Tänään ikkunasta ei näy mitään. Ulkona paistoi aurinko ja yksi samassa huoneessa työskentelevistä oli sitä mieltä, että auringonpaiste haittasi työntekoa ja sulki sälekaihtimet. Nyt täytyy sitten tuijotella jotain muuta. Siis tietokoneen monitoria ja pöydällä lojuvia rojuja. Heti kun tuo valonarka vampyyri lähtee käymään jossain, avaan kyllä verhot uudestaan.
Plääh, tulin tänään kaksi tuntia myöhässä töihin. Nyt minun pitää notkua täällä yömyöhään tai kasvattaa ennestäänkin varteenotettavaa miinustuntisaldoa. Viime aikoina olin jo alkanut elätellä toivoa, että saisin joskus nuo tunnit nollaan. Illalla täällä on toisaalta varmaankin aika rentoa, kun voi tehdä mitä huvittaa, koska ei täällä yleensä kukaan ole maanantai-iltaisin kovin myöhään, mutta pelkään etten kestä siihen asti. Kohta alan huutaa. "Lähtekää kaikki kotiin! Haluan avata verhot ja yrittää nukkua toimistotuolilla!" Löysin kyllä yhdestä hylätystä huoneesta sohvankin, ehkä voisinkin nukkua sillä. Tai oikeastaan voisin vain lähteä kotiin. Kotona ikkunasta on paljon kivemmat maisematkin.
Kauhea kiusaus olisi juoda hirveästi kahvia tai energiajuomaa tai molempia, koska väsyttää taas niin älyttömästi. Join jo yhden energiajuoman ja kahvin, ja maha ei oikein tuntunut pitävän niistä. Tänään on kyllä huono päivä. Bugirintamallakin olen jumittunut yhteen ärsyttävään bugiin, jossa tuntuu riittävän työsarkaa loputtomiin. Itse asiassa kyse ei ole edes bugista, vaan siitä, että se ihminen, jonka piti toteuttaa toiminnallisuus yksinkertaisesti jätti homman kesken ja siirtyi kiinnostavimpiin hommiin. Kiitos vain kovasti! Pitäisiköhän minunkin seurata esimerkkiä ja jättää toteutus jonkun toisen riesaksi? Toisaalta en nyt äkkiseltään keksi mitään kivempaakaan tekemistä. Paitsi että voisin lähteä kotiin. Taidan mennä johonkin autioituneista huoneista joksikin aikaa hakkaamaan päätäni seinään. Jospa ajatukset vaikka selkeytyisivät tai vajoaisin tajuttomuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti