Lintsasin sitten töistä maanantain, tosin ihan lääkärin luvalla. Maanantaina poissaolossa on kaksikin hauskaa puolta: Ensinnäkin viikonloppu tuntuu kestävän pitempään ja toiseksi seuraavaan viikonloppuun vähemmän aikaa. Olisipa hauskaa jos viikossa olisikin aina kolme päivää vapaata, vaikka sitten pitäisi vaihtaa viikon pituudeksi kahdeksan päivää. Toisaalta jos työ- ja vapaapäivien suhde säilyisi samana, niin kymmenen päivää töissä ja neljä päivää vapaata kuulostaa aika pahalta. Ei siis tietenkään neljä vapaapäivää, mutta viisikin työpäivää putkeen tuntuu olevan minun kestokykyni rajoilla.
Bugit ja muutospyynnöt olivat täällä kiltisti odottamassa minua jonossa. "Korjaa minut!" ne huutavat, ja minähän korjailen, tai ainakin yritän. Jotkut pyynnöt ovat niin kummallisia, että vaadittaisiin varmaankin jonkinmoinen telepatiavirtoja nauhoittava laite, jotta voisin saada selville mistä oikein on kyse. Kuvaukset ovat niin puutteellisia, että en osaa sanoa tarkoittavatko kuvaukset virheellistä tilannetta, vai tilannetta johon pitäisi pyrkiä. Mitäköhän kirjoittaja mahtoi ajatella? Ehkä muutan vain toiminnan juuri päinvastaiseksi kuin se nyt on. Ehkä ilmoituksella ajettiin takaa sitä. Jatkossa riittänee yksi yleinen korjauspyyntö: "Muuta kaikki."
Taisin taas syödä lounaalla betonia. Maharaukkani yrittää sulattaa möykyn, jonka sinne pureskelematta nieleksin, ja se taas vaatii kaiken energian mitä ruumiillani on käytössään. Sori vaan aivot, ei nyt riitä energiaa ajatteluun, kun pitää sulattaa tuota juttua mahalaukussa. Palataan asiaan joskus klo 18 paikkeilla.
Paastosta ei tullut sitten taaskaan mitään. Nyt en enää edes elättele toivoa, että ensi viikonloppuna yritän uudestaan. Olkoon koko paasto toistaiseksi. Pilaan ehkä paastolla kesälomaani, jos silloin sattuu siltä taas tuntumaan.
Pääsin, tai jouduin, johonkin toiseen projektiin, joka alkaa ensi viikon lopussa. Tiedossa on kai hektistä koodaamista, mikä kuulostaa tässä vaiheessa ihan kivalta vaihtelulta. Näin alkuun pitää kuitenkin kahlata läpi tolkuton määrä erilaisia outoja kirjainyhdistelmiä viliseviä dokumentteja, jotta tajuaisin yhtään mitä minun pitäisi tehdä. Nämä miljoonat kirjainyhdistelmät ovat minulle selkeästi akilleen kantapää: Unohdan ne aina lähes välittömästi. Joskus keskustelin aiheesta tuttuni kanssa, joka sanoi muistavansa yhdistelmät nimeämällä ne uudestaan tyyliin TIDF = Typerien Idioottien Dokumentti Formaatti. En tiedä, ehkä tuo voisi toimiakin, mutta pelkän oman lyhenteen muistamisesta ei taida olla paljakaan hyötyä, jos ei muista mitä lyhenne oikeasti tarkoittaa ja mihin se liittyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti