Olen todiste spontaanista teknisestä oppimisesta

Ulkona satelee taas vähän lunta. Kevät on silti varmaankin jo tuloillaan, en saanut yhtään paleltumaa lounastunnilla, ja näytti vähän siltä kuin kinoksetkin olisivat olleet hieman matalammat. Pian se aurinko taas paistaa täydeltä terältä ja voin kaivella polkupyörän varastosta. Sitten voin alkaa laskemaan päiviä kesäloman alkuun ja aloittaa pehmeän laskeutumisen pitkään kaivattuun vapaa-aikaan.

Täällä kävi siivojana joku omituinen sijainen, joka pyyhki pölypallot pöydiltä. Nyt on ihan yksinäinen ja alaston olo. Pian minulta varmaan raastetaan bugitkin, ainoat luotettavat seuralaiseni. Minut aiotaan eristää maailmasta. Jos pölypallot joskus palaavat luokseni, teippaan niihin nimilaput, ettei kukaan vie niitä enää luotani pois.

Tänään olen enimmäkseen räpeltänyt korjattavaa sovellusohjelmaa ja katsellut sitten toisesta analysointiohjelmasta tapahtuuko siellä jotain muutoksia. En suoraan sanoen tajua juuri mitään koko analysointiohjelmasta. Joku vihjaisikin minulle jo, että usein käyttöohjeiden lukeminen auttaa ohjelman käyttämistä. Pyh. Ei niillä esi-isilläkään mitään käyttöohjeita ollut kirveittensä ja kyntöaurojensa kanssa, ja silti olen elävä esimerkki siitä, että eivät nekään kaikki nälkään kuolleet.

Vaikeaa käsittää, että jo reilun viikon päästä kökkimiseni täällä on kökitty. Pelottaa hieman ajatella, millainen se uusi paikka on. Ehkä minut pistetään siellä siivouskomeroon. Tai vessaan. Joudun varmaankin työskentelemään wc-pöntöllä istuen, ja jos jollakin on hätä, minun pitää mennä käytävälle odottelemaan asioiden hoitamista. No, saanpahan ainakin liikuntaa ja näen ihmisiä.

Analysointiohjelman piirtämien häkkyröiden tutkiminen on järjettömän tylsää. Pitäisiköhän minun kuitenkin vähän lukaista niitä ohjeita? Itse asiassa vilkaisin niitä jo aiemmin, mutta ne näyttivät niin tylsiltä ja itsestään selviltä, että arvelin kokeilemisen olevan nopeampaa. Mieleni taka-alalla on kuitenkin alkanut elämöidä ajatus, että ohjeet saattaisivat paljastaa ohjelmasta ominaisuuksia, jotka tekisivät koko homman automaattisesti puolestani. Ei minulla oikeastaan ole mitään hävittävänäkään, molemmat tavat tuntuvat olevan tylsiä, ja kun kokeilin jo toista, niin ehkä nyt olisi aika tasapuolisuuden nimissä kokeilla lukea niitä ohjeita.

Värianalyysi

Liput liehuvat taas saloissa. Tänään pitäisi kai muistella Kalevalaa koko päivä. En minä siitä kyllä paljon mitään muista. Väinämöinen soitteli jotain hauen leukaluusta väännettyä plimputinta ja tappeli jostain ihmekoneesta lentävän naisen kanssa. Siinä taisikin olla Kalevalan olennainen sisältö. Niin ja se yksi mies kuoli ja pilkottiin kai palasiksikin ja sitten sen äiti keräsi palaset ja herätti sen henkiin. En muista kävikö siinä jutussa hyvin vai huonosti. Yleensä noissa kuolleista herättämisissä käy kyllä huonosti. Kokemukset lukuisista maanantaiaamuista todistavat tämän.

Toimistohuoneemme värianalyysi:
- Seinät ja katto ovat valkoiset
- Lattia on vaaleanharmaata linoleumlaatoitusta, jossa on tummempia läikkiä
- Pöydät ovat pyökin värisiä (osa saattaa olla männyn, koivun tai tammenkin värisiä)
- Tuolien istuinosat ovat tummansiniset
- Tuolien jalkaosat, samoin kuin pöytienkin jalkaosat ovat mustat
- Joidenkin pöytien jalat ovatkin kuitenkin harmaat ja parissa jopa maalaamatonta metallia
- Tietokoneet ja monitorit ovat metallinharmaalla ja mustalla väritettyjä (tosin jollakin on yksi vaaleasävyinenkin monitori)
- Ikkunan yläosassa on sininen kappa-verho
- Huoneessa on 5 vihreää kasvia
- parin pöydän päätyyn on laitettu harmaa välisermi
- Huoneessa on lukuisia harmaita roskakoreja, joiden yläosan peittää musta jätesäkki
- Lisäksi huoneesta löytyy paljon sekalaisenvärisiä yksityiskohtia: seinällä roikkuu pari taulua, pöydillä on värikkäitä hiirimattoja ja kirjoja, naulakoissa roikkuu eri värisiä vaatteita, lattialla lojuu pari pahvilaatikkoa jne.

Huoneemme värisävyt kuuluvat selvästi talvi-väritykseen:
"Talvi: viileänkohtalokkaita, dramaattisia värisävyjä, jotka on taitettu mustalla tai harmaalla. Talven sävyissä on harmaita, tummansinisiä ja jäisiä sävyjä. Muita talven sävyjä: puhdas valkoinen, vihreä sametti, aniliinpunainen."
Lähde: http://www.nicehouse.fi/vaatehuo/tyylit/colors3.htm

Jos minulla olisi täällä webkamera tai tavallinen digikamera, olisin ehkä voinut ottaa kuvia eri väripinnoista ja värkätä jonkunmoisen värikartan. Se olisi ollut varmasti hieno. Olisihan tuossa kännykässä joku kamera, mutta kun siitä on niin vaikea siirtää niitä kuvia tietokoneelle, niin enpä taida jaksaa.

Tulin muuten ajatelleeksi, että kun pian muutamme, niin minun on varmaan pakko tehdä kaikki nämä värianalyysit ja ikkunanäkymäraportit uusiksi, sikäli kun niitä voi soveltaa sikäläiseen ympäristöön. Näiden pohjalta voisi ehkä tehdä jotain vertailevaa analyysiä, ovatko asiat paremmin vai huonommin uudella toimistolla. Onhan kyllä sekin mahdollista, että uudella toimistolla alkaa kertakaikkisen uusi ihmeellinen elämä, ja minulla on sitten aina niin hauskaa, että ei minulla ole enää mitään tarvetta tehdä mitään tylsyysraportteja.

Pääsen tai joudun kai ensi viikolla taas uuteen projektiinkin. Tällä kertaa enimmäkseen vanhaa tuttua juttua, mutta varmaankin mukavimmasta päästä hommia. Saapas nähdä. En jaksa intoilla siitä suuntaan tai toiseen, ennen kuin tiedän aiheesta enemmän.

Väkivallan uhkaa

Karmea olo, flunssa teki comebackin. Tällä kertaa kävin heti ensi töikseni työterveyshuollossa kitisemässä, mutta kun ei ollut kuumetta, niin ei se terveydenhoitaja suostunut kirjoittamaan sairaslomaa. Käski vain ottamaan rauhallisesti ja pitämään taukoja jos siltä tuntuu. Just joo. En kyllä jaksa tänään tehdä täyttä päivää.

Ulko-ovelle oli tuotu rivistö roskalaatikoita. Ilmeisesti muuton yhteydessä on tarkoitus tuhota kaikki todistusaineisto siitä, että olemme koskaan olleetkaan täällä. Kaikki asiakirjat, tulosteet ja jopa käytetyt paristot tuhotaan. Mitähän kaameuksia voisi paljastuakaan käytetyistä paristoista? Täytyy tarkkailla ettei mihinkään huoneeseen ilmesty teräaseita ja muoveja lattialle. Se saattaisi tarkoittaa sitä, että firma hankkiutuu eroon kiusallisista todistajistakin pilkkomalla työntekijät kilon paloiksi ja tuhoamalla palaset. Olen varmaan taas katsonut tv:stä liikaa väkivaltaohjelmia, tai sitten nyt olisi korkea aika alkaa etsiä uutta työpaikkaa.

No niin, bugit vain jatkavat riekkumistaan, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. Ne pirulaiset varmaan riemuitsevat , kun olen flunssassa, enkä ymmärrä niiden kieroutunutta toimintalogiikkaa. Täytyy myöntää, että ne ovat kyllä nyt pahasti niskan päällä. Ehkä peräydyn pari askelta tarkkailuasemiin ja annan niiden tuudittautua turvallisuuden tunteeseen. Ennemmin tai myöhemmin ne käyvät huolimattomiksi ja paljastavat itsensä. Silloin minä isken niiden kimppuun armotta ja murskaan ne kuin... ööh - koppakuoriaiset? Juuri niin! Tallon ne rautavahvistetuilla työmiehen saappailla niljakkaaksi mössöksi, jonka lopuksi kaavin lattialta ja heivaan roskakoriin.

Mutatoituvat bugit

Silmäluomet reagoivat tänään taas herkästi maan vetovoimaan. Nukuin mielestäni viime yönä ihan kohtuullisesti, mutta silti tuottaa ongelmia taas pysytellä hereillä. Bugit erittävät unikaasuja? Melko tehokas itsepuolustusmekanismi kieltämättä: Kuka tahansa, joka seurailee bugien tekosia jonkun aikaa, nukahtaa, ja bugit saavat mellastaa rauhassa. Toimiiko evoluutio bugienkin parissa? Mutatoituvatko ne lisääntyessään? Oppivatko ne uusia keinoja selviytyä koodajien vainoilta? Ja jos ne oppivat, tarkoittaako se sitä, että tulevaisuuden bugit ovat aina vain kaameampia ja sitkeämpiä kuin edelliset? Pelottava tulevaisuudenkuva. Brrr.

Huoneessamme on tänään taas täysi miehitys. Viimeisetkin sairastelijat ovat palanneet töihin köhien ja niiskuttaen. Alkaa pahasti näyttää siltä että minun kohdaltani peli on menetetty sen suhteen, että pääsisin kotiin sohvalle sairastelemaan. Tosin työtoverien kuvaukset taudeista kuulostivat kyllä siltä, että ei se kotona makoilu taju kankaalla ollutkaan ihan niin nautinnollista kuin olisi voinut luulla. Arvelisin että tiedottamana sohvalla makaaminen on kuitenkin hauskempaa kuin tiedottomana monitorin tuijottaminen.

Karmea kiire ollut tänään muka melkein koko iltapäivän. Yksi juttu, joka oli toteutettu vanhaan projektiin jo ajat sitten, oli lakannut toimimasta. Sitten työt seisoivat ja asia piti selvittää heti. Ihmeen hyvin olin ehtinyt jo unohtaa lähes kaiken vanhaan projektiin liittyvän. Tuntien tylsän koodin läpi kahlaamisen ja tiedostojen vertailun jälkeen, kävi ilmi taas tyypillisesti, että joku jossain oli muuttanut jotain, mutta unohtanut muuttaa kaiken tarpeellisen...

Törsäily pidentää päivää

Keksin tänään pirullisen suunnitelman erään raivostuttavan bugin pään menoksi. Lukuisista yrityksistäni huolimatta en onnistunut paikantamaan bugin majapaikkaa, mutta keksin tänään keinon jolla miinoittaa sen kulkureitti. Jos en saa sitä kiinni, niin räjäytän sen pirulaisen kappaleiksi. Hahhahhaa! Siitäs saa! Ovelinkaan naamioituminen ei viime kädessä auta bugia, jos sen kulkureitit ja tavat ovat tiedossa. Ansani on tehty nimenomaan tuolle bugille, eikä se vahingoita sivullisia. Koodi virtaa reitillä vapaasti, mutta ohikulkiessaan pahaa-aavistamaton bugi ei voi välttää mitenkään hirviömäistä ansaani.

Taas yksi ihminen huoneessamme taisi sairastua, eipä ainakaan ole ilmestynyt töihin. Kaksi muuta sen sijaan palasi takaisin, mutta toinen kyllä valitteli, että olo on vieläkin aika huono, ja että hän ei jaksa ehkä olla töissä koko päivää. Minä taidan olla nyt huoneen ainoa ihminen, joka ei ole ollut kuukauteen kotona sairastelemassa. Epäreilua! Tänäkin aamuna mittasin taas kuumeen, mutta ei mitään.

Tänään oli palkkapäivä. Ruokatunti venähti sitten vähän pitkäksi, kun piti heti päästä törsäämään. Nyt joudun sitten kitumaan täällä entistä pitempään ja repussa on juttuja, joita sormet syyhyäisivät päästä kokeilemaan. Mutta valinnanvaraa ei oikeastaan ollut: Jos olisin odottanut törsäilyn aloittamista työajan päättymiseen asti, olisivat ne kaupat joissa halusin käydä ehtineet jo mennä kiinni. Plääh. Ostokset repussani huutavat minulle: "Kokeile meitä! Haluamme huomiota! Meidän kanssa sinulla olisi tosi kivaa! Me emme ole yhtään tylsiä!" Tämä on kidutusta.

Tuijotellessani pihalle tavalliseen tapaani, huomasin että ikkunan vieressä olevan kukan lehdet liikkuvat. Täällä varmaankin tuulee sisällä, tai sitten poltergeistit mellastavat ympärillämme taukoamatta. Kumpikohan on todennäköisempää? En ole huomannut missään ektoplasmaa ja itse asiassa kun käden vie ikkunan lähelle, tunnen hennon ilmavirran. Pöh. Olisi voinut olla hauskaa tehdä havaintoja poltergeisteista. Tai ehkä kuitenkaan ei. Mitä olen niistä lukenut ja nähnyt elokuvissa, ne ovat yleensä aika vihaisia ja epämiellyttäviä. Olisi ollut ehkä kamalaa, jos poltergeistit olisivat paiskoneet esineitä ympärilläni ja mahdollisesti saaneet tietokoneenkin sekoamaan. Jos ne olisivat vaikka alkaneet poistaa koneelta sinne juuri kirjoittamaani ohjelmakoodia ja olisin joutunut kirjoittamaan kaiken uudestaan. Sitten olisin kyllä soittanut Ghostbustersit paikalle.

Mitä enemmän tavaraa, sitä paremmat kalusteet

Ulko-ovelle on tuotu pinoihin isoja punaisia muuttolaatikoita. Kohta niihin pitää varmaankin alkaa sulloa tavaroita, mutta ei tässä nyt vielä ole kiire. Itse asiassa minulla on täällä niin vähän tavaraa, että saisin varmaankin pakattua ne viidessätoista minuutissa juuri ennen muuttoa. Kriittisesti tutkittuna noin puolet tuostakaan tavaramäärästä ei oikeastaan edes kuuluisi työpöydälle tai laatikostoon: Vanhentuneita virheraportteja, ajastaan jälkeenjääneitä ohjeistuksia, epämääräisiä muistiinpanoja, netistä printattuja artikkeleja jostain, mikä on kiinnostanut hetken, cd-levyjä, jotka oikeastaan kuuluisivat kotiin yms.

Olen muuttanut työpistettäni tässä työpaikassa jo neljästi. Viimeksi tein pahan virheen, kun kaikki joutuivat muuttamaan: Minulla oli niin vähän tavaroita, että päätimme yhden toisen työtoverin kanssa jakaa yhden laatikon johon laitoimme molempien tavarat. Laatikkoon laitettiin sen toisen ihmisen nimi. Tästä seurasi se, että kun muuttomiehet raahasivat nimien perusteella tavarat uusiin tiloihin, huomasivat he, että minulla ei ollut mitään irtaimistoa. Tästä he ilmeisesti päättelivät nerokkaasti, että en varsinaisesti edes työskentele täällä, vaan käyn vain joskus tai jotain, ja järkeilivät, että minä en tarvitse sitten mitään kunnon pöytääkään. Sain sitten jotain jonkun pienen jämäpöydän, jolle vähäisetkään tavarani eivät mahtuneet, enkä laatikostoa ollenkaan, ja jouduin käyttämään melkein kokonaisen päivän uusia huonekaluja metsästäessä. Tällä kertaa varaan itselleni kolme laatikkoa ja tungen ne täyteen jotain vanhoja sanomalehtiä tai jotain, jotta saan kunnon kalusteet.

Suussa maistuu omituinen makuyhdistelmä lounasta ja kahvia. Olisi kiva pestä hampaat. Pitäisiköhän tuodakin tänne hammasharja? Siinä olisi taas yksi ohjelmanumero, johon saisi aikaa tärvättyä. Kyllä hampaat olisi hyvä pestä heti töihin tultua, lounaalta palatessa ja oikeastaan aina kahvin juomisen jälkeenkin. Hammasharja olisi varmaan syytä säilyttää lukollisessa laatikossa. Muuten joku voisi putsailla sillä näppäimistöään tai wc-pönttöä tms. Pidettäisiinköhän minua omituisena jos kuljeskelisin kaiket päivät hammasharja kourassa pitkin toimiston käytäviä?

Taas yksi työntekijä huoneestamme on taas jäänyt kotiin. Liikkeellä on ilmeisesti ainakin mahatautia, a-virusta, jotain flunssaa ja joku oli saanut jonkun tulehduksenkin. Niin ja yhdeltä poistettiin viisaudenhammas. Minulla särki vähän korvaa aamulla, olisikohan minullakin mahdollisesti orastava korvatulehdus?

Jos olisin jonkun kunnon ison firman ylipäällikkö superjohtaja, niin mitäköhän haluaisin työhuoneeseeni? Ainakin ikkunan. Ja sohvan jolla voisi nukkua jos nukuttaa. Oma wc ja kahvinkeitinkin voisivat olla kivat. Ja televisio. Tv-settiin kuuluisi tietysti kunnon äänentoistojärjestelmä ja dvd-soitin. Joku pelikonsolikin olisi ihan paikallaan. Ja jos olisin oikein kunnon pomo, niin haluiaisin toimistooni oman saunan! Oikeastaan olisi ehkä parempi, että minulla olisi upeassa kodissani oma työhuone. Kotona minulla olisi jo kaikki mitä tarvitsen. Koska olisin superylipomo, niin minulla olisi tietysti niin paljon päteviä alaisia, että ei minun itseni oikeastaan tarvitsisi edes tehdä mitään, koska olisin delegoinut kaiken eteenpäin. Mitenköhän pääsisin megapääjohtajaksi suuryritykseen?

Kertokaa minulle X=23:n merkitys

Enää 12 päivää jäljellä tällä toimistolla. Täytyy kai nauttia ikkunasta kun vielä voin. Ei ole mitään takeita, että pääsen ikkunan lähellekään uudessa toimistossa. Pitäisiköhän alkaa heti etsiskellä uutta ikkunallista työpaikkaa? Ruokatunnilla tuli ikkuna-asia puheeksi ja ihmiset olivat yleisesti sitä mieltä, että ikkunat ovat lähes pakollisia työhuoneissa. Jos työhuoneessa ei ole ikkunaa, saa kuullema pitää säännölliä taukoja työskentelyssä. Höh, pidän niitä muutenkin. No vaikka pääsisin ikkunan viereenkin, niin uuden toimiston ohi kulkiessani olen huomannut, että sen ikkunat ovat pienempiä.

Bugit eivät edelleenkään käy pyydyksiin toivotulla tavalla. Minulla on nyt työn alla kolme bugia, joista kahta en ole saanut toistettua ja kolmaskin on pysytellyt melko etäisenä. Tällaisten mahdollisten bugien ilmenemisen toistamisen yrittäminen tuntuu usein siltä kuin yrittäisi pujottaa lankaa neulansilmään silmät kiinni. Kyllä se varmaan joskus onnistuu, kun sitä jaksaa toistaa tarpeeksi kauan, mutta tylsistymisaste on kyllä aika korkea. Sain sentään bugien välissä yhden uuden ominaisuuden toteutettua. Näyttääpähän ainakin vähän siltä, että todella teenkin joskus jotain, enkä vain nuku silmät auki.

Taudit kaatavat ihmisiä ympäriltäni. Projektipäällikkömme on sairaana kotona ja pari muutakin ihmistä samasta huoneesta on sairaslomalla. Kaksi ihmistä oli viime viikolla poissa ja palasi tällä viikolla puolikuntoisena. Epäreilua, että kun minä olin kipeänä, niin minulla ei ollut kuumetta vaikka olo olikin kaamea. Ehkä olisin silti voinut kitistä työterveyshuollosta lomaa, mutta se on nyt myöhäistä.

Viime aikoina olen lueskellut paljon ohjelmiston kirjoittamia logeja. Teen ohjelmakoodiin merkinnän "Täällä ollaan", sitten käynnistän ohjelman uudestaan ja katson tuliko merkintä logiin. Useimmiten se tulee. Joskus se ei tule, mutta silloinkin on yleensä kyse siitä, että olen laittanut merkinnän väärään paikkaan. Ja vaikka merkintää jostain muustakaan syystä ei tulisi logiin, ei se oikeastaan kerro vielä juuri mitään. Sitten voi tehdä taas pari uutta logimerkintää ja tutkia, miksiköhän tuo yksi merkintä ei näy. Selitykset ovat useimmiten tylsiä. Joskus minulla olisi suuri kiusaus kirjoitella jotain hauskaa logiin, mutta en ole uskaltanut. Pelkään, että joku huomaisi sen ja suuttuisi silmittömästi. Enkä oikeastaan keksikään mitään mikä olisi niin hauskaa, että se kannattaisi kirjoittaa logiin. Logi on täynnä omia ja muiden tekemiä "X=23, Y=AABAC"-merkintöjä. Ehkä jos olisin todella anti-tylsä ihminen, voisivat "X=23, Y=BBDA"-merkinnät ollakin minusta hauskoja. Ehkä muiden logimerkinnät ovatkin heidän mielestään kiinnostavia ja hauskoja, ja he ihmettelevät miksi minä kirjoittelen logiin täysin merkityksettömiä "Z=65, M=fdds"-merkintöjä. Ehkä minä en vain ymmärrä. Toivoisin kyllä että ymmärtäisin. Antaisipa joku minulle edes vihjeen, miten noita merkintöjä tulisi tulkita.

Viisareiden visualisoinnin loppu

Tämä aamu palautti uskoni ihmiskuntaan! Matkalla töihin huomasin pienen lapun yhden varastorakennuksen seinässä: "Löydetty miesten rannekello", siinä luki. Otin kiiruusti yhteyttä ilmoituksen jättäjään, ja ah, siellä oli rakas Seikoni hyvässä kunnossa. Lapset olivat kuullema löytäneet sen pihalta. Kiittelin löytäjää vuolaasti, mutta olin niin häkeltynyt kellon löytymisestä, että en edes huomannut kysyä halusiko joku löytöpalkkion. En muistanut kysyä sitäkään olivatko lapset partiolaisia. No, pääasia että Turvallisuuden Triangeli toimii taas: Tuijotan vuorotellen monitoria, ikkunaa ja kelloa. Ei triangeli täysin toimimaton ollutkaan kuin yhtenä päivänä, mutta sen tasapaino oli häiriintynyt, koska sykemittarin vilkuiluun kului liikaa aikaa ja energiaa, sillä olen tottunut tuijottelemaan viisareita. Digitaalisten numeroiden merkitystä piti aina miettiä hetki, enkä todella tajunnut paljonko kello oli, ennen kuin olin visualisoinut kuvitteellisten viisarien asennon mielessäni. Tämä on riemun päivä myös työnantajalleni: Työtehoni kasvoi huimasti, kun minun ei enää tarvitse käyttää leijonanosaa aivokapasiteetistani viisareiden visualisointiin mielessäni.

Olen alkanut saada jotain tolkkua Ihmemaan geografiasta. En ole vieläkään oikein päässyt perille paikallisten bugien tavoista, mutta olen jo oppinut liikkumaan ympäriinsä ja palaamaan takaisin samaan paikkaan, missä olen joskus käynyt. Aika sotkuinen paikka tämä on, mutta pohjimmiltaan aika samanlainen kuitenkin kuin muidenkin projektien ympäristöt. Olen harkinnut oman kartan piirtämistäkin, mutta toistaiseksi en ole jaksanut. Kartan, tai tässä tapauksessa oikeastaan UML-kaavion, piirtäminen on kuitenkin aika rasittavaa hommaa, ja ei sitä kukaan ole oikeastaan minulta pyytänyt. Jälkipolvet saattaisivat kyllä riemuita kartasta. Varsinkin, jos merkitsisin siihen isoilla rasteilla aarrekätköt ja myrkkykäärmeiden lymypaikat.

Juuri kun luulin kaiken taas palanneen normaaliksi, vampyyriä muistuttava työtoverini tuhosi taas Turvallisuuden Triangelin sulkemalla ikkunasta sälekaihtimet. Ei voi kuullema taaskaan tehdä töitä, kun auringonvalo heijastuu monitorin ruudulta. Kaameaa. Eikö tämä hirveys lopu koskaan? Taidan hakea lohdutukseksi kahvia.

Uhka toiselta paikkakunnalta

Yhdeltä huoneessamme työskentelevältä ihmiseltä hajosi tietokone. Sen tuuletin alkoi pitää sirkkelimäistä möykkää, eikä sitä kestänyt kuunnella kukaan. Ei kai se tietokone muuten ollut hajalla, mutta meluhaitta oli kestämätön. Mikrotuen hiipparit onneksi hommasivat jostain toisen koneen tilalle puolessa tunnissa, joten huoneemme työsuorituskeskiarvo ei päässyt romahtamaan ja kaikki ovat taas iloisia. Tai ainakin normaalitilassa arjen harmaudessa.

Sain sähköpostiini jonkun epämääräisen viestin, että maaliskuussa minun pitää osallistua johonkin workshoppiin jossain. Mahdollisesti workshop järjestetään toisella paikkakunnalla ja se kestää ehkä koko viikon. Kaameaa. Pitääköhän minun istuskella työpäivän lisäksi joka päivä viisi tuntia junassa, vai joudunko asumaan jossain hotellissa viikon? Aarghh!! Toivottavasti siitä saa edes kunnon korvaukset. Vielä parempi olisi, jos workshop järjestettäisiinkin täällä, ja joku muu saisi istuskella junassa tai asustella hotellissa. Joku muu saattaisi olla jopa iloinen saadessaan asua hotellissa.

Uudehko projekti, jota odotin innolla, on muuttunut turhauttavaksi pään seinään hakkaamiseksi ja neulan etsimiseksi heinäsuovasta. Kun minkäänlaista dokumentaatiota ei ole, suurin osa energiastani kuluu sen miettimiseen, että miksiköhän tätäkin ominaisuutta kutsutaan, ja mihinkähän se mahdollisesti voisi liittyä. Jos tästä hässäkästä olisi aikoinaan tehty edes joku luonnoksen tapainen, se olisi säästänyt minulta tuntien työn. Vaikka eipä minulla tässä ole kiire mihinkään, mutta eipä tässä projektissa minun osaltani tunnu mitään valmistuvankaan. Tylsyys vain maksimoituu. Mutta kaipa se tämäkin projekti tällä kuuluisalla sokea-kanakin-löytää-joskus-jyvän-periaatteella pikku hiljaa etenee. Ehkä kun hakkaan päätäni seinään tarpeeksi kauan, seinästä imeytyy alitajuntaani täydellinen dokumentaatio tästä projektista.

Äsken mailissa kopsahti virallinen kutsu workshoppiin - se todella järjestetään toisella paikkakunnalla, ja tietenkin heti aamusta. Onpa tosi hauskaa herätä keskellä yötä. Univaje on kiva ja tuottelias asia. Tuossa kutsussa ei onneksi vihjaistukaan, että tilaisuus kestäisi pitempään kuin päivän. Toivottavasti olisikin näin. Kaameaa ajatellakaan, että en pääsisi tylsistyttämään itseäni ja kaikkia lukuisia lukijoita tylsyysraporteillani moneen päivään.

En halua postia

Omituista, kävi ilmi, että yksi ihminen toimistossamme on syntynyt täsmälleen samana päivänä kuin minäkin. Tosin eri kaupungissa. Olisikin ollut jotenkin pelottavaa, että olisimme olleet synnytyslaitoksella vierekkäisissä huoneissa ja nyt työskentelemme samassa toimistossa. Nytkin tuo pistää miettimään, että onkohan niissä horoskoopeissa sittenkin jotain perää.

Joku toimistotyöntekijä muistuttelee meitä siitä, että uudet käyntikortit uuden toimiston osoitteella pitäisi tilata heti. En taida jaksaa vaivautua, en muista että olisin antanut vanhojakaan kenellekään. Ei, taisinpas sittenkin antaa yhden - jopa vielä ihan asiakkaan edustajalle. No, jatkossa asiakkaat saavat pärjätä pelkällä puhelinnumerollani ja sähköpostiosoitteellani. En muista saaneeni tänne töihin kertaakaan mitään postissa lähetettyä postia. Kertahan se tietysti olisi ensimmäinenkin, kyllä sitten harmittaisi kun kiitollinen asiakas haluaisi muistaa minua herkkulaatikolla ja se päätyisi vanhaan osoitteeseen joillekin tuiki tuntemattomille. Todennäköisemmin kyllä jos asiakas minulle jotain lähettäisi paketissa, se olisi jotain vähemmän miellyttävää, mikä saisi mennäkin väärään osoitteeseen.

Väsyttää taas kaameasti. En taas eilen saanut aikaiseksi mennä nukkumaan järkevään aikaan, ja heräsinkin vielä normaalia aiemmin. Kahvia ja kolaa on tullut kitattua tänään ihan kunnioitusta herättäviä määriä. Bugien penkominenkin on niin pitkäveteistä touhua, että vireystilani on melko alhainen. Tukeva lounaskaan ei tuntunut tarjoavan piristävää energia-humausta. Päinvastoin ruoka imeytyi ilmeisesti silmäluomiini, jotka yrittävät painua kiinni heti jos ei niihin kiinnitä huomiota ja pakota niitä pysymään avoimena maailmalle. Kellokaan ei ole vielä juuri mitään. Tästä taitaa tulla pitkä ja sumea päivä. Paitsi jos kittaan järjettömän määrän kahvia ja/tai energiajuomaa. Yleensä limsahiipparit käyvät kyllä juuri perjantaisin täydentämässä huvenneita energiajuomavarastoja, mikä tukisi tätä toimintasuunnitelmaa.

Joku kauppaa minulle Rolexia sähköpostissa. Sellainen kyllä kelpaisi, koska rakasta Seikoani ei ole vieläkään löytynyt. Soitin poliisiasemallekin, mutta ilmeisesti kulmakunnillani ei asu tarpeeksi kilttejä partiolaisia, jotka kiikuttavat löytötavaratoimistoon päivittäin sadoittain löytämiään esineitä. Sykemittari ranteessani on selkeästi väliaikainen ratkaisu. Haluan kellooni viisarit!

Tutkimusmatkailua uusilla alueilla

Kahvia ja bugeja. Uuden projektin bugien korjaaminen onkin luonteeltaan vähän erilaista kuin vanhan projektin bugien perkaus. Vanhassa projektissa suurin ongelma oli yleensä bugin toistaminen, sen jälkeen vika löytyi yleensä helposti. Nämä uudet bugit taas ovat usein helppoja toistaa, mutta niiden pohjimmaisen syyn selvittäminen onkin paljon vaikeampaa. Ohjelmisto on toteutettu hyvin eri tavalla ja vähemmän suoraviivaisesti. Bugit pääsevät pesiytymään paljon pirullisemmin koodispagetin onkaloihin. Olen yrittänyt houkutella niitä esiin ripottelemalla täkyjä ympäriinsä, mutta pirulaiset eivät vain käy pyydyksiin. Olen vielä vähän oudoilla vesillä, enkä oikein tunne täkäläisten bugien tapoja. Täytyy kai vielä vain tutkia ympäristöä, mutta pitää samalla silmät auki, jos vaikka tuurilla sattuisi joku bugi kohdalle.

Tuolla jossain kaukana näkyy ihmisiä kuorma-auton lavalla. Taitavat olla niitä abeja tai vanhoja. En muista enää kummat ajelivat kuorma-autolla. Muistan että olen itsekin joskus ollut tuommoinen, mutta en muista olinko minäkin joskus jonkun kuorma-auton lavalla. Joko se oli tosi tylsää, tai sitten meidän koulumme tai luokkamme oli niin köyhä, että ei meillä ollut varaa mihinkään kuorma-autoihin. Muistelisin kyllä, että lukiossa luokkamme oli loppupuolella tosi pieni, koska puolet oppilaista lopetti koulun kesken. Mitäköhän minäkin tekisin nyt, jos olisin vain jättänyt lukion kesken muiden mukana? Olisin varmaan töissä jossain rakennuksilla, saisin parempaa palkkaa ja minulla olisi muutenkin mukavampaa. Tai sitten olisin jo ryypännyt itseni hengiltä. Tai ehkä vain koodaisin jotain muuta jossain muualla.

Kyllästyin bugien majapaikkojen koluamiseen ja menin sen sijaan tutkimusmatkalle puoliksi autioituneeseen toimistoomme. On aika hölmöä, että meidän huoneemme on aivan täynnä ihmisiä ja toisessa päässä toimistoa on täysin autioita huoneita. Löysin hylättyjen hyllyjen ja pöytien lisäksi tyhjiä pahvilaatikoita, käytettyjä paristoja ja toimivan jääkaapin. Joku oli tainnut löytää sen jo ennen minua, koska sen sisällä oli tuoreen näköistä ruokaakin. Yhdessä huoneessa oli läjä puhelinluetteloita ja toisessa mm. sanko. Pelkäsivätköhän huoneessa olleet ihmiset äkillistä vedenpaisumusta? Vai oliko sanko kenties todella ällöttävien bugien aiheuttamien pahoinvointikohtausten varalta? Tai ehkä he juhlivat lähtöään kuohuviinillä ja pitivät sangossa jääpaloja. Itse asiassa yhdessä huoneessa muuten todella oli tyhjä kuohuviinipullo. Joku täällä toimistossa on siis ainakin joskus juhlinut jotain. Taidanpa hakea taas kahvia ja kuvitella juhlivani jotain.

Sähköpostia toiseen galaksiin

Näppäimistöni on saastainen. Se taisi olla käytetty jo silloin kun sain sen pari vuotta sitten ja nyt se on paikoitellen todella köhnäinen. Kokeilin kokeeksi raapia kynnellä parista näppäimestä pois likakerrostumaa ja kyllähän se siitä tuntuisi irtoavan, mutta iso homma tuon puhdistamisessa olisi. Kynnenalusetkin tulisivat likaiseksi. Tietty homma voisi onnistua kolikollakin. Antaisivatkohan mikrotuen hiipparit minulle uuden näppiksen jos pyytäisin? Toisaalta tuntuu kyllä aika kerskakulutukselta hankkia uusi näppäimistö vain siksi, että vanha on likainen, kun se kuitenkin toimii ihan hyvin. Kai minun täytyy suojella luontoa ja yrittää putsata näppäimet. Joskus.

Näppäimistöni likaisimmat näppäimet ovat jostain syystä melkein kaikki oikealla puolella. Enkö ikinä pese oikeaa kättäni? Vai teenkö oikealla kädelläni niin töitä niin paljon enemmän, että se hikoaa enemmän ja hien mukana irtoaa ruumiista töhkää? Aika ällöä.

Likaisimmat näppäimet top-10:
1. P
2. Backspace
3. L
4. O
5. 9
6. +
7. Enter
8. Ö
9. 8
10. CapsLock

Tuo CapsLockin likaisuus kummastuttaa minua erityisesti. Miten ihmeessä se voi olla noin likainen, vaikka en käytä sitä juuri koskaan? Joskus kyllä hakkaan sitä vahingossa, kun tarkoituksenani olisi hakata Tab-näppäintä. Mutta silti useimmiten kyllä osun Tab-näppäimeen ja se ei ole yhtään likainen. Käykö koneellani öisin joku tyyppi, jolla on likaiset kädet ja joka kirjoittelee paljon tämäntapaisia viestejä:
PÖl9O+8pOP
Pööll089++PP
PPööLLllöOOO
++89PPpooÖÖÖ
+8988lllLLL
Siis käyttäen vain noita muutamaa merkkiä, välillä isolla kirjoitettuna muutama merkki ja sitten taas pienellä ja rivinvaihtojakin aika runsaasti. Miksi ihmeessä kukaan kirjoittaisi tuollaista? Ensimmäinen mieleeni tuleva vaihtoehto ovat alienit. Ehkä joku alien lähettää koneeltani sähköpostia toiseen galaksiin ja heillä ei käytetä kuin noita merkkejä? Käyttävätköhän alienit muidenkin koneita? Ovatko muidenkin toimiston ihmisten näppäimistöt likaisia samoilta kohdilta? Täytyy tehdä vaivihkaa tutkimusta aiheesta.

Hyötyliikuntaa

Rannekelloa ei sitten löytynyt mistään eilen illallakaan. Tänään jouduin ottamaan sykemittarin kelloksi. Se on kyllä hölmön näköinen, mutta kyllä sitä vilkuilee silti paremman puutteessa. Aamulla kun laitoin sykemittariin ranteeseen, niin puin samalla sen anturinkin, niin että tuo vehje todellakin mittaa sydämen sykettä. Nyt vilkuilussa on ihan uusia ulottuvuuksia, kun voi samalla katsoa mikä pulssi on tällä hetkellä. Ainakin olen todistettavasti elossa.

Haukottelu on ilmeisesti yllättävän rajua liikuntaa. Pari kertaa haukoteltuani olen huomannut, että sykemittari villiintyy. Syke nousee 20 - 30 sykäystä minuutissa ja mittari päästää jonkun piippauksen. Piippauksen merkityksestä minulla ei ole aavistustakaan, koska hukkasin tietenkin vehkeen ohjekirjan ennenkuin olin lukenut siitä sivuakaan. Ehkä se piippaus on sydänkohtausvaroitus? Mittari yrittää sanoa, että "teeppä noin vielä muutaman kerran, niin sydämesi räjähtää". Tai ehkä se on joku kannustuspiippaus? "Noin sitä pitää, jatka tuohon malliin, niin kalorit palavat ja kunto kohoaa." Vaihtoehtoja on paljon. Kävisiköhän muuten jatkuva haukottelu hyötyliikunnasta? Mitkäköhän lihakset siinä kehittyvät?

Jossain tuolla kaukana näyttää olevan joukko lapsia matkalla johonkin. En näe tästä ovatko lapset koululaisia vai lastentarhalaisia. Aikuisten määrästä päätellen pieniä koululaisia. Lapset kulkevat parijonossa ja osoittelevat käsillään ympärilleen.
- Katso, tuolla parvekkeella istuu pulu!
- Vau, niin onkin! Mutta katsopa tuota, meidän naapurilla on melkein samanlainen auto.
- Oho! Meidän sedälläkin oli aiemmin tuon värinen auto.
- Ei voi olla totta! Minulla on samanväriset kengännauhat!
Olisi kyllä hienoa, kun jaksaisin itsekin olla edes jostain yhtä innoissani. Jos meillekin järjestettäisiin retkiä silloin tällöin johonkin, voisin ehkä ollakin ainakin enemmän innoissani ainakin jostain.

"Hyötyliikunta on liikuntaa jonkun muun tekemisen ohella eli ei liikuntaa pelkästään liikunnan vuoksi."
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Hy%C3%B6tyliikunta

Innostuin tarkkailemaan vähän minkälaiset toiminnot nostavat sykettä väliaikaisesti haukottelun lisäksi:
- Limsan juonti
- Niistäminen
- Yleinen venyttely
- Pään raapiminen/hiusten tasoittelu/mikä lie pään alueelle kohdituva räpläys
- Wc:ssä käynti
- Kahvin hakeminen
- Kahvikupin tiskaaminen
- Kahvinkeittimen täyttäminen
- Lounaalle kävely
- Aivastaminen
Olenpas minä touhuillutkin tänään kaikenlaista. Minä kun luulin, että istuskelen vain monitorin ääressä kaiket päivät. Saisikohan tuon sykemittarin jotenkin laskemaan kuluttamani kalorit? Täytyy etsiskellä netistä jos jostain löytyisi manuaali vaikka pdf:nä.

Osa minuuttani on kadonnut

Kaamea katastrofi on osunut kohdalleni! Rannekelloni hukkui aamulla työmatkalla. Yhtäkkiä työpäivän kultainen triangeli on rikottu: monitorin tuijottelu, ikkunasta tuijottelu, kellon vilkuilu. En voi enää vilkuilla kelloa, kun sitä ei ole. Voinhan minä tietysti edelleen vilkuilla pelkkää rannettani - mutta jotenkin se ei tunnu samalta! Väheneekö päivittäinen liikuntani nyt 33%? Lihonko hetkessä muodottomaksi möykyksi? Minun pakko saada jostain rannekello. Palasin jopa kesken työmatkan takaisin kotipihaan etsimään kelloa, mutta ei sitä löytynyt. Hirviömäinen lumihanki ahmaisi sen. Tai joku rikollismielinen ohikulkija huomasi sen tiellä ja laittoi taskuunsa. Nyyh. En voi kuin itkeä hiljaa mielessäni. En kehtaa alkaa edes oikeasti kunnolla itkemään, kun työtoverit alkavat tuijottaa.

Pitäisiköhän minun piirtää käteeni rannekellon kuva? Tai tehdä paperista imitaatiorannekello? Piirretty rannekello ei varmaankaan toimi, koska sen viisarit eivät liiku. Piirretty kello vain muistuttaisi minua siitä, että oikea kelloni on hukkunut. Paperiseen kelloon voisin askarrella ehkä liikkuvat viisarit, joita voisin aina muistaessani liikutella, mutta sekään ei oikein tunnu kelvolliselta. Sitä paitsi ruutupaperinen rannekello näyttäisi tyhmältä, hajoaisi helposti ja sen tekeminen voisi herättää tarpeetonta huomiota. Aargh!!!

Ajan selville saaminen ei ole oikeastaan ongelma. Monitorin oikeassa alanurkassa näkyy kellonaika ja kännykässäkin on kello. Monitorilla oleva kello ei kuitenkaan ole hyvä, koska tuijottelen monitoria muutenkin ihan liikaa, ja haluan vilkuilla välillä muuallekin. Tietysti voisin vilkuilla kelloa aina välillä puhelimesta, mutta sekään ei jotenkin tunnu oikealta. Jatkuva kännykän käpälöinti on hermostuttavaa ja näyttää tyhmältä. Pitäisiköhän minun äkkiä käydä ostamassa joku varakello täksi päiväksi? Kellot ovat kyllä aika kalliita, ja jos ostaisin ihan huonon kellon, niin sekin ärsyttäisi, vaikka sitä ei tarvitsisi pitää kuin päivä. Kotona minulla sitä paitsi on jo vararannekello. Tai oikeastaan se on sykemittari, mutta kyllä se kellostakin käy. Sen voi laittaa ranteeseen ja siitä näkee ajan.

Voisinkohan pitää töistä lomaa, kunnes saan taas kellon ranteeseen? Ei tästä työnteostakaan tunnu mitään tulevan, kun ajatukset pyörivät vain siinä kellossa. Mitähän sille kelloraukalle kuuluu? Makaako se lumihangessa kosteuden hivuttautuessa sen herkkään koneistoon? Vai onko sen jonkun inhan rikollisen limaisissa hyppysissä? Tietysti on pieni mahdollisuus, että joku kiltti partiolainenkin voinut löytää sen ja on ehkä parhaillaan palauttamassa sitä löytötavaratoimistoon. Toivottavasti kotini nurkilla asuu paljon kilttejä partiolaisia!

Liivatetta aivoissa

Unohdin aamulla flunssatokkurassa lompakon ja puhelimen kotiin ja piti sitten ruokatunnilla käydä hakemassa ne. Toiveikkaasti mittasin taas kuumeen, koska olo oli taas aika karsea. Eikä tietenkään kuumetta ollut yhtään. Alilämpöä itse asiassa vain, epäilen että sillä ei sairaslomaa irtoa. Onkohan tämä nyt sitä a-virusta, mikä lehtien mukaan kuullema riehuu varuskunnissa? Otin syksyllä sen influenssarokotteenkin, mutta ei se näymmä mitään auta.

Kauhubugitkin hyppivät taas silmille. Itse asiassa osoittautui, että yksi bugi ei taaskaan ollut mikään bugi, vaan yksi koodaaja oli vain jättänyt koko toiminnallisuuden toteuttamatta. Kun kysyin asiasta hän vastasi että "siihen oli joku syy, miksi jätin sen toteuttamatta, mutta en nyt muista mikä". Jees, tuohan lohduttaakin minua tosi paljon. Pahimmassa tapauksessa en saa toiminnallisuutta toteutettua parissa päivässä, minkä takia en pääse jatkamaan toista projektia, jota tekisin kyllä paljon mieluummin.

Onneksi tänään on perjantai ja huomenna voin vaikka nukkua koko päivän jos siltä tuntuu. Minun tuurilla siltä voi hyvinkin tuntua. Voisin lyödä vaikka vetoa, että illalla kuume nousee taas sellaisiin lukemiin, että en jaksa liikahtaakaan.

"Liivate eli gelatiini on proteiinia, jota saadaan naudan tai sian nahasta, luista ja jänteistä sekä sampikalan uimarakosta. Liivatetta käytetään lukuisissa eri elintarvikkeissa, mm. jugurteissa ja makeisissa, hyytelömäisen rakenteen aikaansaamiseksi."
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Liivate

Joku on varmaan syöttänyt minulle salaa hirveän määrän liivatetta. Aivoni ovat hyytelöityneet. Yksikään ajatus ei pysty liikkumaan hermosolusta toiseen. Kaikki hermoradat ovat tukossa. Tuijottelen vain apattisesti ikkunaa, monitoria ja kelloa. Aivot eivät jaksa enää edes prosessoida näkymiä, eivätkä vähäiset voimani riitä minkäänlaiseen ulosantiin. Muutun vähitellen huonekasviksi. Toivottavasti joku muistaa kastella minua.

Viisumi ihmemaahan on peruutettu väliaikaisesti

Flunssa jatkuu. Nenä vuotaa kuin Niagaran putous, aivastelen jatkuvasti ja tänään riesaksi ovat tulleet keuhkoja repivät kuivat yskäkohtauksetkin. Nastaa. Eilen illalla minulla oli kuumettakin, mutta kun tänä aamuna harkitsin sairasloman hakemista, oli kuume tietysti tiessään. Lähden tänään töistä kuitenkin etuajassa varmuuden välttämiseksi.

Joku spammeri on lähetellyt minulle tänään pariin otteeseen "You a winner!" -viestejä. Enpä olekaan hetkeen taas huomannut että tuollaisia samalla kaavalla toistuvia huonosti kirjoitettuja spammeja olisi tipahdellut mailiin. Toivottavasti tämä ei ole uuden ryöpyn alku.

Juuri kun aloin vähän tajuta uutta projektiani ja sain jopa jotain tehtyä, niin vanha projekti tarttuu kiinni niskavilloista ja raastaa minut takaisin kaameiden bugien hautausmaalle. "Vain pari päivää." Toivottavasti tämä ei jatku samanlaisena. Ensin pari päivää yhtä projektia ja sitten taas pari päivää toista. No toisaalta parempi sekin kai kuin päivästä toiseen jatkuva Toivottomien Tapausten käpistely.

Kuulin tänään epämääräisiä huhuja siitä, että osastomme toimintoja oltaisiin kehittämässä parempaan suuntaan. Suunniteltaisiin enemmän ja hallitummin ja ehkä jopa yritettäisiin kehittää osaamistamme ja asettaa jotain tasoja, joiden perusteella voitaisiin arvoida osaamista yms. Kuulostaa kyllä ihan hyvältä, saapa nähdä vaan miten käy käytännön toteutuksen kanssa. Ei olis kyllä ensimmäinen kerta kun hienot suunnitelmat vain näivettyvät ja unohtuvat.

Mitä on tapahtunut lajikäyttäytymiselle?

Pihalla on järkyttävän kylmä. Olen taas saanut jonkun flunssantapaisenkin. Aivastelen ja niiskutan, lihaksia särkee ja aivot eivät toimi. Ikään kuin maistaisin flunssavirukset nielussani. Kuumetta ei tietenkään taaskaan ole, muuten olisinkin varmaan kotona katselemassa jotain elokuvaa. Tai nukkumassa.

Linnut lentelevät ulkona yrittäen epätoivoisesti löytää jotain ilmanvaihtoaukkoa, josta tulisi lämmintä ilmaa. Ilmeisesti rakennusten katoilla tönöttävistä ilmanvaihtoaukoista tulee ilmaa liian vähän, että niissä voisi lämmitellä, tai sitten putket ovat niin pitkät ja ilma niin kylmää, että kun aukosta tulvahtava ilma lopulta tavoittaa linnut, se ei enää lämmitä. Jos minä olisin pulu, olisin lentänyt etelään jo kuukausia sitten. Mitä ihmeellistä täällä pulujen mielestä on, että niiden kannattaa tänne jäädä palelemaan? Vai eivätkö nuo elukat vain tajua, että ne voisivat lentää johonkin lämpimään? Eivätkö niiden vaistot toimi? Onko pullanmurujen syöminen ja pakkasessa nököttäminen raunioittanut niiden lajiviettijärjestelmän?

Hyvähän se on minun tässä arvostella pulujen järjenvastaista toimintaa ja lajikäyttäytymisen puutetta, kun en itse taida olla yhtään sen parempi. Vaikea ymmärtää miksi kukaan kivikauden ihminen olisi viettänyt talveaan täällä, tylsistyttäisi itseään päivästä toiseen tekemällä juttuja, joita ei todella haluaisi tehdä ja muuttaisi itseään hermoraunioksi nukkumalla liian vähän sekä nauttimalla aineita, jotka tekevät olon kireäksi ja epämukavaksi. No toisaalta ravintolasta saa ruokaa, sisällä on lämmintä ja illalla kotona on ihan kivaa. Kahvikin sentään maistuu ihan hyvältä. Ei se jyrsijöiden jahtaaminenkaan huonolla säällä ole varmaan mitään herkkua ollut.

Yksi joukostamme on kuullema poissa. Edellisen projektini tiimissä yksi ihminen teki töitä toiselta toimistolta käsin. Hänen kohtalonaan oli toteuttaa massiivinen copy/paste-operaatio: Pelkkää tekstipätkien siirtelyä tiedostosta toiseen monta kuukautta. Huhhuh. Se oli ilmeisesti hänelle liikaa, koska kuullema hän oli ottanut lopputilin. Toinen vaihtoehto on, että hän koki jonkinlaisen valaistumisen ymmärrettyään copy/paste-mantraa toistaessaan jotain olevaisuuden syvimmästä olemuksesta. Ehkä hän lähti johonkin luostariin? Oli miten oli, nyt me puhumme hänestä että "hän on nyt jossain paremmassa paikassa" samaan sävyyn kuin pikkulapselle selitetään lemmikkimarsun liiskaantuminen sohvan alle muuttokuormaa purkaessa.

Aivot jäätyivät

Tänään päivä alkoi eri tavalla kuin yleensä. Yleensä nappaan matkalla työpöytäni ääreen matkaani jonkin kofeiinipitoisen limsan, mutta tänään ulkona oli niin kylmä ja olin toimistolle saapuessani edelleen niin kylmissäni, että en voinut kuvitellakaan kylmän limsan juomista. Hain sitten ensi töikseni itselleni kupin kahvia. Lämmin neste auttoi sen verran, että sain taas raajani liikkumaan ja ainakin kaksi aivosolua reagoimaan ärsykkeisiin.

Ihan kuin tuolla jossain kaukana liikkuisi vähemmän autojakin kuin normaalisti, koska on niin kylmä. Ehkä puolet autoista on hyytynyt parkkipaikalle. Tai sitten ihmiset ovat kokeneet ajatuksen jään raaputtamisesta autosta epäinhimillisessä pakkasessa ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi ja jääneet kotiin, tai napanneet jonkun muun kulkuneuvon. Minäkin olisin kyllä paljon mieluummin jäänyt kotiin tänä(kin) aamuna.

Onneksi työmatka on nykyään aika lyhyt kävellä. Muistan vielä kuinka kaameaa oli kävellä tällaisella pakkasella 2,5 kilometriä. Kaikkein kamalinta oli liikennevaloissa seisoskelu, silloin tuntui kuin jalat jäätyisivät maahan, ja uudestaan liikkeellelähteminen olisi mahdotonta. Niiltä ajoilta jäi yhdestä talvesta erityisesti mieleen myös matkan varrella tienpenkassa ollut jäniksenraato. Ensin se oli tienpientareella pari päivää ja se oli aika masentavan näköinen jo silloin. Pupurukka. Sitten lumiaura aurasi sen tienvieruksen kinokseen niin että sen takaruumis törrötti jäykkänä korkealla ilmassa. Siinä se sitten tökötti päivästä toiseen. Olisin varmaan hakenut raadon itse pois sieltä, mutta se oli ajokaistan puolella todella vilkkaasti liikennöidyn tien penkassa. Vähitellen raatoon tarttui pakokaasua ja nokea ja raato oli aivan musta. Tässä vaiheessa sitä ei varmaankaan moni enää tunnistanut kuolleeksi jänikseksi, mutta ikävä kyllä itse en pystynyt unohtamaan sen alkuperäistä olomuotoa. Jänis törrötti siinä penkassa koko talven kevään suojasäihin asti. Olin todella helpottonut, kun yhtenä aamuna en enää nähnytkään sitä. Kaikki kamaluus loppuu aikanaan.

Uusi uljas projektini alkaa jo nyt taittua samantapaiseksi virhetilanteiden etsimiseksi hakuammunnalla kuin edellinen projektini. Hiirellä klikkailu satunnaisesti ympäri ruutua on ilmeisesti kohtaloni. Pitäisiköhän pyytää vaihtamaan käyntikorttiini titteliksi "Apinasimulaattori"? Näyttäisiköhän se hyvältä cv:ssä? Varmaankin ainakin jos hakisin töitä eläintarhasta tai koe-eläinlaboratoriosta. Saisikohan siellä parempaa palkkaa?

Ensivaikutelmia ihmemaasta

Odottelin uutta projektia viikkotolkulla, jotta pääsisin korjaamasta muiden tekemiä bugeja, ja mikäs minua odottikaan uudessa projektissa: Läjä muiden tekemiä bugeja korjattavaksi. No, kehitysympäristö on sentään eri. Itse asiassa minun pitäisi varmaankin ihan ensimmäiseksi selvittää mitä tällä ohjelmistolla oikein tehdään ja miten se toimii. Aikataulu kai antaa periksi melko verkkaisenkin tutustumistahdin onneksi näin alkuun. Minun pitäisikin oikeastaan opetella ohessa vähän ihan perusjuttuja, jotka liittyvät tähän projektiin, mutta joita en ole aiemmin tarvinnut.

Kappas vaan, ikkunasta näkyy liehuvia lippuja. Onko uutinen uudesta projektistani todellakin tällainen kansallinen juhlapäivä? En keksi kyllä muutakaan selitystä. Tänään ei ole mikään vaalipäivä, eikä joulu, vappu tai juhannuskaan. Olen hieman hämmentynyt. Täytyy käydä katsomassa olisiko päivän lehdessä jotain mainintaa aiheesta.

Hahhah, taas kolahti mailissa virheraportti vanhasta projektista. Onpas nautinnollista, kun ei tarvitse uhrata virheelle ensimmäistäkään ajatusta. Jotkut muut saavat nyt ihmetellä käyttäjien mielenliikkeiden, hiiren napin painallusten ja suoritettavan ohjelmakoodin mystistä yhtälöä. Uuden projektin bugit vaikuttivat äkkiseltään paljon selkeämmiltä ja vähemmän tulkinnanvaraisilta. Ensivaikutelma voi kyllä olla pettävä.

Olen ehtinyt vasta pari tuntia tutkailla uuden projektin sovellusta ja pari mielenkiintoista seikkaa on jo nyt tullut eteen: Ensinnäkin minkäänlaista dokumentaatiota mistään ei ilmeisestikään ole saatavilla. En voi tajuta, miten kukaan voi käyttää tätä ohjelmaa ilman ohjeita. Jostain päättelin, että tähän on ilmeisesti järjestetty jotain koulutustilaisuuksia loppukäyttäjille, mutta nekin materiaalit ovat ilmeisesti vain asiakkaalla. Näppärää. No täytyy tutkia tätä perinteisellä päätä-seinään-menetelmällä: Mitähän tuosta tapahtuu? Ai siitä tulee virhe. Mitähän tästä sitten tapahtuu? Ai siitäkin tulee virhe. Mitäs jos painaisin ensin tätä ja sitten tuota? Siitäkin näymmä tulee virhe...

(PS: Kävin lukaisemassa lehteä taukotilassa: Pyh, ei mitään mainintaa uudesta projektistani. Käsittämätöntä, ettei tällainen merkkitapaus ylitä uutiskynnystä. Jotain kuollutta runoilijaa vain juhlitaan.)

Turruttavan palaverin jälkeistä pöhlöilyä

Huhhuh, neljä tuntia on aika pitkä palaverirupeama meikäläiselle äkkiseltään. En ole mikään palaverointikonkari ja tällä kertaa tuli niin paljon uutta asiaa, että meinasi lähteä taju. Kirjoittelin varmuuden vuoksi lähes kaiken puhutun muistiin, mutta nytkään en enää muistiinpanoja plärätessä muista oikein että mikä liittyi mihinkin. Saapas nähdä mitä tästäkin tulee. Nyt olo on lähinnä sellainen kuin joku olisi kalauttanut päähän lekalla.

Hassua miten erilaiseksi luulin uutta projektia. Otin selvää kaikenmaailman kirjainlyhenteistä, mutta se taisi olla enimmäkseen ihan turhaa työtä, koska kuullema pääpaino on ihan muualla ja nuo kirjainlyhennelmiin liittyvät asiat ovat lähinnä osastoa "ihan kiva jos saatte mukaan". Nyt pitää sitten sen sijaan lukea ihan muuta juttua muista kirjoista. Äkkiseltään kyllä ehkä hieman mielenkiintoisempaa juttua. No ehkä tietoani mystisistä kirjainlyhennelmistä tarvitaan joskus toiste. Seuraavassa elämässä tai jotain.

Pari tuntia pitäisi vielä notkua täällä. Palaverirupeaman jälkeen pidin omatoimisesti pitkän kahvitauon, joka ikävä kyllä pidentää työpäivää. Ajattelin kyllä, että olisin viikonloppuna tutkaillut omatoimisesti kotona uuteen projektiin liittyviä asioita, mutta työpaikallamme ei taideta tällaisessakaan tapauksessa tuntea etätyön käsitettä. Sitä paitsi täällä tuntuu olevan muutenkin sellainen lähtökohta uusien asioihin opetteluun, että oikeastaan sinun pitäisi jo tietää kaikki. Jos et tiedä jotain, niin ota siitä selvää omalla ajallasi. Firma haluaa täydellisiä kaikkitietäviä työntekijöitä, eikä mitään yhden kapean alan spesialisteja. Tai mistäs minä tiedän mitä firma haluaa? Minun varmaan pitäisi kyllä tietää edes se, mutta täytyy sanoa, että vastaus ei kyllä plumpsahda tietoisuuteeni vaikka kuinka aivojani ravistaisin.

Tylsyys on tarttuvaa

Tänään sain hommakseni selvittää mahdollista bugia. Joku jossain oli saanut aikaiseksi selkeän virhetilanteen, jota tosin kukaan ei ole sen jälkeen saanut toistettua, mutta varmuuden vuoksi pitäisi testata, josko semmoisen virheen saisi kuitenkin jotenkin toistettua. Plääh. Taas pitäisi miettiä, millä kaikilla tavoilla tuota toimintoa voisi käyttää niin, että tuloksena olisikin jotain odottamatonta. Äärimmäisen tylsää touhua. En jaksa edes ajatella koko asiaa, klikkailen vain summassa kaikkia toimintoon vähänkään liittyviä juttuja, ja toivon että jotain tapahtuisi. Eikä mitään ikinä tapahdu. Jos jatkan tätä iltaan asti, niin pääni räjähtää. Pelkään olevani jo niin turtunut tähän hakuammuntaan, että en enää edes huomaisi vaikka jotain omituista tapahtuisikin. Tylsyys on kuin tarttuva virus. Tylsyys tarttuu kaikkeen, ja kun jokin asia on tarpeeksi tylsää, alunperin mielenkiintoisetkin asiat alkavat vaikuttaa tylsiltä.

Huomenna alkaa uusi projekti ja tapaan uusia ihmisiä ja tutustun uusiin asioihin. Huomenna ei ehkä ole tylsää, mutta tänään kyllä totisesti on. Olen taas vilkuillut kelloa puolet päivästä. Aika tuntuu etenevän käsittämättömän hitaasti. Kotona minulla olisi vaikka mitä tekemistä, mutta täällä pitää vain tehdä tätä todennäköisesti täysin turhaa hommaa tunti toisensa perään.

Tylsyyttäkin on monenlaista. Joskus tylsyys on kuin lamaannuttavaa huonoa ilmaa, jota on pakko hengittää, kun ei voi muutakaan. Silloin tekisi vain mieli karata pois paikalta, ja jos ei pääse, niin tuntuu kuin mikään ei onnistuisi tai voisikaan onnistua ja kaikki on aivan turhaa. Toisinaan tylsyys kääntyy vähemmän painostavaksi yhdentekevyydeksi ja on vaikea saada pysymään ajatuksia kurissa, kun millään ei oikeastaan ole mitään väliä. Aivot etsivät pakotietä tylsyydestä luomalla keinotekoisia virikkeitä ja käyvät ylikierroksilla jollain aivojen osa-alueilla. Silloin miettii kaikkea hölmöä, ja jos keskittyy havainnoimaan ympäristöään, niin harha-aistimusten todennäköisyys on erittäin suuri.

Alan olla täysin vakuuttunut siitä, että kauan sitten aikaansaadun virhetilanteen jälkeen ohjelmaa on jo korjattu ja nyt virhetilanne on mahdoton saada aikaiseksi. Siirryn ajantappomoodiin ja puolitan työtehoni. Puolet ajasta mätkin ohjelmaa summassa matkien raivotautista apinaa, ja puolet ajasta teen jotain muuta. Kaivelen vaikka nenää matkien raukeaa ameebaa. Täytyy varoa vain etten sotke käyttäjäroolejani. Nenän kaivamisesta raivotautisen apinan tavoin voisi tulla ikäviä seurauksia.

Bardossa

Vähäpätöisten bugien korjailu tuntui tänä aamuna heti niin tylsältä, että oli pakko keksiä jotain muuta tekemistä. Ihan mitä vain. Tunnin monitoria tuijotettuani ja klikkailtuani hiirellä päämäärättömästi kaikkea mahdollista, osuin sitten vahingossa ohjelmistojen päivityssivulle. Siinäpä olikin työsarkaa. Typerä päivitysohjelma oli viallinen ja sen viallisuuksien kiertämisessä oli haastetta pitkäksi aikaa. Latailupalkkien matelemisen seuraaminen on kyllä äärimmäisen tylsää. Kun sain sitten kaikki päivitykset lopulta ladattua ja käynnistettyä ohjelmiston uudestaan, en huomannut mitään muutosta tapahtuneen, jos ei versionumeron vaihtumista oteta huomioon.

Lumiaura pörrää tuolla vähän kauempana olevan talon pihalla. Lumiaurat ovat kyllä kivoja. Ne ovat ehkä parasta talvessa. Muuten talvi on kyllä aika kamalaa. Eilen menin töiden jälkeen käymään kirjastossa, enkä jaksanut laittaa hanskoja käteen, kun ajattelin että matka on sen verran lyhyt. Olisi pitänyt. Kotona huomasin että kädet olivat punaiset tomaatit ja niitä kirveli. Sain kai paleltuman käsiini alle viidessä minuutissa. Vielä tänäänkin toinen käsi on aika kipeä ja iho tuntuu omituisen karhealta. Pitäisi todellakin vaatia vaarallisen työn lisää, kun työmatkallakin voi tapahtua tällaisia kauheuksia.

Puolet huoneemme työntekijöistä on jossain koulutuksessa. Jotenkin kun on hiljaisempaa ja vähemmän väkeä, niin tulee heti semmoinen olo, että mitäs minäkään täällä oikein luuhaan. Tieto kohta alkavasta uudesta projektista ja korjattavien bugien vähäpätöisyys luovat tunteen väliajasta tai -tilasta. Vähän niin istuisi pitkällä tylsällä junamatkalla kaupungista toiseen. Toivottavasti siellä toisessa kaupungissa on hauskempaa.

Kissat syövät pesukoneita käyttäviä sammakoita

Vastapäisen rakennuksen ravintolan keittiön ikkunasta näkyy jokin oudohkon näköinen vehje. Se näyttää hieman kuntopyörältä, mutta vaikea uskoa että ravintolan keittiössä todella olisi kuntopyörä. Ehkä siinä on vain läjä epämääräisiä rojuja, jotka yhdessä näyttävät kuntopyörältä. Keittiöhenkilökuntaa kulkee silloin tällöin vehkeen ohi, mutta kukaan ei käytä sitä mihinkään. Voisikohan se olla jonkinlainen moderni taideteos, joka on ollut niin ruma, että sitä ei kehdata laittaa asiakkaiden töllisteltäväksi, mutta toisaalta niin kallis, että ei sitä voi roskiinkaan heittää? Tai kenties se on palkinto jostain kokkikilpailusta?

Olen tänään korjannut laiskanlaisesti yhtä bugia ja etsinyt netistä tulevaan projektiini liittyvien mystisten kirjainyhdistelmien merkityksiä. Välillä olen kyllä ajautunut taas täysin harhateille: Jotkut linkit ovat vain näyttäneet siltä, että niitä on pakko painaa ja katsoa mitä niiden takaa löytyy. Suurimpia löydöksiäni satunnaisia linkkejä painelemalla on ollut se, että Windows Vista vaikuttaa kamalalta. En takuulla asenna omalle kotikoneelleni Vistaa jos ei ole pakko. Ehkä laitan kotikoneelleni Linuxin, tai kieltäydyn jääräpäisesti päivittämästä kotikonettani enää koskaan.

Mystisten teknologiakirjainyhdistelmien merkityksen selvittäminen on loputon suo. Aina kun alan selvittämään jotain kirjainyhdistelmää, siinä viitataan toiseen, joka pitää myös selvittää tai palauttaa mieleen. Kaikki liittyy kaikkeen. Jotta voit todella ymmärtää XXX:n merkityksen, on selvitettävä myös AAAA - ZZZZ:n merkitykset. Sitä mukaa kun saan sisäistettyä uusia kirjainyhdistelmiä, ehdin jo unohtaa edelliset. Pitäisi varmaan tehdä jotain muistiinpanoja itselleni, jotta voisin kerrata jossain vaiheessa, mitä mikäkin tarkoitti ja mihin asiat liittyivät. Jos tekisin muistiinpanoja käsin paperille, voisin ehkä piirrellä yhdistelmien viereen jotain kuvia, kuten kukkia, kissoja, pölynimureita ja pingviinejä. Sitten voisin tehdä jotain muistisääntöjä tyyliin: Kissa syö sammakoita, jotka käyttävät pesukoneita. Kaikki ne asuvat suuressa jäähallissa, jossa valmistetaan pizzoja. Minä muistaisin kyllä tuommoisen löpinän paljon helpommin kuin pelkkien kirjainyhdistelmien nimet ja suhteet toisiinsa.

Nukuin taas viime yönä aivan liian vähän. Tänään sentään tulin ajoissa töihin, mutta saadakseni silmät pysymään auki, minun oli pakko juoda taas litratolkulla kolaa ja kahvia. Nyt päässä pörisee, kädet tärisevät ja keskittymiskyky on totaalisen kateissa. Kiihkeätempoisen konepötpötyksen kuunteleminenkaan ei sanottavasti selkeytä ajatuksia. En kuitenkaan uskalla lopettaa musiikin kuuntelua ja kofeiinin tankkamista, koska pelkään että vajoan koomaan, jos vireystilani laskee hiemankin.

Historian kamalin maanantai

Tänään ikkunasta ei näy mitään. Ulkona paistoi aurinko ja yksi samassa huoneessa työskentelevistä oli sitä mieltä, että auringonpaiste haittasi työntekoa ja sulki sälekaihtimet. Nyt täytyy sitten tuijotella jotain muuta. Siis tietokoneen monitoria ja pöydällä lojuvia rojuja. Heti kun tuo valonarka vampyyri lähtee käymään jossain, avaan kyllä verhot uudestaan.

Plääh, tulin tänään kaksi tuntia myöhässä töihin. Nyt minun pitää notkua täällä yömyöhään tai kasvattaa ennestäänkin varteenotettavaa miinustuntisaldoa. Viime aikoina olin jo alkanut elätellä toivoa, että saisin joskus nuo tunnit nollaan. Illalla täällä on toisaalta varmaankin aika rentoa, kun voi tehdä mitä huvittaa, koska ei täällä yleensä kukaan ole maanantai-iltaisin kovin myöhään, mutta pelkään etten kestä siihen asti. Kohta alan huutaa. "Lähtekää kaikki kotiin! Haluan avata verhot ja yrittää nukkua toimistotuolilla!" Löysin kyllä yhdestä hylätystä huoneesta sohvankin, ehkä voisinkin nukkua sillä. Tai oikeastaan voisin vain lähteä kotiin. Kotona ikkunasta on paljon kivemmat maisematkin.

Kauhea kiusaus olisi juoda hirveästi kahvia tai energiajuomaa tai molempia, koska väsyttää taas niin älyttömästi. Join jo yhden energiajuoman ja kahvin, ja maha ei oikein tuntunut pitävän niistä. Tänään on kyllä huono päivä. Bugirintamallakin olen jumittunut yhteen ärsyttävään bugiin, jossa tuntuu riittävän työsarkaa loputtomiin. Itse asiassa kyse ei ole edes bugista, vaan siitä, että se ihminen, jonka piti toteuttaa toiminnallisuus yksinkertaisesti jätti homman kesken ja siirtyi kiinnostavimpiin hommiin. Kiitos vain kovasti! Pitäisiköhän minunkin seurata esimerkkiä ja jättää toteutus jonkun toisen riesaksi? Toisaalta en nyt äkkiseltään keksi mitään kivempaakaan tekemistä. Paitsi että voisin lähteä kotiin. Taidan mennä johonkin autioituneista huoneista joksikin aikaa hakkaamaan päätäni seinään. Jospa ajatukset vaikka selkeytyisivät tai vajoaisin tajuttomuuteen.

Haluan oppia niksejä

Vähäpätöisten virheiden korjaamisen lisäksi uuden päivityksen myötä joku löysi uuden mysteeribuginkin. "Eilen vielä kaikki toimi, ja kukaan ei ole koskenut mihinkään, mutta nyt tämä ei enää toimi." Just just. Tämä on taas niin tätä samaa vanhaa. Ei muuta kuin tarkistetaan käydään läpi logeista kaikki mahdolliset muutokset, kyllä siellä jossain on jokin muuttunut kumminkin. Hohhoijaa.

Pahus, huomasin että eilen jalkaan tullut haava vuosi päivälläkin vielä sen verran, että toisiinkin farkkuihin tuli veritahra. Googlettelin vähän miten tahran saisi puhdistettua, kun muistelin lukeneeni joskus jonkun tempun millä tahra lähti jostain Joka naisen niksikirjasta. (Tottakai minua kiinnostavat naisten niksit! Itse asiassa minua kiinnostavat kaikki niksit. Niksikirjoja tehdään ihan liian vähän. Missä ovat Joka miehen niksikirja, Koodaajan niksikirja, Saunojan niksikirja, Talonmiehen niksikirja, Juopon niksikirja ja Toimitusjohtajan niksikirja? Äkkiseltään ei tule mieleen yhtään niksikirjaa, joka ei kiinnostaisi minua.) Mielessäni käväisi ajatus, että netti pursuaisi rikollisille tarkoitettuja ohjeita veritahrojen poistamiseen. Olen varmaan katsonut liikaa tv:tä. En löytänyt yhtään rikoksiin viittaavaakaan vinkkiä, mutta tavallisia vinkkejä sentään löytyi: sappisaippua suositeltiin moneen kertaa, pelkkää kylmää vettäkin joku suositteli ja suolaa. "Opin niksin piikoessani Saksassa pienessa majatalossa.", täsmensi suolavinkin esittäjän. Sen on pakko toimia. Täytyy testata illalla.

Jostain syystä minusta lause "Opin niksin piikoessani Saksassa pienessa majatalossa." sopisi loistavasti sähköpostin lopussa olevaksi mietelauseeksi. En taida kuitenkaan ottaa sitä käyttöön, vaikka mieleni tekisi. Ehkä se hämmentäisi ihmisiä liikaa ja antaisi minusta omituisen mielikuvan. Joku voisi jopa alkaa epäilemään sukupuolista identiteettiäni (Olenhan sentään Mies!). Muuttuisikohan vaikutelma jos lisäisin yhteyteen lähteen:
"Opin niksin piikoessani Saksassa pienessa majatalossa."
- auttaa 29.1.2006 klo 10.57 http://keskustelu.suomi24.fi -keskustelufoorumilla
Enpä tiedä. Aika kummalliselta tuokin vaikuttaa. Omituinen nimimerkki tuo "auttaa", ei sitä kukaan tajua kirjoittajaksi. T-paitatekstinä tuo voisi kyllä toimia ihan hyvin ilman tuota lähdetietoa. Toisaalta lähes mikä tahansa teksti toimii t-paidan tekstinä. (Omituinen väittämä muuten ihmiseltä, jolla ei ole yhtäkään t-paitaa, jossa lukisi jokin slogan. (Ei kun onhan minulla yksi: Siinä lukee TONY HALME ON HOMO! Mutta senkin sain lahjaksi, enkä ole pitänyt sitä varmaan kuin kerran. (Pelkään varmaan törmääväni Tony Halmeeseen kadulla. Tai jotain. (Eikä minua oikeasti paljonkaan jaksa kiinnostaa Tony Halmeen seksuaalinen suuntautuminen.))))

Iso osa toimistossamme työskentelevistä ihmisistä muutti toisiin tiloihin. Mekin muutamme parin kuukauden päästä muualle. Nyt kun toimistossa on vähemmän ihmisiä, niin limsa ei varmaan lopu niin nopeasti kesken. Jee! Lisäksi monta huonetta jäi nyt täysin tyhjäksi. Täytyy käydä tekemässä niihin tutkimusretkiä jossain vaiheessa päivää, kun tylsyysmittari alkaa paukkua punaisella.

Haava jalassa

Jalkaan sattuu. Kompatuin töihin lähtiessä kotipihalla rappuralliin ja sain jalkaan inhottavan haavan. Melkein uudet farkutkin repesivät tietysti. Mietin hieman pitäisikö tuota haavaa mennä näyttämään työterveydenhuoltoon, mutta en taida kuitenkaan. Haava on kyllä iso, mutta ei sitä oikein voi tikata ja kun ei se enää vuoda vertakaan, niin eipä se terveydenhoitajakaan sille varmaan mitään voisi tehdä. Ärsyttävää, kun on muutenkin tosi tylsää, niin nyt on vaikea keskittyä muuhun kuin siihen, että jalkaan sattuu, ja on pakko tunnustella että alkoikohan haava vuotaa uudestaan verta. Taidankin käydä kohta taas vessassa katsomassa miltä haava näyttää.

Haalarimiehet taitavat rikkoa pihalla jotain palasiksi teltassaan. Teltan ulkopuolelle on tuotu pari roskalavaa ja sinne raahataan kottikärryillä ainakin jotain ruosteisen näköisiä metallinpalasia. Miksiköhän tuommoista purkuoperaatiota varten piti oikein teltta rakentaa? Aikovatko he räjäytellä jotain ja pelkäävät, että sirpaleita lentelee ympäriinsä? Vai onko purkuvaihekin vain osa jotain suurempaa suunnitelmaa?

Vähäpätöisten virheiden korjaaminen jatkuu. Tänään annoin kyllä periksi yhden virheen suhteen, koska en saanut sitä toistettua vaikka kuinka yritin. Ehkä käyttäjä on kuvitellut virheen, tai nähnyt unta? Voisikohan olla mahdollista, että ohjelmamme käyttäjilläkin on niin tylsää, että hekin nukahtelevat monitorin äärelle ja näkevät unta ohjelman virheistä?

Sain tänään ihan virallisen luvan opiskella tulevaan projektiini liittyvien mystisten kirjainyhdistelmien merkityksiä, mutta en ole toistaiseksi jaksanut aloittaakaan. Tylsyysaste on suunnilleen sama kuin virheiden korjaamisessa, mutta virheiden korjaaminen rasittaa aivoja ehkä vähän vähemmän. Kenties hivuttaudun asteittain korjaamisesta opiskeluun. Tänään vasta harkitsen kirjainyhdistelmien tavaamista, huomenna voisin opetella jonkun yksittäisen kirjainyhdistelmän ja ylihuomenna ehkä jo kaksi.

Argh! Taisin tölväistä epähuomiossa haavan pöydänjalkaan. Nyt tuntuu hieman siltä kuin verinoro valuisi pitkin säärtä. Taidan sännätä vessaan.

Paluu kofeiiniorjuuteen

Juon taas vaihteeksi kahvia, kun päätin unohtaa sen paastojutun toistaiseksi. Kylläpäs kahvi onkin hassua, heti tuntuu olo paljon virkeämmältä, vaikka otin vasta ensimmäisen hörpyn, eikä kofeiini ole takuulla ehtinyt vielä imeytyä mihinkään. Ehkä kahvinjuonnin piristävä vaikutus onkin osittain psyykkinen? Tai sitten kofeiinia imeytyy verenkiertoon jo pelkästään hengittelemällä kahvin höyryjä?

Nukahdin taas aamupäivällä hetkeksi monitorin äärelle. Mietin jotain työhön liittyvää asiaa ja äkkiä tuntui siltä, että olisipas kivaa pistää vähäksi aikaa silmät kiinni, ja sitten olikin jo unessa. En oikein tiedä kauanko nukuin, varmaan minuutin tai kaksi. Heräsin johonkin ääneen, olin varmaankin alkanut kuorsata ja joku rykäisi kohteliaasti herättääkseen minut.

Korjailen nyt uutta projektia odotellessa jotain ikivanhoja bugeja, jotka ovat niin vähäpätöisiä, että kukaan ei ole aikaisemmin jaksanut niitä korjata. Tai sitten ne ovat niin kummallisia, että ne ovat jääneet sen takia korjaamatta. Tylsiä virheitä joka tapauksessa, useimmat käyttäjät eivät varmasti törmäisi virheisiin koskaan. Tai ehkä törmäävätkin, olen viime aikoina yllättynyt kyllä useaan otteeseen käyttäjien mielikuvituksellisista tavoista käyttää ohjelmistoamme.

Ikkunasta ei ole näkynyt mitään kiinnostavaa pariin päivään. Silloin tällöin haalarimiehiä vilahtelee rakentamansa teltan ovella, mutta muuten kaikki jännittävä tuntuu tapahtuvan pihalla olevan teltan sisällä. Telttakin on jo peittynyt lumella niin, että näyttää kuin talon alinta kerrosta ei olisikaan, vaan pihan toisen puolen täyttäisi jonkinmoinen nurmikkokoroke, joka on siis lumen peitossa.

Nyt kofeiini alkaa vaikuttaa, tuntuu oikeastaan kuin täällä olisi vieläkin tylsempää, kun alan havannoida selkeäämmin tämän turruttavan pysähtyneisyyden kaikki vähäisimmätkin yksityiskohdat. Koodivirheet, joista kukaan ei välitä, pihalla kököttävät palelevat pulut, vetoisan ikkunan raosta tunkevan ilmavirran heiluttama pölypallo pöydän nurkalla. Jees, ihan kuin olisin tullut vanhaan kotiini, jonne en kyllä varsinaisesti ikävöinyt. En enää ikinä juo mitään, missä on kofeiinia.

Työviikko alkaa tiistaina

Lintsasin sitten töistä maanantain, tosin ihan lääkärin luvalla. Maanantaina poissaolossa on kaksikin hauskaa puolta: Ensinnäkin viikonloppu tuntuu kestävän pitempään ja toiseksi seuraavaan viikonloppuun vähemmän aikaa. Olisipa hauskaa jos viikossa olisikin aina kolme päivää vapaata, vaikka sitten pitäisi vaihtaa viikon pituudeksi kahdeksan päivää. Toisaalta jos työ- ja vapaapäivien suhde säilyisi samana, niin kymmenen päivää töissä ja neljä päivää vapaata kuulostaa aika pahalta. Ei siis tietenkään neljä vapaapäivää, mutta viisikin työpäivää putkeen tuntuu olevan minun kestokykyni rajoilla.

Bugit ja muutospyynnöt olivat täällä kiltisti odottamassa minua jonossa. "Korjaa minut!" ne huutavat, ja minähän korjailen, tai ainakin yritän. Jotkut pyynnöt ovat niin kummallisia, että vaadittaisiin varmaankin jonkinmoinen telepatiavirtoja nauhoittava laite, jotta voisin saada selville mistä oikein on kyse. Kuvaukset ovat niin puutteellisia, että en osaa sanoa tarkoittavatko kuvaukset virheellistä tilannetta, vai tilannetta johon pitäisi pyrkiä. Mitäköhän kirjoittaja mahtoi ajatella? Ehkä muutan vain toiminnan juuri päinvastaiseksi kuin se nyt on. Ehkä ilmoituksella ajettiin takaa sitä. Jatkossa riittänee yksi yleinen korjauspyyntö: "Muuta kaikki."

Taisin taas syödä lounaalla betonia. Maharaukkani yrittää sulattaa möykyn, jonka sinne pureskelematta nieleksin, ja se taas vaatii kaiken energian mitä ruumiillani on käytössään. Sori vaan aivot, ei nyt riitä energiaa ajatteluun, kun pitää sulattaa tuota juttua mahalaukussa. Palataan asiaan joskus klo 18 paikkeilla.

Paastosta ei tullut sitten taaskaan mitään. Nyt en enää edes elättele toivoa, että ensi viikonloppuna yritän uudestaan. Olkoon koko paasto toistaiseksi. Pilaan ehkä paastolla kesälomaani, jos silloin sattuu siltä taas tuntumaan.

Pääsin, tai jouduin, johonkin toiseen projektiin, joka alkaa ensi viikon lopussa. Tiedossa on kai hektistä koodaamista, mikä kuulostaa tässä vaiheessa ihan kivalta vaihtelulta. Näin alkuun pitää kuitenkin kahlata läpi tolkuton määrä erilaisia outoja kirjainyhdistelmiä viliseviä dokumentteja, jotta tajuaisin yhtään mitä minun pitäisi tehdä. Nämä miljoonat kirjainyhdistelmät ovat minulle selkeästi akilleen kantapää: Unohdan ne aina lähes välittömästi. Joskus keskustelin aiheesta tuttuni kanssa, joka sanoi muistavansa yhdistelmät nimeämällä ne uudestaan tyyliin TIDF = Typerien Idioottien Dokumentti Formaatti. En tiedä, ehkä tuo voisi toimiakin, mutta pelkän oman lyhenteen muistamisesta ei taida olla paljakaan hyötyä, jos ei muista mitä lyhenne oikeasti tarkoittaa ja mihin se liittyy.

Siivouspäivä

Teinpä urotyön ja siivosin pöydän. Vastoin odotuksiani, kasasta ei löytynyt vaarallisia tai iljettäviä otuksia, eikä edes ruoan tähteitä. Yllättävimmät asiat, jotka pääosin papereista koostuvasta kasasta löysin, olivat yksi kuulakärkikynä, jonka luulin hukkuneen, ja takuukuitti jostain romusta jonka olin joskus palkkapäivänä ostanut kulutusvimmassani. Olipas tylsää. Olin vähän toivonut työhuoneeseemme yleistä hysteriaa, kun kasasta olisi loikannut skorpioneja ja jättiläishämäkkejä etsimään uutta turvapaikkaa ihmisten jalkojen juuresta.

Tänään on ollut vaisu päivä. Nyt ei tosiaan tunnu olevan mitään kunnollista tekemistä. Tein loppuun jonkun suunnitteludokumentin ja tutkailin jotain eksoottista virhettä, ja siinä sitten menikin koko aamupäivä. Ehkä jatkan paremman tekemisen puutteessa saman, tai jonkin muun eksoottisen virheen tutkimista. Kun virhetilanne ylittää tietyn mystisyyden tason, alkaa ongelman paikantaminen siirtyä ohjelmoinnista enemmän psykologian puolelle. Pitää miettiä, mitä ihmettä käyttäjä on saattanut tehdä jossain tietyssä tilanteessa. Jotkut käyttäjät onnistuvat käyttämään ohjelmia tavoilla, jotka eivät kyllä ihan äkkiseltään tule mieleen.

Haalarimiehetkin ovat hävinneet pihalta johonkin. Miesten kyhäämä teltta alkaa näyttää aika valmiilta, mutta jotain epämääräisiä rojuja lojuu vielä siellä täällä. Kyllä siellä varmaan ainakin jotain tulee tapahtumaan. Mitenköhän tuo hökötys kestää, jos koko viikkonlopun sataa lunta, räntää ja vettä? Ei tuosta katokselta kyllä valu mikään mihinkään. No toisaalta miehet joskus kävelivät pressullakin, joten eiköhän se kestä. Jännityksellä kyllä seurasimme, milloin pressu repeää ja mies holahtaa aukosta. Kyllä se pressu vaan ihmeen paljon näymmä kestää.

Hohhoijaa. Kylläpä taas tuntuu päivä pitkältä. Pitäisi varmaan taas keksiä jotain oheisohjelmaa johonkin väliin. Koneen ääressä kökkiminen ilman mitään erityistä tekemistä on varmaan kaikkein tylsintä mitä voi olla. Jospa kävisin vaikka pläräämässä mitä kirjoja hyllyssä on sen näköisenä, että etsisin jotain tietoa. Siinä on tietty suuri riski, että joku voi tulla kysymään mitä etsin. No sitten voin lukea ensimmäisen otsikon kirjasta jota plärään ja sanoa sen. Kappas vaan, juuri löytyikin!

Saapas nähdä tuleeko paastostani taaskaan mitään. Tällä hetkellä epäilen kovasti. Nyt olisi taas niin paljon kaikkea hommaa kotona, että en kyllä yhtään kaipaisi taas yhtä lisärasitetta. No en ota asiasta painetta. Ei minun ole mikään pakko paastota. Ehkä aloitan paaston ja lopetan sen vain sitten jos siltä tuntuu. Tai unohdan koko jutun toistaiseksi.

Huomio on saattanut joskus herpaantua

Ulkona sataa räntää. Olipa hieno ajoitus lähteä lounaalle toiselle puolen kaupunkia - kävellen tietysti. Räntäsade on varmaan kaikkein ärsyttävintä, koska se on sekä märkää että kylmää ja näyttää tyhmältä. Erityisen ällöä on jokin aika sitten maahan satanut lumi, joka on kastunut sitten kunnolla. Se näyttää likaisen harmaalta ja sellaisen päälle on ikävää astua, kun kengätkin kastuvat ja se moska vielä tarttuu kenkiin.

Päivän ohjelmani koostuu taas enimmäkseen bugikorjauksista. Tänään en ole vielä joutunut käynnistelemään kyllä serveriä kovinkaan montaa kertaa, mutta pahasti pelkään, että sitäkin on vielä tänään edessä. Mikään kiire hommilla ei onneksi taida olla. En ainakaan ole pitänyt kiirettä.

Aamupäivällä meinasin pari kertaa nukahtaa istualleni. Havahduin siihen että leukani kosketti rintaani. Oikeastaan siis nukahdinkin. Toivottavasti leukani alkoi heti valua alaspäin, enkä nukkunut sitä ennen puolta tuntia leuka pystyssä. Vaikka mitäpä sillä oikeastaan on väliä? Istun selin muihin huoneessa istuviin nähden, joten jos en sattunut kuorsaamaan, en usko että kukaan edes huomasi mitään erityistä. Eikä sillä varmaan muutenkaan ole kenellekään mitään väliä, tuijotanko ruutua apaattisesti silmät auki vai kiinni.

Olisi varmaan kaameaa, jos työ olisi yhtä aikaa sekä tosi tärkeää ja tosi tylsää. Esimerkiksi jonkun tehdasprosessin valvomista: Tuijottelisi kaiket päivät jotain mittareita, ja mitään ei ikinä tapahtuisi. Sitten siihen tottuisi, että mitään ei kumminkaan tapahdu ja alkaisi touhuamaan jotain ihan omiaan, jolloin tietenkin jokin menisi pahasti pieleen ja koko tehdas räjähtäisi. Satoja kuolleita ja miljardien eurojen vahingot! Siinä olisi vähän noloa sitten selitellä että nukkui "kun ne mittarit olivat niin tylsiä, eikä mitään ikinä tapahtunut". Tässä hommassa mitä teen on kyllä se hyvä puoli, että mitään kaameaa ei tapahdu, vaikka huomioni herpaantuisi välillä aivan totaalisesti pitkäksikin aikaa.

Haalarimiehet pihalla ovat saaneet telttansa jo melkein valmiiksi, mutta nyt siellä tapahtuu jotain muuta. Jotain pellin palasia näyttävät ainakin raahaavan rakentamalleen katokselle. Ehkä tuolla rakennetaan sittenkin jotain pysyvämpää rakennelmaa kuin juhlatelttaa? Hämmentävästi haalarimiesten yhtenäinen pukeutumislinjakin on murtunut: Nyt toisella on sadetakki ja toisella ei.

Vaadin parempia serverin käynnistystekstejä

Pihaan rakennettavasta hökötyksestä näyttäisi muodostuvan teltta, eikä pelkkä katos. Kun hökötys on valmis, puolen pihan tapahtumia ei näy tänne mitenkään. Siellä varmaan tehdään jotain huippusalaisia juttuja. En varmaankaan koskaan saa selville mitä tuolla oikein tapahtuu.

Aloin miettiä tarkemmin mitä paperikasassani mahdollisesti lymyilee. Ruoan tähteet voisivat hyvinkin houkutella sinne vaikka minkälaisia pieniä otuksia. Yritin muistella mitä olen työpöydän ääressä syönyt viimeisen puolen vuoden aikana:
- Pari munkkia
- Porkkanoita
- Omenoita
- Karkkia
- Ehkä herneitä joskus kesällä
Nyt kun ajattelen asiaa, olen ihan hyvin saattanut unohtaa pöydälle jotain ruoan jämiä, jotka ovat hautautuneet paperien sekaan. Joku öiseen aikaan toimistolla vipeltävä otus on saattanut haistaa jo kaukaa ruoan ja kaivautua kasaan. Ehkä otuksella on ollut kavereitakin mukana ja ne ovat alkaneet lisääntyä. Täytyy alkaa syrjäsilmällä tarkkailla paperikasaa, josko siellä näkyisi liikettä.

Pitäisi joskus laskea kuinka monta kertaa päivässä käynnistän uudestaan serverin. Välillä tosin käynnistelen eri serveriäkin, mutta toisinaan tuntuu siltä, että suurin osa päivästä kuluu samoja serverin käynnistystekstejä tuijotellessa. Ruudulla vilisevät tekstit ovat kaiken huipuksi jotain aivan merkityksetöntä soopaa. Jos minä tekisin serverin, jota pitäisi käynnistellä jatkuvasti, laittaisin käynnistymisteksteiksi jotain mielenkiintoisempaa. Vaikka jotain aforismeja tai jotain. Tai oikeastaan serverin käynnistymisen yhteydessä voisi näyttää aina pätkän jostain romaanista. Sitten sitä oikein odottaisi, että pääsisi taas käynnistämään serverin, jotta näkisi miten tarina jatkuu.

Olen melko varma että jokin liikahti äsken paperikasassa! Siellä todella majailee jotain iljetyksiä! Onneksi en alkanut heti siivoamaan kasaa. Taidan jäädä tänään myöhään töihin, ja kun kaikki ovat lähteneet, haen jonkun painavan vehkeen romuhuoneesta ja nuijin sillä paperikasaa. Joko otukset liiskaantuvat tai ainakin pakenevat muualle.

Pihapiirissä tapahtuu

Haalarimiehet ovat rakentaneet pihalle jonkinmoisen katoksen rungon, joka peittää puolet pihasta. Varsinaista katetta ei ole vielä laitettu ja muutenkin viritys näyttää aika väliaikaiselta ratkaisulta. Mitäköhän tuolla tulee tapahtumaan? Ravintola järjestää ulkoilmajuhlat talvella tuossa pihalla ja sateen varalta puolet pihasta katetaan? Herätysjuhlat?

Enpä sitten ehtinyt kauaa peukaloita pyöritellä tekemisen puutteessa. Asiakkaat ovat muistaneet minua oikealla vyöryllä virheitä ja puutteellisuuksia. Hohhoijaa. Tämä urakka jatkuu varmaan kesään saakka, tai ainakin minun osaltani siihen asti, että joudun toiseen projektiin.

Joku nainen pudistelee mattoja viereisen rakennuksen parvekkeella. Onpas monta pientä mattoa. Ja aivan eri värisiä keskenään: Yksi on kirkkaan punainen, toinen vihreä ja kolmas ruskea. Yksi taitaa olla jopa musta. Tuon naisen kotona on varmaankin värikäs sisustus, koska aika kirkkaita värejä hän tuntuu suosivan pukeutumisessaankin: Kirkkaan punainen takki, beiget housut ja oranssi paita. Meidän toimistossa ei varmaan kukaan pukisi päälleen kirkkaan punaista tai oranssia vaatetta. Hillityt värit ovat täällä suosiossa.

Pitäisi varmaan siivota pöytä. Jotenkin puolet pöydästä on päässyt ryönääntymään täyteen hujan hajan olevia papereita ja cd-levyjä. Ehkä siellä seassa on aarteita? Tai jotain ällöttävää, kuten ruoan murusten houkuttelemia koppakuoriaisia. Tai jotain vaarallista: Käärmeitä ja skorpioneja! Uskallankohan sittenkään siivota pöytää? Se saattaa sitä paitsi olla ihan turhaa työtä, sillä parin kuukauden päästä koko toimisto muuttaa uusiin tiloihin, ja pöytä täytyy joka tapauksessa siivota.

Ulkona on näymmä alkanut sataa vettä. Haalarimiehet ovat pukeneet sadetakit päällensä ja kiivenneet rakentamansa hökötyksen päälle kiristelemään jotain pultteja. Toisen takki on vihreä ja toisen keltainen. Touhu näyttää aika vaaralliselta, koska haalarimiehet heiluvat sentään aika korkealla ja telineet ovat varmaankin liukkaat. Minun työni on onneksi kohtuullisen turvallista, jos ei oteta huomioon paperikasassa mahdollisesti väijyviä skorpioneja.

Erilainen maanantai

Ällistyttävää. Olin tänä aamuna ensimmäinen ihminen työpaikalla. Huone oli ihan pimeä ja tasaista näppäimistön nakutustakaan ei kuulunut. Hetkeksi jo pelästyin, että olen tullut tuntia liian aikaisin töihin, mutta kyllä kaikki kellot näyttivät ihan normaalia töihintuloaikaa: 8:45. En voi kuitenkaan olla täysin varma siitä, että kyseessä on ainutlaatuinen tapaus. Yleensä maanantaiaamuisin olen niin tokkurassa, että en muista mitään lounasta edeltävistä tapahtumista. Tänään heräsin sattumalta naurettavan aikaisin, enkä saanut enää unta. Ehkä kroppani mielestä heti töihin tullessa oli jo lounasaika, ja olin siksi niin virkeä. Illalla voi uni tulla kyllä aika nopeasti.

Pihalla on lumiaura. Huisaa! Jos lumi tuo tullessaan lumiaurat, niin kivaa kun sataa lunta. Lumiauroja on kiva katsella. Tänään pihalla on muutenkin oikea jännitysnäytelmä käynnissä: Lumiauran lisäksi ikkunasta on näkynyt kolme haalaripukuista miestä sekä pakettiauto, jossa lukee jotain telineisiin liittyvää, ja jotain omituisia metallihäkkyröitä, joiden parissa haalarimiehet touhuilevat. Mitäköhän tuonne oikein rakennetaan? Harmi, että toiminta tapahtuu hieman aktiivisen näkökenttäni ulkopuolella: Minun pitää kurkotella varta vasten, että näen mitä pihan tuossa osassa tapahtuu.

Pomomme oli ollut logeista päätellen viikonloppunakin töissä ja tehnyt jotain korjauksia. Tein ensitöikseni vielä yhden samanlaisen korjauksen, joka oli jäänyt pomoltani huomaamatta. Nyt onkin varmaan päivän työt tehty. Minulla ei ainakaan ole tiedossa mitään, mitä pitäisi tehdä. No, voisin kai testailla tuota juuri tekemääni korjausta ja ehkä pomonkin tekemiä korjauksia, mutta eipä niissä taida paljon testaamista olla. Joko ne toimivat, tai sitten eivät. Korjaukset olivat sen tyyppisiä, että testin tulos tuskin vaihtuu, vaikka testin tekisi sata kertaa. Mutta kun ei tässä nyt muutakaan tekemistä ole, niin ehkä testaan toiminnon varmuuden vuoksi sataan kertaan.

Paastoni jäi ensimmäisellä yrittämällä heikoksi esitykseksi. Viikonloppuna olikin muka niin tärkeitä tilaisuuksia, että niitä ei voinut pilata pelkästään vettä juomalla ja olemalla mahdollisesti äärimmäisen kärttyinen. Ratkesin siis syöpöttelemään heti kotiin päästyäni. Ensi perjantaina yritän uudestaan.

Perjantai-iltapäivän hitautta

Pläräilinpä aikani kuluksi työpaikkailmoituksia. Kyllähän siellä oli taas pari paikkaa, joihin voisin teoriassa hakea, mutta tuskinpa pääsisin kumpaankaan. Toisessa vaadittiin jotain papereita, joista en ole ikinä kuullutkaan, ja toisessa olisi hyvä tuntea kehitysympäristö jota en tunne. Enpä taida viitsiä hakea. Varmaankin ne olisivat muutenkin vain samaa soopaa erilaisessa paketissa. Tuosta tuli kyllä mieleen, että voisin pikkuhiljaa kyllä alkaa tutustua uusiin kehitysympäristöihin, ihan siltäkin kannalta, että en varmaan kuitenkaan täällä homehdu eläkeikään asti.

Testausurakka jatkuu. Pomomme oli eilen riehunut täällä yötä myöten ja tehnyt jotain hämäriä korjauksia ja nyt niitä sitten pitää testata. Lisäksi uusia bugeja tuntuu löytyvän jatkuvalla syötöllä. Jotkut toiminnot, jotka ovat aiemmin toimineet, ovatkin mystisesti lakanneet toimimasta. Hieno homma. Pitää varmaan taas testata kaikki mahdollinen uudestaan. Kyllä tätä varmaan voidaan pyöritellä pari viikkoa vielä. Nyt ovat onneksi virheilmoituksilla pommittavat asiakkaat apuna testauksessa.

Onpas kello vähän. Perjantai-iltapäivisin aika jotenkin hidastuu ja venyy. Se varmaankin jotenkin ennakoi ja tasapainottaa viikonloppuisin tapahtuvaa ajankulun nopeutumista. Viikonloppuisin on heti herätessä jo päivä puolessa, ja ennen kuin tajuaakaan on jo ilta ja yö. Olisipa säädin, jolla voisi itse vaihtaa ajankulkunopeutta. Nyt voisin vaikka kokeilla, kuinka nopeaksi ajankulun saisi.

Aloitin kai sitten paastonkin lounaan jälkeen. Tarkoitus olisi siis olla viikko syömättä. Juon vaan mehuja, teetä ja ehkä jotain kevytlimsaa. En kuitenkaan suhtaudu paastoon kauhean vakavasti, joten saattaa olla, että lopetankin sen jo heti huomenna. Kiusaan nyt itseäni ainakin tämän illan. Jos tämä menee pieleen heti, niin saatan yrittää viikon päästä uudestaan.

Paloturvallisuus on kunnossa

Vastapäisessä rakennuksessa näkyy ravintolan keittiön henkilökuntaa työn touhussa. Hieman ihmettelen, miksi en ole aiemmin huomannut ikkunassa mitään. Nyt siellä tuntuu olevan melkoinen vilske käynnissä. Ehkä verhot ovat aiemmin olleet kiinni, tai keittön järjestystä on muutettu, niin että nyt ikkunan kohdalla on jotain tärkeää ja aiemmin siinä ei ollut mitään miksi kukaan olisi liikkunut siellä päin.

Nyt surkea testauksemme alkaa kantaa hedelmää: Käyttäjät ovat parissa tunnissa saaneet aikaiseksi kasapäin virheitä tilanteissa, joihin mielikuvitus ei testausvaiheessa kerta kaikkiaan venynyt. Pari aivan typerääkin juttua oli jäänyt näymmä huomaamatta. Nyt sitten korjataan virheitä niin, että savu nousee näppäimistöstä.

Huomasin juuri, että olen koko ajan istuskellut suoraan palosammuttimen alapuolella. Siis semmoisen sprinklerin, josta alkaa suihkuta vettä kun tietty lämpötila ylittyy. Tulikin heti turvallinen olo: Jos vaikkapa aivoni käyvät niin ylikierroksilla, että hiukseni syttyvät palamaan, niin palosammutin pelastaa minut varmasti. Epäilen kuitenkin, että vaaraa aivojen ylikuumenemisesta tuskin on. Enemmän pelkään sitä että aivoni alkavat sammaloitua.

Nenänkaivelutaiteilija

Ulkona paistaa aurinko! Kaikki näyttää epätodellisen selkeältä. Nyt huomaan, että yksi rakennus, jonka eilisessä raportissani laskin likaisen valkoiseksi, onkin itse asiassa vaalean beige. Ulkona on ollut niin harmaata ja ikkunat ovat niin likaiset, että ei tuommoisia eroja ole ihan helppo huomata. En jaksa kuitenkaan päivittää raporttiani, tämä täydennys saa luvan kelvata.

Testausurakka jatkuu vain. Välillä tosin olen joutunut koodaamaankin jotain, sillä testeissä koodista on löytynyt pari huomattavaa puutteellisuutta. Pahasti pelkään, että ihan kaikkia virheitä ja puutteellisuuksia ei ehditä paikantaa ajoissa, sillä koko möllyskä pitäisi heivata tuotantoon huomenna ja vielä tänäänkin on tehty melko isoja muutoksia. No, asiakkaat jatkavat sitten testausta.

Olisikohan hienoa, jos osaisi tehdä jotain ihailtavaa tosi hyvin ja helposti, ja siitä vielä maksettaisiin hyvin? Siis jos jostain syystä kävisi ilmi vaikka, että ihmisistä olisi tosi kiva katsella kun kaivelen nenää? Sitten varmaan tekisin nenänkaiveluvideoita päivät pitkät, ja ehkä joskus kävisin jossain tilaisuuksissakin kaivelemassa nenää suuren yleisön edessä. Eipä olisi vaikeaa hommaa, ja olisihan se hienoa, kun ihmiset ihailisivat ja saisi paljon rahaa. Nykyisellään ehkä olo tuntuisi käytännössä vähän tyhmältä, koska enhän minä kuitenkaan tekisi muuta kun kaivelisin nenää. Vaikea sitä olisi itse niin arvostaa, vaikka sitä muut arvostaisivatkin. Ja voi olla, että nenän kaivelua olisi aika vaikea varioida ja kehittyä siinä. Se olisi vaan sitä samaa nenän kaivelua päivästä toiseen. Varmaan sitä alkaisi kaivata jotain haasteitakin. Ehkä sitten vapaa-ajallani koodaisin jotain tyhmää.

Yllättävän läheinenkin tulevaisuus on hämärän peitossa työtehtävien suhteen. Olisikohan niin, että oikeita hommia ei tosiaankaan ole, ja joudumme vain korjailemaan virheitä ja pyörittelemään peukaloita? Ehkä pöydän alta könyää esiin dokumenttipeikkokin. Saattaa olla, että jatkossa minulla on aikaa tehdä entistäkin yksityiskohtaisempia raportteja toimistomme monimuotoisista tylsyystekijöistä.

Rakennusraportti

Tänään on taas serverinkäynnistelypäivä. Teen pari muutosta johonkin, käynnistän serverin uudestaan, odottelen serverin käynnistymistä, kyllästyn ja alan tehdä jotain muuta, muistan että olinkin tekemässä jotain ennen kuin harhauduin, testaan muutoksen, teen lisää korjauksia, käynnistän serverin, odottelen käynnistymistä jne. Toistetaan muutama tunti.

Raportti ikkunasta näkyvistä rakennuksista:
Ikkunasta näkyviä rakennuksia: 5 valkoista (pari tosin hyvin likaisen valkoista), 2 ruskeaa, 2 harmaata ja 3 punatiilistä rakennusta. Pari osaa parista rakennuksesta näkyy tähän niin huonosti, että saattaa olla, että punatiilisiä on jopa kaksi enemmän tai yksi vähemmän ja valkoisia rakennuksia ehkä yksi enemmän. Tekisi vähän mieli laskea näkyvien rakennusten kerrokset ja ehkä jopa niiden keskiarvokin, mutta en jaksa. Suurimmassa osassa taitaa olla kuusi kerrosta ja pari vähän matalampaakin löytyy. Roskalaatikoita rekennusten pihalla tähän näkyy noin kahdeksan. Ilmanvaihtohökötyksiä näkösällä on ehkä viisi. Pitäisi hommata tänne kyllä kiikarit, että pääsisin tarkempaan tulokseen raporteissani jatkossa.

Ärsyttävä flunssantapainenkin vain jatkuu. Olin uudenvuoden päivän kuumeessa kotona, ja siitä lähtien yskä ja nuha on vaivannut. Siis yli viikon jo nyt. En ole ihan varma onko kyseessä sama flunssa, vai olenko saanut jälkitautina jonkun toisen viruksen. Tuntuu kuitenkin siltä, että koko ajan olen ollut vähän kipeä. Kuumeenkin olen mitannut aamuisin varmaan joka päivä, mutta ei vaan ole kuumetta yhtään. Pahus.

Samojen juttujen uudelleen testaaminen ei ole toistaiseksi ollut ihan niin tylsää kuin pelkäsin. Jostain on taas ilmaantunut uusia virheitä, ja niiden paikantaminen on viennyt niin paljon aikaa, että tuntuu melkein kuin testaisin jotain ihan muuta juttua. Kuitenkin vain melkein. Ällistyttäviä deja-vu-tuntemuksia tässä kyllä tulee jatkuvalla syötöllä. "Ihan kuin olisin täytellyt tätä samaa lomaketta samoilla tiedoilla aiemminkin." "Enkös minä jo testannut tämänkin jutun?" "Onpas järkyttävän tylsää." "Miten kello voi olla noin vähän?"

Olen viime aikoina nukkunut harvinaisen hyvin. Siis pommiin melkein joka päivä. Ehkä tarpeettoman virkeästä olotilasta johtuen näinä parina viime päivänä aika on tuntunut matelevan vielä normaaliakin hitaammin. Normaalisti olen kai niin koomassa, että en edes huomaa ajan kulumista. Pitäisiköhän ihan ehdon tahdoin alkaa nukkua vähemmän? No jos yrittäisin taas alkaa tulla ajoissa työpaikalle, niin ongelma poistunee itsestään.

Rukousten esittämistä tietokoneelle

Pääsin tänään taas suosikkihommiini: Tietokannan perkaukseen. Etsiskelen kahdesta eri taulusta yhtä tiettyä merkkijonoa, ja kun sellainen löytyy, siirrän tekstin kahteen erilliseen tiedostoon ja laitan kantaan tilalle viittauksen tiedostoihin. Paljon tylsempää urakkaa saa kyllä hakea. Sitten kun saan tämän loisteliaan työsuorituksen valmiiksi, minua odottaa toinen ikuisuussuosikkini: Testaus. Pääsen testaamaan uudestaan kaikki samat jutut, jotka testasin viime viikollakin. No pitää yrittää olla positiivinen, ehkä toisella kerralla löydän testauksesta ihan uusia ulottuvuuksia.

Näin aamupäivällä ikkunasta kun jossain tuolla kaukana oli liikennevaloissa jonossa kaksi täysin samanlaista ambulanssia peräkkäin. Vilkut eivät olleet päällä. Ehkä ne oli hankittu samaan aikaan joskus aikoja sitten, ja nyt ne olivat matkalla johonkin määräaikaishuoltoon. Toivottavasti kukaan ei juuri nyt satu tarvitsemaan ambulanssia siellä päin mistä nuo ambulanssit tulivat.

Mitäköhän ihmiset sata vuotta sitten olisivat ajatelleet, kun olisivat nähneet millaista eläminen ja työnteko nykyään on? Kaipa he olisivat ensimmäiseksi kiinnitäneet huomiota ulkoisiin puitteisiin, jotka kai ovat sikäläisiin standardeihin nähden aika hienot. Tuntien tuijottelun jälkeen hekin ehkä alkaisivat ymmärtää homman tylsyyden. Tai mistä sitä tietää, vaikka he pitäisivät monitorin tuijottelua ja koodin suoltamista hyvinkin ylevänä hommana. Ehkä he näkisivät siinä jotain rukoilemisen kaltaista.

Tavallaan koodaaminen onkin oikeastaan aika lähellä uskontoa ja varsinkin rukoilua. Tietokoneessa asuva jumala kyllä toteuttaa lähes kaikki toiveet mitä sille esittää parhaan kykynsä mukaan, mutta se vaatii tarkkaa muotoa palvomismenoissaan. Ohjelmointi on ikäänkuin tarkasti määriteltyä rukousta tietokoneen hengille. Pitää puhua tietokonehenkien omaa kieltä, että ne kiinnostuisivat vähääkään siitä mitä sinulla on niille asiaa. Ei auta, vaikka olisit kuinka sielultasi puhdas, ja vaikka kuinka syvästi kunnioittaisit tietokonettasi, yksinkertainen rukous tyyliin "etsi minulle ne tiedot jotka haluan" ei vain toimi. Pitää rakentaa hengille alttari (sovelluskehitysympäristö) ja miettiä tarkkaan mitä todella haluaa ja kuinka asiansa esittää. Useimmiten tietokoneen henki kyllä toteuttaa toiveesi juuri niinkuin haluat, mutta ei aina. Alttarilla saattaa olla bitti poikittain ja vastaukseksi oikein muotoiltuun rukoukseesi saat vaan herjoja. Ja joskus osoittautuu, että se mitä koneelta pyysit, ei todellisuudessa ollutkaan ihan sitä mitä luulit haluavasi.

Taidanpa jatkaa uhrimenojani tämän typerän ruudun edessä. Kun kirjoitan miljoona riviä pitkän rukouksen koneelleni, sen olisi parasta antaa minulle jotain tosi hyvää. Tai antaa jotain hyvää edes asiakkaillemme, ja asiakkaat puolestaan saisivat palkita pappina toimimiseni ruhtinaallisesti.

Lyhyt oppimäärä työtehtäviini

Aikaisemmin töihin tuleminen meni tänään vähän penkin alle, kun tulinkin puoli tuntia myöhässä töihin. En vain päässyt sängystä ylös ajoissa, kun väsytti niin paljon. Onneksi on viikonloppu. Tänä viikonloppuna en kyllä jaksa ja ehdi tehdä varmaan mitään muuta kuin nukkua. No nukkuminen ei ainakaan ole tylsää. Paitsi jos satun näkemään unta että olen töissä, mitä onneksi tapahtuu aika harvoin.

Kappas vaan, copy-paste-urakan tuotantoonotto siirtyi jälleen. Jokin jossain ei taaskaan toimi, ja nyt joku kai tekee jossain jotain ja sitten ensi viikolla pitää taas testata kaikki uudestaan. Hienoa. Asiakas on varmaan tosi tyytyväinen. Esitettiin jo kysymys, että onkohan meillä projektille enää koko asiakastakaan. Tässä on ihan tosi motivoitunut olokin testata nyt näitä juttuja, kun tietää, että ensi viikolla testataan kaikki taas uudestaan. Testaaminen on muutenkin niiiiin tylsää.

Olisikohan se laskettavissa painajaiseksi, jos näkisin unta tuntikausia kestävästä testaamisesta? Aina kun lopulta saisin jonkun jutun testattua, niin joku tulisi sanomaan, että jokin jossain mahdollisesti muuttui, ja kaikki pitää testata uudestaan.

Lyhyt oppimäärä työtehtäviini:
([klikataan hiirellä, maalataan teksti], Ctrl + C, [klikataan hiirellä], Ctrl + V) * n

Jos tylsyydestä saisi puristettua energiaa, kaikki maailman energiantuotanto-ongelmat olisi ratkaistu. Yksin meidän toimistostamme irtoaisi taatusti suurehkon kiintotähden verran tylsyysenergiaa. Ajatella, jos edes puoliksi yhtä tylsiä toimistoja on maailmassa satoja, tuhansia ja jopa miljoonia, niin mikä käsittämätön määrä energiaa siitä syntyykään! Miksi tätä ei tutkita tutkimuslaitoksissa? Kaikenmaailman anti-materian tutkimiseen kyllä riittää resursseja.

Kofeiinista irrottautumista (taas)

Jatkan kahvittomuus-linjalla. Kyllä tähän teehenkin alkaa jo tottua, vaikka väsyttää kyllä ihan älyttömästi. Äärimmäisen tylsän testauksen tekeminenkään ei kyllä ainakaan yhtään auta asiaa. Aamupäivällä sorruin taas tuntikausiksi surffailemaan jossain omituisilla sivustoilla, joiden sisältö liittyi työn tekemiseen erittäin väljästi tai ei ollenkaan. Ensin lähdin hakemaan jotain ihan oikeaa asiaa odotellessani taas serverin käynnistymistä ja jotenkin vain hairahduin. Eivätkä ne sivustot olleet edes mitenkään mielenkiintoisia. No, ehkä sieltä taas imeytyi alitajuntaani jotain tiedon kultajyväsiä, jotka loikkaavat tietoisuuteeni juuri kun niitä tarvitsen.

Anonyymit kofeinistit jäivät myös vaivaamaan minua. Eilen mieleeni ei tullut etsiä englannin kielisillä hakusanoilla. Jospa vaikka ulkomailla oltaisiin meitä tässäkin suhteessa vuosia edellä. Caffeine addicts anonymous -hakusanoillakaan ei löytynyt kuitenkaan mitään järkevää:
http://www.google.com/search?q=caffeine+addicts+anonymous
Joku muukin kirjoitteli aiheesta englanniksi blogiinsa ja joku muu kuvaili sillä jotain juomaa. Ilmeisesti kofeiiniriippuvuutta ei pidetä kovin suurena ongelmana.

Kofeiiniriippuvuus syntyy säännöllisessä käytössä, jolloin myös sietokyky kasvaa. Säännöllinen kahvin käyttö ja kofeiiniriippuvuus ovat modernissa yhteiskunnassa erittäin yleisiä. Kofeiinin vieroitusoireita ovat muun muassa väsymys, keskittymiskyvyn puute ja päänsärky. Riippuvuutta aiheuttava päiväannos on noin 350 mg (3—4 kuppia kahvia).
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kofeiini

Tälläkin hetkellä tekisi kyllä mieli kahvia ja väsyttää ihan tolkuttomasti. Keskittymiskyvyssänikin olisi kyllä parantamisen varaa, mutta päänsärkyä en voi kyllä väittää tuntevani. Ehkä vieroitusoireet ovat jo menossa ohi? En ole moneen päivään juonut 3-4:ää kupillista kahvia. Kokista ja teetäkin olen juonut aika maltillisesti, ei niistä luulisi irtoavan kofeiniia niin paljon. Jospa ensi viikolla saisin vähennettyä vielä teen ja limsan juontiakin ja syötyä vähemmän, niin voisin ehkä sitä seuraavalla viikolla jo kokeilla mehupaastoa. Taidan varmuuden vuoksi aloittaa paaston kotona. Jos tulen paastosta entistäkin väsyneemmäksi, niin parempi minimoida ne päivät joina pitäisi käydä töissä. Saattaa olla muutenkin, että olen jo kahden päivän jälkeen ihan valmis lopettamaan koko paaston.

No nyt joku löysi jonkun virheen. Pitää kai alkaa korjaamaan sitä tai ainakin selvittää mistä se johtuu. Pitäisi kai riemuita: On virheiden paikantaminen sentään vähän vähemmän tylsää kuin pelkkä testaaminen virheiden toivossa. Taidanpa laittaa kuulokkeet korville ja luukuttaa jotain konemätkettä lujalla, niin pysyn ainakin hereillä. Bugien korjaaminen on kuitenkin huomattavan paljon hankalampaa unessa. Testaaminen vielä voisi mennäkin samalla nukkuen, mutta korjaamiseen tarvii sentään vähän ajatella jotain.

Uuden vuorokausirytmin aiheuttamaa väsymystä

Kuulin tänään että projektini toisessa yksikössä toteutuu, mutta vasta joskus keväällä. En tiedä pitäisikö riemuita vai olla pettynyt. Kai se on ainakin vaihtelua, mikä tahansa vaihtelu tähän tylsyyteen on kai vain hyvästä.

Taas on koko aamun väsyttänyt aivan järjettömästi. Välillä huomaan, että silmäni lupsahtelevat kiinni ja niiden saaminen auki vaatii todellakin ponnisteluja. Pari kertaa silmäluomeni ovat jääneet vähän ikään kuin puoliväliin, enkä ole saanut tarkennettua katsettani ruudulle ilman todella vaativaa keskittymistä. Aivan kuin olisi maanantai, vaikka on jo keskiviikko. Eilisaamu menikin ihmeen kitkatta.

Olen alkanut tulla töihin hieman aikaisemmin. Tästä seuraa se ihanuus, että voin lähteäkin täältä hieman aikaisemmin ottamatta ainakaan niin suuria miinustunteja takkiini kuin aiemmin. Huono puoli taas on se, että en tietenkään ole alkanut mennä nukkumaan yhtään aikaisemmin, mistä seuraa se, että nukun entistäkin vähemmän ja olen entistäkin väsyneempi. Aamupäivisin lähes olen täysin pihalla siitä, mitä ympärilläni tapahtuu.

Tänään uusi tuntikirjanpitojärjestelmämme yllättäen heräsi henkiin. Ehkä se ei olekaan aivan täysi susi? Kaamea se on edelleen, mutta kyllä se ainakin jollain tasolla tuntuu toimivan. Siihen voi todella kirjata työtunnit ja se jopa näyttää tallentavan ne johonkin. En silti luota siihen, ja kirjaan varmuuden vuoksi tunnit erilliseen tekstitiedostoonkin. Vaikka mitäpä se oikeastaan minua haittaisi, jos vaikka tiedot tekemistäni tunneista johonkin häviäisivätkin? Taidankin tuhota koko tiedoston. Tadaa, koneella on 0,1 kb enemmän levytilaa!

Juon taas teetä. En eilen juonut kahvia ollenkaan, jospa kestäisin tämänkin päivän ilman kahvia. Yritän myös pärjätä vain yhdellä limsalla päivässä. Onkohan olemassa jotain AA:n tapaista yhdistystä kofeiiniaddiktiossa eläville? AK? Anonyymit Kofeinistit? Anonyymit Kofeiiniriippuvaiset? Hakukone ei löytänyt kumpaakaan. Ehkä sellaista ei vielä ole. Ehkä juuri minun pitää perustaa tällainen yhdistys. Ehkä löysin juuri elämäntehtäväni? Paitsi että haluanko todella itsekään täysin eroon kofeiinista? Tuhoaako kofeiini elämäni?

Flunssailua

Köh köh. Röh röh. Onpas kivaa: Minulla on taas jonkin asteinen flunssa, ja sitten vielä ähky kun söin lounaalla liikaa. Tuntuu siltä kuin olisin syönyt säkillisen sementtiä. Ei pitäisi ikinä mennä nälkäisenä syömään johonkin buffettiin. Sitä vaan syö ja syö, eikä tajua, että on syönyt jo ihan liikaa. Nälkä oli olevinaan ihan hirveä, kun en ehtinyt aamulla syödä aamupalaa. Kaiken huipuksi olin suunnitellut jo aloittavani varovaista laskua tulevaan paastoon.

Kuten arvata saattoi, päivän ohjelmaan on kuulunut tuntikirjauksen kanssa sekoilua, ohjeiden pläräystä ja kyselemistä toisilta. Eikä kukaan kai ole saanut varsinaisesti kirjattua tehtyjä tuntejaan. Jotain tyhjiä lomakkeita ja virheilmoituksia sentään on ruudulle saatu ja pari mielenkiintoista teoriaa esitetty siitä, mikä voisi olla vialla. Tämä on taas niin tätä samaa kuin aina. Nyt etsitään jo syyllisiä, esitetään jälkikäteen mitkä olisivat olleet parempia vaihtoehtoja, ja spekuloidaan syitä miksi ihmeessä tuntikirjausjärjestelmä on sellainen kuin se on.
- Onkohan käyttöliittymän suunnittelija ollut autisti?
- Tai näkövammainen?
- Niin joo, kyllähän ne sokeatkin tosiaan ohjelmoi nykyään.
- Ehkä tämä toimii tosi hyvin jollain puhekäyttöliittymällä.

Ikuisesti jatkunut copy-paste-urakkakin alkaa viimeinkin lähestyä loppuaan. Nyt ollaan virallisesti jo lopputestaus- ja bugienkorjausvaiheessa. Tämä täyttää minut jälleen toivolla paremmasta tulevaisuudesta. Kaikki kamaluus ja tylsyys loppuu aikanaan, kun vain jaksaa odottaa. Kohta koodaan jo jotain ihan muuta. Tietysti se jokin muu voi olla jotain vielä tylsempää ja kamalampaa kuin tämä, mutta sitä on kyllä vaikea uskoa. Haluan olla positiivinen.

Olen käyttänyt tänään kohtuuttoman paljon aikaa arvioiden olotilaani flunssan kannalta. Olin eilen kuumeessa, mutta kun tänä aamuna ei ollut enää kuumetta, niin päätin sitten lähteä töihin. Nyt olen sitten koko päivän yrittänyt sisäisesti tunnustella itseäni, että olenko vielä kuitenkin kipeä vai en.
- Vähän yskittää. Flunssaa siis on.
- Aristaako silmiä? Ei. Yleensä flunssassa aristaa, eli flunssaa ei ole.
- Kurkku on kipeä. Juu flunssaahan se.
- Väsyttääkö? No ei oikeastaan. Jos olisin kunnolla flunssassa, niin en kyllä pysyisi täällä hereillä mitenkään.
- Onpas tosi kylmä. Varmaan kuume on nousussa. Tai sitten täällä vaan on kylmä.
Pitäisiköhän varata aika työterveydenhuoltoon? Tai etsiskellä edes jostain kuumemittari? Tai vaan ynistä jotain sekavaa ja lähteä kotiin?