En kadehdi postinkantajia

Pääskynen lensi äsken aika läheltä ikkunaa. Se taisi olla räystäspääsky tai tervapääsky. Haarapääsky se nyt ei ainakaan ollut, enkä usko että törmäpääskykään. En oikein keksi missä täällä lähellä olisi semmoista törmää, missä ne voisivat pesiä. Ei täällä ole juuri muuta kuin kerrostaloja ja tuo junarata. Ratapenkkakaan ei ole ihan niin jyrkkä, että se törmäpääskylle kelpaisi törmäksi.

Luulin hetken jo päässeeni projektin vaihdon myötä eroon pöydälläni kököttäneestä kannettavasta tietokoneesta. Itse asiassa se käväisikin jo yhden toisen ihmisen pöydällä, mutta nyt se saapui takaisin. Olen kyllä jo alkanut tottua siihen, niin että ei se tuossa suuremmin haittaakaan. Antipatiani konetta kohtaan johtuvat varmaankin siitä, että testailen sillä toisella koneella tekemiäni juttuja, ja kun ne eivät sitten toimi kannettavalla koneella, niin minusta tuntuu, että se on tuon koneen vika. Vaikka eihän se tietenkään ole. Mutta niin surullista kuin se onkin, maailmassa on vain tapana ampua huonojen uutisten tuojat. Postimiehenä olisi varmaankin kamalaa.

Voisikohan kahvia nauttia muuten kuin juomalla? Onhan kahvia kai joissakin karkeissa ainakin. Kahvin juomisessa on se ikävä puoli, että kun juo paljon kahvia, niin sitten pitää alkaa ramppaamaan vessassa vähän väliä. Tv:stä tulleessa huumedokumenttisarjassa kävi ilmi, että aivojen toimintaan vaikuttavia kemiallisia aineita pystyi nauttimaan vaikka millä tavoin. Kahvipavut sellaisenaan pureskeltuina olisivat varmaankin vähän turhan tanakkaa tavaraa, mutta luulisi, että niistä voisi tehdä helposti jotain muutakin. Astmapiipun tapainen kahvipiippu voisi olla aika jännittävä. Kun alkaisi väsyttää, niin voisi henkäistä annoksen kahvikaasua. Tai sivellä iholle kahvitahnaa. Tai käyttää kahvilaastareita, jos vaikka haluaisi eroon kahvinjuonnista, mutta pelkäisi vieroitusoireita.

Hohhoijaa. Enpä taas oikein tiedä mitä tekisin. Hommia kyllä olisi vaikka kuinka, mutta ei oikein huvita tehdä mitään ja en oikein tiedä mistä pitäisi aloittaakaan. Asiakkaan pitäisi testata uutta projektia maanantaina ja siksi sen kehitys haluttaisiin kai jäädyttää vähäksi aikaa, jotta ehtisimme testailla sovellustamme ennen asiakasta. Minähän en sitä testaa, ja sikäli kun tiedän, niin minun osuuteni toimiikin täydellisesti. Tai no. Onhan siinä vähän puutteita, mutta eihän tuo vielä valmis olekaan. Osuuteni sovelluksesta toimii siis vajaavaiseksi täydellisesti. Toiminnallisuus jota ei ole, ei voi toimia väärin. Taidan mennä kahvitilaan tuijottelemaan akvaariota.

Juon limsani viileänä

Ikkunan eteen on pysäköinyt iso keltainen nosturiauto. Nyt se heiluu siinä ympäriinsä ja peittää näkyvyyden. Ärsyttävää. En näe edes mitä se nostelee. Toivottavasti se lähtee pian pois. Kaikenlaisten työkoneiden seuraaminen on minusta yleensä hauskaa, mutta ei tuon. Tuo on liian lähellä, että näkisi mitä se tekee, tai että näkisi ikkunasta mitään muutakaan. Kohta se varmaan rusahtaa lasista läpi. Huh, tuo käännös oli jo lähellä.

Tänään on ollut taas oikea höpötyspäivä. Ensin juttelin sekavia pomon kanssa kehityskeskusteluissa, sitten istuskelin vanhan projektin palaverissa ja sieltä säntäsin suoraan uuden projektin palaveriin. Aikamoinen lista tuli asioita, jotka pitäisi tehdä ensi tilassa ja enhän minä nyt tänään ainakaan ehdi enää mitään tekemään, kun kohta on jo kotiinlähtö aika. Voi voi.

Onnistuin toisessa palaverissa todentamaan pitkästä aikaa klassisen demoefektinkin. Ehdin juuri riemuita, kun sain eilispäivän mystisen bugin korjattua, ja huitaisin sitten vielä yhden pikkujutunkin paikalleen, ennen kuin laitoin tiedostot versionhallintaan. No, se pikkujuttuhan meni tietysti sinne koodin sekaan aivan väärinpäin ja poikittain, ja kun piti sitten palaverissa katsoa, että mitenkäs tämä ohjelma nyt toimiikaan, niin eihän se ohjelma suostunut enää toimimaan ollenkaan. Jos olisin ollut viisas, niin olisin joko jättänyt pikkujutun korjaamatta juuri ennen palaveria, tai olisin ainakin korjauksen jälkeen vielä testannut, että toimiiko se edelleen. Kaikkein paras vaihtoehto olisi tietysti ollut, että olisin korjannut pikkujutun kerralla oikein.

Pöydällä on kaksi limsapulloa, joissa molemmissa on pohjalla reilusti limsaa. En eilen jaksanut juoda toista loppuun ja se jäi tuohon. Aamulla taas mieleni teki kylmää limsaa, joten hain automaatista uuden pullon. Sitten unohdin senkin pöydälle tuntikausiksi ja nyt minulla on kahden pullon pohjalla lämmintä limsaa. Kaameaa. Kehtaisinko hakea taas uuden pullon? Tällaisia tilanteita varten toimistolla pitäisi olla hiilihappojäätä varastossa. Sillä saisin limsat hetkessä viileiksi. Tai itse asiassa näin kerran tv:stä, että kun laittoi juomatölkin muovisankoon ja sitten hurautti sen palosammuttimella täyteen mönjää, niin juoma viileni. Meillä on tuolla käytävässä kyllä ihan samannäköinen palosammutin. Sankoa ei ole, mutta voisin käyttää sankona ehkä keittiön pesuallasta. Tai sitten voisin olla vain tylsä, ja viedä molemmat vajaat limsapullot jääkaappiin ja unohtaa ne sinne. Niin taidankin tehdä.

Luotan luonnon oveluuteen

Vanha monitorini pitää kummallista ininää. Varmaan se hajoaa kohta. Ottaisinkin kyllä mielelläni tilalle toisen samanlaisen monitorin kuin tuo uudempi on. Nuo monitorit ovat ärsyttävästi pikkuisen eri korkeudella ja uudempi on itse asiassa vähän isompikin. Vanha toistaa kyllä mielestäni värisävyt paremmin. Pistin monitorin hetkeksi pois päältä, ja kun laitoin sen uudestaan päälle, ininä ei alkanut uudestaan. Ongelma ratkaistu toistaiseksi.

Eilen ja tänään olen metsästänyt ruudulta kadonneita tekstitunnisteita.
Tätä haasteellista toimintaa voi kuvailla vaikkapa näin:
1. Luodaan tunniste (OK).
2. Asetetaan tunnisteen teksti (OK).
3. Muotoillaan ulkoasu (OK).
4. Ruudulla pitäisi näkyä teksti (EI - ruudulla ei näy mitään).
Olen purkanut koodia pienempiin palasiin ja testannut niitä erikseen ja kaikki toimii hienosti, mutta sitten kun kaikki osat liitetään yhteen, mitään ei tapahdu. Tämä on taas niin tätä. Pitää kai alkaa purkaa kokonaisuutta pala kerrallaan ja katsoa alkaako jossain vaiheessa tapahtua jotain. Sitten taas kasaan kaiken uudestaan ja toivon, etteivät tekstit taas häviä. Todennäköisesti jossain on kuitenkin vain yksi ylimääräinen puolipiste tai jotain vastaavaa, mutta en vain keksi missä se on. Tekee mieli taas räjäyttää jotain.

Yksi huoneessani oleva kasvi näytti jokin aika sitten siltä, että se on kuolemaisillaan. Siirsin sen kokeeksi lähemmäksi ikkunaa yhden toisen hyvävointisen kasvin paikalle. Nyt nääntynyt kasvi näyttää voivan hieman paremmin, ehkä se todella kaipasi valoa. Sen sijaan aiemmin hyvävointisen näköinen kasvi näyttää vähän näivettyneen tuolla hämärässä. En kuitenkaan vielä siirrä sitä mihinkään. Ehkä se tarvitsee vain aikaa sopeutuakseen uuteen tilanteeseen. Sitä paitsi tuo toinen kasvi on isompi ja hienompi. Jos jommasta kummasta on pakko luopua, niin mieluummin pienemmästä. Tietty voisin olla todella fiksu, ja kysellä joltain ihmiseltä toisesta huoneesta, olisiko heidän huoneessaan tilaa vielä yhdelle kasville ikkunan lähellä. Tai sitten voisin viikon välein vuorotella kukkien paikkaa. No, katsotaan nyt ensin oppiiko tuo pärjäilemään hämärässä. Ehkä autan näin jalostamaan uutta pimeässä toimeentulevaa kasvisukupolvea. Vaikka en kyllä ymmärrä miten tuo kasvi onnistuisi lisääntymään täällä. Mutta uskon sen silti olevan mahdollista. Luonto on ovela ja selvitymiskykyinen. Kai huonekasvit ovat osa luontoa?

Typerä teksti ei kaikista yrityksistäni huolimatta suostu ilmaantumaan ruudulle. Kohta täytyy ryhtyä järeisiin menetelmiin ja räjäyttää kaikki atomeiksi. Ehkä olen oikeastaan vain odottanutkin tätä. Jos ei räjäytysten jälkeen palasten seasta ala löytyä kärventyneitä tekstin pätkiä, annan periksi ja lähden kotiin. Sitäkin olenkin kyllä odotellutkin.

Kuuntelisin mielummin pääskysiä

Tänään täällä on ollut kaamea meininki ympärillä heti aamusta alkaen. Traktori möyrii maata pihalla, naapurihuoneessa poraillaan seinää ja ihmisiä juoksentelee paikasta toiseen. Rasittavaa tuommoinen. Mikseivät kaikki voi olla vain hiljaa paikoillaan? Minä ainakin haluaisin vain hissutella ja antaa asioiden tapahtua. Nyt ei ole yhtään tuommoinen riehumis- ja mekastusolo. Nyt on maanantai: Nyt pitäisi vain tunnustella menikö mikään rikki viikonloppuna ja yrittää ladata pattereita loppuviikolle.

Joku taksi kurvasi tuosta vauhdilla kävelytietä pitkin, ja jatkoi ilmeisesti matkaa jalkakäytävällä, sillä ei tuolta muuten pääse mitään kautta pois. Ja siitä on jo aika kauan kun taksi katosi näköpiiristä. Tässä piha-alueella autoilijat tuntuvat kyllä tekevän ihan mitä päähän pälkähtää. Varmaan kohta joku neropatti keksii ajaa autonsa tuohon ravintolan terassille ja vaatii tarjoilijoita tarjoilemaan tilauksen suoraan autoon.

Olen jumiutunut yhden tyhmän pikku virheen korjaamiseen. Ominaisuus itse asiassa toimi aiemmin, mutta sitten aloin vähän siistimään koodia ja nyt ei tapahdu enää mitään. Kiva. Pohjimmiltaan teen siis taas täysin turhaa työtä, koska kukaan ei taatusti olisi koskaan sanonut mitään pienistä koodia rumentavista muotoseikoista. Olisi pitänyt taas muistaa Vanha Viisaus: "If it ain't broken, don't fix it." (~"Jos se ei ole rikki, älä korjaa sitä.")

Hoksasin äsken että ikkunasta näkyy silloin tällöin kauempana lentäviä pääskysiä. Pääskyset ovat suosikkilintujani. Minusta on hauska katsella niiden lentämistä ja niiden äänikin kuulostaa minusta kivalta. Harmi vain, että nyt en kyllä kuule kuin pihalla möyrivän traktorin mökellystä ja ilmastointilaitteen hurinaa. Jossain kauempana soi jonkun puhelinkin.

Puhelimen jättäminen työpöydälle ja häipyminen itse paikalta on kyllä ärsyttävä tapa. Itsekin syyllistyn siihen kyllä joskus. Jos jollakin on asiaa puhelimen omistajalle juuri silloin, niin puhelin saattaa hälyttää minuuttitolkulla, eikä toisen puhelimeen oikein kehtaa vastatakaan tai lyödä luuria korvaan. Olisi kivaa, jos tuollaisia tilanteita varten joka huoneessa olisi äänieritetty laatikko, johon soivan puhelimen voisi laittaa. Sitten kun omistaja alkaisi ihmetellä mihin on jättänyt puhelimensa, voisivat muut huoneessa olijat osoittaa syyttävästi äänieristettyä laatikkoa. Toinen vaihtoehto voisi olla myös, että kaikki vaihtaisivat soittoäänensä pääskysten kirkunaksi. Siinä olisi kyllä se pieni riski, että alkaisin inhota pääskysten ääntä ja se olisi ikävää. Kyllä äänieristetyt laatikot joka huoneeseen ovat parempi ratkaisu.

Mao uierunow

Onpas taas sateinen ja synkeä aamu. Väsyttääkin aika tuntuvasti. Olen silti aika valoisalla mielellä, sillä tänään on taas palkkapäivä. Kävin heti työmatkalla nostamassa automaatista rahaa, ja nyt lompakkoni suorastaan tursuilee seteleitä. Ainakin eiliseen verrattuna. Tunnen itseni taas lähes oikeaksi ihmiseksi, kun voin ostaa kaupoista kaikkea ja täyttää tehtäväni yhteiskunnan tukipilarina: kuluttajana. Tulisipa jo ruokatunti, niin voisin livahtaa levykauppaan tai karkkikauppaan. Tai molempiin!

Uusi projektini lähti käyntiin niin vauhdilla, että uskon olevani edellä aikataulusta. Siitä johtuen palasin korjailemaan joitakin kaikkein irvokkaimpia rupisuuksia vanhasta projektista. Ensin tietysti taistelin tuntitolkulla, että sain taas kehitysympäristön toimimaan. En jaksa kyllä kauaa viettää vanhan projektin parissa. Se tuntuu jotenkin jo täysin menetetyltä tapaukselta ja uusi projekti on hieman mielenkiintoisempi. Tai ainakin työskentely toisen projektin parissa on vähemmän ärsyttävää.

Muutin eilen illalla tietokoneen näytön resoluutiota. Nyt ruudulle mahtuu paljon enemmän tavaraa kerralla. Syy miksi en saanut aiemmin näytön tarkkuutta vaihdettua oli se, että näytönohjainkortilla on liian vähän muistia näyttämään tuota tarkkuutta täydellä värimäärällä. Kun pudotin värimäärää toisesta monitorista, tarkempi näyttötila suostui toimimaan. Tietokone tuntuu nyt aivan vieraalta. Ei suoranaisesti uudelta, mutta jotenkin oudolta. Hieman samaan tapaan kuin joku hyvä ystävä, jolla on tummat hiukset, olisi yllättäen värjännyt hiuksensa kirkkaan punaisiksi. Sama asia, vain eri pakkaus, mutta jotenkin vain on vaikea asennoitua tämmöiseen.

Limsa-automaatista oli tänään loppunut jo Ed-lightkin. Jouduin tyytymään Mountain Dewiin. Kyllä siinäkin tuoteselosteen mukaan on sentään vähän kofeiinia, mutta vähän vajavaiselta olo tuntuu. Täytyy kohta hakea kahvia. Kun kääntää Mountain Dew pullon ylösalaisin (kannattaa sulkea korkki ensin), niin näyttää siltä kuin etiketissä lukisi Mao uieXunow (X:n kohdalla on t-kirjain väärinpäin, ehkä sen voisi tulkita r-kirjaimeksi, jolloin etiketissä lukisi Mao uierunow). Mitähän tuo tarkoittaa? "Mao elää" jollain ihmekielellä? Google ei löytänyt mitään noilla hakusanoilla. Onko kyseessä salaliitto? Tukeeko Mountain Dew salaa maolaisuutta jossain päin maailmaa? Ja onko Google vastapuolella sensuroidessaan hakutulokset? Vai olenko muka maailman ainoa ihminen joka on löytänyt tuon salaisen viestin?

Omat eväät eivät ole vaihtoehto

Limsa-automaateista ovat taas melkein kaikki limsat loppu. Kuin ihmeen kaupalla Ed Lightia oli vielä jäljellä. Se pelasti aamuni, joka muuten näytti melko synkältä. Ihan siksikin, koska ulkona oli aika pilvistä. Aivan kuin taivaskin olisi seljennyt juotuani puoli litraa energiajuomaa.

Haalarimiehet ovat huomaamattani käyneet asvaltoimassa ikkunastani näkyvän pienen tienpätkän. Ne ovat varmaan riehuneet tuolla koko yön. Pöh. Minusta olisi ollut hauska katsella kun siellä olisi mennyt kaikenlaisia koneita ja haalarimiehet olisivat paiskineet töitä hiki hatussa. Sitäkin olisi voinut olla hauska katsella, kun ohikulkijat olisivat joutuneet keksimään vaihtoehtoisen kulkureitin. Todennäköisesti siksi työ on tehtykin yöllä, koska muuten tyhmät jalankulkijat olisivat kävelleet suoraan asvalttikoneeseen. Tämä on silti huutava vääryys, kerrankin jotain kiinnostavaa olisi tapahtunut ikkunan alla, ja nyt se tapahtui ihan väärään aikaan.

Mahani ei jostain syystä tuntunut pitävän lounaasta. En mielestäni syönyt mitään erityistä, mutta kuitenkin maha on pitänyt hirveää mekkalaa lounaasta lähtien. Pakottavaa vessahätää ei sentään onneksi ole vielä tullut. Tuo ravintola ei taida kyllä olla minun suosikkini. Joskus aiemminkin siellä syömäni annos oli jotenkin epäilyttävän oloinen. Jos olisin järkevä, niin tekisin omat eväät töihin. Siinä säästyisi rahaa ja tietäisin ainakin varmasti mitä syön. Eivätkä minun omat kokkaukset ole minusta edes pahan makuisia. Ainoa syy miksi en tee näin, on se että haluan päästä pois työpaikalta edes joksikin aikaa. Sitä paitsi lounaalla tulee puhuttuakin ihmisten kanssa, mitä ei nykyisin töissä muuten juuri tapahdu, koska istuskelen itsekseni täällä huoneessa päivästä toiseen.

Taitaa olla jonkun koulun valmistujaispäivä. Läheisellä terassilla on laumoittain nuoria ihmisiä hienosti pukeutuneena. Siis pojilla on oikein puvut päällä ja tytötkin ovat tainneet kaivella jotain juhlavampaa yllensä. Valkolakkeja ei näy, taitavat olla jotain ammattikoululaisia sitten. Minä en muista valmistumisestani oikeastaan mitään. Joko juhlin tosi rankasti, tai sitten en juhlinut ollenkaan. No enpä minä muista paljon mistään muutenkaan mitään.

Onko alitajuntani täynnä kamaluuksia?

Väsyttää niin paljon, että on aivan epätodellinen olo. Olen varmaankin vielä puoliksi unessa. Juuri tämän päivän lehdestä luin, että uuden oppiminen ja kaikenlaiset oivaltamista vaativat tehtävät ovat paljon vaikeampia, kun on nukkunut liian vähän. Siltä kyllä tosiaan tuntuu. Pelkästään kirjoittaessani tätä tekstiä ajasta on puolet mennyt kirjoitusvirheiden korjaamiseen. Sormet menevät ihan vääriin paikkoihin. Mistä voi päätellä, että väsyneenä hienomotoriikkakaan ei toimi kunnolla. Voisinpa mennä takaisin kotiin nukkumaan. Tai ihan mihin vain. Pitäisiköhän mennä testaamaan lepohuoneen sohvaa?

Yhden pihalla olevan auton varashälyytin on lauennut. En kuule tänne huutaako siellä joku sireeni (varsinkin kun kuuntelen juuri kuullokkeilla musiikkia), mutta valot ainakin vilkkuvat villisti. Jos omistaja antaa sen tuossa elämöidä koko päivän, niin eiköhän siitä akku lopu ennemmin tai myöhemmin. Mikä on auton omistajalle ihan oikein. Olisi parkkeerannut autonsa oikealle parkkipaikalle, eikä keskelle pihaa, niin kukaan ei olisi töninyt sitä.

Univajeestani huolimatta opin tänään jotain uutta. Kyllästyin kopioimaan serverin käynnistyksen yhteydessä käsin yhtä tiedostoa hakemistosta toiseen. Tiesin, että käynnistyskriptin saisi kyllä kopioimaan tuonkin tiedoston automaattisesti oikeaan paikkaan, mutta minulla ei ollut kyllä aavistustakaan miten se tapahtuisi. Ymmärtämykseni serverin käynnistysskripteistä on lievästi sanottuna puutteellista. No, päätin kuitenkin rohkeasti tutkailla niitä skriptejä, jos saisin niistä jotain tolkkua ja onnistuinkin löytämään oikean kohdan melkein heti. Kokeilin tuurilla lisätä skriptiin yhden rivin, ja hämmästyksekseni muokkaukseni jopa toimi. Osaisin ehkä tehdä vastaavanlaisen muokkauksen joskus toistekin, mutta voi olla, että univajeen takia aivoni eivät suostu ottamaan vastaan tätä hyödyllistä tietoa. Huomenna en varmaankaan muista koko jutusta enää mitään.

Otin varaslähdön tulevaan palkkapäivään ja kävin ruokatunnilla törsäilemässä velaksi. Ostin kirjan, joka kertoo nörteistä. Todennäköisesti heilläkin on tylsää. Yritän ehkä lohduttaa itseäni ajatuksella, että en ole ajatuksineni yksin. Tai ehkä etsin kirjasta vastauksia siihen, miten voisin tehdä töitä niin, että ei olisi niin tappavan tylsää. Oikeastaan on aika omituista, että arvuuttelen itseltäni omien tekojeni motiiveita. Luulen varmaankin, että olen alitajuisesti jotenkin viisaampi kuin tietoisesti, mikä ei kuulosta kyllä kovin todennäköiseltä. Tietysti on mahdollista, että alitajunnassani tiedän vastaukset kaikenlaisiin mieltäni askarruttaviin kysymyksiin, mutta vastaukset ovat niin kamalia, että haluan tietoisesti unohtaa ne. Toivottavasti asia ei ole näin.

Olen urautuvainen

Pihalla ajelee pienellä tien pätkällä katujyrä. Kappas vaan. Haalarimiehet aikovat varmaankin asvaltoida tuon pätkän. Joskus nuorena pääsin kesätöissä ajelemaan katujyrää. Se oli aika leppoisaa ja hauskaa hommaa. Sitä olisin mieluusti tehnyt pitempäänkin. Joku nuori mies tuli yhden talon parvekkeelle tupakalle ja tuijottelee myös jyrää. Tuo on kyllä niin hieno jyrä, että kyllä sitä kelpaakin tuijotella. No nyt parvekkeelle tuli lisää ihmisiä katselmaan jyrää ja ensimmäinen tyyppi lähti pois. Tuolla rakennuksessa olijoillakin taitaa olla aika tylsää. Vaikka kyllähän tuo jyrä tosi kiinnostava on.

Serverin käynnistely jatkuu uudessakin projektissa. Tämä serveri on vähän erilainen, mutta kyllä tämänkin käynnistys tuntuu kestävän ikuisuuden. Ja samantapaisia tyhjänpäiväisiä löpinöitä tässäkin vilisee ruudulla. Itse asiassa tässä projektissa joku on nähnyt vaivaa ja tehnyt käynnistystekstien sekaan ikään kuin välietappi-ilmoituksia. Aina välillä ruudulle ilmestyy ascii-merkeillä taiteiltu isohko plakaatti, joka kertoo uuden osion käynnistyksen alkamisesta. Kai tämä on edistystä verrattuna entiseen? Ehkä seuraavassa vaiheessa ascii-merkit vaihtuvat hienommaksi grafiikaksi ja sitten höpönlöpö ilmoitukset vaihtuvat joksikin tarinaksi. Ehkä ennemmin tai myöhemmin voin katsella jotain hauskoja animaatioita serverin käynnistyksen ajan?

Viimepäivinä on taas tullut vatvottua XML:ää niin paljon edestakaisin, että alan jo ajatella kaiken xml-muotoisena.
<ajatus>
    <kysymys aihe="Ajattelenkohan liikaa XML:ää?" />
</ajatus>

Aivoni selkeästi jäävät helposti samoille urille. Kun toistan jotain tiettyä kaavaa tarpeeksi kauan, alan toistaa sitä jo yhteyksissä, joihin se ei sovi ollenkaan. Haen varmaankin alitajuisesti toistosta turvallisuuden tunnetta. Yritän uskotella itselleni, että mikään ei ikinä muutu. Ja sitten kun jokin kuitenkin muuttuu, pidän muuttunutta tilannetta lopullisena. Minulta puuttuu rohkeasti eteenpäin katsomisen taito. Jotkut ihmiset näkevät aina tulevaisuudessa jotain uutta ja hienoa ja odottamisen arvoista. Minä en näe kai oikein mitään. Kaikki vain jatkuu jatkumistaan loputtomiin. Olisin varmaankin maailman huonoin konsultti.

Tai näenhän minäkin tulevaisuudessa jotain odottamisen arvoista:
<tulevaisuuden-suunnitelma>
     <visio toiminta="Hae kahvia" milloin="5 minuuttia" />
     <visio toiminta="Juo kahvia" milloin="10 minuuttia" />
     <visio toiminta="Lähde kotiin" milloin="5 tuntia" />
</tulevaisuuden-suunnitelma>

Miksi tuote-esittelyssä pitää imuroida?

Tämän huoneen ilmastointilaite on päättänyt yksin hoitaa koko maapallon ilmaston lämpenemisongelmat. Täytyy varmaankin tuoda tänne töihin jotain talvivaatteita, etten saa paleltumisvammoja. Sormet ovat aivan kohmeessa. Minun on pakko kirjoittaa koko ajan jotain, etteivät ne jäädy kiinni näppäimistöön.

Tänään on ollut taas sellainen päivä, että ei ole tarvinnut liikoja notkua oman tietokoneen äärellä. Olen ollut tuote-esittelyssä ja ryhmäpalaverissa, sekä lisäksi spekuloinut erilaisia asioita muiden työpisteillä. Tuote-esittely pidettiin puhelinpalaverina ja tietokoneen etäkäyttöohjelmalla kuvaa välittäen. Sepäs olikin hieno yhdistelmä. Koko esityksen ajan kuulosti siltä kuin joku olisi käyttänyt pölynimuria puhelimen vieressä ja lisäksi tietokoneen ruutu päivittyi niin hitaasti, että esittelijä ehti vaihtaa jo aihetta, kun ruudulla viimein näkyi mistä oli puhe. Kaiken huipuksi lupauduin idiottina tekemään muistiinpanoja esityksestä, joten en voinut edes nukkua. Nyt pitäisi vielä kirjoittaa nuo mun sekavat merkinnät johonkin järkevämpään muotoonkin. Aarggh!

Ryhmäpalaverissa sentään saatoin laittaa turvallisesti aivot talviunimoodiin. Ja ne jäivät siihen moodiin muiden työpisteillä norkoillessanikin, vaikka ei ollut kyllä oikeastaan tarkoitus. Pari kertaa joku kysyi, että "onko sulla kaikki ihan kunnossa" kun vajosin vähän turhan syvälle koomaan ja tuijotin lasittunein silmin jotain kaukaista pistettä. Sopersin siihen sitten jotain, että "ai juu, mietin juuri asiaa, kyllä se varmaan näin on. Tuli nukuttua vähän huonosti, ja täytyykin tästä mennä tuonne siivouskomeroon." Olin selkeästi juonut aivan liian vähän kahvia ja energiajuomia.

Tyypillinen keskustelu maantaiaamuna:
- Päläpäläpälä XML päläpäläpälä SESSIO päläpälä KUTSU päläpälä PYYNTÖ päläpälä PALAUTTAA päläpäläpälä TARKISTETAAN päläpäläpälä XML päläpäläpälä PYYNTÖ päläpälä ID päläpälä KÄÄNNÖS päläpälä LUETAAN päläpäläpälä VIITE päläpäläpälä TUNNISTE päläpäläpälä KÄYTTÄJÄ päläpälä KUTSU päläpälä PYYNTÖ päläpälä VARMISTAA päläpäläpälä TALLENNETAAN päläpäläpälä XML päläpäläpälä SESSIO päläpälä KUTSU päläpälä ID päläpälä PALAUTTAA päläpäläpälä TARKISTUS päläpäläpälä.
- Juu.
- Päläpäläpälä XML päläpäläpälä SESSIO päläpälä KUTSU päläpälä PYYNTÖ päläpälä PALAUTTAA päläpäläpälä TARKISTETAAN päläpäläpälä TUNNISTE päläpäläpälä PYYNTÖ päläpälä ID päläpälä KÄÄNNÖS päläpälä LUETAAN päläpäläpälä VIITE päläpäläpälä XML päläpäläpälä KÄYTTÄJÄ päläpälä KUTSU päläpälä PYYNTÖ päläpälä VARMISTAA päläpäläpälä TALLENNETAAN päläpäläpälä XML päläpäläpälä SESSIO päläpälä KUTSU päläpälä ID päläpälä PALAUTTAA päläpäläpälä TARKISTUS päläpäläpälä.
- Näin se varmaan menee.
- Päläpäläpälä XML päläpäläpälä SESSIO päläpälä KUTSU päläpälä PYYNTÖ päläpälä PALAUTTAA päläpäläpälä TARKISTETAAN päläpäläpälä XML päläpäläpälä PYYNTÖ päläpälä. Noniin, eiköhän aleta hommiin?
- Ai, öö... Juu aletaan vaan.

Urheilu on murhaa

Olen tällä hetkellä niin haluttua työvoimaa, että en ilmeisesti oikein ehdi tehdä mitään projektia kunnolla loppuun, kun minun jo pitää aloittaa seuraavaa. Tämä on kuullema jo tiedostettu, ja nyt yritetään saada muitakin ihmisiä tekemään niitä hommia, mitä minä teen. En tiedä pitäisikö olla iloinen vai ei. Nyt voisi kyllä olla juurikin oikea aika ottaa palkka puheeksi. Jos nyt alkaisin kiukutella ja vilauttaa mahdollisuutta, että lähtisinkin johonkin muualle töihin, voisi pomoilla olla aika jännät paikat selitellä asiakkaalle miksi työt eivät valmistu ajallaan. Tai no joo, kyllä ne jostain kiven alta löytävät varmasti jonkun tekemään samoja hommia. Ei näissä minun jutuissa nyt kuitenkaan mistään ruudin keksimisestä ole kyse.

Jalkoja särkee. Olin idiootti vapaa-ajallani ja kävin liian innokkaasti lenkillä, vaikka jalat olivat ennestäänkin kipeät. Urheilu vie minulta hengen tai ainakin terveyden. Sitten kun olen saavuttanut täydellisen romuttumisen tilan, voisin alkaa pitää t-paitaa, jossa lukee "Urheilu on murhaa". Sitten selittäisin jossain urheilukentän laidalla kirkassilmäisille urheilijanuorukaisille että "Ei kannata urheilla, katsokaa nyt minua, minä urheilin ja tällainen minusta tuli. Ei kannata mennä töihinkään, minä olin vuosia töissä ja tällainen minusta tuli. Ryhtykää elämäntaparokkareiksi tai vapaiksi taiteilijoiksi, niin elätte pidempään onnellisempina."

Ostin perjantain kunniaksi kaksi karkkipussia. Olin hirviö ja söin jo toisen niistä. Nyt on kumma olo ja maha mökeltää jotain vastalauseen tapaista. Voi tietty olla, että ennen karkkeja syömäni intialainen ruokakaan ei olisi ollut ruoansulatusjärjestelmäni ykkösvalinta. Mutta minä en välitä vatsani kitinöistä. Huonosti öljytty ovi kitisee. Öljyän vatsaani muutamalla litralla limsaa ja kahvia.

Yksi projektipäällikkö oli tullut isäksi. Mies aikoo olla ensi viikon isyyslomalla kotona, mutta sanoi kuullema silti olevansa tavoitettavissa työasioissa. Isyys vei ilmeisesti miesparalta järjen. Minä en ainakaan menisi ikinä sanomaan tuollaista, että olen tavoitettavissa lomallani työasioissa. Työpaikalla voin olla tavoitettavissa loma-asioissa, mutta en missään tapauksessa toisin päin. Kylmät väreet ravisuttavat selkärankaani kun ajattelenkin, että olisin lomalla ja puhuisin puhelimessa työasioista. Brr.

No nyt hermostuin tuosta työasioiden ja loman sotkemisesta niin, että avasin ajatuksissani toisenkin karkkipussin ja aloin syödä sitäkin. Kohta oksennan.

Verinen iltapäivä

Pääsen kai eroon vanhasta kauhuprojektista. Uusi projekti on kuullema tärkeämpi, ja sitä ei kuullema voi tehdä kukaan muu kuin minä. Hah. Tunnenpa itseni tarpeelliseksi ja ainutlaatuiseksi. Kukaan muu kuin minä koko firmassa ei kestä tuota typerää kehitysympäristöä. Tai sitten kaikki jotka sitä kestävät ovat joutuneet, tai päässeet, johonkin muualle. Ehkä sairaalahoitoon, työttömyyskorvausta nauttimaan tai johonkin työpaikkaan missä maksetaan jotain järkeviä palkkojakin. Mistä herää taas kysymys, että olenkohan minä ihan oikeassa paikassa tekemässä ihan oikeita asioita? Todennäköisesti en, mutta olen huomattavan aikaansaamaton ihminen tällaisissa asioissa, enkä todennäköisesti lähde täältä mihinkään ennenkuin on aivan pakko.

Selkääni kutitti äsken ja minun oli pakko raapia sitä. Epähuomiossa onnistuin kuitenkin raapaisemaan auki jonkun vanhan haavan josta alkoi roiskua verta ympäriinsä. Se oli kaameaa! Hoipertelin vessaan yltäpäältä veressä ja valuin verta ympäriinsä kuin pistetty sika. Wc:ssä verentulo onneksi lakkasi kuin taikaiskusta. Peseydyin ja keräsin itseni kasaan. Sitten palasin takaisin työpöytäni ääreen, ja nyt yritän käyttäytyä niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Näen tästä varmaankin painajaisia kuukausia eteenpäin. Ehkä koko loppuikäni herään öisin ja luulen olevani yltäpäältä veren peitossa, vaikka olenkin vain hikoillut, tai kissa on oksentanut päälleni.

En ymmärrä miksi tiedon siirrossa kaikki yksinkertaiset asiat pitää useimmiten kääriä johonkin pakettiin, jossa on miljoona pientä tietokenttää, joita ei varsinaisesti tarvita, mutta ne on laitettu sinne varmuuden vuoksi. Monesti lopputuloksena on, että tietopaketissa on enemmän tuollaista epäolennaista tietoa, kuin varsinaista tarvittavaa tietoa. Kun turhaa tietoa on paljon, jää olennaisestakin tiedosta helposti jotain käsittelemättä, koska se hautautuu kaiken roskan alle. En minä ainakaan jaksa tutkailla ja miettiä sadan tietokentän tarpeellisuutta ja hyödyllisyyttä, jos tiedän että niistä 98% on turhia.

Ohitse kulki juna, jossa oli paljon säiliövaunuja. Niissä säiliöissä oli varmaankin jotain vaarallisia myrkkyjä ja räjähtäviä kaasuja. Jos samaan aikaan samalla raiteella vastaan olisi tullut toinen juna, ja junat olisivat törmänneet tuossa, niin siitä olisi seurannut katastrofi. Kaasusäiliövaunut olisivat räjähtäneet ja räjäyttäneet myrkkysäiliötkin, ja valtaisa räjähdyspilvi olisi kuljettanut myrkkyjä paineaallon mukana kaikkialle. Ensin paineaalto olisi murskannut tästä rakennuksesta ikkunat, heittänyt kaikki työntekijät ja kalusteet huoneiden kauimmaiseen nurkkaan, seinät olisivat kaatuneet kuin korttitalosta, ja joka paikkaan olisi levinnyt syövyttäviä myrkkykaasuja. Siinä sitten olisimme viruneet jokainen luu murskana, happo syövyttäen ihoa ja myrkkykaasut keuhkoja polttaen. Minun pitäisi todellakin saada vaarallisen työn lisää. Meidän kaikki pitäisi.

Mutasumua

Jälleen uusi kehitysympäristö on juurtunut koneelleni. Tähänkin kehitysympäristöön piti taas asennella vaikka mitä pieniä ja isoja palikoita sekä päivittää vanhoja. Aikamoinen taistelu oli saada jotain tapahtumaan. Kehitysympäristön toimintaan manaamiseen liittyi mm. samojen tiedostojen latailua moneen kertaan versionhallinnasta, hakemistojen uudelleen nimeämisiä, mystisten rastien päälle laittamista ja pois päältä ottamista, samojen käskyjen antamista useaan kertaan, kiroilua, epäuskoista kuivaa naureskelua, hampaiden kiristelyä, periksi antamista ja lopuksi täydellistä ällistymistä kun kehitysympäristö yllättäen käynnistyikin. Vaikka oikeastaan prosessi ei ole päättynyt vieläkään. Yritän edelleen asentaa yhtä apuohjelmaa, mutta päätin tehdä tässä välissä jotain tuottavaakin. Tai no. Tehdä jotain muuta kuitenkin.

Voisikohan käsipapereista tehdä jotain hyödyllistä tai kivan näköistä? Jos hommaisin jostain pari jätesäkkiä ja teippiä, niin voisin ehkä runtata papereita palloiksi, laittaa ne pusseihin ja teipata pussit yhteen itseni näköiseksi nukeksi. Vaatteet sille pitäisi tietty pukea ensin. Niin rämettyneen näköinen en sentään vielä ole, että minua ja kasaa jätesäkkejä ei erottaisi toisistaan ensi vilkaisulla. Hmm. Minulla on ilmeisesti vielä jotain tavoiteltavaa täällä. Sitten kun minua ja kasaa jätesäkkejä ei erota toisestaan, olen valmis. Johonkin.

Minun pitäisi tehdä kovasti kahta projektia yhtä aikaa ja molemmilla olisi tietysti vielä kova kiire. Jees! Ratkaisuni ongelmaan on tietysti tehdä kaikkea ihan muuta, tai ainakin jotain täysin epäolennaista. Aika vain tuntuu nyt juuri oikealta päivittää kaikki ohjelmat. Ja kun ohjelmapäivitysten lataus kestää kuitenkin niin kauan, niin sillä aikaa voin haahuilla käytävillä, kaivella nenääni ja touhuta muita tylsyyteen sopivia sijaistoimintoja.

Täällä alkaa pikku hiljaa näyttää siltä, että toimisto ei olekaan enää uuttuuttaan kimalteleva kiiltokuva. Työpöydälleni on alkanut kasautua paperi- ja kirjaröykkiöitä ja muuta epämääräistä. Pitää varmaan pian siivota. Pölypalloja ei sentään näy vielä missään.

Tänään on ollut niin tylsää, että se suorastaan häiritsee työntekoa. Heti kun yritänkin alkaa koodaamaan jotain, niin tuntuu kuin mutainen pilvi täyttäisi aivoni. Kaikki tuntuu vain niin tylsältä ja merkityksettömältä, että en pysty keskittämään ajatuksiani sen vertaa, että todella tarttuisin johonkin pieneenkään yksityiskohtaan ja yrittäisin saada sitä työstettyä eteenpäin. Juonpa pari litraa kahvia. Jospa se hälventäisi tietoisuuden mutasumua.

Muutosten tuulet puhaltavat taas

Tänään kaikki on toisin kuin viimeksi. Minulla on pöydällä nyt kaksi monitoria sekä yksi kannettava tietokone. Voi tätä kerta vilkaisulla näkyvää informaation määrä. Ihan täysin putkeen monitorin lisääminen ei mennyt, sillä minulle hankittu näytönohjain ei sopinutkaan koneeseeni ja sain tilalle jonkun laatikon pohjalle jääneen muinaisjäänteen. Tuo typerä näytönohjain ei suostu näyttämään molempia näyttöjä siinä resoluutiossa kuin haluaisin, ja nyt tuon toisen ruudun tekstit näyttävät vähän omituisilta, koska se ei ole suositusresoluutiossa. Pöh. No kyllä siltä pystyy vielä lukemaan, vaikka teksti näyttääkin rumalta.

Töidenkin suhteen tunnelin päässä näkyy valoa. Tai jotain omituista sumua ainakin. Seuraava projektini lähti virallisesti käyntiin: Joku jossain sanoi kyllä, ja nyt sitten mennään. Pitäisi vain vielä keksiä miten pääsisin irtautumaan vanhasta kauhuprojektista. Pitäisiköhän minun alkaa tehdä silmittömästi virheitä? Tai sitten vain en tee siihen projektiin enää mitään, vaikka ne pistäisivätkin minulle hommia. Eivätköhän ne siihen jonkun löydä tilalle. Täytyy vielä miettiä asiaa. Pitäisi joka tapauksessa alkaa perehtymään uuden projektin asioihinkin. Ehkä olen kypsä aikuinen, ja keskustelen asiasta jonkun kanssa. Pyh. Ihan tylsä vaihtoehto.

Aloin pelata hölmöä nettipeliä, jossa rakennellaan kylää ja mahdollisesti soditaankin toisia kyliä vastaan. Pelin luonne on sellainen, että se ei vie paljoakaan aikaa, mutta minun pitää vähän väliä käydä tuijottelemassa peliä, josko voisin tehdä siellä jotain. Pahasti pelkään, että peli alkaa ennemmin tai myöhemmin tuntua raivostuttavalta velvollisuudelta. Ikäänkuin yksi työtehtävä lisää. Pelissä ei tunnu oikeastaan edes tapahtuvan mitään erityistä. Luvut vähän vaihtuvat ja aika kulkee. Pakko sitä silti on vilkuilla ainakin kerran tunnissa.

Läheiselle nurmikolle on ilmaantunut oikea pienimuotoinen kukkaketo. Kah. Kylläpäs täällä nyt on ihmeteltävää. Kaunista luontoa ja kaikkea. Pilvet taivaalla kyllä näyttävät aika synkiltä. Itse asiassa pelkään, että kotimatkasta voi tulla kostean puoleinen. Pitäisiköhän jäädä ylitöihin ihan sovinnolla, jos sataa? Toisaalta ei ole kyllä mitään takeita, että sade lakkaisi parissa tunnissa ja en minä täällä sentään koko iltaa aio notkua. Maksaisikohan työnantaja taksin, jos väittäisin että nestetasapainoni häiriintyy sateessa?

Bugien paratiisi

Taas olisi hirveä kiire olevinaan, mutta ei huvittaisi tehdä oikein mitään tuottavaa. Enemmän huvittaisi laittaa tietokone ja työympäristö uuteen uskoon ja opetella jotain uutta. Mutta ei se nyt käy: Kauhubugit vyöryvät päälle ja pakottavat minut kiinnittämään huomiota niihin. Mieleni tekisi vain näytellä, että en huomaa niitä, mutta ne hyppivät silmille ja huutavat niin pahasti, että minun pakko tehdä niille on jotain. Voisinpa lähettää ne johonkin kauas mellastamaan, jonkun muun riesaksi. Tai johonkin missä niistä ei olisi kenellekään haittaa. Bugien paratiisiin. Paikkaan, missä kaikki näyttää kummalliselta, eikä mikään ikinä toimi. Ehkä ne päätyvätkin sinne kun liiskaan ne.

Ruokatunti venähti vähän pitkäksi. Joka paikassa oli niin älyttömän pitkät jonot ja hidasta palvelua. Nyt minun pitää taas notkua täällä puoleen yöhön. Tekisi mieli juoda kaamesti kahvia, mutta toisaalta teoriani mukaan aika tuntuu matelevan entistäkin hitaammin, jos aivot pyörivät kofeiinin ansiosta ylikierroksilla. Kai minä vain käynnistelen serveriä entistäkin innokkaammin ja kaivelen nenääni täällä koko illan. Tänään on onneksi perjantai, joten voin kotona valvoa niin pitkään kuin huvittaa, jolloin minulle onneksi jää vähän vapaa-aikaakin. Toisaalta jos nukun koko lauantain, niin vapaapäivästä tulee tosi lyhyt. Jos nukkuisin täällä, niin minun ei tarvitsisi nukkua kotona niin paljon. Voisinkohan merkitä osan nukkumiseen menevästä ajasta etätyöksi? Onhan se tavallaan itsensä kehittämistä. Unessa saattaa tulla vaikka vastauksia johonkin ongelmaan, mihin en ole keksinyt ratkaisua hereillä ollessani. En muista kyllä sellaista koskaan tapahtuneen, mutta muistan joskus kuulleeni jostain tuollaisesta. Eikö se jo riitä perusteeksi?

Nyt on niin sairaan tylsää, eikä huvita tehdä mitään, että taidan ajankulukseni räjäyttää kehitysympäristön. Pakko se olisi joskus tehdä kuitenkin. Olen jättänyt hakematta lähes kaikki päivitykset jo viikon ajan. Nyt kun haen kaikki kerralla, voin olla lähes varma, että mikään ei sen jälkeen toimi. No niin kokeillaanpas... 5 uutta tiedostoa, 69 muuttunutta tiedostoa ja yksi konflikti. No ei kauhean paha. Olen itse asiassa vähän pettynyt. Tuonhan saa korjattua varttitunnissa. Mitähän ihmettä minä sitten tekisin? On kai pakko alkaa taas liiskaamaan niitä bugeja.

Parkkipaikka-anarkiaa

Jotkut miehet ajoivat autonsa parkkiin melkein pysäköintikieltomerkin alle. Sitten he pälyilivät ympärilleen vähän sen näköisenä, että saakos tähän parkkeerata, mutta eivät sitten huomanneet merkkiä. Tai eivät välittäneet siitä. Miehet kaivoivat auton takakontista jotain romua ja lähtivät paikalta. Koko piha on täynnä vastaavalla tavalla parkkeerattuja autoja. Ne ovat siellä ihan miten sattuu. Kaameaa! Soitan kohta nimettömän vihjeen pysäköinninvalvojille. En kestä tuota parkkipaikka-anarkiaa. Se häiritsee minun työskentelyäni. Jos nuo autot olisivat siististi siellä missä pitääkin, kaikki olisi paremmin ja koodaisinkin tehokkaammin. Valitan työsuojeluvaltuutetulle.

Tänään meillä on monta tuntia kestävä tiedotus- ja koulutustilaisuus. Toisaalta ihan mikä tahansa muutos tähän tylsyyteen on tervetullutta, toisaalta tuo tilaisuuskin on todennäköisesti äärettömän tylsä. Siellä varmaankin taas hypitään villisti aiheesta toiseen, sekoillaan monisteiden ja projektorien kanssa, ihmiset puhuvat liian hiljaa ja jotkut supisevat keskenään ihan muista asioista. Kaiken huipuksi kaikki esitykset ovat todennäköisesti Englanniksi, koska paikalla on ainakin yksi henkilö, joka osaa huonosti Suomea. Pahasti pelkään, että esitysten pitäjien englanninkielentaidoissa saattaa olla hieman toivomisen varaa, ja kun paikalla ei ole mitään äänentoistojärjestelmää, niin todennäköisesti ainakin puolet esitysten sisällöstä menee täysin ohitse. No mitäpä minä näitä vielä manailen. Ehkä siellä onkin tosi kivaa ja hauskaa. Sitten minua kaduttavat nuo tylyt ennakkoasenteeni.

Nyt kun oli eilen ja tänäänkin näitä info/koulutustilaisuuksia, niin siitä seuraa että tiedostojen siivousoperaationi venyy. Eihän tässä mitään tiedostoja ehdi väännellä ja käännellä, kun pitää kuunnella ihmisten jorinoita milloin mistäkin aiheesta. Sitä paitsi sain tänään uuden näytönohjaimen ja toisen monitorin. Nekin pitäisi asentaa ja ihmetellä niiden potentiaalisia mahdollisuuksia. Ei tässä nyt kertakaikkiaan ehdi mitään typeriä tiedostojen nimiä ja linkityksiä vaihdella. Kovin montaa ainakaan.

Ihan kuin ulkona liikkuisi nykyään enemmän ihmisiä. Ovatkohan kaikenmaailman vanhukset ja työttömät heränneet talviunesta? Vai lintsailevatko ihmiset töistä enemmän kauniilla säällä? Minustakin olisi kyllä hauskempaa käpsytellä tuolla auringonpaisteessa, kuin kökkiä tässä monitorin äärellä tai haahuilla pimeillä käytävillä. Tai kuunnella turhanpäiväisiä jorinoita hämärässä salissa.

Miksi rakennusmiehillä on oma hissi?

Tänään tehtäväkseni kolahti viidenkymmenen tiedoston uudelleen nimeäminen ja linkitysten korjaaminen. Todella puuduttavaa hommaa. Toisaalta työ on äärettömän yksinkertaista ja selkeää, mutta toisaalta niin käsittämättömän tylsää ja toistavaa, että on pakko koko ajan keskittyä täysin siihen mitä tekee. Joka hakemiston tiedostoille pitää tehdä periaatteessa neljä operaatiota, mutta jokainen niistä on niistä on niin mekaaninen operaatio ja tiedostot näyttävät niin samanlaisilta, että alan vahingossa koko ajan oikomaan työvaiheita. Kaikki on pakko testata lopulta systemaattisesti, mikä on myös äärimmäisen tylsää touhua.

Yhden vastapäätä näkyvän rakennuksen seinälle on ilmestynyt jonkinlainen rakennustyömaahissi. Ilmeisesti siellä tehdään jotain isompaa remonttia. Taitavat kuljettaa tuolla yläkertaan jotain isompia työkoneita tai jotain. Tietty on mahdollista myös, että rakennuksessa muissa kerroksissa työskentelee jotain hienosti pukeutuneita ylempiä toimihenkilöitä, joita ärsyttää kun työmiehet kulkevat likaisissa vaatteissa samalla hissillä heidän kanssaan, ja he ovat siksi vaatineet työmiehiä hankkimaan oman hissin. No olipas ennakkoasenteellista minulta. Ihan hyvin tilanne voi olla niinkin, että työmiehiä ärsyttivät muissa kerroksissa työskentelevät ihmiset, ja he halusivat itse itselleen oman hissin.

Huh, olipas lähellä ettei jäänyt koko päivän blogimerkintä tekemättä (mikä korvaamaton menetys se olisikaan ollut!): Unohdin aivan, että minulla oli tänään yksi tuote-esittelytilaisuus, johon sain luvan osallistua. Se kestikin sitten puoli päivää. Pari äijää sohi hiirellä valkokankaalle heijastetulla ruudulla ja ylisti tuotteitaan "oho", "no mikäs nyt" ja "yritetäänpäs uudestaan" -mutinoiden välissä. Onneksi siellä tarjottiin kahvia väliajalla, muuten olisin nukahtanut. Periaatteessa tuotteet olivat kyllä kiinnostavia, mutta ei niitä meidän firmaamme tule kuitenkaan kun vasta kuoltuamme. Sittenkin vain jos olemme olleet oikein kilttejä ja tuottavia.

25 Pizza Margeritaa, kiitos

Tämä päivä alkoikin positiivisesti: Lähimmästä limsa-automaatista oli vaihdettu jokin hirviölitku punaiseen Ed-energiajuomaan. Kyllä nyt kelpaa! Harmi, ettei se ollut vielä light-versiota, mutta kyllä tälläkin saa pään pörisemään ihan mukavasti. B12-vitamiinin tarvekin tulee varmasti tyydytetyksi, koska yhdessä pullollisessa limsaa on kymmenenkertainen määrä B12:n päivittäisestä saantisuosituksesta.

Ihmiset kaivelevat jostain kiven alta kaikenmaailman ihmenettiselaimia, ja valittavat sitten minulle jos ne eivät osaa näyttää oikein meidän hienoa sovellusta. Ihan niinkuin se minua kiinnostaisi.
- Mulla on tää Fytymz-selaimen 0.0032alpha versio käytössä ja tällä tää sovellus ei kyllä toimi yhtään. Kirjoitan osoitteen riville ja mitään ei tapahdu.
- No näkyvätkös muut www-sivut sillä selaimella sitten normaalisti?
- No ei tällä kyllä mikään muukaan webbisivu, eikä sovellus, mutta ei mun tällä tarttis käyttääkään kun vaan tota yhtä sovellusta.
- Voisitko kenties harkita jonkun toisen www-selaimen käyttämistä?
- No emmä oikein viittis, kun mulla on niin hidas nettiyhteys. Ne muut selaimet on niin älyttömän isoja ja raskaita. Tää oli tosi pieni meinaan. Tää oli vaan 40 kilotavua. Yks mun kaveri on sen ite koodannut. Tässä voi avata vaikka sata ikkunaa ihan hyvin ja silti kaikki pelit pyörii taustalla ihan hyvin.
- Tarvitseeko sinun välttämättä pyörittää niitä pelejä taustalla yhtäaikaa? Eikös kaikissa käyttöjärjestelmissä tule mukana nykyään jokin www-selain? Jos käyttäisit vaikka sitä?
- No mut kun pelit on niin kivoja... No kai mä voin kattoo olisko tässä koneella joku toinen selain.
Nettiselaimen valinta on totaalisen väärä paikka osoittaa individualismia. Käyttäkää ihan tavallisia selaimia, jos haluatte nähdä toimivia webbisivuja ja -sovelluksia! Tietty jos saatte nautintoa räjähtäneiden leiskojen katselemisesta, niin kannattaa toki koodata oma webbiselain, joka ei näytä mitään oikein. Turha kyllä toivoa sitten, että minä liikauttaisin eväänikään sen eteen, että joku voisi käyttää meidän koodaamaa sovellusta itse koodaamallaan selaimella. Jos kerran koodasit oman selaimen, niin koodaa samaan menoon oma sovelluskin.

Tein päivän urotyön ja hain lounasseteleitä. Kyllä nyt taas kelpaa syödä. Jos käyttäisin koko kuukauden lounassetelit kerralla, saisin varmaan aika paljon ruokaa. Saisikohan sillä jotain paljousalennusta? Jos marssisin lähimpään pizzeriaan, löisin lounarit tiskiin ja sanoisin "Pizza Margeritoja koko rahalla. Otan ne mukaan." Kyllä sillä varmasti ainakin 25 pizzaa irtoaisi. Voisin tunkea jääkaapin niitä täyteen ja taitaa tuolla olla joku pakastinkin. Eipähän tarvitsisi lounasaikaan miettiä, että mitäs tänään söisin. Työkaverit voisivat kyllä alkukuusta valittaa kun kaikki paikat ovat täynnä minun pizzojani. Mutta minkäs ne sille tekisivät? Vain nopeat elävät! Olisivat tunkeneet ruokansa kaappiin silloin kun siellä vielä oli tilaa. Ja mistäs ne edes tietäisivät, että ne kaikki ovat minun? Voisi olla ihan hyvin mahdollista, että 25 eri ihmistä kävisi sattumalta ostamassa samana päivänä samanlaisen pizzan, ja laittaisivat ne jääkaappiin/pakastimeen.

Bugit - uskolliset seuralaiseni

Hoksasin tuossa jokin aika sitten, että olen notkunut täällä töissä jo yli kaksi vuotta. Vaikea käsittää. Kyllä se aika vain kuluu, vaikka madellenkin. Kahdessa vuodessa ehtisi tapahtua jossain muualla vaikka mitä, mutta täällä ei ole kahdessa vuodessa tapahtunut oikeastaan mitään merkittävää. No, joku asiakas on vaihtunut, toimisto on muuttanut, joku työskentelee jossain muualla ja tämmöistä normaalia. Jos olisin luonut viimeiset kaksi vuotta poliittista uraa, voisin olla ehkä nyt EU:n keisari. Se olisi varmaankin paljon mielenkiintoisempi homma kuin tämä, ja siitä saisi varmasti paljon parempaa palkkaakin.

Katastrofiprojekti on muuntautunut bugijahdiksi. Bugeja kyllä tosiaan riittää. Näin alkuun niiden "korjaus" onkin aika helppoa, koska riittää kun summamutikassa johonkin kätensä mätkäisee, niin lauma bugeja on liiskassa oitis. Niitä on yksinkertaisesti kaikkialla. Riehumalla ja huitomalla ympäriinsä bugeja liiskaantuu laumoittain, mutta ei se paljon lohduta, koska niitä on niin järjettömästi. Olo on kuin yrittäisin tyhjentää järveä kantamalla vettä muovisangolla sadevesiviemäriin. Onhan se toisaalta kiva, kun selkeästi jotain tapahtuu, mutta toisaalta aika merkityksettömältä tämä touhu tällä hetkellä tuntuu. Pitäisi vain räjäyttää kaikki ja aloittaa alusta.

Terasseille on taas kerääntynyt hajanaisia ihmislaumoja. Mikäs siinä, aurinko paistaa, ja jos joku onnellinen on onnistunut livahtamaan töistä tai mistä lie, niin kyllähän sitä sitten kelpaa terassilla fiilistellä. Minun sen sijaan pitäisi kökkiä täällä vielä tuntitolkulla. Hohhoijaa. Bugit pitävät onneksi seuraa minulle. Ne eivät ole lähdössä mihinkään. Ikinä. Ne eivät hylkää minua, vaikka kuinka kohtelisin niitä kaltoin.

Visio lännenelokuvasta

Synkät pilvet peittävät taas taivaan. Mielikin on aika matalana. Kauhuprojekti vain jatkuu ja jatkuu, eikä loppua näy. Tekemättömiä töitä olisi aivan liikaa, bugeista puhumattakaan. Ei huvita tehdä mitään, mutta pakko kai sitä on pakko jotain touhuta, että tästäkin hirveydestä pääsisi joskus eroon. Rasittavaa pään seinään hakkaamista taas tämäkin projekti. Täytyy varoa vain, ettei tämä pääse lipsahtamaan tavallisesta tylsyydestä ärsyttävyyden puolelle.

Juna lähti juuri ratapihalta ja jätti ratapihan täysin tyhjäksi. Yksi ihminen seisoskelee tuolla kauempana radan varressa. Jostain syystä autiosta ratapihasta tulee minulla mieleen jokin vanha lännenelokuva. Tuo yksinäinen tyyppi on kuin palkkionmetsästäjä, joka odottelee rosvojoukon saapumista ratapihan toiseen päähän. Sitten he mulkoilevat hetken toisiaan ja alkavat tavoitella revolvereitaan. Palkkionmetsästäjä tietysti ampuu rumat rosvot vakaalla kädellään salaman nopeudella. Jostain nurkan takaa ilmestyy haudankaivaja mittailemaan raatoja ja joku pikkupoika tulee pällistelemään palkkionmetsästäjää, joka sytyttää tupakkaa täysin välinpitämättömän näköisenä. Taustalla soi melankolinen huuliharppuesitys.

Ilma monitorin yllä väreilee taas, tai sitten taas kärsin aistiharhoista. Joka tapauksessa talon katto, jota tuijottelen monitorin reunan yli, näyttää aaltoilevan. Eilen illalla televisiosta tuli joku dokumentintapainen hallusinogenisistä huumeista. Huumeiden käyttäjien kuvaukset olotiloistaan kuulostivat paikoitellen pelottavan samankaltaisilta kuin kokemukseni täällä töissä äärimmäisen tylsistyneenä. Elimistöni varmaankin erittää aivoihini jotain huumetta, jotta se kestäisi sietämättömän tylsyyden. Usein tuntuu kuin havannoisin ympäristöni täällä korostuneen voimakkaasti, näen olemattomia ja pystyn kokemaan empatiaa jopa teollisuusrobotteja kohtaan. Pitäisi kai olla iloinen: Käsittääkseni jotkut ihmiset maksavat huumeista huomattavia rahasummia päästäkseen tähän samaan olotilaan. Ja minulle jopa maksetaan tästä!

Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista ja koodaaja ppjky:stä

Pöydälleni änkeytyi jostain toinenkin tietokone. Ihan kuin yhdestäkin ei olisi jo ollut tarpeeksi riesaa. Siinä se nyt vain möllöttää. Tuo on kyllä vain tuommoinen vähäpätöinen kannettava tietotokone, voin oikeastaan aika helposti jättää sen huomioimatta. "Testaa minulla juttuja!" Se kitisee, mutta olen tyly mies, enkä välitä siitä mitään. Opetelkoot ensin talon tavoille. Minä ja Iso Tietokone olemme täällä ne jotka määräävät, eikä tuommoinen surkea rääpäle. Myöhemmin saatan ehkä armosta hiukan testata sillä jotain, jotta sen itsetunto ei aivan täysin romahda.

Kauhuprojekti saavuttaa taas uuden muka-päätepisteen. Huomenna ohjelmistoa pitäisi esitellä asiakkaalle, mutta ainakin minun osaltani tiedän, että tässä riittää töitä ainakin viikoksi eteenpäin. Pitäisi tehdä yhtä aikaa yhtä toistakin projektia, mutta tuntuu siltä, että energia ei kertakaikkiaan riitä. Eivätkä aivosolut. Olen saanut ne keskitettyä sinne osaan aivoja, joissa tähän projektiin liittyvät asiat majailevat, mutta siitä seuraa se, että muihin osiin aivoista ei jää kuin muutamia satunnaisia harhailijoita. Tänään minulta ei taitaisi onnistua edes purukumin pureskelu, vaikka en kävelisikään samaan aikaan.

Joskus minua oikein harmittaa, kun hurjassa nuoruudessani ennen töihin tuloa en tullut ikinä kokeilleeksi, että osaanko pureskella purukumia ja kävellä yhtäaikaa. Jos en olisi osannut sitä silloinkaan, niin mitä minä tässä sen taidon perään nyt voivottelen? Kaikkea ei vain voi saada. Mihinkähän nykyiseen taitooni olisin valmis vaihtamaan ppjky:hyn (Purukumin Pureskeluun Ja Kävelyyn Yhtäaikaa)? Hmm... Osaanko minä edes mitään? Käytävillä haahuilussa olen ainakin hyvä, mutta sitä taitoa en varmasti vaihtaisi ppjky:yyn. Entäs kahvinkeitto? Ei... Ei! Nenän kaivelu? Ei... Ehkä ppjky ei ole kuitenkaan niin olennainen taito. En minä edes pidä suuremmin purukumista.

Ulkona kulkee joku pikkupoika intiaanipäähine päässään ja puhaltelee saippuakuplia. Ilmeisesti vapunvietto voi jäädä päälle muillekin kuin tuurijuopoille. Jotkut raukat varmaankin paistelevat munkkeja kuukausia, eivätkä voi lopettaa uusien simasatsien valmistusta ennen syksyä. Ilmapalloja ja serpentiiniäkin voi olla vaikeaa löytää enää mistään juhannuksen jälkeen. Tai mistä minä tiedän, mitkä kanavat näillä vappuaddikteilla on. Ehkä jotkut ihmishirviöt ovat perustaneet kokonaisia liikeketjuja riistääkseen näitä ihmisraukkoja, joiden vappu ei kestä vain paria päivää.

Maagista koodia

Palelee. Tulisinpa kunnolla kipeäksi, niin voisin vain löhöillä kotona rauhassa. Nyt tuli raju deja-vu-tunne: Ihan kuin olisin toivonut jotain tällaista aiemminkin. Täällä töissä näitä deja-vu-tuntemuksia kyllä riittää. Silloinkin kun pääsen tekemään jotain sellaista mitä en ole aiemmin tehnyt, on useimmiten kyse pohjimmiltaan kuitenkin vain vanhojen juttujen variaatioista ja uusista sovelluksista. Pitäisi tietysti ottaa ilo irti niistäkin. Taitaa olla turhaa odotella, että joku päivä alienit tulisivat ja näyttäisivät meille jotain todella uusia juttuja.

Koodaavatkohan alienitkin? Luulisi että kun niillä on kaikenmaailman teknovempeleitä, niin kyllä niiden laitteiden toimintalogiikka jotenkin pitää ohjelmoida. Onkohan alienkoodaajillakin ihan yhtä tylsää? Toisaalta alienien koodaus voi pohjautua johonkin ihan toisenlaiseen metaforaan tai täysin toiseen systeemiin, mitä me emme osaa kuvitellakaan, tai minä en ainakaan osaa. Ehkä heidän "ohjelmointinsa" perustuu elollisiin komponentteihin ja niiden geneettiseen jalostamiseen? Ehkä heidän ylläpito-osastonsa todellakin ruokkii ja lääkitsee heidän laitteistoaan ja huolehtii siitä, että kaikki saavat tarpeeksi valoa ja lämpöä.

Olisi hauskaa kun osaisin oikeasti taikoa. Taikoisin ihan huvikseni ohjelmakoodin sekaan maagisia komponentteja, jotka mahdollistaisivat kaikkea täysin järjenvastaista.
- Miten ihmeessä tämä ohjelmakoodi voi toimia? Tässä tehdään nettikaupassa maksu. Ohjelmakomponenttiin syötetään tuote, asiakkaan toimitustiedot ja tuotteen hinta, mutta ei mitään mistä maksu lähtee...
- Kyllä se toimii ihan hyvin. Rahat lähtevät asiakkaan tililtä ihan oikein.
- Niin niin, mutta mistä tuo koodi saa selville asiakkaan tilinumeron, kun ei sitä syötetä missään?
- Se tulee sieltä getBankAccountista.
- Mutta kun siellä on vain jotain ihan käsittämätöntä juttua, ei edes mitenkään ohjelmakoodin näköistäkään.
- Hyvin se toimii. Älä murehdi siitä suotta.
- No niin kai sitten... Ihmettelin vaan... Se koodi näytti ihan latinalta tai joltain...

Jos ohjelmoijat osaisivat taikoa, ohjelmoijat voisivat tehdä kaikenlaista kummallista toiminnallisuuttakin ohjelmiin tähän tyyliin:
- Kirjoitin vahingossa salasanani väärin ja yhtäkkiä huomasin kämmenessäni muutamia karvoja, joita en ollut aiemmin huomannut. Hämäännyin siitä niin paljon, että kirjoitin vahingossa uudestaan salasanani väärin ja aivan kuin poskeeni olisi ilmestynyt juuri sillä hetkellä syylä. Kolmannella kerralla onneksi kirjoitin salasanan oikein.
- Olin juuri kirjoittanut käyttäjäfoorumille tuhannennen viestini, kun ovikello soi. Kun menin katsomaan, niin siellä ei ollut ketään, mutta siellä oli pizzalähetin tuoma lämmin pizza. En ollut tilannut pizzaa, mutta minun nimi ja osoite siinä lapulla oli. Ihan hyvä pizza.
- Sähköpostini levytila pääsi loppumaan ja jostain kummallisesta syystä viemärini meni samaan aikaan tukkoon, enkä saanut sitä mitenkään toimimaan. Huoltomieskin kävi, eikä hänkään saanut sitä korjattua. Kun sitten myöhemmin siivosin postilaatikkoni, niin viemärikin alkoi taas toimia.

Hermostuminen uhkaa

Tuntuupa tosi tyhmältä olla taas töissä. Vapun aatto ja edellisestä työpäivästäkin välissä oli vain yksi vapaapäivä. Pöh. Tulin taas normaalia aikaisemmin töihinkin, ja tietysti vastaavasti lähdenkin reilusti aikaisemmin. Ei kyllä taaskaan motivaatio ole järin korkealla. Ulkona ovat ensimmäiset teekkarit jo sammuvat ja minä täällä vain koodaan niska limassa jotain tyhjänpäiväistä sovellusta, jota tuskin saadaan edes ajoissa valmiiksi. Ja vaikka saataisiinkin, niin se menisi vain testikäyttöön.

Taas tuolla yhdellä parvekkeella on taas ihmisiä tupakalla. Tällä kertaa huppariin pukeutunut nuori mies ja joku nuori nainen. Mies käyttäytyy hyvin levottomasti, heiluu, askelehtii paikallaan, huitoo käsillään ja imee tupakkaansa hermostuneesti. Nainen vaikuttaa aika rauhalliselta. Ilmeisesti mies myös höpöttää taukoamatta ja nainen vain toteaa väliin jotain tyyliin "niin", "kyllä", "näinhän se on". No nyt he pyyhälsivät takaisin sisään. Onneksi en ollut tuolla. Melkein hermostutti pelkästään katsellakin tuommoista.

Pomo käväisi huoneessa kyselemässä, että onko hommia riittänyt. Oli ilmeisesti päässyt unohtamaan, että täällä töissä olenkaan, ja mitä ihmettä minä täällä teen. No, töitä on kyllä toistaiseksi riittänyt, vaikka pomo ei uusia hommia muistaisi minulle nakittaakaan. Siinä voisikin olla kyllä strategian ainesta, että yrittäisi olla niin näkymätön ja mieleenjäämätön, että siinä vaiheessa kun nakit alkavat viuhua, kukaan ei edes muistaisi minua. Toisaalta sitten jos tulisi työvoiman vähentäminen puheeksi, niin olisin varmaan ilmeinen valinta karsintalistan kärjessä. Mikä nyt ei välttämättä olisi täysin paha asia. Mutta palkkakeskustelutkin voisivat olla aika hataralla pohjalla, jos kukaan ei edes muistaisi minua ja mitä teen, ja se taas on huono asia.

Kauhea kiire olisi tässä koodata toiminnallisuutta kasaan ja minulta on mennyt puolipäivää taas joidenkin typerien asetusten kanssa tapellessa, että saisi taas koko kehitysympäristön toimimaan. Hermot menee. Ottaa taas niin paljon päähän, että ei oikeastaan ole edes tylsää. Täytyypä taas rauhoittua ja avata silmät. Täällä sitä ollaan ja tylsistytään. Täällä ei hermostuta. Ei täällä ole mitään, minkä takia kannattaisi hermostua. Täällä on vain tylsää.

Hurmoksellista koodamista

Plääh, täällä sitä notkutaan taas töissä, vaikka on lauantai. No, tulin sentään puolitoista tuntia myöhemmin töihin, ja ajettelin livahtaakin täältä puolitoista tuntia etuajassa, jos vähänkään alkaa siltä tuntua. Todennäköisesti alkaa. Muutama muukin typerys on raahautunut tänne tänään. Monet jopa tunteja ennen minua. Pari ihmistä ei taida saada edes ylityökorvausta. Minä sentään saan, vaikka ei sillä kyllä paljon juhlita. Olisin oikeastaan voinut vaikka maksaa saman summan, että olisin saanut olla rauhassa kotona, mutta työyhteisön painostuksesta johtuen en kehdannut jäädä kotiin.

Näen tästä yhden keikkapaikan oven, siellä taitaa esiintyä tänään joku merkittävä teini-idoli. Ulko-oven vieressä kökkii lauma teinejä sen näköisinä, että he ovat tainneet olla siinä koko yön, tai ainakin aamuvarhaisesta. Ihmisillä on mukana lämpöisiä vaatteita, termospulloja, eväitä ja muuta. Ei heitä kyllä paljon siellä ole, mutta ilmeisesti ovat sitäkin innokkaampia faneja. Heillä on kyllä varmaan paljon tylsempää ja ankeampaa kuin minulla. Tai mistäs minä tiedän. Ehkä he ovat ekstaasissa, koska vain muutaman tunnin päästä he pääsevät näkemään idolinsa. Olisikohan hienoa jos osaisin nauttia työnteosta niin paljon, että olisin aivan hurmoksessa koko ajan koodatessani? Häiritsisikö ekstaasissa oleminen työntekoa?

Tein oudon havainnon: olen tottunut serverin käynnistelyyn. Kaikkien näiden satojen ja tuhansien serverin käynnistysten jälkeen olen lopulta saavuttanut pisteen, jossa en kiinnitä koko toimenpiteeseen enää mitään huomiota. Pitäisiköhän huolestua? Käynnistys tuntuu edelleen kestävän ikuisuuden ja käynnistystekstit ovat edelleen yhtä tylsiä, mutta olen niin turtunut hommaan, että en enää edes huomaa niitä. Olen myös tainnut oppia tekemään vihdoinkin jotain muuta serverin käynnistymistä odotellessa. Kirjoittelen tätä tyhmää blogia, surffailen netissä, luen maileja. Nykyään minulle on kehittynyt jonkinmoinen vaisto, joka kertoo minulle että "lopeta haahuilu nyt, serveri on käynnistynyt". Pitäisiköhän ottaa asia puheeksi kehityskeskusteluissa? Voisinkohan kehittää tätä uutta osaamisaluettani vielä eteenpäin?

Musiikkia toisesta maailmasta

Liput liehuvat taas tangoissa. Mikähän päivä tänään on? Perjantai? Jotenkin erityinen perjantai? Pakko kai katsoa kalenterista, kun sellainen tuossa pöydällä lojuu... Kansall. veteraanipäivä. Jee! Hyvä veteraanit, niin sitä pitää! Oma liputuspäivä! Minun isovanhempanikin ovat jonkinsortin veteraaneja, pitäisiköhän soittaa heille onnittelupuhelu?

Minulla on ollut muka kaamea kiire tänään koko päivän, ja silti en ole saanut oikein mitään järkevää aikaiseksi. Olen kirjoitellut arvioita siitä miten kauan jonkun asian tekemiseen menee, käsitellyt samoja asioita kahdessa eri palaverissa, ja nyt pitäisi vielä tutkia asioita tarkemmin ja tehdä lisää arvioita. Ja tietysti koodata samalla näppäimistö sauhuten virheetöntä koodia hirmuisella vauhdilla. Viikonloppunakin pitää nyt sitten tulla töihin. Täytyy maanantaina livahtaa paikalta hyvissä ajoin, niin että en joudu vapunpäivänäkin töihin. Vaikka olisihan se tietysti todellista työläisten juhlaa olla töissä vapaapäivänä.

Terasseilla on yllättävän hiljaista, siihen nähden, että on kuitenkin perjantai-iltapäivä ja aurinkokin paistaa. Kaksi ihmistä istuskelee kahvikupin äärellä yhdellä terassilla, kaksi muuta ovat täysin autioita. Yhden näköpiirissä olevan talon parvekkeella on taas ihmisiä tupakalla. Tällä kertaa siis oikein kaksin kappalein. Jotain mustaan ja punaiseen pukeutuneita taitellisilta vaikuttavia nuoria naisia. Toinen elehtii kovasti, ja taitaa kertoa jotain hauskaa juttua. Olisipa kiva kuulla se itsekin. Arvelisin että siihen liittyy ainakin kovaa juoksemista eleistä päätelleen.

Ostin ruokatunnilla taas pari levyä, kun palkkarahoja oli vielä vähän jäljellä. Johan tuota rahaa on ollutkin taas käytössä jo kaksi päivää - ja vielä sitä on jäljellä! Ostin hassun kokoelman yhdeltä bändiltä, jota kuuntelin todella paljon joskus kauan, kauan sitten. Tuntuu jotenkin omituiselta kuunnella taas näitä samoja renkutuksia. Ei musiikissa ole sinänsä mitään vikaa, mutta ihan kuin olisin elänyt jotenkin eri maailmassa silloin, ja nyt musiikki reagoisi erilailla tähän maailmaan.

Vuohia ja lehmä toimistoomme, kiitos

Silmät tahtovat taas painua kiinni tukevan lounaan takia. Ehkä muutenkin. Ajattelin tänään kuitenkin sinnitellä ilman kahvia, kunnes sitä on ihan pakko saada. Viime aikoina olen joutunut tunnustamaan itselleni juoneeni liikaa kahvia. Ajatukset ovat harhailleet, maha on ollut sekaisin ja muutenkin olo on tuntunut kummalliselta. Voisinpa saada imettyä virtaa aivoihin jollain muulla tavalla. Auttaisikohan akupunktio? Pystyyköhän itselleen tekemään akupunktion samalla töitä tehden?

Lämmin ilma on tuonut näköpiiriin kolmannenkin terassin. Jotain mustiin pukeutuneita teinejä siellä näkyy istuskelevan tylsistyneen näköisinä. Ensimmäiseksi ilmestyneellä terassilla istuskelee taas jotain keski-ikäisiä miehiä oluttuoppi edessään. Yhdellä terassilla ei näy ketään. Vielä. Varmaankin sinnekin iltapäivän mittaan alkaa väkeä valumaan.

Ehkä minulla todella on piileviä ennustajanlahjoja. Jokin aika sitten näin "vision" akvaariosta sulkiessani hetkeksi silmäni, ja nyt taukotilassa todella on akvaario, jossa uiskentelee ihan oikeita kaloja. Toivottavasti ne eivät ala huutaa niinkuin pelkäsin. Kalat ovat ihan kivoja. Minun puolestani täällä toimistossa saisi olla enemmänkin eläimiä: kissoja, koiria, lintuja, lepakoita... kai tänne mahtuisi vaikka vuohia ja ehkä yksi lehmäkin. Hevonen ei todennäköisesti viihtyisi näillä ahtailla käytävillä, mutta käsittääkseni lehmistä on mukava vain kuljeskella hissukseen. Eihän täällä mitään nurmikkoa ole, mitä vuohet ja lehmä voisivat laiduntaa, mutta näin kerran yhdestä dokumentista, että Intiassa lehmät söivät ihan mielellään vanhoja pahvilaatikoitakin ja vuohethan ovat tunnettuja siitä, että ne syövät vaikka peltipurkkeja. Roskiksissa on paljon kaikenlaisia vanhoja papereita joiden luulisi kelpaavan niille eläimille ja biojätettäkin taitaa tulla ihan kohtuullisesti. Vuohista ja lehmästähän voisi lypsää maitoakin kahviin, joten firmahan saattaisi jopa säästää.

Hassua kuinka paljon ulkona vallitseva sää ja unen määrä vaikuttavat olotilaan. Nukuin viime yönä ihmeen hyvin ja tänään kun aurinkokin paistelee, niin on paljon mukavampi meininki. Projekti kaatuu edelleen niskaan kuin kuormalavallinen märkää savea, mutta tänään olen saanut pidettyä pääni pinnalla ihan hyvin. Kuuntelen reipasta rokkia, enkä stressaa turhia. Ei minulle makseta tarpeeksi, että minun kannattaisi murehtia. Sen kuin vain koodailen sen minkä ehdin ja jaksan, katsotaan sitten mihin se riittää.

Kahvihirviöiden paluu

Tämä nykyinen projekti onkin osoittautunut päälle kaatuvaksi katastrofiksi. Kukaan ei tiedä mistään mitään, eikä kukaan suostu ottamaan vastuuta mistään. Yksi haluaa tehdä asiat hienosti, toinen helpoimmalla mahdollisella tavalla, kolmatta koko juttu ei tunnu edes kiinnostavan ja neljättä kiinnostaa vain projektin kerrannaisvaikutukset asiakassuhteisiin. Olisi kuullema suotavaa tehdä pitkiä päiviä, tulla viikonloppuna töihin ja oltava vappuaattonakin täysi päivä. Niin hyvää jälkeä tietysti pitäisi tehdä. Jee jee! Nyt voisi olla oikea aika jäädä sairaslomalle.

Kahvi oli taas loppu termoskannusta. Olen aivan varma että epäilemäni kahvisalaliitto on olemassa, ja nuo ihmishirviöt todella rikastuvat videoimalla kofeiininpuutoksesta sekoavia nörttejä ja myymällä videot kalliilla pimeillä markkinoilla. Vaikka mieleni teki todellakin seota täysin huomatessani kahvin loppuneen, hillitsin itseni käyttämällä yliluonnollisia tahdonvoimiani. Aloin kylmänrauhallisesti keittää kahvia samalla kertoen mielipiteeni kuuluvalla äänellä noille videoiville hirviöille:
"Tiedän, että te katselette ja odotatte minun sekoavan, mutta enpäs sekoakaan. Mielestäni käytöksenne työtovereitanne kohtaan on anteeksiantamatonta. On moraalisesti väärin, että te rikastutte toisten ahdinkoa hyödyntämällä. Häpeäisitte! Vielä ei ole liian myöhäistä hakea pois videokameroita ja alkaa keittää kahvia, niinkuin kunnon työntekijät. Muuten teille voi käydä huonosti!"
Sitten sama Englanniksi. Vähän Ruotsiksikin yritin samaa selittää, mutta taidot loppuivat kesken. Toivottavasti niiden hirviöiden omatunto alkaa kolkuttaa videota katsoessaan. Yritin vähän etsiskellä kameraa tilasta, mutta en löytänyt.

Harkitsin, että piilottaisin oman videokameran taukotilaan, jotta voisin seurata, jos nämä kahvisalaliittolaiset kävisivät vaihtamassa oman kameransa kasettia tai tekemässä tihutöitä (kaatamassa kahvia viemäriin). Luovuin kuitenkin ajatuksesta, sillä hoksasin, että ehkä salaliitto ulottuu ylimpään johtoon asti. Silloin olisi täysin mahdollista, että videokamerat on sijoitettu rakennusta rakentaessa suoraan rakenteisiin ja signaalikin siirretään jollain kaapelilla jonnekin aivan muualle, jolloin kameroista ei tarvitse vaihtaa kasettia ikinä. Rakenteisiin piilotettu kamera voi olla niin ovelasti naamioitukin, että sitä ei kyllä ihan kotikonstein löydä. Täytyy etsiskellä netistä miten voi löytää piilokamerat. Luulisi, että kaikilla maailman agenteilla, rikollisilla ja muilla vastaavilla olisi aiheesta kokemusta vaikka kuinka.

Antenni pätkii

Olen aivan varma, että ikkunasta näkyvässä koivussa on jonkunmoisia vihertäviä silmuja. Ei niitä oikein lehdiksi voi vielä sanoa, mutta ne saattavat aueta koko komeuteensa aivan minä hetkenä hyvänsä. Myöskin pihalla näkyvä pieni nurmikonkaistale on selkeästi vihreä. Kyllä se kevät todella on täällä, vaikka ilma onkin aika ankea. Ihmisillä on vielä aikamoiset toppaukset päällään, mutta orastava toivo alkaa viritä siitä, että kesä ja kesäloma todellakin saapuvat joskus, eivätkä ole vain jotain liiallisen kofeiinin aiheuttamia hallusinaatioita.

Tänään on kyllä henkilökohtainen antennini ihan rikki-poikki-katki. Kaikki yhteydet ulkomaailmaan pätkivät. Minua ei oikeasti jaksaisi kiinnostaa yhtään mitä kukaan tekee, eikä kiinnostaisi olla missään yhteydessä kehenkään. Siitä huolimatta olen koko päivän joutunut puhumaan puhelimessa pitkiä jaaritteluja ennestään outojen ihmisten kanssa ja höpöttelemään täysin vierailla termeillä toisten koodaajien kanssa asioista, joita en täysin ymmärrä. Niin ja puhelinkin on pätkinyt. Taidan kökkiä loppupäivän vain tässä hiljaa paikoillani ja tehdä jotain vähän näön vuoksi. Väsyttää, on sairaan tylsää ja en tajua mitään mistään.

Kahvitilaan tuotiin akvaario. Ihan kiva. Pitää varmaan alkaa viettää aikaa enemmän siellä. Ärsyttävää vain, että pomojen huoneet ovat juurikin kahvitilan vieressä, niin että ei siellä kovin kauaa kehtaa notkua. En ole kyllä vielä ehtinyt tutkia, olisiko tilassa joku paikka, joka olisi molempiin huoneisiin nähden kuolleessa kulmassa, niin että siihen ei näkisi. Siinä voisi istuskella koko päivän. Tietysti voisin lymyillä koko päivän siivouskomerossakin, eikä kukaan varmasti huomaisi. Paitsi ehkä siivooja, joka saattaisikin olla melko yllättynyt löytäessään minut sieltä. Lisäksi saattaa olla että siivouskomerossa lymyily olisi jopa vieläkin tylsempää kuin tämä monitorin edessä kökkiminen.

Lokit eivät enimmäkseen välitä minusta

Tämä aamu alkoikin humoristisesti. Yksi toisella toimistolla työskentelevä työkaveri luuli minua projektipäälliköksi. Hah-hah(lausutaan erittäin kuivasti köhien). Tuo kertonee paljon koodaukseni tasosta ja osuudestani tähän projektiin (joka siis on täysin karannut käsistä). Tai sitten vaikutankin tietämättäni jotenkin sellaiselta ihmiseltä, että hommat ovat minulla hyvin hanskassa, ja johtajuus suorastaan säkenöi minusta. Todennäköisemmin nyt ollaan tultu projektissa siihen osaan, että syntipukki pitäisi kaivella jostain kiven alta, ja joku on yrittänyt jo vähän sovitella roolia minulle. Tosi kivaa. Kyllä on ilo koodata tämmöistä projektia.

Lokit ne vain lentelevät ja viis veisaavat siitä, mitä me täällä alhaalla sähellämme. Useimmiten niitä kiinnostavat meidän touhut vain jos siihen liittyy ruoan heittely, pyssyllä sohiminen tai haavin kanssa lähestyminen. Enpä kyllä voi syyttää niitä asenteestaan. Jos minä osaisin lentää, niin ei minuakaan varmaan suuremmin kiinnostaisi joku toimistossa tietokoneen ääressä kökkivä tylsistynyt surkimus. Aika harvoja tuntuu kinnostavan muutenkaan, vaikka ei omaisi edes lentotaitoa.

Olen tänään tutkaillut ohjelmiston toimista eri ympäristöissä. Kuten arvata saattaa, se on todella tylsää touhua.
"Kappas vain, tuo ei näytäkään täällä ihan oikealta. No, jos vähän säätäisin tuota... Noin! Nyt se toimii! Ei mutta, nyt se ei näytä enää hyvältä täällä toisessa... Jos korjaisin vähän tuotakin..."
Hyvä puoli tällaisessa nysväämisessä on, että aika kuluu verrattain nopeasti jos vain pysyy hereillä. Lukuisten pikku juttujen säätäminen on aikaa vievää hommaa.

Terassit ovat taas tyhjentyneet. Eihän tuolla lunta sada, mutta sen verran ankea ilma on kumminkin, että pitäisi olla aika tukevassa humalassa, jotta tuolla viitsisi huvikseen värjötellä. Viikon päästä ovat takuulla kaikki terassit kuitenkin täynnä yötä myöten, vaikka tornado viskoisi kilon jääkuutioita ympäriinsä. Vappu on kuitenkin aina kesäkauden avaus.

Software Pimping

Ulkona on harmaata ja sateista. Minulla on jotenkin sellainen olo, että tämä on tällainen korvikepäivä: Ei ihan oikea työpäivä, mutta saa luvan kelvata paremman puutteessa. Tänään ei kannata alkaa tekemään mitään suurta, koska puoliltapäivin alkaa tuloskatsaus ja aika pian sen jälkeen uuden toimiston tupaantuliaiset. Jos tänään jotain aion saada valmiiksi, niin sen pakko olla jotain sopivan pientä. En ole kyllä vielä keksinyt mitä. Ehkä kulutan koko päivän korjaillen pikku juttuja sieltä täältä. Siis normaalin ikkunasta tuijotuksen, kellon vilkuilun ja käytävillä vaeltelun lisäksi.

Kehitysympäristö köhii, pätkii ja korisee kuolintuskissaan. Tekisi mieli päästä raukka tuskistaan ja keskittyä seuraavaan projektiin, mutta kai sille raukalle vielä pitää antaa tekohengitystä. Jos se siitä sen verran tokenee, että se pääsee tolpilleen, niin laitan sille vähän meikkiä naamaan, suoristan vähän vaatteita ja lähetän baanalle. "Takaisin ei ole tulemista, ennen kuin olet tuottanut vähintään viikon ylimääräisten tuntien verran kylmää käteistä. Hymyilet vain nätisti ja ajattelet kivoja asioita, niin kyllä se siitä!" Hohhoh, olenkohan pelannut vähän liikaa GTA:ta ja katsonut liian monta huonoa elokuvaa?...

Joskus tuntuu, että ohjelmistokehityksessä on yllättävän paljon yhteistä parituksen kanssa. Me kuuntelemme asiakkaan toiveita, kaivelemme jostain jonkun sopivan ohjelmiston, vähän ehostamme sitä ja koulutamme sen toteuttamaan asiakkaan toiveet. Sitten vain lähetämme sen asiakkaalle, toivomme että kaikki sujuu hyvin ja odottelemme maksua. Näyttäisiköhän Software Pimp hyvältä käyntikortissa?

Joku tyyppi seisoskelee tupakalla tuon talon parvekkeella. Taitaa näpytellä samalla tekstiviestiä. Ei sittenkään, se onkin kahvikuppi, nyt hän hörppäsi siitä. Mutta miksi ihmeessä hän ensin räpläsi kuppia? Oliko siinä jotain pinttynyttä likaa? Ei, nyt keksin, hän tietysti sekoitteli sitä lusikalla - yhdellä kädellä? Outoa. No nyt parvekkeella ei ole enää ketään, tyyppi hävisi johonkin tätä kirjoittaessani. Alienit varmaankin abduktoivat hänet.

Kahvisalaliitto

Olipas aamulla tylsä palaveri. Osallistujia ei ollut minun lisäkseni kuin kaksi ja meidän oli tarkoitus käydä läpi yhden projektin toteutusta ja työnjakoa. Homma alkoi lipsua käsistä kun joku ylipomo soitti jotain kiireellistä asiaa projektipäällikölle. Siinä sitten me kaksi muuta kökimme ja odotimme puhelun loppua. Puhelu ei kuitenkaan ottanut loppuakseen, ja hänen piti mennä heti tarkistamaan joku juttu jonnekin. Sitten toisenkin ihmisen puhelin soi, ja kun emme me oikein kahdestaan voineet kuitenkaan mitään suuremmin neuvotella, niin sitten tämäkin ihminen alkoi puhelimessa höpötellä jostain autokaupoista. Minä sitten siinä vain piirtelin muistiinpanovihkoon outoja töherryksiä. Niitä tuli paljon. Loputtomien puhelujen jälkeen saimme sitten hommat kasaan viidessä minuutissa. Oltaisiin käyty ensin läpi ne jutut, niin minun ei olisi tarvinnut tylsistyä siellä kuuntelemassa maratonpuheluja.

Kahvi oli loppu termoskannusta! Toimistossamme on joku petturi joka juo kahvia, mutta ei keitä uutta, jos ottaa viimeiset. Voisin ehkä sivutoimisesti alkaa selvittämään, kuka tuo hirviö on. Vai onko heitä kenties useita? Onko kyseessä salaliitto, jossa toiset vain juovat kahvia keittämättä uutta ikinä ja jättävät kahvinkeiton muille? Mitähän he luulevat saavuttavansa hirviömäisellä suunnitelmallaan? Kofeiininhimosta tärisevien nörttien raivonpurkauksia? Ehkä he ovat asentaneet videokamerat kahvitilaan ja videoivat nuo kohtaukset joita kofeinistit saavat ja myyvät ne jossain alamaailman pimeillä videomarkkinoilla. Onkohan nörttien sekoamisvideoilla hyvätkin markkinat? Ehkä he jopa maksimoivat kiinnostavan materiaalin syntymisen kaatamalla säännöllisin väliajoin kahvia viemäriin, niin että se on loppu lähes aina.

Pitäisi palauttaa mieleen asioita, joita tein kaksi vuotta sitten. En muista juuri mitään. Luulin, että pari vuotta tahkottuani samoja koodinpätkiä, muistaisin ne ikuisesti, mutta kylläpä ne vain unohtuivat kuitenkin ihmeen hyvin. No, eivät ne koodit nyt täysin vierailta näytä, mutta en silti muista mitenkään selkeästi, että mikä niksi missäkin palikassa oli. Ärsyttävää opetella uudestaan asioita, jotka on osannut aiemmin vaikka unissaan.

Kahvilatilaan on tuotu kaljahana ja muutama oluttynnyri. Huomenna ovat uuden toimiston viralliset tupaantulijaiset, ja siinä yhteydessä saa juoda sitten ilmaiset kännit, jos on nopeutta ja pokkaa. Oluttarjoilu ei kestä kuin kolme tuntia, eikä tuo tynnyreiden määrä näyttänyt työntekijöiden määrään nähden kovin suurelta. Harmi kyllä juhla-aikaa ei myöskään lasketa työajaksi. Ehkä ihan kiusallanikin teen ensin täyden työpäivän ja käyn vasta sitten katsomassa, onko olutta vielä jäljellä. Sillä voisi kerätä ylemmältä johdoltakin hyvin irtopisteitä, kun he kiertelevät toimistoa oluttuopit kourassa ja huomaavat minut täällä yksin koodaamassa näppäimistö sauhuten. Toisaalta kaikki muut varmaankin vihaisivat minua siitä hyvästä. Haluanko miellyttää enemmän ylintä johtoa vai työtovereita? Täytynee tehdä joku kompromissi. Koodaan oluttuoppi kourassa yhdellä kädellä.

Kehostapoistumiskurssille olisi tilausta

Väsyttää aivan älyttömästi. Menin aivan liian myöhään nukkumaan ja kun tiesin, että minun pitää herätä tosi aikaisin, niin heräilin sitten aamuyöstä moneen kertaan vielä aikaisemmin. Jos olisin töissä jossain missä olisi vaarallista, niin olisin tänään taatusti turvallisuusriski. Ehkä muulloinkin. Voin hyvin kuvitella, että jos olisin rakennustyömaalla tänään, niin naulaisin kämmeneni seinään, katkoisin sirkkelillä pari sormea ja pudottaisin sementtisäkin jonkun niskaan. Väsyttää niin kaameasti, että en jaksa juoda edes kahvia, koska en usko että sekään auttaisi yhtään. Todennäköisesti se tekisi vain olon sekavaksi. Samoin kuin mahan.

Kun pistän silmäni hetkeksi kiinni, voin helposti kuvitella työpöydälle akvaarion. Siellä on vähän levää, kiviä ja paljon eri värisiä kaloja, jotka lipuvat hiljaa ympäri akvaariota. Olisi kaameaa jos kalat huutaisivat. Jos ne vaikka alkaisivat syöksähdellä päin akvaarion seiniä ja kirkuisivat veden vaimentamia tuskanhuutoja. Kukaan ei varmasti haluaisi akvaariota, jos kalat huutaisivat ja käyttäytyisivät ikävästi. En pistä silmiäni enää kiinni ihan siltä varalta, että kuvitteelliset kalat alkavatkin kirkua.

Taivaalla on aika hienon näköisiä pilviä. Ne näyttävät jotenkin kesäisen näköisiltä. Nuo taitavat olla kumpupilviä. Ainakin ne näyttävät aika samalta kuin täältä löytyvässä kuvassa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kumpupilvi
"Kumpupilviä syntyy keväällä, kesällä ja syksyllä vesihöyrypitoisen ilman noustessa pystysuoraan ylöspäin auringon lämmittäessä maata."
No jopas, kyllä tuolla tosiaan aurinkokin vähän paistelee ja maakin on varmaan vielä kosteaa. Nuo ovat juuri sen näköisiä pilviä, että jos pystyisin irtautumaan ruumiistani, niin astraaliruumiillani voisin mennä lepäilemään tuommoisen pilven päälle muutamaksi tunniksi.

Kehosta poistuminen halutessaan olisi kyllä hieno taito.
"Kehostapoistumiskokemus eli ruumiistapoistumiskokemus (engl. out-of-body experience, OBE, OOBE) on muuntunut tajunnantila, jossa henkilö kokee tajuntansa irtaantuneen omasta kehostaan.
Yleensä kehostapoistumiskokemus tapahtuu tiedottomuuden aikana, kuten nukkuessa, tajuttomana, mutta joskus myös kiihkon vallassa, kuten orgasmin aikana. "
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kehostapoistumiskokemus
Olen ollut kyllä melkotiedottomassa tilassa koko päivän, mutta en ole onnistunut irtautumaan kehostani, vaikka olen vähän yrittänytkin. Ehkä minun pitäisi todella vaipua totaaliseen tajuttomuuteen onnistuakseni. Nukahtaisin kyllä varmasti heti kun haluaisin, mutta pelkään, että uppoaisin niin syvään uneen, että en pystyisi keskittymään mihinkään ruumiista irtautumiseen. Toisaalta voi kyllä olla, että ruumiista irtautuminen tapahtuukin juuri kun sitä ei yritä, vaan rentoutuu täydellisesti. Olisipa kiva tuntea joku joka osaisi tuon tempun. Järjestetäänköhän kansalaisopistoissa kehostapoistumiskursseja?

En tunne itseäni mekaaniseksi tänään

Projekti on räjähtänyt täysin käsiin. Projektipäällikkö on sairaslomalla "vähän pitempään", kehitysympäristö on hajalla ja yksi ihminen yrittää epätoivoisesti hoitaa sekä projektipäällikön hommia ja saada kehitysympäristöä kuntoon. Lisäksi tämä työn sankari vielä koettaa siinä sivussa vielä koodata uutta toiminnallisuuttakin. Minä en tee mitään, koska ympäristö ei toimi, eikä minulla ole aavistustakaan kuka sen hajotti ja miten. Kiire kyllä tietysti olisi, mutta vaikka kehitysympäristö toimisikin, ei minulla ole silti selkeää käsitystä siitä mitä minun pitäisi tehdä. Hyvin menee. Taidankin tänään taas perehtyä nenän kaivelun ihmeelliseen maailmaan.

Lokit kirmailevat vallattomina ympäriinsä tuolla kauempana. Hulluja elikoita. Olisivat vain hiljaa paikoillaan, niin välttyisivät ongelmilta. Tuommoinen riehuminen vain herättää epätoivottua huomiota, ja kohta joku tekee valituksen, ja sitten tulee joku äijä haavin ja/tai haulikon kanssa hätistelemään. Sitten lokit voivat kysyä itseltään, että "kannattiko riekkua siellä ilmatilassa, häh?" Pitäisiköhän minun ryhtyä lokkikonsultiksi? Suostuisikohan joku ympäristövirasto, tai vastaava, maksamaan sellaisesta palkkaa? Veikkaan kyllä, että ympäristövirkamiehet maksaisivat palkkani mieluusti, jos konsultoisin lokkeja haulikolla ja/tai haavilla.

Kappas vain, joku keksi mikä kehitysympäristössä on vikana, ja nyt se toimii taas. No, se on hyvä. Nenäkäytäväni saavat vähän armoa. Nyt pitäisi vielä keksiä mitä minun oikeastaan pitäisi tehdä. Taidan vain rääkätä ohjelmistoa klikkailemalla satunnaisesti ympäriinsä ja korjata kaikkein pahimpia virheitä. En ole oikein järjestelmällisellä tuulella tänään. Olenkohan koskaan? No joinakin päivinä tunnen oloni ehkä hieman mekaanisemmaksi, ja silloin täydellistä aivottomuutta vaativat copy/paste-operaatiot tuntuvat sujuvan paremmin.

Pihalla on lakaisukone! Miljoonien muiden pikkupoikien tapaan minäkin halusin lapsena ryhtyä isona lakaisukoneenkuljettajaksi. Mikä meni vikaan? Olisinkohan onnellisempi lakaisukoneenkuljettajana? Ainakin tienaisin todennäköisesti enemmän. Tai enpä tiedä sittenkään. Koska niin monet pojat haluavat lakaisukoneenkuljettajaksi, alalle on varmaankin kauhea tunku, ja silloin kun tekijöitä olisi enemmän kuin töitä, niin löytyy varmasti ihmisiä, jotka tekevät työn vaikka ilmaiseksi. Tietenkin voi olla, että lakaisukoneenkuljettaja-ammattinimike halutaan pitää arvostettuna ja palkka on hyvä, mutta työhön pääsevät vain erittäin harvat valioyksilöt. "Vain parhaat kelpaavat lakaisukoneen rattiin!"

Pelottavat tavarajunat

Onkohan tämä nyt sitä kuuluisaa kevätväsymystä? Olo on taas sellainen, että purukumin pureskelu ja kävely eivät taatusti onnistuisi yhtäaikaa. Parempi siis pysytellä erossa purukumista ja yrittää minimoida kävelykin. Jos vain istun tässä hiljaa paikoillani, niin ehkä tunne menee ohi. Olen usein onnistunut välttämään ikävyyksiä vain istumalla hiljaa paikoillani. Sammaloituminen on tosin alituinen ongelmani.

Vastapäisen ravintolan terassilla istuskelee ihmisiä. Kyllä se kevät taitaa olla jo aika pitkällä. Melkein kymmenen ihmistä tuolla hörppii kahvia tai syö jotain. Tuo yksi mies taitaa istuskella ihan muuten vain. Tai ehkä hän odottaa vielä tilaustaan? Tai laskua. Tai auringonlaskua. Tuo terassi ei ole kyllä mitenkään kovin hyvä paikka auringonlaskun ihailemiselle, koska ympärillä on niin paljon taloja. No, ehkä hänkin ymmärtää sen muutaman tunnin päästä, h-hetken lähestyessä.

Ikkunan ohitse matelevat tavarajunat pitävät aika pelottavaa jyrinää. Aloin miettiä koodatessa, että miten minulla on tästä jutusta nyt sellainen fiilis, että kohta kaikki räjähtää, vaikka tämä on ihan perusjuttua. Aloin vähän miettiä asiaa, ja koodissa ei tosiaan ollut mitään vikaa, mutta huomasin, että ohimenevän tavarajunan pitämä ääni muistutti hyvin paljon kauhuelokuvien äänitehostetta. Juuri sen tyyppistä tehostetta, kuin kohtauksessa, jossa päähenkilö menee johonkin paikkaan mihin ei pitäisi mennä. "Älä mene sinne huoneeseen! Siellä on se hirviö nurkassa odottamassa kirves kädessä! Kohta se hyökkää sinun kimppuusi ja puree!"

Tuolla vähän kauempana ikkunasta näkyy toinenkin terassi, ja sielläkin näkyy istuksivan ihmisiä. Tuo terassi, jolla ensin huomasin ihmisiä on nyt melkein tyhjä, mutta tuolla toisella on vajaa kymmenen ihmistä. Kävelivätköhän ne ensimmäiseltä terassilta toiselle? Aikovatko he kiertää näin kaupungin kaikki avoinna olevat terassit? Miksi he eivät ole töissä? Vai ovatko he jotain median edustajia tutkimassa juuri avautuneita terasseja?

Aivotoimintaa kuvaava käyrä laskee

Tulin tänään taas puoli tuntia aiemmin töihin kuin yleensä. Siitä hyvityksenä itselleni aion livahtaa töistä tuntia aikaisemmin. Tai vieläkin aiemmin. Minulla on tapana aina alkuviikosta tehdä ylitöitä, mutta loppuviikosta ote alkaa lipsua, ja töistä on päästävä pois etuajassa. Usein olen alkuviikosta myös virkeämpi, kun olen viikonloppuna nukkunut kunnolla ja univelat eivät paina päälle. Loppuviikosta taas kasautuneet univelat alkavat todella rasittaa, ja perjantai-iltapäivänä aivotoimintakäyrän huiput eivät kipua kovinkaan korkealle. Tasaista laaksoa vain unen rajamailla.

Huomasin että näen yhden kaukana olevan rakennuksen ikkunoista kerroksessa liikkujat varjokuvina rakennuksen toiselta puolelta näkyviä ikkunoita vasten. Siellä taidetaan tehdä remonttia. Joku siellä ainakin raahaili äsken tikapuita tilan poikki ja aiemmin joku kanniskeli jotain pitkulaisia esineitä; lautoja, rullaverhoja tms.

Projektipäällikkömme on sairaana. Ihmiset ovat täällä epätietoisuuden vallassa, kun kukaan ei ole kädestä pitäen kertomassa mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Minäkin jouduin heti ensimmäiseksi aamusta ravistelemaan aivojani oikein kunnolla, että keksin mitä piti alkaa tekemään. No hommaa riittää niin paljon, että ei sillä varmaan edes ole niin väliä, missä järjestyksessä ne tehdään.

Loppupäiväksi on tiedossa ryhmäpalaveri. Mitenköhän saisin itseni pysymään siellä hereillä koko ajan? Olen juonut jo niin paljon kahvia tänään, että enempää en uskalla juoda, enkä usko että se enää mitenkään suuremmin piristäisikään. Täytyy ujuttaa itsensä johonkin huoneen takanurkkaan, ettei kukaan kiinnitä huomiota vaikka silmäni välillä vähän luppaisivatkin.

Kahvi ei lopu koskaan

Nyt se mitä pelkäsin sitten tapahtui! Uudet tunkeilijat ovat juoneet kaiken limsan. Jouduin jo hädissäni juomaan jotain sitruunalla maustettua kivennäisvettä kun ei muuta ollut. Loppu päivä pitää kai pärjätä kahvilla. Kaameaa! Saisinkohan innostettua muita kerroksen alkuperäisasukkaita mukaan vastarintaan? Voisimme kasata romuista ja käyttämättömistä huonekaluista barrikaadeja suljetun osaston oville, niin että ne hirviöt eivät pääsisi tänne juomaan meidän limsoja. Vaikka toisaalta turha tässä nyt enää on riehua, kun vahinko on jo tapahtunut.

Toimintaenergiani on taas vähissä. Onnistuin lomalla sotkemaan nukkumisrytmini uuteen uskoon, enkä ole saanut sitä vielä sopeutettua arjen vaatimuksiin. Tästä lopputuloksena nukun joka yö liian vähän ja juon päivisin aivan liikaa kahvia ja kolaa. Tai siis joisin kolaa jos sitä olisi. Onneksi kahvi ei sentään lopu IKINÄ. Se on dogma jonka varaan rakennan kaiken muun. "Mikään muu ei ehkä ole pysyvää, mutta kahvia riittää aina." Jos jonain päivänä kahvi loppuu, niin maailmani musertuu. Kaikelta mihin olen uskonut, on hetkessä pyyhkäisty pohja pois.

Onkohan kukaan tehnyt lauluja kahvista? Kahvin ylistyslauluja tai ihan vain lauluja arkisesta kahvin juonnista? Olisikohan sellaisia mukava kuunnella kahvin juonnin lomassa vai tulisiko siitä vain kumma olo? Kyllä google ainakin jotain kahvilauluja löysi: http://www.google.fi/search?q=kahvilaulu . Täytynee tutustua noihin tarkemmin. Englanniksikin vastaavia tuntui löytyvän: http://www.google.fi/search?hl=fi&q=coffee+song .

Joskus tuntuu siltä kuin eläisin kahdessa eri maailmassa. Yksi maailma on se joka näkyy ikkunasta: Siellä tapahtuu asioita oikeasti ja siellä asioissa on jotain tolkkua. Toinen maailma on täällä toimistossa: Täällä ei ikinä tapahdu mitään mielenkiintoista, täällä vain odotetaan että aika kuluisi ja toivotaan että asiat jotenkin loksahtelisivat kohdilleen päätä seinään hakkaamalla.

Arvoituksellista löpinää

Ulkona sataa ja salamoi. Kerrankin oli tuuria: Sade alkoi vasta vähän sen jälkeen kun olin tullut pyörällä töihin. Minulla ei tietenkään olisi ollut mukana mitään vaihtovaatteita, joten jos sade olisi yllättänyt minut, olisin joutunut kökkimään täällä märissä vaatteita. Ah tätä ylellisyyttä: kuivat vaatteet! Pitää olla kiitollinen.

Pitäisiköhän alkaa opetella ennustamaan kahvista? Voisin aloittaa homman tekemällä taulukon, jossa yhteen sarakkeeseen kirjaisin havaintojani kahvista ja toiseen sarakkeeseen tapahtumia kahvin havainnoinin jälkeen. Sitten kun havaintoja olisi tarpeeksi, niin voisin yrittää vetää niistä jotain lainalaisuuksia. Tavoitteenani olisi pystyä kirjoittamaan esim. tällaisia ennustuksia:
"Kahvikupin reunoille kerääntyy pieniä kuplia. Ympäristö on selkeästi muuttumassa epävakaiseksi. Myös ihmissuhteissa näkyy häilyvyyttä harvoin käytetyillä osa-alueilla. Nyt olisi parempi vain odotella että myrsky laantuu ja ryhtyä vasta sitten toimiin. Tai muuten..."
Tietty kukas minua estää kirjoittelemasta ennustuksia jo nyt ilman mitään havainnointia? Kyllä niistä ennustuksista voi joku ihan hyvin osua oikeaan. Ja kun kirjoitan tarpeeksi ympäripyöreää ja arvoituksellista löpinää, niin lukijat voivat itse tulkita sen ihan miten vain. Jos joku valittaa, että ennustukset eivät toteudu, niin voin vain väittää, että lukija ei osaa tulkita niitä oikein. Tienaisikohan ammattimaisena ennustajana hyvin? Tietysti hienompaa olisi jos oikeasti keksisin kahvin ja tulevien tapahtumien välillä jonkun syy-yhteyden ja voisin ihan itse varautua tuleviin tapahtumiin vain kahvia havainnoimalla.

Kappas vain, vesisade vaihtuikin lumi- tai räntäsateeksi. Isoja, märän näköisiä hiutaleita tippuu taivaalta kuin joulukuussa. Jos tuota jatkuu pitkään, niin töistä lähtiessä tuolla pihalla on sellaiset nietokset, että niistä ei pyörällä kyllä läpi pääse. Minun täytyy varmaan jäädä tänne kunnes ilmat taas lämpenevät. No, lähellä on marketti, josta saa ruokaa ja täällä uudella toimistolla on jopa lepohuone, jossa on sohva, jolla voi "hätätapauksessa" nukkua. Hammasharja ja hammastahnaa pitää varmaankin käydä ostamassa. Nyt tahkoan miinustunnit kerralla plussan puolelle! Kai työpaikalla nukkuminen lasketaan työajaksi? Mihinkähän tunnit merkitään? Itsensä kehittäminen?

Huoh! Unohduin taas äsken varmaankin varttitunniksi vain tuijottelemaan monitoria ja ikkunaa. Käynnistin serverin, aioin vilkaista jotain webbisivua, mutta en sitten jaksanutkaan, ja jäinkin vain tuijottelemaan samein silmin monitoria aivot täysin tyhjäkäynnillä. Sitten aloin miettiä jotain, mutta väsytti niin paljon, että en jaksanutkaan rasittaa aivojani. Sitten tuijottelin ikkunaa. Äkkiä se varttitunti johonkin hurahti. Hohhoijaa. Pitäisiköhän sitä taas katsoa mitä sillä serverillä tällä kertaa on sanottavana.

Tunkeilijat uhkaavat limsavarantojamme

Töihin palaaminen muutaman päivän loman jälkeen tuntuu oudolta. Koodit, joiden parissa hikoilin viime viikolla, näyttävät nyt täysin oudoilta. Jos pitäisin vuoden sapattivapaan, niin unohtaisin varmaan täydellisesti, että olen koskaan osannutkaan ohjelmoida. En tiedä onko se sitten hyvä vai paha asia. Toisaalta se luo uskoa siitä, että minulla voisi olla erilainen elämä ilman koodaamista, mutta toisaalta se saa osaamiseni ja nykyisen tekemiseni tuntumaan jotenkin ohuelta ja hataralla pohjalla olevalta. Ikään kuin tämä olisikin vain jonkinlainen välivaihe jotain muuta odotellessa. Mitä minä sitten muka odotan? Ei tule kyllä mitään mieleen. Aivoni ovat lahonneet jo niin paljon, että en enää keksi mitä haluaisin tehdä työkseni, jos en tylsistyisi täällä. Vapaa-aikanani sentään vielä tiedän mitä haluan tehdä. Ehkä minun pitäisi alkaa tekemään työkseni sitä, mitä teen vapaa-aikananikin? Maksaisikohan joku jotain sellaisesta? Tuskin. Paitsi jos ryhtyisin tosi-tv-tähdeksi?

Ihan kuin pihalla näkyvässä koivun reuhtakkeessa olisi oksissa jotain outoja juttuja. Onko kevät tosiaan jo niin pitkällä, että koivun oksiinkin alkaa jo ilmestyä silmuja ja muita juttuja (hevosia?), vai ovatko nuo vain jotain syksyltä jääneitä lehden jämiä, jotka eivät ole jostain syystä pudonneetkaan? Pajuissa on ainakin niitä pajunkissoja, sen tiedän faktana. Minun pitäisi todellakin hankkia kunnon kiikarit tänne. (Miksiköhän muuten pajuissa on kissoja ja koivuissa hevosia? Onko jossain puissa lehmiä ja koiriakin?)

Aamupäivän suoritussaldo:
- vajaa litra kahvia
- puoli pullollista kolaa
- lounas
- n. 20 serverin käynnistystä
- n. 10 riviä koodia
- n. 200 sanaa blogia
- pari lyhyttä keskustelua työkavereiden kanssa
- muutamalla webbisivulla surffailua
- ikkunasta tuijottelua
- saman levyn kuuntelua pariin kertaan
- wc:ssä käynti
- muutaman oudon ihmisen kohtaaminen käytävällä
- muutaman mailin läpiluku ja pariin vastailu
- tuntikirjanpidon kanssa sekoilua
Eihän tämä päivä ihan hukkaan ole mennyt, vaikka pelkäsinkin että paluu takaisin arkeen voi olla melko kohmeista.

Viikonloppuna toimistomme tämän kerroksen yhteen suljettuun osastoon muutti lauma uusia ihmisiä, ja nyt käytävillä pyörii ihan outoja naamoja. Uskaliaimmat ovat kierrelleet katsomassa meidän huoneitammekin. Aivan epäreilua, että ne voivat käydä meitä pällistelemässä milloin ja miten huvittaa, mutta me emme pääse niiden huippusalaiselle suljetulle osastolle! Tietysti voisimme mennä joukolla kuikuilemaan niiden osaston lasioven takaa miltä siellä näyttää. Osaston sulkeminen hankaloitti sitä paitsi huomattavasti kulkua toiseen päähän rakennusta. Nyt pitää kulkea kahdesta lukollisesta ovesta ja kiertää tosi kaukaa, eli en käy tuolla osassa rakennusta enää ikinä. Pitäkööt energiajuomansa ja ykkösoluensa! Aaargh! Kaamea ajatus tuli tuosta mieleeni: Nuo uudet tunkeilijat pääsevät juomaan limsaa meidän automaateista, mutta me emme niiden!

Työnantajat: Järjestäkää tylsä elokuvailta, niin työteho paranee

Ei huvittaisi kyllä tehdä mitään tänään. Väsyttää kaameasti ja jotenkin ei vain huvita mikään. Kylmäkin on. Plääh. Voisinpa mennä kotiin nukkumaan. Olen täydellisen kyllästynyt tuijottamaan serverin käynnistystekstejä ja metsästelemään koodinpätkiä tuhansien koodirivien seasta. Onneksi kohta on loma. Saanpahan ainakin nukkua ja tehdä jotain järkevää jos huvittaa. Toivottavasti saan lomalla jostain energiaa, että jaksan notkua täällä seuraavaan lomaan asti.

Joskus olisi ehkä kiva katsoa Andy Warholin elokuva Empire ja vertailla kumpi olisi tylsempi: Tuo elokuva vai normaali työpäivä. Molemmat kestävät kahdeksan tuntia ja oikeastaan mitään mielenkiintoista ei tapahdu. Yleensä pidän kyllä elokuvien katsomisesta kuin työn teosta, siksi tämä olisi ratkaiseva koe siitä kumpi loppujen lopuksi on hauskempaa. Ehkä tuon elokuvan katsottuani ymmärtäisin, että oikeastaan elokuvien katselu onkin tylsempää kuin töissä notkuminen, enkä enää koskaan katsoisi vapaaehtoisesti yhtään elokuvaa ja alkaisin sen sijaan tehdä töitä entistäkin enemmän. Vaikka vapaa-ajalla ja lomillakin!

Jos todellakin kävisi niin, että katsottuani Empire State Buildingin tönötyksestä kertovan elokuvan kokonaan, ymmärtäisin työnteon olevan oikeastaan hauskempaa kuin elokuvien katsomisen, niin ehkä monelle muullekin voisi tulla sama reaktio. Jos näin olisi, niin työnantajien kannattaisi ehdottomasti järjestää puolipakollisia elokuvakatselmuksia, joissa katsottaisiin tuo elokuva. Ehkä samaa logiikkaa voisi jatkaa pidemmällekin: Työnantajan kannattaisi alkaa järjestää latistavia elämyksiä, joista työntekijät ovat aiemmin luulleet pitävänsä, mutta nyt inhoavatkin, niin että työnteko alkaakin tuntua tosi mukavalta. Hirviömäisiä hölkkäretkiä, painajaismaisia saunailtoja, stressaavaa puutarhanhoitoa, traumoja aiheuttavia konsertteja ja teatteriesityksiä. Mitä kurjempaa työntekijällä on vapaa-aikanaan, sitä mukavampaa hänestä on olla töissä.

Myöntävä moniajoagentti

Tulinpa tänään vähän aikaisemmin töihin, mutta samat ihmiset täällä tuntuivat olevan silti kuin silloin kun normaalistikin tulen. Ilmeisesti he tulevat töihin tosi aikaisin. Se että he lähtevätkin töistä paljon ennen minua todentaisi tätä teoriaa. Minä ajattelin kyllä lähteä tänään silti ihan normaaliin aikaan töistä, koska eilen olin hirviö, ja lähdin töistä tunnin etuajassa. Yritän epätoivoisesti saada tuntitilini nollaan ennen kesälomaa, enkä voisi siksi ottaa yhtään miinustunteja. En kyllä enää olekaan kovin montaa tuntia miinuksella. Periaatteessa voisin tehdä yhtenä pitkänä päivänä kaikki miinukset pois. Tai tulla viikonloppuna töihin. Tai arvata oikein ensi lauantain lottorivin.

Jonkunmoinen takatalven tapainen tuli sitten kuitenkin. Ei tuolla lunta sada, mutta lounaalla käydessä kiittelin kyllä itseäni siitä, että laitoin aamulla talvitakin päälleni. Siltikin palelin. Kun välillä ehti olla vähän lämpimämpää ilmaa, niin tuntuu taas uskomattomalta, miten niistä kovista pakkasista saattoi selvitä hengissä. Voi kyllä olla, että en selvinnytkään hengissä pakkasista, se selittäisi monia asioita.

Aika kiirettä taas on ollut koodaamisen kanssa, mutta vaikka olen kyllä yrittänyt saada jotain nopeasti aikaiseksi, niin kaikenmaailman pikkujuttujen kanssa nysvääminen tuntuu vievän kaiken ajan ja energian. Suurten linjojen mäiskiminen olisi paljon hauskempaa, tuntisin ehkä itseni hyödyllisemmäksi kun isoja juttuja tapahtuisi. Onhan toki vuoria siirtelevä työntekijä tärkeämpi kuin rairuohoa kiposta tasoitteleva työntekijä.

Mietin pitäisikö tämä blogi mahdollisesti kääntää jollekin toiselle kielellekin, jotta ulkomaalaisetkin saisivat tietää kuinkaa tylsää täällä on. Kokeilin kokeeksi tämmöistä kääntämispalvelua kuin InterTran , tällaiseksi se käänsi tuon aiemmin kirjoittamani kappaleen:

Jonkunmoinen takatalven like lit ago nevertheless. No yonder crib sada , only lounaalla coming kiittelin yea yourself siitä , that black morning talvitakin upon. Nevertheless palelin. While sometimes getting be few lämpimämpää air , thus savour anew incredibly , how snuff pressure pakkasista convoy recover alive. Butter yea be , that en selvinnytkään alive pakkasista , it voting multiprocessing agent.

No kyllä tuosta vähän arvailemalla ehkä jotain selvää saa. No päätin viedä kokeilun vielä vähän pidemmälle ja käänsin tuon käännöksen uudestaan Suomeksi:

Jonkunmoinen takatalven kuin kynttilä sitten kuitenkin. Ei tuo luntata sada , ainoa lounaalla johtuen kiittelin kyllä itse siitä , että laiton aamu talvitakin päälle. Kuitenkin kalvakka. Jotavastoin joskus ehtiminen olla harva lämpimämpää kuivata , niin maku taas uskomattoman , kuinka niistää kovistaa pakkasista saattaa elpyä eloisa. Voi kyllä olla , että en selvinnytkään eloisa pakkasista , se myöntäen moniajo agentti.

Aika... Jännää?

Olen hyvä kuluttaja

Päätin taas kiusata itseäni kuuntelemalla työn ohessa masentavaa musiikkia heti aamusta. Yllättäen työteho ei juurikaan parantunut, ja muutenkin koodin hakkaaminen alkoi tuntua todella raskaalta, joten päätin vaihtaa levyä ja hakea kahvia. Niin tosiaan, löysin kahvikuppini vielä eilen yhdestä huoneesta, jossa en muistanut perjantaina käyneenikään. Siellä se kuitenkin oli, ja kupin pohjalla oli vielä viikonlopun yli seisonutta kahviakin. Kyllä asiat tuntuvat kuitenkin useimmiten kääntyvän hyvin, vaikka välillä epätoivon synkät pilvet tuntuvatkin pimentävän mielen.

Ikkunasta näkyvän ravintolan pihalle rakennetaan terassia. Taitavat elätellä toiveita, että pääsiäisenä olisi lämmintä ja ihmiset innostuisivat irrottelemaan ja lähtemään terassille. Kuullema ensimmäiset kunnon terassikelit voivatkin olla oikeita kultakaivoksia ravintolanpitäjille. No, vaikka olisi huonokin sää, niin kun terassi kerran on auki, niin kyllä sinne aina joku epätoivoinen kesän kaipailija ajautuu vaikka sataisi räntää.

Kävin taas ostamassa karkkia. Tästä alkaa tulla huono tapa. Oikeastaan minun oli tarkoitus ostaa yksi äänilevy, mutta kun sitä ei ollut kaupassa, niin ostin sitten pettymykseeni karkkia. En kyllä kovin paljoa, olen jo syönyt melkein kaikki. Turhia kaloreita kuitenkin, ja vitamiini- ja hivenainepitoisuudetkin ovat aika huonot. Eikä näistä tule edes mitenkään erikoinen olo. Miksiköhän minä näitä edes ostin? Makukin on vähän huono peruste, koska karkin ja kahvin yhdistelmä ei ole mitenkään erikoinen ja kahvia on kuitenkin pakko juoda. Varmaankin minulla on vain pakottava tarve olla hyvä kuluttaja. Jos kukaan ei ostaisi ikinä mitään, taloutemme romahtaisi.

Olen tänään puukotellut jonkun työllä ja tuskalla hieromaa lähes täydellistä koodia uuteen uskoon. Dokumentaatiota ei tietenkään ole, joten perinteinen päätä-seinään-metodi on pitänyt taas valjastaa käyttöön. Kiirekin olisi, ja koodia on taas varmaankin tuhansia rivejä ja se on vielä niitattu mystisellä tavalla suurempaan kokonaisuuteen.
"Mitäs jos muuttaisin tuota koodin pätkää?... Kappas vain, tuo yksi möykky ruudulla liikahti. Ei sen kyllä pitäisi liikkua. Korjaanpa sen koodin takaisin... Mitenkäs se nyt oli... No jos kokeilisin muuttaa tätä pätkää?..."
Tästä tulee varmasti tosi hyvä ja asiakas on varmasti taas tosi tyytyväinen.

Älkää pelatko baseballia!

Hukkasin kahvikuppini. Tähänkö loppui minun teen ja kahvin juontini? En voi kuvitellakaan juovani mitään jostain toisesta kupista. Todennäköisesti olen unohtanut kupin johonkin missä olen käynyt perjantaina, mutta en oikein muista missä kaikkialla olen käynyt perjantaina. Kävin jo niissä paikoissa, jotka muistin, eikä kuppia löytynyt. Pahimmassa tapauksessa olen unohtanut sen johonkin yleiselle paikalle, mistä joku on laittanut sen astianpesukoneeseen ja pessyt sen, ja sitten joku on ottanut sen itselleen käyttöön. Kaamea hirviö! Tai vielä pahempi vaihtoehto on tietysti, että olen jättänyt mukin johonkin pöydän nurkalle, mistä joku on pudottanut sen lattialle ja rikkonut miljooniksi sirpaleiksi. Aivan järkyttävää! Joku on voinut myös mahdollisesti jopa varastaa kupin! Se oli aika hieno kuppi nimittäin, mikä tekee tämän menetyksen tunteen entistäkin raastavammaksi.

Taivas näyttää tosi synkeältä. Tulee varmaan sade ja kastun läpimäräksi lounaalle mennessäni. Ja uudestaan töistä lähtiessäni. Tämä on varmaankin lopun alkua: Maanantai, kahvikuppi on kadonnut ja synkät pilvet peittävät taivaan. Mitähän seuraavaksi? Joku tulee ovesta ja alkaa hakata minua pesäpallomailalla? Tai vielä pahempaa: Jos se hirviö alkaakin hakata minua baseball-mailalla. Niitä on kai metallisiakin, ja ne painavat kai enemmän, ja siksi niillä lyöminen siis sattuukin enemmän. Toivottavasti baseballista ei tule koskaan kovin suosittu laji Suomessa. Ja toivottavasti en joudu koskaan muuttamaan Amerikkaan.

Ohjelmakoodikaan ei suostu toimimaan. Haluaisin vain saada yhden hölmön pikku jutun ruudulle, mutta ei se suostu ilmestymään sinne. Olen yrittänyt maanitella konetta monin eri koodikoukeroin, ja jopa käyttänyt raakaa voimaa, mutta mikään ei tehoa. Tänään on kyllä kaamea päivä. Olisi pitänyt jäädä vain kotiin ja merkitä tuntikirjanpitoon sairaus-kohtaan "Paha karma". Mitähän hirveyksiä minä olen tehnyt ansaitakseni tämän?