Silmät tahtovat taas painua kiinni tukevan lounaan takia. Ehkä muutenkin. Ajattelin tänään kuitenkin sinnitellä ilman kahvia, kunnes sitä on ihan pakko saada. Viime aikoina olen joutunut tunnustamaan itselleni juoneeni liikaa kahvia. Ajatukset ovat harhailleet, maha on ollut sekaisin ja muutenkin olo on tuntunut kummalliselta. Voisinpa saada imettyä virtaa aivoihin jollain muulla tavalla. Auttaisikohan akupunktio? Pystyyköhän itselleen tekemään akupunktion samalla töitä tehden?
Lämmin ilma on tuonut näköpiiriin kolmannenkin terassin. Jotain mustiin pukeutuneita teinejä siellä näkyy istuskelevan tylsistyneen näköisinä. Ensimmäiseksi ilmestyneellä terassilla istuskelee taas jotain keski-ikäisiä miehiä oluttuoppi edessään. Yhdellä terassilla ei näy ketään. Vielä. Varmaankin sinnekin iltapäivän mittaan alkaa väkeä valumaan.
Ehkä minulla todella on piileviä ennustajanlahjoja. Jokin aika sitten näin "vision" akvaariosta sulkiessani hetkeksi silmäni, ja nyt taukotilassa todella on akvaario, jossa uiskentelee ihan oikeita kaloja. Toivottavasti ne eivät ala huutaa niinkuin pelkäsin. Kalat ovat ihan kivoja. Minun puolestani täällä toimistossa saisi olla enemmänkin eläimiä: kissoja, koiria, lintuja, lepakoita... kai tänne mahtuisi vaikka vuohia ja ehkä yksi lehmäkin. Hevonen ei todennäköisesti viihtyisi näillä ahtailla käytävillä, mutta käsittääkseni lehmistä on mukava vain kuljeskella hissukseen. Eihän täällä mitään nurmikkoa ole, mitä vuohet ja lehmä voisivat laiduntaa, mutta näin kerran yhdestä dokumentista, että Intiassa lehmät söivät ihan mielellään vanhoja pahvilaatikoitakin ja vuohethan ovat tunnettuja siitä, että ne syövät vaikka peltipurkkeja. Roskiksissa on paljon kaikenlaisia vanhoja papereita joiden luulisi kelpaavan niille eläimille ja biojätettäkin taitaa tulla ihan kohtuullisesti. Vuohista ja lehmästähän voisi lypsää maitoakin kahviin, joten firmahan saattaisi jopa säästää.
Hassua kuinka paljon ulkona vallitseva sää ja unen määrä vaikuttavat olotilaan. Nukuin viime yönä ihmeen hyvin ja tänään kun aurinkokin paistelee, niin on paljon mukavampi meininki. Projekti kaatuu edelleen niskaan kuin kuormalavallinen märkää savea, mutta tänään olen saanut pidettyä pääni pinnalla ihan hyvin. Kuuntelen reipasta rokkia, enkä stressaa turhia. Ei minulle makseta tarpeeksi, että minun kannattaisi murehtia. Sen kuin vain koodailen sen minkä ehdin ja jaksan, katsotaan sitten mihin se riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti