Siivouspäivä

Teinpä urotyön ja siivosin pöydän. Vastoin odotuksiani, kasasta ei löytynyt vaarallisia tai iljettäviä otuksia, eikä edes ruoan tähteitä. Yllättävimmät asiat, jotka pääosin papereista koostuvasta kasasta löysin, olivat yksi kuulakärkikynä, jonka luulin hukkuneen, ja takuukuitti jostain romusta jonka olin joskus palkkapäivänä ostanut kulutusvimmassani. Olipas tylsää. Olin vähän toivonut työhuoneeseemme yleistä hysteriaa, kun kasasta olisi loikannut skorpioneja ja jättiläishämäkkejä etsimään uutta turvapaikkaa ihmisten jalkojen juuresta.

Tänään on ollut vaisu päivä. Nyt ei tosiaan tunnu olevan mitään kunnollista tekemistä. Tein loppuun jonkun suunnitteludokumentin ja tutkailin jotain eksoottista virhettä, ja siinä sitten menikin koko aamupäivä. Ehkä jatkan paremman tekemisen puutteessa saman, tai jonkin muun eksoottisen virheen tutkimista. Kun virhetilanne ylittää tietyn mystisyyden tason, alkaa ongelman paikantaminen siirtyä ohjelmoinnista enemmän psykologian puolelle. Pitää miettiä, mitä ihmettä käyttäjä on saattanut tehdä jossain tietyssä tilanteessa. Jotkut käyttäjät onnistuvat käyttämään ohjelmia tavoilla, jotka eivät kyllä ihan äkkiseltään tule mieleen.

Haalarimiehetkin ovat hävinneet pihalta johonkin. Miesten kyhäämä teltta alkaa näyttää aika valmiilta, mutta jotain epämääräisiä rojuja lojuu vielä siellä täällä. Kyllä siellä varmaan ainakin jotain tulee tapahtumaan. Mitenköhän tuo hökötys kestää, jos koko viikkonlopun sataa lunta, räntää ja vettä? Ei tuosta katokselta kyllä valu mikään mihinkään. No toisaalta miehet joskus kävelivät pressullakin, joten eiköhän se kestä. Jännityksellä kyllä seurasimme, milloin pressu repeää ja mies holahtaa aukosta. Kyllä se pressu vaan ihmeen paljon näymmä kestää.

Hohhoijaa. Kylläpä taas tuntuu päivä pitkältä. Pitäisi varmaan taas keksiä jotain oheisohjelmaa johonkin väliin. Koneen ääressä kökkiminen ilman mitään erityistä tekemistä on varmaan kaikkein tylsintä mitä voi olla. Jospa kävisin vaikka pläräämässä mitä kirjoja hyllyssä on sen näköisenä, että etsisin jotain tietoa. Siinä on tietty suuri riski, että joku voi tulla kysymään mitä etsin. No sitten voin lukea ensimmäisen otsikon kirjasta jota plärään ja sanoa sen. Kappas vaan, juuri löytyikin!

Saapas nähdä tuleeko paastostani taaskaan mitään. Tällä hetkellä epäilen kovasti. Nyt olisi taas niin paljon kaikkea hommaa kotona, että en kyllä yhtään kaipaisi taas yhtä lisärasitetta. No en ota asiasta painetta. Ei minun ole mikään pakko paastota. Ehkä aloitan paaston ja lopetan sen vain sitten jos siltä tuntuu. Tai unohdan koko jutun toistaiseksi.