Palkkapäivän kunniaksi uudet levyt taas raikaavaat kuulokkeissani. Tai oikeastaan ne ovat jo pari kymmentä vuotta vanhoja, mutta minulle kuitenkin uusia. Toisesta oli tehty joku paranneltu versio ja se oli siksi ihan uusi, toinen oli käytetty ja todellakin näyttääkin siltä. Ei käytetty levykään varmaan oikeasti ihan 20 vuotta vanha cd ole, mutta varmasti ainakin kymmenen. Alkuperäinen levy on varmaankin julkaistu vain vinyylinä ja cd-versio on julkaistu myöhemmin. Eivät cd:t 80-luvulla niin yleisiä olleet. Nykyään nekin taitavat olla sukupuuttoon kuolemassa. Kaikki vain latailevat musiikkinsa netistä.
Yritän ymmärtää mitä minun tarkkaan ottaen pitäisi tehdä uudessa projektissa. Pläräilen dokumentteja, asentelen ohjelmia ja valmistaudun. Oikeasti minulla pitäisi olla jo vaikka mitä valmiina, mutta en vain ole saanut itsestäni irti tarpeeksi. Virallisesti syytän vanhaa projektia, jota olen myös joutunut edelleen korjailemaan. Tämä uusi projekti jatkuu kai maailman tappiin. Ehkä se vanhakin.
Huonekaverini lähti jo viikonlopun viettoon. Minunkin tekisi mieleni livahtaa, mutta yritän tehdä tunteja varastoon, enkä siksi salli itselleni livahtaa paikalta. Minulla on parin viikon päästä vähän menoja työaikana, joten minulle tulee paljon miinustunteja silloin ja ne eivät tunnu ihan niin musertavilta, jos tunnit ovat ennestään plussalla.
Tänään piti olla sateista ja syksyistä, mutta aika mukavasti aurinko tuolla paistelee. Terasseillakin istuskelee ihmisiä vaikka kuinka. Voisinpa siirtää astraaliruumiini tuonne nurmikolle aurinkoa ottamaan. Maallinen tomumajani hoitaisi hyvin projektin ihmettelyn. Minusta tuntuu jotenkin, että jos saisin aivoni jotenkin halvaannuksiin, niin ymmärtäisin paremmin mitä minun pitäisi tehdä. Nyt tuntuu kuin ajatukseni vipeltelisivät ympäriinsä täydessä kaaoksessa, enkä saa niitä oikein keskitettyä mihinkään yhtenäiseen toimintaan. Fokus on hukassa. Tämä sekavuus alkaa jo vähän huolestuttaa, koska tänään en ole edes juonut mitään hillittömiä kofeiiniyliannostuksia. Syytän perjantaita. Viikonloppu imee ajatuksia muualle.
Miksiköhän minulla on tarve etsiä syyllistä vanhasta projektista tai perjantaista? Enkö voisi vain tunnustaa, että olen huono ihminen, eikä tämä projekti jaksa kiinnostaa minua nyt pätkääkään. No niin, nyt se on sanottu, näin on tilanne! Tästä on hyvä yrittää parantaa. Ehkä ensi viikolla saan kaivettua itsestäni inspiraatiota ja yritän kehittää itseäni ihmisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti