Bugien muuntautumiskyky jaksaa aina hämmästyttää minua. Perjantaina lähdin töistä hyvillä mielin siitä, että tiedossani ei ollut yhtään kovin vakavaa bugia sovelluksessa. Tänään töihin tullessani ne olivat onnistuneet taas majoittumaan sovellukseen ja nyt niitä on taas alettava savustamaan esiin piiloistaan. Saastaiset kiusankappaleet!
Joku täti kävi täällä huoneessa kastelemassa kukkia. Olenkin joskus ihmetellyt, miten nuo pysyvät hengissä. Kukkienkastelijatäti käy täällä yleensä ilmeisesti johonkin toiseen aikaan, aikaisin aamulla, myöhään illalla tai lounasaikaan. Tai joskus kun olen muuten vain hortoilemalla käytävillä. Miksiköhän hän tänään tuli sellaiseen aikaan, että minäkin olin paikalla? Kävinkö minä eri aikaan lounaalla? Kävikö hän eri aikaan lounaalla? Aloittiko hän kukkien kastelun tänään rakennuksen eri päästä? Nukkuiko hän pommiin? Vai oliko hän kerrankin ajoissa töissä?
Kaikilla kolmella terassilla istuskelee taas ihmisiä. Jotenkin ajattelin, että sitten kun koulut alkavat, niin muillakin ihmisillä lomat loppuvat, mutta eipä niin ollutkaan. Huonetoverinikin on edelleen lomalla, samoin näytti olevan jokunen muukin ihminen muista huoneista. Ja nuo hirviöt terasseillakin ovat varmaankin lomalla. Menisivät kotiinsa lomailemaan, tai johonkin mökille, niin ettei minun tarvitsisi katsella niiden lomailua koko päivää.
Pöydän reunalle on kasautunut aikamoinen läjä kaikenmaailman papereita ja levyjä, joihin pitäisi kai reagoida jotenkin. Ei ole muka ollut aikaa, tai siis oikeasti en ole vain jaksanut perehtyä niihin. Ei niillä varmaankaan ole kovin kiire. Yksi ohjelma pitäisi ainakin asentaa, mutta kun en ole sitä vielä tarvinnut, niin olen lykännyt sen asentamista "tärkeämpien" juttujen alta pois. Pitäisi siivota kovalevyäkin. Tai käydä kinuamassa mikrotuesta uusi levy. Saisinpa kokonaan uuden koneen.
Vietin tänään oikean megahortoilusession. Kävin ensin palauttamassa yhden levyn rakennuksen toiseen päähän. Sitten toin sieltä toisen levyn takaisin huoneeseeni. Sitten kävin vessassa ja tein vielä yhden reissun, jolla hain limsaa. Kyllä siinä varmaankin taas puolisen tuntia tärvääntyi.
Olen yrittänyt havannoida, näyttävätkö nuo kukat nyt elinvoimaisemmilta, kuin ennen kuin niitä käytiin kastelemassa. Minusta näyttää ihan kuin niiden lehdet olisivat hieman terhakammin pystyssä, vaikka eivät nuo kyllä yleisesti ottaen kovin hyväkuntoisilta vaikuta. Pitäisi varmaan ottaa niistä säännöllisesti kuvia ja vertailla kuvista niiden elinvoimaisuusastetta eri päivinä. Jos kukkien kastelu todella vaikuttaa niiden ulkonäköön, niin voisin ehkä kuvasarjoista päätellä, milloin niitä käydään kastelemassa, jos en satu itse olemaan paikalla.
2 kommenttia:
On ollut niin tylsää, että olen ehtinyt ikävöidä juttujasi.
Karmaisevaa. Eikö tylsyydellä ole mitään rajoja? Ehkä tylsyys on kuin musta aukko, jonka pohjalla odottaa madonreikä, josta pääsee toiseen ulottuvuuteen? Haluan uskoa, että tylsyys loppuu joskus.
Lähetä kommentti