maanantaina, elokuuta 06, 2007

Ufot naamioituvat lentokoneiksi

Aamulla oli palaveri siitä mitä mun pitäisi seuraavaksi tehdä, ja sitä samaa vanhaa pään seinään hakkaamistahan sieltä taas tuli. Olipas kiva alku taas uudelle viikolle. Olin vähän elätellyt jo toivoa, että pääsen johonkin ihmisarvolle sopivampaan projektiin tällä viikolla, mutta olen ilmeisesti ollut edellisessä elämässäni jokin hirviö, ja nyt karman lait määräävät minut kärsimään teoistani.

Näin taas taivaalla jonkun matalalla lentävän vekottimen. Tämä lensi kyllä niin hitaasti, että se taisi olla helikopteri. Tai ufo. Ehkä sota ei olekaan syttynyt, mutta ulkoavaruuden asukit ovat kiinnostuneet kaupungistamme. Olisi mielestäni ihan loogista, että jos ufot eivät haluaisi että niihin kiinnitetään mitään huomiota, niin ne naamioisivat aluksensa muistuttamaan meidän lentolaitteitamme. Silloin niitä ei voisi erottaa lentokoneista ja helikoptereista muuten kuin jos ne sattuvat tekemään jotain omituista. Kuten tuo äskeinen vekotin, joka lensi omituisen hitaasti. Mistäs sitä tietää vaikka 99% maapallon asukkaista olisi nähnyt ufoja, mutta koska niiden naamiointi on niin hyvä, niin ihmiset eivät ole kiinnittäneet niihin mitään huomiota. Kai nyt ufoteknologiakin kehittyy vuosien varrella?

Tänään on ollut työtehokkuuden kannalta ihan kohtuullisen hyvä päivä. Vaikka on maanantai. Tänään olen korjannut pari pikku bugia ja jättänyt mammuttimaiset möhkäleet huomioimatta. Tuommoisten pikkubugien korjaaminen oli oikeastaan melkein hauskaa. Siis melkein. Se oli vain tylsää teknistä suorittamista, mutta sekin on paljon parempi kuin noiden mystisten hirviöbugien korjaaminen. Niiden ymmärtämisen yrittämisessäkin järki sumenee.

Ulkona on ihan liian hieno ilma. Näen ainakin kahdella terassilla ihmisiä viettämässä lomaansa olutuoppien parissa. Taivaskin on lähes pilvetön. Monitoristani nousee lämmintä ilmaa, joka saa ikkunanäkymän aaltoilemaan. Kerrankin kun vähän kaipaisin selkäni takana hurisevaa ilmastointilaitetta, niin nyt se pirulainen on tietenkin täysin eloton. Toinen limsa-automaattikin oli kuollut. Se kyllä vielä hurisee, mutta valot ovat sammuksissa, eikä napeista painamalla tapahdu mitään. Tästä seurauksena kaikki joutuvat hakemaan limsansa toisesta automaatista, josta taas ovat lähes kaikki limsat loppu. Taidan lähteä pian limsanhakuretkelle rakennuksen toiseen päähän, ehkä ongelma ei ole kantautunut vielä sinne asti.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Luen parhaillaan Aino Ivanoffin kirjaa Punainen planeetta, jossa mummeli kertoo abduktiokokemuksistaan 1970/80 -lukujen taitteessa. En tosin ole vielä päässyt niin pitkälle, että ufojen välittämä kosminen viesti ihmiskunnalle olisi kerrottu. Odotan [huoh] jännityksellä.

kipeeisi kirjoitti...

Kuulostaa kiinnostavalta. Haluaisin todella ymmärtää alieneita ja niiden tarkoitusperiä. Täytyy yrittää painaa nimi mieleen ja katsoa jos tuo löytyisi kirjastosta.

Anonyymi kirjoitti...

Oma kappaleeni on poistettu Viialan kirjastosta. Kuningatar Viktorian äänellä kerrottu kosminen viesti oli kyllä hiukan vaikeaselkoinen. Amerikkailaisten ydinaseet tuntuivat huolestuttavan edesmennyttä hallitsijaa.
Kirpparilla oli laatikoittain vanhoja Ultra-lehtiä, selviäisiköhän niistä jotakin?