Autot pihalla ovat taas villiintyneet. Joku ajoi äsken jalkakäytävän kautta, kun ei ilmeisesti tie piisannut, joku toinen taas on parkkeerannut autonsa puoliksi pyörätielle. Ja kaiken huipuksi läheiselle rakennustyömaalle pääsyä odottavat kuorma-autot on pysäköity suunnilleen keskelle tietä. Joku rakennusmies taitaa juuri käydä valittamasta asiasta kuorma-auton kuskille. Tai mistä minä tiedän, vaikka miehet kehuisivat toisiaan.
- "Hyvin oivallettu, että auton voikin jättää tähän. Tästä on tosi lyhyt matka tuonne työmaalle."
- "Joo, ajattelin että en tuhlaa teidän kallista aikaanne parkkeeramalla johonkin kauas. Tästä pääsen työmaalle välittömästi kun minua tarvitaan."
- "No nyt kun homma on hanskassa, niin eiköhän lähdetä lounaalle?"
- "Juu mennään vain. Eiköhän tämän autonkin voi tähän jättää siksi aikaa, ei täältä varmaan kenenkään niin nopeasti tarvitse pois päästä."
Olisi kivaa terapiamielessä tehdä aina joka projektista johon osallistuu jonkinmoinen taideteos, johon voisi purkaa tuntojaan projektista. Maalaus, veistos, runo, laulu tai vaikka performanssiesitys. Tästä projektista haluaisin tehdä savesta patsaan. Se olisi suuri monilonkeroinen hirviö, josta roikkuisi paljon pieniä loiseliöitä, ja jolla olisi vain yksi silmä ja sekin jotenkin muurautunut puoliksi umpeen. Kun saisin teokseni valmiiksi, olisi todella terapeuttista mätkiä sitä lekalla, liekittää sitä hitsauspillillä, pilkkoa se sentin paloiksi, heittää palaset talon katolta, kerätä ne ja lopuksi upottaa palaset meren syvimpään nurkkaan, jossa Cthulhu odottaisi ja söisi ne.
Jos joskus tylsyyskiintiöni tulee täyteen, niin voisin alkaa työpaikkaterapeutiksi ja järjestää työntekijöille tuollaisia projektin purkutilaisuuksia, joissa he voisivat ilmaista tuntemuksiaan taiteen ja väkivallan keinoin. Minusta tulisi varmasti hetkessä miljonääri. Ehkä voisin laajentaa toimintaani muillekin toimialoille kuin työelämään.
Korjailen taas samoja bugeja uudestaan. Olen joutunut kierteeseen, jossa korjaan bugin A, mistä seuraa että aiemmin korjattu bugi B ilmestyy uudestaan ja pitää korjata. Kun saan korjattua bugin B, bugi A:n korjaus hajoaa, ja siihen pitää keksiä uusi korjaus jne. Samojen bugien korjaaminen uudestaan ja uudestaan on niin tylsää, että unohdan koko ajan mitä olin edes tekemässä. Taidan tylsistyttää itseäni välillä lukemalla muutaman tiedotteen. Nekin on pakko joskus kahlata läpi, jos niissä vaikka olisi jotain minuakin koskettavaa. Tuskin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti