perjantaina, helmikuuta 02, 2007

Turruttavan palaverin jälkeistä pöhlöilyä

Huhhuh, neljä tuntia on aika pitkä palaverirupeama meikäläiselle äkkiseltään. En ole mikään palaverointikonkari ja tällä kertaa tuli niin paljon uutta asiaa, että meinasi lähteä taju. Kirjoittelin varmuuden vuoksi lähes kaiken puhutun muistiin, mutta nytkään en enää muistiinpanoja plärätessä muista oikein että mikä liittyi mihinkin. Saapas nähdä mitä tästäkin tulee. Nyt olo on lähinnä sellainen kuin joku olisi kalauttanut päähän lekalla.

Hassua miten erilaiseksi luulin uutta projektia. Otin selvää kaikenmaailman kirjainlyhenteistä, mutta se taisi olla enimmäkseen ihan turhaa työtä, koska kuullema pääpaino on ihan muualla ja nuo kirjainlyhennelmiin liittyvät asiat ovat lähinnä osastoa "ihan kiva jos saatte mukaan". Nyt pitää sitten sen sijaan lukea ihan muuta juttua muista kirjoista. Äkkiseltään kyllä ehkä hieman mielenkiintoisempaa juttua. No ehkä tietoani mystisistä kirjainlyhennelmistä tarvitaan joskus toiste. Seuraavassa elämässä tai jotain.

Pari tuntia pitäisi vielä notkua täällä. Palaverirupeaman jälkeen pidin omatoimisesti pitkän kahvitauon, joka ikävä kyllä pidentää työpäivää. Ajattelin kyllä, että olisin viikonloppuna tutkaillut omatoimisesti kotona uuteen projektiin liittyviä asioita, mutta työpaikallamme ei taideta tällaisessakaan tapauksessa tuntea etätyön käsitettä. Sitä paitsi täällä tuntuu olevan muutenkin sellainen lähtökohta uusien asioihin opetteluun, että oikeastaan sinun pitäisi jo tietää kaikki. Jos et tiedä jotain, niin ota siitä selvää omalla ajallasi. Firma haluaa täydellisiä kaikkitietäviä työntekijöitä, eikä mitään yhden kapean alan spesialisteja. Tai mistäs minä tiedän mitä firma haluaa? Minun varmaan pitäisi kyllä tietää edes se, mutta täytyy sanoa, että vastaus ei kyllä plumpsahda tietoisuuteeni vaikka kuinka aivojani ravistaisin.

Ei kommentteja: