Käyn raivoisaa taistelua itseni kanssa siitä hakisinko kahvia vai en. Toisaalta en saa pidettyä silmiä auki, kun väsyttää ja tylsistyttää niin paljon, mutta toisaalta minun pitäisi kertakaikkiaan opetella pärjäämään ilman kahvia, jos aion joskus toteuttaa sen paaston. Tosin aloitan paaston aikaisintaan ensi vuoden puolella, ja sikäli voisin ihan hyvin juoda vielä kahvia. Kaameaa! Juon kokista, kyllä siinäkin on vähän kofeiinia.
Ilman kahvia vireystilani on niin alhaalla, että on todella vaikeaa keskittyä jatkuvaa toistoa vaativaan työhön. Huomaan hakkaavani lakkaamatta alt+tab näppäinyhdistelmää, välillä lisäten shiftin näppäinyhdistelmään. Tuijotan hetken ruutua. Sitten muistan, että itseasiassa, minun piti tehdä toisessa ohjelmassa ensin jotain ja painan taas näppäimiä. Sitten tuijotan hetken ruutua, mutta en muista enää mitä olin tekemässä, joten palaan takaisin ohjelmaan, jossa äsken olin ja toistan tätä loputtomiin. No, kuluu se päivä näinkin. Valmistumisaikataulu kyllä vähän huolestuttaa, mutta oikeastaan aikataulujen miettiminen ei olekaan minun hommani. Minä vaan näpyttelen tätä näppistä.
Kuuntelen vaihteeksi vähän reippaampaa konemusiikkia. Ajattelin, että vauhdikkaan säksätyksen kuunteleminen vähän piristäisi, mutta ei tämäkään oikein tunnu toimivan. Ehkä ensimmäiset kaksi minuuttia olo tuntui ambientin jälkeen tosiaan vähän virkeämmältä, mutta sitten kun aloin tehdä töitä samaan aikaan, niin musiikki vain turrutti, enkä kiinnittänyt siihen enää oikeastaan huomiota. Ehkä olen kuunnellut tämän levyn niin monta kertaa, että olen jo liian tottunut siihen. Jos yritän hetkeksi taas hakea energiaa musiikista keskittymällä kuunteluun, unohdan tehdä töitä samalla. Ilmeisesti en osaisi edes kävellä ja syödä purukumia yhtä aikaa ilman kahvia.
Itse hommallakin voi kyllä olla merkitystä. Teen parhaillaan todella puuduttavaa operaatiota, joissa minun pitää siirtää kaikki tietyt ehdot täyttävät tekstit erilliseen tiedostoon. Tämä taas edellyttää vihaamani tietokannan kanssa sähläämistä ja jonkun toisen kirjoittaman koodin läpikäymistä. Voi olla, että aivoni olisivat täysin lahonneet vaikka minulla olisi kahviakin. Ehkä kofeiinitärinöissäni olisin vain touhuillut tarmokkaammin kaikkea muuta, kuin mitä pitäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti