Toimistokärpänen

Miksiköhän kaikki projektit tuntuvat aina aluksi kivoilta, mutta lopulta vain odottelen, että pääsisin niistä eroon? Kun projekti on edennyt tarpeeksi pitkälle, se alkaa tuntua loputtomalta pakkopullalta tai täydelliseltä katastrofilta. Ikinä ei tunnu siltä, että nyt tämä projekti on valmis, ja siitä tuli hyvä. Kun pääsen projektista eroon, siinä on useimmiten vielä jotain kesken, tai ainakin se tuntuu jotenkin muuten aivan huonolta. Pilaanko minä kaikki projektit vai joudunko aina kamaliin projekteihin? Vai ovatko kaikki projektit aina kamalia, mutta niiden kamaluuden ymmärtämiseen kuluu aikaa? Vai onko minulla vain huono asenne?

Täällä lenteli jokin aika sitten kärpänen. Joku on varmaankin avannut jossain huoneessa ikkunan, josta se pujahti sisään. Tai sitten tuo on todella määrätietoisesti väijynyt ovien luona ja onnistunut pörisemään sisälle jonkun mukana ainakin kolmesta ovesta. Haluan uskoa jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Mielestäni ovien aukeamista odottelevassa kärpäsessä on jotain sympaattista. Tietenkin yksi vaihtoehto on myös se, että kärpänen on piiloutunut jonkun täällä olevan ihmisen vaatteisiin, tavaroihin, tai vaikkapa hiuksiin. Minulla on ainakin nyt niin lyhyet hiukset, että minun tukkaani se tuskin oli piiloutunut. Joka tapauksessa yksi toimistolla lentelevä kärpänen on ihan kiva. Sitten kun niitä on satoja ja tuhansia, ne eivät ole enää yhtä kivoja.

Jäin taas kiinni nettipelin pelaamisesta yhdelle toiselle projektipäällikölle. Noloa tilannetta hieman kevensi se seikka, että hän itsekin pelaa samaa peliä. Käski vain olla pelaamatta liikaa. Minä yritän olla pelaamatta liikaa. Minä yritän olla tekemättä liikaa yhtään mitään, mutta vaikeaa se on. Täällä on vain niin käsittämättömän tylsää, että viimeisetkin järjen hippeet katoavat, jos en tee välillä ainakin jotain edes näennäisesti kiinnostavaa.

Lupasin tyhmänä tehdä pari pikku juttua kello kolmeen mennessä, mutta pikku jutut osoittautuivat tietenkin taas paljon hankalammiksi kuin odotin. Jouduin sitten huhkimaan hiki hatussa säilyttääkseni uskottavuuteni edes jollain tasolla, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tästä opin taas kerran sen, että ei ikinä pidä luvata yhtään mitään kenellekään. Kannattaa aina puhella vain jotain ympäri pyöreää löpinää. "Katsotaan nyt miten asiat sujuvat." "Tähän liittyy kaikenlaista pientä yksityiskohtaa, on mahdotonta antaa tarkkaa arviota."