Vähäpätöisten bugien korjailu tuntui tänä aamuna heti niin tylsältä, että oli pakko keksiä jotain muuta tekemistä. Ihan mitä vain. Tunnin monitoria tuijotettuani ja klikkailtuani hiirellä päämäärättömästi kaikkea mahdollista, osuin sitten vahingossa ohjelmistojen päivityssivulle. Siinäpä olikin työsarkaa. Typerä päivitysohjelma oli viallinen ja sen viallisuuksien kiertämisessä oli haastetta pitkäksi aikaa. Latailupalkkien matelemisen seuraaminen on kyllä äärimmäisen tylsää. Kun sain sitten kaikki päivitykset lopulta ladattua ja käynnistettyä ohjelmiston uudestaan, en huomannut mitään muutosta tapahtuneen, jos ei versionumeron vaihtumista oteta huomioon.
Lumiaura pörrää tuolla vähän kauempana olevan talon pihalla. Lumiaurat ovat kyllä kivoja. Ne ovat ehkä parasta talvessa. Muuten talvi on kyllä aika kamalaa. Eilen menin töiden jälkeen käymään kirjastossa, enkä jaksanut laittaa hanskoja käteen, kun ajattelin että matka on sen verran lyhyt. Olisi pitänyt. Kotona huomasin että kädet olivat punaiset tomaatit ja niitä kirveli. Sain kai paleltuman käsiini alle viidessä minuutissa. Vielä tänäänkin toinen käsi on aika kipeä ja iho tuntuu omituisen karhealta. Pitäisi todellakin vaatia vaarallisen työn lisää, kun työmatkallakin voi tapahtua tällaisia kauheuksia.
Puolet huoneemme työntekijöistä on jossain koulutuksessa. Jotenkin kun on hiljaisempaa ja vähemmän väkeä, niin tulee heti semmoinen olo, että mitäs minäkään täällä oikein luuhaan. Tieto kohta alkavasta uudesta projektista ja korjattavien bugien vähäpätöisyys luovat tunteen väliajasta tai -tilasta. Vähän niin istuisi pitkällä tylsällä junamatkalla kaupungista toiseen. Toivottavasti siellä toisessa kaupungissa on hauskempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti