torstaina, toukokuuta 24, 2007

Omat eväät eivät ole vaihtoehto

Limsa-automaateista ovat taas melkein kaikki limsat loppu. Kuin ihmeen kaupalla Ed Lightia oli vielä jäljellä. Se pelasti aamuni, joka muuten näytti melko synkältä. Ihan siksikin, koska ulkona oli aika pilvistä. Aivan kuin taivaskin olisi seljennyt juotuani puoli litraa energiajuomaa.

Haalarimiehet ovat huomaamattani käyneet asvaltoimassa ikkunastani näkyvän pienen tienpätkän. Ne ovat varmaan riehuneet tuolla koko yön. Pöh. Minusta olisi ollut hauska katsella kun siellä olisi mennyt kaikenlaisia koneita ja haalarimiehet olisivat paiskineet töitä hiki hatussa. Sitäkin olisi voinut olla hauska katsella, kun ohikulkijat olisivat joutuneet keksimään vaihtoehtoisen kulkureitin. Todennäköisesti siksi työ on tehtykin yöllä, koska muuten tyhmät jalankulkijat olisivat kävelleet suoraan asvalttikoneeseen. Tämä on silti huutava vääryys, kerrankin jotain kiinnostavaa olisi tapahtunut ikkunan alla, ja nyt se tapahtui ihan väärään aikaan.

Mahani ei jostain syystä tuntunut pitävän lounaasta. En mielestäni syönyt mitään erityistä, mutta kuitenkin maha on pitänyt hirveää mekkalaa lounaasta lähtien. Pakottavaa vessahätää ei sentään onneksi ole vielä tullut. Tuo ravintola ei taida kyllä olla minun suosikkini. Joskus aiemminkin siellä syömäni annos oli jotenkin epäilyttävän oloinen. Jos olisin järkevä, niin tekisin omat eväät töihin. Siinä säästyisi rahaa ja tietäisin ainakin varmasti mitä syön. Eivätkä minun omat kokkaukset ole minusta edes pahan makuisia. Ainoa syy miksi en tee näin, on se että haluan päästä pois työpaikalta edes joksikin aikaa. Sitä paitsi lounaalla tulee puhuttuakin ihmisten kanssa, mitä ei nykyisin töissä muuten juuri tapahdu, koska istuskelen itsekseni täällä huoneessa päivästä toiseen.

Taitaa olla jonkun koulun valmistujaispäivä. Läheisellä terassilla on laumoittain nuoria ihmisiä hienosti pukeutuneena. Siis pojilla on oikein puvut päällä ja tytötkin ovat tainneet kaivella jotain juhlavampaa yllensä. Valkolakkeja ei näy, taitavat olla jotain ammattikoululaisia sitten. Minä en muista valmistumisestani oikeastaan mitään. Joko juhlin tosi rankasti, tai sitten en juhlinut ollenkaan. No enpä minä muista paljon mistään muutenkaan mitään.

Ei kommentteja: