maanantaina, helmikuuta 19, 2007

Uhka toiselta paikkakunnalta

Yhdeltä huoneessamme työskentelevältä ihmiseltä hajosi tietokone. Sen tuuletin alkoi pitää sirkkelimäistä möykkää, eikä sitä kestänyt kuunnella kukaan. Ei kai se tietokone muuten ollut hajalla, mutta meluhaitta oli kestämätön. Mikrotuen hiipparit onneksi hommasivat jostain toisen koneen tilalle puolessa tunnissa, joten huoneemme työsuorituskeskiarvo ei päässyt romahtamaan ja kaikki ovat taas iloisia. Tai ainakin normaalitilassa arjen harmaudessa.

Sain sähköpostiini jonkun epämääräisen viestin, että maaliskuussa minun pitää osallistua johonkin workshoppiin jossain. Mahdollisesti workshop järjestetään toisella paikkakunnalla ja se kestää ehkä koko viikon. Kaameaa. Pitääköhän minun istuskella työpäivän lisäksi joka päivä viisi tuntia junassa, vai joudunko asumaan jossain hotellissa viikon? Aarghh!! Toivottavasti siitä saa edes kunnon korvaukset. Vielä parempi olisi, jos workshop järjestettäisiinkin täällä, ja joku muu saisi istuskella junassa tai asustella hotellissa. Joku muu saattaisi olla jopa iloinen saadessaan asua hotellissa.

Uudehko projekti, jota odotin innolla, on muuttunut turhauttavaksi pään seinään hakkaamiseksi ja neulan etsimiseksi heinäsuovasta. Kun minkäänlaista dokumentaatiota ei ole, suurin osa energiastani kuluu sen miettimiseen, että miksiköhän tätäkin ominaisuutta kutsutaan, ja mihinkähän se mahdollisesti voisi liittyä. Jos tästä hässäkästä olisi aikoinaan tehty edes joku luonnoksen tapainen, se olisi säästänyt minulta tuntien työn. Vaikka eipä minulla tässä ole kiire mihinkään, mutta eipä tässä projektissa minun osaltani tunnu mitään valmistuvankaan. Tylsyys vain maksimoituu. Mutta kaipa se tämäkin projekti tällä kuuluisalla sokea-kanakin-löytää-joskus-jyvän-periaatteella pikku hiljaa etenee. Ehkä kun hakkaan päätäni seinään tarpeeksi kauan, seinästä imeytyy alitajuntaani täydellinen dokumentaatio tästä projektista.

Äsken mailissa kopsahti virallinen kutsu workshoppiin - se todella järjestetään toisella paikkakunnalla, ja tietenkin heti aamusta. Onpa tosi hauskaa herätä keskellä yötä. Univaje on kiva ja tuottelias asia. Tuossa kutsussa ei onneksi vihjaistukaan, että tilaisuus kestäisi pitempään kuin päivän. Toivottavasti olisikin näin. Kaameaa ajatellakaan, että en pääsisi tylsistyttämään itseäni ja kaikkia lukuisia lukijoita tylsyysraporteillani moneen päivään.

Ei kommentteja: