Tämä aamu alkoikin humoristisesti. Yksi toisella toimistolla työskentelevä työkaveri luuli minua projektipäälliköksi. Hah-hah(lausutaan erittäin kuivasti köhien). Tuo kertonee paljon koodaukseni tasosta ja osuudestani tähän projektiin (joka siis on täysin karannut käsistä). Tai sitten vaikutankin tietämättäni jotenkin sellaiselta ihmiseltä, että hommat ovat minulla hyvin hanskassa, ja johtajuus suorastaan säkenöi minusta. Todennäköisemmin nyt ollaan tultu projektissa siihen osaan, että syntipukki pitäisi kaivella jostain kiven alta, ja joku on yrittänyt jo vähän sovitella roolia minulle. Tosi kivaa. Kyllä on ilo koodata tämmöistä projektia.
Lokit ne vain lentelevät ja viis veisaavat siitä, mitä me täällä alhaalla sähellämme. Useimmiten niitä kiinnostavat meidän touhut vain jos siihen liittyy ruoan heittely, pyssyllä sohiminen tai haavin kanssa lähestyminen. Enpä kyllä voi syyttää niitä asenteestaan. Jos minä osaisin lentää, niin ei minuakaan varmaan suuremmin kiinnostaisi joku toimistossa tietokoneen ääressä kökkivä tylsistynyt surkimus. Aika harvoja tuntuu kinnostavan muutenkaan, vaikka ei omaisi edes lentotaitoa.
Olen tänään tutkaillut ohjelmiston toimista eri ympäristöissä. Kuten arvata saattaa, se on todella tylsää touhua.
"Kappas vain, tuo ei näytäkään täällä ihan oikealta. No, jos vähän säätäisin tuota... Noin! Nyt se toimii! Ei mutta, nyt se ei näytä enää hyvältä täällä toisessa... Jos korjaisin vähän tuotakin..."
Hyvä puoli tällaisessa nysväämisessä on, että aika kuluu verrattain nopeasti jos vain pysyy hereillä. Lukuisten pikku juttujen säätäminen on aikaa vievää hommaa.
Terassit ovat taas tyhjentyneet. Eihän tuolla lunta sada, mutta sen verran ankea ilma on kumminkin, että pitäisi olla aika tukevassa humalassa, jotta tuolla viitsisi huvikseen värjötellä. Viikon päästä ovat takuulla kaikki terassit kuitenkin täynnä yötä myöten, vaikka tornado viskoisi kilon jääkuutioita ympäriinsä. Vappu on kuitenkin aina kesäkauden avaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti