Kahvia ja bugeja. Uuden projektin bugien korjaaminen onkin luonteeltaan vähän erilaista kuin vanhan projektin bugien perkaus. Vanhassa projektissa suurin ongelma oli yleensä bugin toistaminen, sen jälkeen vika löytyi yleensä helposti. Nämä uudet bugit taas ovat usein helppoja toistaa, mutta niiden pohjimmaisen syyn selvittäminen onkin paljon vaikeampaa. Ohjelmisto on toteutettu hyvin eri tavalla ja vähemmän suoraviivaisesti. Bugit pääsevät pesiytymään paljon pirullisemmin koodispagetin onkaloihin. Olen yrittänyt houkutella niitä esiin ripottelemalla täkyjä ympäriinsä, mutta pirulaiset eivät vain käy pyydyksiin. Olen vielä vähän oudoilla vesillä, enkä oikein tunne täkäläisten bugien tapoja. Täytyy kai vielä vain tutkia ympäristöä, mutta pitää samalla silmät auki, jos vaikka tuurilla sattuisi joku bugi kohdalle.
Tuolla jossain kaukana näkyy ihmisiä kuorma-auton lavalla. Taitavat olla niitä abeja tai vanhoja. En muista enää kummat ajelivat kuorma-autolla. Muistan että olen itsekin joskus ollut tuommoinen, mutta en muista olinko minäkin joskus jonkun kuorma-auton lavalla. Joko se oli tosi tylsää, tai sitten meidän koulumme tai luokkamme oli niin köyhä, että ei meillä ollut varaa mihinkään kuorma-autoihin. Muistelisin kyllä, että lukiossa luokkamme oli loppupuolella tosi pieni, koska puolet oppilaista lopetti koulun kesken. Mitäköhän minäkin tekisin nyt, jos olisin vain jättänyt lukion kesken muiden mukana? Olisin varmaan töissä jossain rakennuksilla, saisin parempaa palkkaa ja minulla olisi muutenkin mukavampaa. Tai sitten olisin jo ryypännyt itseni hengiltä. Tai ehkä vain koodaisin jotain muuta jossain muualla.
Kyllästyin bugien majapaikkojen koluamiseen ja menin sen sijaan tutkimusmatkalle puoliksi autioituneeseen toimistoomme. On aika hölmöä, että meidän huoneemme on aivan täynnä ihmisiä ja toisessa päässä toimistoa on täysin autioita huoneita. Löysin hylättyjen hyllyjen ja pöytien lisäksi tyhjiä pahvilaatikoita, käytettyjä paristoja ja toimivan jääkaapin. Joku oli tainnut löytää sen jo ennen minua, koska sen sisällä oli tuoreen näköistä ruokaakin. Yhdessä huoneessa oli läjä puhelinluetteloita ja toisessa mm. sanko. Pelkäsivätköhän huoneessa olleet ihmiset äkillistä vedenpaisumusta? Vai oliko sanko kenties todella ällöttävien bugien aiheuttamien pahoinvointikohtausten varalta? Tai ehkä he juhlivat lähtöään kuohuviinillä ja pitivät sangossa jääpaloja. Itse asiassa yhdessä huoneessa muuten todella oli tyhjä kuohuviinipullo. Joku täällä toimistossa on siis ainakin joskus juhlinut jotain. Taidanpa hakea taas kahvia ja kuvitella juhlivani jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti