keskiviikkona, syyskuuta 19, 2007

En halua olla vahingossa ylitöissä

Taksit tuntuvat käyttävät yhtä läheistä jalkakäytävää ihan vakioajoreittinään. Kai se sitten oikaisee niin paljon. Luulisi, että taksikuskin ei kannattaisi ottaa tuollaista riskiä, että saa sakot kun ajelee jalkakäytävällä, varsinkin kun ottaa huomioon, että siinä myös ajomatka lyhenee, ja sen myötä myös palkkio pienenee. Minä en ainakaan oikoisi taksikuskina jalkakäytävän kautta.

Minun pitäisi tehdä jotain arvioita joidenkin virheiden korjaamiseen menevästä ajasta. Mistä ihmeestä minä voin tietää kauanko jonkun virheen korjaamiseen menee, kun minulla ei ole aavistustakaan, mikä virheen aiheuttaa? Virheen syyn selvittäminen vie useimmiten enemmän aikaa kuin itse virheen korjaus. Täytyy kai yrittää miettiä jokin aikahaarukka, millä välillä ongelmat normaalisti ratkeavat, ja antaa arvioksi jotain keskimääräistä vähän yläkanttiin.

Olin aamulla taas niin paljon myöhässä, että en ehtinyt syödä aamupalaa. Lounasaikaan minulla olikin sitten aivan järjetön nälkä. Pahaksi onneksi menin syömään kiinalaiseen ravintolaan buffetpöytään ja söin aivan liikaa. Nyt minulla ei ole kyllä enää nälkä, mutta en kyllä ähkyltäni jaksa tehdä enää mitään. Sorruin jopa taas juomaan kahviakin, mutta ei sekään auttanut yhtään. Täytyy kai vain hyväksyä kooma. Tällaisia päiviä varten töihin pitäisi hankkia herätyskello. Olisi kamalaa, jos olisin niin koomassa, että en edes huomaisi, että työaika on jo loppunut ja tuijottelisin vain edelleen apaattisesti monitoria. Pitäisiköhän minun soittaa jollekin ja pyytää soittamaan minulle kun työaika loppuu? Tai olikohan tuossa puhelimessa jonkinmoinen herätyskello? Kalenteri siinä ainakin on ja sen saa piippaamaan, heräisinköhän minä siihen?

Näen ikkunasta ensimmäiset keltaiset puunlehdet. Tämä on lopun alkua. Kohta puissa ei ole enää lehtiä ja sitä kaameaa valkoista töhnää alkaa putoilla taivaalta. Vihaan syksyä. Ja vielä enemmän vihaan talvea. Ainoa hyvä asia, mikä tulee mieleen talvesta on lumiaurat: Niitä on aika hauska katsella ja ne ovat aggressiivisia lunta kohtaan. Lumen viholliset ovat minun ystäviäni.

Vähän palelee ja muutenkin pönttö olo. Olisinkohan tulossa kipeäksi? Tosin yli-innokas ilmastointilaite, järjettömän kokoinen lounas ja yleinen aivolamaannus saattavat myös selittää olotilan. Auttaisikohan kahvi?

Ei kommentteja: