Pihalla on kova säpinä käynnissä. Jotkut tyypit raahavat epämääräisen näköisiä tavaroita kärryillä läheiseen ravintolaan pakettiautosta. Ilmeisesti ravintolan työntekijät saavat uusia leluja. Lisäksi pihalla touhuaa kaksi haalarimiestä. Haalarimiehet ovat raastaneet auki palan pihan päällystyksestä ja touhuilevat nyt alta paljastuneella hietikolla jotain. Vieressä on läjä tiiliä tai laattoja. Todennäköisesti he aikovat laittaa asfaltin tilalle jonkinnäköisiä laattoja. Syytä on kyllä vaikea arvailla. Ehkä siihen tulee jokin mosaiikki taideteos? Tai mosaiikkimainos: "Osta Ftmch-limsaa!" Sellainen kestäisi varmaankin aika hyvin.
Vanhasta kauhuprojektista kirposi osalleni veikeä copy/paste-urakka. Minun pitää vaihdella tällä kertaa tekstejä noin sadasta tiedostosta. Hohhoijaa. Sain eilen iltapäivällä räävittyä kasaan kolmanneksen muutoksista. Vähän lupailin eilen että saisin tänään tehtyä loputkin hyvissä ajoin, mutta nyt kyllä tuntuu siltä, että tuossa urakassa kestää ikuisuus. Ihan silläkin, että homma on taas niin tylsää ja toistavaa, että ajatuksen lähtevät väkisinkin aina välillä hortoilemaan aivan väärille urille. Kaikki pitäisi tietysti vielä testatakin, mikä on myös erittäin puuduttavaa. Tämä ei taas oikein tunnu ihmisille tarkoitetulta työltä. Missä ovat ne kaikki simpanssit silloin kun niitä tarvittaisiin? Olenko minä simpanssin korvike?
Ohhoh, nyt tuonne pihalle ilmestyi kuorma-autokin, vilkut päällä! Se ajoi niiden mahdollisten laatoittajien viereen ja nyt en näe enää kunnolla mitä siellä tapahtuu. Joku siellä ainakin heiluu jonkin haravan tapaisen vehkeen kanssa. Ei mutta... Juuri tätä kirjoittaessani kuorma-auton viereen ajoi traktorikin, silläkin vilkut päällä ja kauha ojossa. Mitähän ihmettä ne siellä oikein touhuavat? Kaivavat tunnelin Kiinaan?
Olisi aika loisteliasta ottaa tuo kannettava tietokone kainaloon ja lähteä johonkin puistoon koodaamaan. Periaatteessa voisin aivan yhtä hyvin koodata sielläkin. Käytännössä voi kyllä olla, että en juurikaan koodaisi, katselisin vain taivaalla lentäviä pääskysiä ja hymyilisin typerästi. Typerästi hymyilemisestä tulikin mieleeni, että kohta minun pitää mennä asiakaspalaveriin. Vihaan asiakaspalavereita. Haluaisin vain mököttää hiljaa nurkassa, hörppiä limsaa ja torkahdella, mutta sosiaaliset paineet pakottavat minut hymyilemään siellä väkinäisesti, näyttämään kiinnostuneelta ja höpöttelemään typeryyksiä. En ole edes kovin hyvä näyttelemään ja esitys näyttää taatusti väkinäiseltä. Jos minä olisin asiakas, vihaisin minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti