Tänään päivä alkoi eri tavalla kuin yleensä. Yleensä nappaan matkalla työpöytäni ääreen matkaani jonkin kofeiinipitoisen limsan, mutta tänään ulkona oli niin kylmä ja olin toimistolle saapuessani edelleen niin kylmissäni, että en voinut kuvitellakaan kylmän limsan juomista. Hain sitten ensi töikseni itselleni kupin kahvia. Lämmin neste auttoi sen verran, että sain taas raajani liikkumaan ja ainakin kaksi aivosolua reagoimaan ärsykkeisiin.
Ihan kuin tuolla jossain kaukana liikkuisi vähemmän autojakin kuin normaalisti, koska on niin kylmä. Ehkä puolet autoista on hyytynyt parkkipaikalle. Tai sitten ihmiset ovat kokeneet ajatuksen jään raaputtamisesta autosta epäinhimillisessä pakkasessa ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi ja jääneet kotiin, tai napanneet jonkun muun kulkuneuvon. Minäkin olisin kyllä paljon mieluummin jäänyt kotiin tänä(kin) aamuna.
Onneksi työmatka on nykyään aika lyhyt kävellä. Muistan vielä kuinka kaameaa oli kävellä tällaisella pakkasella 2,5 kilometriä. Kaikkein kamalinta oli liikennevaloissa seisoskelu, silloin tuntui kuin jalat jäätyisivät maahan, ja uudestaan liikkeellelähteminen olisi mahdotonta. Niiltä ajoilta jäi yhdestä talvesta erityisesti mieleen myös matkan varrella tienpenkassa ollut jäniksenraato. Ensin se oli tienpientareella pari päivää ja se oli aika masentavan näköinen jo silloin. Pupurukka. Sitten lumiaura aurasi sen tienvieruksen kinokseen niin että sen takaruumis törrötti jäykkänä korkealla ilmassa. Siinä se sitten tökötti päivästä toiseen. Olisin varmaan hakenut raadon itse pois sieltä, mutta se oli ajokaistan puolella todella vilkkaasti liikennöidyn tien penkassa. Vähitellen raatoon tarttui pakokaasua ja nokea ja raato oli aivan musta. Tässä vaiheessa sitä ei varmaankaan moni enää tunnistanut kuolleeksi jänikseksi, mutta ikävä kyllä itse en pystynyt unohtamaan sen alkuperäistä olomuotoa. Jänis törrötti siinä penkassa koko talven kevään suojasäihin asti. Olin todella helpottonut, kun yhtenä aamuna en enää nähnytkään sitä. Kaikki kamaluus loppuu aikanaan.
Uusi uljas projektini alkaa jo nyt taittua samantapaiseksi virhetilanteiden etsimiseksi hakuammunnalla kuin edellinen projektini. Hiirellä klikkailu satunnaisesti ympäri ruutua on ilmeisesti kohtaloni. Pitäisiköhän pyytää vaihtamaan käyntikorttiini titteliksi "Apinasimulaattori"? Näyttäisiköhän se hyvältä cv:ssä? Varmaankin ainakin jos hakisin töitä eläintarhasta tai koe-eläinlaboratoriosta. Saisikohan siellä parempaa palkkaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti