Koodaankohan joskus vanhuksenakin vielä täällä? Pidän mukavuuden halusta tekohampaita vesilasissa näppäimistön vieressä ja tutisevin sormin jahtaan bugeja koodin seasta. Ruokatunnilla en lähde enää muualle syömään, vaan syön velliä kahvitilassa. Kahvia en uskalla juoda enää ollenkaan, koska mahani ei enää kestä sitä.
Jouduin tänäänkin tekemisiin asiakkaan kanssa aivan yllättäen. Tästähän alkaa tulla käytäntö. Kaameaa. Asiakas oli tullut palaveriin jonkun ihan toisen ihmisen kanssa, joka ei yllättäen ollutkaan paikalla, ja projektipäällikkö sysäsi sitten asiakkaan minun riesoikseni. Minun piti äkkiä siivota työpöydältä kaikki epäprofessionaali ja ladata uusimmat tiedostot versionhallinnasta, käynnistellä serveri ja kaikkea kamalaa. Sitten kun uskalsin viimein esitellä koneeltani jotain, en osannut vastata oikeastaan juuri mihinkään kysymyksiin ja pläräilimme sitten vain läpi sovellusta tehden hajanaisia huomioita.
- Kappas, tuossa on tuommoinen.
- Niipäs onkin. Se on varmaan virhe.
- Se pitäisi varmaan korjata.
- Niin kai. En tiedä kyllä yhtään kuka tuonkin jutun on tehnyt.
- Mikäs tuo on?
- Ei aavistustakaan.
- Onkohan tuokin virhe?
- Todennäköisesti.
Ihmisiä lekottelee taas kaikilla kolmella terassilla. Ulkona on kyllä niin hieno ilma taas, että mieluusti oleilisin siellä itsekin. Ruokatunnillakin kävelin takaisin työpaikalle tahallani melko hitaasti, kun aurinko lämmitti ihoa niin leppeästi ja pääskyset huudahtelivat riemukkaasti. Tai mistä minä tiedän vaikka ne olisivat olleet tosi vihaisia tai surullisia. No minusta ne kuulostivat iloisilta. Haluan uskoa, että pääskyset olivat iloisia. Pitäisiköhän tänään pitää kahvitauko jossain kahvilassa. Kaupungin toisella laidalla? Toisaalta, miksi pitäisin vain tyhmän kahvitauon, kun lähes samalla vaivalla voin livahtaa töistä kokonaan kotiin?
Kävinpä taas tylsistymässä yhdessä tylsässä palaverissa. Oikeastaan kenelläkään ei ollut suuremmin mitään asiaa, mutta piti palaveroida silti, kun kerran palaveri oli sovittu. No aika leppoisasti siinä taas pari tuntia hurahti. Katseltiin videoita ja juteltiin tyhmiä. En oikein muista enää mitä, mutta informaation osuus sisällöstä taisi olla aika alhainen. Pöytäkirjanakin käytettiin edellisen palaverin pöytäkirjaa ja siitä vain korjailtiin pari muuttunutta asiaa. Hohhoijaa. Olin ajatellut tehdä illalla kotona vaikka mitä, mutta tuo palaveri alkoi unettaa niin paljon, että taidankin mennä vain päiväunille kotiin päästyäni.
Tämä päivä on ollut epätavallisen tavallinen ja merkityksetön. Tänään ei ole tapahtunut mitään mieleenjäävää. Huomenna varmaankin ihmettelen miten keskiviikon jälkeen tuli suoraa perjantai. Huomenna onkin kesäjuhlat ja pääsen vanhasta projektista eroon! Torstai on todellakin toivoa täynnä. No ehkä täynnä on vähän yliampuvaa. Torstaista kuitenkin löytyy vähän toivoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti