tiistaina, toukokuuta 29, 2007

Luotan luonnon oveluuteen

Vanha monitorini pitää kummallista ininää. Varmaan se hajoaa kohta. Ottaisinkin kyllä mielelläni tilalle toisen samanlaisen monitorin kuin tuo uudempi on. Nuo monitorit ovat ärsyttävästi pikkuisen eri korkeudella ja uudempi on itse asiassa vähän isompikin. Vanha toistaa kyllä mielestäni värisävyt paremmin. Pistin monitorin hetkeksi pois päältä, ja kun laitoin sen uudestaan päälle, ininä ei alkanut uudestaan. Ongelma ratkaistu toistaiseksi.

Eilen ja tänään olen metsästänyt ruudulta kadonneita tekstitunnisteita.
Tätä haasteellista toimintaa voi kuvailla vaikkapa näin:
1. Luodaan tunniste (OK).
2. Asetetaan tunnisteen teksti (OK).
3. Muotoillaan ulkoasu (OK).
4. Ruudulla pitäisi näkyä teksti (EI - ruudulla ei näy mitään).

Olen purkanut koodia pienempiin palasiin ja testannut niitä erikseen ja kaikki toimii hienosti, mutta sitten kun kaikki osat liitetään yhteen, mitään ei tapahdu. Tämä on taas niin tätä. Pitää kai alkaa purkaa kokonaisuutta pala kerrallaan ja katsoa alkaako jossain vaiheessa tapahtua jotain. Sitten taas kasaan kaiken uudestaan ja toivon, etteivät tekstit taas häviä. Todennäköisesti jossain on kuitenkin vain yksi ylimääräinen puolipiste tai jotain vastaavaa, mutta en vain keksi missä se on. Tekee mieli taas räjäyttää jotain.

Yksi huoneessani oleva kasvi näytti jokin aika sitten siltä, että se on kuolemaisillaan. Siirsin sen kokeeksi lähemmäksi ikkunaa yhden toisen hyvävointisen kasvin paikalle. Nyt nääntynyt kasvi näyttää voivan hieman paremmin, ehkä se todella kaipasi valoa. Sen sijaan aiemmin hyvävointisen näköinen kasvi näyttää vähän näivettyneen tuolla hämärässä. En kuitenkaan vielä siirrä sitä mihinkään. Ehkä se tarvitsee vain aikaa sopeutuakseen uuteen tilanteeseen. Sitä paitsi tuo toinen kasvi on isompi ja hienompi. Jos jommasta kummasta on pakko luopua, niin mieluummin pienemmästä. Tietty voisin olla todella fiksu, ja kysellä joltain ihmiseltä toisesta huoneesta, olisiko heidän huoneessaan tilaa vielä yhdelle kasville ikkunan lähellä. Tai sitten voisin viikon välein vuorotella kukkien paikkaa. No, katsotaan nyt ensin oppiiko tuo pärjäilemään hämärässä. Ehkä autan näin jalostamaan uutta pimeässä toimeentulevaa kasvisukupolvea. Vaikka en kyllä ymmärrä miten tuo kasvi onnistuisi lisääntymään täällä. Mutta uskon sen silti olevan mahdollista. Luonto on ovela ja selvitymiskykyinen. Kai huonekasvit ovat osa luontoa?

Typerä teksti ei kaikista yrityksistäni huolimatta suostu ilmaantumaan ruudulle. Kohta täytyy ryhtyä järeisiin menetelmiin ja räjäyttää kaikki atomeiksi. Ehkä olen oikeastaan vain odottanutkin tätä. Jos ei räjäytysten jälkeen palasten seasta ala löytyä kärventyneitä tekstin pätkiä, annan periksi ja lähden kotiin. Sitäkin olenkin kyllä odotellutkin.

Ei kommentteja: