Pääsen kai eroon vanhasta kauhuprojektista. Uusi projekti on kuullema tärkeämpi, ja sitä ei kuullema voi tehdä kukaan muu kuin minä. Hah. Tunnenpa itseni tarpeelliseksi ja ainutlaatuiseksi. Kukaan muu kuin minä koko firmassa ei kestä tuota typerää kehitysympäristöä. Tai sitten kaikki jotka sitä kestävät ovat joutuneet, tai päässeet, johonkin muualle. Ehkä sairaalahoitoon, työttömyyskorvausta nauttimaan tai johonkin työpaikkaan missä maksetaan jotain järkeviä palkkojakin. Mistä herää taas kysymys, että olenkohan minä ihan oikeassa paikassa tekemässä ihan oikeita asioita? Todennäköisesti en, mutta olen huomattavan aikaansaamaton ihminen tällaisissa asioissa, enkä todennäköisesti lähde täältä mihinkään ennenkuin on aivan pakko.
Selkääni kutitti äsken ja minun oli pakko raapia sitä. Epähuomiossa onnistuin kuitenkin raapaisemaan auki jonkun vanhan haavan josta alkoi roiskua verta ympäriinsä. Se oli kaameaa! Hoipertelin vessaan yltäpäältä veressä ja valuin verta ympäriinsä kuin pistetty sika. Wc:ssä verentulo onneksi lakkasi kuin taikaiskusta. Peseydyin ja keräsin itseni kasaan. Sitten palasin takaisin työpöytäni ääreen, ja nyt yritän käyttäytyä niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Näen tästä varmaankin painajaisia kuukausia eteenpäin. Ehkä koko loppuikäni herään öisin ja luulen olevani yltäpäältä veren peitossa, vaikka olenkin vain hikoillut, tai kissa on oksentanut päälleni.
En ymmärrä miksi tiedon siirrossa kaikki yksinkertaiset asiat pitää useimmiten kääriä johonkin pakettiin, jossa on miljoona pientä tietokenttää, joita ei varsinaisesti tarvita, mutta ne on laitettu sinne varmuuden vuoksi. Monesti lopputuloksena on, että tietopaketissa on enemmän tuollaista epäolennaista tietoa, kuin varsinaista tarvittavaa tietoa. Kun turhaa tietoa on paljon, jää olennaisestakin tiedosta helposti jotain käsittelemättä, koska se hautautuu kaiken roskan alle. En minä ainakaan jaksa tutkailla ja miettiä sadan tietokentän tarpeellisuutta ja hyödyllisyyttä, jos tiedän että niistä 98% on turhia.
Ohitse kulki juna, jossa oli paljon säiliövaunuja. Niissä säiliöissä oli varmaankin jotain vaarallisia myrkkyjä ja räjähtäviä kaasuja. Jos samaan aikaan samalla raiteella vastaan olisi tullut toinen juna, ja junat olisivat törmänneet tuossa, niin siitä olisi seurannut katastrofi. Kaasusäiliövaunut olisivat räjähtäneet ja räjäyttäneet myrkkysäiliötkin, ja valtaisa räjähdyspilvi olisi kuljettanut myrkkyjä paineaallon mukana kaikkialle. Ensin paineaalto olisi murskannut tästä rakennuksesta ikkunat, heittänyt kaikki työntekijät ja kalusteet huoneiden kauimmaiseen nurkkaan, seinät olisivat kaatuneet kuin korttitalosta, ja joka paikkaan olisi levinnyt syövyttäviä myrkkykaasuja. Siinä sitten olisimme viruneet jokainen luu murskana, happo syövyttäen ihoa ja myrkkykaasut keuhkoja polttaen. Minun pitäisi todellakin saada vaarallisen työn lisää. Meidän kaikki pitäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti