Vanha mies katoaa

Joku papparainen on pihalla ihan eksyksissä. Mies vain seisoo laukun kanssa keskellä pihaa ja pälyilee ympärilleen. Joko hän ei todellakaan tiedä mihin hänen pitäisi mennä, tai sitten hän odottelee jotakuta johonkin lähistölle saapuvaksi. Nyt mies katsoi kännykkäänsä. Kyllä hänen varmaan pitäisi nähdä joku. Kerran hän otti laukun käteensä ja kääntelehti ympäriinsä sen näköisenä että "nyt minä kyllä lähden kotiin", mutta päätti sitten kuitenkin jäädä vielä hetkeksi. Papparainen on seisoskellut tuossa jo ainakin vartin.

Bugirintamalla on tänään saatu selätysvoitto yhdestä kauhistuttavimmista bugeista yhden työkaverin avustuksella. Nyt olen aika varma, että tuota bugia en näe enää koskaan. Pari muutakin bugia on uhkaavan lähellä ratkaisua. Ehkä me emme menetäkään tätä asiakasta ainakaan vielä.

Kappas vain, kun kyllästyin tuijottelemaan papparaista pihalla, niin kun seuraavan kerran muistin vilkaista tilannetta, mies olikin lähtenyt johonkin. Nyt en saa koskaan tietää mistä oli kyse. Jollei sitten papparainen palaa laukkuinensa takaisin joskus myöhemmin. Piti oikein nousta tuolilta ja mennä ikkunan luokse katsomaan tarkemmin, mutta ei ukkoa näkynyt enää missään. Ufot varmaankin ottivat hänet kyytiinsä. Papparainen olikin varmaan alien.

Kyllä huomaa taas että on perjantai. Takapuoleni tuntuu syyhyävän. En millään malttaisi vain istuskella tässä. Kuluisipa aika nopeammin, niin että voisin lähteä kotiin. Pahus kun en keksi oikein mitään syytä lähteä hortoilemaankaan mihinkään. Pakko päästä johonkin. Tarvitsenko minä todella jonkun syyn? Kyllä varmaankin joku hätävarasyy olisi hyvä olla. Jos joku vaikka innostuu keskustelemaan, ja ohimennen tulee kysäisseeksi mihin olen matkalla. Sellaista on joskus tapahtunut. Jos olen vain summittaisesti hortoilemassa, niin tilanne voi äityä aika ikäväksi, koska en voi vastata mitään, tai minun pitää keksiä äkkiä jotain. Olen aika huono keksimään mitään uskottavaa tuollaisissa tilanteissa.
- "Mihin olit menossa?"
- "Manuaalia etsin... Tuolta... Limsa-automaatilta... Eikun vessasta... Siis verkkotuesta tarkoitan."
- "Mitäs manuaalia kaipailet?"
- "Ööh tuota... Käyttöjärjestelmän... Eikun serverin... Rajapinta-määritelmää..."
- "Mihin ihmeeseen sinä semmoista tarvitset?"
- "No tuota... Tuli vain mieleen että olisiko yksi juttu mahdollista tehdä... Tai siis niinkun ajattelin vain tarkistaa, ettei tule mitään ristiriitoja."
- "Niin, on se kyllä hyvä varautua kaikenlaiseen, mutta harvemmin nuo serverin rajapinnat mitään ristiriitoja aiheuttavat..."

Hah! Nyt keksin, muistaakseni yksi projektipäällikkö rakennuksen toisessa päässä on tänään asiakaskäynnillä. Voisin vaikka mennä etsimään häntä ja teeskennellä unohtaneeni että hän on tänään poissa. Voisinkohan vielä väittää unohtaneeni missä huoneessa hän istuu? Se lisäisi hortoilumahdollisuuksien määrää. Vaikuttaisinko liian aivovammaiselta? Joku voi hyvinkin muistaa, että olen käynyt hänen juttusillaan vaikka kuinka usein. No kyllä sitä voi unohtaa kaikenlaista. Minä ainakin.

Monitorini säteilee lämpöenergiaa

Taas tuli nuolaistua ennen kuin tipahti. Eilen ehdin riemuita suurvoitosta taistelussani bugeja vastaan, mutta tänään ne pirulaiset palasivat takaisin aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Bugit olivat vain strategisesti vetäytyneet hetkeksi taka-alalle, mutta nyt ne terrorisoivat taas koko sovellusta, eikä mikään enää toimi. Paluu pään seinään hakkaamiseen tuntuu aina ikävämmältä sen jälkeen kun luulee, ettei sitä tarvitse tehdä enää ikinä. Tekisi melkein mieli itkeä. En kuitenkaan viitsi. Ei sillä, että itkeminen nolottaisi, en vain jaksa. Se tuntuisi jotenkin väkisin kaivetulta reaktiolta tärkeysarvoltaan olemattomaan asiaan. Samasta vanhasta tylsyydestä on kuitenkin vain kyse.

Minulle tulee melko merisairas olo, kun katselen tarpeeksi kauan ikkunasta monitorin reunan yli. Lämmin ilma väreilee monitorin yläpuolella ja saa ikkunanäkymän aaltoilemaan. Monitori on todellakin lämmin. Varmasti hillitön määrä lämpöenergiaa kuluu hukkaan tuosta monitorista. No onhan tuo hukkalämpö tietysti pois lämmityskuluista, mutta täällä on nyt muutenkin niin kuuma, että tuo taitaa vain lisätä ilmastointikuluja. Monitori ei varmaankaan ole tarpeeksi kuuma, että sillä voisi paistaa kanamunia, mutta kyllä sillä varmaankin voisi jonkun einespizzan saada lämpimäksi. Eipä nyt satu olemaan einespizzoja mukana, että voisin testata asiaa. Eikä kyllä ole juuri nälkäkään. Söin kiinalaisessa ravintolassa koko rahan edestä. Kaikki energiani on keskittynyt ruoan sulattamiseen.

Olen juonut tänään tolkuttomasti limsaa. Olen muka yrittänyt vähentää sekä limsan ja kahvin juontia, mutta menestys on ollut aika huono. Muistan ehkä kaksi kertaa ottaneeni limsan sijaan vettä automaatista tai kahvin sijaan limsaa. Kahvia ei voi korvata vedellä mitenkään. Mielipuolista tahdonvoimaa käyttämällä saatan olla juomatta yhtään mitään, mutta jos mieli tekee kahvia, niin veden juomista tulee vain pahalle tuulelle. Miltei oksettaa.

Onkohan ilkeillä ihmisillä ikinä tylsää? Tuntuu joskus siltä, että jos oikeasti haluaisin kiusata ihmisiä ja saisin nautintoa pahan mielen aiheuttamisesta, niin tilaisuuksia olisi vaikka kuinka. Voin helposti kuvitella lukemattomia tapoja, joilla voisin ajaa yksittäisiä työtovereitani hermoraunioiksi. Tai ihan yleisesti vain tehdä kaikenmaailman ilkeyksiä. Työtovereitteni onneksi olen kuitenkin kiltti ja tylsä ihminen. Mutta jonain päivänä saatan muuttua.

Voisikohan monitorista lähtevää lämpöenergiaa hyödyntää johonkin muuhun kuin einespizzojen lämmittämiseen? Jos tekisin pahvista monitorin päälle pyramidin, jonka huipulla olisi pieni reikä, niin lämmin ilma virtaisi aukosta varmaan melko tuntuvalla nopeudella. Sitten voisin laittaa ilmavirran eteen pyörivän rattaan, jonka voisin yhdistää jonkinmoiseen dynamoon ja saisin siitä sähköä. Sitten voisin vaikka ostaa pienen tuulettimen, jota voisin pyörittää tuolla sähköllä. Mitä kuumempi monitori olisi, sitä enemmän tuuletin tuulettaisi minua.

Valkosipulin löyhkää

On ärsyttävää katsella ikkunasta selkeästi lomalla olevia ihmisiä. He käpsyttelevät ikkunan ohi jäätelöä syöden ja katsellen maisemia. Heillä ei selkeästi ole kiire mihinkään, aurinko paistaa mukavasti ja päivä on täynnä mahdollisuuksia hauskanpitoon. Täällä taas minua ahdistelevat lannistumattomat kauhubugit ja kiire hönkii niskaan. Myönnän: Olen kateellinen.

Olin hirviö ja laitoin lounaaseeni järkyttävän määrän valkosipulia. Jotkut ihmiset eivät voi sietää valkosipulin hajua. He oksentaisivat tähän huoneeseen kävelleessään. No, ei täällä varmaankaan kukaan tänään käy. Jos jollakin ihmisellä olisikin minulle asiaa, hän tulisi ovea lähestyessään varmasti toisiin ajatuksiin, kun infernaalinen valkosipulinlöyhkä löyhähtäisi päin hänen kasvojaan. Tosin jollakulla saattaa olla heinänuha, eikä hän haista mitään. Mutta projektipäälliköt tänne tuskin ainakaan uskaltautuvat. Heissä on niin paljon vampyyrimaisyytta, että he eivät voi sietää valkosipulia. He aistisivat valkosipulin vaikka se olisi ilmatiiviissä metallisäiliössä ja heiltä olisi nenä leikattu irti. Säikähtäisivätköhän he pelkästään valkosipulin mainitsemistakin? Voisin yrittää joskus ujuttaa vaivihkaa sähköpostiini muutamia mainintoja valkosipulista. Ehkä he sitten lakkaisivat ahdistelemasta minua sähköpostitsekaan.

"Projekti on hyvällä mallilla. Uudet ominaisuudet versovat kuin valkosipulit keväällä. On kuin tämä sovellus olisi nyt ladattu täyteen c-vitamiinia. Tässä on varmasti enemmän c-vitamiinia kuin valkosipulin kynnessä. Tämä sovellus on kuin ohjelmallinen vastine valkosipulin maulle: voimaisa, raikas, pisteliäs ja piristävä. Tämän sovelluksen käyttäjät erottuvat muiden käyttäjien joukosta taatusti kuin viisi valkosipulia syönyt ranskalainen eskimoiden sukukokouksessa."

Tänään olen saanut ihmeen paljon aikaiseksi. Tai ainakin juuri nyt minusta tuntuu siltä. Sain kuristusotteen yhdestä kamalimmista sovellusta terrorisoivista bugeista. En saanut bugia vielä täysin murskattua, mutta sain sen ainakin eristettyä sovelluksen nurkkaan, jossa se ei niin paljon häiritse. Huomenna varmaankin murskaan sen lopullisesti.

Sain luotettavalta taholta myös vihjeitä erään toisen hirviöbugin taltuttamiseen. Minulla on eräänlainen loitsu, jolla sen saa todennäköisesti manattua pois. En ole vielä uskaltanut ottaa loitsua käyttöön, koska sillä voi olla jotain sivuvaikutuksia. Täytyy hieman tutkia sen toimintaa ja lähettää sitten toinenkin bugi tuonpuoleiseen.

Jos tästä päivästä jotain erityisen huonoa hakee, niin tämä on pitkä kuin nälkävuosi. Eilen päässäni naksahti ja lähdin töistä ennen aikojani. Tänään minun pitää kai kompensoida eilistä ja virua täällä kunnes aurinko laskee. Tai päässä naksahtaa taas.

Ovatko asiakkaamme avaruusolentoja?

Päätin testata tänään taas kahvinsietokykyäni. Kaameat hirviöbugit ovat jälleen hyökänneet kimppuuni, väsyttää, ottaa päähän, eikä huvita mikään ja on tietysti tylsää. Ehkä kahvi voisi ratkaista jonkun ongelmistani. Todennäköisesti kuitenkaan ei. Unilääkkeet voisivat auttaa. Jos nukkuisin koko päivän, niin ehkä ongelmat katoaisivat itsestään.

Olen vähän miettinyt lisää ufoja ja alieneita. Koska eilen tulin siihen tulokseen, että todennäköisesti alienien teknologia on nykyään niin kehittynyttä, että he kykenevät naamioimaan lentoaluksensa ihmisten lentoaluksia muistuttaviksi, niin todennäköisesti he pystyvät nykyään naamioimaan kaiken muunkin alienmaisen olemuksestaan ihmismäiseksi. Alienien toimitilat on todennäköisesti naamioitu aivan tavallisiksi firmoiksi ja mahdollisesti alienit itsekin ovat naamioituneet ihmisiksi. Mahdollisesti työpaikallanikin on alieneita.

Asiakkaistamme ainakin osa on todennäköisesti alieneita. Se selittäisi joidenkin sovellusten todella omituiset vaatimukset ja toteutustavat. Ehkä sovelluksemme todellisuudessa tekevät alienien käytössä jotain ihan muuta, kuin mitä kuvittelemme niillä tehtävän. Se selittäisi myös jotkin todella omituiset virheraportit. Olen usein ihmetellyt, miksi ihmeessä asiakkaamme haluavat käyttää ohjelmistojamme jollain tavalla, mikä itselläni ei ole käynyt mielessäkään. Tietenkin on myös mahdollista, että todellisuudessa alienit eivät tarvitse sovelluksiamme yhtään mihinkään: Kaikki on vain kulissia alienien todelliselle toiminnalle, mitä se ikinä lieneekään. Ihmiset alkaisivat ihmetellä jos alienit rakennuttaisivat valtavat toimitilat firmalle, joka ei työllistäisi ketään, ei tuottaisi mitään ja jolla ei olisi ollenkaan liikevaihtoa. Alienien on kertakaikkiaan pakko pyörittää ohessa jotain liiketoimintaa, jotta firmat ja niiden toimitilat vaikuttaisivat uskottavilta.

Nykyisessä projektissani on muuten yksi hyväkin puoli: Ihmiset joiden kanssa teen töitä istuvat rakennuksen toisessa päässä, ja saan hyvin kulutettua aikaa kävelemällä rakennuksen päästä päähän kysymään jotain ja tekemään muistiinpanoja. En tiedä vaikutanko toimeliaalta vai toimettomalta muiden silmissä kuljeskellessani edes takaisin käytävällä. Mukanani raahaama paperivihko ehkä antaa minusta enemmän sellaisen kuvan, että olen todella menossa tekemään jotain tärkeää. Pitäisiköhän alkaa raahailla vihkoa mukana aina silloinkin, kun vain harhailen toimettomana käytävillä? Kärsisikö vihko inflaation? Jos raahaisin välillä mukanani kannettavaa tietokonetta?

Saattaa olla että joudun/pääsen bugimetsästyksessäni käyttämään uusia ihmeellisiä työkaluja. Joskus toisena hetkenä niiden kanssa leikkiminen voisi olla hauskaakin, mutta nyt ei vain yhtään huvita. Olen niin kyllästynyt tähän typerään palikkaan, että toivon nyt, etten olisi koskaan kuullutkaan koko jutusta.

Ufot naamioituvat lentokoneiksi

Aamulla oli palaveri siitä mitä mun pitäisi seuraavaksi tehdä, ja sitä samaa vanhaa pään seinään hakkaamistahan sieltä taas tuli. Olipas kiva alku taas uudelle viikolle. Olin vähän elätellyt jo toivoa, että pääsen johonkin ihmisarvolle sopivampaan projektiin tällä viikolla, mutta olen ilmeisesti ollut edellisessä elämässäni jokin hirviö, ja nyt karman lait määräävät minut kärsimään teoistani.

Näin taas taivaalla jonkun matalalla lentävän vekottimen. Tämä lensi kyllä niin hitaasti, että se taisi olla helikopteri. Tai ufo. Ehkä sota ei olekaan syttynyt, mutta ulkoavaruuden asukit ovat kiinnostuneet kaupungistamme. Olisi mielestäni ihan loogista, että jos ufot eivät haluaisi että niihin kiinnitetään mitään huomiota, niin ne naamioisivat aluksensa muistuttamaan meidän lentolaitteitamme. Silloin niitä ei voisi erottaa lentokoneista ja helikoptereista muuten kuin jos ne sattuvat tekemään jotain omituista. Kuten tuo äskeinen vekotin, joka lensi omituisen hitaasti. Mistäs sitä tietää vaikka 99% maapallon asukkaista olisi nähnyt ufoja, mutta koska niiden naamiointi on niin hyvä, niin ihmiset eivät ole kiinnittäneet niihin mitään huomiota. Kai nyt ufoteknologiakin kehittyy vuosien varrella?

Tänään on ollut työtehokkuuden kannalta ihan kohtuullisen hyvä päivä. Vaikka on maanantai. Tänään olen korjannut pari pikku bugia ja jättänyt mammuttimaiset möhkäleet huomioimatta. Tuommoisten pikkubugien korjaaminen oli oikeastaan melkein hauskaa. Siis melkein. Se oli vain tylsää teknistä suorittamista, mutta sekin on paljon parempi kuin noiden mystisten hirviöbugien korjaaminen. Niiden ymmärtämisen yrittämisessäkin järki sumenee.

Ulkona on ihan liian hieno ilma. Näen ainakin kahdella terassilla ihmisiä viettämässä lomaansa olutuoppien parissa. Taivaskin on lähes pilvetön. Monitoristani nousee lämmintä ilmaa, joka saa ikkunanäkymän aaltoilemaan. Kerrankin kun vähän kaipaisin selkäni takana hurisevaa ilmastointilaitetta, niin nyt se pirulainen on tietenkin täysin eloton. Toinen limsa-automaattikin oli kuollut. Se kyllä vielä hurisee, mutta valot ovat sammuksissa, eikä napeista painamalla tapahdu mitään. Tästä seurauksena kaikki joutuvat hakemaan limsansa toisesta automaatista, josta taas ovat lähes kaikki limsat loppu. Taidan lähteä pian limsanhakuretkelle rakennuksen toiseen päähän, ehkä ongelma ei ole kantautunut vielä sinne asti.

Haavekuvia meditoinnista

Söin tänään aamupalaksi sämpylän vasta töissä. Heräsin aamulla niin myöhään, että oli pakko sännätä töihin ilman aamupalaa. Vaikka eipä täällä mitään tapahtunut, eikä täällä edes näyttänyt olevan lisäkseni kuin kolme ihmistä. En edes huomannut katsoa paljonko kello oli kun tulin tänne. Muillakin ihmisillä tuntuu olevan ongelmia päästä loman jälkeen työntekomoodiin. Onneksi on perjantai. Sinänsä jännä juttu, että en tunne itseäni kovin väsyneeksi edes näin loppuviikosta, toisin kuin ennen lomaa. Ehkä minulla on kaikesta unen puutteesta ja motivaation puutteesta huolimatta enemmän energiaa nyt. Sekin voi vaikuttaa asiaan, että työtehoni on ollut tällä viikolla niin surkea, että sellaisesta lusmuilusta ei kertakaikkiaan voi rasittua.

Luulin eilen saaneeni yhden melko vakavan ja omituisen bugin korjattua, mutta kun tänään tutkin asiaa uudestaan, totesinkin, että bugi onkin vain muuntautunut toiseen muotoon. Toiminto ei edelleenkään toimi oikein. Plääh. En taida päästä tästä typerästä projektista eroon ikinä.

Olisi varmaan hienoa osata oikeasti meditoida. Tai jotain. Olen ainakin kuvitellut, että meditoimalla voisin asettua ongelmallisen tilanteen ulkopuolelle ja sitten kun onnistuisin tyhjentämään mieleni täysin, niin näkisinkin selkeämmin koko ongelman ja sen ratkaisu tuntuisi yksinkertaiselta. Saahan sitä kaikenlaisesta unelmoida. Taikominenkin olisi kivaa, ja teleportaatio, levitointi ja ruumiista irtautuminen. Ajatusten lukutaidostakin voisi joskus olla iloa. Ihminen, joka omaisi kaikki nuo taidot, olisi varmaankin mielenkiintoinen supersankari. Superkoodari, joka liiskaisi pahisbugeja ja pelastaisi budjetit. Hän rakentaisi siltoja ihmisten välille palavereissa ja osaisi selittää kaiken oikein. Hänen teräksinen mahansa kestäisi vaikka 50 litraa mustaa kahvia päivässä, eikä hän ikinä surffaisi tyhmillä nettifoorumeilla tai pelaisi mitään pelejä. Lukisivatkohan esiteinit innolla superkoodarista kertovia sarjakuvia? Todennäköisesti eivät. Ne olisivat varmaankin tappavan tylsiä.

Tuosta meditaatiosta vielä: Olen aika hyvä tyhjentämään mieleni täysin jo nyt. Itse asiassa mieleni tyhjentyy usein ilman että minä teen asian eteen yhtään mitään. Nytkin pääni on ihan tyhjä. Ongelma on vain siinä, että ei siitä seuraa mitään. Mitään ratkaisuja ei ilmesty eteeni, enkä osaa nähdä ongelmia ulkopuolelta kokonaisuutena. Asioiden tarkkailu ulkopuolisena kyllä onnistuu myös minulta helposti, mutta en minä mitään kokonaisuuksia hahmota. Ehkä ongelmani onkin siinä, että mieleni on liian tyhjä ja tarkkailen kaikkea liian ulkopuolisena?

En ole muuten lomalta paluuni jälkeen nähnyt ikkunasta yhtään pääskystä. Jotain lokkeja vain. On kai ollut niin huono ilma, että pääskyset ovat lentäneet jonnekin missä on kauniimpi ilma. Lokit taas taitavat pitää tämmöisestä ankeudesta. Ovatko lokit pahan ilman lintuja?

Mittayksiköt kateissa

Taivaalla lensi suihkukone aika lujaa ja matalalla. Jonkunmoinen hävittäjä. Sota on varmaan syttynyt. Minkähän valtion kone tuo oli? Pitäisi hankkia tänne kiikarit. Tosin tuo lensi ohitse niin nopeasti, että jos kiikareissa olisi jonkunmoiset suojukset päällä, niin kone olisi ehtinyt jo mennä menojaan siinä vaiheessa kun olisin saanut suojukset pois. Eli jos olisin halunnut erottaa tuon koneen tunnukset, minun olisi pitänyt jo valmiiksi tiirailla ikkunasta kiikareilla. Jos todella tekisin niin, niin työtoverit saattaisivat hieman paheksua sitä että kiikaroisin koko päivän ikkunasta. Paitsi jos väittäisin, että toimenkuvani on muuttunut tähystäjäksi.

Voisinkohan määrittää jotenkin työtehoni suhteessa aikaan jollain luvulla? Mikähän olisi sopiva yksikkö? Serverin käynnistyksiä päivässä? Kirjoitettuja koodirivejä päivässä? Muutettuja kirjainmerkkejä tunnissa? Korjattuja bugeja päivässä? Viimeksi mainittu mittausperiaate ainakin olisi huono, koska riippuu aivan tuurista miten helppo bugi on korjata. Jonkun virheen korjaamiseen menee vain viisi minuuttia ja jotain toista joutuu korjaamaan monta päivää. Olisi kyllä hienoa, jos voisin kirjata johonkin ylös vaikka, että "tänään olen korjannut bugeja teholla 38 buuttia päivässä".

Korjailen edelleen samaa bugia kuin eilenkin. Olen kyllä tätä yhtä sitkeää virhettä korjatessani törmännyt vahingossa pariin muuhun bugiin ja korjannut ne, mutta täytyy sanoa että työtehoni on ollut surkea.

Vireystilaakin voisi olla hauska mitata jotenkin. "Tänään univajeeni on 2,5 h, viikon kumulatiivinen univaje on 6,5 h." "Kofeiinin kulutukseni on ollut tänään keskimääräisesti 0,75 kahvikupillista tunnissa." "Vereni kofeiinipitoisuus on ollut tänään keskimääräisesti 2 ml / l." Mitenkähän kofeiinipitoisuus veressä pitäisi ilmoittaa? Millaisistakohan luvuista on kofeiinipitoisuudessa edes kyse? Onko se samaa luokkaa kuin alkoholissa? "Kofeiinitärinäni on nyt kolme promillea." Kuinkahan monesta kofeiinipromillesta lähte taju? Tai kuolee? Käsittääkseni kofeiinin yliannostukseenkin on mahdollista kuolla, mutta muistaakseni kuolemaan johtava annostus oli jotain luokkaa kaksi ämpärillistä suodatinkahvia. Hassua muuten, että nimenomaan tavallisessa suodatinkahvissa on kaikkein eniten kofeiinia, eikä esimerkiksi espressossa.

Työpaikalla on tänään unelias ilmapiiri. Monet ovat edelleen lomalla, ja paikalla olijoistakin moni tuntuu kuluttavan päivää lehtiä lukemalla, surffailemalla netissä ja höpöttelemällä joutavia muiden ihmisten kanssa. Plääh. Taidan lähteä tänään töistä etuajassa.

Sää suosii leijan lennättäjiä

Läheisen talon parvekkeella on oikea joukkokokous: Siellä seisoskelee kolme ihmistä keskustelemassa ja yksi istuu, eivät he näytä edes tupakoivan. Ehkä he lähtivät ensin tupakalle, mutta tempautuivat sitten keskusteluun, eivätkä malta palata sisälle? Tai sitten sisällä on aivan hirveästi ihmisiä, eikä sinne enää mahdu. Olisi varmaan aika kamalaa jos tässäkin huoneessa olisi kymmenen ihmistä. Onneksi en ole töissä jossain Aasian tiheimmin asutuilla alueilla.

Ulkona taitaa tuulla lujaa. Jos olisin lapsi, niin olisin varmaankin vieläkin lomalla. Tänään olisi voinut olla kiva päivä lennättää leijaa. Joskus lapsena minulla oli leijoja. Yksi niistä oli tosi iso ja hieno, mutta sitä oli aika vaikea lennättää missään, kun en löytänyt mitään tarpeeksi isoa aukeaa paikkaa. Kaikenmaailman niityilläkin oli aina jotain sähkölinjoja. Urheilukentällä olisi varmaankin ollut hyvä lennättää sitä, mutta siellä oli melkein aina ihmisiä urheilemassa. Ja kenttä oli niin kaukana, että ei siellä jaksanut alvariinsa ravata katsomassa, olisiko siellä nyt vapaata. Sitä paitsi leijan kuljettaminen pitkiä matkoja tuulisella säällä on hankalaa.

Yritän jahdata taas vaihteeksi yhtä mystistä bugia. Luulin aloittavani heti lomalta palattuani uutta projektia, mutta jouduinkin jatkamaan samaa projektia, jota tein ennen lomalle lähtöä. Mikä ei oikeastaan ollut yhtään yllättävää. Tämä(kin) projekti on niin toivoton heti lähtökohdiltaan, että jos tätä jääräpäisesti päätetään jatkaa, niin minulle riittäisi tässä työsarkaa varmaankin loppuvuodeksi. Toivottavasti koko juttu lakaistaan maton alle. Jos ei, niin tästä voi tulla potentiaalinen katastrofi, ja minä olen ikävästi tulilinjalla ensimmäisten joukossa, kun syyllisiä aletaan etsimään.

Olen jumiutunut kahvirajatilaan. Toisaalta mieleni tekisi mennä hakemaan kahvia, mutta toisaalta minusta tuntuu aina siltä, että "teen vielä tämän pikku jutun ja sitten menen". Nyt tätä on jatkunut puolitoista tuntia. Lopulta minun on pakko mennä vessaan ja sitten optimoin toimintani niin, että haen samalla reissulla myös kahvia. Ehkä tuijottelen myös hetken akvaariota.

Löysin muuten kahvikuppini astianpesukoneesta. Omituista. Saattaa olla, että laitoin sen itse sinne ennen lomalle lähtöäni, mutta luulisi, että neljän viikon aikana joku olisi sen ottanut sieltä pois. Tai sitten astianpesukonetta ei käytetä kovin usein, eikä kukaan koe velvollisuudekseen tyhjentää sitä. Sekin mahdollisuus on vielä olemassa, että joku muu on käyttänyt kahvikuppiani poissaollessani, ja sattumalta pistänyt sen astianpesukoneeseen juuri vähän ennen töihin palaamistani. Tämä jäänee ikuiseksi mysteeriksi.

Vedenpaisumusta odotellessa

Löysin taskustani sinitarraa. Se oli tarttunut avaimiini. Olin kai laskenut avaimeni johonkin, missä oli sattumalta sinitarraa ja se tuli sitten mukaan kun laitoin avaimet taskuuni. Toivottavasti tuo on sinitarraa, eikä jonkun vanha purukumi. Kyllä se on ainakin väriltään selkeästi sinertävää, ja ajatus siitä että olisin räplännyt jonkun vanhaa purukumia on niin ällöttävä, että kyllä sen on pakko olla sinitarraa. Nyt kun minulla on sinitarraa, voisin laittaa sillä seinälle jotain lappuja tai kuvia. En ole vielä oikein keksinyt että mitä. Kuva saisi olla mielellään sellainen, että sitä jaksaisi katsella ja toisaalta sellainen, että se antaisi minusta professionaalin vaikutelman. Kuulostaa mahdottomalta yhtälöltä. Täytyy miettiä vielä asiaa.

Ulkona on harmaata. Juuri nyt ei sada, mutta millä hetkellä hyvänsä taivaalta saattaa rysähtää alas vedenpaisumus. Lehdessä luki että tänään pitäisi sataa suunnilleen yhtä paljon kuin koko kuukaudessa tähän mennessä, ja minun mielestäni tässä kuussa on satanut ihan liikaa. Toimistorakennuksemme alakerrassa oli isoja lätäköitä lattialla ja jotain kuivauskoneita jo aamulla töihin tullessani. Ei hyvältä näytä. Voi olla, että joudun uimaan kotimatkalla. Onneksi asun korkealla mäellä. Toivottavasti illalla ja yöllä sataa niin paljon, että huomenaamuna on mahdotonta päästä työpaikalle. Kukaan ei voi odottaa, että työntekijät omistavat veneen, eikä työsopimuksessa mainita mitään uimataidon pakollisuudestakaan. Jos työantaja kuljettaa minut töihin helikopterilla, niin sitten suostun kyllä tulemaan. En ole ikinä lentänyt helikopterilla, ja sitä olisi hauska kokeilla. Ehkä kuumailmapallokin välttäisi.

Lounas lamaannutti minut täysin. Ei huvita tehdä kyllä yhtään mitään. Tuijotan apaattisesti monitoria ja käynnistelen välillä serveriä uudestaan aikani kuluksi. Jos joku sattuu kulkemaan huoneeni ohi ja vilkaisemaan mitä ruudullani on, niin vilisevät tekstit antavat minusta varmaankin tehokkaamman kuvan kuin joku pöhkö nettiforum. Tai se kirottu nettipeli. Sitäkin kyllä välillä vilkuilen. Suurin osa lomastanikin kului sitä typerää peliä hakatessa. Jos olisin järkevä, niin lopettaisin tuon pelin pelaamisen. Aivokapasiteetistani vapautuisi ainakin 50 % ja todellinen vapaa-aikani tuplaantuisi.

Sähköpostia ihmisvihaajilta

Täällä sitä taas ollaan. Loman jälkeen olon pitäisi kai tuntua levänneeltä, mutta minä olen ainakin aivan tokkurassa väsymyksestä. Onnistuin lomalla siirtämään nukkumisrytmiäni muutaman tunnin myöhäisemmäksi, ja kun nyt piti kuitenkin herätä aikaisin, niin nukuin sitten aivan liian vähän. Kolakaan ei tunnu piristävän yhtään. Pitää kai siirtyä kohta kahviin ja yrittää etsiä jostain taas kahvikuppini. Toivottavasti kukaan ei ole ominut sitä loman aikana.

Sähköposti oli täynnä tyhjänpäiväisiä viestejä, jotka oli pakko kahlata läpi siltä varalta, että niissä olisikin jossain sivulauseessa jotain olennaista. Ainakin puolet viesteistä oli sellaisia, että on pakko ihmetellä, että miksi ihmeessä ne oli edes lähetetty minulle. Kai ihmisillä on ollut täällä lomani aikani niin tylsää, että he ovat kirjoitelleet tahallaan tylsiä viestejä, niin että kaikilla viestien lukijoillakin olisi tylsää. Sadistiset hirviöt! Jos yksi kärsii, ei sentään kaikkien tarvitsisi kärsiä.

Huonetoverini on lomalla, joten saan olla täällä taas ylhäisessä yksinäisyydessä. Äkkiseltään juuri mikään täällä ei näytä muuttuneen. Ainoa konkreettinen asia, jonka huomaan muuttuneen, on ikkunaa lähin terassi: Sinne on tullut pari rumaa päivänvarjoa. Ne hieman häiritsevät terassilla istujien tarkkailuani. Nyt päivänvarjot ovat kuitenkin kiinni, eikä terassilla edes istu ketään, joten eipä noistakaan suurta haittaa ole.

Ihan kuin olisi jo syksy, vaikka on sentään vielä heinäkuu. Kaameaa. Lounaallakin kastuin sateessa, vaikka minulla oli sateenvarjokin. Toivottavasti tulen kipeäksi. Mittailin jo eilen illalla kotona kuumetta, mutta eipä mitään tietenkään ollut. Nukun ensi yön alasti jossain katuojassa ja syön iltapalaksi mutaa ojan pohjalta. Jos siitä ei tule kipeäksi niin mistä sitten?

Lähestyvä loma häiritsee ajatuksia

Tuntuu kuin istuisin tulisilla hiilillä. En millään jaksaisi olla paikoillani. Lomallelähtöjalka vipattaa niin kovasti, että on vaikea ajatella enää mitään muuta. Loma! Vajaa kuusi tuntia! Vajaa kuusi tuntia tylsien bugien liiskausta. Pää on lähellä räjähtää. Yritän väkisin fokusoida ajatustoimintaani edes vähän bugien suuntaan, mutta lähestyvä loma vetää mustan aukon tavoin kaikki hiemankin harhailevat ajatukset itseensä. Loma, loma, LOMA!!!

Täytyy lounaalla syödä itsensä niin ähkyyn, että ajatus ei liiku enää ollenkaan. Jos en ajattele mitään, voin ehkä saada vahingossa ainakin pari bugia liiskattua. Täytyy yrittää välttää kaikkea kofeiinipitoista. En tarvitse yhtään lisää vireyttä, koska koko vireystilani keskittyy lomaan. Mitä vireämpi olen, sitä enemmän ajattelen lomaa, ja sitä vähemmän teen oikeita töitä. Olisi kuitenkin hyvä, että saisin jätettyä hommat jotenkin siedettävään kuntoon.

Ikkunan takana kävi joku ötökkä lentelemässä päin lasia. Se olisi kovasti kai sitten halunnut päästä sisään. Tyhmä otus. Minä ainakin haluan täältä vain ulos. Kai se ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Ehkä minäkin parin päivän päästä ikävöin tänne takaisin tylsistymään lomastressin keskeltä. Pystyisinköhän simuloimaan täällä tylsistymistä jotenkin kotioloissa? Voisin viedä huoneesta kaikki kivat jutut pois, sensuroida jotenkin ikkunasta näkyvää näköalaa ja alkaa koodata jotain täydellisen älyvapaata omaa projektia, joka ei ikinä valmistu ja jonka lähtökohdatkin ovat aivan tolkuttomat. Sitten lukitsen oven, juon hirveästi kofeeinipitoisia juomia ja kökin siellä koko päivän. Kyllä minä yhdestä lomakuukaudesta taatusti selviän.

Muistuttaako autollinen ihminen autoa?

Bugit olivat yön aikana lisääntyneet kuin bakteerit bakteeriviljelmässä, ja eilisen neljä ranskalaista viivaa on kuin muisto kultaisilta vuosilta. Nyt virheitä kuvaavia ranskalaisia viivoja on niin paljon, että ei niitä jaksa enää edes laskea. Noin yksi A4-arkillinen. Pöh. Minun pitää ilmeisesti viettää viimeiset hetkeni ennen lomaa bugimetsästyksessä. Tänään on onneksi uuden projektin aloituspalaveri, jonne voin ihan luvalla paeta ilkeitä bugeja. Oikeastaan minun pitäisi ennen palaveria lukea läpi jotain pohjustusmateriaalejakin. Täytyy nyt miettiä kehtaanko jättää bugit mellastamaan tuntikausiksi itsekseen. Jos ne pian satuttavat itsensä tai jotain. Kai minun pitää se pohjamateriaali lukea kuitenkin.

Dokumenttien lukeminen on tylsää. Kymmeniä sivuja tekstiä, joista suurin osa ei kosketa itseä millään tasolla, mutta koska en tiedä mitkä osat koskettavat, niin ne on pakko lukea kaikki. Aivoni tulevat täyteen täysin hyödytöntä tietoa. Onneksi olen sentään hyvä unohtamaan.

Sade vain jatkuu. Toivottavasti nyt tulee alas kaikki mitä irtoaa kuukauteen. Pitäisiköhän alkaa laskea jo tunteja ja sekunteja lomalle lähtöön? Olen loppukirinä saanut jopa työtuntitaasenikin plussan puolelle, mikä tarkoittaa sitä, että voin huomenna lähteä lomalle ainakin tunnin etuajassa. Hah! Kunhan tämän päivän vielä jotenkin saan lusittua, niin huomenna voinkin jo keskittyä lomallelähtöä ennakoiviin rutiineihin. Pöydän voisi varmaankin siivota, keräillä kotiin menevät tavarat reppuun, voisin laittaa sähköpostiin lomavastaajan päälle ja tunnitkin pitäisi merkata etukäteen lomaksi koko kuukaudelle. Apua, nythän alkaa kuulostaa suorastaan siltä, että huomenna onkin kiireinen päivä!

Joskus mietin onko tällainen tylsistyminen ja kitinä lapsellista. Aikuismaista ja vastuullista käytöstä olisi varmaankin ottaa vastaan tilanne sellaisena kuin se on, ja elää täysillä sen ehdoilla. Pitäisi nauttia kaikista haasteista, olla kiinnostunut kaikesta, ja tehdä kaikki mitä tehtävissä on projektien eteen kaikilla käytettävissä olevilla voimavaroilla. Lapset kyllästyvät helposti, jos kaikki ei täydellisesti miellytä. Lapset kiukuttelevat ja kitisevät. Minä taidan olla iso lapsi. En kyllä kovin usein kiukuttele, mutta tylsistyn helposti ja kitisen paljon.

Lapsellinen on oikeastaan aika jännä sana. Jos vertaa sanaa vaikka sanaan autollinen, niin logiikka on täysin eri. Autollinen on ihminen, jolla on auto, ja lapsellinen on ihminen joka muistuttaa lasta. Onpa hölmöä. Eipä käy kateeksi niitä ulkomaalaisia raukkoja, joiden pitää opetella puhumaan ja ymmärtämään Suomea. Ei mutta hei, olenhan minä itsekin joutunut joskus lapsena opettelemaan Suomen kielen, niin kuin kaikki muutkin suomalaiset. En voi sääliä kokonaista kansakuntaa. Empatiani ei kertakaikkiaan riitä. Jotenkin kun säälittävä ryhmä on tarpeeksi iso, se lakkaa tuntumasta säälittävältä, missä ei kyllä ole mitään järkeä.

Toimistokärpänen

Miksiköhän kaikki projektit tuntuvat aina aluksi kivoilta, mutta lopulta vain odottelen, että pääsisin niistä eroon? Kun projekti on edennyt tarpeeksi pitkälle, se alkaa tuntua loputtomalta pakkopullalta tai täydelliseltä katastrofilta. Ikinä ei tunnu siltä, että nyt tämä projekti on valmis, ja siitä tuli hyvä. Kun pääsen projektista eroon, siinä on useimmiten vielä jotain kesken, tai ainakin se tuntuu jotenkin muuten aivan huonolta. Pilaanko minä kaikki projektit vai joudunko aina kamaliin projekteihin? Vai ovatko kaikki projektit aina kamalia, mutta niiden kamaluuden ymmärtämiseen kuluu aikaa? Vai onko minulla vain huono asenne?

Täällä lenteli jokin aika sitten kärpänen. Joku on varmaankin avannut jossain huoneessa ikkunan, josta se pujahti sisään. Tai sitten tuo on todella määrätietoisesti väijynyt ovien luona ja onnistunut pörisemään sisälle jonkun mukana ainakin kolmesta ovesta. Haluan uskoa jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Mielestäni ovien aukeamista odottelevassa kärpäsessä on jotain sympaattista. Tietenkin yksi vaihtoehto on myös se, että kärpänen on piiloutunut jonkun täällä olevan ihmisen vaatteisiin, tavaroihin, tai vaikkapa hiuksiin. Minulla on ainakin nyt niin lyhyet hiukset, että minun tukkaani se tuskin oli piiloutunut. Joka tapauksessa yksi toimistolla lentelevä kärpänen on ihan kiva. Sitten kun niitä on satoja ja tuhansia, ne eivät ole enää yhtä kivoja.

Jäin taas kiinni nettipelin pelaamisesta yhdelle toiselle projektipäällikölle. Noloa tilannetta hieman kevensi se seikka, että hän itsekin pelaa samaa peliä. Käski vain olla pelaamatta liikaa. Minä yritän olla pelaamatta liikaa. Minä yritän olla tekemättä liikaa yhtään mitään, mutta vaikeaa se on. Täällä on vain niin käsittämättömän tylsää, että viimeisetkin järjen hippeet katoavat, jos en tee välillä ainakin jotain edes näennäisesti kiinnostavaa.

Lupasin tyhmänä tehdä pari pikku juttua kello kolmeen mennessä, mutta pikku jutut osoittautuivat tietenkin taas paljon hankalammiksi kuin odotin. Jouduin sitten huhkimaan hiki hatussa säilyttääkseni uskottavuuteni edes jollain tasolla, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tästä opin taas kerran sen, että ei ikinä pidä luvata yhtään mitään kenellekään. Kannattaa aina puhella vain jotain ympäri pyöreää löpinää. "Katsotaan nyt miten asiat sujuvat." "Tähän liittyy kaikenlaista pientä yksityiskohtaa, on mahdotonta antaa tarkkaa arviota."

Auttavatko hallusinaatiot?

Huonekaverini on näymmä tänään poissa. Hän on varmaan tullut kipeäksi, tai saanut sokeroitumiskohtauksen ja pelkää sulavansa sateessa. Kukapa tietää? Ulkona on kyllä aika ankea ilma. Kuullemma tällaista samanlaista pitäisi olla koko loppu viikko. Tämä maksimoi hienosti töissä kökkimisen harmauden. No onneksi ei sentään ole pakko olla pihalla. Teoriassa edes syömään ei olisi pakko mennä ulos, vaan voisin hakea jotain syötävää samassa rakennuksessa olevasta marketista. Taidan kuitenkin lounastunnilla ottaa sulamisriskin ja käydä jossain ravintolassa. Ajattelin matkalla kysellä jostain parturinliikkeestäkin olisiko heillä vapaita aikoja. Ajattelin leikkauttaa itselleni lomatukan jo etuajassa.

Joskus minusta tuntuu todella siltä, että en vain tajua asioita. Tuntuu kuin ymmärrys jostain asiasta olisi ihan käden ulottuvilla ja aistittavissa, mutta kun yritän tarttua siihen, se onkin vain harhaa ja illuusio. Olen yrittänyt tarttua heijastukseen, peilikuvaan jostain todellisesta, mutta en ymmärrä mistä heijastus tulee. Tänään on tuntunut tällaiselta erityisen paljon. Olen jahdannut yhtä harvinaisen itsepintaista bugia jo pari päivää. Välillä joku tekemäni korjaus vaikuttaa johonkin, ja alan jo toivoa, että kohta ongelma ratkeaa, mutta ei. En vain tajua, miksi tuo typerä koodi ei suostu toimimaan. Onneksi kohta on loma. Harmittaa kyllä vähän, jos pitää jättää lomalle lähtiessä tämä ohjelmapalikka täysin toimimattomaan tilaan. Missä se kirottu bugi oikein lymyilee?

On vähän sellainen olo taas, että flunssa saattaisi olla tulossa. Toivottavasti ei tulisi juuri nyt. Ensinnäkään en haluaisi olla flunssassa lomallani, ja toisekseen olisi hyvä kun saisin työt johonkin reilaan ennen lomalle lähtöä. Mutta jos tulen kipeäksi, niin sitten sairastelen kyllä kotona. En takuulla tule kuumeessa töihin, vaikka olisi mikä hätä. Ehkä jos saisin tuplapalkkaa, voisin harkita asiaa.

Mitäköhän lokit tekevät, jos ne saavat flunssan? Kai nekin joskus saavat ihan tavallisen flunssan, eivätkä ainoastaan jotain tappavia lintuinfluenssoja? Kukaan ei varmaankaan tuo lokille ruokaa, vaikka se olisi kuinka kipeä. Eikä lokeilla taida olla mitään kunnon pesiäkään. Jos tuolla ulkona on nyt joku flunssainen lokki, niin kai se vain värjöttelee sateessa nälissään. Ei mene hyvin silläkään. Varmaan aika tylsääkin on silläkin. Paitsi jos se on oikein kunnolla kipeänä ja näkee hallusinaatioita. Pystyvätköhän lokit näkemään hallusinaatioita? Tällaiset kysymykset paljastavat, kuinka häpeällisen vähän tiedän biologiasta. Voisiko hallusinaatioista olla jossain tilanteessa hyötyä lokeille? Tai ihmisillekään? Ehkä hallusinaatiosta voisi hyvällä tuurilla oppia jotain. Ehkä lokki voisi hoksata hallusinaatiosta, että olisi varmaan parempi syödä ja juoda jotain, vaikka onkin huono olo. Ehkä minä voisin hallusinaatiosta saada vinkin siitä, missä se viekas bugi piileskelee. Pitäisiköhän mennä ostamaan kadulta huumeita?

Kannettavan tietokoneen palautusproblematiikasta

Ehdin jo juhannuksen aikoina tottua lomailuun. Paluu takaisin työpaikalle tuntui todella omituiselta. "Taas täällä. Eikös tämä juttu ollut jo käyty läpi? Mitäs täällä nyt vieläkin pitäisi tehdä? Been there, done that, got the t-shirt!" Ei taida minun jupisemiseni itsekseni auttaa kyllä asiaa yhtään. Täytyy kai vain sukeltaa tylsyyden syövereihin ja muhia täällä vielä viikko. Sitten olen kyllä valmis vaikka pidemmällekin lomalle.

Ulkona on aika synkeän näköistä. No nyt saa ollakin. Onneksi viikonloppuna oli hyvä sää, ja toivottavasti ensi viikosta alkaen on kuukauden ajan hieno sää. Täällä töissä kökkiessä on oikeastaan ihan sama millainen sää ulkona on. Voi kyllä olla, että kun aurinko paistaa ikkunasta, on minulla hieman energisempi olo ja sateella en saa aikaiseksi sitäkään vähää, minkä tavallisena päivänä saisin tehtyä. Ukkonen on myös aika jänskää. Sitä on hauska seurailla ja usein siitä seuraa sähkökatkoksia, jolloin työt pitää lopettaa ja seuraa yleistä sekoilua. Ukkosmyrskyjä on harmillisen harvoin.

Pöydälläni lojuva kannettava tietokone alkaa hautautua pölyyn. Onneksi en ole tarvinnut sitä enää pitkähköön aikaan. Voisin itse asiassa muuten heivata sen pöydältäni muualle, mutta se ihminen kenelle se olisi järkevintä heivata, on lomalla. Tietysti yksi vaihtoehto olisi palauttaa kone takaisin sinne minne se kuuluu, eli mikrotukeen, mutta täällä päin on perinteenä, että kun mikrotuesta jotain saa irti, siitä pidetään kiinni ja ollaan siihen tyytyväisiä. Toisaalta, jos palauttaisin tuon koneen asiallisesti sinne, voisin jäädä ehkä heille mieleen äärimmäistä luottamusta herättävänä ihmisenä, ja jos/kun joskus myöhemmin tarvitsen heiltä taas jotain, voisin ehkä hyötyä tuosta luottamuksesta. Yksi varteenotettava näkökulma on kyllä sekin, että jos palautan tuon rakkineen sinne, niin todennäköisesti tarvitsen sitä tunnin päästä, ja kun menen kinuamaan sitä takaisin itselleni, se on jo päätynyt seuraavalle. Taidan jättää tuon tuohon pöydän nurkalle keräämään pölyä.


Yhden kaukana näkyvän talon pihalle on ilmestynyt nosturi. Aika iso nosturi vielä, se näyttää melkein kaksi kertaa korkeammalta kuin talo, jonka pihalle se on tuotu. Ulkonäöstä päätellen se on jonkinmoinen nosturiauto, vaikka en maan läheistä osaa näekään. Jotenkin tuo varsi vain näyttää sellaiselta, että se päättyy autoon. Joka tapauksessa nosturi on tosi iso. Nyt tätä kirjoittaessani se tempaisi ison tavarakontin maasta ja nosti sen todella korkealle. Näyttää vähän siltä, että konttia ei aiota laskeakaan mihinkään. Olen itse asiassa joskus ihmetellyt tuollaista nosturin nokassa roikkuvaa tavarakonttia, ja joku oli tietävinään, että sinne laitetaan yöksi työkalut, räjähteet yms. tavara, mikä saattaisi kiinnostaa varkaita. Mitäköhän tuolla kontissa on? Presidentin jalokivet ja valtikka? Jos minäkin voisin pistää täältä yöksi talteen jotain nosturin nokassa killuvaan tavarakonttiin mitähän se olisi?

En ymmärrä ihmisiä

Kylläpäs on vetelä olo. Olin todella väsynyt jo ennen lounaalle lähtöä, ja kun söin lounaalla itseni ähkyyn, niin olo on entistäkin väsyneempi. Mitenkähän ihmeessä selviän tästäkin päivästä. On niin tylsääkin, että olen koko ajan tajuttomuuteen vaipumisen partaalla. Yhdellä terassilla ainakin jotkut ovat jo näymmä aloittaneet juhannuksen vieton. Voisinpa mennä kotiin nukkumaan. Tänään kyllä lähden töistä reilusti etuajassa.

Joku on taas parkkeerannut autonsa aivan keskelle pihaa. Minun on vaikea ymmärtää, mitä tuollaisten ihmisten päässä liikkuu. Tai siis todennäköisesti ajatusmalli on hieman tämän tapainen: "Jätänpäs auton tähän keskelle pihaa." Olen varmaankin vain kateellinen, koska toisille kaikki on niin helppoa. Tuollaisten ihmisten ei tarvitse varmaankaan koskaan miettiä vastauksia samanlaisiin ongelmiin kuin minun. Onkohan heillä ongelmia ylipäätään ikinä? "Joku on laittanut parkkisakon tuulilasiin. Heitänpäs sen roskiin."

Olen yrittänyt korjata paria virhettä koodissa koko päivän - huonolla menestyksellä. Olen siirrellyt koodin pätkiä paikasta toiseen ja käynnistellyt serveriä uudestaan ja uudestaan, mutta virheet vain jatkuvat. Pitää kai purkaa taas kaikki atomeiksi ja kasata takaisin pala kerraallaan, samalla tutkien missä vaiheessa virhe katoaa ja tulee takaisin. Taitaa olla jännittävä iltapäivä tiedossa. Väsyttää pelkkä ajatuskin moisesta. Voisinpa nukkua. Huomenna nukun koko päivän.

Pää on ihan tyhjä. Tavoittelevatkohan jotkut ihmiset meditoimalla ja mantroja hokemalla tällaista tilaa? Jos tavoittelevat, en kyllä oikein ymmärrä miksi. Ehkä heitä riivaavat kaameat ajatukset tai jotain. Tyhjyys on varmaan parempi kuin kauheus. Minua ei riivaa tällä hetkellä kyllä mikään. Katselen vain apaattisena ikkunasta, välillä vilkaisen ruudulta ohjelmakoodia ja välillä kelloa. En oikein jaksa prosessoida näkemieni asioiden informaatioarvoa. Kaikki näyttää tänään minusta abstraktilta maalaukselta, mutta en oikein jaksa miettiä yrittääkö maalaus sanoa jotain. Sitä on vain kiva katsella. Onkohan tehty elokuvia, joiden kuvallinen sisältö on abstrakti? Jos ei, niiden varmaan näyttäisi suunnilleen samalta kuin miltä maailma minusta juuri nyt näyttää. Pystyisinköhän jotenkin taltioimaan tämän?

Tietoa uusista rakennuksista

Hoksasin tänään, että jos istun hieman eri asennossa kuin yleensä, niin saan päätäni kääntämällä näköpiiriini vaikka kuinka monta parveketta. Ne ovat kyllä aika kaukana, eikä niillä edes näytä olevan ketään, mutta täytyy pitää asia mielessä ja tarkkailla aina silloin tällöin tilannetta. Olen melko varma, että noillakin parvekkeilla tapahtuu kuitenkin joskus jotain.

Olisikohan nyt oikea aika uusia rakennusraportti? Olen kuitenkin ehtinyt kotiutua tälle uudelle toimistolle jo aika hyvin ja taloja on taas tullut tuijotettua ikkunasta. No mitäpä tuota miettimään, tässäpä tämä:

Rakennusraportti numero 2:
Toimistohuoneeni ikkunoista näkyy 5 valkoista rakennusta, 2 tiilenväristä rakennusta, 2 ruskeaa rakennusta sekä 1 harmaa rakennus. Yksi valkoisista rakennuksista saattaa kyllä olla tulkittavissa vaalean beigeksikin ja yhdessä valkoisessa rakennuksessa on melko suuria ruskeita osia. Lisäksi huomionarvoista on, että tiilenväriset rakennukset eivät ole saman värisiä, toinen on selkeästi oranssihtava ja toinen tummemman punaruskea. Kuten olen useaan otteeseen maininnut aiemmin, niin ikkunoista näkyy näin kesäaikaan kolme ravintolan terassia. Jonkinlaisia lipputankoja näköalaan mahtuu peräti seitsemän. Rakennuksien edessä on niin paljon näköesteitä, että niiden kerrosmääriä on vaikea arvioida. Matalimmissa rakennuksissa kerroksia on kolme ja korkeimmissa todennäköisesti kahdeksan. Satelliittilautasantenneita näköalaan mahtuu viisi ja, hämmentävää kyllä, tavallisia tv-antenneja ainoastaan kaksi. Puita näkyy kauempana ainakin viisi ja lähietäisyydellä jotain rääpäleitä, ehkä noin viisi.

Olen koodannut tänään tekstien käsittelyyn liittyviä juttuja. Periaatteessa tekstirimpsujen seasta toisten tekstirimpsujen hakeminen on aika rentoa touhua, koska olen tehnyt sitä niin paljon, mutta nyt ongelmana on se, että olen koodannut koko ohjelman tähän asti niin huolimattomasti, että milloin mistäkin tulee jatkuvasti ongelmia. Hyvä puoli tietysti on, että vanhatkin koodit tulevat nyt korjatuiksi, mutta bugien metsästäminen on tylsää. Haluaisin vain hoitaa hommat pois alta äkkiä. Sitten voisin keskittyä johonkin mukavampaan, kuten ikkunasta tuijotteluun.

Heitin pöydältä roskiin kynästä irronneen metallisen kuulakärkikynän pidikkeen. Olin säästänyt sen kai siltä varalta, että minun tarvitsisi tehdä sillä jotain. En kyllä oikein tiedä mitä. Räpläilin sitä usein kädessäni, mikä oli oikeastaan aika tyhmää, kun ei se tuntunut kädessä mitenkään erityisen mukavalta, eikä siinä ollut mitään liikkuvia osiakaan. Esteettisesti se oli kyllä ihan kivan näköinen. Nyt kuitenkin mieleeni tuli, että siinä on yksi terävä reuna (se mistä se on katkennut), ja jos lasken huolimattomasti kännykän sen päälle, kännykkään voi tulla naarmu. Se olisi kamalaa. Siksi päätin luopua tuosta muutenkin täysin turhasta... hmmm... no sanotaan suoraan: ROSKASTA. Jotenkin minulla on kyllä nyt kaihea mieli. Tulen varmasti kaipaamaan tuota pidikettä usein. Minun pitäisi tosiaan saada jokin stressilelu räplättäväksi.

Missä ovat ilotulitukset ja ukonilma silloin kun niitä kaivataan?

Nukahtaisin varmasti alle kymmenessä sekunnissa, jos vain laittaisin silmäni kiinni. Nukuin taas viime yönä jostain syystä levottomasti ja tuntuu siltä kuin yö olisi jäänytmonta tuntia vajaaksi. Parin viikon päästä voin nukkua vaikka koko päivän jos siltä tuntuu! Nyt on kyllä aika hieno olo: Väsyttää, nälättää ja vähän kylmäkin on. Takanani huriseva ilmastointilaite on taas päättänyt tehdä koko viikon työt kerralla. Mutta voisivat asiat toki olla paljon huonomminkin. Esimerkiksi minua satu oikeastaan mihinkään. Pitää yritää riemuita siitä.

Töhertelin paperille viime viikolla jonkinmoisen suunnitelman ohjelman toiminnasta, mutta nyt kun katselen sitä, en ymmärrä siitä enää mitään. Minimalismi ei ehkä ole suunnitelmia tehdessä kovin järkevää. Suunnitelmaa tehdessä tuntuu usein siltä, että "kyllähän minä nyt tämän muistan, laitan tähän vain tämän yhden avainsanan, niin kaikki palautuu mieleen". Nyt kun tuijottelen kolmea avainsanaani, muistan kyllä, että ne liittyvät hienoon suunnitelmaani, mutta en silti muista suunnitelmani varsinaisesta sisällöstä mitään. Ensi kerralla piirrän edes pari nuolta johonkin ja kirjoitan muutaman muunkin avainsanan.

Tämä viikko on tosi kiireinen, mutta onneksi myös lyhyt. Periaatteessa nykyisen projektini pitäisi olla valmis juhannukseen mennessä, mutta olen lähes varma, että niin ei pääse käymään. Työt eivät ole tällä viikolla oikein sujuneet niin kuin olisi voinut toivoa. Melkein jokainen asia, jossa voi mennä jotain pieleen, on tällä viikolla mennyt pieleen. Jos jonkin uuden toiminnallisuuden saakin toimimaan, niin jokin aiemmin toiminut asia lakkaa toimimasta. Rasittavaa. Tunnen itseni normaaliakin tyhmemmäksi, kun en saa hommaa valmiiksi.

Ikkunaan tömähti pari vesipisaraa. Toivottavasti nuo olivat vain jotain harhailijoita. En yhtään kaipaisi sadetta nyt, kun muutenkin on niin ankeaa. Mikähän piristäisi? Ilotulitus. Ilotulitus ja ukonilma. Ukonilmalla sataminen ei niin haittaa. Kunhan se lakkaa kun lähden töistä. Tuolla on niin valoisaa, että ei siellä nyt mikään ilotulitus kunnolla näkyisi, mutta jos tulisi oikein kunnon ukkosmyrsky, niin tulisi pimeämpää. Ja hyvällä tuurilla sähkötkin voisivat mennä poikki, ja sitten ei tarvitsisi edes teeskennellä tekevänsä töitä.

Nettipelaaminen huolestuttaa

Kaamea maanantaiaamu koitti sitten jälleen ihanan vapauden jälkeen. Tulin myöhässä töihin, totesin että mikään ei taaskaan toimi, kiire olisi ihan hirveä ja taas minua yritetään repiä vanhaan katastrofiprojektiin, josta minun piti päästä eroon loppuiäkseni. Ainoa lohtuni on, että jäljellä on enää yksi maanantai ennen lomaa. Ja sekin on palkkapäivä.

Tästä päivästä suurin osa on kulunut erään huonosti dokumentoidun apuohjelman ominaisuuksia testatessa perinteisellä menetelmällä. Muutetaan parametriä, katsotaan tapahtuiko mitään, muutetaan toista parametriä, katsotaan tapahtuiko mitään jne. Loppujen lopuksi mistään ei tuntunut tapahtuvan mitään, joten vaihdoin sitten koko ohjelmaa ja runnoin väkisin bitit haluamaani järjestykseen. Asiakas ei välttämättä ilahdu teknisestä ratkaisustani, mutta nyt ainakin jotain tapahtuu.

Pääskysiä viuhahtelee taas ilmatilassa tuolla kauempana. En oikein ole keksinyt logiikkaa siinä, miksi joskus pääskysiä näkyy ikkunasta paljon, ja miksi joinakin päivinä niistä ei näy vilaustakaan. Lentelevätköhän joinakin päivinä niin matalalla tai korkealla, että niitä ei näe? Vai lentelevätköhän ne vain jossain pari korttelia kauempana? Ehkä lomallani voisin ottaa asiasta selvää.

Käytän nykyisin pelottavan paljon ajastani typerän nettipelin pläräämiseen. Enimmäkseen sentään serverin käynnistämistä odotellessani, mutta joskus muutenkin, kun aivot jumittavat. Mitä tapahtuu paljon. Peli etenee niin hitaasti, että en oikeastaan voi tehdä siinä mitään, mutta tutkin pelialueen karttaa ja selailen ihmisten kirjoittamia viestejä. Olen ainakin kaksi kertaa jäänyt jo kiinni projektipäälliköllekin pelin pelailemisesta, mutta en jaksa olla kovin huolissani siitä. Pitäisi ehkä olla. Ihmiset varmaankin ajattelevat, että en täällä muuta teekkään kuin pelailen sitä tyhmää peliä.

Toisen ikkunan verhot aukenivat

Läheisen talon parvekkeella tuntuisi nykyään istuskelevan enemmän ihmisiä tupakalla. Aiemmin siellä ei mielestäni ollut edes tuoleja. Tupakoitsijat ovat varmaankin töissä talossa jossain toimistossa, ja ilmeisesti hommia on viime aikoina ollut vähemmän. Samassa talossa on kyllä yksi ravintolakin. On ehkä mahdollista, että aiemmin osa tupakoitsijoista on voinut polttaa tupakkaa ravintolassa, mutta uuden tupakkalain myötä heidän on ollut pakko siirtyä parvekkeelle tupakalle.

Tänään huoneessamme on ollut jonkin aikaa täysi miehitys. Toinenkin asiakkaan tiloissa työskennellyt huonetoveri tuli käymään täällä, ja nyt meitä oli sitten jo kolme tässä samassa huoneessa, jota aiemmin saatoin pitää yksityishuoneenani. Hieno asia uusissa huonekavereissa on ollut ainakin se, että toinen huonekaverini sai aikaiseksi merkittävän parannuksen avaamalla huoneen toisen ikkunan verhot. Olin itsekin harkinnut verhojen avaamista moneen otteeseen, kerran jopa yritinkin sitä, mutta verhot olivat niin hankalassa paikassa, että jouduin jättämään asian sikseen. Nyt huoneemme valoisuusaste nousi aivan uudelle tasolle. Saapa nähdä onko valoa aurinkoisina päivinä jopa liikaa.

Paitsi, että huoneessamme oli tänään paljon normaalia enemmän ihmisiä muutenkin, niin lisäksi jostain syystä pari ihmistä muista huoneista sai päähänsä tulla tänne jutustelemaan joutavia. Itselläni sen sijaan oli kaamea kiire etsiä vikaa ohjelmistosta, koska parin tunnin päästä minun pitäisi ehkä esitellä sitä asiakkaalle, tai ainakin esittää jokin selkeä näkemys sen toiminnan tilasta. Plääh. Vihaan kiirettä. Vihaan asiakaspalavereita. Vihaan tyhjänpäiväisyyksiä höpötteleviä ihmisiä vieressäni silloin kun minulla on kiire. No niin, tässä sitä taas ollaan hermostumisen rajamailla. Rauhoitutaanpas taas: Täällä on tylsää. Ei kannata hermostua. Kaikki muuttuu merkityksettömäksi kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, jos ei se ole sitä jo alun alkaenkin.

Pilvet taivaalla näyttävät taas aika kiinnostavilta. Ne ovat kuin suuria liikkuvia vuoria. Ne eivät näytä oikein uhkaavilta, eivät leppoisilta. Ne näyttävät sellaisilta, että niiden alla saattaa tapahtua ihan mitä vain. Aurinko saattaa alkaa paistamaan tai niskaan voi ropsahtaa sadekuuro. Nuo pilvet voisivat varmaankin muuntautua helposti vaikka ukkosmyrksyksi jos haluaisivat. Parin tunnin päästä minäkin toivon muuntautuvani orjatyöläisestä oman elämäni sankariksi.