Huhhuh, neljä tuntia on aika pitkä palaverirupeama meikäläiselle äkkiseltään. En ole mikään palaverointikonkari ja tällä kertaa tuli niin paljon uutta asiaa, että meinasi lähteä taju. Kirjoittelin varmuuden vuoksi lähes kaiken puhutun muistiin, mutta nytkään en enää muistiinpanoja plärätessä muista oikein että mikä liittyi mihinkin. Saapas nähdä mitä tästäkin tulee. Nyt olo on lähinnä sellainen kuin joku olisi kalauttanut päähän lekalla.
Hassua miten erilaiseksi luulin uutta projektia. Otin selvää kaikenmaailman kirjainlyhenteistä, mutta se taisi olla enimmäkseen ihan turhaa työtä, koska kuullema pääpaino on ihan muualla ja nuo kirjainlyhennelmiin liittyvät asiat ovat lähinnä osastoa "ihan kiva jos saatte mukaan". Nyt pitää sitten sen sijaan lukea ihan muuta juttua muista kirjoista. Äkkiseltään kyllä ehkä hieman mielenkiintoisempaa juttua. No ehkä tietoani mystisistä kirjainlyhennelmistä tarvitaan joskus toiste. Seuraavassa elämässä tai jotain.
Pari tuntia pitäisi vielä notkua täällä. Palaverirupeaman jälkeen pidin omatoimisesti pitkän kahvitauon, joka ikävä kyllä pidentää työpäivää. Ajattelin kyllä, että olisin viikonloppuna tutkaillut omatoimisesti kotona uuteen projektiin liittyviä asioita, mutta työpaikallamme ei taideta tällaisessakaan tapauksessa tuntea etätyön käsitettä. Sitä paitsi täällä tuntuu olevan muutenkin sellainen lähtökohta uusien asioihin opetteluun, että oikeastaan sinun pitäisi jo tietää kaikki. Jos et tiedä jotain, niin ota siitä selvää omalla ajallasi. Firma haluaa täydellisiä kaikkitietäviä työntekijöitä, eikä mitään yhden kapean alan spesialisteja. Tai mistäs minä tiedän mitä firma haluaa? Minun varmaan pitäisi kyllä tietää edes se, mutta täytyy sanoa, että vastaus ei kyllä plumpsahda tietoisuuteeni vaikka kuinka aivojani ravistaisin.
Tylsistymistä töissä. Outoja tajunnan tiloja ja vääristynyttä käytännön filosofiaa.
perjantaina, helmikuuta 02, 2007
torstaina, helmikuuta 01, 2007
Tylsyys on tarttuvaa
Tänään sain hommakseni selvittää mahdollista bugia. Joku jossain oli saanut aikaiseksi selkeän virhetilanteen, jota tosin kukaan ei ole sen jälkeen saanut toistettua, mutta varmuuden vuoksi pitäisi testata, josko semmoisen virheen saisi kuitenkin jotenkin toistettua. Plääh. Taas pitäisi miettiä, millä kaikilla tavoilla tuota toimintoa voisi käyttää niin, että tuloksena olisikin jotain odottamatonta. Äärimmäisen tylsää touhua. En jaksa edes ajatella koko asiaa, klikkailen vain summassa kaikkia toimintoon vähänkään liittyviä juttuja, ja toivon että jotain tapahtuisi. Eikä mitään ikinä tapahdu. Jos jatkan tätä iltaan asti, niin pääni räjähtää. Pelkään olevani jo niin turtunut tähän hakuammuntaan, että en enää edes huomaisi vaikka jotain omituista tapahtuisikin. Tylsyys on kuin tarttuva virus. Tylsyys tarttuu kaikkeen, ja kun jokin asia on tarpeeksi tylsää, alunperin mielenkiintoisetkin asiat alkavat vaikuttaa tylsiltä.
Huomenna alkaa uusi projekti ja tapaan uusia ihmisiä ja tutustun uusiin asioihin. Huomenna ei ehkä ole tylsää, mutta tänään kyllä totisesti on. Olen taas vilkuillut kelloa puolet päivästä. Aika tuntuu etenevän käsittämättömän hitaasti. Kotona minulla olisi vaikka mitä tekemistä, mutta täällä pitää vain tehdä tätä todennäköisesti täysin turhaa hommaa tunti toisensa perään.
Tylsyyttäkin on monenlaista. Joskus tylsyys on kuin lamaannuttavaa huonoa ilmaa, jota on pakko hengittää, kun ei voi muutakaan. Silloin tekisi vain mieli karata pois paikalta, ja jos ei pääse, niin tuntuu kuin mikään ei onnistuisi tai voisikaan onnistua ja kaikki on aivan turhaa. Toisinaan tylsyys kääntyy vähemmän painostavaksi yhdentekevyydeksi ja on vaikea saada pysymään ajatuksia kurissa, kun millään ei oikeastaan ole mitään väliä. Aivot etsivät pakotietä tylsyydestä luomalla keinotekoisia virikkeitä ja käyvät ylikierroksilla jollain aivojen osa-alueilla. Silloin miettii kaikkea hölmöä, ja jos keskittyy havainnoimaan ympäristöään, niin harha-aistimusten todennäköisyys on erittäin suuri.
Alan olla täysin vakuuttunut siitä, että kauan sitten aikaansaadun virhetilanteen jälkeen ohjelmaa on jo korjattu ja nyt virhetilanne on mahdoton saada aikaiseksi. Siirryn ajantappomoodiin ja puolitan työtehoni. Puolet ajasta mätkin ohjelmaa summassa matkien raivotautista apinaa, ja puolet ajasta teen jotain muuta. Kaivelen vaikka nenää matkien raukeaa ameebaa. Täytyy varoa vain etten sotke käyttäjäroolejani. Nenän kaivamisesta raivotautisen apinan tavoin voisi tulla ikäviä seurauksia.
Huomenna alkaa uusi projekti ja tapaan uusia ihmisiä ja tutustun uusiin asioihin. Huomenna ei ehkä ole tylsää, mutta tänään kyllä totisesti on. Olen taas vilkuillut kelloa puolet päivästä. Aika tuntuu etenevän käsittämättömän hitaasti. Kotona minulla olisi vaikka mitä tekemistä, mutta täällä pitää vain tehdä tätä todennäköisesti täysin turhaa hommaa tunti toisensa perään.
Tylsyyttäkin on monenlaista. Joskus tylsyys on kuin lamaannuttavaa huonoa ilmaa, jota on pakko hengittää, kun ei voi muutakaan. Silloin tekisi vain mieli karata pois paikalta, ja jos ei pääse, niin tuntuu kuin mikään ei onnistuisi tai voisikaan onnistua ja kaikki on aivan turhaa. Toisinaan tylsyys kääntyy vähemmän painostavaksi yhdentekevyydeksi ja on vaikea saada pysymään ajatuksia kurissa, kun millään ei oikeastaan ole mitään väliä. Aivot etsivät pakotietä tylsyydestä luomalla keinotekoisia virikkeitä ja käyvät ylikierroksilla jollain aivojen osa-alueilla. Silloin miettii kaikkea hölmöä, ja jos keskittyy havainnoimaan ympäristöään, niin harha-aistimusten todennäköisyys on erittäin suuri.
Alan olla täysin vakuuttunut siitä, että kauan sitten aikaansaadun virhetilanteen jälkeen ohjelmaa on jo korjattu ja nyt virhetilanne on mahdoton saada aikaiseksi. Siirryn ajantappomoodiin ja puolitan työtehoni. Puolet ajasta mätkin ohjelmaa summassa matkien raivotautista apinaa, ja puolet ajasta teen jotain muuta. Kaivelen vaikka nenää matkien raukeaa ameebaa. Täytyy varoa vain etten sotke käyttäjäroolejani. Nenän kaivamisesta raivotautisen apinan tavoin voisi tulla ikäviä seurauksia.
keskiviikkona, tammikuuta 31, 2007
Bardossa
Vähäpätöisten bugien korjailu tuntui tänä aamuna heti niin tylsältä, että oli pakko keksiä jotain muuta tekemistä. Ihan mitä vain. Tunnin monitoria tuijotettuani ja klikkailtuani hiirellä päämäärättömästi kaikkea mahdollista, osuin sitten vahingossa ohjelmistojen päivityssivulle. Siinäpä olikin työsarkaa. Typerä päivitysohjelma oli viallinen ja sen viallisuuksien kiertämisessä oli haastetta pitkäksi aikaa. Latailupalkkien matelemisen seuraaminen on kyllä äärimmäisen tylsää. Kun sain sitten kaikki päivitykset lopulta ladattua ja käynnistettyä ohjelmiston uudestaan, en huomannut mitään muutosta tapahtuneen, jos ei versionumeron vaihtumista oteta huomioon.
Lumiaura pörrää tuolla vähän kauempana olevan talon pihalla. Lumiaurat ovat kyllä kivoja. Ne ovat ehkä parasta talvessa. Muuten talvi on kyllä aika kamalaa. Eilen menin töiden jälkeen käymään kirjastossa, enkä jaksanut laittaa hanskoja käteen, kun ajattelin että matka on sen verran lyhyt. Olisi pitänyt. Kotona huomasin että kädet olivat punaiset tomaatit ja niitä kirveli. Sain kai paleltuman käsiini alle viidessä minuutissa. Vielä tänäänkin toinen käsi on aika kipeä ja iho tuntuu omituisen karhealta. Pitäisi todellakin vaatia vaarallisen työn lisää, kun työmatkallakin voi tapahtua tällaisia kauheuksia.
Puolet huoneemme työntekijöistä on jossain koulutuksessa. Jotenkin kun on hiljaisempaa ja vähemmän väkeä, niin tulee heti semmoinen olo, että mitäs minäkään täällä oikein luuhaan. Tieto kohta alkavasta uudesta projektista ja korjattavien bugien vähäpätöisyys luovat tunteen väliajasta tai -tilasta. Vähän niin istuisi pitkällä tylsällä junamatkalla kaupungista toiseen. Toivottavasti siellä toisessa kaupungissa on hauskempaa.
Lumiaura pörrää tuolla vähän kauempana olevan talon pihalla. Lumiaurat ovat kyllä kivoja. Ne ovat ehkä parasta talvessa. Muuten talvi on kyllä aika kamalaa. Eilen menin töiden jälkeen käymään kirjastossa, enkä jaksanut laittaa hanskoja käteen, kun ajattelin että matka on sen verran lyhyt. Olisi pitänyt. Kotona huomasin että kädet olivat punaiset tomaatit ja niitä kirveli. Sain kai paleltuman käsiini alle viidessä minuutissa. Vielä tänäänkin toinen käsi on aika kipeä ja iho tuntuu omituisen karhealta. Pitäisi todellakin vaatia vaarallisen työn lisää, kun työmatkallakin voi tapahtua tällaisia kauheuksia.
Puolet huoneemme työntekijöistä on jossain koulutuksessa. Jotenkin kun on hiljaisempaa ja vähemmän väkeä, niin tulee heti semmoinen olo, että mitäs minäkään täällä oikein luuhaan. Tieto kohta alkavasta uudesta projektista ja korjattavien bugien vähäpätöisyys luovat tunteen väliajasta tai -tilasta. Vähän niin istuisi pitkällä tylsällä junamatkalla kaupungista toiseen. Toivottavasti siellä toisessa kaupungissa on hauskempaa.
tiistaina, tammikuuta 30, 2007
Kissat syövät pesukoneita käyttäviä sammakoita
Vastapäisen rakennuksen ravintolan keittiön ikkunasta näkyy jokin oudohkon näköinen vehje. Se näyttää hieman kuntopyörältä, mutta vaikea uskoa että ravintolan keittiössä todella olisi kuntopyörä. Ehkä siinä on vain läjä epämääräisiä rojuja, jotka yhdessä näyttävät kuntopyörältä. Keittiöhenkilökuntaa kulkee silloin tällöin vehkeen ohi, mutta kukaan ei käytä sitä mihinkään. Voisikohan se olla jonkinlainen moderni taideteos, joka on ollut niin ruma, että sitä ei kehdata laittaa asiakkaiden töllisteltäväksi, mutta toisaalta niin kallis, että ei sitä voi roskiinkaan heittää? Tai kenties se on palkinto jostain kokkikilpailusta?
Olen tänään korjannut laiskanlaisesti yhtä bugia ja etsinyt netistä tulevaan projektiini liittyvien mystisten kirjainyhdistelmien merkityksiä. Välillä olen kyllä ajautunut taas täysin harhateille: Jotkut linkit ovat vain näyttäneet siltä, että niitä on pakko painaa ja katsoa mitä niiden takaa löytyy. Suurimpia löydöksiäni satunnaisia linkkejä painelemalla on ollut se, että Windows Vista vaikuttaa kamalalta. En takuulla asenna omalle kotikoneelleni Vistaa jos ei ole pakko. Ehkä laitan kotikoneelleni Linuxin, tai kieltäydyn jääräpäisesti päivittämästä kotikonettani enää koskaan.
Mystisten teknologiakirjainyhdistelmien merkityksen selvittäminen on loputon suo. Aina kun alan selvittämään jotain kirjainyhdistelmää, siinä viitataan toiseen, joka pitää myös selvittää tai palauttaa mieleen. Kaikki liittyy kaikkeen. Jotta voit todella ymmärtää XXX:n merkityksen, on selvitettävä myös AAAA - ZZZZ:n merkitykset. Sitä mukaa kun saan sisäistettyä uusia kirjainyhdistelmiä, ehdin jo unohtaa edelliset. Pitäisi varmaan tehdä jotain muistiinpanoja itselleni, jotta voisin kerrata jossain vaiheessa, mitä mikäkin tarkoitti ja mihin asiat liittyivät. Jos tekisin muistiinpanoja käsin paperille, voisin ehkä piirrellä yhdistelmien viereen jotain kuvia, kuten kukkia, kissoja, pölynimureita ja pingviinejä. Sitten voisin tehdä jotain muistisääntöjä tyyliin: Kissa syö sammakoita, jotka käyttävät pesukoneita. Kaikki ne asuvat suuressa jäähallissa, jossa valmistetaan pizzoja. Minä muistaisin kyllä tuommoisen löpinän paljon helpommin kuin pelkkien kirjainyhdistelmien nimet ja suhteet toisiinsa.
Nukuin taas viime yönä aivan liian vähän. Tänään sentään tulin ajoissa töihin, mutta saadakseni silmät pysymään auki, minun oli pakko juoda taas litratolkulla kolaa ja kahvia. Nyt päässä pörisee, kädet tärisevät ja keskittymiskyky on totaalisen kateissa. Kiihkeätempoisen konepötpötyksen kuunteleminenkaan ei sanottavasti selkeytä ajatuksia. En kuitenkaan uskalla lopettaa musiikin kuuntelua ja kofeiinin tankkamista, koska pelkään että vajoan koomaan, jos vireystilani laskee hiemankin.
Olen tänään korjannut laiskanlaisesti yhtä bugia ja etsinyt netistä tulevaan projektiini liittyvien mystisten kirjainyhdistelmien merkityksiä. Välillä olen kyllä ajautunut taas täysin harhateille: Jotkut linkit ovat vain näyttäneet siltä, että niitä on pakko painaa ja katsoa mitä niiden takaa löytyy. Suurimpia löydöksiäni satunnaisia linkkejä painelemalla on ollut se, että Windows Vista vaikuttaa kamalalta. En takuulla asenna omalle kotikoneelleni Vistaa jos ei ole pakko. Ehkä laitan kotikoneelleni Linuxin, tai kieltäydyn jääräpäisesti päivittämästä kotikonettani enää koskaan.
Mystisten teknologiakirjainyhdistelmien merkityksen selvittäminen on loputon suo. Aina kun alan selvittämään jotain kirjainyhdistelmää, siinä viitataan toiseen, joka pitää myös selvittää tai palauttaa mieleen. Kaikki liittyy kaikkeen. Jotta voit todella ymmärtää XXX:n merkityksen, on selvitettävä myös AAAA - ZZZZ:n merkitykset. Sitä mukaa kun saan sisäistettyä uusia kirjainyhdistelmiä, ehdin jo unohtaa edelliset. Pitäisi varmaan tehdä jotain muistiinpanoja itselleni, jotta voisin kerrata jossain vaiheessa, mitä mikäkin tarkoitti ja mihin asiat liittyivät. Jos tekisin muistiinpanoja käsin paperille, voisin ehkä piirrellä yhdistelmien viereen jotain kuvia, kuten kukkia, kissoja, pölynimureita ja pingviinejä. Sitten voisin tehdä jotain muistisääntöjä tyyliin: Kissa syö sammakoita, jotka käyttävät pesukoneita. Kaikki ne asuvat suuressa jäähallissa, jossa valmistetaan pizzoja. Minä muistaisin kyllä tuommoisen löpinän paljon helpommin kuin pelkkien kirjainyhdistelmien nimet ja suhteet toisiinsa.
Nukuin taas viime yönä aivan liian vähän. Tänään sentään tulin ajoissa töihin, mutta saadakseni silmät pysymään auki, minun oli pakko juoda taas litratolkulla kolaa ja kahvia. Nyt päässä pörisee, kädet tärisevät ja keskittymiskyky on totaalisen kateissa. Kiihkeätempoisen konepötpötyksen kuunteleminenkaan ei sanottavasti selkeytä ajatuksia. En kuitenkaan uskalla lopettaa musiikin kuuntelua ja kofeiinin tankkamista, koska pelkään että vajoan koomaan, jos vireystilani laskee hiemankin.
maanantaina, tammikuuta 29, 2007
Historian kamalin maanantai
Tänään ikkunasta ei näy mitään. Ulkona paistoi aurinko ja yksi samassa huoneessa työskentelevistä oli sitä mieltä, että auringonpaiste haittasi työntekoa ja sulki sälekaihtimet. Nyt täytyy sitten tuijotella jotain muuta. Siis tietokoneen monitoria ja pöydällä lojuvia rojuja. Heti kun tuo valonarka vampyyri lähtee käymään jossain, avaan kyllä verhot uudestaan.
Plääh, tulin tänään kaksi tuntia myöhässä töihin. Nyt minun pitää notkua täällä yömyöhään tai kasvattaa ennestäänkin varteenotettavaa miinustuntisaldoa. Viime aikoina olin jo alkanut elätellä toivoa, että saisin joskus nuo tunnit nollaan. Illalla täällä on toisaalta varmaankin aika rentoa, kun voi tehdä mitä huvittaa, koska ei täällä yleensä kukaan ole maanantai-iltaisin kovin myöhään, mutta pelkään etten kestä siihen asti. Kohta alan huutaa. "Lähtekää kaikki kotiin! Haluan avata verhot ja yrittää nukkua toimistotuolilla!" Löysin kyllä yhdestä hylätystä huoneesta sohvankin, ehkä voisinkin nukkua sillä. Tai oikeastaan voisin vain lähteä kotiin. Kotona ikkunasta on paljon kivemmat maisematkin.
Kauhea kiusaus olisi juoda hirveästi kahvia tai energiajuomaa tai molempia, koska väsyttää taas niin älyttömästi. Join jo yhden energiajuoman ja kahvin, ja maha ei oikein tuntunut pitävän niistä. Tänään on kyllä huono päivä. Bugirintamallakin olen jumittunut yhteen ärsyttävään bugiin, jossa tuntuu riittävän työsarkaa loputtomiin. Itse asiassa kyse ei ole edes bugista, vaan siitä, että se ihminen, jonka piti toteuttaa toiminnallisuus yksinkertaisesti jätti homman kesken ja siirtyi kiinnostavimpiin hommiin. Kiitos vain kovasti! Pitäisiköhän minunkin seurata esimerkkiä ja jättää toteutus jonkun toisen riesaksi? Toisaalta en nyt äkkiseltään keksi mitään kivempaakaan tekemistä. Paitsi että voisin lähteä kotiin. Taidan mennä johonkin autioituneista huoneista joksikin aikaa hakkaamaan päätäni seinään. Jospa ajatukset vaikka selkeytyisivät tai vajoaisin tajuttomuuteen.
Plääh, tulin tänään kaksi tuntia myöhässä töihin. Nyt minun pitää notkua täällä yömyöhään tai kasvattaa ennestäänkin varteenotettavaa miinustuntisaldoa. Viime aikoina olin jo alkanut elätellä toivoa, että saisin joskus nuo tunnit nollaan. Illalla täällä on toisaalta varmaankin aika rentoa, kun voi tehdä mitä huvittaa, koska ei täällä yleensä kukaan ole maanantai-iltaisin kovin myöhään, mutta pelkään etten kestä siihen asti. Kohta alan huutaa. "Lähtekää kaikki kotiin! Haluan avata verhot ja yrittää nukkua toimistotuolilla!" Löysin kyllä yhdestä hylätystä huoneesta sohvankin, ehkä voisinkin nukkua sillä. Tai oikeastaan voisin vain lähteä kotiin. Kotona ikkunasta on paljon kivemmat maisematkin.
Kauhea kiusaus olisi juoda hirveästi kahvia tai energiajuomaa tai molempia, koska väsyttää taas niin älyttömästi. Join jo yhden energiajuoman ja kahvin, ja maha ei oikein tuntunut pitävän niistä. Tänään on kyllä huono päivä. Bugirintamallakin olen jumittunut yhteen ärsyttävään bugiin, jossa tuntuu riittävän työsarkaa loputtomiin. Itse asiassa kyse ei ole edes bugista, vaan siitä, että se ihminen, jonka piti toteuttaa toiminnallisuus yksinkertaisesti jätti homman kesken ja siirtyi kiinnostavimpiin hommiin. Kiitos vain kovasti! Pitäisiköhän minunkin seurata esimerkkiä ja jättää toteutus jonkun toisen riesaksi? Toisaalta en nyt äkkiseltään keksi mitään kivempaakaan tekemistä. Paitsi että voisin lähteä kotiin. Taidan mennä johonkin autioituneista huoneista joksikin aikaa hakkaamaan päätäni seinään. Jospa ajatukset vaikka selkeytyisivät tai vajoaisin tajuttomuuteen.
perjantaina, tammikuuta 26, 2007
Haluan oppia niksejä
Vähäpätöisten virheiden korjaamisen lisäksi uuden päivityksen myötä joku löysi uuden mysteeribuginkin. "Eilen vielä kaikki toimi, ja kukaan ei ole koskenut mihinkään, mutta nyt tämä ei enää toimi." Just just. Tämä on taas niin tätä samaa vanhaa. Ei muuta kuin tarkistetaan käydään läpi logeista kaikki mahdolliset muutokset, kyllä siellä jossain on jokin muuttunut kumminkin. Hohhoijaa.
Pahus, huomasin että eilen jalkaan tullut haava vuosi päivälläkin vielä sen verran, että toisiinkin farkkuihin tuli veritahra. Googlettelin vähän miten tahran saisi puhdistettua, kun muistelin lukeneeni joskus jonkun tempun millä tahra lähti jostain Joka naisen niksikirjasta. (Tottakai minua kiinnostavat naisten niksit! Itse asiassa minua kiinnostavat kaikki niksit. Niksikirjoja tehdään ihan liian vähän. Missä ovat Joka miehen niksikirja, Koodaajan niksikirja, Saunojan niksikirja, Talonmiehen niksikirja, Juopon niksikirja ja Toimitusjohtajan niksikirja? Äkkiseltään ei tule mieleen yhtään niksikirjaa, joka ei kiinnostaisi minua.) Mielessäni käväisi ajatus, että netti pursuaisi rikollisille tarkoitettuja ohjeita veritahrojen poistamiseen. Olen varmaan katsonut liikaa tv:tä. En löytänyt yhtään rikoksiin viittaavaakaan vinkkiä, mutta tavallisia vinkkejä sentään löytyi: sappisaippua suositeltiin moneen kertaa, pelkkää kylmää vettäkin joku suositteli ja suolaa. "Opin niksin piikoessani Saksassa pienessa majatalossa.", täsmensi suolavinkin esittäjän. Sen on pakko toimia. Täytyy testata illalla.
Jostain syystä minusta lause "Opin niksin piikoessani Saksassa pienessa majatalossa." sopisi loistavasti sähköpostin lopussa olevaksi mietelauseeksi. En taida kuitenkaan ottaa sitä käyttöön, vaikka mieleni tekisi. Ehkä se hämmentäisi ihmisiä liikaa ja antaisi minusta omituisen mielikuvan. Joku voisi jopa alkaa epäilemään sukupuolista identiteettiäni (Olenhan sentään Mies!). Muuttuisikohan vaikutelma jos lisäisin yhteyteen lähteen:
"Opin niksin piikoessani Saksassa pienessa majatalossa."
- auttaa 29.1.2006 klo 10.57 http://keskustelu.suomi24.fi -keskustelufoorumilla
Enpä tiedä. Aika kummalliselta tuokin vaikuttaa. Omituinen nimimerkki tuo "auttaa", ei sitä kukaan tajua kirjoittajaksi. T-paitatekstinä tuo voisi kyllä toimia ihan hyvin ilman tuota lähdetietoa. Toisaalta lähes mikä tahansa teksti toimii t-paidan tekstinä. (Omituinen väittämä muuten ihmiseltä, jolla ei ole yhtäkään t-paitaa, jossa lukisi jokin slogan. (Ei kun onhan minulla yksi: Siinä lukee TONY HALME ON HOMO! Mutta senkin sain lahjaksi, enkä ole pitänyt sitä varmaan kuin kerran. (Pelkään varmaan törmääväni Tony Halmeeseen kadulla. Tai jotain. (Eikä minua oikeasti paljonkaan jaksa kiinnostaa Tony Halmeen seksuaalinen suuntautuminen.))))
Iso osa toimistossamme työskentelevistä ihmisistä muutti toisiin tiloihin. Mekin muutamme parin kuukauden päästä muualle. Nyt kun toimistossa on vähemmän ihmisiä, niin limsa ei varmaan lopu niin nopeasti kesken. Jee! Lisäksi monta huonetta jäi nyt täysin tyhjäksi. Täytyy käydä tekemässä niihin tutkimusretkiä jossain vaiheessa päivää, kun tylsyysmittari alkaa paukkua punaisella.
Pahus, huomasin että eilen jalkaan tullut haava vuosi päivälläkin vielä sen verran, että toisiinkin farkkuihin tuli veritahra. Googlettelin vähän miten tahran saisi puhdistettua, kun muistelin lukeneeni joskus jonkun tempun millä tahra lähti jostain Joka naisen niksikirjasta. (Tottakai minua kiinnostavat naisten niksit! Itse asiassa minua kiinnostavat kaikki niksit. Niksikirjoja tehdään ihan liian vähän. Missä ovat Joka miehen niksikirja, Koodaajan niksikirja, Saunojan niksikirja, Talonmiehen niksikirja, Juopon niksikirja ja Toimitusjohtajan niksikirja? Äkkiseltään ei tule mieleen yhtään niksikirjaa, joka ei kiinnostaisi minua.) Mielessäni käväisi ajatus, että netti pursuaisi rikollisille tarkoitettuja ohjeita veritahrojen poistamiseen. Olen varmaan katsonut liikaa tv:tä. En löytänyt yhtään rikoksiin viittaavaakaan vinkkiä, mutta tavallisia vinkkejä sentään löytyi: sappisaippua suositeltiin moneen kertaa, pelkkää kylmää vettäkin joku suositteli ja suolaa. "Opin niksin piikoessani Saksassa pienessa majatalossa.", täsmensi suolavinkin esittäjän. Sen on pakko toimia. Täytyy testata illalla.
Jostain syystä minusta lause "Opin niksin piikoessani Saksassa pienessa majatalossa." sopisi loistavasti sähköpostin lopussa olevaksi mietelauseeksi. En taida kuitenkaan ottaa sitä käyttöön, vaikka mieleni tekisi. Ehkä se hämmentäisi ihmisiä liikaa ja antaisi minusta omituisen mielikuvan. Joku voisi jopa alkaa epäilemään sukupuolista identiteettiäni (Olenhan sentään Mies!). Muuttuisikohan vaikutelma jos lisäisin yhteyteen lähteen:
"Opin niksin piikoessani Saksassa pienessa majatalossa."
- auttaa 29.1.2006 klo 10.57 http://keskustelu.suomi24.fi -keskustelufoorumilla
Enpä tiedä. Aika kummalliselta tuokin vaikuttaa. Omituinen nimimerkki tuo "auttaa", ei sitä kukaan tajua kirjoittajaksi. T-paitatekstinä tuo voisi kyllä toimia ihan hyvin ilman tuota lähdetietoa. Toisaalta lähes mikä tahansa teksti toimii t-paidan tekstinä. (Omituinen väittämä muuten ihmiseltä, jolla ei ole yhtäkään t-paitaa, jossa lukisi jokin slogan. (Ei kun onhan minulla yksi: Siinä lukee TONY HALME ON HOMO! Mutta senkin sain lahjaksi, enkä ole pitänyt sitä varmaan kuin kerran. (Pelkään varmaan törmääväni Tony Halmeeseen kadulla. Tai jotain. (Eikä minua oikeasti paljonkaan jaksa kiinnostaa Tony Halmeen seksuaalinen suuntautuminen.))))
Iso osa toimistossamme työskentelevistä ihmisistä muutti toisiin tiloihin. Mekin muutamme parin kuukauden päästä muualle. Nyt kun toimistossa on vähemmän ihmisiä, niin limsa ei varmaan lopu niin nopeasti kesken. Jee! Lisäksi monta huonetta jäi nyt täysin tyhjäksi. Täytyy käydä tekemässä niihin tutkimusretkiä jossain vaiheessa päivää, kun tylsyysmittari alkaa paukkua punaisella.
torstaina, tammikuuta 25, 2007
Haava jalassa
Jalkaan sattuu. Kompatuin töihin lähtiessä kotipihalla rappuralliin ja sain jalkaan inhottavan haavan. Melkein uudet farkutkin repesivät tietysti. Mietin hieman pitäisikö tuota haavaa mennä näyttämään työterveydenhuoltoon, mutta en taida kuitenkaan. Haava on kyllä iso, mutta ei sitä oikein voi tikata ja kun ei se enää vuoda vertakaan, niin eipä se terveydenhoitajakaan sille varmaan mitään voisi tehdä. Ärsyttävää, kun on muutenkin tosi tylsää, niin nyt on vaikea keskittyä muuhun kuin siihen, että jalkaan sattuu, ja on pakko tunnustella että alkoikohan haava vuotaa uudestaan verta. Taidankin käydä kohta taas vessassa katsomassa miltä haava näyttää.
Haalarimiehet taitavat rikkoa pihalla jotain palasiksi teltassaan. Teltan ulkopuolelle on tuotu pari roskalavaa ja sinne raahataan kottikärryillä ainakin jotain ruosteisen näköisiä metallinpalasia. Miksiköhän tuommoista purkuoperaatiota varten piti oikein teltta rakentaa? Aikovatko he räjäytellä jotain ja pelkäävät, että sirpaleita lentelee ympäriinsä? Vai onko purkuvaihekin vain osa jotain suurempaa suunnitelmaa?
Vähäpätöisten virheiden korjaaminen jatkuu. Tänään annoin kyllä periksi yhden virheen suhteen, koska en saanut sitä toistettua vaikka kuinka yritin. Ehkä käyttäjä on kuvitellut virheen, tai nähnyt unta? Voisikohan olla mahdollista, että ohjelmamme käyttäjilläkin on niin tylsää, että hekin nukahtelevat monitorin äärelle ja näkevät unta ohjelman virheistä?
Sain tänään ihan virallisen luvan opiskella tulevaan projektiini liittyvien mystisten kirjainyhdistelmien merkityksiä, mutta en ole toistaiseksi jaksanut aloittaakaan. Tylsyysaste on suunnilleen sama kuin virheiden korjaamisessa, mutta virheiden korjaaminen rasittaa aivoja ehkä vähän vähemmän. Kenties hivuttaudun asteittain korjaamisesta opiskeluun. Tänään vasta harkitsen kirjainyhdistelmien tavaamista, huomenna voisin opetella jonkun yksittäisen kirjainyhdistelmän ja ylihuomenna ehkä jo kaksi.
Argh! Taisin tölväistä epähuomiossa haavan pöydänjalkaan. Nyt tuntuu hieman siltä kuin verinoro valuisi pitkin säärtä. Taidan sännätä vessaan.
Haalarimiehet taitavat rikkoa pihalla jotain palasiksi teltassaan. Teltan ulkopuolelle on tuotu pari roskalavaa ja sinne raahataan kottikärryillä ainakin jotain ruosteisen näköisiä metallinpalasia. Miksiköhän tuommoista purkuoperaatiota varten piti oikein teltta rakentaa? Aikovatko he räjäytellä jotain ja pelkäävät, että sirpaleita lentelee ympäriinsä? Vai onko purkuvaihekin vain osa jotain suurempaa suunnitelmaa?
Vähäpätöisten virheiden korjaaminen jatkuu. Tänään annoin kyllä periksi yhden virheen suhteen, koska en saanut sitä toistettua vaikka kuinka yritin. Ehkä käyttäjä on kuvitellut virheen, tai nähnyt unta? Voisikohan olla mahdollista, että ohjelmamme käyttäjilläkin on niin tylsää, että hekin nukahtelevat monitorin äärelle ja näkevät unta ohjelman virheistä?
Sain tänään ihan virallisen luvan opiskella tulevaan projektiini liittyvien mystisten kirjainyhdistelmien merkityksiä, mutta en ole toistaiseksi jaksanut aloittaakaan. Tylsyysaste on suunnilleen sama kuin virheiden korjaamisessa, mutta virheiden korjaaminen rasittaa aivoja ehkä vähän vähemmän. Kenties hivuttaudun asteittain korjaamisesta opiskeluun. Tänään vasta harkitsen kirjainyhdistelmien tavaamista, huomenna voisin opetella jonkun yksittäisen kirjainyhdistelmän ja ylihuomenna ehkä jo kaksi.
Argh! Taisin tölväistä epähuomiossa haavan pöydänjalkaan. Nyt tuntuu hieman siltä kuin verinoro valuisi pitkin säärtä. Taidan sännätä vessaan.
keskiviikkona, tammikuuta 24, 2007
Paluu kofeiiniorjuuteen
Juon taas vaihteeksi kahvia, kun päätin unohtaa sen paastojutun toistaiseksi. Kylläpäs kahvi onkin hassua, heti tuntuu olo paljon virkeämmältä, vaikka otin vasta ensimmäisen hörpyn, eikä kofeiini ole takuulla ehtinyt vielä imeytyä mihinkään. Ehkä kahvinjuonnin piristävä vaikutus onkin osittain psyykkinen? Tai sitten kofeiinia imeytyy verenkiertoon jo pelkästään hengittelemällä kahvin höyryjä?
Nukahdin taas aamupäivällä hetkeksi monitorin äärelle. Mietin jotain työhön liittyvää asiaa ja äkkiä tuntui siltä, että olisipas kivaa pistää vähäksi aikaa silmät kiinni, ja sitten olikin jo unessa. En oikein tiedä kauanko nukuin, varmaan minuutin tai kaksi. Heräsin johonkin ääneen, olin varmaankin alkanut kuorsata ja joku rykäisi kohteliaasti herättääkseen minut.
Korjailen nyt uutta projektia odotellessa jotain ikivanhoja bugeja, jotka ovat niin vähäpätöisiä, että kukaan ei ole aikaisemmin jaksanut niitä korjata. Tai sitten ne ovat niin kummallisia, että ne ovat jääneet sen takia korjaamatta. Tylsiä virheitä joka tapauksessa, useimmat käyttäjät eivät varmasti törmäisi virheisiin koskaan. Tai ehkä törmäävätkin, olen viime aikoina yllättynyt kyllä useaan otteeseen käyttäjien mielikuvituksellisista tavoista käyttää ohjelmistoamme.
Ikkunasta ei ole näkynyt mitään kiinnostavaa pariin päivään. Silloin tällöin haalarimiehiä vilahtelee rakentamansa teltan ovella, mutta muuten kaikki jännittävä tuntuu tapahtuvan pihalla olevan teltan sisällä. Telttakin on jo peittynyt lumella niin, että näyttää kuin talon alinta kerrosta ei olisikaan, vaan pihan toisen puolen täyttäisi jonkinmoinen nurmikkokoroke, joka on siis lumen peitossa.
Nyt kofeiini alkaa vaikuttaa, tuntuu oikeastaan kuin täällä olisi vieläkin tylsempää, kun alan havannoida selkeäämmin tämän turruttavan pysähtyneisyyden kaikki vähäisimmätkin yksityiskohdat. Koodivirheet, joista kukaan ei välitä, pihalla kököttävät palelevat pulut, vetoisan ikkunan raosta tunkevan ilmavirran heiluttama pölypallo pöydän nurkalla. Jees, ihan kuin olisin tullut vanhaan kotiini, jonne en kyllä varsinaisesti ikävöinyt. En enää ikinä juo mitään, missä on kofeiinia.
Nukahdin taas aamupäivällä hetkeksi monitorin äärelle. Mietin jotain työhön liittyvää asiaa ja äkkiä tuntui siltä, että olisipas kivaa pistää vähäksi aikaa silmät kiinni, ja sitten olikin jo unessa. En oikein tiedä kauanko nukuin, varmaan minuutin tai kaksi. Heräsin johonkin ääneen, olin varmaankin alkanut kuorsata ja joku rykäisi kohteliaasti herättääkseen minut.
Korjailen nyt uutta projektia odotellessa jotain ikivanhoja bugeja, jotka ovat niin vähäpätöisiä, että kukaan ei ole aikaisemmin jaksanut niitä korjata. Tai sitten ne ovat niin kummallisia, että ne ovat jääneet sen takia korjaamatta. Tylsiä virheitä joka tapauksessa, useimmat käyttäjät eivät varmasti törmäisi virheisiin koskaan. Tai ehkä törmäävätkin, olen viime aikoina yllättynyt kyllä useaan otteeseen käyttäjien mielikuvituksellisista tavoista käyttää ohjelmistoamme.
Ikkunasta ei ole näkynyt mitään kiinnostavaa pariin päivään. Silloin tällöin haalarimiehiä vilahtelee rakentamansa teltan ovella, mutta muuten kaikki jännittävä tuntuu tapahtuvan pihalla olevan teltan sisällä. Telttakin on jo peittynyt lumella niin, että näyttää kuin talon alinta kerrosta ei olisikaan, vaan pihan toisen puolen täyttäisi jonkinmoinen nurmikkokoroke, joka on siis lumen peitossa.
Nyt kofeiini alkaa vaikuttaa, tuntuu oikeastaan kuin täällä olisi vieläkin tylsempää, kun alan havannoida selkeäämmin tämän turruttavan pysähtyneisyyden kaikki vähäisimmätkin yksityiskohdat. Koodivirheet, joista kukaan ei välitä, pihalla kököttävät palelevat pulut, vetoisan ikkunan raosta tunkevan ilmavirran heiluttama pölypallo pöydän nurkalla. Jees, ihan kuin olisin tullut vanhaan kotiini, jonne en kyllä varsinaisesti ikävöinyt. En enää ikinä juo mitään, missä on kofeiinia.
tiistaina, tammikuuta 23, 2007
Työviikko alkaa tiistaina
Lintsasin sitten töistä maanantain, tosin ihan lääkärin luvalla. Maanantaina poissaolossa on kaksikin hauskaa puolta: Ensinnäkin viikonloppu tuntuu kestävän pitempään ja toiseksi seuraavaan viikonloppuun vähemmän aikaa. Olisipa hauskaa jos viikossa olisikin aina kolme päivää vapaata, vaikka sitten pitäisi vaihtaa viikon pituudeksi kahdeksan päivää. Toisaalta jos työ- ja vapaapäivien suhde säilyisi samana, niin kymmenen päivää töissä ja neljä päivää vapaata kuulostaa aika pahalta. Ei siis tietenkään neljä vapaapäivää, mutta viisikin työpäivää putkeen tuntuu olevan minun kestokykyni rajoilla.
Bugit ja muutospyynnöt olivat täällä kiltisti odottamassa minua jonossa. "Korjaa minut!" ne huutavat, ja minähän korjailen, tai ainakin yritän. Jotkut pyynnöt ovat niin kummallisia, että vaadittaisiin varmaankin jonkinmoinen telepatiavirtoja nauhoittava laite, jotta voisin saada selville mistä oikein on kyse. Kuvaukset ovat niin puutteellisia, että en osaa sanoa tarkoittavatko kuvaukset virheellistä tilannetta, vai tilannetta johon pitäisi pyrkiä. Mitäköhän kirjoittaja mahtoi ajatella? Ehkä muutan vain toiminnan juuri päinvastaiseksi kuin se nyt on. Ehkä ilmoituksella ajettiin takaa sitä. Jatkossa riittänee yksi yleinen korjauspyyntö: "Muuta kaikki."
Taisin taas syödä lounaalla betonia. Maharaukkani yrittää sulattaa möykyn, jonka sinne pureskelematta nieleksin, ja se taas vaatii kaiken energian mitä ruumiillani on käytössään. Sori vaan aivot, ei nyt riitä energiaa ajatteluun, kun pitää sulattaa tuota juttua mahalaukussa. Palataan asiaan joskus klo 18 paikkeilla.
Paastosta ei tullut sitten taaskaan mitään. Nyt en enää edes elättele toivoa, että ensi viikonloppuna yritän uudestaan. Olkoon koko paasto toistaiseksi. Pilaan ehkä paastolla kesälomaani, jos silloin sattuu siltä taas tuntumaan.
Pääsin, tai jouduin, johonkin toiseen projektiin, joka alkaa ensi viikon lopussa. Tiedossa on kai hektistä koodaamista, mikä kuulostaa tässä vaiheessa ihan kivalta vaihtelulta. Näin alkuun pitää kuitenkin kahlata läpi tolkuton määrä erilaisia outoja kirjainyhdistelmiä viliseviä dokumentteja, jotta tajuaisin yhtään mitä minun pitäisi tehdä. Nämä miljoonat kirjainyhdistelmät ovat minulle selkeästi akilleen kantapää: Unohdan ne aina lähes välittömästi. Joskus keskustelin aiheesta tuttuni kanssa, joka sanoi muistavansa yhdistelmät nimeämällä ne uudestaan tyyliin TIDF = Typerien Idioottien Dokumentti Formaatti. En tiedä, ehkä tuo voisi toimiakin, mutta pelkän oman lyhenteen muistamisesta ei taida olla paljakaan hyötyä, jos ei muista mitä lyhenne oikeasti tarkoittaa ja mihin se liittyy.
Bugit ja muutospyynnöt olivat täällä kiltisti odottamassa minua jonossa. "Korjaa minut!" ne huutavat, ja minähän korjailen, tai ainakin yritän. Jotkut pyynnöt ovat niin kummallisia, että vaadittaisiin varmaankin jonkinmoinen telepatiavirtoja nauhoittava laite, jotta voisin saada selville mistä oikein on kyse. Kuvaukset ovat niin puutteellisia, että en osaa sanoa tarkoittavatko kuvaukset virheellistä tilannetta, vai tilannetta johon pitäisi pyrkiä. Mitäköhän kirjoittaja mahtoi ajatella? Ehkä muutan vain toiminnan juuri päinvastaiseksi kuin se nyt on. Ehkä ilmoituksella ajettiin takaa sitä. Jatkossa riittänee yksi yleinen korjauspyyntö: "Muuta kaikki."
Taisin taas syödä lounaalla betonia. Maharaukkani yrittää sulattaa möykyn, jonka sinne pureskelematta nieleksin, ja se taas vaatii kaiken energian mitä ruumiillani on käytössään. Sori vaan aivot, ei nyt riitä energiaa ajatteluun, kun pitää sulattaa tuota juttua mahalaukussa. Palataan asiaan joskus klo 18 paikkeilla.
Paastosta ei tullut sitten taaskaan mitään. Nyt en enää edes elättele toivoa, että ensi viikonloppuna yritän uudestaan. Olkoon koko paasto toistaiseksi. Pilaan ehkä paastolla kesälomaani, jos silloin sattuu siltä taas tuntumaan.
Pääsin, tai jouduin, johonkin toiseen projektiin, joka alkaa ensi viikon lopussa. Tiedossa on kai hektistä koodaamista, mikä kuulostaa tässä vaiheessa ihan kivalta vaihtelulta. Näin alkuun pitää kuitenkin kahlata läpi tolkuton määrä erilaisia outoja kirjainyhdistelmiä viliseviä dokumentteja, jotta tajuaisin yhtään mitä minun pitäisi tehdä. Nämä miljoonat kirjainyhdistelmät ovat minulle selkeästi akilleen kantapää: Unohdan ne aina lähes välittömästi. Joskus keskustelin aiheesta tuttuni kanssa, joka sanoi muistavansa yhdistelmät nimeämällä ne uudestaan tyyliin TIDF = Typerien Idioottien Dokumentti Formaatti. En tiedä, ehkä tuo voisi toimiakin, mutta pelkän oman lyhenteen muistamisesta ei taida olla paljakaan hyötyä, jos ei muista mitä lyhenne oikeasti tarkoittaa ja mihin se liittyy.
perjantaina, tammikuuta 19, 2007
Siivouspäivä
Teinpä urotyön ja siivosin pöydän. Vastoin odotuksiani, kasasta ei löytynyt vaarallisia tai iljettäviä otuksia, eikä edes ruoan tähteitä. Yllättävimmät asiat, jotka pääosin papereista koostuvasta kasasta löysin, olivat yksi kuulakärkikynä, jonka luulin hukkuneen, ja takuukuitti jostain romusta jonka olin joskus palkkapäivänä ostanut kulutusvimmassani. Olipas tylsää. Olin vähän toivonut työhuoneeseemme yleistä hysteriaa, kun kasasta olisi loikannut skorpioneja ja jättiläishämäkkejä etsimään uutta turvapaikkaa ihmisten jalkojen juuresta.
Tänään on ollut vaisu päivä. Nyt ei tosiaan tunnu olevan mitään kunnollista tekemistä. Tein loppuun jonkun suunnitteludokumentin ja tutkailin jotain eksoottista virhettä, ja siinä sitten menikin koko aamupäivä. Ehkä jatkan paremman tekemisen puutteessa saman, tai jonkin muun eksoottisen virheen tutkimista. Kun virhetilanne ylittää tietyn mystisyyden tason, alkaa ongelman paikantaminen siirtyä ohjelmoinnista enemmän psykologian puolelle. Pitää miettiä, mitä ihmettä käyttäjä on saattanut tehdä jossain tietyssä tilanteessa. Jotkut käyttäjät onnistuvat käyttämään ohjelmia tavoilla, jotka eivät kyllä ihan äkkiseltään tule mieleen.
Haalarimiehetkin ovat hävinneet pihalta johonkin. Miesten kyhäämä teltta alkaa näyttää aika valmiilta, mutta jotain epämääräisiä rojuja lojuu vielä siellä täällä. Kyllä siellä varmaan ainakin jotain tulee tapahtumaan. Mitenköhän tuo hökötys kestää, jos koko viikkonlopun sataa lunta, räntää ja vettä? Ei tuosta katokselta kyllä valu mikään mihinkään. No toisaalta miehet joskus kävelivät pressullakin, joten eiköhän se kestä. Jännityksellä kyllä seurasimme, milloin pressu repeää ja mies holahtaa aukosta. Kyllä se pressu vaan ihmeen paljon näymmä kestää.
Hohhoijaa. Kylläpä taas tuntuu päivä pitkältä. Pitäisi varmaan taas keksiä jotain oheisohjelmaa johonkin väliin. Koneen ääressä kökkiminen ilman mitään erityistä tekemistä on varmaan kaikkein tylsintä mitä voi olla. Jospa kävisin vaikka pläräämässä mitä kirjoja hyllyssä on sen näköisenä, että etsisin jotain tietoa. Siinä on tietty suuri riski, että joku voi tulla kysymään mitä etsin. No sitten voin lukea ensimmäisen otsikon kirjasta jota plärään ja sanoa sen. Kappas vaan, juuri löytyikin!
Saapas nähdä tuleeko paastostani taaskaan mitään. Tällä hetkellä epäilen kovasti. Nyt olisi taas niin paljon kaikkea hommaa kotona, että en kyllä yhtään kaipaisi taas yhtä lisärasitetta. No en ota asiasta painetta. Ei minun ole mikään pakko paastota. Ehkä aloitan paaston ja lopetan sen vain sitten jos siltä tuntuu. Tai unohdan koko jutun toistaiseksi.
Tänään on ollut vaisu päivä. Nyt ei tosiaan tunnu olevan mitään kunnollista tekemistä. Tein loppuun jonkun suunnitteludokumentin ja tutkailin jotain eksoottista virhettä, ja siinä sitten menikin koko aamupäivä. Ehkä jatkan paremman tekemisen puutteessa saman, tai jonkin muun eksoottisen virheen tutkimista. Kun virhetilanne ylittää tietyn mystisyyden tason, alkaa ongelman paikantaminen siirtyä ohjelmoinnista enemmän psykologian puolelle. Pitää miettiä, mitä ihmettä käyttäjä on saattanut tehdä jossain tietyssä tilanteessa. Jotkut käyttäjät onnistuvat käyttämään ohjelmia tavoilla, jotka eivät kyllä ihan äkkiseltään tule mieleen.
Haalarimiehetkin ovat hävinneet pihalta johonkin. Miesten kyhäämä teltta alkaa näyttää aika valmiilta, mutta jotain epämääräisiä rojuja lojuu vielä siellä täällä. Kyllä siellä varmaan ainakin jotain tulee tapahtumaan. Mitenköhän tuo hökötys kestää, jos koko viikkonlopun sataa lunta, räntää ja vettä? Ei tuosta katokselta kyllä valu mikään mihinkään. No toisaalta miehet joskus kävelivät pressullakin, joten eiköhän se kestä. Jännityksellä kyllä seurasimme, milloin pressu repeää ja mies holahtaa aukosta. Kyllä se pressu vaan ihmeen paljon näymmä kestää.
Hohhoijaa. Kylläpä taas tuntuu päivä pitkältä. Pitäisi varmaan taas keksiä jotain oheisohjelmaa johonkin väliin. Koneen ääressä kökkiminen ilman mitään erityistä tekemistä on varmaan kaikkein tylsintä mitä voi olla. Jospa kävisin vaikka pläräämässä mitä kirjoja hyllyssä on sen näköisenä, että etsisin jotain tietoa. Siinä on tietty suuri riski, että joku voi tulla kysymään mitä etsin. No sitten voin lukea ensimmäisen otsikon kirjasta jota plärään ja sanoa sen. Kappas vaan, juuri löytyikin!
Saapas nähdä tuleeko paastostani taaskaan mitään. Tällä hetkellä epäilen kovasti. Nyt olisi taas niin paljon kaikkea hommaa kotona, että en kyllä yhtään kaipaisi taas yhtä lisärasitetta. No en ota asiasta painetta. Ei minun ole mikään pakko paastota. Ehkä aloitan paaston ja lopetan sen vain sitten jos siltä tuntuu. Tai unohdan koko jutun toistaiseksi.
torstaina, tammikuuta 18, 2007
Huomio on saattanut joskus herpaantua
Ulkona sataa räntää. Olipa hieno ajoitus lähteä lounaalle toiselle puolen kaupunkia - kävellen tietysti. Räntäsade on varmaan kaikkein ärsyttävintä, koska se on sekä märkää että kylmää ja näyttää tyhmältä. Erityisen ällöä on jokin aika sitten maahan satanut lumi, joka on kastunut sitten kunnolla. Se näyttää likaisen harmaalta ja sellaisen päälle on ikävää astua, kun kengätkin kastuvat ja se moska vielä tarttuu kenkiin.
Päivän ohjelmani koostuu taas enimmäkseen bugikorjauksista. Tänään en ole vielä joutunut käynnistelemään kyllä serveriä kovinkaan montaa kertaa, mutta pahasti pelkään, että sitäkin on vielä tänään edessä. Mikään kiire hommilla ei onneksi taida olla. En ainakaan ole pitänyt kiirettä.
Aamupäivällä meinasin pari kertaa nukahtaa istualleni. Havahduin siihen että leukani kosketti rintaani. Oikeastaan siis nukahdinkin. Toivottavasti leukani alkoi heti valua alaspäin, enkä nukkunut sitä ennen puolta tuntia leuka pystyssä. Vaikka mitäpä sillä oikeastaan on väliä? Istun selin muihin huoneessa istuviin nähden, joten jos en sattunut kuorsaamaan, en usko että kukaan edes huomasi mitään erityistä. Eikä sillä varmaan muutenkaan ole kenellekään mitään väliä, tuijotanko ruutua apaattisesti silmät auki vai kiinni.
Olisi varmaan kaameaa, jos työ olisi yhtä aikaa sekä tosi tärkeää ja tosi tylsää. Esimerkiksi jonkun tehdasprosessin valvomista: Tuijottelisi kaiket päivät jotain mittareita, ja mitään ei ikinä tapahtuisi. Sitten siihen tottuisi, että mitään ei kumminkaan tapahdu ja alkaisi touhuamaan jotain ihan omiaan, jolloin tietenkin jokin menisi pahasti pieleen ja koko tehdas räjähtäisi. Satoja kuolleita ja miljardien eurojen vahingot! Siinä olisi vähän noloa sitten selitellä että nukkui "kun ne mittarit olivat niin tylsiä, eikä mitään ikinä tapahtunut". Tässä hommassa mitä teen on kyllä se hyvä puoli, että mitään kaameaa ei tapahdu, vaikka huomioni herpaantuisi välillä aivan totaalisesti pitkäksikin aikaa.
Haalarimiehet pihalla ovat saaneet telttansa jo melkein valmiiksi, mutta nyt siellä tapahtuu jotain muuta. Jotain pellin palasia näyttävät ainakin raahaavan rakentamalleen katokselle. Ehkä tuolla rakennetaan sittenkin jotain pysyvämpää rakennelmaa kuin juhlatelttaa? Hämmentävästi haalarimiesten yhtenäinen pukeutumislinjakin on murtunut: Nyt toisella on sadetakki ja toisella ei.
Päivän ohjelmani koostuu taas enimmäkseen bugikorjauksista. Tänään en ole vielä joutunut käynnistelemään kyllä serveriä kovinkaan montaa kertaa, mutta pahasti pelkään, että sitäkin on vielä tänään edessä. Mikään kiire hommilla ei onneksi taida olla. En ainakaan ole pitänyt kiirettä.
Aamupäivällä meinasin pari kertaa nukahtaa istualleni. Havahduin siihen että leukani kosketti rintaani. Oikeastaan siis nukahdinkin. Toivottavasti leukani alkoi heti valua alaspäin, enkä nukkunut sitä ennen puolta tuntia leuka pystyssä. Vaikka mitäpä sillä oikeastaan on väliä? Istun selin muihin huoneessa istuviin nähden, joten jos en sattunut kuorsaamaan, en usko että kukaan edes huomasi mitään erityistä. Eikä sillä varmaan muutenkaan ole kenellekään mitään väliä, tuijotanko ruutua apaattisesti silmät auki vai kiinni.
Olisi varmaan kaameaa, jos työ olisi yhtä aikaa sekä tosi tärkeää ja tosi tylsää. Esimerkiksi jonkun tehdasprosessin valvomista: Tuijottelisi kaiket päivät jotain mittareita, ja mitään ei ikinä tapahtuisi. Sitten siihen tottuisi, että mitään ei kumminkaan tapahdu ja alkaisi touhuamaan jotain ihan omiaan, jolloin tietenkin jokin menisi pahasti pieleen ja koko tehdas räjähtäisi. Satoja kuolleita ja miljardien eurojen vahingot! Siinä olisi vähän noloa sitten selitellä että nukkui "kun ne mittarit olivat niin tylsiä, eikä mitään ikinä tapahtunut". Tässä hommassa mitä teen on kyllä se hyvä puoli, että mitään kaameaa ei tapahdu, vaikka huomioni herpaantuisi välillä aivan totaalisesti pitkäksikin aikaa.
Haalarimiehet pihalla ovat saaneet telttansa jo melkein valmiiksi, mutta nyt siellä tapahtuu jotain muuta. Jotain pellin palasia näyttävät ainakin raahaavan rakentamalleen katokselle. Ehkä tuolla rakennetaan sittenkin jotain pysyvämpää rakennelmaa kuin juhlatelttaa? Hämmentävästi haalarimiesten yhtenäinen pukeutumislinjakin on murtunut: Nyt toisella on sadetakki ja toisella ei.
keskiviikkona, tammikuuta 17, 2007
Vaadin parempia serverin käynnistystekstejä
Pihaan rakennettavasta hökötyksestä näyttäisi muodostuvan teltta, eikä pelkkä katos. Kun hökötys on valmis, puolen pihan tapahtumia ei näy tänne mitenkään. Siellä varmaan tehdään jotain huippusalaisia juttuja. En varmaankaan koskaan saa selville mitä tuolla oikein tapahtuu.
Aloin miettiä tarkemmin mitä paperikasassani mahdollisesti lymyilee. Ruoan tähteet voisivat hyvinkin houkutella sinne vaikka minkälaisia pieniä otuksia. Yritin muistella mitä olen työpöydän ääressä syönyt viimeisen puolen vuoden aikana:
- Pari munkkia
- Porkkanoita
- Omenoita
- Karkkia
- Ehkä herneitä joskus kesällä
Nyt kun ajattelen asiaa, olen ihan hyvin saattanut unohtaa pöydälle jotain ruoan jämiä, jotka ovat hautautuneet paperien sekaan. Joku öiseen aikaan toimistolla vipeltävä otus on saattanut haistaa jo kaukaa ruoan ja kaivautua kasaan. Ehkä otuksella on ollut kavereitakin mukana ja ne ovat alkaneet lisääntyä. Täytyy alkaa syrjäsilmällä tarkkailla paperikasaa, josko siellä näkyisi liikettä.
Pitäisi joskus laskea kuinka monta kertaa päivässä käynnistän uudestaan serverin. Välillä tosin käynnistelen eri serveriäkin, mutta toisinaan tuntuu siltä, että suurin osa päivästä kuluu samoja serverin käynnistystekstejä tuijotellessa. Ruudulla vilisevät tekstit ovat kaiken huipuksi jotain aivan merkityksetöntä soopaa. Jos minä tekisin serverin, jota pitäisi käynnistellä jatkuvasti, laittaisin käynnistymisteksteiksi jotain mielenkiintoisempaa. Vaikka jotain aforismeja tai jotain. Tai oikeastaan serverin käynnistymisen yhteydessä voisi näyttää aina pätkän jostain romaanista. Sitten sitä oikein odottaisi, että pääsisi taas käynnistämään serverin, jotta näkisi miten tarina jatkuu.
Olen melko varma että jokin liikahti äsken paperikasassa! Siellä todella majailee jotain iljetyksiä! Onneksi en alkanut heti siivoamaan kasaa. Taidan jäädä tänään myöhään töihin, ja kun kaikki ovat lähteneet, haen jonkun painavan vehkeen romuhuoneesta ja nuijin sillä paperikasaa. Joko otukset liiskaantuvat tai ainakin pakenevat muualle.
Aloin miettiä tarkemmin mitä paperikasassani mahdollisesti lymyilee. Ruoan tähteet voisivat hyvinkin houkutella sinne vaikka minkälaisia pieniä otuksia. Yritin muistella mitä olen työpöydän ääressä syönyt viimeisen puolen vuoden aikana:
- Pari munkkia
- Porkkanoita
- Omenoita
- Karkkia
- Ehkä herneitä joskus kesällä
Nyt kun ajattelen asiaa, olen ihan hyvin saattanut unohtaa pöydälle jotain ruoan jämiä, jotka ovat hautautuneet paperien sekaan. Joku öiseen aikaan toimistolla vipeltävä otus on saattanut haistaa jo kaukaa ruoan ja kaivautua kasaan. Ehkä otuksella on ollut kavereitakin mukana ja ne ovat alkaneet lisääntyä. Täytyy alkaa syrjäsilmällä tarkkailla paperikasaa, josko siellä näkyisi liikettä.
Pitäisi joskus laskea kuinka monta kertaa päivässä käynnistän uudestaan serverin. Välillä tosin käynnistelen eri serveriäkin, mutta toisinaan tuntuu siltä, että suurin osa päivästä kuluu samoja serverin käynnistystekstejä tuijotellessa. Ruudulla vilisevät tekstit ovat kaiken huipuksi jotain aivan merkityksetöntä soopaa. Jos minä tekisin serverin, jota pitäisi käynnistellä jatkuvasti, laittaisin käynnistymisteksteiksi jotain mielenkiintoisempaa. Vaikka jotain aforismeja tai jotain. Tai oikeastaan serverin käynnistymisen yhteydessä voisi näyttää aina pätkän jostain romaanista. Sitten sitä oikein odottaisi, että pääsisi taas käynnistämään serverin, jotta näkisi miten tarina jatkuu.
Olen melko varma että jokin liikahti äsken paperikasassa! Siellä todella majailee jotain iljetyksiä! Onneksi en alkanut heti siivoamaan kasaa. Taidan jäädä tänään myöhään töihin, ja kun kaikki ovat lähteneet, haen jonkun painavan vehkeen romuhuoneesta ja nuijin sillä paperikasaa. Joko otukset liiskaantuvat tai ainakin pakenevat muualle.
tiistaina, tammikuuta 16, 2007
Pihapiirissä tapahtuu
Haalarimiehet ovat rakentaneet pihalle jonkinmoisen katoksen rungon, joka peittää puolet pihasta. Varsinaista katetta ei ole vielä laitettu ja muutenkin viritys näyttää aika väliaikaiselta ratkaisulta. Mitäköhän tuolla tulee tapahtumaan? Ravintola järjestää ulkoilmajuhlat talvella tuossa pihalla ja sateen varalta puolet pihasta katetaan? Herätysjuhlat?
Enpä sitten ehtinyt kauaa peukaloita pyöritellä tekemisen puutteessa. Asiakkaat ovat muistaneet minua oikealla vyöryllä virheitä ja puutteellisuuksia. Hohhoijaa. Tämä urakka jatkuu varmaan kesään saakka, tai ainakin minun osaltani siihen asti, että joudun toiseen projektiin.
Joku nainen pudistelee mattoja viereisen rakennuksen parvekkeella. Onpas monta pientä mattoa. Ja aivan eri värisiä keskenään: Yksi on kirkkaan punainen, toinen vihreä ja kolmas ruskea. Yksi taitaa olla jopa musta. Tuon naisen kotona on varmaankin värikäs sisustus, koska aika kirkkaita värejä hän tuntuu suosivan pukeutumisessaankin: Kirkkaan punainen takki, beiget housut ja oranssi paita. Meidän toimistossa ei varmaan kukaan pukisi päälleen kirkkaan punaista tai oranssia vaatetta. Hillityt värit ovat täällä suosiossa.
Pitäisi varmaan siivota pöytä. Jotenkin puolet pöydästä on päässyt ryönääntymään täyteen hujan hajan olevia papereita ja cd-levyjä. Ehkä siellä seassa on aarteita? Tai jotain ällöttävää, kuten ruoan murusten houkuttelemia koppakuoriaisia. Tai jotain vaarallista: Käärmeitä ja skorpioneja! Uskallankohan sittenkään siivota pöytää? Se saattaa sitä paitsi olla ihan turhaa työtä, sillä parin kuukauden päästä koko toimisto muuttaa uusiin tiloihin, ja pöytä täytyy joka tapauksessa siivota.
Ulkona on näymmä alkanut sataa vettä. Haalarimiehet ovat pukeneet sadetakit päällensä ja kiivenneet rakentamansa hökötyksen päälle kiristelemään jotain pultteja. Toisen takki on vihreä ja toisen keltainen. Touhu näyttää aika vaaralliselta, koska haalarimiehet heiluvat sentään aika korkealla ja telineet ovat varmaankin liukkaat. Minun työni on onneksi kohtuullisen turvallista, jos ei oteta huomioon paperikasassa mahdollisesti väijyviä skorpioneja.
Enpä sitten ehtinyt kauaa peukaloita pyöritellä tekemisen puutteessa. Asiakkaat ovat muistaneet minua oikealla vyöryllä virheitä ja puutteellisuuksia. Hohhoijaa. Tämä urakka jatkuu varmaan kesään saakka, tai ainakin minun osaltani siihen asti, että joudun toiseen projektiin.
Joku nainen pudistelee mattoja viereisen rakennuksen parvekkeella. Onpas monta pientä mattoa. Ja aivan eri värisiä keskenään: Yksi on kirkkaan punainen, toinen vihreä ja kolmas ruskea. Yksi taitaa olla jopa musta. Tuon naisen kotona on varmaankin värikäs sisustus, koska aika kirkkaita värejä hän tuntuu suosivan pukeutumisessaankin: Kirkkaan punainen takki, beiget housut ja oranssi paita. Meidän toimistossa ei varmaan kukaan pukisi päälleen kirkkaan punaista tai oranssia vaatetta. Hillityt värit ovat täällä suosiossa.
Pitäisi varmaan siivota pöytä. Jotenkin puolet pöydästä on päässyt ryönääntymään täyteen hujan hajan olevia papereita ja cd-levyjä. Ehkä siellä seassa on aarteita? Tai jotain ällöttävää, kuten ruoan murusten houkuttelemia koppakuoriaisia. Tai jotain vaarallista: Käärmeitä ja skorpioneja! Uskallankohan sittenkään siivota pöytää? Se saattaa sitä paitsi olla ihan turhaa työtä, sillä parin kuukauden päästä koko toimisto muuttaa uusiin tiloihin, ja pöytä täytyy joka tapauksessa siivota.
Ulkona on näymmä alkanut sataa vettä. Haalarimiehet ovat pukeneet sadetakit päällensä ja kiivenneet rakentamansa hökötyksen päälle kiristelemään jotain pultteja. Toisen takki on vihreä ja toisen keltainen. Touhu näyttää aika vaaralliselta, koska haalarimiehet heiluvat sentään aika korkealla ja telineet ovat varmaankin liukkaat. Minun työni on onneksi kohtuullisen turvallista, jos ei oteta huomioon paperikasassa mahdollisesti väijyviä skorpioneja.
maanantaina, tammikuuta 15, 2007
Erilainen maanantai
Ällistyttävää. Olin tänä aamuna ensimmäinen ihminen työpaikalla. Huone oli ihan pimeä ja tasaista näppäimistön nakutustakaan ei kuulunut. Hetkeksi jo pelästyin, että olen tullut tuntia liian aikaisin töihin, mutta kyllä kaikki kellot näyttivät ihan normaalia töihintuloaikaa: 8:45. En voi kuitenkaan olla täysin varma siitä, että kyseessä on ainutlaatuinen tapaus. Yleensä maanantaiaamuisin olen niin tokkurassa, että en muista mitään lounasta edeltävistä tapahtumista. Tänään heräsin sattumalta naurettavan aikaisin, enkä saanut enää unta. Ehkä kroppani mielestä heti töihin tullessa oli jo lounasaika, ja olin siksi niin virkeä. Illalla voi uni tulla kyllä aika nopeasti.
Pihalla on lumiaura. Huisaa! Jos lumi tuo tullessaan lumiaurat, niin kivaa kun sataa lunta. Lumiauroja on kiva katsella. Tänään pihalla on muutenkin oikea jännitysnäytelmä käynnissä: Lumiauran lisäksi ikkunasta on näkynyt kolme haalaripukuista miestä sekä pakettiauto, jossa lukee jotain telineisiin liittyvää, ja jotain omituisia metallihäkkyröitä, joiden parissa haalarimiehet touhuilevat. Mitäköhän tuonne oikein rakennetaan? Harmi, että toiminta tapahtuu hieman aktiivisen näkökenttäni ulkopuolella: Minun pitää kurkotella varta vasten, että näen mitä pihan tuossa osassa tapahtuu.
Pomomme oli ollut logeista päätellen viikonloppunakin töissä ja tehnyt jotain korjauksia. Tein ensitöikseni vielä yhden samanlaisen korjauksen, joka oli jäänyt pomoltani huomaamatta. Nyt onkin varmaan päivän työt tehty. Minulla ei ainakaan ole tiedossa mitään, mitä pitäisi tehdä. No, voisin kai testailla tuota juuri tekemääni korjausta ja ehkä pomonkin tekemiä korjauksia, mutta eipä niissä taida paljon testaamista olla. Joko ne toimivat, tai sitten eivät. Korjaukset olivat sen tyyppisiä, että testin tulos tuskin vaihtuu, vaikka testin tekisi sata kertaa. Mutta kun ei tässä nyt muutakaan tekemistä ole, niin ehkä testaan toiminnon varmuuden vuoksi sataan kertaan.
Paastoni jäi ensimmäisellä yrittämällä heikoksi esitykseksi. Viikonloppuna olikin muka niin tärkeitä tilaisuuksia, että niitä ei voinut pilata pelkästään vettä juomalla ja olemalla mahdollisesti äärimmäisen kärttyinen. Ratkesin siis syöpöttelemään heti kotiin päästyäni. Ensi perjantaina yritän uudestaan.
Pihalla on lumiaura. Huisaa! Jos lumi tuo tullessaan lumiaurat, niin kivaa kun sataa lunta. Lumiauroja on kiva katsella. Tänään pihalla on muutenkin oikea jännitysnäytelmä käynnissä: Lumiauran lisäksi ikkunasta on näkynyt kolme haalaripukuista miestä sekä pakettiauto, jossa lukee jotain telineisiin liittyvää, ja jotain omituisia metallihäkkyröitä, joiden parissa haalarimiehet touhuilevat. Mitäköhän tuonne oikein rakennetaan? Harmi, että toiminta tapahtuu hieman aktiivisen näkökenttäni ulkopuolella: Minun pitää kurkotella varta vasten, että näen mitä pihan tuossa osassa tapahtuu.
Pomomme oli ollut logeista päätellen viikonloppunakin töissä ja tehnyt jotain korjauksia. Tein ensitöikseni vielä yhden samanlaisen korjauksen, joka oli jäänyt pomoltani huomaamatta. Nyt onkin varmaan päivän työt tehty. Minulla ei ainakaan ole tiedossa mitään, mitä pitäisi tehdä. No, voisin kai testailla tuota juuri tekemääni korjausta ja ehkä pomonkin tekemiä korjauksia, mutta eipä niissä taida paljon testaamista olla. Joko ne toimivat, tai sitten eivät. Korjaukset olivat sen tyyppisiä, että testin tulos tuskin vaihtuu, vaikka testin tekisi sata kertaa. Mutta kun ei tässä nyt muutakaan tekemistä ole, niin ehkä testaan toiminnon varmuuden vuoksi sataan kertaan.
Paastoni jäi ensimmäisellä yrittämällä heikoksi esitykseksi. Viikonloppuna olikin muka niin tärkeitä tilaisuuksia, että niitä ei voinut pilata pelkästään vettä juomalla ja olemalla mahdollisesti äärimmäisen kärttyinen. Ratkesin siis syöpöttelemään heti kotiin päästyäni. Ensi perjantaina yritän uudestaan.
perjantaina, tammikuuta 12, 2007
Perjantai-iltapäivän hitautta
Pläräilinpä aikani kuluksi työpaikkailmoituksia. Kyllähän siellä oli taas pari paikkaa, joihin voisin teoriassa hakea, mutta tuskinpa pääsisin kumpaankaan. Toisessa vaadittiin jotain papereita, joista en ole ikinä kuullutkaan, ja toisessa olisi hyvä tuntea kehitysympäristö jota en tunne. Enpä taida viitsiä hakea. Varmaankin ne olisivat muutenkin vain samaa soopaa erilaisessa paketissa. Tuosta tuli kyllä mieleen, että voisin pikkuhiljaa kyllä alkaa tutustua uusiin kehitysympäristöihin, ihan siltäkin kannalta, että en varmaan kuitenkaan täällä homehdu eläkeikään asti.
Testausurakka jatkuu. Pomomme oli eilen riehunut täällä yötä myöten ja tehnyt jotain hämäriä korjauksia ja nyt niitä sitten pitää testata. Lisäksi uusia bugeja tuntuu löytyvän jatkuvalla syötöllä. Jotkut toiminnot, jotka ovat aiemmin toimineet, ovatkin mystisesti lakanneet toimimasta. Hieno homma. Pitää varmaan taas testata kaikki mahdollinen uudestaan. Kyllä tätä varmaan voidaan pyöritellä pari viikkoa vielä. Nyt ovat onneksi virheilmoituksilla pommittavat asiakkaat apuna testauksessa.
Onpas kello vähän. Perjantai-iltapäivisin aika jotenkin hidastuu ja venyy. Se varmaankin jotenkin ennakoi ja tasapainottaa viikonloppuisin tapahtuvaa ajankulun nopeutumista. Viikonloppuisin on heti herätessä jo päivä puolessa, ja ennen kuin tajuaakaan on jo ilta ja yö. Olisipa säädin, jolla voisi itse vaihtaa ajankulkunopeutta. Nyt voisin vaikka kokeilla, kuinka nopeaksi ajankulun saisi.
Aloitin kai sitten paastonkin lounaan jälkeen. Tarkoitus olisi siis olla viikko syömättä. Juon vaan mehuja, teetä ja ehkä jotain kevytlimsaa. En kuitenkaan suhtaudu paastoon kauhean vakavasti, joten saattaa olla, että lopetankin sen jo heti huomenna. Kiusaan nyt itseäni ainakin tämän illan. Jos tämä menee pieleen heti, niin saatan yrittää viikon päästä uudestaan.
Testausurakka jatkuu. Pomomme oli eilen riehunut täällä yötä myöten ja tehnyt jotain hämäriä korjauksia ja nyt niitä sitten pitää testata. Lisäksi uusia bugeja tuntuu löytyvän jatkuvalla syötöllä. Jotkut toiminnot, jotka ovat aiemmin toimineet, ovatkin mystisesti lakanneet toimimasta. Hieno homma. Pitää varmaan taas testata kaikki mahdollinen uudestaan. Kyllä tätä varmaan voidaan pyöritellä pari viikkoa vielä. Nyt ovat onneksi virheilmoituksilla pommittavat asiakkaat apuna testauksessa.
Onpas kello vähän. Perjantai-iltapäivisin aika jotenkin hidastuu ja venyy. Se varmaankin jotenkin ennakoi ja tasapainottaa viikonloppuisin tapahtuvaa ajankulun nopeutumista. Viikonloppuisin on heti herätessä jo päivä puolessa, ja ennen kuin tajuaakaan on jo ilta ja yö. Olisipa säädin, jolla voisi itse vaihtaa ajankulkunopeutta. Nyt voisin vaikka kokeilla, kuinka nopeaksi ajankulun saisi.
Aloitin kai sitten paastonkin lounaan jälkeen. Tarkoitus olisi siis olla viikko syömättä. Juon vaan mehuja, teetä ja ehkä jotain kevytlimsaa. En kuitenkaan suhtaudu paastoon kauhean vakavasti, joten saattaa olla, että lopetankin sen jo heti huomenna. Kiusaan nyt itseäni ainakin tämän illan. Jos tämä menee pieleen heti, niin saatan yrittää viikon päästä uudestaan.
torstaina, tammikuuta 11, 2007
Paloturvallisuus on kunnossa
Vastapäisessä rakennuksessa näkyy ravintolan keittiön henkilökuntaa työn touhussa. Hieman ihmettelen, miksi en ole aiemmin huomannut ikkunassa mitään. Nyt siellä tuntuu olevan melkoinen vilske käynnissä. Ehkä verhot ovat aiemmin olleet kiinni, tai keittön järjestystä on muutettu, niin että nyt ikkunan kohdalla on jotain tärkeää ja aiemmin siinä ei ollut mitään miksi kukaan olisi liikkunut siellä päin.
Nyt surkea testauksemme alkaa kantaa hedelmää: Käyttäjät ovat parissa tunnissa saaneet aikaiseksi kasapäin virheitä tilanteissa, joihin mielikuvitus ei testausvaiheessa kerta kaikkiaan venynyt. Pari aivan typerääkin juttua oli jäänyt näymmä huomaamatta. Nyt sitten korjataan virheitä niin, että savu nousee näppäimistöstä.
Huomasin juuri, että olen koko ajan istuskellut suoraan palosammuttimen alapuolella. Siis semmoisen sprinklerin, josta alkaa suihkuta vettä kun tietty lämpötila ylittyy. Tulikin heti turvallinen olo: Jos vaikkapa aivoni käyvät niin ylikierroksilla, että hiukseni syttyvät palamaan, niin palosammutin pelastaa minut varmasti. Epäilen kuitenkin, että vaaraa aivojen ylikuumenemisesta tuskin on. Enemmän pelkään sitä että aivoni alkavat sammaloitua.
Nyt surkea testauksemme alkaa kantaa hedelmää: Käyttäjät ovat parissa tunnissa saaneet aikaiseksi kasapäin virheitä tilanteissa, joihin mielikuvitus ei testausvaiheessa kerta kaikkiaan venynyt. Pari aivan typerääkin juttua oli jäänyt näymmä huomaamatta. Nyt sitten korjataan virheitä niin, että savu nousee näppäimistöstä.
Huomasin juuri, että olen koko ajan istuskellut suoraan palosammuttimen alapuolella. Siis semmoisen sprinklerin, josta alkaa suihkuta vettä kun tietty lämpötila ylittyy. Tulikin heti turvallinen olo: Jos vaikkapa aivoni käyvät niin ylikierroksilla, että hiukseni syttyvät palamaan, niin palosammutin pelastaa minut varmasti. Epäilen kuitenkin, että vaaraa aivojen ylikuumenemisesta tuskin on. Enemmän pelkään sitä että aivoni alkavat sammaloitua.
keskiviikkona, tammikuuta 10, 2007
Nenänkaivelutaiteilija
Ulkona paistaa aurinko! Kaikki näyttää epätodellisen selkeältä. Nyt huomaan, että yksi rakennus, jonka eilisessä raportissani laskin likaisen valkoiseksi, onkin itse asiassa vaalean beige. Ulkona on ollut niin harmaata ja ikkunat ovat niin likaiset, että ei tuommoisia eroja ole ihan helppo huomata. En jaksa kuitenkaan päivittää raporttiani, tämä täydennys saa luvan kelvata.
Testausurakka jatkuu vain. Välillä tosin olen joutunut koodaamaankin jotain, sillä testeissä koodista on löytynyt pari huomattavaa puutteellisuutta. Pahasti pelkään, että ihan kaikkia virheitä ja puutteellisuuksia ei ehditä paikantaa ajoissa, sillä koko möllyskä pitäisi heivata tuotantoon huomenna ja vielä tänäänkin on tehty melko isoja muutoksia. No, asiakkaat jatkavat sitten testausta.
Olisikohan hienoa, jos osaisi tehdä jotain ihailtavaa tosi hyvin ja helposti, ja siitä vielä maksettaisiin hyvin? Siis jos jostain syystä kävisi ilmi vaikka, että ihmisistä olisi tosi kiva katsella kun kaivelen nenää? Sitten varmaan tekisin nenänkaiveluvideoita päivät pitkät, ja ehkä joskus kävisin jossain tilaisuuksissakin kaivelemassa nenää suuren yleisön edessä. Eipä olisi vaikeaa hommaa, ja olisihan se hienoa, kun ihmiset ihailisivat ja saisi paljon rahaa. Nykyisellään ehkä olo tuntuisi käytännössä vähän tyhmältä, koska enhän minä kuitenkaan tekisi muuta kun kaivelisin nenää. Vaikea sitä olisi itse niin arvostaa, vaikka sitä muut arvostaisivatkin. Ja voi olla, että nenän kaivelua olisi aika vaikea varioida ja kehittyä siinä. Se olisi vaan sitä samaa nenän kaivelua päivästä toiseen. Varmaan sitä alkaisi kaivata jotain haasteitakin. Ehkä sitten vapaa-ajallani koodaisin jotain tyhmää.
Yllättävän läheinenkin tulevaisuus on hämärän peitossa työtehtävien suhteen. Olisikohan niin, että oikeita hommia ei tosiaankaan ole, ja joudumme vain korjailemaan virheitä ja pyörittelemään peukaloita? Ehkä pöydän alta könyää esiin dokumenttipeikkokin. Saattaa olla, että jatkossa minulla on aikaa tehdä entistäkin yksityiskohtaisempia raportteja toimistomme monimuotoisista tylsyystekijöistä.
Testausurakka jatkuu vain. Välillä tosin olen joutunut koodaamaankin jotain, sillä testeissä koodista on löytynyt pari huomattavaa puutteellisuutta. Pahasti pelkään, että ihan kaikkia virheitä ja puutteellisuuksia ei ehditä paikantaa ajoissa, sillä koko möllyskä pitäisi heivata tuotantoon huomenna ja vielä tänäänkin on tehty melko isoja muutoksia. No, asiakkaat jatkavat sitten testausta.
Olisikohan hienoa, jos osaisi tehdä jotain ihailtavaa tosi hyvin ja helposti, ja siitä vielä maksettaisiin hyvin? Siis jos jostain syystä kävisi ilmi vaikka, että ihmisistä olisi tosi kiva katsella kun kaivelen nenää? Sitten varmaan tekisin nenänkaiveluvideoita päivät pitkät, ja ehkä joskus kävisin jossain tilaisuuksissakin kaivelemassa nenää suuren yleisön edessä. Eipä olisi vaikeaa hommaa, ja olisihan se hienoa, kun ihmiset ihailisivat ja saisi paljon rahaa. Nykyisellään ehkä olo tuntuisi käytännössä vähän tyhmältä, koska enhän minä kuitenkaan tekisi muuta kun kaivelisin nenää. Vaikea sitä olisi itse niin arvostaa, vaikka sitä muut arvostaisivatkin. Ja voi olla, että nenän kaivelua olisi aika vaikea varioida ja kehittyä siinä. Se olisi vaan sitä samaa nenän kaivelua päivästä toiseen. Varmaan sitä alkaisi kaivata jotain haasteitakin. Ehkä sitten vapaa-ajallani koodaisin jotain tyhmää.
Yllättävän läheinenkin tulevaisuus on hämärän peitossa työtehtävien suhteen. Olisikohan niin, että oikeita hommia ei tosiaankaan ole, ja joudumme vain korjailemaan virheitä ja pyörittelemään peukaloita? Ehkä pöydän alta könyää esiin dokumenttipeikkokin. Saattaa olla, että jatkossa minulla on aikaa tehdä entistäkin yksityiskohtaisempia raportteja toimistomme monimuotoisista tylsyystekijöistä.
tiistaina, tammikuuta 09, 2007
Rakennusraportti
Tänään on taas serverinkäynnistelypäivä. Teen pari muutosta johonkin, käynnistän serverin uudestaan, odottelen serverin käynnistymistä, kyllästyn ja alan tehdä jotain muuta, muistan että olinkin tekemässä jotain ennen kuin harhauduin, testaan muutoksen, teen lisää korjauksia, käynnistän serverin, odottelen käynnistymistä jne. Toistetaan muutama tunti.
Raportti ikkunasta näkyvistä rakennuksista:
Ikkunasta näkyviä rakennuksia: 5 valkoista (pari tosin hyvin likaisen valkoista), 2 ruskeaa, 2 harmaata ja 3 punatiilistä rakennusta. Pari osaa parista rakennuksesta näkyy tähän niin huonosti, että saattaa olla, että punatiilisiä on jopa kaksi enemmän tai yksi vähemmän ja valkoisia rakennuksia ehkä yksi enemmän. Tekisi vähän mieli laskea näkyvien rakennusten kerrokset ja ehkä jopa niiden keskiarvokin, mutta en jaksa. Suurimmassa osassa taitaa olla kuusi kerrosta ja pari vähän matalampaakin löytyy. Roskalaatikoita rekennusten pihalla tähän näkyy noin kahdeksan. Ilmanvaihtohökötyksiä näkösällä on ehkä viisi. Pitäisi hommata tänne kyllä kiikarit, että pääsisin tarkempaan tulokseen raporteissani jatkossa.
Ärsyttävä flunssantapainenkin vain jatkuu. Olin uudenvuoden päivän kuumeessa kotona, ja siitä lähtien yskä ja nuha on vaivannut. Siis yli viikon jo nyt. En ole ihan varma onko kyseessä sama flunssa, vai olenko saanut jälkitautina jonkun toisen viruksen. Tuntuu kuitenkin siltä, että koko ajan olen ollut vähän kipeä. Kuumeenkin olen mitannut aamuisin varmaan joka päivä, mutta ei vaan ole kuumetta yhtään. Pahus.
Samojen juttujen uudelleen testaaminen ei ole toistaiseksi ollut ihan niin tylsää kuin pelkäsin. Jostain on taas ilmaantunut uusia virheitä, ja niiden paikantaminen on viennyt niin paljon aikaa, että tuntuu melkein kuin testaisin jotain ihan muuta juttua. Kuitenkin vain melkein. Ällistyttäviä deja-vu-tuntemuksia tässä kyllä tulee jatkuvalla syötöllä. "Ihan kuin olisin täytellyt tätä samaa lomaketta samoilla tiedoilla aiemminkin." "Enkös minä jo testannut tämänkin jutun?" "Onpas järkyttävän tylsää." "Miten kello voi olla noin vähän?"
Olen viime aikoina nukkunut harvinaisen hyvin. Siis pommiin melkein joka päivä. Ehkä tarpeettoman virkeästä olotilasta johtuen näinä parina viime päivänä aika on tuntunut matelevan vielä normaaliakin hitaammin. Normaalisti olen kai niin koomassa, että en edes huomaa ajan kulumista. Pitäisiköhän ihan ehdon tahdoin alkaa nukkua vähemmän? No jos yrittäisin taas alkaa tulla ajoissa työpaikalle, niin ongelma poistunee itsestään.
Raportti ikkunasta näkyvistä rakennuksista:
Ikkunasta näkyviä rakennuksia: 5 valkoista (pari tosin hyvin likaisen valkoista), 2 ruskeaa, 2 harmaata ja 3 punatiilistä rakennusta. Pari osaa parista rakennuksesta näkyy tähän niin huonosti, että saattaa olla, että punatiilisiä on jopa kaksi enemmän tai yksi vähemmän ja valkoisia rakennuksia ehkä yksi enemmän. Tekisi vähän mieli laskea näkyvien rakennusten kerrokset ja ehkä jopa niiden keskiarvokin, mutta en jaksa. Suurimmassa osassa taitaa olla kuusi kerrosta ja pari vähän matalampaakin löytyy. Roskalaatikoita rekennusten pihalla tähän näkyy noin kahdeksan. Ilmanvaihtohökötyksiä näkösällä on ehkä viisi. Pitäisi hommata tänne kyllä kiikarit, että pääsisin tarkempaan tulokseen raporteissani jatkossa.
Ärsyttävä flunssantapainenkin vain jatkuu. Olin uudenvuoden päivän kuumeessa kotona, ja siitä lähtien yskä ja nuha on vaivannut. Siis yli viikon jo nyt. En ole ihan varma onko kyseessä sama flunssa, vai olenko saanut jälkitautina jonkun toisen viruksen. Tuntuu kuitenkin siltä, että koko ajan olen ollut vähän kipeä. Kuumeenkin olen mitannut aamuisin varmaan joka päivä, mutta ei vaan ole kuumetta yhtään. Pahus.
Samojen juttujen uudelleen testaaminen ei ole toistaiseksi ollut ihan niin tylsää kuin pelkäsin. Jostain on taas ilmaantunut uusia virheitä, ja niiden paikantaminen on viennyt niin paljon aikaa, että tuntuu melkein kuin testaisin jotain ihan muuta juttua. Kuitenkin vain melkein. Ällistyttäviä deja-vu-tuntemuksia tässä kyllä tulee jatkuvalla syötöllä. "Ihan kuin olisin täytellyt tätä samaa lomaketta samoilla tiedoilla aiemminkin." "Enkös minä jo testannut tämänkin jutun?" "Onpas järkyttävän tylsää." "Miten kello voi olla noin vähän?"
Olen viime aikoina nukkunut harvinaisen hyvin. Siis pommiin melkein joka päivä. Ehkä tarpeettoman virkeästä olotilasta johtuen näinä parina viime päivänä aika on tuntunut matelevan vielä normaaliakin hitaammin. Normaalisti olen kai niin koomassa, että en edes huomaa ajan kulumista. Pitäisiköhän ihan ehdon tahdoin alkaa nukkua vähemmän? No jos yrittäisin taas alkaa tulla ajoissa työpaikalle, niin ongelma poistunee itsestään.
maanantaina, tammikuuta 08, 2007
Rukousten esittämistä tietokoneelle
Pääsin tänään taas suosikkihommiini: Tietokannan perkaukseen. Etsiskelen kahdesta eri taulusta yhtä tiettyä merkkijonoa, ja kun sellainen löytyy, siirrän tekstin kahteen erilliseen tiedostoon ja laitan kantaan tilalle viittauksen tiedostoihin. Paljon tylsempää urakkaa saa kyllä hakea. Sitten kun saan tämän loisteliaan työsuorituksen valmiiksi, minua odottaa toinen ikuisuussuosikkini: Testaus. Pääsen testaamaan uudestaan kaikki samat jutut, jotka testasin viime viikollakin. No pitää yrittää olla positiivinen, ehkä toisella kerralla löydän testauksesta ihan uusia ulottuvuuksia.
Näin aamupäivällä ikkunasta kun jossain tuolla kaukana oli liikennevaloissa jonossa kaksi täysin samanlaista ambulanssia peräkkäin. Vilkut eivät olleet päällä. Ehkä ne oli hankittu samaan aikaan joskus aikoja sitten, ja nyt ne olivat matkalla johonkin määräaikaishuoltoon. Toivottavasti kukaan ei juuri nyt satu tarvitsemaan ambulanssia siellä päin mistä nuo ambulanssit tulivat.
Mitäköhän ihmiset sata vuotta sitten olisivat ajatelleet, kun olisivat nähneet millaista eläminen ja työnteko nykyään on? Kaipa he olisivat ensimmäiseksi kiinnitäneet huomiota ulkoisiin puitteisiin, jotka kai ovat sikäläisiin standardeihin nähden aika hienot. Tuntien tuijottelun jälkeen hekin ehkä alkaisivat ymmärtää homman tylsyyden. Tai mistä sitä tietää, vaikka he pitäisivät monitorin tuijottelua ja koodin suoltamista hyvinkin ylevänä hommana. Ehkä he näkisivät siinä jotain rukoilemisen kaltaista.
Tavallaan koodaaminen onkin oikeastaan aika lähellä uskontoa ja varsinkin rukoilua. Tietokoneessa asuva jumala kyllä toteuttaa lähes kaikki toiveet mitä sille esittää parhaan kykynsä mukaan, mutta se vaatii tarkkaa muotoa palvomismenoissaan. Ohjelmointi on ikäänkuin tarkasti määriteltyä rukousta tietokoneen hengille. Pitää puhua tietokonehenkien omaa kieltä, että ne kiinnostuisivat vähääkään siitä mitä sinulla on niille asiaa. Ei auta, vaikka olisit kuinka sielultasi puhdas, ja vaikka kuinka syvästi kunnioittaisit tietokonettasi, yksinkertainen rukous tyyliin "etsi minulle ne tiedot jotka haluan" ei vain toimi. Pitää rakentaa hengille alttari (sovelluskehitysympäristö) ja miettiä tarkkaan mitä todella haluaa ja kuinka asiansa esittää. Useimmiten tietokoneen henki kyllä toteuttaa toiveesi juuri niinkuin haluat, mutta ei aina. Alttarilla saattaa olla bitti poikittain ja vastaukseksi oikein muotoiltuun rukoukseesi saat vaan herjoja. Ja joskus osoittautuu, että se mitä koneelta pyysit, ei todellisuudessa ollutkaan ihan sitä mitä luulit haluavasi.
Taidanpa jatkaa uhrimenojani tämän typerän ruudun edessä. Kun kirjoitan miljoona riviä pitkän rukouksen koneelleni, sen olisi parasta antaa minulle jotain tosi hyvää. Tai antaa jotain hyvää edes asiakkaillemme, ja asiakkaat puolestaan saisivat palkita pappina toimimiseni ruhtinaallisesti.
Näin aamupäivällä ikkunasta kun jossain tuolla kaukana oli liikennevaloissa jonossa kaksi täysin samanlaista ambulanssia peräkkäin. Vilkut eivät olleet päällä. Ehkä ne oli hankittu samaan aikaan joskus aikoja sitten, ja nyt ne olivat matkalla johonkin määräaikaishuoltoon. Toivottavasti kukaan ei juuri nyt satu tarvitsemaan ambulanssia siellä päin mistä nuo ambulanssit tulivat.
Mitäköhän ihmiset sata vuotta sitten olisivat ajatelleet, kun olisivat nähneet millaista eläminen ja työnteko nykyään on? Kaipa he olisivat ensimmäiseksi kiinnitäneet huomiota ulkoisiin puitteisiin, jotka kai ovat sikäläisiin standardeihin nähden aika hienot. Tuntien tuijottelun jälkeen hekin ehkä alkaisivat ymmärtää homman tylsyyden. Tai mistä sitä tietää, vaikka he pitäisivät monitorin tuijottelua ja koodin suoltamista hyvinkin ylevänä hommana. Ehkä he näkisivät siinä jotain rukoilemisen kaltaista.
Tavallaan koodaaminen onkin oikeastaan aika lähellä uskontoa ja varsinkin rukoilua. Tietokoneessa asuva jumala kyllä toteuttaa lähes kaikki toiveet mitä sille esittää parhaan kykynsä mukaan, mutta se vaatii tarkkaa muotoa palvomismenoissaan. Ohjelmointi on ikäänkuin tarkasti määriteltyä rukousta tietokoneen hengille. Pitää puhua tietokonehenkien omaa kieltä, että ne kiinnostuisivat vähääkään siitä mitä sinulla on niille asiaa. Ei auta, vaikka olisit kuinka sielultasi puhdas, ja vaikka kuinka syvästi kunnioittaisit tietokonettasi, yksinkertainen rukous tyyliin "etsi minulle ne tiedot jotka haluan" ei vain toimi. Pitää rakentaa hengille alttari (sovelluskehitysympäristö) ja miettiä tarkkaan mitä todella haluaa ja kuinka asiansa esittää. Useimmiten tietokoneen henki kyllä toteuttaa toiveesi juuri niinkuin haluat, mutta ei aina. Alttarilla saattaa olla bitti poikittain ja vastaukseksi oikein muotoiltuun rukoukseesi saat vaan herjoja. Ja joskus osoittautuu, että se mitä koneelta pyysit, ei todellisuudessa ollutkaan ihan sitä mitä luulit haluavasi.
Taidanpa jatkaa uhrimenojani tämän typerän ruudun edessä. Kun kirjoitan miljoona riviä pitkän rukouksen koneelleni, sen olisi parasta antaa minulle jotain tosi hyvää. Tai antaa jotain hyvää edes asiakkaillemme, ja asiakkaat puolestaan saisivat palkita pappina toimimiseni ruhtinaallisesti.
perjantaina, tammikuuta 05, 2007
Lyhyt oppimäärä työtehtäviini
Aikaisemmin töihin tuleminen meni tänään vähän penkin alle, kun tulinkin puoli tuntia myöhässä töihin. En vain päässyt sängystä ylös ajoissa, kun väsytti niin paljon. Onneksi on viikonloppu. Tänä viikonloppuna en kyllä jaksa ja ehdi tehdä varmaan mitään muuta kuin nukkua. No nukkuminen ei ainakaan ole tylsää. Paitsi jos satun näkemään unta että olen töissä, mitä onneksi tapahtuu aika harvoin.
Kappas vaan, copy-paste-urakan tuotantoonotto siirtyi jälleen. Jokin jossain ei taaskaan toimi, ja nyt joku kai tekee jossain jotain ja sitten ensi viikolla pitää taas testata kaikki uudestaan. Hienoa. Asiakas on varmaan tosi tyytyväinen. Esitettiin jo kysymys, että onkohan meillä projektille enää koko asiakastakaan. Tässä on ihan tosi motivoitunut olokin testata nyt näitä juttuja, kun tietää, että ensi viikolla testataan kaikki taas uudestaan. Testaaminen on muutenkin niiiiin tylsää.
Olisikohan se laskettavissa painajaiseksi, jos näkisin unta tuntikausia kestävästä testaamisesta? Aina kun lopulta saisin jonkun jutun testattua, niin joku tulisi sanomaan, että jokin jossain mahdollisesti muuttui, ja kaikki pitää testata uudestaan.
Lyhyt oppimäärä työtehtäviini:
([klikataan hiirellä, maalataan teksti], Ctrl + C, [klikataan hiirellä], Ctrl + V) * n
Jos tylsyydestä saisi puristettua energiaa, kaikki maailman energiantuotanto-ongelmat olisi ratkaistu. Yksin meidän toimistostamme irtoaisi taatusti suurehkon kiintotähden verran tylsyysenergiaa. Ajatella, jos edes puoliksi yhtä tylsiä toimistoja on maailmassa satoja, tuhansia ja jopa miljoonia, niin mikä käsittämätön määrä energiaa siitä syntyykään! Miksi tätä ei tutkita tutkimuslaitoksissa? Kaikenmaailman anti-materian tutkimiseen kyllä riittää resursseja.
Kappas vaan, copy-paste-urakan tuotantoonotto siirtyi jälleen. Jokin jossain ei taaskaan toimi, ja nyt joku kai tekee jossain jotain ja sitten ensi viikolla pitää taas testata kaikki uudestaan. Hienoa. Asiakas on varmaan tosi tyytyväinen. Esitettiin jo kysymys, että onkohan meillä projektille enää koko asiakastakaan. Tässä on ihan tosi motivoitunut olokin testata nyt näitä juttuja, kun tietää, että ensi viikolla testataan kaikki taas uudestaan. Testaaminen on muutenkin niiiiin tylsää.
Olisikohan se laskettavissa painajaiseksi, jos näkisin unta tuntikausia kestävästä testaamisesta? Aina kun lopulta saisin jonkun jutun testattua, niin joku tulisi sanomaan, että jokin jossain mahdollisesti muuttui, ja kaikki pitää testata uudestaan.
Lyhyt oppimäärä työtehtäviini:
([klikataan hiirellä, maalataan teksti], Ctrl + C, [klikataan hiirellä], Ctrl + V) * n
Jos tylsyydestä saisi puristettua energiaa, kaikki maailman energiantuotanto-ongelmat olisi ratkaistu. Yksin meidän toimistostamme irtoaisi taatusti suurehkon kiintotähden verran tylsyysenergiaa. Ajatella, jos edes puoliksi yhtä tylsiä toimistoja on maailmassa satoja, tuhansia ja jopa miljoonia, niin mikä käsittämätön määrä energiaa siitä syntyykään! Miksi tätä ei tutkita tutkimuslaitoksissa? Kaikenmaailman anti-materian tutkimiseen kyllä riittää resursseja.
torstaina, tammikuuta 04, 2007
Kofeiinista irrottautumista (taas)
Jatkan kahvittomuus-linjalla. Kyllä tähän teehenkin alkaa jo tottua, vaikka väsyttää kyllä ihan älyttömästi. Äärimmäisen tylsän testauksen tekeminenkään ei kyllä ainakaan yhtään auta asiaa. Aamupäivällä sorruin taas tuntikausiksi surffailemaan jossain omituisilla sivustoilla, joiden sisältö liittyi työn tekemiseen erittäin väljästi tai ei ollenkaan. Ensin lähdin hakemaan jotain ihan oikeaa asiaa odotellessani taas serverin käynnistymistä ja jotenkin vain hairahduin. Eivätkä ne sivustot olleet edes mitenkään mielenkiintoisia. No, ehkä sieltä taas imeytyi alitajuntaani jotain tiedon kultajyväsiä, jotka loikkaavat tietoisuuteeni juuri kun niitä tarvitsen.
Anonyymit kofeinistit jäivät myös vaivaamaan minua. Eilen mieleeni ei tullut etsiä englannin kielisillä hakusanoilla. Jospa vaikka ulkomailla oltaisiin meitä tässäkin suhteessa vuosia edellä. Caffeine addicts anonymous -hakusanoillakaan ei löytynyt kuitenkaan mitään järkevää:
http://www.google.com/search?q=caffeine+addicts+anonymous
Joku muukin kirjoitteli aiheesta englanniksi blogiinsa ja joku muu kuvaili sillä jotain juomaa. Ilmeisesti kofeiiniriippuvuutta ei pidetä kovin suurena ongelmana.
Kofeiiniriippuvuus syntyy säännöllisessä käytössä, jolloin myös sietokyky kasvaa. Säännöllinen kahvin käyttö ja kofeiiniriippuvuus ovat modernissa yhteiskunnassa erittäin yleisiä. Kofeiinin vieroitusoireita ovat muun muassa väsymys, keskittymiskyvyn puute ja päänsärky. Riippuvuutta aiheuttava päiväannos on noin 350 mg (3—4 kuppia kahvia).
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kofeiini
Tälläkin hetkellä tekisi kyllä mieli kahvia ja väsyttää ihan tolkuttomasti. Keskittymiskyvyssänikin olisi kyllä parantamisen varaa, mutta päänsärkyä en voi kyllä väittää tuntevani. Ehkä vieroitusoireet ovat jo menossa ohi? En ole moneen päivään juonut 3-4:ää kupillista kahvia. Kokista ja teetäkin olen juonut aika maltillisesti, ei niistä luulisi irtoavan kofeiniia niin paljon. Jospa ensi viikolla saisin vähennettyä vielä teen ja limsan juontiakin ja syötyä vähemmän, niin voisin ehkä sitä seuraavalla viikolla jo kokeilla mehupaastoa. Taidan varmuuden vuoksi aloittaa paaston kotona. Jos tulen paastosta entistäkin väsyneemmäksi, niin parempi minimoida ne päivät joina pitäisi käydä töissä. Saattaa olla muutenkin, että olen jo kahden päivän jälkeen ihan valmis lopettamaan koko paaston.
No nyt joku löysi jonkun virheen. Pitää kai alkaa korjaamaan sitä tai ainakin selvittää mistä se johtuu. Pitäisi kai riemuita: On virheiden paikantaminen sentään vähän vähemmän tylsää kuin pelkkä testaaminen virheiden toivossa. Taidanpa laittaa kuulokkeet korville ja luukuttaa jotain konemätkettä lujalla, niin pysyn ainakin hereillä. Bugien korjaaminen on kuitenkin huomattavan paljon hankalampaa unessa. Testaaminen vielä voisi mennäkin samalla nukkuen, mutta korjaamiseen tarvii sentään vähän ajatella jotain.
Anonyymit kofeinistit jäivät myös vaivaamaan minua. Eilen mieleeni ei tullut etsiä englannin kielisillä hakusanoilla. Jospa vaikka ulkomailla oltaisiin meitä tässäkin suhteessa vuosia edellä. Caffeine addicts anonymous -hakusanoillakaan ei löytynyt kuitenkaan mitään järkevää:
http://www.google.com/search?q=caffeine+addicts+anonymous
Joku muukin kirjoitteli aiheesta englanniksi blogiinsa ja joku muu kuvaili sillä jotain juomaa. Ilmeisesti kofeiiniriippuvuutta ei pidetä kovin suurena ongelmana.
Kofeiiniriippuvuus syntyy säännöllisessä käytössä, jolloin myös sietokyky kasvaa. Säännöllinen kahvin käyttö ja kofeiiniriippuvuus ovat modernissa yhteiskunnassa erittäin yleisiä. Kofeiinin vieroitusoireita ovat muun muassa väsymys, keskittymiskyvyn puute ja päänsärky. Riippuvuutta aiheuttava päiväannos on noin 350 mg (3—4 kuppia kahvia).
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kofeiini
Tälläkin hetkellä tekisi kyllä mieli kahvia ja väsyttää ihan tolkuttomasti. Keskittymiskyvyssänikin olisi kyllä parantamisen varaa, mutta päänsärkyä en voi kyllä väittää tuntevani. Ehkä vieroitusoireet ovat jo menossa ohi? En ole moneen päivään juonut 3-4:ää kupillista kahvia. Kokista ja teetäkin olen juonut aika maltillisesti, ei niistä luulisi irtoavan kofeiniia niin paljon. Jospa ensi viikolla saisin vähennettyä vielä teen ja limsan juontiakin ja syötyä vähemmän, niin voisin ehkä sitä seuraavalla viikolla jo kokeilla mehupaastoa. Taidan varmuuden vuoksi aloittaa paaston kotona. Jos tulen paastosta entistäkin väsyneemmäksi, niin parempi minimoida ne päivät joina pitäisi käydä töissä. Saattaa olla muutenkin, että olen jo kahden päivän jälkeen ihan valmis lopettamaan koko paaston.
No nyt joku löysi jonkun virheen. Pitää kai alkaa korjaamaan sitä tai ainakin selvittää mistä se johtuu. Pitäisi kai riemuita: On virheiden paikantaminen sentään vähän vähemmän tylsää kuin pelkkä testaaminen virheiden toivossa. Taidanpa laittaa kuulokkeet korville ja luukuttaa jotain konemätkettä lujalla, niin pysyn ainakin hereillä. Bugien korjaaminen on kuitenkin huomattavan paljon hankalampaa unessa. Testaaminen vielä voisi mennäkin samalla nukkuen, mutta korjaamiseen tarvii sentään vähän ajatella jotain.
keskiviikkona, tammikuuta 03, 2007
Uuden vuorokausirytmin aiheuttamaa väsymystä
Kuulin tänään että projektini toisessa yksikössä toteutuu, mutta vasta joskus keväällä. En tiedä pitäisikö riemuita vai olla pettynyt. Kai se on ainakin vaihtelua, mikä tahansa vaihtelu tähän tylsyyteen on kai vain hyvästä.
Taas on koko aamun väsyttänyt aivan järjettömästi. Välillä huomaan, että silmäni lupsahtelevat kiinni ja niiden saaminen auki vaatii todellakin ponnisteluja. Pari kertaa silmäluomeni ovat jääneet vähän ikään kuin puoliväliin, enkä ole saanut tarkennettua katsettani ruudulle ilman todella vaativaa keskittymistä. Aivan kuin olisi maanantai, vaikka on jo keskiviikko. Eilisaamu menikin ihmeen kitkatta.
Olen alkanut tulla töihin hieman aikaisemmin. Tästä seuraa se ihanuus, että voin lähteäkin täältä hieman aikaisemmin ottamatta ainakaan niin suuria miinustunteja takkiini kuin aiemmin. Huono puoli taas on se, että en tietenkään ole alkanut mennä nukkumaan yhtään aikaisemmin, mistä seuraa se, että nukun entistäkin vähemmän ja olen entistäkin väsyneempi. Aamupäivisin lähes olen täysin pihalla siitä, mitä ympärilläni tapahtuu.
Tänään uusi tuntikirjanpitojärjestelmämme yllättäen heräsi henkiin. Ehkä se ei olekaan aivan täysi susi? Kaamea se on edelleen, mutta kyllä se ainakin jollain tasolla tuntuu toimivan. Siihen voi todella kirjata työtunnit ja se jopa näyttää tallentavan ne johonkin. En silti luota siihen, ja kirjaan varmuuden vuoksi tunnit erilliseen tekstitiedostoonkin. Vaikka mitäpä se oikeastaan minua haittaisi, jos vaikka tiedot tekemistäni tunneista johonkin häviäisivätkin? Taidankin tuhota koko tiedoston. Tadaa, koneella on 0,1 kb enemmän levytilaa!
Juon taas teetä. En eilen juonut kahvia ollenkaan, jospa kestäisin tämänkin päivän ilman kahvia. Yritän myös pärjätä vain yhdellä limsalla päivässä. Onkohan olemassa jotain AA:n tapaista yhdistystä kofeiiniaddiktiossa eläville? AK? Anonyymit Kofeinistit? Anonyymit Kofeiiniriippuvaiset? Hakukone ei löytänyt kumpaakaan. Ehkä sellaista ei vielä ole. Ehkä juuri minun pitää perustaa tällainen yhdistys. Ehkä löysin juuri elämäntehtäväni? Paitsi että haluanko todella itsekään täysin eroon kofeiinista? Tuhoaako kofeiini elämäni?
Taas on koko aamun väsyttänyt aivan järjettömästi. Välillä huomaan, että silmäni lupsahtelevat kiinni ja niiden saaminen auki vaatii todellakin ponnisteluja. Pari kertaa silmäluomeni ovat jääneet vähän ikään kuin puoliväliin, enkä ole saanut tarkennettua katsettani ruudulle ilman todella vaativaa keskittymistä. Aivan kuin olisi maanantai, vaikka on jo keskiviikko. Eilisaamu menikin ihmeen kitkatta.
Olen alkanut tulla töihin hieman aikaisemmin. Tästä seuraa se ihanuus, että voin lähteäkin täältä hieman aikaisemmin ottamatta ainakaan niin suuria miinustunteja takkiini kuin aiemmin. Huono puoli taas on se, että en tietenkään ole alkanut mennä nukkumaan yhtään aikaisemmin, mistä seuraa se, että nukun entistäkin vähemmän ja olen entistäkin väsyneempi. Aamupäivisin lähes olen täysin pihalla siitä, mitä ympärilläni tapahtuu.
Tänään uusi tuntikirjanpitojärjestelmämme yllättäen heräsi henkiin. Ehkä se ei olekaan aivan täysi susi? Kaamea se on edelleen, mutta kyllä se ainakin jollain tasolla tuntuu toimivan. Siihen voi todella kirjata työtunnit ja se jopa näyttää tallentavan ne johonkin. En silti luota siihen, ja kirjaan varmuuden vuoksi tunnit erilliseen tekstitiedostoonkin. Vaikka mitäpä se oikeastaan minua haittaisi, jos vaikka tiedot tekemistäni tunneista johonkin häviäisivätkin? Taidankin tuhota koko tiedoston. Tadaa, koneella on 0,1 kb enemmän levytilaa!
Juon taas teetä. En eilen juonut kahvia ollenkaan, jospa kestäisin tämänkin päivän ilman kahvia. Yritän myös pärjätä vain yhdellä limsalla päivässä. Onkohan olemassa jotain AA:n tapaista yhdistystä kofeiiniaddiktiossa eläville? AK? Anonyymit Kofeinistit? Anonyymit Kofeiiniriippuvaiset? Hakukone ei löytänyt kumpaakaan. Ehkä sellaista ei vielä ole. Ehkä juuri minun pitää perustaa tällainen yhdistys. Ehkä löysin juuri elämäntehtäväni? Paitsi että haluanko todella itsekään täysin eroon kofeiinista? Tuhoaako kofeiini elämäni?
tiistaina, tammikuuta 02, 2007
Flunssailua
Köh köh. Röh röh. Onpas kivaa: Minulla on taas jonkin asteinen flunssa, ja sitten vielä ähky kun söin lounaalla liikaa. Tuntuu siltä kuin olisin syönyt säkillisen sementtiä. Ei pitäisi ikinä mennä nälkäisenä syömään johonkin buffettiin. Sitä vaan syö ja syö, eikä tajua, että on syönyt jo ihan liikaa. Nälkä oli olevinaan ihan hirveä, kun en ehtinyt aamulla syödä aamupalaa. Kaiken huipuksi olin suunnitellut jo aloittavani varovaista laskua tulevaan paastoon.
Kuten arvata saattoi, päivän ohjelmaan on kuulunut tuntikirjauksen kanssa sekoilua, ohjeiden pläräystä ja kyselemistä toisilta. Eikä kukaan kai ole saanut varsinaisesti kirjattua tehtyjä tuntejaan. Jotain tyhjiä lomakkeita ja virheilmoituksia sentään on ruudulle saatu ja pari mielenkiintoista teoriaa esitetty siitä, mikä voisi olla vialla. Tämä on taas niin tätä samaa kuin aina. Nyt etsitään jo syyllisiä, esitetään jälkikäteen mitkä olisivat olleet parempia vaihtoehtoja, ja spekuloidaan syitä miksi ihmeessä tuntikirjausjärjestelmä on sellainen kuin se on.
- Onkohan käyttöliittymän suunnittelija ollut autisti?
- Tai näkövammainen?
- Niin joo, kyllähän ne sokeatkin tosiaan ohjelmoi nykyään.
- Ehkä tämä toimii tosi hyvin jollain puhekäyttöliittymällä.
Ikuisesti jatkunut copy-paste-urakkakin alkaa viimeinkin lähestyä loppuaan. Nyt ollaan virallisesti jo lopputestaus- ja bugienkorjausvaiheessa. Tämä täyttää minut jälleen toivolla paremmasta tulevaisuudesta. Kaikki kamaluus ja tylsyys loppuu aikanaan, kun vain jaksaa odottaa. Kohta koodaan jo jotain ihan muuta. Tietysti se jokin muu voi olla jotain vielä tylsempää ja kamalampaa kuin tämä, mutta sitä on kyllä vaikea uskoa. Haluan olla positiivinen.
Olen käyttänyt tänään kohtuuttoman paljon aikaa arvioiden olotilaani flunssan kannalta. Olin eilen kuumeessa, mutta kun tänä aamuna ei ollut enää kuumetta, niin päätin sitten lähteä töihin. Nyt olen sitten koko päivän yrittänyt sisäisesti tunnustella itseäni, että olenko vielä kuitenkin kipeä vai en.
- Vähän yskittää. Flunssaa siis on.
- Aristaako silmiä? Ei. Yleensä flunssassa aristaa, eli flunssaa ei ole.
- Kurkku on kipeä. Juu flunssaahan se.
- Väsyttääkö? No ei oikeastaan. Jos olisin kunnolla flunssassa, niin en kyllä pysyisi täällä hereillä mitenkään.
- Onpas tosi kylmä. Varmaan kuume on nousussa. Tai sitten täällä vaan on kylmä.
Pitäisiköhän varata aika työterveydenhuoltoon? Tai etsiskellä edes jostain kuumemittari? Tai vaan ynistä jotain sekavaa ja lähteä kotiin?
Kuten arvata saattoi, päivän ohjelmaan on kuulunut tuntikirjauksen kanssa sekoilua, ohjeiden pläräystä ja kyselemistä toisilta. Eikä kukaan kai ole saanut varsinaisesti kirjattua tehtyjä tuntejaan. Jotain tyhjiä lomakkeita ja virheilmoituksia sentään on ruudulle saatu ja pari mielenkiintoista teoriaa esitetty siitä, mikä voisi olla vialla. Tämä on taas niin tätä samaa kuin aina. Nyt etsitään jo syyllisiä, esitetään jälkikäteen mitkä olisivat olleet parempia vaihtoehtoja, ja spekuloidaan syitä miksi ihmeessä tuntikirjausjärjestelmä on sellainen kuin se on.
- Onkohan käyttöliittymän suunnittelija ollut autisti?
- Tai näkövammainen?
- Niin joo, kyllähän ne sokeatkin tosiaan ohjelmoi nykyään.
- Ehkä tämä toimii tosi hyvin jollain puhekäyttöliittymällä.
Ikuisesti jatkunut copy-paste-urakkakin alkaa viimeinkin lähestyä loppuaan. Nyt ollaan virallisesti jo lopputestaus- ja bugienkorjausvaiheessa. Tämä täyttää minut jälleen toivolla paremmasta tulevaisuudesta. Kaikki kamaluus ja tylsyys loppuu aikanaan, kun vain jaksaa odottaa. Kohta koodaan jo jotain ihan muuta. Tietysti se jokin muu voi olla jotain vielä tylsempää ja kamalampaa kuin tämä, mutta sitä on kyllä vaikea uskoa. Haluan olla positiivinen.
Olen käyttänyt tänään kohtuuttoman paljon aikaa arvioiden olotilaani flunssan kannalta. Olin eilen kuumeessa, mutta kun tänä aamuna ei ollut enää kuumetta, niin päätin sitten lähteä töihin. Nyt olen sitten koko päivän yrittänyt sisäisesti tunnustella itseäni, että olenko vielä kuitenkin kipeä vai en.
- Vähän yskittää. Flunssaa siis on.
- Aristaako silmiä? Ei. Yleensä flunssassa aristaa, eli flunssaa ei ole.
- Kurkku on kipeä. Juu flunssaahan se.
- Väsyttääkö? No ei oikeastaan. Jos olisin kunnolla flunssassa, niin en kyllä pysyisi täällä hereillä mitenkään.
- Onpas tosi kylmä. Varmaan kuume on nousussa. Tai sitten täällä vaan on kylmä.
Pitäisiköhän varata aika työterveydenhuoltoon? Tai etsiskellä edes jostain kuumemittari? Tai vaan ynistä jotain sekavaa ja lähteä kotiin?
perjantaina, joulukuuta 29, 2006
Kuvitteellisia autoilijoita
Taas olen päätynyt bugimetsästykseen. Ensin suunnitteluvaihe hommastani jotenkin morfautui tekovaiheeksi ja nyt yhtäkkiä huomaankin tekeväni testausta ja virheiden korjausta. Tämä homma ei nyt oikein vaikuta olevan hallinnassani. Tekisi mieli palata takaisin suunnitteluun, koska sekin tuntui mielenkiintoisemmalta kuin tämä ja se jäi vähän keskenkin. Mutta toisaalta, kun saan bugit korjattua, niin voin käytännössä unohtaa koko jutun. Olemme reippaasti aikatauluista jäljessä, emmekä saa tehtyä hommaa ajoissa. Asiakas saattaa olla hieman nyreissään. Voi voi. Ylitöitä ei kuitenkaan tehdä, koska ilmeisesti firmakin saa tästä projektista niin vähän rahaa, että ei ole varaa maksaa edes ylityökorvauksia. Oikeastaan minun pitäisi tulla ilmaiseksi ylitöihin, koska tuntini ovat taas niin pahasti miinuksella, mutta kun kerran projektipäällikkö on jo sisäistänyt tilanteen, että myöhässä ollaan, niin en minä suotta tänne tule viikonloppunakin tylsistymään.
On niin tylsää, että olen huomannut tuijottelevani tuolla jossain kaukana huristelevia autoja paremman tuijottelun puutteessa ja miettinyt keitä siellä ajelee. Ei niistä näe tältä etäisyydeltä edes minkä merkkisiä ne ovat. Vain auton yleisen hahmon ja värin. Tyyliin: Pieni punainen henkilöauto, todennäköisesti japanilainen ja aika vanhakin. Sitä varmaan ajaa joku opiskelija, joka on matkalla Alkoon ostamaan uudenvuoden viinoja. Iso valkoinen pakettiauto. Sitä ajaa varmaan joku hermostunut putkimies, joka yrittää saada hoidettua viimeisen asiakkaan äkkiä, että pääsisi viikonlopun viettoon. Mitähän se putkimieskin miettii?
"Helkkari, kun asiakkaalla piti olla kellarissaan juuri tuommoinen vanhan mallinen pumppu. Eihän siihen sovi enää nämä uudet liittimet, täytyy käydä tarvikekaupasta ostamassa sovitin. Kaupassa on tietysti kauhea jono ja siellä menee ainakin tunti. Sitten pitää äkkiä ajaa takaisin työmaalle ja laittaa ne putket kuntoon ja siinäkin menee niin kauan, että en ehdi enää naamiaistarvikekauppaan. Jospa kävisinkin naamiaistarvikekaupassa ensin ja ostain sen gorillapuvun heti. Sitten voisin rauhassa kiristellä putkia. Kyllä ne siellä tunnin kestävät ilman juoksevaa vettäkin."
Hopeanharmaa citymaasturi, näyttää tosi kalliilta. Sitä ajaa varmaan joku ökyrikas juppi. Ehkä se on joku meidän asiakkaista. Ne vain rikastuvat meidän niska limassa vääntämällä koodilla. Varmaan matkalla johonkin urheiluvälinekauppaan ostamaan uusia laskettelumonoja viikonloppua varten.
Punainen farmari, näyttää vähän ranskalaiselta. Varmaan joku perheenäiti lapsilauman kanssa matkalla siskonsa luokse kyläilemään, kun on joululoma ja ei ole vähään aikaan muuten ollut aikaa vierailla. Pääsevät lapsetkin leikkimään serkkujensa kanssa. Voivat esitellä joululahjaksi saamiaan uusia leluja toisilleen sillä aikaa kun aikuiset kahvittelevat.
Plääh. Kenelläkään tuolla ajelevalla ei varmaan ole niin tylsää kuin minulla. Mitä minä teen väärin? Ei mahda mitään, huonot aivot, en tajua. Täytyy kai taas palata virheiden metsästykseen, koska eivät ne sieltä varmaan itsekseen häviä vaikka kuinka odottelisin. No niin, vedän syvään henkeä ja syöksyn niiden kimppuun yllätyshyökkäyksellä.
On niin tylsää, että olen huomannut tuijottelevani tuolla jossain kaukana huristelevia autoja paremman tuijottelun puutteessa ja miettinyt keitä siellä ajelee. Ei niistä näe tältä etäisyydeltä edes minkä merkkisiä ne ovat. Vain auton yleisen hahmon ja värin. Tyyliin: Pieni punainen henkilöauto, todennäköisesti japanilainen ja aika vanhakin. Sitä varmaan ajaa joku opiskelija, joka on matkalla Alkoon ostamaan uudenvuoden viinoja. Iso valkoinen pakettiauto. Sitä ajaa varmaan joku hermostunut putkimies, joka yrittää saada hoidettua viimeisen asiakkaan äkkiä, että pääsisi viikonlopun viettoon. Mitähän se putkimieskin miettii?
"Helkkari, kun asiakkaalla piti olla kellarissaan juuri tuommoinen vanhan mallinen pumppu. Eihän siihen sovi enää nämä uudet liittimet, täytyy käydä tarvikekaupasta ostamassa sovitin. Kaupassa on tietysti kauhea jono ja siellä menee ainakin tunti. Sitten pitää äkkiä ajaa takaisin työmaalle ja laittaa ne putket kuntoon ja siinäkin menee niin kauan, että en ehdi enää naamiaistarvikekauppaan. Jospa kävisinkin naamiaistarvikekaupassa ensin ja ostain sen gorillapuvun heti. Sitten voisin rauhassa kiristellä putkia. Kyllä ne siellä tunnin kestävät ilman juoksevaa vettäkin."
Hopeanharmaa citymaasturi, näyttää tosi kalliilta. Sitä ajaa varmaan joku ökyrikas juppi. Ehkä se on joku meidän asiakkaista. Ne vain rikastuvat meidän niska limassa vääntämällä koodilla. Varmaan matkalla johonkin urheiluvälinekauppaan ostamaan uusia laskettelumonoja viikonloppua varten.
Punainen farmari, näyttää vähän ranskalaiselta. Varmaan joku perheenäiti lapsilauman kanssa matkalla siskonsa luokse kyläilemään, kun on joululoma ja ei ole vähään aikaan muuten ollut aikaa vierailla. Pääsevät lapsetkin leikkimään serkkujensa kanssa. Voivat esitellä joululahjaksi saamiaan uusia leluja toisilleen sillä aikaa kun aikuiset kahvittelevat.
Plääh. Kenelläkään tuolla ajelevalla ei varmaan ole niin tylsää kuin minulla. Mitä minä teen väärin? Ei mahda mitään, huonot aivot, en tajua. Täytyy kai taas palata virheiden metsästykseen, koska eivät ne sieltä varmaan itsekseen häviä vaikka kuinka odottelisin. No niin, vedän syvään henkeä ja syöksyn niiden kimppuun yllätyshyökkäyksellä.
torstaina, joulukuuta 28, 2006
Kaikki muuttuu
Vastapäisen talon katolla on taas lunta! Alan kai jo tottua siihen, että näköalani muuttuu koko ajan. En tiedä onko se hyvä vai paha asia. Onko se, että katolla on välillä lunta ja välillä ei, nyt jo niin tylsää, että en osaa enää kiinnittää siihen mitään huomiota, vai oliko minulla aiemmin niin tylsää, että kiinnitin huomiota huomiota jopa noinkin tylsään asiaan, koska sekin ylitti yleisen vallitsevan tylsyyden tason? Onko minulla tänään tylsempää kuin eilen?
Tämän päivän polttavimmat puheenaiheet ovat olleet uusi tuntikirjausjärjestelmä ja ennen joulua lähetetty tiedote. Tiedote oli sinänsä aivan samanlaista höpönlöpöä kuin aina, tällä kertaa vain jouluteemalla varustettuna. Kuumaksi puheenaiheeksi sen tänään nostivat vaihtoehtoiset tulkinnat käytetyistä sanamuodoista. Yksi työtoveri oli ymmärtävinään viestistä, että kenenkään meidän osastossa ei tarvitse siirtyä asiakkaan tiloihin, mutta toinen huomasi, että viestissä oli itse asiassa käytetty sanamuotoa "juuri nyt", minkä ansiosta viestin voikin tulkita niin, että kenties joka toinen meistä siirretään asiakkaan tiloihin kuukauden päästä. Kaameaa!
Meille järjestettiin aamulla tiedotustilaisuus uudesta tuntikirjausjärjestelmästä, jota meidän pitää alkaa vuoden vaihduttua käyttämään. Kaikki tuntuvat vihaavan järjestelmää jo ennen kuin se on käytössä. Se näyttää tyhmältä, sen käyttäminen vaikuttaa hankalalta ja syytä sen käyttämiseen on vaikea ymmärtää. Tämä on kai nyt niitä asioita, jotka vain tapahtuvat ja joihin ei voi vaikuttaa. Kaiken huipuksi järjestelmää meille esitelleet ihmisetkin suhtautuivat erittäin epäillen siihen, että järjestelmä todella toimii heti vuoden vaihteessa ja kehottivat varmuuden vuoksi kirjaamaan kaikki tehdyt tunnit toistaiseksi myös kynällä paperille. Ilmeisesti siis edes mikään tekstitiedostokaan ei riitä. Tuntikirjausjärjestelmä on kai niin susi, että paitsi että se ei tallenna mitään siihen tehtyjä kirjauksia, se myös tuhoaa käyttäjien kovalevyiltä kaikki sinne tallenetut tiedot. Ja ilmeisesti etsii myös tunnukset kaikkiin paikkoihin Internetissä, mihin tietoja on mahdollisesti tallennettu, ja tuhoaa nekin. Kaamea ohjelma! Varmaan tämä blogikin tuhoutuu vuodenvaihteessa.
Näen vastapäisen talon ikkunasta ravintolassa jonkun ruokailijan selkää ja osan jonkun toisen ruumista. Epäilen, että selkä kuuluu miehelle ja ruumis vaatteen kaula-aukosta päätellen naiselle. Ruokaa en näe. He varmaankin vielä odottelevat annoksiaan. Ravintolassa on pakko olla tapahtunut jotain muutoksia, muuten ei voi selittää, että jo kahtena päivänä peräkkäin joku istuskelee tuossa ikkunan edessä ja aiemmin siinä ei ole istunut kukaan. Saisinpa jostain kiikarit tai kaukoputken, että näkisin tarkemmin mitä siellä tapahtuu. Olisipa minulla ollut voimakkaalla teleobjektiivilla varustettu web-kamera, joka olisi kuvannut noita ikkunoita koko ajan. Nyt voisin katsoa, onko sisustus tänään erilainen kuin viikko sitten. Tietenkin on mahdollista myös, että ravintolassa on joku hyvä tarjous ja se on nyt vain täydempi kuin aiemmin, ja tuo näkemäni pöytä on joku kaamea jämäpaikka, jota ei ole aiemmin tarvinnut käyttää, mutta nyt kun ravintola on niin täysi, niin siihenkin on pakko istuttaa asiakkaita.
Tämän päivän polttavimmat puheenaiheet ovat olleet uusi tuntikirjausjärjestelmä ja ennen joulua lähetetty tiedote. Tiedote oli sinänsä aivan samanlaista höpönlöpöä kuin aina, tällä kertaa vain jouluteemalla varustettuna. Kuumaksi puheenaiheeksi sen tänään nostivat vaihtoehtoiset tulkinnat käytetyistä sanamuodoista. Yksi työtoveri oli ymmärtävinään viestistä, että kenenkään meidän osastossa ei tarvitse siirtyä asiakkaan tiloihin, mutta toinen huomasi, että viestissä oli itse asiassa käytetty sanamuotoa "juuri nyt", minkä ansiosta viestin voikin tulkita niin, että kenties joka toinen meistä siirretään asiakkaan tiloihin kuukauden päästä. Kaameaa!
Meille järjestettiin aamulla tiedotustilaisuus uudesta tuntikirjausjärjestelmästä, jota meidän pitää alkaa vuoden vaihduttua käyttämään. Kaikki tuntuvat vihaavan järjestelmää jo ennen kuin se on käytössä. Se näyttää tyhmältä, sen käyttäminen vaikuttaa hankalalta ja syytä sen käyttämiseen on vaikea ymmärtää. Tämä on kai nyt niitä asioita, jotka vain tapahtuvat ja joihin ei voi vaikuttaa. Kaiken huipuksi järjestelmää meille esitelleet ihmisetkin suhtautuivat erittäin epäillen siihen, että järjestelmä todella toimii heti vuoden vaihteessa ja kehottivat varmuuden vuoksi kirjaamaan kaikki tehdyt tunnit toistaiseksi myös kynällä paperille. Ilmeisesti siis edes mikään tekstitiedostokaan ei riitä. Tuntikirjausjärjestelmä on kai niin susi, että paitsi että se ei tallenna mitään siihen tehtyjä kirjauksia, se myös tuhoaa käyttäjien kovalevyiltä kaikki sinne tallenetut tiedot. Ja ilmeisesti etsii myös tunnukset kaikkiin paikkoihin Internetissä, mihin tietoja on mahdollisesti tallennettu, ja tuhoaa nekin. Kaamea ohjelma! Varmaan tämä blogikin tuhoutuu vuodenvaihteessa.
Näen vastapäisen talon ikkunasta ravintolassa jonkun ruokailijan selkää ja osan jonkun toisen ruumista. Epäilen, että selkä kuuluu miehelle ja ruumis vaatteen kaula-aukosta päätellen naiselle. Ruokaa en näe. He varmaankin vielä odottelevat annoksiaan. Ravintolassa on pakko olla tapahtunut jotain muutoksia, muuten ei voi selittää, että jo kahtena päivänä peräkkäin joku istuskelee tuossa ikkunan edessä ja aiemmin siinä ei ole istunut kukaan. Saisinpa jostain kiikarit tai kaukoputken, että näkisin tarkemmin mitä siellä tapahtuu. Olisipa minulla ollut voimakkaalla teleobjektiivilla varustettu web-kamera, joka olisi kuvannut noita ikkunoita koko ajan. Nyt voisin katsoa, onko sisustus tänään erilainen kuin viikko sitten. Tietenkin on mahdollista myös, että ravintolassa on joku hyvä tarjous ja se on nyt vain täydempi kuin aiemmin, ja tuo näkemäni pöytä on joku kaamea jämäpaikka, jota ei ole aiemmin tarvinnut käyttää, mutta nyt kun ravintola on niin täysi, niin siihenkin on pakko istuttaa asiakkaita.
keskiviikkona, joulukuuta 27, 2006
Ikkunasta tuijottelua
Juonpa vaihteeksi teetä. Joululoma tuli lähinnä nukuttua ja ehkä siksi nyt ei väsytä niin paljon, että olisi pakko juoda kahvia. Silmät pysyvät auki harvinaisen hyvin. Silläkin voi kyllä olla jotain tekemistä asian kanssa, että nukuin kaksi tuntia pommiin ja tulin siis kaksi tuntia myöhässä töihin. Ihan kuin tee olisi kuumempaa kuin kahvi. En tajua miksi, mutta voisin vaikka vannoa, että näin on. Sitooko tee lämpöä paremmin itseensä kuin kahvi? Vai olenko loman aikana menettänyt kuumansietokykyni?
Kaikki lumikin on näymmä taas sulanut. Voi tätä loputonta näköalan vaihtumista. Jos innostuisin maalailemaan yksityiskohtaista taulua ikkunasta näkyvästä maisemasta, minulla olisi todellakin ongelmia, kun välillä katoilla on lunta ja välillä ei. Joutuisin koko ajan korjailemaan taulua, enkä saisi sitä varmaankaan koskaan valmiiksi. Liekö tuo kyllä suuri häviö, että en maalaa taulua, ja jos vaikka maalaisinkin, se että taulu ei koskaan valmistuisi. Ei tuo maisema niin kummoinen ole.
Vastapäisen talon ikkunasta näen ravintolaan. Joku mies näyttää istuvan siellä ruokapöydän äärellä juomassa kahvia. Tai teetä. Tai mistäs minä tiedän vaikka kupissa olisi kodinputkimiestä. Kahvikupista mies sitä kuitenkin juo. Ehkä mieskin näkee minut? Pitäisiköhän heiluttaa? En taida kuitenkaan. Se olisi ehkä vähän liian tungettelevaa. Ehkä mies vain haluaa olla rauhassa ja katsella maisemaa. Näyttääköhän tämä talo hienommalta sieltä katsoen, kuin tuo talo täältä katsoen?
Ravintola ei taida olla yleensä kovin suosittu, koska en ole aiemmin huomannut tuossa istuvan ketään. Tai sitten ravintola on vaihtanut huonejärjestystä ja tuossa paikalla ei vain ole aiemmin ollut ruokapöytää. Ehkä tästä aukeaakin aivan uudet mahdollisuudet ruokailijoiden tarkkailuun. Harmi vain, että ikkuna on niin kaukana, että en oikein näe mitä siellä syödään. Itse asiassa en näe edes aivan varmaksi, onko ihminen mies vai nainen. No nyt ruokailija ehti jo lähteä. Toivottavasti tilalle tulee pian uusi.
Kappas, tee on jo hieman jäähtynyt. Tee on ihan ok. Teessäkin on sentään vähän kofeiiniakin, mutta kyllä tätä aika älyttömästi pitäisi juoda, että saisi päälle normaalin kofeiinitärinän. Pitäisiköhän kokeilla?
Kaikki lumikin on näymmä taas sulanut. Voi tätä loputonta näköalan vaihtumista. Jos innostuisin maalailemaan yksityiskohtaista taulua ikkunasta näkyvästä maisemasta, minulla olisi todellakin ongelmia, kun välillä katoilla on lunta ja välillä ei. Joutuisin koko ajan korjailemaan taulua, enkä saisi sitä varmaankaan koskaan valmiiksi. Liekö tuo kyllä suuri häviö, että en maalaa taulua, ja jos vaikka maalaisinkin, se että taulu ei koskaan valmistuisi. Ei tuo maisema niin kummoinen ole.
Vastapäisen talon ikkunasta näen ravintolaan. Joku mies näyttää istuvan siellä ruokapöydän äärellä juomassa kahvia. Tai teetä. Tai mistäs minä tiedän vaikka kupissa olisi kodinputkimiestä. Kahvikupista mies sitä kuitenkin juo. Ehkä mieskin näkee minut? Pitäisiköhän heiluttaa? En taida kuitenkaan. Se olisi ehkä vähän liian tungettelevaa. Ehkä mies vain haluaa olla rauhassa ja katsella maisemaa. Näyttääköhän tämä talo hienommalta sieltä katsoen, kuin tuo talo täältä katsoen?
Ravintola ei taida olla yleensä kovin suosittu, koska en ole aiemmin huomannut tuossa istuvan ketään. Tai sitten ravintola on vaihtanut huonejärjestystä ja tuossa paikalla ei vain ole aiemmin ollut ruokapöytää. Ehkä tästä aukeaakin aivan uudet mahdollisuudet ruokailijoiden tarkkailuun. Harmi vain, että ikkuna on niin kaukana, että en oikein näe mitä siellä syödään. Itse asiassa en näe edes aivan varmaksi, onko ihminen mies vai nainen. No nyt ruokailija ehti jo lähteä. Toivottavasti tilalle tulee pian uusi.
Kappas, tee on jo hieman jäähtynyt. Tee on ihan ok. Teessäkin on sentään vähän kofeiiniakin, mutta kyllä tätä aika älyttömästi pitäisi juoda, että saisi päälle normaalin kofeiinitärinän. Pitäisiköhän kokeilla?
perjantaina, joulukuuta 22, 2006
Viittä vaille joulu
Nyt kyllä joulujalka väpättää niin pahasti, että en millään malttaisi istuskella täällä. Pankkikorttikin tuntuu huutavan lompakossa ja valittelevan liian täyttä tiliä. Nyt pitäisi kyllä äkkiä lähteä törsäämään koko tili sileäksi joululahjoihin. Tähän mennessä olenkin ostanut jo kokonaista yhden joululahjan.
Copy-paste-urakkakin kyllä vaatii huomiota. Tällä vauhdilla en saa omaa osuuttani valmiiksi ajoissa. No välipäivinä on hyvää aikaa notkua ylitöissä. Taidan aktiivisesti unohtaa koko jutun klo 15, ja häipyä johonkin paikkaan, missä pankkikorttia arvostetaan.
Saimme suklaata perjantaipalaverissa! Kyllä taas kelpaa! Varaslähtö jouluun: Sokerihumalaa ja ähkyä (lounaallakin tuli taas syötyä ihan reippaasti).
Ylin johtomme kinuaa jälleen päivitettyjä CV:itämme. Joku minulta ehti CV:tä kysellä jo pari päivää sitten, ja tein siihen taas jonkun pari hassua korjausta. Spekuloimme jo huonetoverien kesken, että osastollamme menee kai huonosti ja CV:itä tarvitaan siihen, että kaikki jotka vain sattuvat osaamaan jotain, mitä muilla ostatoilla tarvitaan, lainataan toistaiseksi muille osastoille. Minulle ainakin on tullut jo mailia aiheesta. Joudun kai ensi vuoden puolella pariksi kuukaudeksi toiseen yksikköön. Ja naapurihuoneestakin joku lähtee vuoden vaihteessa asiakkaan tiloihin. En tiedä vielä joudunko itse lähtemään fyysisesti mihinkään, mutta ainakin joudun tekemään ihan muunlaisia hommia jonkun aikaa, jos se projekti käynnistyy minun osaltani. No, kai se pitää ottaa jonkinmoisena vaihteluna. Tosin olin toivonut, että minun ei olisi tarvinnut enää ikinä tehdä mitään siinä ohjelmointiympäristössä. Aina ei voi voittaa, eikä täällä näymmä edes juuri koskaan.
Naapurihuoneista kuuluu huolestuttavan vähän meteliä. Veikkaanpa, että ne hirviöt ovat jo livahtaneet työpaikalta. Tai sitten jossain on jotkut salaiset joulujuhlat, joihin meitä ei ole kutsuttu. Taidanpa mennä haahuilemaan ympäri toimistoa ja onkimaan tietoja. Samalla voin toivottaa hyvää joulua kaikille!
Copy-paste-urakkakin kyllä vaatii huomiota. Tällä vauhdilla en saa omaa osuuttani valmiiksi ajoissa. No välipäivinä on hyvää aikaa notkua ylitöissä. Taidan aktiivisesti unohtaa koko jutun klo 15, ja häipyä johonkin paikkaan, missä pankkikorttia arvostetaan.
Saimme suklaata perjantaipalaverissa! Kyllä taas kelpaa! Varaslähtö jouluun: Sokerihumalaa ja ähkyä (lounaallakin tuli taas syötyä ihan reippaasti).
Ylin johtomme kinuaa jälleen päivitettyjä CV:itämme. Joku minulta ehti CV:tä kysellä jo pari päivää sitten, ja tein siihen taas jonkun pari hassua korjausta. Spekuloimme jo huonetoverien kesken, että osastollamme menee kai huonosti ja CV:itä tarvitaan siihen, että kaikki jotka vain sattuvat osaamaan jotain, mitä muilla ostatoilla tarvitaan, lainataan toistaiseksi muille osastoille. Minulle ainakin on tullut jo mailia aiheesta. Joudun kai ensi vuoden puolella pariksi kuukaudeksi toiseen yksikköön. Ja naapurihuoneestakin joku lähtee vuoden vaihteessa asiakkaan tiloihin. En tiedä vielä joudunko itse lähtemään fyysisesti mihinkään, mutta ainakin joudun tekemään ihan muunlaisia hommia jonkun aikaa, jos se projekti käynnistyy minun osaltani. No, kai se pitää ottaa jonkinmoisena vaihteluna. Tosin olin toivonut, että minun ei olisi tarvinnut enää ikinä tehdä mitään siinä ohjelmointiympäristössä. Aina ei voi voittaa, eikä täällä näymmä edes juuri koskaan.
Naapurihuoneista kuuluu huolestuttavan vähän meteliä. Veikkaanpa, että ne hirviöt ovat jo livahtaneet työpaikalta. Tai sitten jossain on jotkut salaiset joulujuhlat, joihin meitä ei ole kutsuttu. Taidanpa mennä haahuilemaan ympäri toimistoa ja onkimaan tietoja. Samalla voin toivottaa hyvää joulua kaikille!
torstaina, joulukuuta 21, 2006
Varmuuskopioasiaa
Lumi sulelee taas pois. Lumessa on tänä vuonna jotain kissamaista: Se ei oikein osaa päättää jäisikö paikoilleen vai lähtisikö pois, ja kokeilee varmuuden vuoksi molempia vaihtoehtoja. Kissat ovat kyllä hauskoja. Jos lumessa on jotain kissamaista, niin kai lumikin on sitten loppujen lopuksi ihan siedettävää.
Enää pari päivää pitäisi kitkutella täällä ja sitten onkin joululoma. Jee! Huomenna on sitä paitsi palkkapäivä. Jee JEE! Rahaa olenkin jo ehtinyt kaipailla. Pankkikortin vingutteleminenkin on ollut viime aikoina jo aika pelottavaa. Koko ajan odotan kassalla, että jokin hälytyssireni rämähtää soimaan ja myyjä kaivaa esiin sakset ja pilkkoo kortin sentin paloiksi. Huomenna kaikki on toisin. Maksan ylpeästi ostokseni ja pistän elämän risaiseksi!
Jännittävä megalomaaninen copy-paste-operaatio venyy ja venyy. Tänään huomasin heti aamusta, että kaikki tietokantaan tähän mennessä ajamani muutokset olivat mystisesti kadonneet ja ihmettelin kovasti. Onneksi olin säästänyt varmuuskopion kovalevylleni. Otan varmuuskopion aina kaikesta mahdollisesta mitä ikinä teenkin. Siitä huomaa, että olen todellakin tehnyt tätä hommaa kauan. Varmaankin liian kauan. Olen ottanut jopa tästä pöhköstä blogistakin varmuuskopion, vaikka enpä tiedä jaksaisinko palauttaa näitä löpertelyjä, jos ne jostain syystä netistä katoaisivat.
Pystytäänköhän joskus tulevaisuudessa ottamaan varmuuskopioita ihmisten aivoista? Siis aivojen sen hetkisestä tilasta? Sitten voisi tietokoneella etsiskellä myöhemmin jotain tietoa aivojen varmuuskopiosta. "Olen varma, että muistin tämän asian vielä kesällä 2006, kesäkuun muistoista varmasti löydän sen." Kuinkahan paljon tilaa veisi aivojen varmuuskopio? Varmaan aika paljon. Vaikka pää tuntuukin useimmiten aivan tyhjältä, on siellä kuitenkin kaikenlaista pikkujuttua aika paljon.
Aivojen varmuuskopioiden tutkiminen olisi varmaankin psykiatreistakin jännää touhua. Ei enää mitään rasittavia keskusteleja asiakkaiden kanssa, vaan systemaattista datan analysointia. Jos aivodataa voisi käyttää esim. työhaastatteluissakin, voisivat työnantajat olla iloisia. Minä en varmaan pääsisi sitten enää mihinkään töihin. Tai no, eipä tähänkään hommaan, mitä nyt teen, kyllä kovinkaan kummoista lahjakuutta ja sitoutumusta tarvita.
Datan palauttamiseen takaisin aivoihin en kyllä usko. Siis muuten kuin opettelemalla asiat uudestaan. Jos ei aivoissa ole enää samoja aivosoluja, joihin tieto oli tallennettu, niin ei kai sinne mitään voi laittaa? Muutenkaan en oikein usko aivojen kykyyn vastaanottaa mitään muuten kuin luonnollisilla menetelmillä. Vaikka olisi kyllä hauskaa kun voisi opetella vaikka puhumaan espanjaa tai ohjelmoimaan jollain toisella ohjelmointikielellä vain laittamalla piuhat päähän ja hurruuttelemalla dataa sisään jonkun aikaa.
Enää pari päivää pitäisi kitkutella täällä ja sitten onkin joululoma. Jee! Huomenna on sitä paitsi palkkapäivä. Jee JEE! Rahaa olenkin jo ehtinyt kaipailla. Pankkikortin vingutteleminenkin on ollut viime aikoina jo aika pelottavaa. Koko ajan odotan kassalla, että jokin hälytyssireni rämähtää soimaan ja myyjä kaivaa esiin sakset ja pilkkoo kortin sentin paloiksi. Huomenna kaikki on toisin. Maksan ylpeästi ostokseni ja pistän elämän risaiseksi!
Jännittävä megalomaaninen copy-paste-operaatio venyy ja venyy. Tänään huomasin heti aamusta, että kaikki tietokantaan tähän mennessä ajamani muutokset olivat mystisesti kadonneet ja ihmettelin kovasti. Onneksi olin säästänyt varmuuskopion kovalevylleni. Otan varmuuskopion aina kaikesta mahdollisesta mitä ikinä teenkin. Siitä huomaa, että olen todellakin tehnyt tätä hommaa kauan. Varmaankin liian kauan. Olen ottanut jopa tästä pöhköstä blogistakin varmuuskopion, vaikka enpä tiedä jaksaisinko palauttaa näitä löpertelyjä, jos ne jostain syystä netistä katoaisivat.
Pystytäänköhän joskus tulevaisuudessa ottamaan varmuuskopioita ihmisten aivoista? Siis aivojen sen hetkisestä tilasta? Sitten voisi tietokoneella etsiskellä myöhemmin jotain tietoa aivojen varmuuskopiosta. "Olen varma, että muistin tämän asian vielä kesällä 2006, kesäkuun muistoista varmasti löydän sen." Kuinkahan paljon tilaa veisi aivojen varmuuskopio? Varmaan aika paljon. Vaikka pää tuntuukin useimmiten aivan tyhjältä, on siellä kuitenkin kaikenlaista pikkujuttua aika paljon.
Aivojen varmuuskopioiden tutkiminen olisi varmaankin psykiatreistakin jännää touhua. Ei enää mitään rasittavia keskusteleja asiakkaiden kanssa, vaan systemaattista datan analysointia. Jos aivodataa voisi käyttää esim. työhaastatteluissakin, voisivat työnantajat olla iloisia. Minä en varmaan pääsisi sitten enää mihinkään töihin. Tai no, eipä tähänkään hommaan, mitä nyt teen, kyllä kovinkaan kummoista lahjakuutta ja sitoutumusta tarvita.
Datan palauttamiseen takaisin aivoihin en kyllä usko. Siis muuten kuin opettelemalla asiat uudestaan. Jos ei aivoissa ole enää samoja aivosoluja, joihin tieto oli tallennettu, niin ei kai sinne mitään voi laittaa? Muutenkaan en oikein usko aivojen kykyyn vastaanottaa mitään muuten kuin luonnollisilla menetelmillä. Vaikka olisi kyllä hauskaa kun voisi opetella vaikka puhumaan espanjaa tai ohjelmoimaan jollain toisella ohjelmointikielellä vain laittamalla piuhat päähän ja hurruuttelemalla dataa sisään jonkun aikaa.
keskiviikkona, joulukuuta 20, 2006
Lomailua työpaikalla
Joku oli jättänyt taukohuoneeseen suklaarasian, josta nappasin yhden konvehdin kyselemättä mitään keneltäkään. Nyt varmaan pilasin jonkun joulun. Se oli varmaan jollekin orpokodille tarkoitettu suklaarasia, josta oli varattu yksi konvehti jokaiselle lapselle. Nyt joku nälkäinen orporaukka jää ilman jouluateriaansa. Nyyh.
Olisipas kiva olla jo lomalla. Jospa psyykkaisin itseni ajattelemaan, että olenkin oikeasti jo lomalla, mutta olen tullut ihan omaksi ilokseni tänne viettämään aikaani. Eli kuvittelen siis olevani vakavasti mielenvikainen. En voi kuvitella kenenkään missään ikinä koskaan tekevän vapaaehtoisesti tätä robottihommaa, mitä nyt teen: Lisätään listaan sana, haetaan sille pari toiselta listalta, kopioidaan rivi kolmanteen listaan ja vaihdetaan vielä yksi sana ja laitetaan viittaus muualle. Tätä sitten toistetaan tunti ja päivä toisensa perään. No kai tämäkin tietysti jostain elämyslomasta menisi. "Oletko tehnyt jo kaiken mikä on kivaa ja mielenkiintoista? Eikö mikään enää säväytä? Tule pariksi viikoksi tekemään täydellistä aivottomuutta vaativaa äärimmäisen tylsää ja toistavaa työtä. Parin viikon jälkeen kaupassa käyntikin tuntuu sinusta taas suurelta elämykseltä!"
Korvissa soi taas varsinainen joululaulu. Kuuntelemani levy perustuu kuullema jonkun säveltäjän teoksiin, joiden esittäminen oli kielletty monissa maissa, koska niiden kuunteleminen ajoi ihmiset itsemurhiin. Kyllä tästä joulumieli kirpoaa ja työtahti pysyy vetreänä. Taidan vihata itseäni, ja haluan vain pohjimmiltani vain aiheuttaa itselleni huonoa mieltä ja turhautumista. Ei tätä muuten voi selittää. Seuraavaksi varmaan alan mätkiä nitojalla niittejä ruumiiseeni taukotilassa. Sitten haen kaupasta suolaa ja chiliä ja sivelen niistä tehdyllä seoksella haavojani. Ei, nyt kyllä vaihdan levyä.
Kohta meitä työntekijöitä paapotaan glögitarjoilulla ja joulutortuilla. En tiedä kyllä uskallanko syödä joulutorttuja. Luin joku aika sitten sarjakuvan, jossa puhuttiin pilaantuneista luumutortuista, joista kaikkien niitä syöneiden mahat menivät sekaisin ja siitä lähtien olen mielessäni yhdistänyt luumutortut ripuliin. Pitäisi varmaan lopettaa lukeminenkin. Toisaalta voi olla, että sarjakuva oli vain viimeinen niitti piilevässä inhossani joulutorttuja kohtaan. Jotenkin minulla on sellainen mielikuva, että en ole koskaan oikein pitänyt joulutortuista. Toivottavasti siellä pipareita.
Onnistuisinkohan uskottelemaan ihmisille, että eksyin matkalla glögitarjoiluun ja uudestaan matkalla pois sieltä? Sillä tavoin saisin tärvättyä ehkä tunnin. Ehkä vielä hion strategiaani tuon suunnitelman suhteen. Tässä on vielä hyvin aikaa. Täytyy kai odotellessa tehdä pari typerää copy-paste-operaatiotakin, jotta pääsisin joskus tästä hommasta eroon.
Olisipas kiva olla jo lomalla. Jospa psyykkaisin itseni ajattelemaan, että olenkin oikeasti jo lomalla, mutta olen tullut ihan omaksi ilokseni tänne viettämään aikaani. Eli kuvittelen siis olevani vakavasti mielenvikainen. En voi kuvitella kenenkään missään ikinä koskaan tekevän vapaaehtoisesti tätä robottihommaa, mitä nyt teen: Lisätään listaan sana, haetaan sille pari toiselta listalta, kopioidaan rivi kolmanteen listaan ja vaihdetaan vielä yksi sana ja laitetaan viittaus muualle. Tätä sitten toistetaan tunti ja päivä toisensa perään. No kai tämäkin tietysti jostain elämyslomasta menisi. "Oletko tehnyt jo kaiken mikä on kivaa ja mielenkiintoista? Eikö mikään enää säväytä? Tule pariksi viikoksi tekemään täydellistä aivottomuutta vaativaa äärimmäisen tylsää ja toistavaa työtä. Parin viikon jälkeen kaupassa käyntikin tuntuu sinusta taas suurelta elämykseltä!"
Korvissa soi taas varsinainen joululaulu. Kuuntelemani levy perustuu kuullema jonkun säveltäjän teoksiin, joiden esittäminen oli kielletty monissa maissa, koska niiden kuunteleminen ajoi ihmiset itsemurhiin. Kyllä tästä joulumieli kirpoaa ja työtahti pysyy vetreänä. Taidan vihata itseäni, ja haluan vain pohjimmiltani vain aiheuttaa itselleni huonoa mieltä ja turhautumista. Ei tätä muuten voi selittää. Seuraavaksi varmaan alan mätkiä nitojalla niittejä ruumiiseeni taukotilassa. Sitten haen kaupasta suolaa ja chiliä ja sivelen niistä tehdyllä seoksella haavojani. Ei, nyt kyllä vaihdan levyä.
Kohta meitä työntekijöitä paapotaan glögitarjoilulla ja joulutortuilla. En tiedä kyllä uskallanko syödä joulutorttuja. Luin joku aika sitten sarjakuvan, jossa puhuttiin pilaantuneista luumutortuista, joista kaikkien niitä syöneiden mahat menivät sekaisin ja siitä lähtien olen mielessäni yhdistänyt luumutortut ripuliin. Pitäisi varmaan lopettaa lukeminenkin. Toisaalta voi olla, että sarjakuva oli vain viimeinen niitti piilevässä inhossani joulutorttuja kohtaan. Jotenkin minulla on sellainen mielikuva, että en ole koskaan oikein pitänyt joulutortuista. Toivottavasti siellä pipareita.
Onnistuisinkohan uskottelemaan ihmisille, että eksyin matkalla glögitarjoiluun ja uudestaan matkalla pois sieltä? Sillä tavoin saisin tärvättyä ehkä tunnin. Ehkä vielä hion strategiaani tuon suunnitelman suhteen. Tässä on vielä hyvin aikaa. Täytyy kai odotellessa tehdä pari typerää copy-paste-operaatiotakin, jotta pääsisin joskus tästä hommasta eroon.
tiistaina, joulukuuta 19, 2006
Valheiden levittelyä
Kylläpäs taas on ravittu olo. Olisi niin mukava mennä viettämään siestaa johonkin muutamaksi tunniksi. Kehoni on vakaasti sitä mieltä, että nyt pitäisi nukkua. Joudun taas toimimaan luonnonvastaisesti ja tukahduttamaan selkeät viestit keholtani juomalla litratolkulla kahvia. Jos tämä ei ole väärin ja luonnotonta, niin mikä on? Kyllä ihmisen pitäisi saada nukkua silloin kun siltä tuntuu, eikä vaan juoda piristäviä aineita, jotta kestäisi tylsyyden ja pystyisi tukahduttamaan tarpeensa.
Lounastunneilla ja muutenkin työpaikan ulkopuolella työasioista keskustellessa voisi ottaa testimielessä käytännöksi puhua aina silloin tällöin jotain täyttä soopaa kovalla äänellä. Siis suoranaisia valheita. Voisi esimerkiksi väittää, että Microsoft ostaa meiltä paljon ohjelmistotuotantoa Windowsin komponenteiksi. Pitäisi tietenkin olla tarkkana, että millaisia juttuja sitä höpöttelisi: Kukaan ei uskoisi jos väittäisi, että ylin johtomme on maan ulkopuolista alkuperää. Sen sijaan joku voisi hyvinkin uskoa väitteen, että ylin johtomme koostuu argentiinalaisesta perheestä, joka muutti Suomeen 70-luvulla. Tämän vuoksi suurin osa suunnitteludokumenteistamme on edelleen kirjoitettu alunperin espanjaksi.
Koko hauskuus tuossa väärien juorujen levittämisessä olisi siinä, että voisi katsoa kuinka kauas väärä tieto leviäisi. Kaikkia huvittavia tilanteita ei voisi tietenkään olla todistamassa (esimerkiksi sitä kun joku asiakas yrittää solkata huonoa espanjaa hämmentyneelle toimitusjohtajalle), mutta tehokkaasti levitettynä harhaopit voisivat ehkä päätyä lehtiin asti. Sepäs olisi jotain se.
Joskus nuorempana itse asiassa täyttelinkin huvikseni eri paikkoihin omia henkilötietojani hieman kummallisesti. Esimerkiksi lisäsin omaan nimeeni jonkun ihan toisen etunimen, tai osoitteen loppuun jotain ihan älytöntä soopaa sopivaan kohtaan. Kyllä tiedot tosiaan levisivät firmalta toisille aivan selkeästi. Voi tosin olla kyse siitä, että esimerkiksi lehdet kuuluivat samalle emoyhtiölle.
Projektipäällikkömme tarjosi meille munkit. Ihan muuten vaan! Kylläpä meillä on kiva pomo. Jees! Lauletaan ylistyslauluja porukalla projektipäälliköllemme! Nyt voinkin sokerihumalassani vaipua unten maille ja testailla miten silmät auki nukkuminen luonnistuu. Taas on pakko harmitella videokameran puutetta. Mistä minä nyt voin tietää oliko minulla silmät auki nukkuessani vai ei? Minun on varmaan pakko kohta ostaa tänne omilla rahoillani kamera, koska tunnun kaipailevan sitä päivittäin.
Lounastunneilla ja muutenkin työpaikan ulkopuolella työasioista keskustellessa voisi ottaa testimielessä käytännöksi puhua aina silloin tällöin jotain täyttä soopaa kovalla äänellä. Siis suoranaisia valheita. Voisi esimerkiksi väittää, että Microsoft ostaa meiltä paljon ohjelmistotuotantoa Windowsin komponenteiksi. Pitäisi tietenkin olla tarkkana, että millaisia juttuja sitä höpöttelisi: Kukaan ei uskoisi jos väittäisi, että ylin johtomme on maan ulkopuolista alkuperää. Sen sijaan joku voisi hyvinkin uskoa väitteen, että ylin johtomme koostuu argentiinalaisesta perheestä, joka muutti Suomeen 70-luvulla. Tämän vuoksi suurin osa suunnitteludokumenteistamme on edelleen kirjoitettu alunperin espanjaksi.
Koko hauskuus tuossa väärien juorujen levittämisessä olisi siinä, että voisi katsoa kuinka kauas väärä tieto leviäisi. Kaikkia huvittavia tilanteita ei voisi tietenkään olla todistamassa (esimerkiksi sitä kun joku asiakas yrittää solkata huonoa espanjaa hämmentyneelle toimitusjohtajalle), mutta tehokkaasti levitettynä harhaopit voisivat ehkä päätyä lehtiin asti. Sepäs olisi jotain se.
Joskus nuorempana itse asiassa täyttelinkin huvikseni eri paikkoihin omia henkilötietojani hieman kummallisesti. Esimerkiksi lisäsin omaan nimeeni jonkun ihan toisen etunimen, tai osoitteen loppuun jotain ihan älytöntä soopaa sopivaan kohtaan. Kyllä tiedot tosiaan levisivät firmalta toisille aivan selkeästi. Voi tosin olla kyse siitä, että esimerkiksi lehdet kuuluivat samalle emoyhtiölle.
Projektipäällikkömme tarjosi meille munkit. Ihan muuten vaan! Kylläpä meillä on kiva pomo. Jees! Lauletaan ylistyslauluja porukalla projektipäälliköllemme! Nyt voinkin sokerihumalassani vaipua unten maille ja testailla miten silmät auki nukkuminen luonnistuu. Taas on pakko harmitella videokameran puutetta. Mistä minä nyt voin tietää oliko minulla silmät auki nukkuessani vai ei? Minun on varmaan pakko kohta ostaa tänne omilla rahoillani kamera, koska tunnun kaipailevan sitä päivittäin.
maanantaina, joulukuuta 18, 2006
Mystiset lumimiehet
Lumi on palannut talojen katoille. Onpas nyt valoisaa ja kirkasta. Aurinkokin vähän yrittää pilkistellä pilvien lomasta. Ihan kiva, että jotain muutosta tapahtuu näköalassa, mutta kyllä tämäkin muutos muuttui tylsäksi n. 5 minuutin tuijottelun jälkeen. Lumessa ei näy edes yhtään jalanjälkiä. Todella mielenkiintoiseksi tämä olisi käynyt, jos katolla olisi ollut jalanjälkiä, jotka menisivät vastapäisen rakennuksen ikkunoiden eteen. Vielä jos jalanjäljet olisivat näyttäneet jotenkin kummallisilta (miltä lumimiehen jalanjäljet näyttävät?), niin niissähän olisi riittänyt pähkäiltävää koko viikoksi. Mutta kun ei, niin ei. Samaa vanhaa tylsyyttä vain.
Miksiköhän lumimiehiä muuten nähdään pääsääntöisesti vain vuorilla? Ovatko ne niin ihmisarkoja? Miksi ne ovat ihmisarkoja? Onko aikoinaan joku ihminen ampunut niitä jousipyssyllä tai jotain? Eikös lumimiehilläkin luulisi olevan nykyään ihan ok-olot vaikka kaupungeissakin? Ei täällä kellään ole jousipyssyjä, eikä mitään muitakaan aseita. Lumimiehet voisivat asustella paperinkeräys- tai vaatteidenkeräyslaatikoissa ja lähteä ruoan hakuun joskus yöllä, kun liikkellä ei ole enää kuin humalaisia, jotka luulisivat lumimiehiä vain hengenheimolaisikseen. Grillien nurkilta voisi löytyä hyvinkin ruoantähteitä, tai jos eivät jätökset kelpaa, niin luulisi että ruoantähteitä tulisi penkomaan jotain lintuja tai rottia, joita olisi helppo napata kiinni.
Mistäs minä oikeastaan tiedän, vaikka tässä toimistossakin majailisi joku lumimies? Ehkä aina kun kaikki ovat lähteneet töistä, jostain kaapista könyää esiin joku karvakasa penkomaan roskiksista lounaan jämiä. Varashälytin on kyllä ongelma: Viimeinen lähtijä laittaa täällä aina varashälyttimen päälle, joka reagoi liikkeeseen. Kun ensimmäinen töihinsaapuja tulee aamulla töihin, hänen on minuutin sisällä kytkettävä hälytin taas päälle syöttämällä oma salainen koodinsa. Ehkä lumimies majailee jossain hälyttimen tuntumassa ja on opetellut jonkun koodin ja syöttää sen heti kun alkaa yörutiininsa ja syöttää koodin uudestaan mennessään takaisin piiloon? Tai ehkä lumimiehellä on yliluonnollisia kykyjä, joiden ansiosta liikkeentunnistimet eivät erota sitä. Ehkä lumimies on tyystin näkymätön. Kenties lumimies seisoo selkäni takana juuri nyt ja lukee ruudulta mitä kirjoitan... Osaavatko lumimiehet lukea? Hei lumimies, jos luet tämän, niin minä haluan olla sinun kaveri. Minua ei kannata syödä.
Täytyy varmaan viettää loppupäivä etsien varmuuden vuoksi lisätietoja lumimiehistä. Ehkä tarkistan myös, että onko varashälyttimen lähellä jotain lumimiehenmentäviä koloja.
Miksiköhän lumimiehiä muuten nähdään pääsääntöisesti vain vuorilla? Ovatko ne niin ihmisarkoja? Miksi ne ovat ihmisarkoja? Onko aikoinaan joku ihminen ampunut niitä jousipyssyllä tai jotain? Eikös lumimiehilläkin luulisi olevan nykyään ihan ok-olot vaikka kaupungeissakin? Ei täällä kellään ole jousipyssyjä, eikä mitään muitakaan aseita. Lumimiehet voisivat asustella paperinkeräys- tai vaatteidenkeräyslaatikoissa ja lähteä ruoan hakuun joskus yöllä, kun liikkellä ei ole enää kuin humalaisia, jotka luulisivat lumimiehiä vain hengenheimolaisikseen. Grillien nurkilta voisi löytyä hyvinkin ruoantähteitä, tai jos eivät jätökset kelpaa, niin luulisi että ruoantähteitä tulisi penkomaan jotain lintuja tai rottia, joita olisi helppo napata kiinni.
Mistäs minä oikeastaan tiedän, vaikka tässä toimistossakin majailisi joku lumimies? Ehkä aina kun kaikki ovat lähteneet töistä, jostain kaapista könyää esiin joku karvakasa penkomaan roskiksista lounaan jämiä. Varashälytin on kyllä ongelma: Viimeinen lähtijä laittaa täällä aina varashälyttimen päälle, joka reagoi liikkeeseen. Kun ensimmäinen töihinsaapuja tulee aamulla töihin, hänen on minuutin sisällä kytkettävä hälytin taas päälle syöttämällä oma salainen koodinsa. Ehkä lumimies majailee jossain hälyttimen tuntumassa ja on opetellut jonkun koodin ja syöttää sen heti kun alkaa yörutiininsa ja syöttää koodin uudestaan mennessään takaisin piiloon? Tai ehkä lumimiehellä on yliluonnollisia kykyjä, joiden ansiosta liikkeentunnistimet eivät erota sitä. Ehkä lumimies on tyystin näkymätön. Kenties lumimies seisoo selkäni takana juuri nyt ja lukee ruudulta mitä kirjoitan... Osaavatko lumimiehet lukea? Hei lumimies, jos luet tämän, niin minä haluan olla sinun kaveri. Minua ei kannata syödä.
Täytyy varmaan viettää loppupäivä etsien varmuuden vuoksi lisätietoja lumimiehistä. Ehkä tarkistan myös, että onko varashälyttimen lähellä jotain lumimiehenmentäviä koloja.
perjantaina, joulukuuta 15, 2006
Maantai-ilmiö uhkaa jo perjantaina
Tänä aamuna oli pakko taipua, ja hakea kahvia. Olin vähän ajatellut olla loppuviikon juomatta kahvia, mutta en näymmä sitten pystynyt siihen. Kaikki kunnolla kofeiinia sisältävät limsatkin olivat loppu, enkä saanut millään silmiä pysymään auki. Ihan kuin olisi taas ollut maanantai, vaikka eilen ei ollut edes vapaapäivä. Kyllä nyt tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, kun sorruin kuitenkin juomaan kahvia jo nyt. Harmittaa. No ehkä ensi kerralla onnistun paremmin.
Onkohan kofeiinilla ja maantai-ilmiöllä jokin yhteys? Voisiko hillittömällä kofeiinin yliannostuksella saada maanantaiaamupäivän tuntumaan ihan normaalilta? Vai olisiko maantai-ilmiö vieläkin voimakkaampi, jos en joisi kahvia maantaiaamuna ollenkaan? Juonkohan minä kahvia maantaiaamupäivisin?
Yhden pihapiirin rakennuksen katolla oli aamupäivällä joku mies. Hänellä oli päässään jokin virallisen näköinen lakki ja jotenkin koko olemus henki viranomaisuutta. Mies mittaili jotain, ja oli hänellä jotain tarvikkeitakin mukana, mutta en oikein nähnyt mitä. Lounaalta palattuani hän oli ikävä kyllä hävinnyt. Olikohan kyseessä joku palotarkastaja tai rakennusviraston joku tarkastaja? Joku samassa huoneessa miestä myös katsellut kyllä arveli, että kyseessä oli vain nuohooja. En usko sitä. Ei voi. Mitä nuohaaja muka mittailisi? Toivottavasti mittailu oli vasta ennakoivaa työtä, ja hän palaa takaisin tekemään jotain tosi jännää.
Sain tuossa yhden osa-alueen hommastani valmiiksi ja nyt en oikeastaan tiedä mitä mun pitäisi, tai mitä edes voisin tehdä. Varmaan keksisin kyllä mitä pitäisi tehdä, jos oikein miettisin, tai jaksaisin vaivata päätäni aiheella edes minuutin, mutta enpä nyt taida jaksaa. Miettiminen on tylsää ja rasittavaa. Ennemmin tai myöhemmin vastaus varmaan vain plumpsahtaa päähäni jostain. Alitajunnasta. Sieltä ne kaikki vastaukset löytyvät. Luotan tiedostamattomaan. Hei alitajunta: Teepäs töitä nyt sillä aikaa kun tietoisesti hommailen tässä muita juttuja!
Enää pari tuntia, sitten livahdan viikonlopun viettoon. Enää viikko, niin sitten onkin useampi päivä vapaata, kun on joulu. Jee!
Onkohan kofeiinilla ja maantai-ilmiöllä jokin yhteys? Voisiko hillittömällä kofeiinin yliannostuksella saada maanantaiaamupäivän tuntumaan ihan normaalilta? Vai olisiko maantai-ilmiö vieläkin voimakkaampi, jos en joisi kahvia maantaiaamuna ollenkaan? Juonkohan minä kahvia maantaiaamupäivisin?
Yhden pihapiirin rakennuksen katolla oli aamupäivällä joku mies. Hänellä oli päässään jokin virallisen näköinen lakki ja jotenkin koko olemus henki viranomaisuutta. Mies mittaili jotain, ja oli hänellä jotain tarvikkeitakin mukana, mutta en oikein nähnyt mitä. Lounaalta palattuani hän oli ikävä kyllä hävinnyt. Olikohan kyseessä joku palotarkastaja tai rakennusviraston joku tarkastaja? Joku samassa huoneessa miestä myös katsellut kyllä arveli, että kyseessä oli vain nuohooja. En usko sitä. Ei voi. Mitä nuohaaja muka mittailisi? Toivottavasti mittailu oli vasta ennakoivaa työtä, ja hän palaa takaisin tekemään jotain tosi jännää.
Sain tuossa yhden osa-alueen hommastani valmiiksi ja nyt en oikeastaan tiedä mitä mun pitäisi, tai mitä edes voisin tehdä. Varmaan keksisin kyllä mitä pitäisi tehdä, jos oikein miettisin, tai jaksaisin vaivata päätäni aiheella edes minuutin, mutta enpä nyt taida jaksaa. Miettiminen on tylsää ja rasittavaa. Ennemmin tai myöhemmin vastaus varmaan vain plumpsahtaa päähäni jostain. Alitajunnasta. Sieltä ne kaikki vastaukset löytyvät. Luotan tiedostamattomaan. Hei alitajunta: Teepäs töitä nyt sillä aikaa kun tietoisesti hommailen tässä muita juttuja!
Enää pari tuntia, sitten livahdan viikonlopun viettoon. Enää viikko, niin sitten onkin useampi päivä vapaata, kun on joulu. Jee!
torstaina, joulukuuta 14, 2006
Kofeiinin puutostila
Käyn raivoisaa taistelua itseni kanssa siitä hakisinko kahvia vai en. Toisaalta en saa pidettyä silmiä auki, kun väsyttää ja tylsistyttää niin paljon, mutta toisaalta minun pitäisi kertakaikkiaan opetella pärjäämään ilman kahvia, jos aion joskus toteuttaa sen paaston. Tosin aloitan paaston aikaisintaan ensi vuoden puolella, ja sikäli voisin ihan hyvin juoda vielä kahvia. Kaameaa! Juon kokista, kyllä siinäkin on vähän kofeiinia.
Ilman kahvia vireystilani on niin alhaalla, että on todella vaikeaa keskittyä jatkuvaa toistoa vaativaan työhön. Huomaan hakkaavani lakkaamatta alt+tab näppäinyhdistelmää, välillä lisäten shiftin näppäinyhdistelmään. Tuijotan hetken ruutua. Sitten muistan, että itseasiassa, minun piti tehdä toisessa ohjelmassa ensin jotain ja painan taas näppäimiä. Sitten tuijotan hetken ruutua, mutta en muista enää mitä olin tekemässä, joten palaan takaisin ohjelmaan, jossa äsken olin ja toistan tätä loputtomiin. No, kuluu se päivä näinkin. Valmistumisaikataulu kyllä vähän huolestuttaa, mutta oikeastaan aikataulujen miettiminen ei olekaan minun hommani. Minä vaan näpyttelen tätä näppistä.
Kuuntelen vaihteeksi vähän reippaampaa konemusiikkia. Ajattelin, että vauhdikkaan säksätyksen kuunteleminen vähän piristäisi, mutta ei tämäkään oikein tunnu toimivan. Ehkä ensimmäiset kaksi minuuttia olo tuntui ambientin jälkeen tosiaan vähän virkeämmältä, mutta sitten kun aloin tehdä töitä samaan aikaan, niin musiikki vain turrutti, enkä kiinnittänyt siihen enää oikeastaan huomiota. Ehkä olen kuunnellut tämän levyn niin monta kertaa, että olen jo liian tottunut siihen. Jos yritän hetkeksi taas hakea energiaa musiikista keskittymällä kuunteluun, unohdan tehdä töitä samalla. Ilmeisesti en osaisi edes kävellä ja syödä purukumia yhtä aikaa ilman kahvia.
Itse hommallakin voi kyllä olla merkitystä. Teen parhaillaan todella puuduttavaa operaatiota, joissa minun pitää siirtää kaikki tietyt ehdot täyttävät tekstit erilliseen tiedostoon. Tämä taas edellyttää vihaamani tietokannan kanssa sähläämistä ja jonkun toisen kirjoittaman koodin läpikäymistä. Voi olla, että aivoni olisivat täysin lahonneet vaikka minulla olisi kahviakin. Ehkä kofeiinitärinöissäni olisin vain touhuillut tarmokkaammin kaikkea muuta, kuin mitä pitäisi.
Ilman kahvia vireystilani on niin alhaalla, että on todella vaikeaa keskittyä jatkuvaa toistoa vaativaan työhön. Huomaan hakkaavani lakkaamatta alt+tab näppäinyhdistelmää, välillä lisäten shiftin näppäinyhdistelmään. Tuijotan hetken ruutua. Sitten muistan, että itseasiassa, minun piti tehdä toisessa ohjelmassa ensin jotain ja painan taas näppäimiä. Sitten tuijotan hetken ruutua, mutta en muista enää mitä olin tekemässä, joten palaan takaisin ohjelmaan, jossa äsken olin ja toistan tätä loputtomiin. No, kuluu se päivä näinkin. Valmistumisaikataulu kyllä vähän huolestuttaa, mutta oikeastaan aikataulujen miettiminen ei olekaan minun hommani. Minä vaan näpyttelen tätä näppistä.
Kuuntelen vaihteeksi vähän reippaampaa konemusiikkia. Ajattelin, että vauhdikkaan säksätyksen kuunteleminen vähän piristäisi, mutta ei tämäkään oikein tunnu toimivan. Ehkä ensimmäiset kaksi minuuttia olo tuntui ambientin jälkeen tosiaan vähän virkeämmältä, mutta sitten kun aloin tehdä töitä samaan aikaan, niin musiikki vain turrutti, enkä kiinnittänyt siihen enää oikeastaan huomiota. Ehkä olen kuunnellut tämän levyn niin monta kertaa, että olen jo liian tottunut siihen. Jos yritän hetkeksi taas hakea energiaa musiikista keskittymällä kuunteluun, unohdan tehdä töitä samalla. Ilmeisesti en osaisi edes kävellä ja syödä purukumia yhtä aikaa ilman kahvia.
Itse hommallakin voi kyllä olla merkitystä. Teen parhaillaan todella puuduttavaa operaatiota, joissa minun pitää siirtää kaikki tietyt ehdot täyttävät tekstit erilliseen tiedostoon. Tämä taas edellyttää vihaamani tietokannan kanssa sähläämistä ja jonkun toisen kirjoittaman koodin läpikäymistä. Voi olla, että aivoni olisivat täysin lahonneet vaikka minulla olisi kahviakin. Ehkä kofeiinitärinöissäni olisin vain touhuillut tarmokkaammin kaikkea muuta, kuin mitä pitäisi.
keskiviikkona, joulukuuta 13, 2006
Paasto- ja flunssasuunnitelmia
Olen harkinnut paaston aloittamista. Ei minulla mitään erityistä syytä paastoamiseen ole, enimmäkseen ihan mielenkiinnosta tekisi mieli sitäkin kokeilla. Eniten pelottaa löytämissäni ohjeissa mainittu kahvin juonnin lopettaminen. Olen tässä kokeeksi yrittänyt juoda vähän vähemmän kahvia ja aika kamalaa tämä on. Silmät eivät pysy auki. Varsinainen paastoaminen kuullema väsyttää muutenkin, vaikka ei muuten edes väsyttäisi. En tosiaankaan tiedä kestänkö vielä lisäväsymystä ilman kahvia. Toisaalta, voiko enää paljon tätä väsyneempi ja tylsistyneempi olla? Tässä on kyllä juuri joulu tulossa, mikä ei välttämättä ole kaikkein otollisin aika paastoamiselle. Toisaalta huvittaisi aloittaa paasto heti, mutta toisaalta joka paikassa varoitellaan, että pitäisi etukäteen jo vähän tehdä pehmeää laskua. Pahasti pelkään kuitenkin, että jos en ryhdy toimiin pian, jää koko homma kokeilematta.
Mietin jo paastoa työnteon kannaltakin. En usko, että työtehoni sanottavasti muuttuu suuntaan tai toiseen. Lounastunnit ovat pieni ongelma: Lounastauko on pakollinen, vähintään puoli tuntia, mutta en kai minä nyt puolta tuntia jotain mehua ja vettä juo? No voinhan tietty lähteä vaikka käymään kirjastossa tai jossain kaupassa tutkimassa mitä voisin ostaa, jos minulla olisi rahaa.
Ulkona taitaa sataa taas, ainakin joku näytti tuolla kaukana kuljeskelevan sateenvarjo auki. Ei mutta nyt siellä menee kaksi muuta ihmistä, joilla ei ole sateenvarjoa. Ehkä he ovat köyhiä, eikä heillä ole varaa ostaa sateenvarjoa? Tai sitten sillä yhdellä ihmisellä oli sokerilla kiinnitetty kampaus ja hän pelkäsi mahdollisesti yllätävän sadekuuron sulattavan kampauksen? Tai hän pelkää hysteerisesti lintuinfluenssaa ja suojautuu sateenvarjolla lintujen kakoilta? Ei, nyt siellä menee taas kaksi ihmistä, joista toisella on sateenvarjo auki ja toisella ei. Mitä tämä oikein voi tarkoittaa?
Haatsuuh!!! Aivastin. Olen pärskinyt eilen ja tänään ihan kohtuullisessa määrin. Nenäkin välillä intoutuu vuotamaan. Olenkohan tulossa kipeäksi? Parin päivän makoilu kotona tv:n äärellä voisi kyllä tehdä terää. Mitenköhän saisin kirvoitettua tämän kevyen flunssaoireilun kunnon kuumeeksi. Jospa menisin alasti viuhahtamaan ulkona? Tai nuoleskelisin pomon kengänpohjia? Hmm. Siitä voisi olla muutenkin hyötyä esim. kehityskeskusteluissa...
Mietin jo paastoa työnteon kannaltakin. En usko, että työtehoni sanottavasti muuttuu suuntaan tai toiseen. Lounastunnit ovat pieni ongelma: Lounastauko on pakollinen, vähintään puoli tuntia, mutta en kai minä nyt puolta tuntia jotain mehua ja vettä juo? No voinhan tietty lähteä vaikka käymään kirjastossa tai jossain kaupassa tutkimassa mitä voisin ostaa, jos minulla olisi rahaa.
Ulkona taitaa sataa taas, ainakin joku näytti tuolla kaukana kuljeskelevan sateenvarjo auki. Ei mutta nyt siellä menee kaksi muuta ihmistä, joilla ei ole sateenvarjoa. Ehkä he ovat köyhiä, eikä heillä ole varaa ostaa sateenvarjoa? Tai sitten sillä yhdellä ihmisellä oli sokerilla kiinnitetty kampaus ja hän pelkäsi mahdollisesti yllätävän sadekuuron sulattavan kampauksen? Tai hän pelkää hysteerisesti lintuinfluenssaa ja suojautuu sateenvarjolla lintujen kakoilta? Ei, nyt siellä menee taas kaksi ihmistä, joista toisella on sateenvarjo auki ja toisella ei. Mitä tämä oikein voi tarkoittaa?
Haatsuuh!!! Aivastin. Olen pärskinyt eilen ja tänään ihan kohtuullisessa määrin. Nenäkin välillä intoutuu vuotamaan. Olenkohan tulossa kipeäksi? Parin päivän makoilu kotona tv:n äärellä voisi kyllä tehdä terää. Mitenköhän saisin kirvoitettua tämän kevyen flunssaoireilun kunnon kuumeeksi. Jospa menisin alasti viuhahtamaan ulkona? Tai nuoleskelisin pomon kengänpohjia? Hmm. Siitä voisi olla muutenkin hyötyä esim. kehityskeskusteluissa...
tiistaina, joulukuuta 12, 2006
Mitäänsanomaton tiistai
Tänään on ollut kaikenkaikkiaan todella vaisu päivä. Suunnittelu onkin vahingossa muuttunut jo osittain toteutukseksi. Jotain juttuja piti testata, ja kun testimielessä oli pakko alkaa koodaamaan, niin samaan menoon sitä voi koodata ihan valmista tavaraakin. Eihän tämä varmaankaan oikeaoppinen työtapa ole, mutta en kyllä jaksa koodata lähes samaa juttua kahteen kertaan.
Tämän päivän tähänastiset urotekoni:
- Tulin tunnin myöhässä töihin
- Join limsaa
- Vaihdoin messengeriin kuvakkeeni
- Korjasin eilen tekemiäni bugeja
- Tein uusia bugeja
- Kävin syömässä ja kahvilla
- Korjasin tänään tekemiäni bugeja
- Kuuntelin dubbia
- Join lisää limsaa
- Korjasin lisää bugeja
- Tuijottelin ikkunasta (ei näkynyt mitään välttävästikään mielenkiintoista)
- Surffailin netissä ja kirjottelin typeryyksiä viestimillä
Pitäisi kai ottaa ilo irti tällaisista rauhallisista päivistä, vaikka tylsää onkin. Jos työni etenee nykyisellä vauhdilla, minulla on loppukuusta tiedossa vielä tylsempää hommaa, joka pitää kaiken huipuksi toteuttaa hirveällä vauhdilla. Päästäisiinköhän nyt jo kiinni ylitöihin? Minulla on kyllä edelleen läjä miinustunteja odottamassa viikonloppu- ja yötöitä, joten ihan heti ei ainakaan mitään ylityökorvauksia tipu.
Vaikka minuutti- ja tuntitasolla aika tuntuu matelevan kuin eltaantunut etana, päivätasolla aika tuntuu kuluvan nopeammin kuin toivoisi. Kohtahan on jo joulu ja taas pitäis olla yhden jutun valmiina ja kaikkea mahdollista tehtynä. No, joulunpyhinä saan ainakin olla muutaman päivän poissa täältä, vaikka välipäivinäkin pitää raataa.
Tämän päivän tähänastiset urotekoni:
- Tulin tunnin myöhässä töihin
- Join limsaa
- Vaihdoin messengeriin kuvakkeeni
- Korjasin eilen tekemiäni bugeja
- Tein uusia bugeja
- Kävin syömässä ja kahvilla
- Korjasin tänään tekemiäni bugeja
- Kuuntelin dubbia
- Join lisää limsaa
- Korjasin lisää bugeja
- Tuijottelin ikkunasta (ei näkynyt mitään välttävästikään mielenkiintoista)
- Surffailin netissä ja kirjottelin typeryyksiä viestimillä
Pitäisi kai ottaa ilo irti tällaisista rauhallisista päivistä, vaikka tylsää onkin. Jos työni etenee nykyisellä vauhdilla, minulla on loppukuusta tiedossa vielä tylsempää hommaa, joka pitää kaiken huipuksi toteuttaa hirveällä vauhdilla. Päästäisiinköhän nyt jo kiinni ylitöihin? Minulla on kyllä edelleen läjä miinustunteja odottamassa viikonloppu- ja yötöitä, joten ihan heti ei ainakaan mitään ylityökorvauksia tipu.
Vaikka minuutti- ja tuntitasolla aika tuntuu matelevan kuin eltaantunut etana, päivätasolla aika tuntuu kuluvan nopeammin kuin toivoisi. Kohtahan on jo joulu ja taas pitäis olla yhden jutun valmiina ja kaikkea mahdollista tehtynä. No, joulunpyhinä saan ainakin olla muutaman päivän poissa täältä, vaikka välipäivinäkin pitää raataa.
maanantaina, joulukuuta 11, 2006
Mystinen mies mystisessä huoneessa
Vastapäisen rakennuksen yhdestä ikkunasta näkyy kuinka joku mies on puhunut melkein pimeässä huoneessa jo vaikka kuinka kauan. Huoneessa on ilmeisesti vain yksi pieni lamppu, ja mies seisoo sen alla, koska mitään muuta huoneesta ei erota. Yleensä tuo ikkuna on aina ihan pimeänä, eikä siellä näy mitään. Mikäköhän tuo huone on? Jonkunmoinen varasto? Miksi siellä on vain yksi pieni lamppu? Jos se olisi varasto, niin siellä olisi varmaan iso voimakas kattovalo. Miksi tuo mies puhuu puhelimeensa juuri tuolla? Ja mitä ihmettä hän oikein toimittaa, kun puhelu vain kestää ja kestää? Puhuuko hän montaa eri puhelua?
Harmi, ettei minulla ole kiikareita, ja harmi, että en osaa lukea huulilta. Haluaisin saada selville mistä on kyse. Onkohan mies joku salainen agentti? Olen kuullut että gsm-puhelut voi jotenkin hakkeroida, mutta voisi olla mahdotonta löytää juuri tuon miehen puhelu kaiken gsm-liikenteen seasta. No nyt se mies lopetti ja lähti pois. Onpas tylsää. Mitähän minä nyt tekisin?
Kuten ylläolevasta selostuksesta voi ehkä päätellä, tänään on ollut taas aivan tolkuttoman tylsää. Tai no, aamulla olin taas niin kohmeessa, että en voi oikein sanoa olleeni tylsistynyt, koska olin tiedottomassa tilassa. Lounaan jälkeen karu todellisuus taas paljasti karheat kasvonsa: Tekninen suunnitelma, toteutus, koodausta... Plääh... Voisinkohan vaipua uudestaan lohdulliseen tajuttomuuteen?
Harmi, ettei minulla ole kiikareita, ja harmi, että en osaa lukea huulilta. Haluaisin saada selville mistä on kyse. Onkohan mies joku salainen agentti? Olen kuullut että gsm-puhelut voi jotenkin hakkeroida, mutta voisi olla mahdotonta löytää juuri tuon miehen puhelu kaiken gsm-liikenteen seasta. No nyt se mies lopetti ja lähti pois. Onpas tylsää. Mitähän minä nyt tekisin?
Kuten ylläolevasta selostuksesta voi ehkä päätellä, tänään on ollut taas aivan tolkuttoman tylsää. Tai no, aamulla olin taas niin kohmeessa, että en voi oikein sanoa olleeni tylsistynyt, koska olin tiedottomassa tilassa. Lounaan jälkeen karu todellisuus taas paljasti karheat kasvonsa: Tekninen suunnitelma, toteutus, koodausta... Plääh... Voisinkohan vaipua uudestaan lohdulliseen tajuttomuuteen?
perjantaina, joulukuuta 08, 2006
Viikonloppua odotellessa
Hupsista vaan, kohta on päivä ja viikko lopussa. Oli kyllä jo aikakin. Vaikka tämä päivä on kyllä mennyt ihmeen nopeasti, ihan kuin ohimennen. En ole kyllä juuri mitään konkreettista saanut aikaiseksi. Kaikenmaailman sekoiluihin ja kokeiluihin vain on kulunut aikaa niin paljon. No ehkä ne pari riviä, jotka satuilin suunnitteludokumenttiin ovat sitten sitäkin tanakampaa asiaa.
Tänään olen taas päässyt tuijottelemaan käynnistysruutua ainakin viikon tarpeiksi: Juttu, jota olen testaillut vaatii serverin alasajon ja uudelleen käynnistyksen, jotta mitkään tekemäni muutokset tulevat voimaan. Yleensä ehdin kyllästyä odotteluun viimeistään uudelleen käynnistysvaiheessa, ja alan surffailemaan odotellessa netissä ja unohdan koko serverin. Sitten muutaman minuutin päästä takaraivossa alkaa kutisemaan siihen malliin, että eikös minun pitänyt tehdä jotain töitäkin, ja miksikös lopetinkaan niiden tekemisen. Sitten vilkaisen, mitä ruudulle on paukahtanut, ja aloitan syklin alusta. Pari kertaa olen harhautunut sivupoluille jo serverin alasajovaiheessa, jolloin serverin käynnistymistä saa odotellakin todella kauan, koska se ei itsestään edes lähde käyntiin.
Ylipomomme halusi että päivitämme CV:mme. Siinäpäs riittikin työsarkaa, viimeksi CV:t päivitettiin sentään maaliskuussa, ja tässä välissähän on ehtinyt uralla tapahtua vaikka mitä. Siis ainakaan minun tapauksessani ei yhtään mitään. No, ainakin lomake oli varmuuden vuoksi vaihdettu uuteen, niin että maaliskuinen CV ei enää kelvannut. Vanhat kunnon copy/paste-taidot saivat sitten taas verestystä. Minulla oli hetken suuri kiusaus irroitella osaamisalueihini ja työkokemukseen kaikenlaista mahdollisista edellisistä elämistäni, kuten haudankaivamista ja halonhakkausta, mutta vältin kiusauksen kuin oikea sankari ainakin.
Olisi hienoa, kun joku todistaisi, että morfinen resonanssi todella toimii. Kysehän on siis ilmiöstä, jossa taidot siirtyvät yksilöltä toiselle ilman minkäänlaista oppimisprosessia eräänlaisena kollektiivisena tiedostamisena. Esimerkkinä tästä on käytetty ainakin jotain lintuja, jotka oppivat aukaisemaan maitotölkin paikassa X ja yhtäkkiä kaikki linnut kaikkialla muuallakin oppivat saman tempun, vaikka lintujen ei nähtykään opettavan temppua toisilleen. Samoin on väitetty tapahtuneen joidenkin tietokone- ja videopelien yhteydessä: ensin kukaan ei saa tapettua jotain pahista pelissä ja sitten kun joku hoksaa miten se tapahtuu, niin yhtäkkiä kaikki pelaajat osaavat sen, vaikka kukaan ei muista sitä oppineensakaan keneltäkään toiselta.
Jos morfisen resonanssin voisi todella todistetusti väittää toimivan, voisi reteästi kirjoitella CV:hen vaikka että "Olen morfisen resonanssin ansiosta täysin pätevä kaikkeen mahdolliseen. Imen ratkaisumallit uusimpiin järjestelmäsovelluksiin yhteisestä piilotajunnasta muutamassa viikossa."
Tänään olen taas päässyt tuijottelemaan käynnistysruutua ainakin viikon tarpeiksi: Juttu, jota olen testaillut vaatii serverin alasajon ja uudelleen käynnistyksen, jotta mitkään tekemäni muutokset tulevat voimaan. Yleensä ehdin kyllästyä odotteluun viimeistään uudelleen käynnistysvaiheessa, ja alan surffailemaan odotellessa netissä ja unohdan koko serverin. Sitten muutaman minuutin päästä takaraivossa alkaa kutisemaan siihen malliin, että eikös minun pitänyt tehdä jotain töitäkin, ja miksikös lopetinkaan niiden tekemisen. Sitten vilkaisen, mitä ruudulle on paukahtanut, ja aloitan syklin alusta. Pari kertaa olen harhautunut sivupoluille jo serverin alasajovaiheessa, jolloin serverin käynnistymistä saa odotellakin todella kauan, koska se ei itsestään edes lähde käyntiin.
Ylipomomme halusi että päivitämme CV:mme. Siinäpäs riittikin työsarkaa, viimeksi CV:t päivitettiin sentään maaliskuussa, ja tässä välissähän on ehtinyt uralla tapahtua vaikka mitä. Siis ainakaan minun tapauksessani ei yhtään mitään. No, ainakin lomake oli varmuuden vuoksi vaihdettu uuteen, niin että maaliskuinen CV ei enää kelvannut. Vanhat kunnon copy/paste-taidot saivat sitten taas verestystä. Minulla oli hetken suuri kiusaus irroitella osaamisalueihini ja työkokemukseen kaikenlaista mahdollisista edellisistä elämistäni, kuten haudankaivamista ja halonhakkausta, mutta vältin kiusauksen kuin oikea sankari ainakin.
Olisi hienoa, kun joku todistaisi, että morfinen resonanssi todella toimii. Kysehän on siis ilmiöstä, jossa taidot siirtyvät yksilöltä toiselle ilman minkäänlaista oppimisprosessia eräänlaisena kollektiivisena tiedostamisena. Esimerkkinä tästä on käytetty ainakin jotain lintuja, jotka oppivat aukaisemaan maitotölkin paikassa X ja yhtäkkiä kaikki linnut kaikkialla muuallakin oppivat saman tempun, vaikka lintujen ei nähtykään opettavan temppua toisilleen. Samoin on väitetty tapahtuneen joidenkin tietokone- ja videopelien yhteydessä: ensin kukaan ei saa tapettua jotain pahista pelissä ja sitten kun joku hoksaa miten se tapahtuu, niin yhtäkkiä kaikki pelaajat osaavat sen, vaikka kukaan ei muista sitä oppineensakaan keneltäkään toiselta.
Jos morfisen resonanssin voisi todella todistetusti väittää toimivan, voisi reteästi kirjoitella CV:hen vaikka että "Olen morfisen resonanssin ansiosta täysin pätevä kaikkeen mahdolliseen. Imen ratkaisumallit uusimpiin järjestelmäsovelluksiin yhteisestä piilotajunnasta muutamassa viikossa."
torstaina, joulukuuta 07, 2006
Arkeenpalaamisen efekti
Aah, kahvia! Paluu arkeen tuntuu helpottavalta, kun voi taas juoda kahvia. Jouduin loppujen lopuksi kärvistelemään koko eilisen päivän ilman kahvia. Tietty join korvikkeeksi litratolkulla kolaa ja energiajuomaa, jotta sain pakollisen kofeiinitärinän päälle.
Omituista kun ulkona näyttää edelleen ihan syksyltä vaikka on jo joulukuu. No minä en valita. Minua ei suuremmin harmittaisi, vaikka skipattaisiin koko talvi ja siirryttäisiin suoraan kevääseen.
Tänään on ollut taas niin tylsää, että olen alentunut jopa lukemaan ohjelmien manuaaleja nettisivuilta, vaikka en oikeastaan edes tarvitse sieltä mitään tietoa. Tylsistymisessäni olen ajautunut jopa selailemaan sellaisten virheilmoitusten selityksiä, joita en ole onnistunut koskaan saamaan. No, ehkä tästä voi olla hyötyä, jos joskus satun saamaan kyseisenlaisen virheilmoituksen. Toisaalta lueskelin sivuja taas niin aivot narikassa, että hädin tuskin tajusin edes mitä sivua lueskelin. Luotan kuitenkin alitajuntani loputtomiin voimavaroihin. Näen varmaan ensi yönä unta noista virheilmoituksista, ja jos joskus eteeni osuu joku noista virheilmoituksista, osaan korjata virheen välittömästi alitajunnastani syöksähtävällä vastauksella. Ah, kyllä elämä on ihmeellistä ja ihanaa!
Vastapäisessä rakennuksessa on ravintola, jonka ikkunalle joku on laittanut kolme sähkökynttelikköä. Meillä on kotonakin ihan samanlainen. Onnistuisinkohan psyykkaamaan itseni luulemaan, että olen kotonani? Ja vaikka onnistuisinkin, niin mitäköhän mahdollisesti siitä hyötyisin, kun minun pitäisi kuitenkin vain kökkiä tässä koneella ja kirjoittaa koodia tai jotain tyhmiä suunnitteludokumentteja? Jos kuvittelisinkin että olen saunassa. Saunassa en tee juurikaan mitään, muuta kuin istuskelen ja nautin lämmöstä ja hiljaisista saunaäänistä. Voisin ehkä huomenna pukea päälleni naurettavan paljon vaatteita, niin että tulisi hiki, ja tehdä lisäksi jonkunmoisen saunaääninauhoitteen, jota voisin kuunnella kuulokkeilla. Jos pitäisin silmiä kiinni, homma voisi toimiakin. Paitsi että minun pitäisi kuitenkin tehdä jotain hommia ainakin välillä. Ei saunomisessa ole mitään järkeä, jos samalla pitää koodata.
Ehkä koko ajattelutapani, että kuvittelisin olevani jossain kivassa paikassa, on peruslogiikaltaan aivan väärä. Jos vaikka onnistunkin hetkeksi uskottelemaan itselleni, että nyt on kivaa, niin paluu karuun todellisuuteen tuntuu vain karmeammalta. Jos sen sijaan psyykkaisinkin itseni kuvittelemaan olevani jossain AIVAN KAAMEASSA paikassa, niin sitten paluu todellisuuteen tuntuisi helpotukselta. Missäköhän olisi paljon kamalampaa kuin täällä? Täytyy miettiä asiaa... Pakko sellaisiakin paikkoja on olla...
Omituista kun ulkona näyttää edelleen ihan syksyltä vaikka on jo joulukuu. No minä en valita. Minua ei suuremmin harmittaisi, vaikka skipattaisiin koko talvi ja siirryttäisiin suoraan kevääseen.
Tänään on ollut taas niin tylsää, että olen alentunut jopa lukemaan ohjelmien manuaaleja nettisivuilta, vaikka en oikeastaan edes tarvitse sieltä mitään tietoa. Tylsistymisessäni olen ajautunut jopa selailemaan sellaisten virheilmoitusten selityksiä, joita en ole onnistunut koskaan saamaan. No, ehkä tästä voi olla hyötyä, jos joskus satun saamaan kyseisenlaisen virheilmoituksen. Toisaalta lueskelin sivuja taas niin aivot narikassa, että hädin tuskin tajusin edes mitä sivua lueskelin. Luotan kuitenkin alitajuntani loputtomiin voimavaroihin. Näen varmaan ensi yönä unta noista virheilmoituksista, ja jos joskus eteeni osuu joku noista virheilmoituksista, osaan korjata virheen välittömästi alitajunnastani syöksähtävällä vastauksella. Ah, kyllä elämä on ihmeellistä ja ihanaa!
Vastapäisessä rakennuksessa on ravintola, jonka ikkunalle joku on laittanut kolme sähkökynttelikköä. Meillä on kotonakin ihan samanlainen. Onnistuisinkohan psyykkaamaan itseni luulemaan, että olen kotonani? Ja vaikka onnistuisinkin, niin mitäköhän mahdollisesti siitä hyötyisin, kun minun pitäisi kuitenkin vain kökkiä tässä koneella ja kirjoittaa koodia tai jotain tyhmiä suunnitteludokumentteja? Jos kuvittelisinkin että olen saunassa. Saunassa en tee juurikaan mitään, muuta kuin istuskelen ja nautin lämmöstä ja hiljaisista saunaäänistä. Voisin ehkä huomenna pukea päälleni naurettavan paljon vaatteita, niin että tulisi hiki, ja tehdä lisäksi jonkunmoisen saunaääninauhoitteen, jota voisin kuunnella kuulokkeilla. Jos pitäisin silmiä kiinni, homma voisi toimiakin. Paitsi että minun pitäisi kuitenkin tehdä jotain hommia ainakin välillä. Ei saunomisessa ole mitään järkeä, jos samalla pitää koodata.
Ehkä koko ajattelutapani, että kuvittelisin olevani jossain kivassa paikassa, on peruslogiikaltaan aivan väärä. Jos vaikka onnistunkin hetkeksi uskottelemaan itselleni, että nyt on kivaa, niin paluu karuun todellisuuteen tuntuu vain karmeammalta. Jos sen sijaan psyykkaisinkin itseni kuvittelemaan olevani jossain AIVAN KAAMEASSA paikassa, niin sitten paluu todellisuuteen tuntuisi helpotukselta. Missäköhän olisi paljon kamalampaa kuin täällä? Täytyy miettiä asiaa... Pakko sellaisiakin paikkoja on olla...
keskiviikkona, joulukuuta 06, 2006
Rauhaisa pyhätyöpäivä
Nyt se aikaisin töistälähtemisten putki kostautui, ja tulin pyhäpäivänä töihin. Ei mun nyt ihan pakko olis ollut tulla, mutta kyllä miinustuntisaldoni alkoi jo hipoa katastrofaalisen rajoja. Tuleepahan tässä testattua maanantai-teoriaanikin: Täytyy huomenna tarkkailla, onko työtovereilla maanantaioireita, mikä tosin voi olla aika vaikeaa, kun olen itse maanantaisin aina niin koomassa, että en ole huomannut muiden maanantaista käytöstä tarkkailla. Tarkkailukamerat olisivat kyllä niin mahtavia. Jos kuvaisin kaikkia muitakin, niin voisin aina kelailla aikaa taaksepäin, ja katsoa onko muiden käyttäytymisesssä maanantaisin jotain ero muihin päiviin.
Pyhäpäivänä työskentely on olennaisilta osin aivan yhtä tylsää kuin muinakin päivinä. Spammia tippuu sähköpostiin, suunnitteludokumentti vainoaa ja silmiä on vaikea saada pysymään auki. Pari pikku muutosta kumminkin on: Koska tässä huoneessa ei ole ketään muuta paikalla, niin voin kuunnella musiikkia kuulokkeiden sijasta kaiuttimilla. Jee! Ihan hirveen lujalla en kehtaa luukuttaa, koska tuolla yhdessä toisessa huoneessa oli joku onneton myös töissä. Muuta erityistä tässä päivässä on, että tuolla jossain kaukana yleensä ajelee paljon autoja ja kävelee ihmisiä, mutta tänään autoja on aika vähän ja jalankulkijoitakaan ei ole osunut silmiini kuin yksi. Niin ja talojen katoille ja pihoille on hilattu lipputankoihin Suomen lippuja. No niitä nyt näkee joskus muulloinkin.
Kun tässä huoneessa ei ole ketään muuta töissä, niin voin surffailla rauhassa ja touhuilla koneella muutenkin ihan omiani, kun ei ole ketään olan takana kurkkimassa, että mitäs minä touhuan. Taukohuoneessakin voisin lusmuilla vaikka tunnin putkeen jos siltä tuntuisi. Hmm. Pitäisiköhän ihan oikeasti alkaa tulla useamminkin töihin vapaapäivinä? Ideaaliratkaisu voisi olla, että pitäisin vapaapäiväni joskus silloin kun muut ovat töissä, ja tulisin töihin silloin kun muut ovat vapaalla. Taidan olla epäsosiaalinen. Voi kyllä olla, että loppujen lopuksi sitä alkaisi kaivata täällä muitakin ihmisiä, mutta on tämä jonkunmoista vaihtelua.
Suunnitteluhomma sen sijaan ei muutu miksikään. Ngghhh. Kai siihen dokumenttiin on taas pakko satuilla jotain. Voisin ehkä testata jonkun jutun toimintaa ja kirjoitella sitten siihen että toimiiko se vai ei. Kyllähän ne jutut yleensä toimivat. Ne kerrat, kun jokin ei toimikaan, aiheuttavat eniten hommia. Rasittavia hommia. Pitää testata kaikki mahdollinen, että mikä se juttu tarkkaan ottaen onkaan, mikä siellä ei toimi ja miksi, ja voiko asialle kenties tehdä mitään.
Arghh! Nyt paljastui karmea totuus pyhäpäivinä työskentelystä: Joudun keittämään itse omat kahvini! Pitääköhän mun myös juoda yksin koko 2,8 litraa, kun tuo toinen tyyppi ei taida juoda kahvia? Pärjäisinköhän pelkillä limsoilla? Pitäisiköhän käydä kahvilassa kahvilla? Onkohan mikään kahvila edes auki?
Pyhäpäivänä työskentely on olennaisilta osin aivan yhtä tylsää kuin muinakin päivinä. Spammia tippuu sähköpostiin, suunnitteludokumentti vainoaa ja silmiä on vaikea saada pysymään auki. Pari pikku muutosta kumminkin on: Koska tässä huoneessa ei ole ketään muuta paikalla, niin voin kuunnella musiikkia kuulokkeiden sijasta kaiuttimilla. Jee! Ihan hirveen lujalla en kehtaa luukuttaa, koska tuolla yhdessä toisessa huoneessa oli joku onneton myös töissä. Muuta erityistä tässä päivässä on, että tuolla jossain kaukana yleensä ajelee paljon autoja ja kävelee ihmisiä, mutta tänään autoja on aika vähän ja jalankulkijoitakaan ei ole osunut silmiini kuin yksi. Niin ja talojen katoille ja pihoille on hilattu lipputankoihin Suomen lippuja. No niitä nyt näkee joskus muulloinkin.
Kun tässä huoneessa ei ole ketään muuta töissä, niin voin surffailla rauhassa ja touhuilla koneella muutenkin ihan omiani, kun ei ole ketään olan takana kurkkimassa, että mitäs minä touhuan. Taukohuoneessakin voisin lusmuilla vaikka tunnin putkeen jos siltä tuntuisi. Hmm. Pitäisiköhän ihan oikeasti alkaa tulla useamminkin töihin vapaapäivinä? Ideaaliratkaisu voisi olla, että pitäisin vapaapäiväni joskus silloin kun muut ovat töissä, ja tulisin töihin silloin kun muut ovat vapaalla. Taidan olla epäsosiaalinen. Voi kyllä olla, että loppujen lopuksi sitä alkaisi kaivata täällä muitakin ihmisiä, mutta on tämä jonkunmoista vaihtelua.
Suunnitteluhomma sen sijaan ei muutu miksikään. Ngghhh. Kai siihen dokumenttiin on taas pakko satuilla jotain. Voisin ehkä testata jonkun jutun toimintaa ja kirjoitella sitten siihen että toimiiko se vai ei. Kyllähän ne jutut yleensä toimivat. Ne kerrat, kun jokin ei toimikaan, aiheuttavat eniten hommia. Rasittavia hommia. Pitää testata kaikki mahdollinen, että mikä se juttu tarkkaan ottaen onkaan, mikä siellä ei toimi ja miksi, ja voiko asialle kenties tehdä mitään.
Arghh! Nyt paljastui karmea totuus pyhäpäivinä työskentelystä: Joudun keittämään itse omat kahvini! Pitääköhän mun myös juoda yksin koko 2,8 litraa, kun tuo toinen tyyppi ei taida juoda kahvia? Pärjäisinköhän pelkillä limsoilla? Pitäisiköhän käydä kahvilassa kahvilla? Onkohan mikään kahvila edes auki?
tiistaina, joulukuuta 05, 2006
Ain laulain töitäs tee
Suunnittelurupeama jatkuu. Tasaisella etanan vauhdilla jotain tolkullista kirpoaa näppäimistöltäni. Ennemmin tai myöhemmin suunnitelma päätyy siihen pisteeseen, että sen avulla voisi vaikkapa toteuttaakin jotain. Suurenmoista!
Mitäköhän tapahtuisi, jos alkaisin lauleskella töissä ollessani taukoamatta? Heti kun tulisin ovesta sisään, niin alkaisin hoilottamaan jotain "Sataa, sataa ropisee, tilitilitom", ja jatkaisin sitä jääräpäisesti koko päivän. Jos joku pyytäisi minua olemaan hiljaa, niin sanoisin että "Selvä", ja alkaisin laulella vain hiljempaa vähän aikaa ja kohta taas hoilottelisin entiseen malliin. Voisin ehkä selitellä jotain, että se tulee vahingossa, enkä edes huomaa laulavani.
Varmaankin ensin saisin ainakin joltakin työtoverilta turpaani. En tiedä, voisiko työnantaja erottaa minua lauleskelun vuoksi. Ehkä. Todennäköisesti ne yrittäisivät ensin siirtää minut johonkin kellariin työskentelemään. Toisaalta yksityinen työtila voisi olla kallis, ja kun työtehonikin on mitä on, niin kyllä ne varmaan minut erottaisivat. Ja riitahan siitä tulisi. Veikkaisin, että ainakin lakijuttu saataisiin aikaiseksi. Lehteenkin voisin päästä, ja ehkä johonkin tv:n ajankohtaisohjelmaankin. Tiedä vaikka minusta tulisi suurikin julkkis.
Plääh kun on tylsää. Ei oikeastaan huvittaisi yhtään suunnitella. Taidanpa lähteä haahuilemaan pitkin toimiston käytäviä ja etsiskelemään poissaolijoita. Tänään onkin loistava päivä muka-etsiskellä ihmisiä, koska kaikki projektipäälliköt taitavat olla jossain kokouksessa tai koulutuksessa. Voin kaikessa rauhassa hortoilla ympäri toimistoa koko päivän, tai kunnes jalat kipeytyvät, tai hortoilukin alkaa tuntua tylsältä. Oikeastaan hortoilu alkaa useimmiten tuntua melko nopeasti tylsältä. Hmm. Ehkä menenkin taukotilaan kaivelemaan nenääni.
Mitäköhän tapahtuisi, jos alkaisin lauleskella töissä ollessani taukoamatta? Heti kun tulisin ovesta sisään, niin alkaisin hoilottamaan jotain "Sataa, sataa ropisee, tilitilitom", ja jatkaisin sitä jääräpäisesti koko päivän. Jos joku pyytäisi minua olemaan hiljaa, niin sanoisin että "Selvä", ja alkaisin laulella vain hiljempaa vähän aikaa ja kohta taas hoilottelisin entiseen malliin. Voisin ehkä selitellä jotain, että se tulee vahingossa, enkä edes huomaa laulavani.
Varmaankin ensin saisin ainakin joltakin työtoverilta turpaani. En tiedä, voisiko työnantaja erottaa minua lauleskelun vuoksi. Ehkä. Todennäköisesti ne yrittäisivät ensin siirtää minut johonkin kellariin työskentelemään. Toisaalta yksityinen työtila voisi olla kallis, ja kun työtehonikin on mitä on, niin kyllä ne varmaan minut erottaisivat. Ja riitahan siitä tulisi. Veikkaisin, että ainakin lakijuttu saataisiin aikaiseksi. Lehteenkin voisin päästä, ja ehkä johonkin tv:n ajankohtaisohjelmaankin. Tiedä vaikka minusta tulisi suurikin julkkis.
Plääh kun on tylsää. Ei oikeastaan huvittaisi yhtään suunnitella. Taidanpa lähteä haahuilemaan pitkin toimiston käytäviä ja etsiskelemään poissaolijoita. Tänään onkin loistava päivä muka-etsiskellä ihmisiä, koska kaikki projektipäälliköt taitavat olla jossain kokouksessa tai koulutuksessa. Voin kaikessa rauhassa hortoilla ympäri toimistoa koko päivän, tai kunnes jalat kipeytyvät, tai hortoilukin alkaa tuntua tylsältä. Oikeastaan hortoilu alkaa useimmiten tuntua melko nopeasti tylsältä. Hmm. Ehkä menenkin taukotilaan kaivelemaan nenääni.
maanantaina, joulukuuta 04, 2006
Kahvista
Jos en saisi juoda töissä kahvia, en saisi varmaankaan mitään aikaiseksi. Mitenkähän ihmeessä esi-isämme ovat selvinneet ilman kahvia? Ovatko he vain yksinkertaisesti nukkuneet enemmän, niin että he eivät yksinkertaisesti ole tarvinneet kahvia? Vai onko heidän elämäsä vain ollut vähemmän tylsää, ja he eivät siksi ole tarvinneet kahvia, kun on muutenkin koko ajan mieli vireänä?
Voisi olla mielenkiintoista aloittaa kahvinjuontiblogi, jossa joisin tietyn määrän kahvia tietyssä ajassa ja kirjoittaisin sen jälkeen blogiin kahvin vaikutuksista ja muusta mitä nyt päähän sattuu juolahtamaan. Ensin aloittaisin maltillisesti juomalla kaksi kuppia kahvia kolmen tunnin aikana. Sitten lisäisin muutaman päivän välein annosta ja mahdollisesti aikaakin, kunhan annokset olisivat tarpeeksi suuria. Jossain kahden litran kohdalla blogista voisi tulla mielenkiintoinen. Tai ehkä kuitenkin myöhemmin: Ei se 2 litraa nyt niin paljon loppujen lopuksi ole, tänäänkin olen juonut jo litran kahvia, eikä tunnu missään. Ehkä 5 litraa voisi olla jo aika tehokas annos.
Laihtuisikohan juomalla 5 litraa kahvia päivässä? Linda Lampeniushan aikoinaan väitti pysyvänsä hyvässä kunnossa juomalla 6 litraa vettä päivässä. Luulisi että kahvi olisi vielä tehokkaampaakin, kun kahvi kuitenkin kiihdyttää elintoimintojakin.
En äkkiseltään googlettamalla löytänyt mitään todistusaineistoa siitä, että laihduttaako vai lihottaako kahvinjuonti, mutta ainakin diabeteksen riski näymmä pienenee kahvia juomalla:
http://www.diabetes.fi/sivu.php?artikkeli_id=200
Voisi olla mielenkiintoista aloittaa kahvinjuontiblogi, jossa joisin tietyn määrän kahvia tietyssä ajassa ja kirjoittaisin sen jälkeen blogiin kahvin vaikutuksista ja muusta mitä nyt päähän sattuu juolahtamaan. Ensin aloittaisin maltillisesti juomalla kaksi kuppia kahvia kolmen tunnin aikana. Sitten lisäisin muutaman päivän välein annosta ja mahdollisesti aikaakin, kunhan annokset olisivat tarpeeksi suuria. Jossain kahden litran kohdalla blogista voisi tulla mielenkiintoinen. Tai ehkä kuitenkin myöhemmin: Ei se 2 litraa nyt niin paljon loppujen lopuksi ole, tänäänkin olen juonut jo litran kahvia, eikä tunnu missään. Ehkä 5 litraa voisi olla jo aika tehokas annos.
Laihtuisikohan juomalla 5 litraa kahvia päivässä? Linda Lampeniushan aikoinaan väitti pysyvänsä hyvässä kunnossa juomalla 6 litraa vettä päivässä. Luulisi että kahvi olisi vielä tehokkaampaakin, kun kahvi kuitenkin kiihdyttää elintoimintojakin.
En äkkiseltään googlettamalla löytänyt mitään todistusaineistoa siitä, että laihduttaako vai lihottaako kahvinjuonti, mutta ainakin diabeteksen riski näymmä pienenee kahvia juomalla:
http://www.diabetes.fi/sivu.php?artikkeli_id=200
perjantaina, joulukuuta 01, 2006
Väsymyksen värittämää suunnittelustrategiaa
Pitäisi suunnitella uutta toiminnallisuutta seuraaviin juttuihin, mutta ei tästä oikein tunnu mitään tulevan. Väsyttää niin järjettömästi, että aivot eivät kertakaikkiaan toimi. Jos en olisi juonut litrakaupalla kahvia, en saisi varmaan pidettyä silmiä auki mitenkään. Hassua, normaalisti tuosta kahvimäärästä päässä pörisisi tosi pahasti ja kädet tärisisivät, mutta nyt kun olen todella väsynyt, niin olo ennemminkin vain normalisoitui kofeiinin ansiosta. Pahasti pelkään kyllä, että pitääkseni olotilani "normaalina", joudun juomaan lisää kahvia tasaisella tahdilla. Saapas nähdä kauanko vatsani kestää tätä ilman vastalauseita.
Loistelias suunnittelustrategiani on kirjoitella toiminnallisuuteen vähänkään liittyviä sanoja, kysymyksiä ja lauseenpätkiä tekstitiedostoon. Yli puolet on tietty täysin järjetöntä roskaa, mutta hyvällä tuurilla saatan kirjata sinne jotain ihan tolkullistakin. Muistiinpanolista toimii ainakin jonkinlaisena todistusaineistona itselleni siitä, että olen ainakin vähän ajatellut asiaa.
Huonoin puoli tämmöisessä täysin vapaassa muistiinpanolistassa on, että kun kirjoittamisen rima on matalalla, on omista muistiinpanoista osin lähes mahdoton saada mitään tolkkua jälkikäteen. Esim. kohta: "- Nimeäminen". Juu, nimien antaminen asioille on ihan hyvä idea, oikeastaan pakollinenkin tehtävä. Mutta mitäköhän olikaan tarkoitus nimetä ja miten?
Tämmöistä sekoilua olisi oikeastaan järkevämpää tehdä etätyönä. Kotona työskennellessä työteho on yleensä olematon, mutta kotona tulee tehtyä kaikkea muuta kivaa ja hyödyllistä. Jossain vaiheessa etätyöskentelyä yleensä tapahtuu havahtuminen tosiasiaan, että mitään ei ole valmiina. Iske paniikki ja synnintunto ja kaamea tarve olla äkkiä tosi tehokas ja korvata lorvailu äkillisellä energianpurkauksella. Hyvällä tuurilla loppurymistyksen lopputulos voi olla jopa parempi kuin töissä vasemmalla kädellä tuntikausia räpeltely. Ja alkupäivän lorvailu on ollut kuitenkin hauskempaa kuin työpaikalla tylsäily.
Harmi, että meillä ei tueta etätyöskentelyä. No parin tunnin päästä voin lähteä kotiin ihan muuten vain.
Loistelias suunnittelustrategiani on kirjoitella toiminnallisuuteen vähänkään liittyviä sanoja, kysymyksiä ja lauseenpätkiä tekstitiedostoon. Yli puolet on tietty täysin järjetöntä roskaa, mutta hyvällä tuurilla saatan kirjata sinne jotain ihan tolkullistakin. Muistiinpanolista toimii ainakin jonkinlaisena todistusaineistona itselleni siitä, että olen ainakin vähän ajatellut asiaa.
Huonoin puoli tämmöisessä täysin vapaassa muistiinpanolistassa on, että kun kirjoittamisen rima on matalalla, on omista muistiinpanoista osin lähes mahdoton saada mitään tolkkua jälkikäteen. Esim. kohta: "- Nimeäminen". Juu, nimien antaminen asioille on ihan hyvä idea, oikeastaan pakollinenkin tehtävä. Mutta mitäköhän olikaan tarkoitus nimetä ja miten?
Tämmöistä sekoilua olisi oikeastaan järkevämpää tehdä etätyönä. Kotona työskennellessä työteho on yleensä olematon, mutta kotona tulee tehtyä kaikkea muuta kivaa ja hyödyllistä. Jossain vaiheessa etätyöskentelyä yleensä tapahtuu havahtuminen tosiasiaan, että mitään ei ole valmiina. Iske paniikki ja synnintunto ja kaamea tarve olla äkkiä tosi tehokas ja korvata lorvailu äkillisellä energianpurkauksella. Hyvällä tuurilla loppurymistyksen lopputulos voi olla jopa parempi kuin töissä vasemmalla kädellä tuntikausia räpeltely. Ja alkupäivän lorvailu on ollut kuitenkin hauskempaa kuin työpaikalla tylsäily.
Harmi, että meillä ei tueta etätyöskentelyä. No parin tunnin päästä voin lähteä kotiin ihan muuten vain.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)