maanantaina, huhtikuuta 30, 2007

Hermostuminen uhkaa

Tuntuupa tosi tyhmältä olla taas töissä. Vapun aatto ja edellisestä työpäivästäkin välissä oli vain yksi vapaapäivä. Pöh. Tulin taas normaalia aikaisemmin töihinkin, ja tietysti vastaavasti lähdenkin reilusti aikaisemmin. Ei kyllä taaskaan motivaatio ole järin korkealla. Ulkona ovat ensimmäiset teekkarit jo sammuvat ja minä täällä vain koodaan niska limassa jotain tyhjänpäiväistä sovellusta, jota tuskin saadaan edes ajoissa valmiiksi. Ja vaikka saataisiinkin, niin se menisi vain testikäyttöön.

Taas tuolla yhdellä parvekkeella on taas ihmisiä tupakalla. Tällä kertaa huppariin pukeutunut nuori mies ja joku nuori nainen. Mies käyttäytyy hyvin levottomasti, heiluu, askelehtii paikallaan, huitoo käsillään ja imee tupakkaansa hermostuneesti. Nainen vaikuttaa aika rauhalliselta. Ilmeisesti mies myös höpöttää taukoamatta ja nainen vain toteaa väliin jotain tyyliin "niin", "kyllä", "näinhän se on". No nyt he pyyhälsivät takaisin sisään. Onneksi en ollut tuolla. Melkein hermostutti pelkästään katsellakin tuommoista.

Pomo käväisi huoneessa kyselemässä, että onko hommia riittänyt. Oli ilmeisesti päässyt unohtamaan, että täällä töissä olenkaan, ja mitä ihmettä minä täällä teen. No, töitä on kyllä toistaiseksi riittänyt, vaikka pomo ei uusia hommia muistaisi minulle nakittaakaan. Siinä voisikin olla kyllä strategian ainesta, että yrittäisi olla niin näkymätön ja mieleenjäämätön, että siinä vaiheessa kun nakit alkavat viuhua, kukaan ei edes muistaisi minua. Toisaalta sitten jos tulisi työvoiman vähentäminen puheeksi, niin olisin varmaan ilmeinen valinta karsintalistan kärjessä. Mikä nyt ei välttämättä olisi täysin paha asia. Mutta palkkakeskustelutkin voisivat olla aika hataralla pohjalla, jos kukaan ei edes muistaisi minua ja mitä teen, ja se taas on huono asia.

Kauhea kiire olisi tässä koodata toiminnallisuutta kasaan ja minulta on mennyt puolipäivää taas joidenkin typerien asetusten kanssa tapellessa, että saisi taas koko kehitysympäristön toimimaan. Hermot menee. Ottaa taas niin paljon päähän, että ei oikeastaan ole edes tylsää. Täytyypä taas rauhoittua ja avata silmät. Täällä sitä ollaan ja tylsistytään. Täällä ei hermostuta. Ei täällä ole mitään, minkä takia kannattaisi hermostua. Täällä on vain tylsää.

Ei kommentteja: