Joku oli tuonut kahvinkeittimen luo uudet kuvitetut kahvinkeitto-ohjeet. Joku ilkeämielinen ihminen oli heittänyt vanhat seikkaperäiset kirjoitetut ohjeet roskiin. Nuo uudet ohjeet ovat tavallaan selkeämmät, mutta tavallaan vähän turhan epämääräiset. Onneksi kahvin keittäminen ei ole kovin vaikeaa. Kahvi oli ohjeista huolimatta tietenkin taas loppu. Keitin uutta, kohta varmaankin unohdan sen, ja kun taas muistan asian, on kahvi taas loppu, eikä kukaan ole keittänyt uutta. No väheneepähän kahvin juonti.
Pihalla on linja-auto. Asiallisesti pukeutuneita keski-ikäisiä ihmisiä heiluu sen ympärillä isojen matkalaukkujen kanssa. Ihmiset kättelevät toisiaan, huitovat käsillään ja juttelevat innostuneen oloisesti. Nuo ovat varmaankin menossa jonnekin ulkomaille loma- tai liikematkalle. En kyllä ymmärrä miksi ihmeessä he lähtevät matkalle tuosta pihasta. Ei täällä ole mitään matkatoimiston tapaistakaan. Ehkä sana alueen villeistä parkkeerausmahdollisuuksista on kiirinyt ja tänne on hyvä sopia tapaamisia, koska autoja voi pitää parkissa missä tahansa miten kauan tahansa. Pitäisiköhän minun itseni vaihtaa alaa ja ryhtyä pysäköinnin valvojaksi? Se alkaa tuntua pikkuhiljaa kutsumusammatilta.
Tein aamupäivällä urotekoja ja sain korjattua viimeisetkin virheet vanhasta projektistani. Löysin bugien akilleen kantapäät, tarrasin niistä kiinni ja heivasin ne...Heivasin ne öö... No hankkiuduin niistä kuitenkin eroon. Hahhaa! Projekti alkaa viimeinkin olla loppu, sillä tänään keskusteltiin jo lessons learned -tilaisuuden järjestämisestä. Siellä sitten ihmetellään, että mikä meni vikaan ja opittiinko taaskaan mitään.
Loppupäivä taas on ollut normaalia pään seinään hakkaamista. Pääsin hieman eteenpäin uudessa projekissa (joka sekin muuten alkaa olla jo loppusuoralla), ja sitten taas kaikki alkoi räjähdellä ja paukkua. Mystisiä bugeja ilmestyi jostain, tiedostot ovat väärissä paikoissa, versionhallinta on sekaisin, ohjelmat eivät suostu toimimaan... Täyttä kaaosta ja sekoilua. Voisinpa jo lähteä kotiin. Nyt kun sain asiat jonkinmoisen stabiiliuden tilaan, en uskalla enää koskea mihinkään tai tehdä mitään. Taidan loppupäivän vain tuijotella ikkunasta. Tai menen piiloon siivouskomeroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti