keskiviikkona, elokuuta 01, 2007

Sää suosii leijan lennättäjiä

Läheisen talon parvekkeella on oikea joukkokokous: Siellä seisoskelee kolme ihmistä keskustelemassa ja yksi istuu, eivät he näytä edes tupakoivan. Ehkä he lähtivät ensin tupakalle, mutta tempautuivat sitten keskusteluun, eivätkä malta palata sisälle? Tai sitten sisällä on aivan hirveästi ihmisiä, eikä sinne enää mahdu. Olisi varmaan aika kamalaa jos tässäkin huoneessa olisi kymmenen ihmistä. Onneksi en ole töissä jossain Aasian tiheimmin asutuilla alueilla.

Ulkona taitaa tuulla lujaa. Jos olisin lapsi, niin olisin varmaankin vieläkin lomalla. Tänään olisi voinut olla kiva päivä lennättää leijaa. Joskus lapsena minulla oli leijoja. Yksi niistä oli tosi iso ja hieno, mutta sitä oli aika vaikea lennättää missään, kun en löytänyt mitään tarpeeksi isoa aukeaa paikkaa. Kaikenmaailman niityilläkin oli aina jotain sähkölinjoja. Urheilukentällä olisi varmaankin ollut hyvä lennättää sitä, mutta siellä oli melkein aina ihmisiä urheilemassa. Ja kenttä oli niin kaukana, että ei siellä jaksanut alvariinsa ravata katsomassa, olisiko siellä nyt vapaata. Sitä paitsi leijan kuljettaminen pitkiä matkoja tuulisella säällä on hankalaa.

Yritän jahdata taas vaihteeksi yhtä mystistä bugia. Luulin aloittavani heti lomalta palattuani uutta projektia, mutta jouduinkin jatkamaan samaa projektia, jota tein ennen lomalle lähtöä. Mikä ei oikeastaan ollut yhtään yllättävää. Tämä(kin) projekti on niin toivoton heti lähtökohdiltaan, että jos tätä jääräpäisesti päätetään jatkaa, niin minulle riittäisi tässä työsarkaa varmaankin loppuvuodeksi. Toivottavasti koko juttu lakaistaan maton alle. Jos ei, niin tästä voi tulla potentiaalinen katastrofi, ja minä olen ikävästi tulilinjalla ensimmäisten joukossa, kun syyllisiä aletaan etsimään.

Olen jumiutunut kahvirajatilaan. Toisaalta mieleni tekisi mennä hakemaan kahvia, mutta toisaalta minusta tuntuu aina siltä, että "teen vielä tämän pikku jutun ja sitten menen". Nyt tätä on jatkunut puolitoista tuntia. Lopulta minun on pakko mennä vessaan ja sitten optimoin toimintani niin, että haen samalla reissulla myös kahvia. Ehkä tuijottelen myös hetken akvaariota.

Löysin muuten kahvikuppini astianpesukoneesta. Omituista. Saattaa olla, että laitoin sen itse sinne ennen lomalle lähtöäni, mutta luulisi, että neljän viikon aikana joku olisi sen ottanut sieltä pois. Tai sitten astianpesukonetta ei käytetä kovin usein, eikä kukaan koe velvollisuudekseen tyhjentää sitä. Sekin mahdollisuus on vielä olemassa, että joku muu on käyttänyt kahvikuppiani poissaollessani, ja sattumalta pistänyt sen astianpesukoneeseen juuri vähän ennen töihin palaamistani. Tämä jäänee ikuiseksi mysteeriksi.

Ei kommentteja: