keskiviikkona, helmikuuta 07, 2007

Mitä on tapahtunut lajikäyttäytymiselle?

Pihalla on järkyttävän kylmä. Olen taas saanut jonkun flunssantapaisenkin. Aivastelen ja niiskutan, lihaksia särkee ja aivot eivät toimi. Ikään kuin maistaisin flunssavirukset nielussani. Kuumetta ei tietenkään taaskaan ole, muuten olisinkin varmaan kotona katselemassa jotain elokuvaa. Tai nukkumassa.

Linnut lentelevät ulkona yrittäen epätoivoisesti löytää jotain ilmanvaihtoaukkoa, josta tulisi lämmintä ilmaa. Ilmeisesti rakennusten katoilla tönöttävistä ilmanvaihtoaukoista tulee ilmaa liian vähän, että niissä voisi lämmitellä, tai sitten putket ovat niin pitkät ja ilma niin kylmää, että kun aukosta tulvahtava ilma lopulta tavoittaa linnut, se ei enää lämmitä. Jos minä olisin pulu, olisin lentänyt etelään jo kuukausia sitten. Mitä ihmeellistä täällä pulujen mielestä on, että niiden kannattaa tänne jäädä palelemaan? Vai eivätkö nuo elukat vain tajua, että ne voisivat lentää johonkin lämpimään? Eivätkö niiden vaistot toimi? Onko pullanmurujen syöminen ja pakkasessa nököttäminen raunioittanut niiden lajiviettijärjestelmän?

Hyvähän se on minun tässä arvostella pulujen järjenvastaista toimintaa ja lajikäyttäytymisen puutetta, kun en itse taida olla yhtään sen parempi. Vaikea ymmärtää miksi kukaan kivikauden ihminen olisi viettänyt talveaan täällä, tylsistyttäisi itseään päivästä toiseen tekemällä juttuja, joita ei todella haluaisi tehdä ja muuttaisi itseään hermoraunioksi nukkumalla liian vähän sekä nauttimalla aineita, jotka tekevät olon kireäksi ja epämukavaksi. No toisaalta ravintolasta saa ruokaa, sisällä on lämmintä ja illalla kotona on ihan kivaa. Kahvikin sentään maistuu ihan hyvältä. Ei se jyrsijöiden jahtaaminenkaan huonolla säällä ole varmaan mitään herkkua ollut.

Yksi joukostamme on kuullema poissa. Edellisen projektini tiimissä yksi ihminen teki töitä toiselta toimistolta käsin. Hänen kohtalonaan oli toteuttaa massiivinen copy/paste-operaatio: Pelkkää tekstipätkien siirtelyä tiedostosta toiseen monta kuukautta. Huhhuh. Se oli ilmeisesti hänelle liikaa, koska kuullema hän oli ottanut lopputilin. Toinen vaihtoehto on, että hän koki jonkinlaisen valaistumisen ymmärrettyään copy/paste-mantraa toistaessaan jotain olevaisuuden syvimmästä olemuksesta. Ehkä hän lähti johonkin luostariin? Oli miten oli, nyt me puhumme hänestä että "hän on nyt jossain paremmassa paikassa" samaan sävyyn kuin pikkulapselle selitetään lemmikkimarsun liiskaantuminen sohvan alle muuttokuormaa purkaessa.

Ei kommentteja: