Silmäluomet reagoivat tänään taas herkästi maan vetovoimaan. Nukuin mielestäni viime yönä ihan kohtuullisesti, mutta silti tuottaa ongelmia taas pysytellä hereillä. Bugit erittävät unikaasuja? Melko tehokas itsepuolustusmekanismi kieltämättä: Kuka tahansa, joka seurailee bugien tekosia jonkun aikaa, nukahtaa, ja bugit saavat mellastaa rauhassa. Toimiiko evoluutio bugienkin parissa? Mutatoituvatko ne lisääntyessään? Oppivatko ne uusia keinoja selviytyä koodajien vainoilta? Ja jos ne oppivat, tarkoittaako se sitä, että tulevaisuuden bugit ovat aina vain kaameampia ja sitkeämpiä kuin edelliset? Pelottava tulevaisuudenkuva. Brrr.
Huoneessamme on tänään taas täysi miehitys. Viimeisetkin sairastelijat ovat palanneet töihin köhien ja niiskuttaen. Alkaa pahasti näyttää siltä että minun kohdaltani peli on menetetty sen suhteen, että pääsisin kotiin sohvalle sairastelemaan. Tosin työtoverien kuvaukset taudeista kuulostivat kyllä siltä, että ei se kotona makoilu taju kankaalla ollutkaan ihan niin nautinnollista kuin olisi voinut luulla. Arvelisin että tiedottamana sohvalla makaaminen on kuitenkin hauskempaa kuin tiedottomana monitorin tuijottaminen.
Karmea kiire ollut tänään muka melkein koko iltapäivän. Yksi juttu, joka oli toteutettu vanhaan projektiin jo ajat sitten, oli lakannut toimimasta. Sitten työt seisoivat ja asia piti selvittää heti. Ihmeen hyvin olin ehtinyt jo unohtaa lähes kaiken vanhaan projektiin liittyvän. Tuntien tylsän koodin läpi kahlaamisen ja tiedostojen vertailun jälkeen, kävi ilmi taas tyypillisesti, että joku jossain oli muuttanut jotain, mutta unohtanut muuttaa kaiken tarpeellisen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti