Olin eilen ja tänään opiskelemassa. Eilen minulla oli tarkoitus tulla vielä illalla töihin, kun oli niin paljon hommia, mutta en sitten jaksanut. Väsytti ihan liikaa. Nukuin taas viikonloppuna huonosti. Pahus kun ei ole mitään lomaakaan tiedossa, että ehtisin joskus nukkua pois univelat.
Niin, niinhän sitä sanotaan: "Kuolema kuittaa univelat." Onkohan nukkumisesta tullut eräänlainen lupaus siitä että tulevaisuudessa on jotain mitä odottaa? Aikoinaan papit lupailivat, että "ei se mitään vaikka elämäsi on kamalaa, taivaan ilot odottavat sinua sitten kun kuolet." Nykyään kukaan ei enää lupaile mitään paratiisia. Pelkästään ikuinen uni riittää.
Huomenna on joku ihme juttu jossain, minne meidän osastolta ilmeisesti ainakin suurin osa on menossa. Minä ainakin menen, vaikka olisi hirveästi hommiakin. Jos täältä saa olla luvalla pois, niin minähän häivyn heti. En muista yhtään mistä tilaisuudessa oli kyse. Varmaankin jotain osaston kehittämistä. Ei minulla kyllä ole yhtään ideaa mistään kehityksestä. Ei paljon muustakaan. Luutavasti siellä saa jotain syötävää. Voisin ammentaa ideoita ehkä ruoasta.
"Minun mielestäni, meillä pitäisi olla osastolla enemmän vihreää. Niin kuin salaattia. Ehkä jotain kelmeää keltaistakin, vähän niin kuin juustoa."
"Projektimme kaipaavat enemmän sisäistä rapeutta. Ja joustoa."
"Asiakkaamme haluavat meiltä varmaankin enemmän tanakkuutta. Sellaista tuhtiutta, että heillä ei olisi tyhjä olo palveluitamme tilatessaan."
"Meidän ei myöskään tulisi tarjota palveluitamme liikaa asiakkaille, ettei heille tule ähky. Annetaan kaikkea sopivasti, niin että he ovat tyytyväisiä tekemisiimme, mutta edelleen toimintakykyisiä. Pahinta olisi, jos antaisimme heille niin paljon ohjelmistotuotteita, että he eivät enää kykenisi sulattamaan niitä."
Saapas nähdä, ehdinkö huomennakaan tehdä tylsyysraporttia. Ehkä heti aamusta. Aamulla on kyllä usein tylsää, mutta toisaalta aamuisin minulla on usein niin vähän energiaa, että en jaksa edes raportoida tylsyydestä. Työt nyt eivät ainakaan etene huomenna yhtään. Tarkoituksenani olisi vielä torstaina ja perjantainakin lähteä töistä normaalia aiemmin. Toisaalta ajattelin kyllä myös tulla viikonloppuna töihin, mutta silti projektin valmistuminen ajallaan näyttää erittäin epätodennäköiseltä. Varmaan minun pitäisi ilmoittaa asiasta jollekin, mutta en jaksa. Ehkä huomenna. Tai ylihuomenna. Tai no, kylläpähän ne huomaavat sen itsekin aikanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti