keskiviikkona, toukokuuta 23, 2007

Onko alitajuntani täynnä kamaluuksia?

Väsyttää niin paljon, että on aivan epätodellinen olo. Olen varmaankin vielä puoliksi unessa. Juuri tämän päivän lehdestä luin, että uuden oppiminen ja kaikenlaiset oivaltamista vaativat tehtävät ovat paljon vaikeampia, kun on nukkunut liian vähän. Siltä kyllä tosiaan tuntuu. Pelkästään kirjoittaessani tätä tekstiä ajasta on puolet mennyt kirjoitusvirheiden korjaamiseen. Sormet menevät ihan vääriin paikkoihin. Mistä voi päätellä, että väsyneenä hienomotoriikkakaan ei toimi kunnolla. Voisinpa mennä takaisin kotiin nukkumaan. Tai ihan mihin vain. Pitäisiköhän mennä testaamaan lepohuoneen sohvaa?

Yhden pihalla olevan auton varashälyytin on lauennut. En kuule tänne huutaako siellä joku sireeni (varsinkin kun kuuntelen juuri kuullokkeilla musiikkia), mutta valot ainakin vilkkuvat villisti. Jos omistaja antaa sen tuossa elämöidä koko päivän, niin eiköhän siitä akku lopu ennemmin tai myöhemmin. Mikä on auton omistajalle ihan oikein. Olisi parkkeerannut autonsa oikealle parkkipaikalle, eikä keskelle pihaa, niin kukaan ei olisi töninyt sitä.

Univajeestani huolimatta opin tänään jotain uutta. Kyllästyin kopioimaan serverin käynnistyksen yhteydessä käsin yhtä tiedostoa hakemistosta toiseen. Tiesin, että käynnistyskriptin saisi kyllä kopioimaan tuonkin tiedoston automaattisesti oikeaan paikkaan, mutta minulla ei ollut kyllä aavistustakaan miten se tapahtuisi. Ymmärtämykseni serverin käynnistysskripteistä on lievästi sanottuna puutteellista. No, päätin kuitenkin rohkeasti tutkailla niitä skriptejä, jos saisin niistä jotain tolkkua ja onnistuinkin löytämään oikean kohdan melkein heti. Kokeilin tuurilla lisätä skriptiin yhden rivin, ja hämmästyksekseni muokkaukseni jopa toimi. Osaisin ehkä tehdä vastaavanlaisen muokkauksen joskus toistekin, mutta voi olla, että univajeen takia aivoni eivät suostu ottamaan vastaan tätä hyödyllistä tietoa. Huomenna en varmaankaan muista koko jutusta enää mitään.

Otin varaslähdön tulevaan palkkapäivään ja kävin ruokatunnilla törsäilemässä velaksi. Ostin kirjan, joka kertoo nörteistä. Todennäköisesti heilläkin on tylsää. Yritän ehkä lohduttaa itseäni ajatuksella, että en ole ajatuksineni yksin. Tai ehkä etsin kirjasta vastauksia siihen, miten voisin tehdä töitä niin, että ei olisi niin tappavan tylsää. Oikeastaan on aika omituista, että arvuuttelen itseltäni omien tekojeni motiiveita. Luulen varmaankin, että olen alitajuisesti jotenkin viisaampi kuin tietoisesti, mikä ei kuulosta kyllä kovin todennäköiseltä. Tietysti on mahdollista, että alitajunnassani tiedän vastaukset kaikenlaisiin mieltäni askarruttaviin kysymyksiin, mutta vastaukset ovat niin kamalia, että haluan tietoisesti unohtaa ne. Toivottavasti asia ei ole näin.

Ei kommentteja: