Visio lännenelokuvasta

Synkät pilvet peittävät taas taivaan. Mielikin on aika matalana. Kauhuprojekti vain jatkuu ja jatkuu, eikä loppua näy. Tekemättömiä töitä olisi aivan liikaa, bugeista puhumattakaan. Ei huvita tehdä mitään, mutta pakko kai sitä on pakko jotain touhuta, että tästäkin hirveydestä pääsisi joskus eroon. Rasittavaa pään seinään hakkaamista taas tämäkin projekti. Täytyy varoa vain, ettei tämä pääse lipsahtamaan tavallisesta tylsyydestä ärsyttävyyden puolelle.

Juna lähti juuri ratapihalta ja jätti ratapihan täysin tyhjäksi. Yksi ihminen seisoskelee tuolla kauempana radan varressa. Jostain syystä autiosta ratapihasta tulee minulla mieleen jokin vanha lännenelokuva. Tuo yksinäinen tyyppi on kuin palkkionmetsästäjä, joka odottelee rosvojoukon saapumista ratapihan toiseen päähän. Sitten he mulkoilevat hetken toisiaan ja alkavat tavoitella revolvereitaan. Palkkionmetsästäjä tietysti ampuu rumat rosvot vakaalla kädellään salaman nopeudella. Jostain nurkan takaa ilmestyy haudankaivaja mittailemaan raatoja ja joku pikkupoika tulee pällistelemään palkkionmetsästäjää, joka sytyttää tupakkaa täysin välinpitämättömän näköisenä. Taustalla soi melankolinen huuliharppuesitys.

Ilma monitorin yllä väreilee taas, tai sitten taas kärsin aistiharhoista. Joka tapauksessa talon katto, jota tuijottelen monitorin reunan yli, näyttää aaltoilevan. Eilen illalla televisiosta tuli joku dokumentintapainen hallusinogenisistä huumeista. Huumeiden käyttäjien kuvaukset olotiloistaan kuulostivat paikoitellen pelottavan samankaltaisilta kuin kokemukseni täällä töissä äärimmäisen tylsistyneenä. Elimistöni varmaankin erittää aivoihini jotain huumetta, jotta se kestäisi sietämättömän tylsyyden. Usein tuntuu kuin havannoisin ympäristöni täällä korostuneen voimakkaasti, näen olemattomia ja pystyn kokemaan empatiaa jopa teollisuusrobotteja kohtaan. Pitäisi kai olla iloinen: Käsittääkseni jotkut ihmiset maksavat huumeista huomattavia rahasummia päästäkseen tähän samaan olotilaan. Ja minulle jopa maksetaan tästä!

Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista ja koodaaja ppjky:stä

Pöydälleni änkeytyi jostain toinenkin tietokone. Ihan kuin yhdestäkin ei olisi jo ollut tarpeeksi riesaa. Siinä se nyt vain möllöttää. Tuo on kyllä vain tuommoinen vähäpätöinen kannettava tietotokone, voin oikeastaan aika helposti jättää sen huomioimatta. "Testaa minulla juttuja!" Se kitisee, mutta olen tyly mies, enkä välitä siitä mitään. Opetelkoot ensin talon tavoille. Minä ja Iso Tietokone olemme täällä ne jotka määräävät, eikä tuommoinen surkea rääpäle. Myöhemmin saatan ehkä armosta hiukan testata sillä jotain, jotta sen itsetunto ei aivan täysin romahda.

Kauhuprojekti saavuttaa taas uuden muka-päätepisteen. Huomenna ohjelmistoa pitäisi esitellä asiakkaalle, mutta ainakin minun osaltani tiedän, että tässä riittää töitä ainakin viikoksi eteenpäin. Pitäisi tehdä yhtä aikaa yhtä toistakin projektia, mutta tuntuu siltä, että energia ei kertakaikkiaan riitä. Eivätkä aivosolut. Olen saanut ne keskitettyä sinne osaan aivoja, joissa tähän projektiin liittyvät asiat majailevat, mutta siitä seuraa se, että muihin osiin aivoista ei jää kuin muutamia satunnaisia harhailijoita. Tänään minulta ei taitaisi onnistua edes purukumin pureskelu, vaikka en kävelisikään samaan aikaan.

Joskus minua oikein harmittaa, kun hurjassa nuoruudessani ennen töihin tuloa en tullut ikinä kokeilleeksi, että osaanko pureskella purukumia ja kävellä yhtäaikaa. Jos en olisi osannut sitä silloinkaan, niin mitä minä tässä sen taidon perään nyt voivottelen? Kaikkea ei vain voi saada. Mihinkähän nykyiseen taitooni olisin valmis vaihtamaan ppjky:hyn (Purukumin Pureskeluun Ja Kävelyyn Yhtäaikaa)? Hmm... Osaanko minä edes mitään? Käytävillä haahuilussa olen ainakin hyvä, mutta sitä taitoa en varmasti vaihtaisi ppjky:yyn. Entäs kahvinkeitto? Ei... Ei! Nenän kaivelu? Ei... Ehkä ppjky ei ole kuitenkaan niin olennainen taito. En minä edes pidä suuremmin purukumista.

Ulkona kulkee joku pikkupoika intiaanipäähine päässään ja puhaltelee saippuakuplia. Ilmeisesti vapunvietto voi jäädä päälle muillekin kuin tuurijuopoille. Jotkut raukat varmaankin paistelevat munkkeja kuukausia, eivätkä voi lopettaa uusien simasatsien valmistusta ennen syksyä. Ilmapalloja ja serpentiiniäkin voi olla vaikeaa löytää enää mistään juhannuksen jälkeen. Tai mistä minä tiedän, mitkä kanavat näillä vappuaddikteilla on. Ehkä jotkut ihmishirviöt ovat perustaneet kokonaisia liikeketjuja riistääkseen näitä ihmisraukkoja, joiden vappu ei kestä vain paria päivää.

Maagista koodia

Palelee. Tulisinpa kunnolla kipeäksi, niin voisin vain löhöillä kotona rauhassa. Nyt tuli raju deja-vu-tunne: Ihan kuin olisin toivonut jotain tällaista aiemminkin. Täällä töissä näitä deja-vu-tuntemuksia kyllä riittää. Silloinkin kun pääsen tekemään jotain sellaista mitä en ole aiemmin tehnyt, on useimmiten kyse pohjimmiltaan kuitenkin vain vanhojen juttujen variaatioista ja uusista sovelluksista. Pitäisi tietysti ottaa ilo irti niistäkin. Taitaa olla turhaa odotella, että joku päivä alienit tulisivat ja näyttäisivät meille jotain todella uusia juttuja.

Koodaavatkohan alienitkin? Luulisi että kun niillä on kaikenmaailman teknovempeleitä, niin kyllä niiden laitteiden toimintalogiikka jotenkin pitää ohjelmoida. Onkohan alienkoodaajillakin ihan yhtä tylsää? Toisaalta alienien koodaus voi pohjautua johonkin ihan toisenlaiseen metaforaan tai täysin toiseen systeemiin, mitä me emme osaa kuvitellakaan, tai minä en ainakaan osaa. Ehkä heidän "ohjelmointinsa" perustuu elollisiin komponentteihin ja niiden geneettiseen jalostamiseen? Ehkä heidän ylläpito-osastonsa todellakin ruokkii ja lääkitsee heidän laitteistoaan ja huolehtii siitä, että kaikki saavat tarpeeksi valoa ja lämpöä.

Olisi hauskaa kun osaisin oikeasti taikoa. Taikoisin ihan huvikseni ohjelmakoodin sekaan maagisia komponentteja, jotka mahdollistaisivat kaikkea täysin järjenvastaista.
- Miten ihmeessä tämä ohjelmakoodi voi toimia? Tässä tehdään nettikaupassa maksu. Ohjelmakomponenttiin syötetään tuote, asiakkaan toimitustiedot ja tuotteen hinta, mutta ei mitään mistä maksu lähtee...
- Kyllä se toimii ihan hyvin. Rahat lähtevät asiakkaan tililtä ihan oikein.
- Niin niin, mutta mistä tuo koodi saa selville asiakkaan tilinumeron, kun ei sitä syötetä missään?
- Se tulee sieltä getBankAccountista.
- Mutta kun siellä on vain jotain ihan käsittämätöntä juttua, ei edes mitenkään ohjelmakoodin näköistäkään.
- Hyvin se toimii. Älä murehdi siitä suotta.
- No niin kai sitten... Ihmettelin vaan... Se koodi näytti ihan latinalta tai joltain...

Jos ohjelmoijat osaisivat taikoa, ohjelmoijat voisivat tehdä kaikenlaista kummallista toiminnallisuuttakin ohjelmiin tähän tyyliin:
- Kirjoitin vahingossa salasanani väärin ja yhtäkkiä huomasin kämmenessäni muutamia karvoja, joita en ollut aiemmin huomannut. Hämäännyin siitä niin paljon, että kirjoitin vahingossa uudestaan salasanani väärin ja aivan kuin poskeeni olisi ilmestynyt juuri sillä hetkellä syylä. Kolmannella kerralla onneksi kirjoitin salasanan oikein.
- Olin juuri kirjoittanut käyttäjäfoorumille tuhannennen viestini, kun ovikello soi. Kun menin katsomaan, niin siellä ei ollut ketään, mutta siellä oli pizzalähetin tuoma lämmin pizza. En ollut tilannut pizzaa, mutta minun nimi ja osoite siinä lapulla oli. Ihan hyvä pizza.
- Sähköpostini levytila pääsi loppumaan ja jostain kummallisesta syystä viemärini meni samaan aikaan tukkoon, enkä saanut sitä mitenkään toimimaan. Huoltomieskin kävi, eikä hänkään saanut sitä korjattua. Kun sitten myöhemmin siivosin postilaatikkoni, niin viemärikin alkoi taas toimia.

Hermostuminen uhkaa

Tuntuupa tosi tyhmältä olla taas töissä. Vapun aatto ja edellisestä työpäivästäkin välissä oli vain yksi vapaapäivä. Pöh. Tulin taas normaalia aikaisemmin töihinkin, ja tietysti vastaavasti lähdenkin reilusti aikaisemmin. Ei kyllä taaskaan motivaatio ole järin korkealla. Ulkona ovat ensimmäiset teekkarit jo sammuvat ja minä täällä vain koodaan niska limassa jotain tyhjänpäiväistä sovellusta, jota tuskin saadaan edes ajoissa valmiiksi. Ja vaikka saataisiinkin, niin se menisi vain testikäyttöön.

Taas tuolla yhdellä parvekkeella on taas ihmisiä tupakalla. Tällä kertaa huppariin pukeutunut nuori mies ja joku nuori nainen. Mies käyttäytyy hyvin levottomasti, heiluu, askelehtii paikallaan, huitoo käsillään ja imee tupakkaansa hermostuneesti. Nainen vaikuttaa aika rauhalliselta. Ilmeisesti mies myös höpöttää taukoamatta ja nainen vain toteaa väliin jotain tyyliin "niin", "kyllä", "näinhän se on". No nyt he pyyhälsivät takaisin sisään. Onneksi en ollut tuolla. Melkein hermostutti pelkästään katsellakin tuommoista.

Pomo käväisi huoneessa kyselemässä, että onko hommia riittänyt. Oli ilmeisesti päässyt unohtamaan, että täällä töissä olenkaan, ja mitä ihmettä minä täällä teen. No, töitä on kyllä toistaiseksi riittänyt, vaikka pomo ei uusia hommia muistaisi minulle nakittaakaan. Siinä voisikin olla kyllä strategian ainesta, että yrittäisi olla niin näkymätön ja mieleenjäämätön, että siinä vaiheessa kun nakit alkavat viuhua, kukaan ei edes muistaisi minua. Toisaalta sitten jos tulisi työvoiman vähentäminen puheeksi, niin olisin varmaan ilmeinen valinta karsintalistan kärjessä. Mikä nyt ei välttämättä olisi täysin paha asia. Mutta palkkakeskustelutkin voisivat olla aika hataralla pohjalla, jos kukaan ei edes muistaisi minua ja mitä teen, ja se taas on huono asia.

Kauhea kiire olisi tässä koodata toiminnallisuutta kasaan ja minulta on mennyt puolipäivää taas joidenkin typerien asetusten kanssa tapellessa, että saisi taas koko kehitysympäristön toimimaan. Hermot menee. Ottaa taas niin paljon päähän, että ei oikeastaan ole edes tylsää. Täytyypä taas rauhoittua ja avata silmät. Täällä sitä ollaan ja tylsistytään. Täällä ei hermostuta. Ei täällä ole mitään, minkä takia kannattaisi hermostua. Täällä on vain tylsää.

Hurmoksellista koodamista

Plääh, täällä sitä notkutaan taas töissä, vaikka on lauantai. No, tulin sentään puolitoista tuntia myöhemmin töihin, ja ajettelin livahtaakin täältä puolitoista tuntia etuajassa, jos vähänkään alkaa siltä tuntua. Todennäköisesti alkaa. Muutama muukin typerys on raahautunut tänne tänään. Monet jopa tunteja ennen minua. Pari ihmistä ei taida saada edes ylityökorvausta. Minä sentään saan, vaikka ei sillä kyllä paljon juhlita. Olisin oikeastaan voinut vaikka maksaa saman summan, että olisin saanut olla rauhassa kotona, mutta työyhteisön painostuksesta johtuen en kehdannut jäädä kotiin.

Näen tästä yhden keikkapaikan oven, siellä taitaa esiintyä tänään joku merkittävä teini-idoli. Ulko-oven vieressä kökkii lauma teinejä sen näköisinä, että he ovat tainneet olla siinä koko yön, tai ainakin aamuvarhaisesta. Ihmisillä on mukana lämpöisiä vaatteita, termospulloja, eväitä ja muuta. Ei heitä kyllä paljon siellä ole, mutta ilmeisesti ovat sitäkin innokkaampia faneja. Heillä on kyllä varmaan paljon tylsempää ja ankeampaa kuin minulla. Tai mistäs minä tiedän. Ehkä he ovat ekstaasissa, koska vain muutaman tunnin päästä he pääsevät näkemään idolinsa. Olisikohan hienoa jos osaisin nauttia työnteosta niin paljon, että olisin aivan hurmoksessa koko ajan koodatessani? Häiritsisikö ekstaasissa oleminen työntekoa?

Tein oudon havainnon: olen tottunut serverin käynnistelyyn. Kaikkien näiden satojen ja tuhansien serverin käynnistysten jälkeen olen lopulta saavuttanut pisteen, jossa en kiinnitä koko toimenpiteeseen enää mitään huomiota. Pitäisiköhän huolestua? Käynnistys tuntuu edelleen kestävän ikuisuuden ja käynnistystekstit ovat edelleen yhtä tylsiä, mutta olen niin turtunut hommaan, että en enää edes huomaa niitä. Olen myös tainnut oppia tekemään vihdoinkin jotain muuta serverin käynnistymistä odotellessa. Kirjoittelen tätä tyhmää blogia, surffailen netissä, luen maileja. Nykyään minulle on kehittynyt jonkinmoinen vaisto, joka kertoo minulle että "lopeta haahuilu nyt, serveri on käynnistynyt". Pitäisiköhän ottaa asia puheeksi kehityskeskusteluissa? Voisinkohan kehittää tätä uutta osaamisaluettani vielä eteenpäin?

Musiikkia toisesta maailmasta

Liput liehuvat taas tangoissa. Mikähän päivä tänään on? Perjantai? Jotenkin erityinen perjantai? Pakko kai katsoa kalenterista, kun sellainen tuossa pöydällä lojuu... Kansall. veteraanipäivä. Jee! Hyvä veteraanit, niin sitä pitää! Oma liputuspäivä! Minun isovanhempanikin ovat jonkinsortin veteraaneja, pitäisiköhän soittaa heille onnittelupuhelu?

Minulla on ollut muka kaamea kiire tänään koko päivän, ja silti en ole saanut oikein mitään järkevää aikaiseksi. Olen kirjoitellut arvioita siitä miten kauan jonkun asian tekemiseen menee, käsitellyt samoja asioita kahdessa eri palaverissa, ja nyt pitäisi vielä tutkia asioita tarkemmin ja tehdä lisää arvioita. Ja tietysti koodata samalla näppäimistö sauhuten virheetöntä koodia hirmuisella vauhdilla. Viikonloppunakin pitää nyt sitten tulla töihin. Täytyy maanantaina livahtaa paikalta hyvissä ajoin, niin että en joudu vapunpäivänäkin töihin. Vaikka olisihan se tietysti todellista työläisten juhlaa olla töissä vapaapäivänä.

Terasseilla on yllättävän hiljaista, siihen nähden, että on kuitenkin perjantai-iltapäivä ja aurinkokin paistaa. Kaksi ihmistä istuskelee kahvikupin äärellä yhdellä terassilla, kaksi muuta ovat täysin autioita. Yhden näköpiirissä olevan talon parvekkeella on taas ihmisiä tupakalla. Tällä kertaa siis oikein kaksin kappalein. Jotain mustaan ja punaiseen pukeutuneita taitellisilta vaikuttavia nuoria naisia. Toinen elehtii kovasti, ja taitaa kertoa jotain hauskaa juttua. Olisipa kiva kuulla se itsekin. Arvelisin että siihen liittyy ainakin kovaa juoksemista eleistä päätelleen.

Ostin ruokatunnilla taas pari levyä, kun palkkarahoja oli vielä vähän jäljellä. Johan tuota rahaa on ollutkin taas käytössä jo kaksi päivää - ja vielä sitä on jäljellä! Ostin hassun kokoelman yhdeltä bändiltä, jota kuuntelin todella paljon joskus kauan, kauan sitten. Tuntuu jotenkin omituiselta kuunnella taas näitä samoja renkutuksia. Ei musiikissa ole sinänsä mitään vikaa, mutta ihan kuin olisin elänyt jotenkin eri maailmassa silloin, ja nyt musiikki reagoisi erilailla tähän maailmaan.

Vuohia ja lehmä toimistoomme, kiitos

Silmät tahtovat taas painua kiinni tukevan lounaan takia. Ehkä muutenkin. Ajattelin tänään kuitenkin sinnitellä ilman kahvia, kunnes sitä on ihan pakko saada. Viime aikoina olen joutunut tunnustamaan itselleni juoneeni liikaa kahvia. Ajatukset ovat harhailleet, maha on ollut sekaisin ja muutenkin olo on tuntunut kummalliselta. Voisinpa saada imettyä virtaa aivoihin jollain muulla tavalla. Auttaisikohan akupunktio? Pystyyköhän itselleen tekemään akupunktion samalla töitä tehden?

Lämmin ilma on tuonut näköpiiriin kolmannenkin terassin. Jotain mustiin pukeutuneita teinejä siellä näkyy istuskelevan tylsistyneen näköisinä. Ensimmäiseksi ilmestyneellä terassilla istuskelee taas jotain keski-ikäisiä miehiä oluttuoppi edessään. Yhdellä terassilla ei näy ketään. Vielä. Varmaankin sinnekin iltapäivän mittaan alkaa väkeä valumaan.

Ehkä minulla todella on piileviä ennustajanlahjoja. Jokin aika sitten näin "vision" akvaariosta sulkiessani hetkeksi silmäni, ja nyt taukotilassa todella on akvaario, jossa uiskentelee ihan oikeita kaloja. Toivottavasti ne eivät ala huutaa niinkuin pelkäsin. Kalat ovat ihan kivoja. Minun puolestani täällä toimistossa saisi olla enemmänkin eläimiä: kissoja, koiria, lintuja, lepakoita... kai tänne mahtuisi vaikka vuohia ja ehkä yksi lehmäkin. Hevonen ei todennäköisesti viihtyisi näillä ahtailla käytävillä, mutta käsittääkseni lehmistä on mukava vain kuljeskella hissukseen. Eihän täällä mitään nurmikkoa ole, mitä vuohet ja lehmä voisivat laiduntaa, mutta näin kerran yhdestä dokumentista, että Intiassa lehmät söivät ihan mielellään vanhoja pahvilaatikoitakin ja vuohethan ovat tunnettuja siitä, että ne syövät vaikka peltipurkkeja. Roskiksissa on paljon kaikenlaisia vanhoja papereita joiden luulisi kelpaavan niille eläimille ja biojätettäkin taitaa tulla ihan kohtuullisesti. Vuohista ja lehmästähän voisi lypsää maitoakin kahviin, joten firmahan saattaisi jopa säästää.

Hassua kuinka paljon ulkona vallitseva sää ja unen määrä vaikuttavat olotilaan. Nukuin viime yönä ihmeen hyvin ja tänään kun aurinkokin paistelee, niin on paljon mukavampi meininki. Projekti kaatuu edelleen niskaan kuin kuormalavallinen märkää savea, mutta tänään olen saanut pidettyä pääni pinnalla ihan hyvin. Kuuntelen reipasta rokkia, enkä stressaa turhia. Ei minulle makseta tarpeeksi, että minun kannattaisi murehtia. Sen kuin vain koodailen sen minkä ehdin ja jaksan, katsotaan sitten mihin se riittää.

Kahvihirviöiden paluu

Tämä nykyinen projekti onkin osoittautunut päälle kaatuvaksi katastrofiksi. Kukaan ei tiedä mistään mitään, eikä kukaan suostu ottamaan vastuuta mistään. Yksi haluaa tehdä asiat hienosti, toinen helpoimmalla mahdollisella tavalla, kolmatta koko juttu ei tunnu edes kiinnostavan ja neljättä kiinnostaa vain projektin kerrannaisvaikutukset asiakassuhteisiin. Olisi kuullema suotavaa tehdä pitkiä päiviä, tulla viikonloppuna töihin ja oltava vappuaattonakin täysi päivä. Niin hyvää jälkeä tietysti pitäisi tehdä. Jee jee! Nyt voisi olla oikea aika jäädä sairaslomalle.

Kahvi oli taas loppu termoskannusta. Olen aivan varma että epäilemäni kahvisalaliitto on olemassa, ja nuo ihmishirviöt todella rikastuvat videoimalla kofeiininpuutoksesta sekoavia nörttejä ja myymällä videot kalliilla pimeillä markkinoilla. Vaikka mieleni teki todellakin seota täysin huomatessani kahvin loppuneen, hillitsin itseni käyttämällä yliluonnollisia tahdonvoimiani. Aloin kylmänrauhallisesti keittää kahvia samalla kertoen mielipiteeni kuuluvalla äänellä noille videoiville hirviöille:
"Tiedän, että te katselette ja odotatte minun sekoavan, mutta enpäs sekoakaan. Mielestäni käytöksenne työtovereitanne kohtaan on anteeksiantamatonta. On moraalisesti väärin, että te rikastutte toisten ahdinkoa hyödyntämällä. Häpeäisitte! Vielä ei ole liian myöhäistä hakea pois videokameroita ja alkaa keittää kahvia, niinkuin kunnon työntekijät. Muuten teille voi käydä huonosti!"
Sitten sama Englanniksi. Vähän Ruotsiksikin yritin samaa selittää, mutta taidot loppuivat kesken. Toivottavasti niiden hirviöiden omatunto alkaa kolkuttaa videota katsoessaan. Yritin vähän etsiskellä kameraa tilasta, mutta en löytänyt.

Harkitsin, että piilottaisin oman videokameran taukotilaan, jotta voisin seurata, jos nämä kahvisalaliittolaiset kävisivät vaihtamassa oman kameransa kasettia tai tekemässä tihutöitä (kaatamassa kahvia viemäriin). Luovuin kuitenkin ajatuksesta, sillä hoksasin, että ehkä salaliitto ulottuu ylimpään johtoon asti. Silloin olisi täysin mahdollista, että videokamerat on sijoitettu rakennusta rakentaessa suoraan rakenteisiin ja signaalikin siirretään jollain kaapelilla jonnekin aivan muualle, jolloin kameroista ei tarvitse vaihtaa kasettia ikinä. Rakenteisiin piilotettu kamera voi olla niin ovelasti naamioitukin, että sitä ei kyllä ihan kotikonstein löydä. Täytyy etsiskellä netistä miten voi löytää piilokamerat. Luulisi, että kaikilla maailman agenteilla, rikollisilla ja muilla vastaavilla olisi aiheesta kokemusta vaikka kuinka.

Antenni pätkii

Olen aivan varma, että ikkunasta näkyvässä koivussa on jonkunmoisia vihertäviä silmuja. Ei niitä oikein lehdiksi voi vielä sanoa, mutta ne saattavat aueta koko komeuteensa aivan minä hetkenä hyvänsä. Myöskin pihalla näkyvä pieni nurmikonkaistale on selkeästi vihreä. Kyllä se kevät todella on täällä, vaikka ilma onkin aika ankea. Ihmisillä on vielä aikamoiset toppaukset päällään, mutta orastava toivo alkaa viritä siitä, että kesä ja kesäloma todellakin saapuvat joskus, eivätkä ole vain jotain liiallisen kofeiinin aiheuttamia hallusinaatioita.

Tänään on kyllä henkilökohtainen antennini ihan rikki-poikki-katki. Kaikki yhteydet ulkomaailmaan pätkivät. Minua ei oikeasti jaksaisi kiinnostaa yhtään mitä kukaan tekee, eikä kiinnostaisi olla missään yhteydessä kehenkään. Siitä huolimatta olen koko päivän joutunut puhumaan puhelimessa pitkiä jaaritteluja ennestään outojen ihmisten kanssa ja höpöttelemään täysin vierailla termeillä toisten koodaajien kanssa asioista, joita en täysin ymmärrä. Niin ja puhelinkin on pätkinyt. Taidan kökkiä loppupäivän vain tässä hiljaa paikoillani ja tehdä jotain vähän näön vuoksi. Väsyttää, on sairaan tylsää ja en tajua mitään mistään.

Kahvitilaan tuotiin akvaario. Ihan kiva. Pitää varmaan alkaa viettää aikaa enemmän siellä. Ärsyttävää vain, että pomojen huoneet ovat juurikin kahvitilan vieressä, niin että ei siellä kovin kauaa kehtaa notkua. En ole kyllä vielä ehtinyt tutkia, olisiko tilassa joku paikka, joka olisi molempiin huoneisiin nähden kuolleessa kulmassa, niin että siihen ei näkisi. Siinä voisi istuskella koko päivän. Tietysti voisin lymyillä koko päivän siivouskomerossakin, eikä kukaan varmasti huomaisi. Paitsi ehkä siivooja, joka saattaisikin olla melko yllättynyt löytäessään minut sieltä. Lisäksi saattaa olla että siivouskomerossa lymyily olisi jopa vieläkin tylsempää kuin tämä monitorin edessä kökkiminen.

Lokit eivät enimmäkseen välitä minusta

Tämä aamu alkoikin humoristisesti. Yksi toisella toimistolla työskentelevä työkaveri luuli minua projektipäälliköksi. Hah-hah(lausutaan erittäin kuivasti köhien). Tuo kertonee paljon koodaukseni tasosta ja osuudestani tähän projektiin (joka siis on täysin karannut käsistä). Tai sitten vaikutankin tietämättäni jotenkin sellaiselta ihmiseltä, että hommat ovat minulla hyvin hanskassa, ja johtajuus suorastaan säkenöi minusta. Todennäköisemmin nyt ollaan tultu projektissa siihen osaan, että syntipukki pitäisi kaivella jostain kiven alta, ja joku on yrittänyt jo vähän sovitella roolia minulle. Tosi kivaa. Kyllä on ilo koodata tämmöistä projektia.

Lokit ne vain lentelevät ja viis veisaavat siitä, mitä me täällä alhaalla sähellämme. Useimmiten niitä kiinnostavat meidän touhut vain jos siihen liittyy ruoan heittely, pyssyllä sohiminen tai haavin kanssa lähestyminen. Enpä kyllä voi syyttää niitä asenteestaan. Jos minä osaisin lentää, niin ei minuakaan varmaan suuremmin kiinnostaisi joku toimistossa tietokoneen ääressä kökkivä tylsistynyt surkimus. Aika harvoja tuntuu kinnostavan muutenkaan, vaikka ei omaisi edes lentotaitoa.

Olen tänään tutkaillut ohjelmiston toimista eri ympäristöissä. Kuten arvata saattaa, se on todella tylsää touhua.
"Kappas vain, tuo ei näytäkään täällä ihan oikealta. No, jos vähän säätäisin tuota... Noin! Nyt se toimii! Ei mutta, nyt se ei näytä enää hyvältä täällä toisessa... Jos korjaisin vähän tuotakin..."
Hyvä puoli tällaisessa nysväämisessä on, että aika kuluu verrattain nopeasti jos vain pysyy hereillä. Lukuisten pikku juttujen säätäminen on aikaa vievää hommaa.

Terassit ovat taas tyhjentyneet. Eihän tuolla lunta sada, mutta sen verran ankea ilma on kumminkin, että pitäisi olla aika tukevassa humalassa, jotta tuolla viitsisi huvikseen värjötellä. Viikon päästä ovat takuulla kaikki terassit kuitenkin täynnä yötä myöten, vaikka tornado viskoisi kilon jääkuutioita ympäriinsä. Vappu on kuitenkin aina kesäkauden avaus.

Software Pimping

Ulkona on harmaata ja sateista. Minulla on jotenkin sellainen olo, että tämä on tällainen korvikepäivä: Ei ihan oikea työpäivä, mutta saa luvan kelvata paremman puutteessa. Tänään ei kannata alkaa tekemään mitään suurta, koska puoliltapäivin alkaa tuloskatsaus ja aika pian sen jälkeen uuden toimiston tupaantuliaiset. Jos tänään jotain aion saada valmiiksi, niin sen pakko olla jotain sopivan pientä. En ole kyllä vielä keksinyt mitä. Ehkä kulutan koko päivän korjaillen pikku juttuja sieltä täältä. Siis normaalin ikkunasta tuijotuksen, kellon vilkuilun ja käytävillä vaeltelun lisäksi.

Kehitysympäristö köhii, pätkii ja korisee kuolintuskissaan. Tekisi mieli päästä raukka tuskistaan ja keskittyä seuraavaan projektiin, mutta kai sille raukalle vielä pitää antaa tekohengitystä. Jos se siitä sen verran tokenee, että se pääsee tolpilleen, niin laitan sille vähän meikkiä naamaan, suoristan vähän vaatteita ja lähetän baanalle. "Takaisin ei ole tulemista, ennen kuin olet tuottanut vähintään viikon ylimääräisten tuntien verran kylmää käteistä. Hymyilet vain nätisti ja ajattelet kivoja asioita, niin kyllä se siitä!" Hohhoh, olenkohan pelannut vähän liikaa GTA:ta ja katsonut liian monta huonoa elokuvaa?...

Joskus tuntuu, että ohjelmistokehityksessä on yllättävän paljon yhteistä parituksen kanssa. Me kuuntelemme asiakkaan toiveita, kaivelemme jostain jonkun sopivan ohjelmiston, vähän ehostamme sitä ja koulutamme sen toteuttamaan asiakkaan toiveet. Sitten vain lähetämme sen asiakkaalle, toivomme että kaikki sujuu hyvin ja odottelemme maksua. Näyttäisiköhän Software Pimp hyvältä käyntikortissa?

Joku tyyppi seisoskelee tupakalla tuon talon parvekkeella. Taitaa näpytellä samalla tekstiviestiä. Ei sittenkään, se onkin kahvikuppi, nyt hän hörppäsi siitä. Mutta miksi ihmeessä hän ensin räpläsi kuppia? Oliko siinä jotain pinttynyttä likaa? Ei, nyt keksin, hän tietysti sekoitteli sitä lusikalla - yhdellä kädellä? Outoa. No nyt parvekkeella ei ole enää ketään, tyyppi hävisi johonkin tätä kirjoittaessani. Alienit varmaankin abduktoivat hänet.

Kahvisalaliitto

Olipas aamulla tylsä palaveri. Osallistujia ei ollut minun lisäkseni kuin kaksi ja meidän oli tarkoitus käydä läpi yhden projektin toteutusta ja työnjakoa. Homma alkoi lipsua käsistä kun joku ylipomo soitti jotain kiireellistä asiaa projektipäällikölle. Siinä sitten me kaksi muuta kökimme ja odotimme puhelun loppua. Puhelu ei kuitenkaan ottanut loppuakseen, ja hänen piti mennä heti tarkistamaan joku juttu jonnekin. Sitten toisenkin ihmisen puhelin soi, ja kun emme me oikein kahdestaan voineet kuitenkaan mitään suuremmin neuvotella, niin sitten tämäkin ihminen alkoi puhelimessa höpötellä jostain autokaupoista. Minä sitten siinä vain piirtelin muistiinpanovihkoon outoja töherryksiä. Niitä tuli paljon. Loputtomien puhelujen jälkeen saimme sitten hommat kasaan viidessä minuutissa. Oltaisiin käyty ensin läpi ne jutut, niin minun ei olisi tarvinnut tylsistyä siellä kuuntelemassa maratonpuheluja.

Kahvi oli loppu termoskannusta! Toimistossamme on joku petturi joka juo kahvia, mutta ei keitä uutta, jos ottaa viimeiset. Voisin ehkä sivutoimisesti alkaa selvittämään, kuka tuo hirviö on. Vai onko heitä kenties useita? Onko kyseessä salaliitto, jossa toiset vain juovat kahvia keittämättä uutta ikinä ja jättävät kahvinkeiton muille? Mitähän he luulevat saavuttavansa hirviömäisellä suunnitelmallaan? Kofeiininhimosta tärisevien nörttien raivonpurkauksia? Ehkä he ovat asentaneet videokamerat kahvitilaan ja videoivat nuo kohtaukset joita kofeinistit saavat ja myyvät ne jossain alamaailman pimeillä videomarkkinoilla. Onkohan nörttien sekoamisvideoilla hyvätkin markkinat? Ehkä he jopa maksimoivat kiinnostavan materiaalin syntymisen kaatamalla säännöllisin väliajoin kahvia viemäriin, niin että se on loppu lähes aina.

Pitäisi palauttaa mieleen asioita, joita tein kaksi vuotta sitten. En muista juuri mitään. Luulin, että pari vuotta tahkottuani samoja koodinpätkiä, muistaisin ne ikuisesti, mutta kylläpä ne vain unohtuivat kuitenkin ihmeen hyvin. No, eivät ne koodit nyt täysin vierailta näytä, mutta en silti muista mitenkään selkeästi, että mikä niksi missäkin palikassa oli. Ärsyttävää opetella uudestaan asioita, jotka on osannut aiemmin vaikka unissaan.

Kahvilatilaan on tuotu kaljahana ja muutama oluttynnyri. Huomenna ovat uuden toimiston viralliset tupaantulijaiset, ja siinä yhteydessä saa juoda sitten ilmaiset kännit, jos on nopeutta ja pokkaa. Oluttarjoilu ei kestä kuin kolme tuntia, eikä tuo tynnyreiden määrä näyttänyt työntekijöiden määrään nähden kovin suurelta. Harmi kyllä juhla-aikaa ei myöskään lasketa työajaksi. Ehkä ihan kiusallanikin teen ensin täyden työpäivän ja käyn vasta sitten katsomassa, onko olutta vielä jäljellä. Sillä voisi kerätä ylemmältä johdoltakin hyvin irtopisteitä, kun he kiertelevät toimistoa oluttuopit kourassa ja huomaavat minut täällä yksin koodaamassa näppäimistö sauhuten. Toisaalta kaikki muut varmaankin vihaisivat minua siitä hyvästä. Haluanko miellyttää enemmän ylintä johtoa vai työtovereita? Täytynee tehdä joku kompromissi. Koodaan oluttuoppi kourassa yhdellä kädellä.

Kehostapoistumiskurssille olisi tilausta

Väsyttää aivan älyttömästi. Menin aivan liian myöhään nukkumaan ja kun tiesin, että minun pitää herätä tosi aikaisin, niin heräilin sitten aamuyöstä moneen kertaan vielä aikaisemmin. Jos olisin töissä jossain missä olisi vaarallista, niin olisin tänään taatusti turvallisuusriski. Ehkä muulloinkin. Voin hyvin kuvitella, että jos olisin rakennustyömaalla tänään, niin naulaisin kämmeneni seinään, katkoisin sirkkelillä pari sormea ja pudottaisin sementtisäkin jonkun niskaan. Väsyttää niin kaameasti, että en jaksa juoda edes kahvia, koska en usko että sekään auttaisi yhtään. Todennäköisesti se tekisi vain olon sekavaksi. Samoin kuin mahan.

Kun pistän silmäni hetkeksi kiinni, voin helposti kuvitella työpöydälle akvaarion. Siellä on vähän levää, kiviä ja paljon eri värisiä kaloja, jotka lipuvat hiljaa ympäri akvaariota. Olisi kaameaa jos kalat huutaisivat. Jos ne vaikka alkaisivat syöksähdellä päin akvaarion seiniä ja kirkuisivat veden vaimentamia tuskanhuutoja. Kukaan ei varmasti haluaisi akvaariota, jos kalat huutaisivat ja käyttäytyisivät ikävästi. En pistä silmiäni enää kiinni ihan siltä varalta, että kuvitteelliset kalat alkavatkin kirkua.

Taivaalla on aika hienon näköisiä pilviä. Ne näyttävät jotenkin kesäisen näköisiltä. Nuo taitavat olla kumpupilviä. Ainakin ne näyttävät aika samalta kuin täältä löytyvässä kuvassa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kumpupilvi
"Kumpupilviä syntyy keväällä, kesällä ja syksyllä vesihöyrypitoisen ilman noustessa pystysuoraan ylöspäin auringon lämmittäessä maata."
No jopas, kyllä tuolla tosiaan aurinkokin vähän paistelee ja maakin on varmaan vielä kosteaa. Nuo ovat juuri sen näköisiä pilviä, että jos pystyisin irtautumaan ruumiistani, niin astraaliruumiillani voisin mennä lepäilemään tuommoisen pilven päälle muutamaksi tunniksi.

Kehosta poistuminen halutessaan olisi kyllä hieno taito.
"Kehostapoistumiskokemus eli ruumiistapoistumiskokemus (engl. out-of-body experience, OBE, OOBE) on muuntunut tajunnantila, jossa henkilö kokee tajuntansa irtaantuneen omasta kehostaan.
Yleensä kehostapoistumiskokemus tapahtuu tiedottomuuden aikana, kuten nukkuessa, tajuttomana, mutta joskus myös kiihkon vallassa, kuten orgasmin aikana. "
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kehostapoistumiskokemus
Olen ollut kyllä melkotiedottomassa tilassa koko päivän, mutta en ole onnistunut irtautumaan kehostani, vaikka olen vähän yrittänytkin. Ehkä minun pitäisi todella vaipua totaaliseen tajuttomuuteen onnistuakseni. Nukahtaisin kyllä varmasti heti kun haluaisin, mutta pelkään, että uppoaisin niin syvään uneen, että en pystyisi keskittymään mihinkään ruumiista irtautumiseen. Toisaalta voi kyllä olla, että ruumiista irtautuminen tapahtuukin juuri kun sitä ei yritä, vaan rentoutuu täydellisesti. Olisipa kiva tuntea joku joka osaisi tuon tempun. Järjestetäänköhän kansalaisopistoissa kehostapoistumiskursseja?

En tunne itseäni mekaaniseksi tänään

Projekti on räjähtänyt täysin käsiin. Projektipäällikkö on sairaslomalla "vähän pitempään", kehitysympäristö on hajalla ja yksi ihminen yrittää epätoivoisesti hoitaa sekä projektipäällikön hommia ja saada kehitysympäristöä kuntoon. Lisäksi tämä työn sankari vielä koettaa siinä sivussa vielä koodata uutta toiminnallisuuttakin. Minä en tee mitään, koska ympäristö ei toimi, eikä minulla ole aavistustakaan kuka sen hajotti ja miten. Kiire kyllä tietysti olisi, mutta vaikka kehitysympäristö toimisikin, ei minulla ole silti selkeää käsitystä siitä mitä minun pitäisi tehdä. Hyvin menee. Taidankin tänään taas perehtyä nenän kaivelun ihmeelliseen maailmaan.

Lokit kirmailevat vallattomina ympäriinsä tuolla kauempana. Hulluja elikoita. Olisivat vain hiljaa paikoillaan, niin välttyisivät ongelmilta. Tuommoinen riehuminen vain herättää epätoivottua huomiota, ja kohta joku tekee valituksen, ja sitten tulee joku äijä haavin ja/tai haulikon kanssa hätistelemään. Sitten lokit voivat kysyä itseltään, että "kannattiko riekkua siellä ilmatilassa, häh?" Pitäisiköhän minun ryhtyä lokkikonsultiksi? Suostuisikohan joku ympäristövirasto, tai vastaava, maksamaan sellaisesta palkkaa? Veikkaan kyllä, että ympäristövirkamiehet maksaisivat palkkani mieluusti, jos konsultoisin lokkeja haulikolla ja/tai haavilla.

Kappas vain, joku keksi mikä kehitysympäristössä on vikana, ja nyt se toimii taas. No, se on hyvä. Nenäkäytäväni saavat vähän armoa. Nyt pitäisi vielä keksiä mitä minun oikeastaan pitäisi tehdä. Taidan vain rääkätä ohjelmistoa klikkailemalla satunnaisesti ympäriinsä ja korjata kaikkein pahimpia virheitä. En ole oikein järjestelmällisellä tuulella tänään. Olenkohan koskaan? No joinakin päivinä tunnen oloni ehkä hieman mekaanisemmaksi, ja silloin täydellistä aivottomuutta vaativat copy/paste-operaatiot tuntuvat sujuvan paremmin.

Pihalla on lakaisukone! Miljoonien muiden pikkupoikien tapaan minäkin halusin lapsena ryhtyä isona lakaisukoneenkuljettajaksi. Mikä meni vikaan? Olisinkohan onnellisempi lakaisukoneenkuljettajana? Ainakin tienaisin todennäköisesti enemmän. Tai enpä tiedä sittenkään. Koska niin monet pojat haluavat lakaisukoneenkuljettajaksi, alalle on varmaankin kauhea tunku, ja silloin kun tekijöitä olisi enemmän kuin töitä, niin löytyy varmasti ihmisiä, jotka tekevät työn vaikka ilmaiseksi. Tietenkin voi olla, että lakaisukoneenkuljettaja-ammattinimike halutaan pitää arvostettuna ja palkka on hyvä, mutta työhön pääsevät vain erittäin harvat valioyksilöt. "Vain parhaat kelpaavat lakaisukoneen rattiin!"

Pelottavat tavarajunat

Onkohan tämä nyt sitä kuuluisaa kevätväsymystä? Olo on taas sellainen, että purukumin pureskelu ja kävely eivät taatusti onnistuisi yhtäaikaa. Parempi siis pysytellä erossa purukumista ja yrittää minimoida kävelykin. Jos vain istun tässä hiljaa paikoillani, niin ehkä tunne menee ohi. Olen usein onnistunut välttämään ikävyyksiä vain istumalla hiljaa paikoillani. Sammaloituminen on tosin alituinen ongelmani.

Vastapäisen ravintolan terassilla istuskelee ihmisiä. Kyllä se kevät taitaa olla jo aika pitkällä. Melkein kymmenen ihmistä tuolla hörppii kahvia tai syö jotain. Tuo yksi mies taitaa istuskella ihan muuten vain. Tai ehkä hän odottaa vielä tilaustaan? Tai laskua. Tai auringonlaskua. Tuo terassi ei ole kyllä mitenkään kovin hyvä paikka auringonlaskun ihailemiselle, koska ympärillä on niin paljon taloja. No, ehkä hänkin ymmärtää sen muutaman tunnin päästä, h-hetken lähestyessä.

Ikkunan ohitse matelevat tavarajunat pitävät aika pelottavaa jyrinää. Aloin miettiä koodatessa, että miten minulla on tästä jutusta nyt sellainen fiilis, että kohta kaikki räjähtää, vaikka tämä on ihan perusjuttua. Aloin vähän miettiä asiaa, ja koodissa ei tosiaan ollut mitään vikaa, mutta huomasin, että ohimenevän tavarajunan pitämä ääni muistutti hyvin paljon kauhuelokuvien äänitehostetta. Juuri sen tyyppistä tehostetta, kuin kohtauksessa, jossa päähenkilö menee johonkin paikkaan mihin ei pitäisi mennä. "Älä mene sinne huoneeseen! Siellä on se hirviö nurkassa odottamassa kirves kädessä! Kohta se hyökkää sinun kimppuusi ja puree!"

Tuolla vähän kauempana ikkunasta näkyy toinenkin terassi, ja sielläkin näkyy istuksivan ihmisiä. Tuo terassi, jolla ensin huomasin ihmisiä on nyt melkein tyhjä, mutta tuolla toisella on vajaa kymmenen ihmistä. Kävelivätköhän ne ensimmäiseltä terassilta toiselle? Aikovatko he kiertää näin kaupungin kaikki avoinna olevat terassit? Miksi he eivät ole töissä? Vai ovatko he jotain median edustajia tutkimassa juuri avautuneita terasseja?

Aivotoimintaa kuvaava käyrä laskee

Tulin tänään taas puoli tuntia aiemmin töihin kuin yleensä. Siitä hyvityksenä itselleni aion livahtaa töistä tuntia aikaisemmin. Tai vieläkin aiemmin. Minulla on tapana aina alkuviikosta tehdä ylitöitä, mutta loppuviikosta ote alkaa lipsua, ja töistä on päästävä pois etuajassa. Usein olen alkuviikosta myös virkeämpi, kun olen viikonloppuna nukkunut kunnolla ja univelat eivät paina päälle. Loppuviikosta taas kasautuneet univelat alkavat todella rasittaa, ja perjantai-iltapäivänä aivotoimintakäyrän huiput eivät kipua kovinkaan korkealle. Tasaista laaksoa vain unen rajamailla.

Huomasin että näen yhden kaukana olevan rakennuksen ikkunoista kerroksessa liikkujat varjokuvina rakennuksen toiselta puolelta näkyviä ikkunoita vasten. Siellä taidetaan tehdä remonttia. Joku siellä ainakin raahaili äsken tikapuita tilan poikki ja aiemmin joku kanniskeli jotain pitkulaisia esineitä; lautoja, rullaverhoja tms.

Projektipäällikkömme on sairaana. Ihmiset ovat täällä epätietoisuuden vallassa, kun kukaan ei ole kädestä pitäen kertomassa mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Minäkin jouduin heti ensimmäiseksi aamusta ravistelemaan aivojani oikein kunnolla, että keksin mitä piti alkaa tekemään. No hommaa riittää niin paljon, että ei sillä varmaan edes ole niin väliä, missä järjestyksessä ne tehdään.

Loppupäiväksi on tiedossa ryhmäpalaveri. Mitenköhän saisin itseni pysymään siellä hereillä koko ajan? Olen juonut jo niin paljon kahvia tänään, että enempää en uskalla juoda, enkä usko että se enää mitenkään suuremmin piristäisikään. Täytyy ujuttaa itsensä johonkin huoneen takanurkkaan, ettei kukaan kiinnitä huomiota vaikka silmäni välillä vähän luppaisivatkin.

Kahvi ei lopu koskaan

Nyt se mitä pelkäsin sitten tapahtui! Uudet tunkeilijat ovat juoneet kaiken limsan. Jouduin jo hädissäni juomaan jotain sitruunalla maustettua kivennäisvettä kun ei muuta ollut. Loppu päivä pitää kai pärjätä kahvilla. Kaameaa! Saisinkohan innostettua muita kerroksen alkuperäisasukkaita mukaan vastarintaan? Voisimme kasata romuista ja käyttämättömistä huonekaluista barrikaadeja suljetun osaston oville, niin että ne hirviöt eivät pääsisi tänne juomaan meidän limsoja. Vaikka toisaalta turha tässä nyt enää on riehua, kun vahinko on jo tapahtunut.

Toimintaenergiani on taas vähissä. Onnistuin lomalla sotkemaan nukkumisrytmini uuteen uskoon, enkä ole saanut sitä vielä sopeutettua arjen vaatimuksiin. Tästä lopputuloksena nukun joka yö liian vähän ja juon päivisin aivan liikaa kahvia ja kolaa. Tai siis joisin kolaa jos sitä olisi. Onneksi kahvi ei sentään lopu IKINÄ. Se on dogma jonka varaan rakennan kaiken muun. "Mikään muu ei ehkä ole pysyvää, mutta kahvia riittää aina." Jos jonain päivänä kahvi loppuu, niin maailmani musertuu. Kaikelta mihin olen uskonut, on hetkessä pyyhkäisty pohja pois.

Onkohan kukaan tehnyt lauluja kahvista? Kahvin ylistyslauluja tai ihan vain lauluja arkisesta kahvin juonnista? Olisikohan sellaisia mukava kuunnella kahvin juonnin lomassa vai tulisiko siitä vain kumma olo? Kyllä google ainakin jotain kahvilauluja löysi: http://www.google.fi/search?q=kahvilaulu . Täytynee tutustua noihin tarkemmin. Englanniksikin vastaavia tuntui löytyvän: http://www.google.fi/search?hl=fi&q=coffee+song .

Joskus tuntuu siltä kuin eläisin kahdessa eri maailmassa. Yksi maailma on se joka näkyy ikkunasta: Siellä tapahtuu asioita oikeasti ja siellä asioissa on jotain tolkkua. Toinen maailma on täällä toimistossa: Täällä ei ikinä tapahdu mitään mielenkiintoista, täällä vain odotetaan että aika kuluisi ja toivotaan että asiat jotenkin loksahtelisivat kohdilleen päätä seinään hakkaamalla.

Arvoituksellista löpinää

Ulkona sataa ja salamoi. Kerrankin oli tuuria: Sade alkoi vasta vähän sen jälkeen kun olin tullut pyörällä töihin. Minulla ei tietenkään olisi ollut mukana mitään vaihtovaatteita, joten jos sade olisi yllättänyt minut, olisin joutunut kökkimään täällä märissä vaatteita. Ah tätä ylellisyyttä: kuivat vaatteet! Pitää olla kiitollinen.

Pitäisiköhän alkaa opetella ennustamaan kahvista? Voisin aloittaa homman tekemällä taulukon, jossa yhteen sarakkeeseen kirjaisin havaintojani kahvista ja toiseen sarakkeeseen tapahtumia kahvin havainnoinin jälkeen. Sitten kun havaintoja olisi tarpeeksi, niin voisin yrittää vetää niistä jotain lainalaisuuksia. Tavoitteenani olisi pystyä kirjoittamaan esim. tällaisia ennustuksia:
"Kahvikupin reunoille kerääntyy pieniä kuplia. Ympäristö on selkeästi muuttumassa epävakaiseksi. Myös ihmissuhteissa näkyy häilyvyyttä harvoin käytetyillä osa-alueilla. Nyt olisi parempi vain odotella että myrsky laantuu ja ryhtyä vasta sitten toimiin. Tai muuten..."
Tietty kukas minua estää kirjoittelemasta ennustuksia jo nyt ilman mitään havainnointia? Kyllä niistä ennustuksista voi joku ihan hyvin osua oikeaan. Ja kun kirjoitan tarpeeksi ympäripyöreää ja arvoituksellista löpinää, niin lukijat voivat itse tulkita sen ihan miten vain. Jos joku valittaa, että ennustukset eivät toteudu, niin voin vain väittää, että lukija ei osaa tulkita niitä oikein. Tienaisikohan ammattimaisena ennustajana hyvin? Tietysti hienompaa olisi jos oikeasti keksisin kahvin ja tulevien tapahtumien välillä jonkun syy-yhteyden ja voisin ihan itse varautua tuleviin tapahtumiin vain kahvia havainnoimalla.

Kappas vain, vesisade vaihtuikin lumi- tai räntäsateeksi. Isoja, märän näköisiä hiutaleita tippuu taivaalta kuin joulukuussa. Jos tuota jatkuu pitkään, niin töistä lähtiessä tuolla pihalla on sellaiset nietokset, että niistä ei pyörällä kyllä läpi pääse. Minun täytyy varmaan jäädä tänne kunnes ilmat taas lämpenevät. No, lähellä on marketti, josta saa ruokaa ja täällä uudella toimistolla on jopa lepohuone, jossa on sohva, jolla voi "hätätapauksessa" nukkua. Hammasharja ja hammastahnaa pitää varmaankin käydä ostamassa. Nyt tahkoan miinustunnit kerralla plussan puolelle! Kai työpaikalla nukkuminen lasketaan työajaksi? Mihinkähän tunnit merkitään? Itsensä kehittäminen?

Huoh! Unohduin taas äsken varmaankin varttitunniksi vain tuijottelemaan monitoria ja ikkunaa. Käynnistin serverin, aioin vilkaista jotain webbisivua, mutta en sitten jaksanutkaan, ja jäinkin vain tuijottelemaan samein silmin monitoria aivot täysin tyhjäkäynnillä. Sitten aloin miettiä jotain, mutta väsytti niin paljon, että en jaksanutkaan rasittaa aivojani. Sitten tuijottelin ikkunaa. Äkkiä se varttitunti johonkin hurahti. Hohhoijaa. Pitäisiköhän sitä taas katsoa mitä sillä serverillä tällä kertaa on sanottavana.

Tunkeilijat uhkaavat limsavarantojamme

Töihin palaaminen muutaman päivän loman jälkeen tuntuu oudolta. Koodit, joiden parissa hikoilin viime viikolla, näyttävät nyt täysin oudoilta. Jos pitäisin vuoden sapattivapaan, niin unohtaisin varmaan täydellisesti, että olen koskaan osannutkaan ohjelmoida. En tiedä onko se sitten hyvä vai paha asia. Toisaalta se luo uskoa siitä, että minulla voisi olla erilainen elämä ilman koodaamista, mutta toisaalta se saa osaamiseni ja nykyisen tekemiseni tuntumaan jotenkin ohuelta ja hataralla pohjalla olevalta. Ikään kuin tämä olisikin vain jonkinlainen välivaihe jotain muuta odotellessa. Mitä minä sitten muka odotan? Ei tule kyllä mitään mieleen. Aivoni ovat lahonneet jo niin paljon, että en enää keksi mitä haluaisin tehdä työkseni, jos en tylsistyisi täällä. Vapaa-aikanani sentään vielä tiedän mitä haluan tehdä. Ehkä minun pitäisi alkaa tekemään työkseni sitä, mitä teen vapaa-aikananikin? Maksaisikohan joku jotain sellaisesta? Tuskin. Paitsi jos ryhtyisin tosi-tv-tähdeksi?

Ihan kuin pihalla näkyvässä koivun reuhtakkeessa olisi oksissa jotain outoja juttuja. Onko kevät tosiaan jo niin pitkällä, että koivun oksiinkin alkaa jo ilmestyä silmuja ja muita juttuja (hevosia?), vai ovatko nuo vain jotain syksyltä jääneitä lehden jämiä, jotka eivät ole jostain syystä pudonneetkaan? Pajuissa on ainakin niitä pajunkissoja, sen tiedän faktana. Minun pitäisi todellakin hankkia kunnon kiikarit tänne. (Miksiköhän muuten pajuissa on kissoja ja koivuissa hevosia? Onko jossain puissa lehmiä ja koiriakin?)

Aamupäivän suoritussaldo:
- vajaa litra kahvia
- puoli pullollista kolaa
- lounas
- n. 20 serverin käynnistystä
- n. 10 riviä koodia
- n. 200 sanaa blogia
- pari lyhyttä keskustelua työkavereiden kanssa
- muutamalla webbisivulla surffailua
- ikkunasta tuijottelua
- saman levyn kuuntelua pariin kertaan
- wc:ssä käynti
- muutaman oudon ihmisen kohtaaminen käytävällä
- muutaman mailin läpiluku ja pariin vastailu
- tuntikirjanpidon kanssa sekoilua
Eihän tämä päivä ihan hukkaan ole mennyt, vaikka pelkäsinkin että paluu takaisin arkeen voi olla melko kohmeista.

Viikonloppuna toimistomme tämän kerroksen yhteen suljettuun osastoon muutti lauma uusia ihmisiä, ja nyt käytävillä pyörii ihan outoja naamoja. Uskaliaimmat ovat kierrelleet katsomassa meidän huoneitammekin. Aivan epäreilua, että ne voivat käydä meitä pällistelemässä milloin ja miten huvittaa, mutta me emme pääse niiden huippusalaiselle suljetulle osastolle! Tietysti voisimme mennä joukolla kuikuilemaan niiden osaston lasioven takaa miltä siellä näyttää. Osaston sulkeminen hankaloitti sitä paitsi huomattavasti kulkua toiseen päähän rakennusta. Nyt pitää kulkea kahdesta lukollisesta ovesta ja kiertää tosi kaukaa, eli en käy tuolla osassa rakennusta enää ikinä. Pitäkööt energiajuomansa ja ykkösoluensa! Aaargh! Kaamea ajatus tuli tuosta mieleeni: Nuo uudet tunkeilijat pääsevät juomaan limsaa meidän automaateista, mutta me emme niiden!

Työnantajat: Järjestäkää tylsä elokuvailta, niin työteho paranee

Ei huvittaisi kyllä tehdä mitään tänään. Väsyttää kaameasti ja jotenkin ei vain huvita mikään. Kylmäkin on. Plääh. Voisinpa mennä kotiin nukkumaan. Olen täydellisen kyllästynyt tuijottamaan serverin käynnistystekstejä ja metsästelemään koodinpätkiä tuhansien koodirivien seasta. Onneksi kohta on loma. Saanpahan ainakin nukkua ja tehdä jotain järkevää jos huvittaa. Toivottavasti saan lomalla jostain energiaa, että jaksan notkua täällä seuraavaan lomaan asti.

Joskus olisi ehkä kiva katsoa Andy Warholin elokuva Empire ja vertailla kumpi olisi tylsempi: Tuo elokuva vai normaali työpäivä. Molemmat kestävät kahdeksan tuntia ja oikeastaan mitään mielenkiintoista ei tapahdu. Yleensä pidän kyllä elokuvien katsomisesta kuin työn teosta, siksi tämä olisi ratkaiseva koe siitä kumpi loppujen lopuksi on hauskempaa. Ehkä tuon elokuvan katsottuani ymmärtäisin, että oikeastaan elokuvien katselu onkin tylsempää kuin töissä notkuminen, enkä enää koskaan katsoisi vapaaehtoisesti yhtään elokuvaa ja alkaisin sen sijaan tehdä töitä entistäkin enemmän. Vaikka vapaa-ajalla ja lomillakin!

Jos todellakin kävisi niin, että katsottuani Empire State Buildingin tönötyksestä kertovan elokuvan kokonaan, ymmärtäisin työnteon olevan oikeastaan hauskempaa kuin elokuvien katsomisen, niin ehkä monelle muullekin voisi tulla sama reaktio. Jos näin olisi, niin työnantajien kannattaisi ehdottomasti järjestää puolipakollisia elokuvakatselmuksia, joissa katsottaisiin tuo elokuva. Ehkä samaa logiikkaa voisi jatkaa pidemmällekin: Työnantajan kannattaisi alkaa järjestää latistavia elämyksiä, joista työntekijät ovat aiemmin luulleet pitävänsä, mutta nyt inhoavatkin, niin että työnteko alkaakin tuntua tosi mukavalta. Hirviömäisiä hölkkäretkiä, painajaismaisia saunailtoja, stressaavaa puutarhanhoitoa, traumoja aiheuttavia konsertteja ja teatteriesityksiä. Mitä kurjempaa työntekijällä on vapaa-aikanaan, sitä mukavampaa hänestä on olla töissä.

Myöntävä moniajoagentti

Tulinpa tänään vähän aikaisemmin töihin, mutta samat ihmiset täällä tuntuivat olevan silti kuin silloin kun normaalistikin tulen. Ilmeisesti he tulevat töihin tosi aikaisin. Se että he lähtevätkin töistä paljon ennen minua todentaisi tätä teoriaa. Minä ajattelin kyllä lähteä tänään silti ihan normaaliin aikaan töistä, koska eilen olin hirviö, ja lähdin töistä tunnin etuajassa. Yritän epätoivoisesti saada tuntitilini nollaan ennen kesälomaa, enkä voisi siksi ottaa yhtään miinustunteja. En kyllä enää olekaan kovin montaa tuntia miinuksella. Periaatteessa voisin tehdä yhtenä pitkänä päivänä kaikki miinukset pois. Tai tulla viikonloppuna töihin. Tai arvata oikein ensi lauantain lottorivin.

Jonkunmoinen takatalven tapainen tuli sitten kuitenkin. Ei tuolla lunta sada, mutta lounaalla käydessä kiittelin kyllä itseäni siitä, että laitoin aamulla talvitakin päälleni. Siltikin palelin. Kun välillä ehti olla vähän lämpimämpää ilmaa, niin tuntuu taas uskomattomalta, miten niistä kovista pakkasista saattoi selvitä hengissä. Voi kyllä olla, että en selvinnytkään hengissä pakkasista, se selittäisi monia asioita.

Aika kiirettä taas on ollut koodaamisen kanssa, mutta vaikka olen kyllä yrittänyt saada jotain nopeasti aikaiseksi, niin kaikenmaailman pikkujuttujen kanssa nysvääminen tuntuu vievän kaiken ajan ja energian. Suurten linjojen mäiskiminen olisi paljon hauskempaa, tuntisin ehkä itseni hyödyllisemmäksi kun isoja juttuja tapahtuisi. Onhan toki vuoria siirtelevä työntekijä tärkeämpi kuin rairuohoa kiposta tasoitteleva työntekijä.

Mietin pitäisikö tämä blogi mahdollisesti kääntää jollekin toiselle kielellekin, jotta ulkomaalaisetkin saisivat tietää kuinkaa tylsää täällä on. Kokeilin kokeeksi tämmöistä kääntämispalvelua kuin InterTran , tällaiseksi se käänsi tuon aiemmin kirjoittamani kappaleen:

Jonkunmoinen takatalven like lit ago nevertheless. No yonder crib sada , only lounaalla coming kiittelin yea yourself siitä , that black morning talvitakin upon. Nevertheless palelin. While sometimes getting be few lämpimämpää air , thus savour anew incredibly , how snuff pressure pakkasista convoy recover alive. Butter yea be , that en selvinnytkään alive pakkasista , it voting multiprocessing agent.

No kyllä tuosta vähän arvailemalla ehkä jotain selvää saa. No päätin viedä kokeilun vielä vähän pidemmälle ja käänsin tuon käännöksen uudestaan Suomeksi:

Jonkunmoinen takatalven kuin kynttilä sitten kuitenkin. Ei tuo luntata sada , ainoa lounaalla johtuen kiittelin kyllä itse siitä , että laiton aamu talvitakin päälle. Kuitenkin kalvakka. Jotavastoin joskus ehtiminen olla harva lämpimämpää kuivata , niin maku taas uskomattoman , kuinka niistää kovistaa pakkasista saattaa elpyä eloisa. Voi kyllä olla , että en selvinnytkään eloisa pakkasista , se myöntäen moniajo agentti.

Aika... Jännää?

Olen hyvä kuluttaja

Päätin taas kiusata itseäni kuuntelemalla työn ohessa masentavaa musiikkia heti aamusta. Yllättäen työteho ei juurikaan parantunut, ja muutenkin koodin hakkaaminen alkoi tuntua todella raskaalta, joten päätin vaihtaa levyä ja hakea kahvia. Niin tosiaan, löysin kahvikuppini vielä eilen yhdestä huoneesta, jossa en muistanut perjantaina käyneenikään. Siellä se kuitenkin oli, ja kupin pohjalla oli vielä viikonlopun yli seisonutta kahviakin. Kyllä asiat tuntuvat kuitenkin useimmiten kääntyvän hyvin, vaikka välillä epätoivon synkät pilvet tuntuvatkin pimentävän mielen.

Ikkunasta näkyvän ravintolan pihalle rakennetaan terassia. Taitavat elätellä toiveita, että pääsiäisenä olisi lämmintä ja ihmiset innostuisivat irrottelemaan ja lähtemään terassille. Kuullema ensimmäiset kunnon terassikelit voivatkin olla oikeita kultakaivoksia ravintolanpitäjille. No, vaikka olisi huonokin sää, niin kun terassi kerran on auki, niin kyllä sinne aina joku epätoivoinen kesän kaipailija ajautuu vaikka sataisi räntää.

Kävin taas ostamassa karkkia. Tästä alkaa tulla huono tapa. Oikeastaan minun oli tarkoitus ostaa yksi äänilevy, mutta kun sitä ei ollut kaupassa, niin ostin sitten pettymykseeni karkkia. En kyllä kovin paljoa, olen jo syönyt melkein kaikki. Turhia kaloreita kuitenkin, ja vitamiini- ja hivenainepitoisuudetkin ovat aika huonot. Eikä näistä tule edes mitenkään erikoinen olo. Miksiköhän minä näitä edes ostin? Makukin on vähän huono peruste, koska karkin ja kahvin yhdistelmä ei ole mitenkään erikoinen ja kahvia on kuitenkin pakko juoda. Varmaankin minulla on vain pakottava tarve olla hyvä kuluttaja. Jos kukaan ei ostaisi ikinä mitään, taloutemme romahtaisi.

Olen tänään puukotellut jonkun työllä ja tuskalla hieromaa lähes täydellistä koodia uuteen uskoon. Dokumentaatiota ei tietenkään ole, joten perinteinen päätä-seinään-metodi on pitänyt taas valjastaa käyttöön. Kiirekin olisi, ja koodia on taas varmaankin tuhansia rivejä ja se on vielä niitattu mystisellä tavalla suurempaan kokonaisuuteen.
"Mitäs jos muuttaisin tuota koodin pätkää?... Kappas vain, tuo yksi möykky ruudulla liikahti. Ei sen kyllä pitäisi liikkua. Korjaanpa sen koodin takaisin... Mitenkäs se nyt oli... No jos kokeilisin muuttaa tätä pätkää?..."
Tästä tulee varmasti tosi hyvä ja asiakas on varmasti taas tosi tyytyväinen.

Älkää pelatko baseballia!

Hukkasin kahvikuppini. Tähänkö loppui minun teen ja kahvin juontini? En voi kuvitellakaan juovani mitään jostain toisesta kupista. Todennäköisesti olen unohtanut kupin johonkin missä olen käynyt perjantaina, mutta en oikein muista missä kaikkialla olen käynyt perjantaina. Kävin jo niissä paikoissa, jotka muistin, eikä kuppia löytynyt. Pahimmassa tapauksessa olen unohtanut sen johonkin yleiselle paikalle, mistä joku on laittanut sen astianpesukoneeseen ja pessyt sen, ja sitten joku on ottanut sen itselleen käyttöön. Kaamea hirviö! Tai vielä pahempi vaihtoehto on tietysti, että olen jättänyt mukin johonkin pöydän nurkalle, mistä joku on pudottanut sen lattialle ja rikkonut miljooniksi sirpaleiksi. Aivan järkyttävää! Joku on voinut myös mahdollisesti jopa varastaa kupin! Se oli aika hieno kuppi nimittäin, mikä tekee tämän menetyksen tunteen entistäkin raastavammaksi.

Taivas näyttää tosi synkeältä. Tulee varmaan sade ja kastun läpimäräksi lounaalle mennessäni. Ja uudestaan töistä lähtiessäni. Tämä on varmaankin lopun alkua: Maanantai, kahvikuppi on kadonnut ja synkät pilvet peittävät taivaan. Mitähän seuraavaksi? Joku tulee ovesta ja alkaa hakata minua pesäpallomailalla? Tai vielä pahempaa: Jos se hirviö alkaakin hakata minua baseball-mailalla. Niitä on kai metallisiakin, ja ne painavat kai enemmän, ja siksi niillä lyöminen siis sattuukin enemmän. Toivottavasti baseballista ei tule koskaan kovin suosittu laji Suomessa. Ja toivottavasti en joudu koskaan muuttamaan Amerikkaan.

Ohjelmakoodikaan ei suostu toimimaan. Haluaisin vain saada yhden hölmön pikku jutun ruudulle, mutta ei se suostu ilmestymään sinne. Olen yrittänyt maanitella konetta monin eri koodikoukeroin, ja jopa käyttänyt raakaa voimaa, mutta mikään ei tehoa. Tänään on kyllä kaamea päivä. Olisi pitänyt jäädä vain kotiin ja merkitä tuntikirjanpitoon sairaus-kohtaan "Paha karma". Mitähän hirveyksiä minä olen tehnyt ansaitakseni tämän?

Syvennä ymmärtämystäsi tuijottelemalla

Ratapihalla on yksi ihan erinäköinen juna kuin mitä olen aiemmin nähnyt. Olisikohan tuo jonkunmoinen kiskobussi, joka on tarkoitettu lähiliikenteeseen? Onkohan tuo ihan uusi malli vai miten olen aiemmin välttynyt huomaamasta tuommoista? Voisiko olla mahdollista, että aiemmin olen katsonut vain junia ja ne kaikki ovat näyttäneet minusta samanlaisilta, mutta nyt kun olen tuijotellut niitä enemmän, alan huomata että ne ovatkin erilaisia? Voiko tästä vetää johtopäätöksen, että minkä tahansa tylsän kohteen tuijottelu avartaa maailmaa ja auttaa löytämään uusia yksityiskohtia ihan mistä tahansa? Jos tuijottelisin joka päivä tuntitolkulla betoniseinää, alkaisinko löytää sen pintarakenteesta uusia yksityiskohtia, ja ymmärtäisin paremmin esimerkiksi kuinka seinä on maalattu?

Olen tuijotellut serverin käynnistymistekstejä niin kauan, että luulisi, että kohta löydän niistä jotain merkitystä, mutta en vain löydä. Samaa soopaa aina vain. Ehkä en ole tarpeeksi vastaanottavaisessa tilassa. Minun pitäisi varmaankin aina serverin käynnistämisen yhteydessä rentoutua, avata mieleni uusille asioille, tuijotella käynnistystekstejä ja hyväksyä ne sellaisena kuin ne ovat. Ehkä toistettuani tätä muutaman sata kertaa avoimin mielin voin vasta todella ymmärtää jotain serverin käynnistystekstien todellisesta luonteesta ja yksityiskohtien monipuolisuudesta. Ehkä serverillä olisi minulle paljonkin sanottavaa.

Jos näin vähemmän avoimin mielin yritän miettiä, mitä serveri haluaa minulle kertoa, niin aika tylsää juttua se on:
"Käynnistin palvelun X. Aikaa kului 154ms."
"Pohjustaessani toiminnon Y käynnistämistä sain virheen: tiedostoa Z ei löydy."
"Käyttämäni ohjelmistokomponentti R on vanhentunut, eikä ole enää täysin yhteensopiva palvelun X kanssa."

Olen tainnut ratkaista aaltoilevan seinän arvoituksen: Bitit vipattavat monitorillani niin tiuhaan tahtiin, että monitori kuumenee ja ilma väreilee kuuman monitorin yläpuolella. Sitten kun rönötän tuolilla ja tihrustan monitorin reunan yli ikkunasta, niin väreilevä ilma saa ikkunanäkymän vääntyilemään. Tämä on siis vain tämänhetkinen teoria. En ole täysin hyllyttänyt sitäkään vaihtoehtoa, että juomaveteemme lisätään pieniä määriä lsd:tä.

Aika nopeutuu ilman kahvia

Jotain haalarimiehiä riehuu ikkunan edessä olevan aidan kimpussa. Yrittävätköhän ne paeta ratapihalta tekemällä aitaan reiän, vai vahvistavatko ne aitaa, ettei kukaan vain pääse aidasta lävitse niitä häiritsemään? Pyh, kyllä minä ainakin pääsisin helposti kiipeämään tuollaisen aidan yli. Paitsi jos se on sähköistetty. Jos ne pirulaiset aikovatkin alkaa ajaa sähkövirtaa aitaan? Tai sitten tuo aita on suunniteltu pienehköjen eläinten varalle. Vaikka kyllä kissa hyppäisi tuosta helposti yli. Koirista en tiedä varmaksi, mutta epäilen että suurin osa koirista ei pääsisi tuosta yli. Ehkä se on koira-aita. Onkohan tännepäin odotettavissa niin suuria koiralaumoja, että ne ratapihalle päästessään häiritsisivät junaliikennettä? Kuulostaa melko pelottavalta.

Hohhoijaa. Kylläpä väsyttää. Päätin hetken mielenhäiriöstä olla juomatta kahvia tänään ja yrittää pärjätä pelkällä limsalla. Täytyy sanoa, että ihan kuin päivä olisi sujunut nopeammin. Sisäinen kelloni käy ilman kahvia hitaammin ja kun "ulkomaailman" kello käy ihan samaan tahtiin, niin minusta tuntuu kuin aika kuluisi nopeammin. Aivoni toimivat niin hitaasti, että minuutin havainnointiin kuluu kaksi minuuttia. Kumpikohan on normaali subjektiivisen ajan nopeus: Kahvilla nopeutettu aika vai ilman kahvia hidastunut aika? Joka tapauksessa, jos saan silmäni pidettyä auki, olen töistä lähtiessäni oikeastaan ollut töissä vasta puoli päivää. Koska minulla on yleensä illalla paljon hauskempaa, niin pitäisiköhän minun heti töistä lähtiessäni juoda litratolkulla kahvia, niin että aika hidastuisi ja ilta tuntuisi kestävän pitempään?

Olen etsiskellyt tänään enimmän osan päivästä kaikenlaisia koodinpätkiä ja kopioinut niitä toisiin paikkoihin. Lisäksi olen kysellyt tyhmiä eri ihmisiltä ja yrittänyt näyttää siltä niin kuin kaikki olisi minulle täysin päivän selvää. Miksiköhän minä sellaistakin teen? Kai minulla on kuitenkin jonkinlainen sisäänrakennettu urallinen itsesuojeluvaisto, joka pakottaa minut käyttäytymään niinkuin minua olisin tosi selvillä ja kiinnostunut kaikesta mitä ympärillä tapahtuu.

Aaltoileva seinä

Ulkona taitaa olla aika lämmintä, mutta minun on kylmä. Ei täällä sisälläkään varmaan kovin kylmä oikeasti ole, flunssa vaan pistää viluttamaan. Nousisi nyt edes kunnon kuume, niin voisin lähteä kotiin.

Huoneen ikkunan lasissa on varmaankin jossain kohtaa jokin epätasaisuus. Joskus kun tuijottelen kaukana olevaa taloa ja käännän samalla päätäni, niin näyttää kuin talon seinässä liikkuisi aalto tai kupla. Toinen vaihtoehto on, että joku on tehnyt käytännön pilan, ja laittanut jotain hallusinogeeniä limsaan tai kahviin. Täytyy katsoa huomaanko ympäristössä muitakin hassuja ilmiöitä. Esim. sisällä alkaa sataa lunta tai jotain. Silloin voisin olla varma, että kyse on lsd:stä, kärpässienistä tai muusta aineesta, ja ikkuna on ihan kunnossa.

Ikkunasta näkyy aika paljon ohi kulkevia ihmisiä. Jos jaksaisin, voisin ehkä laskeskella paljonko tuosta kulkee ihmisiä esim. viidessä minuutissa, ja sen perusteella voisin tehdä yleistyksiä kuinka paljon tuosta kenties kulkee ihmisiä päivässä. Eläimiä tuosta ei juurikaan kulje. En muista nähneeni edes yhtään koiraa. Mutta nyt laiskottaa niin paljon, että en jaksa tuollaisiin mittaviin laskuoperaatioihin. Ehkä jonain toisena päivänä, kun minulla on vielä tylsempää ja tunnen silti oloni energisemmäksi kuin nyt.

Kävin tutkimusretkellä toimistorakennuksen toisessa päässä toisella osastolla. Niillä oli siellä vaikka kuinka monta limsa-automaattia. Meillä ei ole Ediä yhdessäkään koneessa ja niillä oli kahdessa! Otin tietty mukaani sieltä pullollisen. Lisäksi siellä näytti olevan yksi automaatti pyhitetty kokonaan ykkösoluelle! Ryyppäävätkö ne siellä kaiket päivät? Olen syvästi järkyttynyt. Kauhukseni ymmärsin nyt myös, että vanhalla toimistolla meillä oli erillisessä jääkaapissa limsa-automaattilimsojen lisäksi Dr. Pepperiä ja tavallista Coca Colaa, mutta täällä niitä ei enää ole! Kaameaa! Etuisuuksiimme on kajottu, eikä edes mitään neuvotteluja ole käyty. Seuraavaksi ne varmaan alentavat meidän palkkoja.

Miksi murehtisin aikaa ja aivosoluja?

Keväinen sää on tuonut jostain lintuja. Ne pyrähtelevät taivaalla pienissä rykelmissä päättämättömän oloisina.
- Tuolla näyttää kivalta, mennään sinne!
- Eikä mennä, siellä on jo noita variksia.
- Eikun mennään vaan, kyllä ne varikset siitä lähtevät.
- Eikä mennä, tuolla toisessa paikassa näyttää paljon kivemmalta!
- No en minä kyllä tuonne halua, lähden ennemmin vaikka tuonne.
Nyt nuo lentävät dinosaurusten jälkeläiset saivat tehtyä ilmeisesti jonkunmoisen päätöksen ja hävisivät näkyvistä.

Tuleekohan linnuille koskaan mieleen, että lennänpäs niin korkealle kuin pääsen? Sitten jos ne lähtevätkin lentämään jonnekin tosi korkealle, niin sanookohan joku vaisto niille, että nyt olisi aika laskeutua alemmas? Vai tuleeko niillä joku raja vastaan, että ylemmäksi ei kertakaikkiaan pääse? Tai onkohan aina vain ylemmäksi ja ylemmäksi lentäminen vain tosi tylsää? Eihän siellä ylhäällä varmaan ole kuitenkaan mitään mielenkiintoista.

Tämän päivän ohjelmaani kuuluu manuaalien pläräämistä ja taas uuden koodamisympäristön opettelua. Ennakkotietojen mukaan ympäristö on helppo, mutta pahasti pelkään, että ohjelmiston eri tekniikoilla toteutetut osaset voivat olla kiinnittyneet toisiinsa jollain todella mystisellä tavalla. Tästä taas voi seurata mykistäviä insidenssejä, jos kuun asento suhteessa koodin puolipisteisiin on väärä. Pitänee uhrata jotain koodialttarille. Ainakin kallisarvoista aikaani ja taas muutama aivosolu. No niitähän riittää molempia. Miksi murehtisin nyt jotain, mitä varmasti murehdin kuitenkin vanhuksena?

Aivastelen ja eritän limaa. Peiliin katsoessa silmät näyttivät jotenkin epäterveiltä. Tietenkään en ole nukkunutkaan tarpeeksi. Oikeastaan on niin kamala olo, että melkein itkettää. Kuuntelemani surumielinen musiikki ei saa oloani varmaankaan juuri paremmaksi, mutta toisaalta en kestä kuunnella mitään ylienergistä mätkytystäkään. Hiuksiakin putoilee päästä kuin lehtiä puista syksyllä. Liika kahvi kiertää mahassa. Kohta varmaan joku tulee ovesta ja lyö minua pesäpallomailalla. No niin, palataanpas taas manuaalin lukemiseen.

Onko se teräsmies? Palava harakka? Ufo?

Kurkkuun koskee ja katse harittaa. Onnistuin hankkimaan viikonloppuna itselleni taas jonkun flunssantapaisen. Kuumetta ei tietenkään taaskaan ole, joten aiemmista kokemuksista viisastuneena en jaksa lähteä kinuamaan sairaslomaa työterveyshuollosta. Juon vain litratolkulla kahvia, ehkä se auttaa. Jos ei olo ole parempi iltapäivällä, niin lähden aikaisemmin töistä.Minulla on ilmeisesti samaan aikaa huono ja hyvä vastustuskyky tauteja vastaan. Huono siinä mielessä, että tunnun saavan aina joka ikisen taudin mitä on liikkeellä, mutta hyvä siinä mielessä, että en sitten kuitenkaan tule ikinä oikein kunnolla kipeäksi. Ärsyttävää.

Taivaalla lensi jossain kaukana kumman näköinen lentokone. Saattoi se kyllä olla ufokin. Tämä jäänee arvoitukseksi ikuisiksi ajoiksi. Harmi etten ehtinyt ottaa valokuvaa. Toisaalta, jos se oli ufo, niin huomisen lehdessä saattaa olla aiheesta jotain:
"Marsilaiset hyökkäävät!"
"Turismi lisääntymässä Messier 51:ltä"
"Rajavartijoille vaaditaan lisää resursseja"

Serverin käynnistystalkoot jatkuvat. Olisi kiva kun tuon voisi jotenkin automatisoida, vaikka en kyllä oikein hahmota miten se tapahtuisi. Vielä hauskempaa olisi kun serveriä ei tarvitsisi joka muutoksen jälkeen käynnistää uudestaan. Pari kertaa olen ajautunut tilanteeseen, että teen kerralla vähän liikaa muutoksia, kun en jaksa käynnistellä serveriä koko ajan uudestaan. Sitten serveri menee täysin solmuun, ja vian paikantamiseen menee ikuisuus. Kerran sain ohjelmiston niin solmuun, että minun oli pakko hakea versionhallinnasta edellinen versio ohjelmistosta, tuhota kaikki tekemäni muutokset ja alkaa tekemään niitä uudestaan alusta vaihe kerrallaan. Todella tylsää ja ärsyttävää.

Ulkona on aika aurinkoista ja kivan näköistä. Jos en kökkisi täällä sisällä ja en olisi flunssassa, voisin lähteä vaikka pyöräilemään ihan vain huvin vuoksi. Kohta on pääsiäinen. Sitten tulee vappu ja sitten kesä ja lopulta kesäloma. Kyllästän aivoni kofeiinilla, jotta ne säilyvät homehtumatta lomaan asti. Silloin minulla voisi olla niille käyttöä.

Ostetaan: palestiinalaishuivi ja mallinukke

Päivä on taas hurahtanut huomaamatta johonkin. Ensin tulin myöhässä töihin, istuskelin tunnin palaverissa, etsiskelin kadonneita tiedostoja ja autoin yhtä toista työntekijää pistämään kehitysympäristön pystyyn. Siinäpä se, mitään oikeita hommia en ole ehtinyt tehdä koko päivänä. Tänään aion vielä lähteäkin töistä aikaisemmin, joten taitaa jäädä tuottavuusprosentti aika alhaiseksi.

Ratapiha on lähes autio. Hento tuulenvire heiluttelee varovasti radan penkassa tönöttävän koivunrääpäleen oksistoa ja joku Vr:n työntekijä lompsii laiskasti varaston ovesta. Tämä taitaa olla sellaista rauhallista odotusta ennen myrskyä. Kohta iskee päälle perjantai-iltapäivän ruuhka: Junat syöksähtelevät ohitse kuin ammukset ja kansa vaeltelee ympäriinsä päättömänä massana. Sitten viikonloppu alkaa ja kenelläkään missään ei ole tylsää.

Söin lounaalla todellakin koko rahan edestä. Yritän palauttaa vireystilaani siedettävälle tasolle juomalla kohtuuttoman määrän kahvia. Lounaan jälkeisen kooman ja sen jälkeisen kofeiiniyliannoksen voisi ehkä välttää jos söisin kunnollisemman aamupalan tai jotain välipalaa aamupalan ja lounaan välissä. Sitten ei lounaalla olisi niin älytön nälkä, että on pakko syödä enemmän kuin olisi järkevää. Siitä seuraisi ehkä se, että aivot eivät olisi ruoan jälkeen täysin jäässä, ja ei olisi ihan pakko juoda kahvia aivan naurettavia määriä.

Taidan alkaa kulkemaan töissä aurinkolasit päässä ja hupparin huppu pään ylivedettynä. Ehkä vielä joku palestiinalaishuivikin voisi sopia kokonaisuuteen. Sitten teen nauhoituksen satunnaisesta näppiksen nakuttelusta ja ostan suunnilleen itseni kokoisen nuken. Joko mallinuken tai semmoisen pumpattavan seksilelun. Laitan nukelle päälle samanlaiset vaatteet, aurinkolasit ja kuulokkeet päähän ja näppiksen nakutusäänityksen soimaan ja sitten voinkin itse häipyä johonkin. Nyt voisin esim. käydä levykaupassa törsäilemässä palkkarahoja. Istun nykyään tässä huoneessa aikalailla itsekseni, ja kukaan ei varmaan huomaisi hetkeen eroa.

8:n kerroksen korkuinen uima-allas

Väsyttää taas aivan kaameasti. Menin lähes järkevään aikaan nukkumaan eilen, mutta aamulla herätessä olo oli kuin olisin nukkunut vain pari tuntia. Silmät pysyvät hädin tuskin auki. Tänään on varmaan taas pakko juoda paljon kahvia. Täytyy yrittää jotenkin rajoittaa itseään, ettei kahvin määrä mene taas täysin yli äyräiden. Toivottavasti kukaan ei tule tänään kyselemään minulta mitään. Olo tuntuu aika verbaalirajotteiselta. Vessassa käydessäni vilkaisin itseäni peilistä, ja näytin ihan siltä kuin minut olisi kaivettu äskettäin haudasta.

Melko kaukana jonkun pankin katolla heiluu jotain tyyppejä. Nuo eivät näytä oikein haalarimiehiltä vaatteista päätellen. Toinen juoksentelee ympäri kattoa varmaankin mittaillen jotain ja toinen vain katselee vierestä. Ehkä he suunnittelevat sinne pommi-iskua? Nyt he menivät seisoskelemaan vierekkäin ja katselemaan katolta alas. Ilmeisesti siellä oli jotain tosi kiinnostavaa, koska tyypit häipyivät katolta. Nuo saattoivat olla jotain perushaalarimiehiä ylempiä ammattilaisia suunnittelemassa jotain. Arkkitehtejä tai mainosmiehiä. Ehkä katolle pystetään jokin jättiläismäinen mainostaulu? Tai sinne tulee helikopterikenttä? Tai uima-allas? Sellainen olisikin hieno yksityiskohta tuollaisessa korkeassa rakennuksessa: keskellä rakennusta on kellarista katolle saakka ulottuva uima-allas. Siinä olisi sukelluksen harrastajillekin vähän haastetta.

Tämän nykyisen projektini piti olla ihan kevyt läpihuudatusjuttu, niin kevyt että olisin mahdollisesti tehnyt sivussa toistakin projektia, mutta kummasti tähän aikaa tuntuu uppoavan. Deadlinekin lähestyy pelottavasti kuin aikataulussaan oleva pikajuna. Tässä meinaa tulla oikeasti kiire. Mitenkähän lie tuntiarvioiden ja budjetin laita, kun ei kai minuakaan ollut tähän projektiin ollut tarkoitettu näin täyspäiväiseksi näin pitkäksi aikaa?

Hah, kohta on pääsiäinen! Pitäisiköhän jo alkaa laskemaan sekunteja pääsiäislomaan? No helkkari: Nyt on jäljellä on noin 6825600(((10 * 7,5) + 4) * 24 * 60 * 60) sekuntia. Tuntuu aika isolta määrältä vielä, mutta koko ajan se vähenee. Pitäisiköhän koodata omaan käyttöön laskuri joka näyttäisi koko ajan sekuntimäärän? Sille voisi olla käyttöä muitakin tärkeitä tapahtumia odotellessa. Pitää miettiä asiaa.

Kehittyvätkö vampyyrit zombeista?

Kittasin tänään litran kahvia heti töihin tultuani, ja nyt onkin sitten tosi hyvä olo. Silmät kyllä pysyvät auki, mutta olo on niin levoton, että on vaikea keskittyä yhtään mihinkään. Ehkä jos söisin lounaalla itseni ähkyyn, se lamaannuttaisi ruumiini ja saisi oloni taas normaalimmaksi.

Olisi kiva ajatella, että samaan aikaan kun tuijottelen tylsistyneenä monitoria ja ikkunaa, jossain tapahtuu jotain kivaa. Mielummin jotain sellaista mistä olisi itsellekin hyötyä. No, palkka ainakin juoksee koko ajan ja ennemmin tai myöhemmin rahat kolahtavat tilille. Jotkut ihmiset jossakin varmaankin kehittelevät parempia kehitysohjelmistoja. Sitten kun saan ladattua ne omalle koneelleni, ei minun ehkä tarvitse tuijotella yhtä kauaa serverin käynnistystekstejä. Ehkä joku on jossain tekemässä jotain hyvää elokuvaa, jonka voin katsoa joskus tulevaisuudessa jonain iltana.

Huomasin että tässä uudessa huoneessa vieressäni on nyt täysin neitseellistä seinäpinta-alaa. Pitäisiköhän kiinnitellä seinään jotain kuvia tai jotain tärkeän näköisiä kaavioita? Mitäköhän haluaisin tuijotella päivästä toiseen? Ikkunaa. Jos voisin, tekisin tuohon vielä yhden ikkunan. Tietty voisin laittaa tuohon jonkun kuvan jostain kivasta maisemasta. Mutta kuvissa on se ongelma, että ne eivät elä, ja niihin kyllästyy nopeasti. Televisio voisi olla kiva. Tai akvaario. Peiliäkin voisi harkita, mutta en oikeastaan haluaisi tuijotella itseäni jatkuvasti. Jos olisin vampyyri, ei kuvani näkyisi peilistä, ja siinä tapauksessa hommaisin tuohon ilman muuta peilin. Olisikohan vampyyrina oleminen muuten kivaa? Tästä zombi-imitoinnista minulla on jo aika paljon kokemusta, olisiko vampyyrin imitointi selkeä kehityssuunta? Harmi että meillä ei taida olla kehityskeskusteluja tiedossa lähiaikoina, voisin ottaa asian siellä puheeksi. Voisin joka tapauksessa ottaa vähän selvää vampyyreistä.

Kuinka kukaan voi luulla, että minä tietäisin jostain jotain?

Plääh. Lähes koko aamu on taas kulunut serveriä käynnistellessä. On niin tylsää, että tekisi mieli tehdä jotain repäisevää. En vain keksi että mitä. Ehkä kaivan nenääni? Tai käyn hortoilemassa ilman mitään syytä taukotilassa. Tai sitten vain huudan hiljaa sisälläni. Sovellus on niin raskas, että pienimmänkin muutoksen testaamiseen menee useita minuutteja ja kone on serveriä käynnistettäessä niin kovilla, että sillä ei voi tehdä edes yhtä aikaa oikeastaan mitään. Pitäisiköhän lukea jotain kirjaa odotellessa? Tuossa pöydän nurkalla on lojunut jo pidemmän aikaa pari tylsää manuaalia, jotka minun kai pitäisi osata ulkoa.

Pihalla näkyy aika villin näköisesti parkkeerattuja henkilöautoja. Olen monesti ihmetellyt, miten joillakin ihmisillä tuntuu olevan tapana parkkeerata autonsa ihan mihin tahansa. Nuokin autot ovat suunnilleen keskellä pihaa. Ei missään varmaankaan ole mitään erillistä kieltokylttiä, että tuohon ei saisi parkkeerata, mutta luulisi järjen sanovan, että keskellä pihaa ei ole parkkipaikka, varsinkin kun koko pihalle ei ole edes tarkoitus ajaa autolla. Jotta pihaan pääsee, pitää ajaa jotain kävelytietä, jonka alussa on takuulla kieltokyltti. Tai ehkä nuo väittävät olevansa huoltoajolla. Toisaalta, tuohon parkkeeraamalla ei varmaan saa kovin helposti sakkoja, koska varmaankaan pysäköinninvalvojillakaan ei tule edes mieleen, että joku saattaisi ajaa autonsa tuohon parkkiin.

Tänään on jostain syystä ihmisillä ollut lounaan jälkeen minulle hirveästi asiaa. En ole ehtinyt edes tehdä paljon mitään hommia, kun koko ajan joku on höpöttämässä jostain psykedeelisestä yksityiskohdasta, josta kyseinen ihminen luulee että minä tietäisin jotain. Enkä minä tietysti tajua mistään mitään edes sen vertaa, että ymmärtäisin edes miksi nuo ihmiset kuvittelevat, että minä tietäisin jotain. Minä vaan tuijottelen serverin käynnistymistekstejä päivät pitkät ja kaivelen nenää silloin kun luulen että kukaan ei huomaa. Ja tuijottelen ikkunasta. Siinä ei paljon tietoisuus kasva rönsyilevän projektin pienimmistä yksityiskohdista.

Ohikulkijoille irvistely parantaa elinympäristöä

Talvi tekee taas tuloaan. Valtavia lumihiutaleita pyryttää pihalla oleviin kuralätäköihin ja muodostaa inhaa sohjoa. Melkein kaikki limsatkin ovat automaateista taas loppu ja lämpöpatteri pitää omituista naksumista. Tuntuu todellakin maanantailta. Mahtavaa, nyt joku vielä alkoi poraamaan seinää. Voi miksi, miksi en lotonnut viikonloppuna? Voisin nyt olla miljonääri ja kaukana tästä loukosta.

Tänään minun pitäisi yhdistellä parin eri ihmisen tekemä koodi ja valmiin tuotteen koodi jonkinmoiseksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Tosi helppo homma, kun en tajua pohjalla olevasta tuotteesta oikeastaan mitään, ja nuo eri ihmiset eivät ole olleet juurikaan tietoisia toistensa tekemisistä. No helkkari, minähän vaikka koodaan kaikkien koodit äkkiä uudestaan. Ainoa vain, että homman pitäisi olla valmis oikeastaan jo heti. Parempi olisi ollut, kun se olisi ollut asiakkaan nähtävillä jo viime perjantaina. Homma on tuhoon tuomittu.

Tuosta parinkymmenen metrin päästä ikkunasta kulkee paljon ihmisiä. Aina silloin tällöin joku vilkuilee tänne ikkunaan päinkin. Huomaisivatkohan ne minut, jos menisin ikkunaan irvistelemään? Ikkuna ei ole kyllä kovin iso ja tällä seinällä ikkunoita on paljon. Mutta jos oikein heiluisin ja huitoisin, niin ehkä joku voisi huomata minut.
"Niin, mutta mitäs sitten?", joku voisi kysyä. Hyvä kysymys, eipä kai mitään. Minä sitten vain irvistelisin ohikulkijalle ja ehkä joku ohikulkija voisi irvistellä takaisin. Ehkä joku ohikulkija voisi pahastuakin irvistelystäni ja ottaa yhteyttä firmaamme. Sitten jäisin kiinni irvistelystä ja saisin potkut, eikä minun tarvitsisi enää ikinä tulla tänne.

Ratapihalla ei näy yhtään junaa eikä ihmistä. Omituista. Lumisadekin lakkasi. Nyt seinänporaajakin lopetti metelöinnin, eikä patterikaan enää naksu. Kohta varmaan tapahtuu jotain kamalaa. Toiset osaavat ennustaa teelehdistä ja eläinten sisälmyksistä, mutta minä en tarvitse kuin ikkunan ja korvani. Pitäisiköhän mennä pöydän alle piiloon?

Sponsorit, huomio!

Tänään on taas serverinkäynnistelypäivä. Minulla on omituinen deja-vu-tunne, että tällaista on tapahtunut aiemminkin. Teen muutoksen koodiin, sammutan kaiken, käynnistän uudestaan, tuijottelen ruudulla viliseviä tekstejä, kyllästyn, surffailen netissä, muistan että olin tekemässä jotain, vilkaisen muutoksen tulosta ja aloitan kierroksen alusta.

Taivas näyttää siltä, että pian sataa ja lujaa. Säätiedotuksessa taidettiinkin lupailla takatalvea. Kai sieltä tulee oikein kunnon lumimyrsky sitten. Aamulla ehdin ulkovaatteita pukiessa tietysti unohtaa jo koko sääennusteen, ja puin ehkä turhan kesäiset vaatteet päälle. Saan varmaan paleltumia kotimatkalla ja olen koko viikonlopun sairaana.

Ratapihalla on liikennettä yllättävän vähän. Samat junat tuntuvat tönöttävän raiteilla tuntikausia, eikä yhtään ihmistä näy missään. Olisin luullut, että junia tulisi ja menisi lähes jatkuvalla syötöllä, mutta eihän tuolla mitään näytä tapahtuvan. Voi tietty olla, että junat välillä vaihtuvatkin, mutta en vain huomaa sitä koska ne kaikki näyttävät ihan samalta. En ole ehkä tuijotellut vielä junia tarpeeksi kauan ja tarpeeksi intensiivisesti, jotta huomaisin junien väliset erot ja pienimmätkin liikkeet. Hei, nyt tuon yhden junan sähköjohdin laskeutui alas. Mitäköhän se tarkoittaa? Siirtyykö se diesel-moodiin vai jätetäänkö se tuohon koko viikonlopuksi? Miksi se johdin ei voinut olla siinä kiinni koko viikonloppua?

Pystyisinköhän hankkimaan tälle blogille sponsorin? "Juo sinäkin paljon Juhlamokkaa ja koodaa joka päivä, niin sinustakin voi tulla samanlainen kuin tämän blogin kirjoittajasta!" Oikeastaan homma taitaisi toimia paremmin toisinpäin: Joku Ed-energiajuoma voisi hyvin maksaa minulle siitä, että jättäisin mainitsematta heidän tuotteensa tässä blogissa. Voi olla että tämän blogin lukijat lakkaavat ostamasta Ediä, kun huomaavat mitä sen liiallisesta juomisesta seuraa. "Jos sinulla on tylsää, niin juo pullo Ediä, ja sinulla on entistäkin tylsempää ja lisäksi kätesi tärisevät!"

Tiedänkö minä mitä tein eilen?

Kevät on kyllä tosiaan tullut. Jos oikein pinnistän, voin kuvitella nurmikon pihalla jo vähän vihertävän. Todennäköisesti se on kyllä vain jotain homeista oksennusta. No valoisaa ainakin on. Rakennuksen piha näyttää siltä kuin siellä olisi räjäytetty mutapommi ja yritetty pestä jälkiä harvinaisen likaisella vedellä. Olisi pitänyt laittaa aamulla jalkaan kumisaappaat. Ne olisivat olleet seksikkäätkin ja olisin kerännyt ihailevia katseita.

Sain uuden kehitysympäristön toimimaan viimein juuri ennen töistä lähtöä. Päässä tuntui hyvin omituiselta. Vähän niinkuin olisin ottanut puudutuspistoksen aivoihini. Tänään ihmettelen ympäristöä uusin voimin. Aika oudolta äkkiseltään tämäkin ympäristö vaikuttaa. No se mikä ei tapa, vahvistaa. Tai jotain. Täytyy kai vain alkaa ammentamaan päähäni taas hillitön määrä tietoa, josta tulee täysin hyödytöntä kuukauden päästä. No ehkä siitä joku pieni kipinä jää elämään takaraivoon ja sitten taas jossain uudessa projektissa se auttaa minua jollain omituisella tavalla.

Ratapihalle ilmestyi jostain kaksi kaivinkonetta. Niissä on pyörien lisäksi jonkunmoiset telit, joilla ne voivat kulkea kiskoilla. Kappas vain. Nyt toinen lähti johonkin ja toinen jäi tuohon ihan itsekseen ovet auki. Jos tuo on tuossa vielä lounaalle lähtiessäni, niin taidan lainata sitä. Hah, kyllä kaverikin hämmästyy kun hurautan lounasravintolan pihaan kaivinkoneella. "Toimenkuvani vähän laajeni: Nykyään hoidan koodauksen lisäksi viemäriojien kaivamistakin."

Minun piti dokumentoida miten sain sen kehitysympäristön eilen toimimaan. Huhhuh, siinä olikin urakka, koska en tietenkään eilen kirjoittanut mitään muistiin, ja loppupäivästä olin jo aika kohmeessa ja olin kokeillut noin miljoonaa eri juttua. No ehkä tuurilla niissä mun ohjeissa oli kaikki olennainen. Olisi pitänyt ehkä lisätä siihen pariin väliin kohta: "Hakkaa päätäsi seinään tunti."

Salmiakkia suussa

Kivaa. Ilmastointilaite jyrisee kuin pienehkö paperitehdas. Toivottavasti tuo on vain jotain muuttohässäköihin liittyvää väliaikaista meteliä. Järki lähtee viikossa jos tuo pitää tuota koko ajan. Kappas. Juuri tätä kirjoittaessani mökä loppui. Tai sitten korvien adaptaatio toimii paljon nopeammin ja tehokkaammin kuin arvasinkaan. Nyt on joka tapauksessa aika hiljaista.

Joku ehkä saattoi huomatakin, että en kirjoittanut tänne eilen mitään. Tämä johtui siitä, että olin palaveroimassa tai jotain toisella paikkakunnalla. Jouduin heräämään naurettavan aikaisin, kökkimään tuntikausia junassa, kuuntelemaan tylsiä jorinoita monta tuntia ja lopuksi sitten sanoin muutaman sanasen, joiden takia minun sinne piti mennä. Sitten taas junassa kökkimistä. Oli ihan älyttömän tylsää. Junassa sentään nukuin vähän.

Tungin suuni täyteen salmiakkia. Kylläpäs tuntuukin hyvältä. Hetken mielenhäiriöstä kävin lounaan jälkeen kaupassa ostamassa karkkia ja en kestä niiden läsnäoloa. Pakko syödä ne kaikki heti, vaikka ei lounaan jälkeen ole kyllä edes yhtään nälkä. Karkkia saisikin syödä kyllä aika paljon, että nälkä lähtisi. Kai. En muista kyllä koskaan kokeilleeni. Joskus jouluna pikkuveli söi niin paljon karkkia, että oksensi. Ei sillä varmaan ollut enää nälkä siinä vaiheessa.

Olen viettänyt taas koko päivän asennellen ohjelmia. Uusi kehitysympäristö vaatii taas uusia kilkkeitä. Kohta koneeni on niin täynnä kaikenlaisten kehitysympäristöjen vaatimia pikkujuttuja, että tätä ei pysty enää käyttämään. Jo nyt jotkut näistä kehitysympäristöistä eivät suostu toimimaan yhtä aikaa toistensa kanssa. No, sitten kun kone pimahtaa lopullisesti, niin voin mennä vaatimaan uutta parempaa konetta tilalle. Kai se on sitä edistystä? Olisikohan hauskaa, jos aina uutta projektia varten saisi uuden tietokoneen? Ja vaikka pääsisi toiseen huoneeseenkin? Siinä pitäisi asennella aina kaikki uudestaan, mutta toisaalta ei olisi sitten vanhoja juttuja riesana. Ja jos kaikki saman projektin ihmiset olisivat aina samassa huoneessa, välttyisi paljolta kävelyltä ja viestimien näpyttelyltä. Toisaalta käytävillä hortoilu on välillä ihan hauskaakin. Pitäisikin käydä tutkimusretkillä vielä täällä uudessa toimistossa. En takuulla ole vielä nähnyt kaikkea näkemisen arvoista.

Uutta ja vanhaa

Hohhoijaa. Uusi toimisto ja uusi projekti. Kuitenkin vielä sama tietokone, sama pää ja samat ohjelmat, jotka päättävät päivitellä itseään silloin kun sitä vähiten odottaa. Nytkin tarkoituksenani oli plärätä yksi dokumentti pikaisesti läpi ennen lounaalle lähtöä, mutta ei se tietenkään voinut ihan niin yksinkertaista olla. Dokumentin katseluohjelma halusi väen vängällä hakea netistä jonkun päivityksen, jonka koko oli isompi kuin alkuperäisen ohjelman. Latauksen jälkeen pitää tietysti taas kaikki sulkea ja käynnistää uudestaan.

Näen uuden työpisteeni ikkunasta ratapihalle. Muutama juna siellä näyttää tönöttävän ja jotain vr:n henkilökuntaakin siellä liikuskelee. Kauempana näkyy jotain kerrostaloja ja vähän puita. Enpä osaa sanoa onko tämä näköala kiinnostavampi kuin vanha. Ikkuna on ainakin pienempi, mikä tarkoittaa selkeästi tilanteen huonontumista. No toisaalta tästä näkee ihmisiä paljon lähempää, ainakin jos ei satunnaisia haalarimiehiä edellisen toimiston näköalassa lasketa lukuun.

Muutto sujui yllättävän näpsäkästi. Ainoastaan oma tuolini oli hukkunut johonkin, mutta löysin toisen samanlaisen tilalle. Oikeastaan tämä tuoli on itse asiassa vähän parempi kuin vanha, koska vanha piti välillä jotain omituista klonksumista ja tämä ei. Pöytäkin on vähän erilainen: selkeästi isompi ja tässä on jotain hassuja säätömahdollisuuksia mitä vanhassa ei ollut. En ole vielä osannut laittaa toiselle puolelle pöydästä mitään, koska vanhalla pöydälläni ei ollut tuollaista ulottuvuutta. Taidan varovasti kokeilla siirtää yhden cd-levypinon sinne. Noin. Paljon parempi. Siirtäisinköhän tuon yhden lappusenkin toiselle puolelle? Noin. No nythän pöydän toinen puolikin näyttää suorastaan täydeltä.

Kai sitä pitäisi tehdä jotain järkevää, vaikka ei kyllä sanottavammin huvittaisi. Voisin ehkä kohta käydä yrittämässä haalia tänne huoneeseen vielä yhden kukan. Vanhan työpaikan avaimetkin pitäisi viedä pois. Niin ja tietysti olisi plärättävä muutama kymmenen sivu määrittelyjä ja muita dokumentteja. Ehkä aloitan kuitenkin siitä, vaikka muut vaihtoehdot kuulostavatkin vähemmän tylsiltä. Hah, pihalla näkyy joku työmaakoppi, jonka ikkunasta näen kuinka joku duunari surffailee netissä. Ehkä tuolla raukalla on ihan yhtä tylsää kuin minulla.

Erään aikakauden loppu

Haalarimiehet ovat jo melkein purkaneet telttansa ja piha näkyy taas. Aiemmin piha taisi olla päällystetty asvaltilla ja nyt se on päällystetty betonilla. Jonkun työkaverin esittämä teoria kellarin rakentamisesta saattoi hyvinkin pitää paikkansa. Ei tuolla varmaan ainakaan mitään suurempia juhlia ole pidetty, tai sitten jäljet on siivottu todella tehokkaasti.

Aloitin jo pehmeän laskun muuttoon tyhjentämällä laatikoston paperit muuttolaatikkoon. Enää pöydänpäälliskamat mukaan ja kaikki osat erilleen tietokoneesta, niin siinäpä se sitten olikin. Paljonkohan varaisin siihen aikaa? Jonkunmoinen suunnitelma voisi olla hyvä tehdä ja alkulämmittely. Ehkä saisin puoli tuntia operaatioon tärvättyä?

Olen palannut taas muistivirtausten tutkimiseen. Jotenkin mieltä ei nyt jaksa kiihottaa yhtään noiden muistinvarauspalkkien tuijottelu ja kaavioiden pläräys. Kaipaan suoraa toimintaa. Ehkä kokeilen sijoittaa koodiin jotain pommeja, jotka tuhoavat muistista KAIKEN. Räjäytteleminen on hauskaa. Vaikka se olisi vain ohjelmallistakin.

Toimisivatkohan räjäytykset kirjoitettuna? VUDUM!!!! RÄISKIS!!! PUMM!!! No enpä tiedä. Jotenkin tuosta puuttuu se tuhoelementti. Toimisikohan oman tekstin tuhoaminen?
Tuolla kaukPUMM!!!e taas auVUDUM!!!nkin. Mitäköhän neRÄISKIS!!!ä tähän aikPOKS!!!ivästä pörPUM!!t? MikseKABOOM!!!e töissä? Vai ajavatBOOOM!!kseen? SWOOSH!!!atko ne kaikki jotain lottovoitKOSSHH!!!s minä olisin lottovoitPUMM!!!n kyllä lähtisi kaupuPOKSIS!! ajelemaan vielä tähän aiWUDUDUMM!!!!ästä. NukkBOOMM!!!tempään.
No enpä tiedä. Ei tuo ollut kovinkaan hauskaa. Enemmänkin vähän rasittavaa ja tylsää.

Ympäriltä kuuluu pelottavia kolinoita ja raskaiden esineiden siirtelyn ääniä. Taitaa olla loppusuora tällä toimistolla käsillä. Täytyy varmaan kohta alkaa tunkea loppujakin tavaroita pöydältä laatikkoon, sammuttaa kone ja repiä piuhat irti.

Kaipaan kasveja

Kehitysympäristö jota käytän on tehty Linuxilla ja jotta saisin sen toimimaan kunnolla, joudun virittelemään Windowsini niin että sekin näyttäisi Linuxilta. Rasittavaa touhua. Mieluummin käyttäisin vaikka sitten kokonaan Linuxia kuin tämmöistä hölmöä välimuotoa, joka toimii ajoittain todella oudosti. Voi kyllä olla, että jos loikkaisin pää edellä Linux-maahan, niin saattaisin nopeasti alkaa ikävöimään vanhaa kunnon Windowsia.

Linuxissa on minusta jotain hyvin saksalaista. Kaikki nuo apuohjelmat ja toimintatavat jotenkin kielivät tinkimättömästä järjestelmällisyydestä, pikkutarkkuudesta ja tehokkuudesta, mutta käyttäjälähtöisyys on melko vähissä. Harmi ettei Linuxia keksitty Saksassa. Olisin nyt voinut haukkua Linux-käyttäjiä hieman perustellummin natseiksi.

Huoneemme kasvit muutettiin jo tänään. Täällä on nyt paljon autiompaa. Tuntuu kuin huoneen akustiikkakin olisi muuttunut, vaikka ei niitä kasveja nyt niin paljon ollut. Ehkä täällä on jopa vaikeampaa hengittääkin, kun kasvit eivät ole täällä puhdistamassa ilmaa.

"Yhteyttäminen eli fotosynteesi on biokemiallinen prosessi, jossa kasvit (ja muut eliöt) tuottavat hiilidioksidista ja vedestä auringon säteilyenergian avulla happea sekä glukoosia, jota kasvi käyttää ravintona."
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Yhteytt%C3%A4minen

Koko päivä on mennyt tänään noiden typerien Linux-skriptien kanssa tapellessa. Olen aivan turtunut. Etsiskelen netistä virheilmoituksiin liittyviä juttuja toivoen että joku muu olisi törmännyt samaan virheeseen. Välillä vaihdan jotain asetusta ja käynnistän taas kaiken uudestaan siinä toivossa, että jokin todella muuttuisi jossain. Aivoni eivät varmaankaan saa tarpeeksi happea. Jos ne huonekasvit olisivat vielä täällä, olisin saanut kaiken toimimaan jo ajat sitten.

"Happivajaus aiheuttaa huimausta, joka saa monet hätääntymään. Hätääntyminen puolestaan voimistaa hyperventilaatiota entisestään. Tästä voi seurata niin paha happivajaus, että ihminen menettää tajuntansa."
Lähde: http://www.tieteenkuvalehti.com/polopoly.jsp?d=157&a=3699

Täytyy varoa hätääntymästä, vaikka vähän huimaakin. Tuntuu kyllä siltä, että tajunnan lähtö on todella lähellä.

On tärkeää näyttää tärkeältä

Pihalle rakennetun teltan katon läpi on tungettu peltiputken pätkiä. Kun tuijottelin taas apattisesti ikkunasta, huomasin että yksi niistä heilui. Vähän aikaa tuijotettuani koko putki vedettiin telttaan ja kohta saman paikan vierestä pölähti haalarimiehen pää! Mies purki jonkun lankkuvirityksenkin. Tarkoittaakohan tämä sitä teltta on tehnyt tehtävänsä ja nyt se puretaan pois? Seuraakohan se meitä uudelle toimistolle?

Pitäisi varmaan oikeasti kuitenkin jo alkaa pakkaamaan tavaroita. Joku lähetti mailissa ukaasin, että käytävien tukkeena olevat roskakoririvistöt viedään pois jo huomenna, joten jos sinne jotain aikoo laittaa, se olisi paras tehdä heti. Roskalaatikoiden pois vienti jo nyt on muuton kannalta kyllä ihan järkevää, koska nyt tuolla käytävillä mahtuu hädin tuskin liikkumaan. Plääh. Ei todellakaan huvittaisi alkaa seulomaan noita papereita ja miettimään, mikä niistä on roskaa. Taidan heittää vaan kaiken muuttolaatikoihin. "Tärkeiden" paperien suurempi määrä saa minut vaikuttamaan varmasti tärkeämmältä ihmiseltä, ja saan ehkä paremmat huonekalut.

Ensi viikon toimenkuvani näyttää todella hämärältä. Ainakin sen tiedän että tiistaina olen koko päivän toisella paikkakunnalla. Maanantai menee todennäköisesti uuden toimiston toimintoja ihmetellessä. (Toivottavasti siellä on edes kahvia ja wc. Ja joku tuoli.) Keskiviikkona olen varmaan matkustelun jäljiltä aivan koomassa, niin että en saa takuulla mitään aikaiseksi. Ehkä torstaina voin taas saada jotain oikeasti työn alle.

Olen varmaankin oikeasti muuttumassa zombiksi. Kun jalkani on kipeä, niin kävelyni on todella zombimaisen näköistä. Välillä kun astun vahingossa kuitenkin kipeällä varpaalla, niin suusta pääsee väkisinkin jotain urahduksia. Lisäksi olen nukkunut niin huonosti, että silmieni katse näyttää vähintäänkin suomealta. Toistaiseksi mieleni ei ole kyllä tehnyt mieli purra ketään. Ainakaan kovin paljon. Kahvia sen sijaan janoan hillittömällä intensiteetillä. Kuola alkaa valua suupielestäni jo puolimatkassa kahvinkeittimelle. Ehkä tämä kahvinhimo on vain välivaihe varsinaisessa zombiutumisessa. Seuraavaksi joku onneton varmaankin osuu minun ja kahvinkeittimen väliin, enkä voi hillitä itseäni vaan puraisen tuota surkimusta. Sitten huomaankin pitäväni ihmislihasta ja tadaa - olen ihan oikea zombi!

Pahasti pelkään että omaksumani zombi-imago ei auta minua juurikaan etenemään urallani. En usko, että kenelläkään tulee mieleen että: "Kappas vain, onpas tosi zombin näköinen kaveri. Hänpä vaikuttaa tosi luotettavalta ja pätevältä työntekijältä. Voisinkin antaa uudessa tärkeässä projektissani avainroolin hänelle. Pitäisiköhän kysyä hänen esimieheltään, onko hänen palkkansa varmasti oikealla tasolla? Meillä ei ole varaa menettää ketään noin zombimaista johonkin toiseen firmaan."

Muisti ja vesi virtaavat

Onpas vaisu meininki. Ikkunasta katsoen ulkonakaan ei näytä tapahtuvan oikein mitään. Pari autoa tönöttää liikennevaloissa ja joku kävelee kädet taskussa jossain tuolla kaukana. En sitten saanut lääkäriltä sairaslomaa, enkä paljon muutakaan, koska en kuullema tarvitse varpaitani koodatessani. Jotain särkylääkkeitä sentään sain, mutta nekään eivät ole edes kolmiolääkkeitä. Laimeaa.

Olen viimepäivinä yrittänyt jäljittää apuohjelman avulla ohjelmistossa tapahtuvaa muistivuotoa. Oikeastaan muistivuoto on ihan tyhmä sana kuvaamaan ongelmaa, koska eivät ne muistissa olevat jutut mihinkään vuoda pois. Ongelma on pikemminkin se, että ohjelmiston muistiin jää asioita, joita ei enää tarvitsisi muistaa ja muisti loppuu lopulta kesken. No, toisaalta kyllä se vapaana oleva muisti vuotaa ohjelmistoon, joten kai tuo muistivuoto on ihan hyvä sana kuvaamaan ongelmaa kuitenkin.

"Muistivuoto on ohjelmoinnin tyypillisimpiä virheitä. Tällä tarkoitetaan muistin varausta ohjelmakoodissa ilman muistin vapauttamista. Kun muistivuotoa sisältävää ohjelman osaa suoritetaan riittävän monta kertaa, voi vapaa muisti loppua, mikä aiheuttaa ohjelmiston kaatumisen."
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Muistivuoto

Pakko kai se on uskoa, että noin se on. Mutta jos minä olisin saanut päättää, olisin nimennyt ilmiön kyllä juuri päinvastoin esim. muistipaisunnaksi.

Ratkaisuksi muistivuodolle olen suunnitellut reikää ohjelmistoon, josta muisti voisi vuotaa taas vapaaksi. Tilanne on vähän sellainen kuin että jossain olisi iso järvi jossa on paljon vettä. Järvestä menee puro lampeen, ja jostain syystä kaikki vesi haluaa mennä sinne lampeen, ja järvestä loppuu vesi. Sieltä järvestä kuitenkin tarvitsisi välillä ottaa sitä vettä, kun taas lammessa sitä ei nyt niin tarvittaisi. Nyt suunnittelen tekeväni toisen puron lammesta takaisin järveen. Sikäli kun ymmärrän vesistöjen liikkeiden toimintalogiikkaa, tämä ei kuulosta kovin toimivalta ratkaisulta, mutta en ole keksinyt parempaakaan keinoa. Tietysti voisin myös aina aika ajoin räjäyttää koko lammen, niin että vesi haihtuisi ilmaan ja sataisi sitten takaisin järveen.

Sairaseläke alkaa pian

Huutava limsa-automaattimies ei vienytkään automaatteja pois, mutta laittoi niihin lapun, jossa sanotaan että niille tehdään huoltotöitä pari päivää, eivätkä ne toimi. Päivittävät ohjelmistoa tai jotain. Tuohon ei olisi varmaankaan kaappeihin kahliutuminen auttanut. No kai sitä pari päivää pärjää pelkällä kahvillakin. Ennen töistä lähtöä voi kyllä olla aika hyvä kofeiinitärinä päällä. Pitäisiköhän taas yrittää juoda välillä teetä?

Osa ihmisistä tuntuu ottavan muuton ilmeisen tosissaan jo nyt. Olen nähnyt jo jotain tavaroita pakattuna muuttolaatikoissa! Ohjeissa kerrottiin, että kaikki mitä ei ole merkitty mihin se kuuluu, kyyditetään kaatopaikalle. Suunnittelimme jo yhden työkaverin kanssa, että raahaamme kotoamme kaikki vanhat tietokoneen raadot, vanhat sohvat ja pakastimet tänne, jotta joku muu saisi hankkiutua niistä eroon. Sohvan raahaamisessa tänne on kyllä aika iso homma ja se voi näyttääkin vähän epäilyttävältä. Uskoisivatkohan ne muuttomiehet, jos väittäisin, että minulla on ollut sohva kotona töistä lainassa ja sen voisi nyt tulla hakemaan sieltä kaatopaikalle?

Kohta lähden taas käymään työpaikkalääkärillä. Tämän työpaikan parhaita puolia on, että työterveydenhuolto paikkaa myös vapaa-ajalla sattuneet tapaturmat. Ainakin luulen niin. Onnistuin viikonloppuna murjomaan varpaani mössöksi ja käyn kysymässä, voisivatko ne työterveysihmiset tehdä asiantilan hyväksi jotain. Saatan ehkä valehdella, että sattuu koko ajan niin paljon, että en voi tehdä mitään. Hyvällä tuurilla pääsen sairaseläkkeelle tai ainakin minulle määrätään niin kovat lääkkeet, että luulen olevani sairaseläkkeellä.

Nestevajaus

Joku äijä huutaa puhelimeensa tuossa seinän takana käytävällä. Menisi muualle huutamaan, ei täällä pysty keskittymään mihinkään kun yksi huutaa korvan juuressa kuin hinaaja. Puheista päätellen äijä on ilmeisesti ihan väärässä paikassakin ihan väärään aikaan. Olisikohan tuo joku remppamies tai muuttomies, joka on tullut tänne viikon etuajassa? "Niin perjantaista oli puhe... Aamusta heti joo... Niin kyllä siitä taisi olla puhe...." Keskustelu kuulostaa niin tylsältä, että en edes jaksaa arvailla mistä on kyse. Toivottavasti äijä häipyy pian.

Kävin pitkästä aikaa tutkimusretkellä romuhuoneessa. Romut olivat innokkaasti lisääntyneet poissaollessani, mutta mitään mielenkiintoista ei ollut ilmaantunut. Joku välisermi, jakkara, tyhjänoloisia pahvilaatikoita, loisteputkia. Meinataankohan nuo kaikki romutkin muuttaa uuteen toimistoon? Mihin ne siellä laitetaan? Tulekoo sinnekin johonkin romuhuone?

Se huutava äijä onkin joku limsa-automaatin asentaja. Toivottavasti se nyt ei vain vie meiltä automaatteja uusiin tiloihin viikkoa etuajassa. Viikko ilman limsaa on täysin kestämätön ajatus. Kuolisin varmasti nestevajaukseen.

"Nestevajaus ilmenee väsymyksenä, päänsärkynä, lihaskramppeina, janona, sormien ja jalkojen turpoamisena sekä pahimmillaan huimauksena, pahoinvointina ja sekavuutena."
Lähde: http://www.julkaisut.com/vyl/index.php?action%5B%5D=IArticleShow::showArticle('6798')

Minusta alkoi heti tuntua, että kärsin nestevajauksesta jo nyt. Väsyttää, janottaa, sormet ja jalat tuntuvat turvonneilta ja olokin on aika sekava. Kun oikein tunnustelen sisintäni, tunnen hentoista huimausta ja pahoinvointiakin. Päätä ei kyllä särje, ehkä se alkaa kohta. Ensi viikko tulee olemaan silkkaa helvettiä, jos kärsin jo nyt nestehukasta, vaikka voisinkin juoda limsaa litratolkulla. Siis helvetti materialisoituu, jos se huutava äijä muuttaa nuo automaatit jo nyt. Jos ne automaatit ovat siinä vielä lounastunnille lähtiessä, niin käyn ostamassa rautakaupasta ketjua ja kahlitsen itseni toiseen automaattiin, kunnes äijä kyllästyy ja lähtee menemään. Taitaa olla aika tylsä viikonloppu tiedossa, mutta mitäpä en tekisi limsojeni eteen.