Mutasumua

Jälleen uusi kehitysympäristö on juurtunut koneelleni. Tähänkin kehitysympäristöön piti taas asennella vaikka mitä pieniä ja isoja palikoita sekä päivittää vanhoja. Aikamoinen taistelu oli saada jotain tapahtumaan. Kehitysympäristön toimintaan manaamiseen liittyi mm. samojen tiedostojen latailua moneen kertaan versionhallinnasta, hakemistojen uudelleen nimeämisiä, mystisten rastien päälle laittamista ja pois päältä ottamista, samojen käskyjen antamista useaan kertaan, kiroilua, epäuskoista kuivaa naureskelua, hampaiden kiristelyä, periksi antamista ja lopuksi täydellistä ällistymistä kun kehitysympäristö yllättäen käynnistyikin. Vaikka oikeastaan prosessi ei ole päättynyt vieläkään. Yritän edelleen asentaa yhtä apuohjelmaa, mutta päätin tehdä tässä välissä jotain tuottavaakin. Tai no. Tehdä jotain muuta kuitenkin.

Voisikohan käsipapereista tehdä jotain hyödyllistä tai kivan näköistä? Jos hommaisin jostain pari jätesäkkiä ja teippiä, niin voisin ehkä runtata papereita palloiksi, laittaa ne pusseihin ja teipata pussit yhteen itseni näköiseksi nukeksi. Vaatteet sille pitäisi tietty pukea ensin. Niin rämettyneen näköinen en sentään vielä ole, että minua ja kasaa jätesäkkejä ei erottaisi toisistaan ensi vilkaisulla. Hmm. Minulla on ilmeisesti vielä jotain tavoiteltavaa täällä. Sitten kun minua ja kasaa jätesäkkejä ei erota toisestaan, olen valmis. Johonkin.

Minun pitäisi tehdä kovasti kahta projektia yhtä aikaa ja molemmilla olisi tietysti vielä kova kiire. Jees! Ratkaisuni ongelmaan on tietysti tehdä kaikkea ihan muuta, tai ainakin jotain täysin epäolennaista. Aika vain tuntuu nyt juuri oikealta päivittää kaikki ohjelmat. Ja kun ohjelmapäivitysten lataus kestää kuitenkin niin kauan, niin sillä aikaa voin haahuilla käytävillä, kaivella nenääni ja touhuta muita tylsyyteen sopivia sijaistoimintoja.

Täällä alkaa pikku hiljaa näyttää siltä, että toimisto ei olekaan enää uuttuuttaan kimalteleva kiiltokuva. Työpöydälleni on alkanut kasautua paperi- ja kirjaröykkiöitä ja muuta epämääräistä. Pitää varmaan pian siivota. Pölypalloja ei sentään näy vielä missään.

Tänään on ollut niin tylsää, että se suorastaan häiritsee työntekoa. Heti kun yritänkin alkaa koodaamaan jotain, niin tuntuu kuin mutainen pilvi täyttäisi aivoni. Kaikki tuntuu vain niin tylsältä ja merkityksettömältä, että en pysty keskittämään ajatuksiani sen vertaa, että todella tarttuisin johonkin pieneenkään yksityiskohtaan ja yrittäisin saada sitä työstettyä eteenpäin. Juonpa pari litraa kahvia. Jospa se hälventäisi tietoisuuden mutasumua.