Tänään tehtäväkseni kolahti viidenkymmenen tiedoston uudelleen nimeäminen ja linkitysten korjaaminen. Todella puuduttavaa hommaa. Toisaalta työ on äärettömän yksinkertaista ja selkeää, mutta toisaalta niin käsittämättömän tylsää ja toistavaa, että on pakko koko ajan keskittyä täysin siihen mitä tekee. Joka hakemiston tiedostoille pitää tehdä periaatteessa neljä operaatiota, mutta jokainen niistä on niistä on niin mekaaninen operaatio ja tiedostot näyttävät niin samanlaisilta, että alan vahingossa koko ajan oikomaan työvaiheita. Kaikki on pakko testata lopulta systemaattisesti, mikä on myös äärimmäisen tylsää touhua.
Yhden vastapäätä näkyvän rakennuksen seinälle on ilmestynyt jonkinlainen rakennustyömaahissi. Ilmeisesti siellä tehdään jotain isompaa remonttia. Taitavat kuljettaa tuolla yläkertaan jotain isompia työkoneita tai jotain. Tietty on mahdollista myös, että rakennuksessa muissa kerroksissa työskentelee jotain hienosti pukeutuneita ylempiä toimihenkilöitä, joita ärsyttää kun työmiehet kulkevat likaisissa vaatteissa samalla hissillä heidän kanssaan, ja he ovat siksi vaatineet työmiehiä hankkimaan oman hissin. No olipas ennakkoasenteellista minulta. Ihan hyvin tilanne voi olla niinkin, että työmiehiä ärsyttivät muissa kerroksissa työskentelevät ihmiset, ja he halusivat itse itselleen oman hissin.
Huh, olipas lähellä ettei jäänyt koko päivän blogimerkintä tekemättä (mikä korvaamaton menetys se olisikaan ollut!): Unohdin aivan, että minulla oli tänään yksi tuote-esittelytilaisuus, johon sain luvan osallistua. Se kestikin sitten puoli päivää. Pari äijää sohi hiirellä valkokankaalle heijastetulla ruudulla ja ylisti tuotteitaan "oho", "no mikäs nyt" ja "yritetäänpäs uudestaan" -mutinoiden välissä. Onneksi siellä tarjottiin kahvia väliajalla, muuten olisin nukahtanut. Periaatteessa tuotteet olivat kyllä kiinnostavia, mutta ei niitä meidän firmaamme tule kuitenkaan kun vasta kuoltuamme. Sittenkin vain jos olemme olleet oikein kilttejä ja tuottavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti