaaninen copy-paste-operaatio venyy ja venyy. Tänään huomasin heti aamusta, että kaikki tietokantaan tähän mennessä ajamani muutokset olivat mystisesti kadonneet ja ihmettelin kovasti. Onneksi olin säästänyt varmuuskopion kovalevylleni. Otan varmuuskopion aina kaikesta mahdollisesta mitä ikinä teenkin. Siitä huomaa, että olen todellakin tehnyt tätä hommaa kauan. Varmaankin liian kauan. Olen ottanut jopa tästä pöhköstä blogistakin varmuuskopion, vaikka enpä tiedä jaksaisinko palauttaa näitä löpertelyjä, jos ne jostain syystä netistä katoaisivat.
Pystytäänköhän joskus tulevaisuudessa ottamaan varmuuskopioita ihmisten aivoista? Siis aivojen sen hetkisestä tilasta? Sitten voisi tietokoneella etsiskellä myöhemmin jotain tietoa aivojen varmuuskopiosta. "Olen varma, että muistin tämän asian vielä kesällä 2006, kesäkuun muistoista varmasti löydän sen." Kuinkahan paljon tilaa veisi aivojen varmuuskopio? Varmaan aika paljon. Vaikka pää tuntuukin useimmiten aivan tyhjältä, on siellä kuitenkin kaikenlaista pikkujuttua aika paljon.
Aivojen varmuuskopioiden tutkiminen olisi varmaankin psykiatreistakin jännää touhua. Ei enää mitään rasittavia keskusteleja asiakkaiden kanssa, vaan systemaattista datan analysointia. Jos aivodataa voisi käyttää esim. työhaastatteluissakin, voisivat työnantajat olla iloisia. Minä en varmaan pääsisi sitten enää mihinkään töihin. Tai no, eipä tähänkään hommaan, mitä nyt teen, kyllä kovinkaan kummoista lahjakuutta ja sitoutumusta tarvita.
Datan palauttamiseen takaisin aivoihin en kyllä usko. Siis muuten kuin opettelemalla asiat uudestaan. Jos ei aivoissa ole enää samoja aivosoluja, joihin tieto oli tallennettu, niin ei kai sinne mitään voi laittaa? Muutenkaan en oikein usko aivojen kykyyn vastaanottaa mitään muuten kuin luonnollisilla menetelmillä. Vaikka olisi kyllä hauskaa kun voisi opetella vaikka puhumaan espanjaa tai ohjelmoimaan jollain toisella ohjelmointikielellä vain laittamalla piuhat päähän ja hurruuttelemalla dataa sisään jonkun aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti